Raunioiden hirviö

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 23 Kesä 2011, 19:31

" Ehkei, mutta toivottavasti. " Evegnia sanoi toiveissaan.
Hän ei oikein pidä siitä, kun hän on niin avuton. Hänellä ei ole opetettu kunnollista taistelu tapaa. Tähän mennessä hän on vai juossut pakoon ja siinä hän on ollut hyvä.
" Kai olet oikeassa ja siksi ehkä tarvitsisin opetusta itsepuolustukseen. " Muumersi Evgenia allapäin.
" Okein minä enään utele, kun näytät noin vetäytyvältä. Miksi olet noin vetäytyvä? Vai oletko surullinen? "
Lupaus loppui lyhyiseen lupaukseen.

//Tö ja lyhyt//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 24 Kesä 2011, 12:28

Baldramallach pudisti päätään, hän ei ollut surullinen. Ei hänellä ollut mitään syytä siihen, ei koskaan. Lohikäärme ei edes uskonut ikinä tuntevansa sellaista. Sellaisissa tilanteissa, missä monet tunsivat surua, mies tunsi vihaa ja kostonhimoa. Taas yksi syy, miksi Balin seura ei kauhean hyvää ollut, jos omasta hengestään välitti.

"Enkö ssaissi olla?" lohikäärme murahti kaivellessaan kynnellään hampaanvälejään puhtaaksi ruoantähteistä. Baldramallach ei ikinä ollut välittänyt niin kauheasti seurasta, mutta ihmisten mielestä se oli kummallista. Lohikäärmeestä ihmisten tapa taas oli kummallista, hän ei ikinä ymmärtänyt lauman etuja. Kaikki piti jakaa, joku olisi aina ärsyttämässä. Oli vain niin parempi pysyä omissa oloissa.

"Eikö olissi tyhmää paljasstaa muukalaisselle kaikki," Bal tuumasi ääneen punaruskeiden silmien keskittyessä taas naiseen, taustalla olevien liekkien heijastuessa niistä. Ulkona sade ei kuulostanut enää yhtä voimakkaalta kuin aiemmin, mutta silti ihan liian märältä lohikäärmeen makuun. Ehkä sade alkaisi pikku hiljaa jo lakata, jos vielä jonkin aikaa sitä odottelisi. Pääsisipä takaisin tien päälle, ja mikä tärkeintä, omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 25 Kesä 2011, 11:38

" Enkö saisi olla mitä? " Evgenia kysyi kummistuksena.
Ihan kuin miehen sanoitus jäi kesken. Vai oliko se ihan tarkoituksella jätetty noin? Oliko se jonkinlainen vinkki hänelle? Nähtävästi se oli vinki katsoen miehen kasvojen piirteet. Pienesti punastuessaan hän käänsi katseensa sivulle. Hän oli taas lörpötellyt taas jotakin. Tämä ei ollut normaalia neitokaiselle. Ei siis yhtään hän oli enemmän sulkeutuvainen ja niin hän oli hyvä kuuntelija toiselle.

" Oikeastaan ei, koska suurella prosentti määrällä et tapaa sitä muukaissta. " Evgenia sanoi ja keskittyminen antoi oman suhinaisuuden esille tuloa.
Hieman rohkeampana hän kääntyi katsomaan miestä.
" Minä en ole noita vaan lohikäärme. " Viimein hän sanoi.
" No entä sinä? Uskallatko sanoa tuntemattomille jotain itsestäsi? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 25 Kesä 2011, 15:43

"Vetäytyvä" Baldramallach murahti vastaukseksi. Kai sellaisiakin ihmisiä oli, ei kai se voinut olla jotenkin normaalista poikkeavaa? Ihmiset olivat niin kummallisia otuksia, eikä lohikäärme ikinä saanut niistä selkoa. Pitikö aina olla seurallinen? Eihän hän sellaisessa maailmassa kovin pitkään pärjäisi. Yleensä hänellä oli ollut joku mukana, joka hänen töppäilynsä selvitti ja huolehti puhumisesta, mutta nyt Nyt hän oli omillaan. Hänen oli pakko selvitä.

"Joss tarkoitat tuolla, ettet näe ssitä muukalaissta enää," Bal suhisi, katsellen Evgenian silmiä. Hän ei ollut aivan varma, mitä prosentti edes tarkoitti
"Sse ei tarkoita ssen olevan turvallissta. Jo ssillä ssamalla hetkellä voi tapahtua jotain pahaa. Tai ehkä tämä kysseinen muukalainen menee kertomaan ssiitä muille ja kohta kaikki tietävät," hän jatkoi nuolaistessa huuliaan. Lohikäärme tahtoi pitää asiat omina tietoinaan, niitä mitä luultavimmin käytettäisiin häntä vastaan. Eikä hän missään nimessä tahtonut kenenkään tietävän, mikä oli. Hän ei kaivannut mahdollisia lohikäärmeenmetsästäjiä kintereilleen.

Baldramallach käänsi päätään hieman kenoon. Nainen kertoi olevansa lohikäärme. Eihän se yllätys ollut, ettei toinen ihminen ollut, mutta että ihan lohikäärme? Sitä mies ei olisi arvannut, mutta eihän tuo kovin hyvä arvaamaan ollutkaan.
"Näinä aikoina ei ole hyvä paljasstaa tuollaissia tuntemattomille," lohikäärme murahti,
"Misstä tiedät, etten ole täällä etssimässsä juuri niitä tapettavakssi?" Balin silmät olivat kapeat, katselivat silmää räpäyttämättä Evgenian silmiä. Ehkä hän pystyisi itsekin paljastamaan salaisuutensa toiselle lohikäärmeelle, mutta ei nykyään lohikäärmeisiinkään voinut luottaa, jos nainen nyt sellainen oikeasti oli. Mikseivät lohikäärmeetkin oman nahkan pelastaminen mielessä antaisi lajitovereitaan ilmi? Mies pudisti päätään.

"Etkö tiedä jo tarpeekssi? Tiedät nimeni," lohikäärme murahti.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 27 Kesä 2011, 20:07

Se ei ole hyvä asia, jos oli vetäytyvä. Paraskin puhuja, koska hän aina vetäytyi pois kaksista asioista. Jollakin tapaa hän ei ollut sellainen vetäytyväinen jostakin syystä edes jopa Evgenia itse ei ymmärtänyt. Syy täytyisi olla jonkinlainen ihmeelinen ja merkittävällinen. Oliko hänen personallisuus muuttumassa tuon miehen ansiota.
" Olen minäkin vetäytyvä yleensä, mutta sinun seurassa...??? " Sanoi lopuksi mietteliäänä, koska se oli aika mysteeri hänelle.

" Yleensä juu. Todella harvoin sinä tapaat jonkun henkilön uudestaan. Ainakin minulle tapahtuu niin. Vaikka tämä on saari niin tämä isokokoien saari. " Sanoi nainen.
" Ei sellaista tapahtunut ainakaan ystävätni ovat sanonneet. Se on toisinaan turvallista, mutta toisinaan ei. Hieman riskipeliä se kertominen on. Yleensä toinen ei kerro ja pian toinen unohtaa mitä toinen oli kertonut hänestä tai jopa ei enään tunnista, jopa kadulla. " Evgenia sanoi toteassaan osan ja myöntäisesti.

" Onhan se totta, että ei ole hyvä aika kertoa itsestä. Ajattelin että kertomine auttaisi, koska olet niin jäykkä. "
Se oli paha kysymys minkä mies esitti. Hetken hänen täytyi miettiä.
" Sinä et mennyt laulun langettamaan kisoukseen ja olet vetäytyvä. " Evgenia sanoi sooperren, mutta varma äänisenä.
Ainakin katsoessaan nyt miehen silmiin näytti siltä, että toinen ei kertoisi omasta lajistaansa. Ainakin hän sydämestä toivoi niin.

" En valitettavasti. Olet niin vetäytyvä mikä on aikalailla kiinostavaa. "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Kesä 2011, 21:11

Baldramallach murahti, hän ei ollut varma, oliko nainen oikeasti niin vetäytyvä, kuin kertoi olevansa. Miten sitä muka yhtäkkiä voisi olla aivan erilainen? Mutta ehkä Evgenia tiedostikin alitajunteisesti löytäneensä toisen lohikäärmeen, mikä sai hänet avoimemmaksi? Lohikäärmeuros ei ollut siihenkään vielä ihan vakuuttunut, hän ei tuntenut toisen olevan lohikäärme missään vaiheessa, eikä hän sen kuultuaankaan kokenut tarvetta viettää naaraslohikäärmeen kanssa aikaansa sen enempää. Bal ei tosin ikinä ollut siitä sosiaalisimmasta päästä, eikä hän ikinä edes kaltaistensa seurassa viettänyt aikaa. Ei hän vanhempiensa ohella kyllä ollut ikinä toisen kanssa keskustelua käynytkään, nyt kun hän ajatteli tarkemmin. Lohikäärmeiden kanssa taisteltiin, maista ja aarteista. Ehkä Evgenia oli jotenkin erilainen lohikäärme?

Miehen silmät katselivat kapeina Evgeniaa, ehkä mietiskellen jotain tärkeää tai ehkä hän oli vain väsynyt.
"Joss muukalainen ssinussta kiinnosstuu," käärme suhisi,
"He sseuraavat ssinua minne menet. Keneenkään ei voi luottaa tässsä maailmasssa, pitäissihän ssinun tietää sse," Bal sanoi aina yhtä vakavalla ja monotonisella äänellään.
"Lohikäärmeet ovat vahvoja Tyhmä ihminen ei haassta ssellaissta turhaan. Mutta Jotkin ihmisset ovat voimakkaita tai älykkäitä, ja lohikäärmeen päässtä ssaa hyvän hinnan," lohikäärme mietiskeli vielä. Hän oli lohikäärmeenä vielä pienikokoinen, joten ymmärrettävästi hän olisi helpompi saalis, kuin jokin vuorenkokoinen järkäle. Mutta silti hän ei mikään heiveröinen pieni lisko ollut, joten ihmiset eivät normaalisti vertoja hänelle vetäneet. Silti, oli hänelle tapahtunut nuoruudessaan nöyryyttävä tappio erään ihmisen, yhden ainoan ihmisen, käsissä, eikä se kyseinen ihminen ollut vahva, mutta älliä sillä kyllä pienessä päässään riitti. Baldramallach ei tietenkään ollut se kaikista välkyin lohikäärme saarella, mutta joidenkin ihmisten älykkyyttä ei vain voinut aliarvioida.

"Joss loitssussi eivät tehoa minuun, enkö ssilloin ole vaarallissempi vasstuss?" mies murahti Evgenialle, nainen tuntui niin ajattelemattomalta tämän asian suhteen. Ehkä hän ei ikinä kokenut ihmisiä uhkana, ei tiennyt sitä vaaraa tai mahdollisuutta? Ei jotenkin uskonut ihmisten pahuuteen? Naaraslohikäärme oli kummallinen tapaus, ehkä toinen oli vielä nuorempi kuin Bal, vaikka paljon parempi olikin ihmisten sanoissa? Utelias toinen ainakin oli, kuten hänkin, muttei mies aivan noin esille sitä tuonut muiden seurassa.

"Muuta kerrottavaa minulla ei ole, mitä ssinä edess haluat minussta?"
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Heinä 2011, 16:15

Olihan se totta, että muukalainen voisi hyödyntä hänen hyvä sydämisyyttäänsä. Jokin sisässä oli, että tämä muukalainen ei kertoisi eteen päin. Se oli jotenkin outoa selittää, mutta vaisto antoi et voisi luottaa toiseen.
" Se olisi ikävää, jos niin tapahtuisi. Toisinaan minä uskon, että sinä et olisi sellainen muukalainen. " Evgenia sanoi.
" Eihän ketään saisi aliarvioida. " Evgenia lisäsi perään.
Jokaisella on omanlaisensa taistelu menetelmä ja siksi että ei saisi ali arvioida toista, vaikka olisi ihminen vastustajana.

" Joo kai. Ajattelitko kokeilla taistoani? " Evgenia sanoi.
Totaallisesti hän ei tiennyt miten voisi suoautua. Ehkä mitä hän ajatteli niin tekisi olisi juokseminen pakoon. Se on aina tepsinyt hänellä. Turvallisesti hän on päässyt toisista pakoon. Laulullaansa hän laittaisi ihmisiä esteeksi. Kyllä hän keksi, kun ollaan hädässä. Ihan varmasti, kun energia liikkui aikalailla.
" En mitä erikoista. Vaan miksi olet tuollainen...luonteeltasi? " Sanat hieman kiermulteli Evgenia huulien välissä.
Ei hän ihan uskaltanut kysyä mikisi mies oli noin ärsyyntyväinen.

//Anteeksi kesto. Työt painaa yö unien kautta. //
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 05 Heinä 2011, 16:54

((Luin siitä jo tuolla sinun poissaolotopsussasi, ei kannata huolestua. :D))


"Minä en välttämättä tee niin," Baldramallach murahti aina yhtä tympääntyneenoloisesti,
"Joku muu tekee. Kuten ssanoit älä aliarvioi ketään," punaruskeat silmät katselivat tarkasti, silmääkään räpäyttämättä, Evgenian kasvoja. Muuta ilmettä ei uroslohikäärmeellä ollutkaan, kuin jopa hieman vihamielinen tuijotus, tunteesta riippumatta. Nainen kysyi, tahtoiko Bal taistella häntä vastaan. Huvittava ajatus, jos tämä lohikäärme nauraa osaisi, hän luultavasti tekisi niin nyt. Evgenia, vaikka lohikäärme olikin ja kyllä toiselta ruista ranteesta löytyi, oli silti niin hintelä ja heiveröinen. Ei toinen ollut taistellut niitä paria tunkeilevaa ihmistä vastaan, tuskin toinen siis osasi taistella ollenkaan. Vahingoittaisi vain itseään, jos Baldramallachia vastaan hyökkäisi. Mies pudisti päätään.

"Ei ssille ole tarvetta, en ssaa ssiitä mitään," lohikäärme suhisi. Tuskin hän saisi mielenkiintoista vastusta tai edes vastusta ylipäätään, saati sitten vaaran tunnetta. Ei, nainen ei tuntunut minkäänlaiselta uhkalta, Baldramallach ei taistelisi.
"Mitä vikaa ssiinä on," mies murahti toisen kysymykselle. Hän oli aika uusi keskustelemisessa tai minkään sortin kanssakäymisessä, eikä aina oikein ymmärtänyt olevansa epämiellyttävä keskustelukumppani.

"Olen.. nähnyt paljon, enkä ole mitenkään kauhean nuori," Baldramallach sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Lohikäärmeenä hän ei ollut nähnyt paljoa, eikä ihmisenäkään niin kauheasti Mutta kyllä hän oli Cryptissä kulkenut jo monen ihmisen eliniän ajan, kyllä hän oli nähnyt ja kuullut, oppinut ihmisistä. Etenkin niistä pahoista puolista. Nuori hän oli lohikäärmeeksi, mutta ihmismuoto näytti suhteessa paljon vanhemmalta. Ikä ja elämä näkyivät miehen piirteissä.
"En välitä enää sseurassta," lohikäärme murisi karhealla äänellään. Ei hän kyllä koskaan ollut seurasta välittänytkään, mutta kyllä hän kerran oli seurassa, josta nautti Mutta se oli pitkän aikaa sitten, eikä sellaista hetkeä varmaan ikinä tulisi uudestaan.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Heinä 2011, 16:29

Se oli toisinaan helpotus, että toinen ei yrittäisi kokeilla hänen taitojaansa. Hän silloin olisi isossa pulassa. Miksi ihmeen syystä hän oli vienyt asiaa sinne suuntaan, että olisi voinut tapahtua sellaista.
" Niin älä arvioi ketään. " Hän sanoi itselleen hieman.
Ne sanat menivät toisinaan ohi ainakin tästä läimen kohdalta. Jostakin syystä hän ei osannut olla varovainen Baldramallachia kohtaan.

" Tietenkin saa olla, mutta miksi olet ajautunut sellaiseen? " Yritäen, jos kysymyksensä ei olisi niin kova pala nyt nieltäväksi.
" Näytät siltä, että jokin vetää sinua pimeyteen. " Evgenia sanoi hiljaa.
Ihan, kuin miestä iloa imettäisiin. Jotenkin hän piti silmissään, että mies kuihtuisi ilonsa pois koko ajan. Kuulessaan, kun toinen ei pitänyt seurasta masennus iskeytyi Evgeniaan.
" Olen pahoillani. " Nainen sanoi ja katseli oliko hänen vaatteensa jo kuivat.
" Anteeksi. " Hän sanoi vielä hiljaa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Heinä 2011, 17:10

"Ajautunut? Olen tällainen," Baldramallach murahti tuijottaessaan Evgeniaa silmiään räpäyttämättä. Miehen kasvot olivat kuin kivettyneet, niissä ei ollut mitään tunnetta tai muutosta tapahtunut koko keskustelun aikana. Ainoastaan suu liikkui, joskus silmätkin saattoivat sulkeutua ja avautua hitaasti. Lohikäärme ei ymmärtänyt naisen kiinnostusta häneen saati sitten pakkomiellettä kyselemiseen hänen luonteestaan. Ei siinä ollut mitään vikaa tai mitään erikoista, kyllähän toisen lohikäärmeenä pitäisi tietää se? Tietenkin, Evgenia näytti viettäneen ihmisten parissa pitkän ajan, oliko se syynä toisen kummalliseen käytökseen ja seurankaipuuseen? Bal ei ymmärtänyt, mutta kauhistuttava ajatus sai hänet vain tahtomaan lopettaa ihmisten kanssa olemisen.

"En ymmärrä," mies sanoi matalaan ja karheaan ääneen,
"Onko pimeydesssä jotain pahaa?" nuori uroslohikäärme ei ymmärtänyt naisen sanoja, ei ymmärtänyt niitä, vaikka mietti niiden normaalia tarkoitustakaan. Baldramallach nautti pimeästä, siellä oli helppo olla, parempi kuin auringossa ja sen valossa. Tämän liskon silmät oli tehty pimeässä näkemiseen, auringossa hän oli miltei sokea. Ihmismuodossa silmät eivät olleet aivan yhtä herkät valolle, mutta silti pimeä oli mukavampaa. Tämä pieni, raunioitunut talo oli aivan hyvä paikka olla, vaikkakin se saisi olla kuivempi. Miehellä ei ollut edes paha olo, ihan hyvä itse asiassa, mutta mitään iloa ei toisen kasvoista tai olemuksesta näkynyt.

"Misstä nyt taass," Bal suhahti tympääntyneen sävyyn.
"Olet lohikäärme. Mikssi pahoittelet?" hän ei ymmärtänyt toisen alistuvaa, pahoittelevaa luonnetta. Lohikäärmeet olivat vahvoja, ylpeitä eläimiä hänen mielestään. Ei sellaisen pitäisi pahoitella mistään tai kenellekään, ei Baldramallachkaan pyytänyt anteeksi keneltäkään. Saati sitten ihmisiltä. Olivatko ihmiset pilanneet naaraslohikäärmeen?
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Heinä 2011, 10:52

" Sori. " hän sanoi taas, koska huomasi olevan mennyt jälleen toisen syvälle.
Tietenkin toinen sai olla mikä hän oli. Miehen katse oli vakavissaan häntä päin, että sai Evgenia pienesti vapisemaan sisälläänsä. Hieman syvemmin hän katsoi pahoittelevasti miestä, että tollein noin vain toisen sisään.

" Ehkä huono sana kuvailemaan ja ei pimeydessä ole pahaa. " Evgenia yritti suoristaa sanoja ymmärtäväisemmäksi.
" Yritin tarkoittaa sitä, että olet sulkeutunut sisään... " Kuin minäkin. Evgenia sanoi ja lause jatkui mielessä loppuun.
Hyvä hänen alkaa olla ankara, kun itsekkin oli sulkeutunut ja siksi vaelsikin ja enemmäkseen halusi olla yksin. Masennus kasvoi, kun samalla hän tunsi, kuin itse olisi ollut jokin paha lintu tässä seurassa.

Nyt Evgenia päätti olla hiljaa, koska ei halunnut masentua syvemmin. Kuulessaan vielä noi sanat Baldramallachilta 'Olet lohikäärme. Mikssi pahoittelet?' Noi sanat saivat syvälliset arvet kaivautumaan esille. Hän ei ollut ylpeä itsestään ja pitänyt itseäänsä mitenkään lohikäärmeenä. Enemmän sanat kaikuivat, että kuka hän oli ja mikä hän oli?
" Nähtävästi en olen itsevarma lohikäärme. " Evgenia sanoi ja sai kuulua missä ei ollut itsevarmuutta ollenkaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Heinä 2011, 13:16

Baldramallach käänsi kasvojaan lievästi kenoon, ilme edelleenkin yhtä vakavana, mutta ehkä pään kääntäminen antoi vähän paremman kuvan lohikäärmeen ajatuksista. Hän kun ei oikein ymmärtänyt, miksi Evgenia oli tarttunut kyseiseen asiaan niin kovasti. Mitä pahaa siinä oli? Lohikäärmeet olivat suuria otuksia, jos kaikki elivät samalla alueella, ei ruokaa olisi riittävästi. Erakkomainen luonne vain sopi lohikäärmeille, etenkin kun kyse oli omista lajitovereista, mutta kukapa tahtoisi alkaa kaveeraamaan jonkin toisen lajin kanssa. Balia tämä kaikki vain hämmensi, ei hän ehkä osannut ajatella asiaa kauhean monimutkaisesti, ei hänen tarvinnut, hän vain tiesi asian olevan tällä hetkellä hyvin.

Mies pysyi hiljaisena katsellessaan Evgeniaa. Toinen näytti jotenkin oudolta. Ehkä hänkään ei loppujen lopuksi tästä keskustelutuokiosta nauttinut niin paljon, kuin aluksi antoi ilmi? Baldramallachin sieraimista kuului tuhahdus. Hän ei ollut mikään hyvä keskustelukumppani, ei hän osannut lukea toisia saati auttaa heidän ongelmissa. Ei hän edes tahtonut. Mutta naaraslohikäärme oli varsin säälittävä näky tällä hetkellä, eikä Bal saattanut katsella sellaista.

"Mikssi?" mies murahti. Kysymys oli yksinkertainen, mutta osuva.
"Olet lohikäärme. Mikssi lohikäärme ei olissi itssevarma?" kieli suhisi lohikäärmeen jopa käydessä keskustelua, jonka hän itse aloitti. Olisihan hän voinut vain olla hiljaa, mutta ei, hän kävi keskustelua. Se olikin ihmeellistä, jos joku Baldramallachin tunsi.
"Lohikäärmeet ovat ssuuria. Lohikäärmeet ovat voimakkaita. Lohikäärmeet ovat parempia kuin muut. Ei ole mitään ssyytä tuntea epävarmuutta," hän jatkoi. Ei se edes ollut mikään kannustuspuhe, ehei, hänen vain täytyi päästä puhumaan lohikäärmeiden mahdista toiselle, joka sitä ei selvästikään ymmärtänyt. Ehkä se oli omituista kuulla ihmismiehen suusta ja se olisi ollut järkevämpää, jos toinen tietäisi hänen olevan lohikäärme, mutta ei pakollista. Ehkä mies vain piti ja/tai pelkäsi lohikäärmeitä.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Heinä 2011, 15:33

Hänen osalta asia oli kokonaan puhuttu. Hän ei häiritsisi toista enään mitnkään. Jos hän tekisi niin hän antaisi itselleensä piiskaa. Piiskaa niin syvälliseltä, että verta saisi roiskua muaalla, kuin miehen edessä. Kuulessaan kysymyksen miksi hän oli tällainen epävarmainen lohikäärme käänsi Evgenia päänsä varovasti miehen suunnalle.
" Öö... "
Evgenia ei osannut oikein vastata toisen kysyntää ja oli hieman hämmillään. Aikaisemmin toista ei ollut sinäänsä kiinnostunut hänestä ja nyt toinen oli pistänyt keskustelun alulle.
" Nähtävästi sisällä rikkoutui lohikäärmellinen sydämeni. " Evgenia sanoi pää alhaalla.

Hän oli menettänyt sellaisen otteen, kun monta vuotta hän ollut jo ihminen. Ihmis muodossaan hän on vain yrittänyt pakoon menneisyyden aaveista, että aika oli pyyhkäissyt hänen syy kunnolla pois ja siksi on hieman vaikeata vasta miehen kysymykseen. Varmasti moni lohikärme häpeisi häntä ja voisi jopa tappaa hänet, että kukaa saisi nähdä näin yksinäistä lohikäärmettä. Onneksi mikään lohikäärme ei näkisikään niin paljon häntä. Todella harvoin hän törmsi toiseen lohikäärmeeseen.

Kannustus puhet olivat mukavia kuulla, kun ne saivat pientä iloisuutta naisen kasvoille. Ennen pitkään ne hiipuivat nopeasti alas. Hän ei ollut sellainen lohikäärme mikä hän oli ennen. Aikoinaan hän oli itsevamra lohikäärme.
" Ehkä masennus on viennyt minulta jo voiton ja siksi olen tällainen. " Evgenia vastasi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Sands » 19 Heinä 2011, 16:16

Baldramallach käänsi päätään lievästi kenoon toiselle puolelle, kuin hämmentynyt koira. Kai tämä hieman yksikertainen lohikäärme oli lähempänä sellaista käyttäytymiseltään, kuin ihmistä, jota tuo niin kovasti yritti esittää. Hän ei aivan ymmärtänyt Evgeniaa. Sanat olivat outoja, käsitteet olivat outoja, toisen käyttäytyminen oli outoa. Balilla oli vielä paljon opettelemista ihmisistä ja niiden käytöksestä, omituista sinänsä, että tämä nainen hänen edessään oli lohikäärme, aivan kuten hänkin. Silti tuntui, kuin he puhuisivat aivan eri kieliä.

"Mikssi annat ssen viedä voiton?" mies kysyi matalalla murinallaan. Hän ei aivan ymmärtänyt masennusta, ei hän koskaan ollut tuntenut sitä, mutta jos sen voi antaa viedä voiton niin pakkohan se on myös itsekin voittaa? Baldramallachin silmien katse oli pistävä.
"Kaikkea vasstaan voi taisstella. Ja voittaa," lohikäärme sanoi hyvin tietävällä äänellään, muusta ei tämä nuori taistelupukari oikein sitten ymmärtänytkään, kuin tappelemisesta. Käsitteet, joita vastaan ei voisi taistella, olivat uusia, omituisia ja varsin pelottavia ajatuksia Balin mielessä, sillä niitähän vastaan hän olisi aivan voimaton. Ja hän ei tahtonut olla voimaton mitään vastaan.

Jättikokoinen mies käveli hitaasti pöydän luota takaisin takan luokse ja lysähti istumaan tömähdyksen kera lämpimien liekkien eteen. Hän oli vasta syönyt ja vatsa tuntui raskaalta, kuten myös raajatkin. Baldramallach tarvitsisi pienen ruokalevon, mutta ei tuntenut oloaan niin väsyneeksi, että nukkuisi vieraan lohikäärmeen katsoessa. Istuminen lämmössä oli aivan tarpeeksi. Ulkona pauhannut sade kuulosti siltä, että alkoi hellittää. Sade ei enää piiskannut raunioiden kattoa, mutta ropina silti kuului. Ehkä tästä talosta vielä pääsisi ulos kuivana tämän päivän aikana.
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Heinä 2011, 19:06

Kertoisiko miksi hän oli tällainen masentuvainen lohikäärme. Voittaminen tuntui hyvin kaukaiselta hakemukselta hänen silmissä. Miten hän voisi voittaa? Mistä hän saisi sellaisen rohkeuden aloitukseen, että voisi voittaa masennuksen?
" On sinun helppo sanoa, mutta en edes tiedä miten voisin voittaa. Suruni on juurtunut niin syvälle sisälleni. " Evgenia sanoi.
" Se on kyllä totta kaikkea voi voittaa, mutta miten? " Hän sanoi hiljaa.

" Tiedättekö miten voisi voittaa? " Evgenia kysyi hiljaa varovaisesti.
Bal näytti aika pelottavalta, kun vaihtoi paikkaa. Kohta kaunis tulikin olisi soihtunut pois, koska kumpikaa ei ole laittanut ylimääräistä puuta tulen syötäväksi.
" No tulitko täyteen? "
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron