Raunioiden hirviö

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Sands » 09 Kesä 2011, 16:16

Baldramallach vain murahti toisen pahoitteluille. Ainahan hän murahti, jos ei oikein osannut muuta sanoa tai jos hän ei välittänyt. Hän ei tarvinnut mitään erikoiskohteluita, vaikka loukkaantuisi, mutta eiväthän nuo pienet ihmisrääpäleet häntä noin vain vahingoittaisikaan. Siihen tarvittaisiin vähän järeämpiä aseita ja tarpeeksi taidokkaita käyttäjiä. Lumotut miehet, jotka eivät edes vastaan pistäneet, eivät olleet mikään uhka. Ainoa veri hänen vaatteissaan oli heidän.

Lohikäärme käänsi päätänsä naisen suuntaan, keho ja katse taas rentona äskeisen adrenaliiniryöpyn jälkeen. Evgenia myönsi heidän olevan samanlaisia. Hyvä niin, eipähän toinen voinut häntä enää moittia tekemisistään. Eikä kyllä mies itsekään, mutta tuskin hänen enää tarvitsisi, teki jo asiansa selväksi. Ainakaan ei tarvitsisi kuunnella ihmisten motkotusta käyttäytymisestä.

"Joten lopputuloss ei olissi ollut kovin erilainen," Baldramallachin ääni oli matala ja karhea, ja tuli syvältä kurkusta.
"Olissin kuitenkin päässsyt hakkaamaan," hän jatkoi nuolaistessa huuliaan. Hän olisi päässyt hakkaamaan, ei joutunut. Käärme oli tyytyväinen tämän päivän tapahtumiin, se oli suurin kiitos, mitä nainen hänelle pystyi antamaan. Silti toisen kiitokseen vastattiin vain murahtamalla.

"Olet Kokematon noita? " Mies kysyi hiljaisuuden jälkeen katse liekkeihin suunnattuna. Toisen loitsut toimivat, mutta näytti Evgenialla olleen ongelmia niiden muistamisessa tai toteuttamisessa. Ei hän oikein tiennyt, eihän hän noita ollut.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Kesä 2011, 19:46

Rauhallisuus oli tullut mikä helpotti kovasti naista. Hän sai myös nauttia takasta miten mieskin. Ainoa mitä nyt naine pelkäsi oli se, että mitä tehdään, kun nuotio paloi loppuun. Lisä puita ei ollut vieressä ja ulkona oli märkää puita mikä ei ollut hyvä asia.
" Varmaakin niin olisi. " Hän myöntyi.
" Miksi halusit tapella heitä ja miksi et syönnyt heitä, koska sinulla on nälkä? " Siinä samassa naisen vatsa murisi.

Ei voi olla totta hänenkin vatsaakin alkoi kurnia aikalailla. Ehkä hänen täytyisi mennä etsimään ruokaa ulkoa, mutta sielä satoi. Saden aikana ei ollut ihan kivaa saalistaa. Ajatus jäi siihen, kun toinen sanoi hänetä noidaksi.
" Minä en ole kokematon noita, koska en ole noita. " Tuittusi Evgenia.
" Miten ihmeessä voisi vääntää sinun rautalangasta, että uskoisit et en ole minkään noita. En ole nyt noita enkä tule olemaan noita. " Tuittasi Evgenia lisää.

Siinä samassa hän suuntasi ulos. Ei kuitenkaan karjunnut ulkona. Parissa minuutissa hän kastui, vaikka seisoi oven suussa. Pikaisesti hän käveli kauemmaksi ovesta mies ei näkisi häntä. Siinä samassa kova tömäisy kuului maasta, kuin suuri kokoinen olisi pompannut maasta. Ehkä voin puoli tuntia kuluttua vanhalle pöydälle lösähti kaksi kaurista. Kauriista näkyi suuren kokoisia pistoja millä eläin oli lopettu. Huoneistossa hän löysi kiven millä hän alkoi sylkeä eläimen. Nyljettyään ja paloiteltuttaan hän pisti nuotion viereen paistumaan. Nainen oli märkä ja puku oli tiukassa hänen ihoa vasten ja kädet olivat verestä ja jalat mudasta samoin hiukset.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 09 Kesä 2011, 21:06

"Minä en ssyö ihmissiä," Baldramallach tuhahti. Nainen näytti edelleenkin olevan varma siitä, ettei mies ollut ihminen, ihmisethän eivät syöneet toisia ihmisiä, eihän? Hän ei tahtoisi mitään ällöttäviä ja saastaisia ihmislihoja suuhunsa. Tietenkin lohikäärme oli syönyt nuorempana ihmisiä, mutta eräs ihminen sai hänet lopettamaan tavan varsin nöyryyttävällä tavalla Mutta ei se ollut se, mikä sai hänet lopettamaan. Ei tietenkään, ihmiset eivät häntä määräilisi. Aivan oma valinta se oli. Oli hänellä kyllä sen verran nälkä, että voisi melkein ihmisenkin hotkaista, eikä hän näyttänyt olevan ainoa. Evgeniankin vatsa kurisi hälyttävään malliin.

"Noidat käyttävät loitssuja, ssinä käytät loitssuja," Baldramallach selitti ajatusmaailmaansa tuittupäiselle naiselle.
"Minä kutssun ssinua noidakssi niin kauan, kun ssinä kutssut minua epäihmissekssi," käärme sihisi omahyväisen tyytyväisesti. Evgeniankin pitäisi lopettaa tuollainen ajattelu, jos tahtoi hänenkin lopettavan. Miehelle nainen oli ihan yhtä paljon noita kuin naiselle mies oli jotain ihan muuta, Baldramallachille se oli aivan yhtä tosi asia kuin se, että hän oli lohikäärme. Nainen näytti tosin ärsyyntyvän ja suuntasi ulos sateeseen. Tömähdyksen jälkeen lohikäärme ei enää tuntenut naista lähettyvillä. Kai toinen sitten päätti lähteä, ei se miestä kauheasti haitannut. Bal lähestyi takkaa ja käpertyi sen eteen kissamaiseksi, tosin hyvin suureksi, keräksi tyytyväisen kurinan kera. Hän sulki silmänsä aikeinaan ottaa pienet nokoset sateen loppumista odotellessa, nyt kun sai olla rauhassa yksin.

Jonkin ajan kuluttua käärme raotti silmiään. Evgenia oli tullut takaisin. Baldramallach nousi istumaan vastahakoisesti, juuri herättyään syvästä unesta. Hänen vaatteensa olivat miltei kuivat, mutta nainen ei ollut yhtä onnekas. Läpimärkä ihmisnainen ei tosin kiinnostanut lohikäärmettä yhtä paljon kuin kaksi pulleaa kaurista pöydällä, näky sai miehen suun täyteen kuolaa ja vatsa muistutti taas olemassaolostaan suureen ääneen.

Evgenia hääräsi ruoan parissa tuskallisen kauan. Vaikka aika normaalisti tuntui menevän hyvin nopeasti Balin mielestä, tuntui nyt siltä, että aika oli pysähtynyt. Mies seurasi tarkkaan naisen toimia, katse myös seurasi silmää räpäyttämättä Evgenian vihdoin tuodessa herkullisia raakoja lihakimpaleita lähemmäs. Ihminen ei tosin antanut hänelle mitään, laittoi ne vain tulen eteen paistumaan. Lohikäärme murahti, hän nautti ruoasta raakana, silloin kun se oli ihanan maukasta ja sitkeää, hampaat sai upottaa herkulliseen lihaan ja repäistä palasen irti. Mutta ihmiset eivät tehneet niin. Kaikki ruoka oli paistettua, mikä pilasi kaiken, mutta ei Baldramallach voinut nyt valittaa. Miehen katse oli lukittunut lihaan ja hänellä oli hankaluuksia pitää kaikki se erittyvä kuola suunsa sisällä.

Bal ei voinut vain tuijottaa lihaa kokoaikaa, se sai odottamisen vain hankalammaksi. Vastentahtoisesti hän pakotti päänsä naisen suuntaan. Nainen ei ollut ainoastaan märkä, mutta myös yltä päältä mudassa ja veressä. Sellainen näky siron naisen päällä olisi luultavasti kauhistuttanut monia ihmisiä, mutta Baldramallach ei kiinnittänyt siihen mitään erityisempää huomiota. Olihan hänkin monesti veren peitossa, nytkin hänen kätensä olivat kuivuneen veren kuorruttamat. Enemmän häntä ihmetytti, miten hentorakenteinen nainen sai kannettua ei vain yhtä, vaan kaksi kaurista tänne. Eikä puhettakaan siitä, miten toinen oli ne saanut niin helposti saalistettua.

"Onko ssinulla voimaloitssujakin, vai oletko enemmän, kuin mitä annat ilmi?" Baldramallach silmäili naista arvostelevana. Voimakkaat otukset saivat häneltä paljon enemmän kunnioitusta, kuin heikot, ja nainen näytti hyvin heikolta. Lihaksiahan toisella ei näyttänyt olevan juuri yhtään, mutta mieshän tietenkin vertasi kaikkia omaan kehoonsa, josta lihaksia ei puuttunut.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Kesä 2011, 21:29

Se oli toisinaan ihan kiva kuulla, että toinen ei syännyt ihmisiä. Toisinaan olihan nekin pelkkää lihaa, kuin muutkin eläimet.
" Vai, että sillein sitten. Älä sitten usko, että en ole noita. " Hän sanoi.
Nähtävästi heidän väittelystä ei tulisi loppua.
" Sitten olet jonkin sortin lohikäärme tai velho, jolla on vaikeuksia puhua. " Hän sanoi tuimasti, mutta enemmäkseen itselleensä.

Huvittuneena hän katsoi, kuinka mies katsoi paistia tikussa.
" Saat syödä, jos et sano minua noidaksi. " Hän sanoi.
Evgenia katsoi todella tarkkaan Ballia, jos mies uskalsi koskea ruokaan niin hän läymättäisi. Toiseen hän ei ehtinyt edes leikata, kun mies taas alkoi epäillä noiduudesta. Siinä samassa otti käteensä ja roikotti kaunirsta kädessään miehen edessä.
" Onko tämä noituuden näköistä? " Evgenia kysyi.
Siinä samassa hän vei kauriin pöydälle ja asteli miehen viereen. Siinä samassa hän nosti miehen syliinsä.
" Kelpaako tämäkin, että en käytä taikuutaa. Ihan pelkkä voimaani käytän. " Hän katsoi kyselevästi.
Siinä samassa hän laski miehen kovakouraisesti ja meni kauriin luokse.

Aletessaan kauriin alusta loppuun hän juoksahti tikkuun missä oli lisää. Turkki oli kärveltynyt, mutta sisältä liha oli puoli raaka, mutta enemmäkseen raakainen. Siinä samassa hän repäisi suullaansa palsen ja söi. Hyvän tuulisena ja kaurinsa maistui hyvältä.
" Erittäin hyvää. "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 09 Kesä 2011, 22:48

Baldramallach mulkaisi naisen suuntaan, toinen oli jo aika lähellä arvailuissaan, mutta eipä hänen tarvitsisi ikinä varmistaa naisen epäilyjä. Hänen täytyi kestää tätä vain niin kauan, kuin sade kesti. Lohikäärme oli jo viettänyt hyvin pitkän ajan ihmisen seurassa, se alkoi olla jo hänelle tarpeeksi. Olisi taas mieluista päästä takaisin tien päälle ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Hitaasti miehen katse valui taas siihen tärkeämpään, tulen edessä paistuviin lihakimpaleisiin. Ne näyttivät niin hyvältä, ja lämmennetyn lihan tuoksu tunkeutui tuon herkkiin sieraimiin. Kuinka herkulliselta se näyttikään. Bal ei ollut kuunnellut naista pitkään aikaan, hän näki, että toisen suu kävi, mutta tällä hetkellä tässä maailmassa ei ollut muuta kuin nälkäinen lohikäärme ja ruoka. Mikään, mitä toinen sanoi, ei voinut olla yhtä tärkeää kuin liha. Olikin aikamoinen yllätys, kun Baldramallachin naaman eteen ilmestyi palanen lihaa. Kuvitteliko hän vain nälissään? Ei, nainen roikotti sitä hänen kasvojensa edessä. Miksiköhän, miehellä oli mennyt kaikki toisen sanat aivan ohi. Oliko ruoka hänelle? Ennen kuin hän ehti ottaa sitä, Evgenia olikin jo ottanut sen pois ja vienyt kauemmas. Liskon maha murahti vastalauseen.

Jos uroslohikäärme olisi osannut ihmisten elekieltä yhtään paremmin, olisi hän luultavasti murjottanut. Sisäisesti hän teki niin, nälkäisenä ei ollut hyvä olla, eikä toisen kiduttaminen auttanut yhtään. Baldramallach nosti katsettaan toiveikkaasti naisen lähestyessä taas, ehkä Evgenia sääli häntä? Mutta käärmeellä ei ollut sellaista onnea. Ilman mitään varoitusta, nainen tarrautui häneen ja nosti ilmaan, syliinsä! Balin suusta kuului yllättynyt sähähdys, ja mies ei voinut kuin rimpuilla toisen otteessa. Se oli varmasti huvittava näky, hentoinen nainen nostamassa jättimäistä, rutkasti yli sadan kilon äijänkörilästä. Baldramallach piti suunsa tiukasti kiinni ja ei vastannut toiselle, hänellä oli tarpeeksi ongelmia pitää kuola suussansa, suun aukaiseminen vain aukaisisi padon ja miehen rinnus olisi taas ihan märkä. Mutta ei hän oikein ollut vakuuttunut toisen todistelusta. Ihminen ei olisi noin vahva, miksei toinen sitten voisi olla noita? Jokin nainen oli, ja jos tuo tahtoi todistella toisin, tämä ei välttämättä ollut se paras tapa tehdä se. Mies oli silti jotenkin iloisesti yllättynyt, kovin moni ei häntä saisi maasta nostettua ja häneltähän liikenisi arvostusta vain voimakkaille. Se ei tosin tarkoittanut, että hän jotenkin piti toisesta normaalia enemmän, tosin. Kaikki ajattelu katkesi kivuliaaseen pudotukseen Evgenian päästäessä Baldramallachista irti, hänen ruhonsa tömähtäen kivuliaasti kovaan kivilattiaan. Lohikäärme murahti tympääntyneenä ja nousi jaloillensa, niskaharjas ärtymyksestä pystyssä.

Nainen meni takaisin saaliinsa luokse, syöden sitä hyvinkin tyytyväisenä. Lohikäärme ei pitänyt toisen kiusaamisesta, hän ei varastaisi saaliita muilta, koska eihän hän ollut varas. Jos hän jonkun toisen lihat tahtoisi, tappaisi hän saaliin haltijan ensin, sitten ruoka olisi hänen omaisuuttaan. Hän ei tosin tahtonut tappaa toista, hänen pitäisi lopettaa muiden turha listiminen. Baldramallach tuijotti naisen edessä olevaa lihaa himoitsevana, katse seurasi hyvin tarkasti sen jokaista liikettä. Kuinka ihanalta sen punaisuus näytti. Hänellä oli niin nälkä
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Kesä 2011, 23:24

Ehkä pudattaminen oli liikaa miehelle. Mitään toistalaista elettäkään ei tapahtunut mitä Evgenia oli toivonnut. Toinen oli vai ihmeissään. Ainakin Evgenia huomasi, että asia ei mitenkään auttanut, kuin kauriin nouseminen. Nyt varmaakin käsitys kasvoi enemmän, että hän oli noita. Pitäiskö hänen sanoa mikä hän oli. Miehen katse oli, kuin koiran. Ei koira voi niin paljon syödä lihaa vai voiko?
" Miksi et mene itse saalistamaan ruokaa? Ei sateeseen kuole. " Hän sanoi ja perään aivasti.

Liha palat olivat hyviä ja maukkaita. Huulet olivat nopeasti veresta punaiset. Evgenia ei syännyt neitomaisesti, vaikka oli ulkoisesti aika leidimäinen. Pian kuitenkin hän alkoi sääliä toista. Hän heitti toiselle pienen palan maksasta. Kuitenkaan hän ei odota mitään kiitosta, koska toinen ei muutenkaan kiitellyt osannut. Oikeastaan eihän toisen ole tarvinnut edes kiittä häntä.
" Käykö sinulle niin, jos sanot mitä lajia olet niin minä sanon omani? " Hän kysyi ja katseli miestä, mutta ei kasvoille.
" Jalkasi?" Hän sanoi ja tölläsi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Kesä 2011, 15:58

Baldramallach vain tuijotti naista, tai enemmänkin tuon ruokia. Vastausta Evgenian kysymykseen ei kuulunut, ehkä vain hiljainen murahdus, jos tarkkaan kuunteli. Ulkona satoi ja vastahan miehen vaatteet olivat kuivaneet, miksi niitä suotta taas kastelemaan metsästysretkellä. Käärme nautti kuivasta ja lämpimästä olostaan liikaa. Hänhän muutenkin aikoi hankkia ruoan vasta sateen jälkeen ja kyllä hän pystyi sinne asti odottamaan, nälkäisenäkin. Asiaa hankaloitti herkullinen ruoan tuoksu ilmassa, toisen kiduttava tapa repiä lihaa luusta hänen silmiensä edessä. Se sai hänen kehonsa huutamaan ruokaa.

Lohikäärmeen silmät seurasivat hyvinkin tarkasti naisen ottaessa palasen maksaa käteensä ja heittäessään sen ilman poikki miehelle. Leuat loksahtivat äänekkäästi auki kuolan lennähtäessä kidasta. Baldramallach sai maksan suuhunsa ja upotti terävät hampaansa siihen ahnaasti, hotkien sen hetkessä, tuskin pureskellen. Mies nuoleskeli tyytyväisenä huuliaan, kaikki osat eläimestä kelpasivat ja maistuivat hänelle. Pieni palanen ei tosin ollut tarpeeksi tyydyttämään nälkää, päinvastoin, se oli vain maukas alkupala, joka kiihdytti toisen nälkää vain entisestään. Silmät tuijottivat taas vaativana naisen ruokaa.

Evgenia aloitti taas arvausleikkinsä, mutta näytti heti jo luovuttavan, ehdottaen, että he molemmat paljastaisivat omat lajinsa. Baldramallachia ehdotus ei innostanut. Ei toisen laji häntä kiinnostanut, tällä hetkellä ainoastaan pulska kauris.
"Ihminen," lohikäärme jatkoi taas samaa linjaa, vihdoinkin puhuen nyt, kun suu oli enimmäkseen kuolaton. Nainen kiinnostui kovasti hänen jaloistaan yhtäkkiä, mies vilkaisi hitaasti alas. Jalassa olivat hieman kuluneet, kuivuneen lian peitossa olevat nahkasaappaat, hyvin suurta kokoa olevat sellaiset. Eivätkä nekään olleet oikean kokoiset, Balin jalat olivat aivan jättiläismäiset, ne olivat nahkaisessa vankilassaan aivan rutussa. Eikä jalat kyllä kovin ihmismäiset ollut, varpaat olivat liskomaiset, mutta kenkien sisällä salaisuus oli turvassa. Olihan niiden muoto edes jotenkin ihmismäinen. Baldramallach nosti katseensa jaloistaan.
"Mitä niisstä?" hän suhisi.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Kesä 2011, 17:29

Maksan palanen näytti kelpaavan todella hyvin. Nähtävästi toisella oli todella iso nälkä. Miten mies oli noukkinut palan kauniisti ilmassa ja vetäisyt yhdella haukulla alas. Pienesti nainen naurahti, koska tilanne näytti siltä, että mies olisi, kuin koira. Siinä samassa hän repäisi pussin missä oli kaksi pyörtä palloa sisällä. Kelpaisiko miehelle lisää sisäelimiä. Ainakin hän söi arvokkaimmat palat. Silmät olivat jo menneet jo ensimmäisenä.

Se oi harmi, että toinen suostunut mikä oli. Samaa sanoja sai kuulla ja se oli ihminen.
" Ihminen vai. " Hän sanoi katsoi oliki mies tosissaan.
Nähtävästi se oli, koska monesti hän oli toistanut sen.
" Lohikäärme. " Evgenia sanoi pää allapäin ja todella mumisten.
Nyt se oli sanottu niin hiljaa, että mies ei varmasti kuulisi. Hän ei osannut olla lohikäärme ja siksi hän nolosti sitä asiaa, koska muiden lohikäärmeiden keskuudessa hän olisi häpeä.

Vaikka miehen jalassa oli saappaat niin jotenkin ne olivat todella oudut. Ihan kuin hän olisi nähnyt varpaat liikkuvan miten sattuu. Hän ravisteli päätäänsä. Hän oli kai nähnyt ihan omia juttuja se tarkoitti sitä, että mielikuvistus lentelee.
" Ei mitään. Miten maistuu antimet?" Hän kysyi vain miltä palat olivat maistunut mitä hän oli antanut ruasta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Kesä 2011, 18:59

Baldramallach seurasi Evgenian liikkeitä hyvin tarkasti, toiselle oli ruokaa ja olihan toinen sitä antanut hänelle jo kerran, toinen kerta oli hyvinkin mahdollinen. Miehen ei tarvinnut sanoa mitään näyttääkseen hyvin vaativalta, miltei käskevältä. Tuon koko olemus oli vain yhden asian perässä. Voi sitä riemua, kun nainen vihdoinkin päätti nakata tuolle lisää syötävää, jos toisen tympääntynyttä ilmettä pystyi riemuksi kutsumaan. Lohikäärme syöksähti harvinaisen nopeasti sen kokoisena ruoan kimppuun, repien kaiken suuren palasiksi ja hotkien loput kokonaisina. Kaikki oli kadonnut hetkessä, mutta mies oli silti nälkäinen. Hän tarvitsisi lihaa, paljon sitä.

Balilla oli hankaluuksia keskittyä mihinkään niin nälkäisenä, ruoan ollessa miltei käden ulottuvilla. Mies lähestyi hitaasti Evgeniaa, ottaen vain pari askelta toisen suuntaan ja pysähtyen sitten siihen. Katse oli edelleen vaativa, nälkäinen, himoiten katsoen lihakimpaleita. Hän ei edes kiinnittänyt mitään huomiota toisen syömiseen, nainen söi paljon pienikokoiseksi ihmiseksi, mutta eihän lohikäärme olisi sitä muutenkaan oikein ymmärtänyt. Söihän hänkin hirvittävät määrät lihaa "ihmiseksi". Muut ihmiset olisivat luultavasti kauhistuneet.

Lohikäärme murahti myöntävään sävyyn toisen kysyessä ruokien maistuvuudesta. Enempää Baldramallach ei sanonut, odottaen kärsimättömänä toista suupalaa. Ulkoa tuo näytti paljon kärsivällisemmältä, mies ei liikkunut senttiäkään ja kasvot olivat yhtä ilmeettömät, katse vain kertoi toisen aikeista.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Kesä 2011, 20:34

Huomatessaan miten mielellään toinen söi lisää sain Evgenia huvittumaan.
" Nähtävästi kelpaa myös kauriksen kiveksetkin. "
Monet söikin kaiken sisälmykset, mutta ei yleensä kiveksiä. Itse hänelle kelapsi kaikki, mutta ihan mielellään hän ei syönnyt sisälmyksiä. Ruan rauhaminen jäi, kun Evgenia huomasi miehen katsovan häntä ja tullut jopa lähemäksi. Ehkä ei olisi kannattanut kiusallisesti ruokkia miestä. Silmät pyörähti ja kääntyi katsomaan pöydällä olevaa kaurista.
" Otta nyt sitten, mutta muista olet minulle ilallinen velkaa sitten. " Hän antoi luvan ottaa toisen liha palan, jos toinen lupasi tarjota toisten illalista.

Se hyvä asia, että mies kuullut sitä mikä hän oli ja nähtävästi nälkä oli enemmän ajatuksissa. Nyt hän sai syödä omaa ruokaansa lopuun.
" Ihan varmasti miehen jalka ei ole tehty tuollaisiin kenkiin. " Evgenia sanoi pohtien.
Enemmäkseen lause oli itselleen, koska hän ei saanut ajatusta loppumaan miehen jaloista. Siinä oli jotain outoa ja hämäää, että syödessään Evgenia mietti Baldramallachin jalkoja.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 10 Kesä 2011, 21:26

Evgenian ei tarvinnut kuin vain sanoa ne sanat, joita Baldramallach odotti. Hän sai luvan syödä. Hetkessä pöydän ääreen oli hyökännyt nälkäinen peto, kädet tarrautuen rajusti lihaan ja vieden sen lähemmäs ammottavaa kitaa. Mies repi ja raastoi kaurista, syöden kaiken, mitä naamansa eteen sai, kaluten luutkin puhtaaksi. Tuo tuskin pureskeli lihaa, niellen se kokonaisena ja suurina palasina. Lihaa katosi pöydältä hurjaa vauhtia. Jos naisella oli jo huonot pöytätavat, Baldramallachilla niiden täytyi olla kammottavat. Lihakimpaleita kauhottiin suuhun, se pieni pureskelu tapahtui suu auki ja se oli äänekästä kuin mikä. Vaikka mieheen upposi ruokaa vaikka kuinka paljon ja olisi uponnut vielä lisääkin, pahin nälkä oli nyt sammutettu. Sitten vielä pitäisi päästä ruokalevolle ja elämä olisi hyvin

"En häätänyt ssinua poiss täältä, ssuojelin ssinua," Käärme suhahti lopulta suurimman hotkimisen loputtua,
"Eikö sse ole jo tarpeekssi?" Baldramallach murahti hieman tympääntyneenä, hän oli ehkä hieman hidas, mutta jotenkin hänestä tuntui, että toinen yritti käyttää häntä hyväksi. Eikö hän ollut jo ruokansa ansainnut? Raleigh maksoi lohikäärmeen tekemästä suojelusta myös ruoalla, eikö tämä ollut sama juttu? Bal ainakin tunsi tämän maksun olevan käypä hänen tekemästään työstä. Mies vilkaisi Evgeniaa, toinen oli kiinnittänyt aivan liikaa huomiota hänen jalkoihinsa.

"Ei olekaan," Baldramallach sanoi nuolaistessaan huuliaan,
"Olen isso miess. Minulla on issot jalat. Minun kokoissia kenkiä ei tehdä," hän jatkoi, olisi melkeinpä voinut virnistää, jos sellaisen ilmeen osaisi tehdä. Lohikäärme oli keksinyt hyviä selityksiä ja niistä hän oli ylpeä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Kesä 2011, 23:27

Ei se sitä tarkoittanut, että ruokaa voisi antaa, vaikka toinenkin avusti häntä. Toi oli kiristystä enemmäkseen.
" Vai niin, mutta minun mielestäsi sinä ihan vapaa ehtoisesti annoit minun olla täälä ja suojelitkin. " Evgenia sanoi ja korosti loppu sanoja.
" Toisaalta joo ja ei. Enemmäkseen teit ne vapaa ehtoisesti ja ruokaa et jaksanut mennä hakemaan huonolla säällä. " Huomautti.
Mies ajatteli ihmeellisellä tavalla mikä kiusatti naista. Enemmäkseen johtui jostakin mistä hän ei tiedä. Ehkä miehen vanhemmat antoivat miehen kasvaa vapaa mielisesti.

" Miksi sinulla on sitten tuollaiset kengät, jos sanot ei ollenkaa? "Evgenia sanoi ja kiinnostus kasvoi uudelleen miehen jalkoihin.
Siinä samassa hän kääntyi katsomaan tarkemmin ehkä jopa kokeilemaan miehen jalkoja.
" Voi sinua, kun joudut ihan teetättämään kenkiä jalallesi. " Evgenia sanoi.
Se olisi varmasti hyvin ärsyttävää, että ei löydy noin ison kokoista kenkiä ja vaatteita. Voi raukkaa, että joutui olla noin iso ja niissä asioissa avuton.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Kesä 2011, 17:13

Baldramallach murahti. Oli ymmärrettävää, että nainen ei tahtonut jakaa ruokaansa. Eihän hän itsekään olisi niin tehnyt, mutta kyllä hän nyt tämän ansaitsi.
"Autoin ssinua," käärme sihahti,
"Ysstäväni ssanoi kerran Joss rapssutat sselkääni, rapssutan ssinun Tai jotain ssellaissta," hän jatkoi kieli suhisten, nuolaisten tyytyväisenä ja kylläisenä huuliansa.

Nainen oli hyvinkin kiinnostunut Baldramallachin jaloista. Evgenia katseli kengät läpi hyvinkin tarkkaan, tullen myös hyvin lähelle. Liian lähelle, hänhän melkein pystyi koskettamaan. Mies ahdistui siitä hieman, hän pysyi mieluusti kauempana muista ja piti myös siitä, kun toiset tekivät samoin. Lohikäärme ei ikinä tahtonut olla kosketusetäisyydellä, vetäenkin siis jalkojansa kauemmas uteliaan naisen kosketuksen alta.

"En ole teetättänyt," Bal mutisi, raaputtaen kuivunutta likakerrosta kynnellään saappaista. Mies oli kyllä sitä kokoa, että hänen olisi todellakin pitänyt teetättää oman jalan kokoiset kengät.
"Ei ole rahaa ssiihen," lohikäärme vilkaisi kenkiään välissä,
"Pitää tulla toimeen niillä, mitä on," hän sanoi vielä lopuksi. Kenkiä hänellä oli elämänsä aikana ollut monta paria, toiset sopivat paremmin, toiset huonommin. Yhtään niistä ei ollut ostettu. Rahattoman piti hankkia vaatetuksensa vähän erillä tavalla. Sillä tavalla oli hankala etsiä sitä sopivinta vaatetta tai kenkää, pitihän kokoajan olla liikkeessä, mutta lohikäärme ei enää edes uskonut koskaan saavansa aivan sopivia vaatteita. Hänen kokoisia miehiä ei vain ollut.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Kesä 2011, 19:36

//Anteeksi kestoni. On hirveen kiirre viikko. Kiireyteni on tämän viikon loppuun ainakin. //

" Niin, mutta sinä autoit minua loppujen lopuksi omasta tahdosta. " Evgenia sanoi.
Nähtävästi miehellä oli jonkinlainen asenne mistä Evgenia ei pitänyt. Jollakin tavalla mies häiritsi häntä. Varsinkin kaikista pitää valittaa. Eihän ole toisen ystävä ja niin pois päin. Eihän Evgenia tuntenut miestä.
" Hyvä on olkoot, jos sanot jaloistasi? " Hän tuumasi.
" Eihän me olla ystäviä miten lorussasi menee? " Hän sanoi hiljaisemmalla äänellä.

Huomatessaan toisen vetävän pois jalkojaansa niin Evgenia ei lähennellyt toisen jalkoja vaan töllötti miestä.
" Jos et ole teetättänyt tai osatnut niin miten sitten? " Nainen kysyi uteliaana.
Taikomallako toinen oli saanut tuollaiset kengät vai oliko vastaus ihan perus eli varastamalla. Mies näytti hieman siltä, että voisi varastaa arvo esineitä. Siinä samassa hän tarkisti korunsa mikä oli hiuksissa. Se koru oli hyvin arvokas hänelle.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 17 Kesä 2011, 17:45

((Ei siinä mitään, ainakin nyt itsellä on myös ollut aikaa miettiä muitakin juttuja. Tämä peli ei välttämättä kyllä enää kovin pitkään jatku, molemmat hahmot näyttävät olevan jo aika ärsyyntyneinä toisiinsa. :D)


"Ehkä sseuraavalla kerralla kukaan ei autakaan," Baldramallach murahti matalalla äänellään, aina yhtä tympääntyneen kuuloisena. Lohikäärme alkoi kyllästyä puhumiseen, se oli kovaa työtä yhtä jääräpäisen kanssa. Eikä tämä keskustelu edes auttanut toista oppimaan ihmisistä yhtään enempää, nainenhan ei ollut ihminen, sellaisen käsityksen Bal ainakin oli saanut. Hyvin vahvan käsityksen.

"Ei tarvitsse olla ysstäviä," lohikäärme sihisi,
"Kai sse tarkoittaa Joss et rapssuta kenenkään muun sselän kutinaa, kukaan ei rapssuta ssinun," mies jatkoi hitaasti, melkeinpä samalla itselleenkin selittäen hänen ystävänsä sananlauseen. Baldramallach ei aina ollut ihan varma ihmisten sanojen merkityksestä, joskus hänelle oli selitetty joidenkin lauseiden tarkoittavan ihan jotain muuta, kuin ne oikeasti tarkoittivat. Kaikki se oli niin hämmentävää.

"En puhunut Osstamissessta mitään," Balin kieli takertui ässiin. Nainen teki nopeita johtopäätöksiä, liian nopeita, vaikka ne hänen kohdallaan sattuivatkin nyt osumaan oikeaan. Ikävä kyllä.
"Teetättäminen on liian kallissta," lisko selvensi asiaa, eihän hän tahtonut nyt varkaalta vaikuttaa. Evgenia näytti jo hyvinkin epäilevältä. Baldramallach ei ollut varas, mutta ikävä kyllä, joskus hänen täytyi Lainata asioita ihmisiltä. Rahattoman ei ollut helppo hankkia tarvikkeita, ja puheenlahojakaan tuolla ei ollut, saati sitten nopeasti leikkaavaa päätä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron