Raunioiden hirviö

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Kesä 2011, 21:02

Vihoinkin toinen oli saanut aloitusta. Enemmäkseen hän iloinen siitä, että oli avannut suunsa ja uskaltanut kysymään. Nyt hän ei mitenkään pysty sulkemaan suunsa. Suun sulkeminen oli mahdoton ajatus. Toinen ollut ihminen, kuin hänkään. Mikä sitten toinen oli? Kuulessaan, että hän on kauempaa sai mielenkiintoisuus kasvamaan.
" Onko muitakin maita olemassa ja te olette tulleet toisesta saaresta? " Evgenia kysyi ja katsomaan miestä.

Voisiko todellakin olla toisia maita missä olisi samanlaisia otuksi, kuin heitä. Hän oli kyläkin miettinyt olisiko muita saaria missä olisi heitä. Oliko vielä sellainen saari missä olisi pelkästää lohikäärmeitä? Mies puhui lisää katse kääntyi hymy suin nuotiota kohti ja heitti pari puuta lisää.
" Et ole ainoa, jolla on paljon oppia. " Evgenia totesi.
Hänelläkin oli paljon opittavaa tästä saaresta. Onneksi jokaisena päivänä jollakin tavalla oppii aina uutta.

Pienesti jäi kylläkin askarruttamaan Baldramallachin sanomia. Ihan, kuin toinen halusi karkuun juosta aiasta. Tyypillistä miehissä nähtävästi oli.
" Nähtävästi et ole ihminen. Saanko arvata mikä olet? " Evgenia kysyi jännittyneenä.
Todella jännittyneenä hän katsoi haaleilla silmillä. Samaan aikaan hän mietti mitä lajia toinen edusti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Kesä 2011, 22:08

Ehkä oli virhe ilmoittaa tulevansa jostain muualta, nainenhan vain innostui entistä enemmän. Niin paljon kysymyksiä. Kysymyksiä, joihin hän ei välttämättä osannut tai halunnut vastata. Baldramallach jännittyi hieman hermostuneisuuttaan, mutta yritti olla näyttämättä sitä.
"Kai niitä on," käärme pohti liekkejä seuratessaan,
"Meri on ssuuri En tiedä, mitä ssen takaa löytyy," Bal jatkoi. Muualla hän ei oikein ollut käynytkään kuin omalla synnyinsijallaan ja tällä saarella, mutta tämän saaren, Cryptin, hän oli nähnyt omin silmin jo monta kertaa. Kai se hänestä teki jo hieman kokeneemman matkamiehen. Siitä olikin pitkä aika, kun hän viimeksi oli kotona käynyt, mutta se ei kauheasti liskoa haitannut. Pitkäkin aika tuntui lyhyeltä lohikäärmeelle, ja eihän sinne ollut jäänyt mitään, mitä hän olisi jäänyt kaipaamaan.

"Joss matkaat kohti etelää, pitkän matkan päässsä on kotini," Baldramallach suhisi ja katsoi naista päin. Kyllähän hän tiesi, missä oli syntynyt, hän osaisikin sinne vielä. Mutta kartalta hän ei sitä osaisi näyttää, eikä hän tietäisi, miksi ihmiset sitä kutsuivat. Nainen oli tosin utelias, kaikki tuntematon näytti kiinnostavan. Tuskin hänen sanansa tyydyttäisivät toisen tiedonjanoa yhtään. Ei ihmekään, että hänen hieman, no, epäihmismäinen käyttäytymisensä ei jäänyt toiselta huomaamatta. Ehkä hän voisi vielä pelastaa tilanteen.

"Ihminen?" Bal yritti ehdottaa Evgenialle toisen jo näköjään päätettyä, ettei mies ole ihan sitä, mitä yritti esittää. Kai hän voisi esittää leikkivänsä mukana, jos ihminen sillä tavoin sai aikansa kulumaan. Ainakin hän saisi käytyä keskustelua, mikä oli liskolle harvinaista. Sellaista harjoittelua hän tarvitsisikin enemmän. Baldramallach ei tosin voinut odottaa sateen loppua, saisipahan syyn lähteä takaisin omille teilleen
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Kesä 2011, 22:29

Se oli totta meri oli suuri ja sinne olisi helpo eksyä. Ehkä siksi olisi hyvä vain asua tässä maassa ettei vai kadota tätä saarta minnekkään. Enemmäksen jäi oudostumaan, että kertoi missä suunnassa mies asui. Tuolla vähällä tiedolla ei hän osaisi löytää toisen kotiin. Paikka on laaja alue ja jos se vielä menee enemmän saarestakin. Itse on syntynyt vuorilla ja aika lähellä kreivikuntaa olevaa ihmis aluetta. Nyt Evgenia osasi ainoastaan hymyillä ja pienesti nauraa.

Miettiessä hän alkoi laulaa omaa seireeni lauluaansa. Naisen ääni kuulosti seireeniltä, vaikka itse ei hän ihan huomaa laununsa ääntä. Lulu pysöhtyi siihen, kun mies itse ehdotti ja hänen oli pakko naurahtaa.
" Et sinä voi olla, koska sanot s sanan niin omituisella tavalla. " Evgenia sanoi syy mistä hän oli alkanut epäilemään toisen lajia.
Nytkin vähä aikaa sitten hän sanoi s kirjaimen niin ihmeellisellä tavalla.

Se ei voisi olla mikään lentävä otus, jolla olisi sulkia ihossa. Jonkinlainen käärme. Naisen mielessä kävi puoliksi ihminen ja puoliksi käärme. Nimeä hän ei muistanut mitä lajia sitä sanottiin. Ylä olisi ihmis tyylinen ja lannesta alas käärme.
" Jonkin sorttinen käärmeen ja ihmisen yhdistelmä? " Kysyi varovasti Evgenia.
Jos se olisi se laji niin sitten henkilön täytyisi ehkä hävetä omaa muotoaansa. Se oli ainakin syy siihen miksi oli ihmishahmossa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 06 Kesä 2011, 17:12

Baldramallach hämmentyi kuullessaan naisen suusta tulevan laulua? Mies ei mitenkään välittänyt kauneudesta eikä ymmärtänyt laulamisen päälle mitään, mutta naisen äänessä oli jotain omituista. Hän ei aivan osannut sanoa, mitä. Joku luultavasti oli sitä mieltä, että naisen laulu oli kaunista, ääni luokseen vetävä ja lumoava siinä se, lumoava. Eikä mitenkään hyvällä tavalla, pakottavasti itseään lähemmäs vetävä. Baldramallachin niskassa oleva hyvin lyhyt harjas nousi pystyyn hiusten alla, muita karvoja tuolla ei ollutkaan ihossaan pystyyn nostettavaksi. Laulussa oli jotain mätää, tuntui enemmän taianomaiselta. Se oli varmasti loitsu ja tämä nainen noita. Selittäisi paljon, toinen ei aivan normaalilta ihmiseltä tuntunut ja toinen oli selvästi keskivertoihmistä tarkkaavaisempi. Liskon silmät kaventuivat katsellessaan naisen laulua. Yrittikö toinen lumota hänet jotenkin? Se ei onnistuisi.

Lohikäärme tuntui jotenkin normaalia ärtyneemmältä laulun loputtua, hermostuneemmaltakin. Evgenia veti aiheen nopeasti takaisin toisen epäihmismäisyyteen, saaden Baldramallachin ajatukset kauemmas laulusta. Mies vilkaisi naista kuunnellessaan toista. Vai että hänen sanojen lausuminen kuulosti oudolta. Luultavasti, käärmeen kieli oli pitkä ja paksu ihmismuodossakin, hankaloittaen ihmismäisten sanojen lausumista aika tavalla. Oli ihme, että hän edes niin hyvin sai aikaan ymmärrettäviä sanoja. Bal tarvitsi vielä paljon harjoitusta ihmisten puheessa, mutta ehkä hänen kannatti tämän naisen seurassa välttää hankalia kirjaimia.

"Puhevika," lisko murahti,
"Ei ole edess äidinkieleni" Baldramallach tuhahti tympääntyneenä. Puhuivatko kaikki ihmiset täydellisesti? Hän oli kuullut vaikka minkälaista sammallusta toisten puheissa. Lohikäärme ei aikoisi paljastaa toiselle oikeaa lajiaan, vaikka kuinka tuo noita sitä utelisi. Mitä lie hänellekin tapahtuisi, jos noidalle sellaisen paljastaisi. Bal murahti kieltävän vastauksen käärme-ehdotukseen, olihan hän aika käärme, mutta ihmistähän hänen oikea olomuotonsa ei ollut nähnytkään
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2011, 21:56

Jos osasi haltiaa niin hänen lauluaan ymmärtäisi. Hänen äänensä oli hyvin kaunis kaikilla kielellä mitä hän lauloi, mutta kaikkein eniten ääni vaikutti normaali ihmisiin oli seireenin ääni mitä hän jostakin syystä osasi laulaa. Laulaessaan seireeniä niin hän menee jollakin tavalla alintajuntaa, että hän itse ei huomaisi kovinkaan helposti. Yleensä hän huomasi laulettuaan ihmisihmisiä oli ympärilleen. Niitä oli niin vaikeat karkottaa pois. Vaikka sanoi kovalla ja pelottavalla äänellä. Ne pyysivät vain lisää laulua ja anelivat, että Evgenia laulaisi lisää. Onneksi tähän mennessä hän ei ole tappunut ketään. Toisinaan nainen uskookin siihen, että ei loppujen lopuksi kykene tappamaan ketää hänen äänelläänsä.

Puhevika oli aika hyvä syy ja veruke. Mies oli pakko olla jokin muu, kuin ihminen kenellä oli puhevika. Kuulessaan hän, että mitä he puhuvat ei ollut äidinkieli niin oli pakko olla jokin muu otus. Halitiat osaavat kauniisti puhua ihmisten kieltä.
" Veden haltia? " Hän arvaili uudestaan.
Jännittyneenä hän alkoi hyräillä mikä kehityi lauluksi. Laulun sointui sai jäädä hetkeksi.
" Ainakaa sinä et ole peikko. " Peikot eivät osaisi millään tavalla muuttua ihmisen näköiseksi.
" Jättiläs? " Evgenia kysyi varovatsi.
Jollakin syyllä ihmiset ja monet muutkin pahastuvat, jos niitä sanotaan jätiksi. Perään hän alkoi laulaa, jos se saisi rimaa alemmaksi suuttumis asteessa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Kesä 2011, 15:35

Baldramallach alkoi jo olla kyllästynyt Evgenian arvausleikkiin, mutta nainen ei näyttänyt antavan periksi. Kai oli ärsyttävämpiäkin asioita, millä lohikäärmeurosta voisi häiritä, nyt hänen kannattaisi siis istua kiltisti paikoillaan ja harjoittaa kärsivällisyyttänsä. Kuka tietää, mitä muuta tuo ihmisolento voisi keksiä, ihmiset olivat todella hyviä ärsyttämään

Mies pudisti päätään, ei hän ollut veden haltiakaan. Ei hän edes pitänyt vedestä, ja miksi veden haltia menisi sateelta turvaan? Eihän hän edes näyttänyt sellaiselta, mutta eihän hän nytkään näyttänyt lohikäärmeeltä, joten kai arvaus oli sallittu. Naisen suusta alkoi taas kuulua jotain, aluksi hiljaista hyräilyä, sitten se taas kehittyi lauluksi. Lohikäärme olisi voinut irvistää, niskakarvatkin nousivat pystyyn. Taas noita alkoi loihtia lumouksiaan. Oli onni, etteivät ihmiset voineet laulaa ja puhua samaan aikaan. Jos Evgenia tahtoisi jatkaa arvausleikkejään, oli hänen lopetettava laulaminen. Nainen valitsi onneksi loppujen lopuksi puhumisen.

Lisko pudisti taas päätään toisen arvauksille, peikkohan hän ei todellakaan ollut, hyvä, ettei toinen edes ehdottanut sitä. Jättiläinen hän ehkä oli kooltansa nyt, muttei silti kuulunut niiden joukkoihin. Ei hän edes ollut kovin suuri lohikäärmeenä, nuori käärmehän toinen oli. Mutta Baldramallachin mietteet jäivät siihen laulun tunkeutuessa taas korviin ja ajatuksiin. Laulu ei rauhoittanut miestä yhtään, ärsytti vain. Oliko tämän leikin tarkoituksena saada hänet paremmin noidan lumoihin, kun ei loitsu näyttänyt tehoavan häneen ensimmäisellä kerralla? Bal tuhahti ja kiemurteli paikallaan ärtyneenä.

"Lopeta," tuo lopulta tiuskaisi tympääntyneenä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2011, 19:31

Evgenia oli pulassa, koska arvaukset eivät osuneet oikeaseen kohtaan. Hän oli pulassa omassa mielessäänsä. Mikä ihmeen toinen voisi olla. Hän mietti niin kovaa, että säikähti siihen miten Baldramallachilla sanoi hänelle. Oliko hänen laulunsa niin ärsyttävä vai hänen arpominen mikä laji hän oli.
" Anteeksi. " Hän sanoi pahoittelevasti.
Hän oli pahoillan, että saanut toisen noin kyrttyisäksi.

Miehen sanominen sai naisen suun kiinni todella tiukasti. Evgenia oli pahoittanut mielensä ja halusi itsekä nyt. Ei hän kuitenkaan alkanut itkemään, kun säikähti pari miehen astuneet talon sisään. He astelivat lähemmäksi Evgeniaa ja heidän katseessa oli himoisuus häntä kohti. Samalla Evgenia peruutteli taakse päin pelokkaana.
" Menkää pois kuka olettekin! " Hän sanoi ja huitoili käsiään.
Evgenia ei enään katsonnut missä päin tuli oli vaan miehiä. Hän ei halunnut, että he tekisivät mitä nyt halusikaan tehdä. Evgenia otti tukea nuotiosta. Toinen käsi oli liekien seassa. Hän ei huomannut mitään kuumuutta kädessä. Tuli ei oikein tehnyt mitään pahaa naisen kädelle vaan lämmitteli sitä. Miehet eivät huomanneet naisen toisen käden paikkaa.

Pikaisesti hän nappasi puun palan missä oli liekki ja miehet pysähtyivat paikoilleen.
" Älkää tulko lähemmäksi minua. Muuten saatte olla minun puolestani, mutta ei lähelläkkään minua. " Evgenia sanoi tosissaan.
Miehistä ei saanut mitään vasta kaikua. Automaattisesti hän otti toiset vaatteet toiseen käteen ja olisi valmiina juoksemaan pakoon. Välillä hän vaihtoi puukapulaa mikä toinen pää paloi, koska tuli pysyi kapulassa. Ainakin Baldramallachilla oli todella hauskaa nyt ainakin nainen epäili asiaa kovasti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Kesä 2011, 20:27

Nainen pyysi anteeksi, mutta Baldramallach ei ollut aivan varma, tarkoittiko toinen sitä. Luultavasti tuo noita vain oli ärsyyntynyt, kun ei saanut loitsujaan toimimaan mieheen. Naisen suusta ei kuulunut enää laulua, mutta eipä kuulunut mitään muutakaan. Sitä keskustelua oli nyt hankala käydä. Lohikäärme silmäili kivilattiaa mietteliäänä, kai hän sanoi liian kovasti. Omapa oli noidan vika, mitäs yritti liikoja, Bal vakuutti itselleen mielessään.

Käärme ja nainen saivat istua hiljaisuudessa hetken, taustalla kuuluen vain sateen ropina ja takassa olevan tulen rätinä. Yhtäkkiä Baldramallach jännittyi. Ulkona liikkui joku, ihminen? Eikä vain yksi ihminen, niitä oli ainakin kaksi. Askeleet olivat raskaampia kuin hentoisella Evgenialla, näiden tunkeilijoiden täytyi olla vähän tukevampaa tekoa. Hänen seurassaan oleva ihmisneito näytti myöskin huomaavan lähestyvät matkalaiset, mutta ilmassa oli enemmän pelkoa kuin iloista jälleennäkemistä. Hitaasti Balin kasvot kääntyivät oviaukkoon päin.

Oven luona, juuri sisään tulleina, seisoi kaksi mieshenkilöä sateesta läpimärkinä. Miehillä oli yllään kaavut, nämä henkilöt olivat ainakin varautuneet sateeseen ja viettäneet siellä pitkän aikaa. Aseita heillä ei näyttänyt olevan, ei ainakaan esillä. Miesten ulkoinen olemus oli jäntevä ja kasvot auringon sekä lian päivettämät, toisen kasvot iän uurtamat. Luultavasti jonkin sortin matkalaisia tai ainakin ulkona paljon viihtyviä henkilöitä. Tulivatko hekin tänne suojaan sateelta? Miesten silmät olivat kiinnittyneet Evgeniaan miltei pakkomielteisesti. Baldramallachilla välähti, sen täytyi olla se aikaisempi lumoamisloitsu, jota noita yritti aikaisemmin häneen. Käärme olisi voinut naurahtaa, jos sellaisen eleen olisi osannut tehdä, taisi loitsu juuri toimia noihin kahteen mieheen eikä vaikutus ollut toivotunlainen, naisen hätääntyneestä äänestä päätellen. Pian hänen huvittuneisuutensa tätä tilannetta kohtaan hyytyi, Evgenia oli peloissaan ja miehet lähestyivät turhan röyhkeästi hänen mieleensä. Lopulta nainen kiskaisi takasta esille palavan halon, mikä pysäytti tunkeilijat ja sai Baldramallachinkin säpsähtämään. Mutta miehet eivät reagoineet muuten.

Lohikäärme nousi hitaasti jaloilleen, kävellen lähemmäs outoja miehiä. Baldramallach oli kevyesti pään pitempi näitä kahta, hartiatkin miltei kahden miehen levyiset. Tuon ulkoinen olemus oli yleensä tarpeeksi häätämään kovimmatkin riitapukarit, etenkin häijyn, pistävän katseen kera. Kaksi miestä eivät kuitenkaan reagoineet siihen mitenkään, olivat enemmänkin ärtyneitä siitä, että hän meni heidän eteensä ja esti näköetäisyyden Evgeniaan. Toinen miehistä ottikin askelia eteenpäin ja yritti tuupata lohikäärmettä syrjään. Se oli virhe. Vihaisesti suhahtaen, melkein kuin kissa, Baldramallachin nyrkki osui miestä poskeen silmänräpäyksessä, iskun voima sai uhrin jalat irtoamaan maasta. Muukalainen osui lattiaan tömähdyksen kera, pölypilven noustessa ilmaan iskusta.

Toinen mies ei näyttänyt arvostavan lohikäärmeen käytöstä ystäväänsä kohtaan ja yritti myös käydä tuon päälle, varsin toivottomasti tosin. Kuin mikäkin elävä kuollut. Bal tarrautui miehen poskeen kynsillänsä, painaen kovasti miehen kasvot vasten kivilattiaa. Kynnet kaivautuivat kipeästi syvemmälle miehen poskeen liskon tuijottaessa toista pupillit laajentuneina hyvin hurjannäköisenä terävät hampaat irvessä, kurkusta kuului matalaa murinaa. Takana toinen mies oli vironnut iskusta, hoiperrellen nousten jaloilleen ja perääntyen lähemmäs ovea, Baldramallachin otteessa olevan miehen tehden samoin heti kun käärme kyntensä irrotti. Miesten ilme oli erilainen, nyt täynnä pelkoa ja hämmennystä. Se, johtuiko se lohikäärmeen pelottavuudesta vai lumouksen purkauduttua kivusta johtuen, ei ollut vielä varmaa. Bal tuijotti pelokkaita miehiä niskaharjas pystyssä, jokainen lihas jännittyneenä ja valmiina uuteen iskuun.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 07 Kesä 2011, 21:46

Tilanne hirveä mitä voisikaan kuvitella. Kaikki oli ihan mönkään mennyt. Hänen olisi pitänyt olla laulamatta jälleen. Tietenkin sateella joku tai käveli suojaa jonnekki tai etsikin ennen, kuin jäivät hänen laulunsa lumoon.
Mitä oikein tapahtui hänen edessään, kun miehet olivat tulleet hänen läheisyyteen. Baldramallach oli heidän välissä. Miehet jäivät kuitenkin yrittämään päästä hänen luokse miksi Evgenia ei pitänyt asiasta. Edelleen hänellä oli puukimpale kädessäänsä. Hän ei luottanut miehen sinäänsä, jos he pääsevät ohitse.

Jännittyneenä hän jäi katsomaan, kun ei ihminen antoi turpaa heille. Miehet nousivat edelleen ylös saattuaan verta naamalle. Heidän katseessa näkyi edelleen se sama katse mitä silloin olivat tulleet ovesta sisään. Nyt he aikoivat kiertää miehen vierestä tekemättä miehelle mitään. Ne halusivat tulla Evgenian luokse ja heidän silmissään näkyi vai se nainen. Evgenia kauhistui entistä enemmän. Nopeasti hän vaihtoi puupöllyä kädessä.
" Menkään pois minä pydään. Olkaan kiltti ja jättäkää minut. " Evgenia sanoi ja ääni oli aneleva.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 07 Kesä 2011, 22:37

Pienen runtelun jälkeen miehet olivat epäröiviä, mutta kohta tyhmät ihmisolennot olivat taas nousseet ylös ja lähestyivät Baldramallachia, ruhjeista huolimatta. Lohikäärme kohotti nyrkkiään valmiiksi, mutta miehet eivät huomioineetkaan häntä. Kävelivät ohitse, lähemmäs Evgeniaa. Bal murahti ärtyneenä, eivätkö nämä lopettaisi hyvällä, ilman, että ketään pitäisi tappaa? Käärme oli tehnyt sitä jo ihan tarpeeksi, hänen oli pitänyt lopettaa. Väkivalta oli ainoa tapa, millä mies ratkaisi ongelmat; muita hän ei osannut tai ymmärtänyt. Hän tarrautui molempia miehiä niskasta kiinni ja raahasi heidät ulos ovesta miesten vastahakoisuudesta huolimatta, änkeytyen ahtaasta, puoliksi sortuneesta oviaukosta takaisin sateeseen.

Sade kasteli nopeasti kaikki kolme miestä, vaikka kaksi heistä jo tietenkin alkujaan olivat läpimärkiä. Käärmettä ei kauheasti kiinnostanut märkyys enää, häntä ärsytti. Kuten nämä henkilöt, se nainen, ihmiset yleensä. Perässä raahautuvat ihmismiehet saivat nopeasti vaatteensa muta- ja ruohotahrojen peittoon, mutta ne eivät olleet mitään siihen selkäsaunaan verrattuna, minkä Baldramallach heille tarpeeksi kauas päästessään antoi. Lohikäärmeestä oli mukava pitkästä aikaa päästä purkamaan patoutumia ja ärtymyksiä, tappelemalla hän teki sen parhaiten. Nautti hän siitä muutenkin, mikä parempi tapa esitellä itseään ja omia taitojaan sekä vahvuuttaan, kuin villi yhteenotto kahden tai useamman otuksen kanssa. Paljoa voimaa ei näiden miesten kanssa tarvinnut käyttää, lohikäärme oli selvästi miehiä isompi ja voimakkaampi, eivätkä ne edes vastaan pistäneet, yrittivät vain päästä takaisin Evgenian luokse. Kauaa siinä ei mennyt, ennen kuin miehet hakattiin hiljaisiksi ja liikkumattomiksi, mutta luultavasti ne vielä hengittivät. Balia ei tarkistaminen kauheasti kiinnostanut.

Baldramallach käveli takaisin talon raunioihin, jättäen hakatut miehet ulos sateeseen ja pysähtyi oviaukolle vahdiksi. Mies oli nyt huomattavan paljon märempi, hiukset olivat liimautuneet ihoa vasten ja terävän nenän päästä tippui vettä. Hänen käsien ympärille käärityt siteet olivat veren peitossa. Ei hänen omaansa, vihollisten. Lohikäärme nuolaisi huuliaan ja suuntasi katseensa naista kohti.

"Käykö loitssuillessi näin ussein, noita?" Hänen kielensä suhisi terävästi.
"En ussko, että he arvosstavat kohtelua, kun heräävät. Joss heräävät," käärmeen kieli jatkoi suhinaansa, nyökäten hakattuja miehiä kohti. Ainakaan he eivät olleet vielä tulleet takaisin Evgenian perään, mutta varmuuden varalta mies pysyisi ovella, olisipa heti vastassa. Tuskin hän oli ihmisiä hakannut kuoliaaksi, hän vain vähän kuritti Enemmänkin hän tahtoi saada noidan miettimään, oliko järkevää yrittää lumota hänenlaisiaan.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2011, 19:00

Ihan varmasti toinen nautti niiden kahden ihmisten hakkaamisesta. Ainakin mitä ärsymyttä ja vihautta kokeksi häneen nyt ainakin purkaantui kahteen mieheen. Miehet eivät vieläkään lopettaneet ja toinen raahsi heidät ulos. Varovasti hän otti pari askelta eteen päin ja katsoi niitä melekein oven juurella. Sade ei ollut vieläkään loppunut. Nyt Baldremallach kastautui uudestaan. Mutenkin miksi mies ei vain antanut heidän hyökätä hänen päälleensä se olisi varmaakin hauskin asia miehen silmillä.

Hetken ajan hän katsoi miesten tappelua, kunnes hän muisti vähän ajan päätä mitä viime kerralla oli tapahtunut. Hän oli sanonnut jotakin ja taikuus ja lumous oli raennut. Mitkä ne sanat olivat? Mitä sanoja hän käytti? Siinä samassa hän alkoi vain lausua erilaisia sanoja. Lausuja oli kaikenlaisia mitä hän oikein keksi. Toivotavasti ne tehoisivat, kun miehet heräisivät. Jos ei tehoisi silloinkaan niin hänen olisi jatkettava sanoja.

Pahoittelevasti hän katsoi miestä oven juurella ja pahastui heti miehen sanomisesta. Hän ei ollut noita.
" Käy jostakin syystä. Ainoastaan lauluni lumoaa ihmismiehiä. " Hän sanoi ja viittasi siihen, että itse herra ei ollut ihminen oikeastaan.
" En minä ole mikään noita! " Evgenia huudahti Baldramallachille.
" Kyllä he ne heräävät jossain vaiheessa. On pakko. " Evgenia sanoi toivoen.
Tähän mennessä ne ovat jossain vaiheessa heränneet. Miehet alkoivat herää ruhjeissaan ja astella taloa kohti. Evgenia huomasi ja alkoi sanoa taas erilaisia lauseita. Yhtäkkiä miehet pysähtyivät paikoilleen ja katsoivat hölmistyneenä miestä oven suulla, joka oli hyvin lähellä heitä. Katse siirtyi talon sisään missä oli nainen, jolla oli vähämemmän vaatetta päällä.
" Anteeksi. " He sanoivat.
" Kauheeta aika on paljon ja vaimoni alkaa huutaa, jos tulen lian myöhään kotiin. " Toinen mies sanoi.
" Samoin minunkin. " Toinen mies sanoi heti perään.
Siinä samassa he alkoivat kipittää vaimojensa luokse. Samaan aikaan Evgenia kaatui nojamaan hengästyneenä rähjäiseen pöytää vasten.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Kesä 2011, 20:24

"Laulussi lumoaa heikkomielisset," Baldramallach tuhahti tympääntyneenä seinään nojaten. Evgenia selvästikin yritti tarttua siihen, ettei nainen osannut lumota muita kuin ihmisiä ja jos mies ei siitä lumoutunut, hän ei ollut ihminen. Hän ei tiennyt tarkasti loitsun saloja, ehkä se oikeasti toimikin vain ihmisiin, mutta pitihän lohikäärmeen antaa syy, miksei se häneen tehonnut. Baldramallach tuhahti toisen kerran.
"Noidat taikovat. Ssinä käytit loitssua. En ole tyhmä," käärme suhahti naisen äänekkääseen vastalauseeseen, silmien pistävän katseen tarkkaillessa naista. Miksi ihminen olisi muka laulanut, jos tiesi sillä olevan tuollaisia vaikutuksia? Toinen ihan selvästi yritti lumota häntä loitsuillaan, selitykset eivät auttaisi. Sellaiset, jotka taikoja käyttivät, olivat noitia.

Evgenia oli varma, että miehet heräisivät. Tai ehkä hän enemmänkin toivoi niin. Baldramallach oli runnonut heitä aika pahasti, mutta ehkä ihminen pystyi nousemaan ylös kivusta huolimatta, jos oikein tahtoi. Kuin käskystä, miehet olivat päässeet jaloilleen ja lähestyivät taas raunioita lohikäärmeen pään kääntyessä heitä katsomaan. Liskon suu oli mutrussa, mikään ei näyttänyt auttavan, ei henkihieveriin hakkaaminenkaan. Bal valmistautui taas yksipuoliseen taisteluun miesten hitaasti lähestyessä, mutta ehkä olisi parempi, jos hän vain pysyisi oven edessä ja pysäyttäisi tunkeilijat. Se voisi olla parempi, kukaan ei luultavasti kuolisi ja miehet eivät tuossa tilassa olleet minkäänlaisia vastuksia, joten kukaan ei myöskään loukkaantuisi.

Kaikki se miettiminen oli tosin turhaa, hakattujen miesten tullessa tarpeeksi lähelle, Evgenian suusta alkoi kuulua omituista mutinaa. Baldramallach käänsi katseensa naiseen kiinnostuneena, taas uusi loitsu? Kasvojen kääntyessä takaisin miehiä päin oli edessä hieman erilainen näky. Miesten silmät eivät näyttäneet läheskään yhtä himokkailta ja lasittuneilta, enemmänkin kasvoilla oli hämmennys ja suurikokoisen miehen huomatessa lievä pelko. Miehet näyttivät olevan taas normaaleita, joten lohikäärmettä ei enää oikein kiinnostanut. Hän vain mulkaisi ruhjottuja miehiä kerran ja änkeytyi sitten takaisin taloon sisälle, laahustaen takaisin takan ääreen. Bal antoi miesten ja noidan hoitaa asiansa keskenään, oli ihme, että miehet ottivat sen niin hyvin. Oli ihme, että miehet pysyivät noin hyvin pystyssä, enemmänkin. Muukalaisten lähdettyä Baldramallach käänsi katseensa takaisin hengästyneen noidan suuntaan.

"Oliko sse ssen arvoissta?" Käärmeen ässät suhahtivat kysymyksessä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2011, 21:30

" Eikä lumonnut mitään heikko mielisä. " Evgenia sanoi vakavissaan.
Hän oli tosissaan siitä, että hän ei tehnyt niin tahalleen. Vaikka se oli varmistus niin ei hän pitänyt sitä varmistuksena. Hän halusi laulaa, koska nautti laulamisesta. Ei nainen voinut sille mitään, että miksi laulunsa aina toi hänen luokseen heikko mielisiä miehiä.
" Minulla on seireenin ääni, jostakin syystä. Kai tiedät heiädän laulun lahjasta. Mutta minä ole edes seireeni. " Evgenia sanoi tuittu päisenä.
Mies osasi olla hieman ärsyttävä, että voisi läppäistä miehen poskelle. Edellinen lause sai kuitenkin sanomaan, että hänkin saattai olla jonkinlainen otus.
" Valitettavasti sinä olet tyhmä. " Evgenia sanoi rehellisesti mielipiteensä.
Rehellisyys kuului hänen äänessään. Mies oli tyhmä hänen suhteessa.

Ihanaa, että miehet heräsivät ja vielä eivät oikein ihmetelleet miksi olivat niin ruhjuisia. He halusivat mennä vai vaimonsa luokse. Evgenia oli helpottunut, mutta tajusi, että jokin lause saivat heidät hereille. Jokin auttoi heidän avautumaan takaisin itsekseen. Ajattelu mikä voisi olla se oikeaa sana mitä lauseita oli sanonnut perä, perä kanaan sanonnut, mutta Baldramallach oli keskeyttänyt siihen. Hän kääntyi katsomaan ja katseessa oli pieni pettymys. Naisen iloiset kasvot olivat haihtunut pois.
" Mikä oli sen arvoista. Oli, koska sain laulaa. Anteeksi vain, mutta pidän laulamisesta. En mahda sille mitään läheisyydessä olevat miesihmiset jäävät lumouksen alle. Entä itsellesi oliko sen arvoista, että sait mäiskiä heitä, vaikka he eivät tehnyt sinulle yhtään mitään. Miksi muuten aloit niitä mäiskiä? " Hän sanoi.
Pieni kysymyksen hän jätti ilmaan, että eihän ollut pyytänyt toisen apua tässä asissa. Miehellä täytyi olla jokin syy mäiskimiseen olla noin herrasmies yllättäen.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 08 Kesä 2011, 22:06

Baldramallach murahti ärsyyntyneenä, ei hän ollut tyhmä. Ehkä hieman yksinkertainen, sen hän ehkä pystyisikin myöntämään. Hän oli elänyt sivistyksen parissa vasta hyvin lyhyen aikaa, eikä kaivannut vaativampaa ajattelua, kunhan vain olisi tarpeeksi älykäs pysyäkseen hengissä ja saadakseen ruokaa. Lohikäärme oli myös elänyt ihmisten mittapuulla pitkän ajan, mikä myös sai ihmisten elämän ja ajatukset tuntumaan niin nopeilta, että niitä oli joskus hankala seurata. Mutta lohikäärmeenä hän oli nuori, todella nuori. Kärsivällisyys sekä syy ja seuraus olivat vielä harjoittelun alla.

Mies ei edes vaivautunut katsomaan naista päin tuon puhuessa, pitäen katseensa liekeissä. Kosteista vaatteista jäi märkä painauma kylmään kivilattiaan, vesipisarat valuivat tuon hiussuortuvista kasvoille ja leuan kautta maahan. Pieni vilunpuistatus kulki toisen kehon lävitse yrityksenä lämmittää kohmeista ruumista.
"Ehkä minä pidän ssiitä," Baldramallach aloitti tympääntyneellä suhinalla. Nuorella uroslohikäärmeellä oli ainainen halu todistaa voimansa ja puolustaa reviiriään, mitä hänellä ei oikeastaan ollut. Mutta jokainen paikka, missä hän pysyi tarpeeksi kauan, tuntui siltä. Etenkin uhkaavat miespuoliset henkilöt saivat toisen veren kiihtymään ja adrenaliinin virtaamaan suonissa.

"Ssinä pidät laulamissessta, vaikka sse aiheuttaa harmia. Minä pidän taisstelemissessta, vaikka se aiheuttaa harmia," käärmeen kieli kompuroi pitkissä sanoissa, jotka olivat täynnä hankalia kirjaimia. Vihdoin hän vilkaisi olkansa yli Evgeniaa.
"Olemmeko loppujen lopukssi niin erilaissia?" Baldramallach kysyi, enemmänkin saadakseen maksettua takaisin aikaisemman nöyryytyksensä. Häntähän ei noin vain tyhmäksi kutsuttaisi, jos ihminen oli sitä mieltä, hän saisi olla tyhmä hänen kanssaan. Lohikäärmeen ajattelemattomuus ei myöskään näyttänyt miellyttävän noitaa, joten ainakin Bal voisi huomauttaa toisen ajattelemattomuuden. Eihän näin olisi käynyt, jos nainen olisi ollut laulamatta. Mieshän ei voisi missään nimessä ottaa kaikkia syitä niskaansa, mieluusti ei ottaisi yhtään.

"Joss en olissi tehnyt niin Mitä ssinä olisit tehnyt?" hän jatkoi hetken kuluttua,
"Lyönyt palavalla kepillässi? Vasstaloitssullassi kessti pitkään," Baldramallach suhisi kiinnittäessään katseensa takaisin takan iloisesti roihuavaan tuleen. Hän ei ollut ihan varma, miksi noidalla kesti niin pitkään rikkoa taikansa. Ehkä toinen nautti siitä, ehkä hän halusi jopa nähdä, mitä lohikäärme tekisi siinä tilanteessa. Ainoastaan Evgenia tiesi. Mutta miksi käärme oli loppujen lopuksi suojellut naista? Itselleen hän vakuuttaisi tehneensä sen vain huvikseen, suojaaminen ei ollut hänen heiniänsä, ei ilman maksua ainakaan. Maksusta muistuttaminen sai hänen mahansa taas murahtamaan nälästä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 08 Kesä 2011, 23:25

Evgenia luovutti jasteli myös takan ääreen ja heitti pari puuta vielä nuotioon. Puut olivat loppu, jostakin heidän täytyisi löytää kuivaa puuta, että nuotio pysyisi yllä.
" Olen pahoillani, jos teloitit jotenkin itseäsi. " Hän sanoi hiljaa.
Pienesti hän hymähti. Tietenkin mies piti siitä, koska oli mies.
" Kyllä se näkyi, että pidit siitä. "
Jollakin tavalla tuntui, että heivät olsi erilaisia toisistaan. He nyt katsoivat toisiaan erilailla ja siksi se tuntui siltä. Olihan kaikilla omia harmeja mistä jonkinlaista kiusaa aina. Evgenialla oli tällä tavalla kiusalista, että laulun mukana tuli miehiä.
" Ehkä ollaan. "

Öö..Löihänen päässään. Mitähän olisi tehnytkin? Viennyt heidät ulos ja heittänyt voimallaansa heidät jonnekkin kauas. Samaan aikaa hän yrittäisi keksiä peruutus loitsua.
" Ehkä varmaakin tai olisin juossut selkäsi taakse piiloon. " Varmaakin viimeisen asian varmasti toinen halusi kuulla.
" Kiitos. " Hän sanoi hiljaa.
" Tietenkin kesti kauemmin, koska sanoin erilaisia vaihto ehtoja, että voisitteko poistua, menkää pois..." Hän sanoi ja samalla pari esimerkkiä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron