Raunioiden hirviö


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Heinä 19, 2011 7:50

"Taisstelemalla," Baldramallach suhahti vastaukseksi toisen kysymykseen voittamisesta. Ei siihen muita keinoja ollut, kuin käydä käsiksi. Ihan itse. Aina ei olisi jotain muuta taistelemassa puolesta, eikä nätit sanat tai teot korjanneet ongelmia tämän lohikäärmeuroksen mielestä. Ei, ainoastaan väkivalta, ongelman poistaminen fyysisesti, korjaisi kaikki virheet. Ei ollut mitään nopeaa taikakeinoa.

"Olet lohikäärme. Olet vahvempi, kuin mikään ongelma," mies murahti katsellessaan puita syöviä liekkejä. Balin itsevarmuus omasta ja rotunsa vahvuudesta oli niin vahvuus kuin heikkous, mutta hyvän kannustuspuheen se teki, vaikka ei hän sitä sellaiseksi tarkoittanutkaan. Sanoipahan vain totuuden, mitä kaikki eivät jakaneet, mutta toista mieltä oleva saisi taistella omasta mielipiteestään itsepäisen ja temperamenttisen Baldramallachin kanssa.

Punaruskeista silmistä heijastuva liekkien lämmin valo alkoi pikkuhiljaa sammua. Liekit pienenivät niitä ruokkivan puumateriaalin loppuessa pesästä. Pian jäljellä oli vain hiillos ja savu, sekä lämmin kivilattia, josta nuotion entinen lämpö vielä tuntui. Evgenia kysyi, oliko hän kylläinen. Kyllä lohikäärmeen mahaan mahtui vielä vaikka kuinka paljon, mutta ei se ihan tyhjä ollut. Ei hän ollut nääntymässä nälkään, mutta kyllä hän voisi syödä vielä lisää. Vastaukseksi nainen sai vain murahduksen, josta ei ollut täyttä varmuutta, oliko se kieltävä vai myöntävä vastaus. Mutta ainakin se oli vastaus.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Heinä 31, 2011 4:58

Taistelemalla? Evgenia katsoi äimistyneenä toista. Ehkei kuitenkaan miekoilla ja sen sellaisilla aseilla. Ennen kaikkea miten hän voisi taistella henkisesti omaa mieleä vastaan. Ajatus tuntui mahdottomalta, kuin taisto oli jo hävitty. Pieni toivo edelleen asui naisessa, mutta se oli niin pieni, että hän saattaisi yrittää taistella olemusta vastaan. Vasta rinta olisi kuitenkin todella pieni ja sen Evgenia osaisi jo nyt luvata toiselle.
" Vai, että taistella. " Evgenia tokaisi.

" Ehkä lohikäärme on ulkoisesti vahva, mutta en sisältä päin? " Evgenia sanoi.
Samalla hän tarkoitti itseäänsä. Hän ei ollut vahva sisäpuolelta, kuin myös ulkoisestikkaan. Jonkinlaista voimaa Evgenia sai miehen puheesta. Taiston halu pienesti suurentui, että hän voisi olla sellainen lohikäärme mitä yleinen lohikäärme oli.
Vastaus murahdukseen nainen naurahti pienesti. Koska hänelläkin oli nälkä ja siksi oikeastaan hankkinutkin kaksi kaurista.
" Sinä olet lisko? "

//Anteeksi kesto. Työ kiireitä ja sitten sairaala juttuja on ollut ja paperi sotaa. Nyt ollaan viettämässä kesälomaa jalkapaketissa//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Heinä 31, 2011 6:50

Baldramallach murahti varsin ärtyneeseen sävyyn naisen edes vihjatessa lohikäärmeen olevan heikko sisäisesti. Heikkous oli muille, ei lohikäärmeille, oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä sellaisesta.
"Ei," lohikäärme töksäytti hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta enempää hän ei tarvinnut saadakseen tarkoituksensa perille. Hetken aikaa mies oli hiljaa ja katseli sammuneen takan savua luikertelemassa hitaasti ylös kivistä piippua, joka oli tässä raunioituneessa talossa säilynyt harvinaisen hyvin. Ainakin se veti, ei ollut tukossa tai sortunut.
"Lohikäärme on aina vahva," Bal murahti hiljaisuuden jälkeen, ehkä itsellensä, ehkä selvittääkseen Evgenialle.

Selkä naiseen käännettynä oli toisen hankala saada mitään selkoa Baldramallachin reaktioista, mutta oli niistä hankala saada selkoa kasvokkainkin. Evgenia ei näyttänyt vieläkään luovuttaneen miehen oikean lajin selvittelyä, ja tällä kertaa arvaus oli aika lähellä oikeaa. Bal käänsikin päänsä toisen suuntaan, katsoen Evgeniaa hetken hiljaa, ennen kuin käänsi katseensa takaisin sammuneeseen tuleen ilman vastausta. Silti, vaikka jonkun mielestä lohikäärmeet jättikokoisia liskoja olivatkin, ei jokin niin majesteettinen eläin voinut olla vain lisko hänen mielestään. Lopulta mies pudisti päätään kieltäväksi vastaukseksi.
"Ihminen," tuo piti vieläkin päänsä päätöksestään pitää salaisuutensa itsellään.


((No ohoh, sielläpä on riehuttu. Toivottavasti sitä vielä ehtii lomailla sen parannuttua.))

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Heinä 31, 2011 7:57

//Työ tapaturma tuli vain//

Kuulessaan aika rajusti ei sanan niin Evgenia hämmentyi. Jotenkin siltä tuntui, että toinen tiesi aika lailla lohikäärmeistä. Sitä asiaa varmensi toinenkin sanonta. Toisinaan lohikäärme aina vahva. Olihan hän selvinyt tähän asti huonolla itsetunnollaansa. Sillein hän oli vahva vai ei?
" Niinhän ne ovat. Muuten mistä sinä tiedät näin paljon lohikäärmeistä? " Evegenia kysäisi.
" Vain ihminen? Olet jonkin sortin lisko, koska sinulla noin paljon tietoa liskoista. " Evgenia toteili.
Katse oli edelleen lempeä, vaikka toinen oli äksyn näköinen häntä kohtaa.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Elo 01, 2011 3:13

Tietenkin Baldramallach tiesi lohikäärmeistä paljon, olihan hän sellainen. Hän tietenkin oli varsin erakkomainen ja huonoa puheseuraa, eikä Evgenian tai vanhempiensa lisäksi ollut puhunut toisille lohikäärmeelle, joten ehkä hän ei lohikäärmeistä tiennyt paljoa. Vain itsestään ja siitä, millaisia lohikäärmeiden pitäisi hänen mielestään olla.
"Mikssi en tietäissi?" lisko suhisi toiselle aivan kuin se olisi jokin hyvinkin yleinen puheenaihe.

"Ihmisset ovat heikkoja. Miksseivät ne olissi kiinnosstuneet josstain niin voimakkaassta," hän jatkoi, lause täynnä hankalia äänteitä paksulle ja pitkälle kielelleen. Mies käyttäytyi hyvin rauhallisesti ja pokerinaama piti, tuo oli aivan kuin siinä ei olisi mitään omituista. Ihmiset olivat aika tyhmiä, mutta kyllä Bal uskoi niidenkin ymmärtävän, milloin parempi eläin oli kyseessä. Ja paremmastahan kaikki aina tahtoivat tietää lisää, eikö?

Lohikäärme pudisti päätään kieltävästi. Hän ei myöntäisi olevansa mitään muuta, kuin ihminen. Ei nyt, ei ehkä ikinä. Evgenia tuntui niin omituiselta, ei yhtään sellaiselta, kuin Baldramallach lohikäärmeen oletti tuntuvan. Hän ei ollut varma, voisiko luottaa toiseen. Silti, uroslisko oli tehnyt asiansa selväksi. Hän oli ihminen, mutta vaikka sellainen hän olikin, tiesi hän silti paljon lohikäärmeistä.
"Ehkä jopa olen lohikäärmeenmetssässtäjä, oletko ajatellut ssitä?" Bal murahti varoitukseksi toiselle.


((En tiedä, kuinka paljon tätä peliä enää tulee :D))

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Elo 02, 2011 8:01

" Koska lohikäärmet ovat niin mysteerisiä. " Hintasi Evegenia takaisin.
Heti perään hän kylläkin jäi miettimään asiaa. Minkälainen oli perus tietämys ihmisillä ja muilla lajeilla oli lohikäärmeistä. Ehkä toinen oli lukenut enemmän perus tietämykseen. Silloin toinen saattaisi uhrannut omasta ajasta paljon lohikäärmeiden tutkimiseen. Siihen tarvittaisiin todella paljon aikaa. Mieshän pitäisi olla vanha silloin ja todella vanha. Mies näyttänyt niin vanhalta, että olisi tutkaillut lohikäärmeitä vuosia.

" Se on toisaalta totta. Silloin tarvittaisiin monta henkilöä ja monta sukupolvea tunteakseen lohikäärmeen. " Evgenia sanoi miettien.
" Kaikki ihmiset eivät ole heikkoaja ainakin uskon, koska ne ovat vaarallisia pikku otukset. " Evgenia sanoi.
Ihminen oli hänelle vaarallinen olemus ja tulee olemaan. Ihmisiin ei voisi luottaa ja sen hänen vaistokin varoittaa.

Puristus oli kieltävä, vaikka sisällään lohikäärme piti toista muuna kuin ihmisenä. Hänen vaisto olisi sanonnut, jos toinen ei olisi ollut ihminen täytyisi liidella kauas pois toisesta. Kuulessaan toisen sanominen sai Evgenia naurahtamaan. Naurahtaminen suurimmaksi osaksi hänen vastauksensa.
" Antaa vai tulla sitten lohikäärmeen metsästäjä. " Naurahtavalla äänellä nainen sanoi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Elo 03, 2011 4:15

Baldramallach katseli savua liikkumattomana kivenjärkäleenä, kuten aina. Rauniot olivat olleet hyvin pimeät hänen tullessa tänne kesken kovan sateen, mutta takan sytytyksen jälkeen talon ainoa pystyssä pysynyt huone kylpi lämpimässä valossa. Tulen sammuttua oli taas hämärää, mutta sadepilvet alkoivat väistyä auringon tieltä, joten aivan yhtä pimeässä ei tarvinnut kyykkiä. Pimeys ei tietenkään haitannut tämän uroslohikäärmeen valolle herkkiä silmiä, nyt hänestä itse asiassa oli mukavampaa, kun valo oli poissa. Ikävä kyllä myös lämpö alkoi haihtua, mutta hän oli kuiva ja lattia vielä lämmin, joten Bal oli hyvin tyytyväinen.

Lohikäärme istui aivan hiljaa, eikä vastannut Evgenialle. Ei hänellä enää ollut paljoa sanottavaa, olihan hän sanonut sanottavansa, eikä enää oikein jaksanut keskustella. Se oli aivan tarpeeksi puhetta tälle päivää. Baldramallach kyllä oli samaa mieltä naisen kanssa siitä, että lohikäärmeet olivat, no, mystisiä. Harvinaisia ja yksinäisiä, yleensä, eivät näyttäneet itseään ihmisille. Ihmisillä oli siis ymmärrettävästi huonompi tuntemus heistä, mutta Balilla taas oli huono tuntemus ihmisistä!

"Olissin ssen jo tehnyt, joss olissin tahtonut," lisko murahti taas yhtä monotonisella ja karhealla äänellään, kuin yleensä. Hän kertoi syynsä olla hyökkäämättä, mutta samalla jätti auki vastauksen siihen, oliko hän nyt oikeasti lohikäärmeenmetsästäjä vai ei. Kumpikin kävisi Balille, ei häntä kiinnostanut, miksi nainen häntä luuli. Ainakin toinen lopettaisi hänen lajinsa kyselemisen, jos tuo uskoisi hänen olevan ihminen, joka vain sattui olemaan lohikäärmeenmetsästäjä. Laiskasti miehen kita vielä aukesi ammolleen tuon haukotellessa pitkään ja hartaasti. Ruokalepo olisi nyt mukava.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Elo 03, 2011 4:51

Pikku nuotio oli kokonaan sammunut niin silloin Evgenia muisti katsoa yllä olevaa pukuaansa. Se oli kuivahtanut. Ja se oli hyvä asia. Nyt solmut auki ja asun pekeminen ylleensä. Pienesti asu saattoi olla rypyssä sateen takia niin ei Evgenia haitannut asia ollenkaan.
Pukiessaan ylleensä asutta jotekin hän alkoi ihmetellä, että Bal käytös jotenkin muistutti yhtä orkaali lohikäärmettä. Ehkä ne voisivat olla sukua toisilleen, kun ajatus maailma oli saman tyyppinen.

" Tietenkin sinä olisit tehnyt jos olisit tehnyt. " Evgenia sanoi.
Hänen äänen paino oli sellainen, että saisi tietää et Evgenia ei uskonnut toisen olevan mitenkään lohikärmeen metässätäjä.
" Oletko muuten tavannut jonkinlaista orkaalia? " Evgenia kysyi tuosta noin vain.
Puettuaan solmut auki hän asteli miehen eteen.
" Anteeksi, mutta voisitko sitoa nauhatni kiinni? " Evgenia kysyi pahoittelevasti ja samoin kasvon ilmeetkin olivat pahoittelevat, mutta samalla anelevat.
" Kohta aurinkokin loistaa tummien pilvien lävitse. " Helpottuneena pienesti sanoi.
Hän uskoi, että sää olisi täydellinen niin Bal ryntäisi hänen luotaansa kauas pois. Sitä ennen Evgenia haluisi saada toisensa kanssa sopu suhtainen eromus. Ihan ikävissä tunnelmissa hän ei halunnut oikein lähtee.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Elo 03, 2011 8:15

Baldramallach katseli, kuinka Evgenia puki kuivanutta mekkoa yllensä, ilme tuimana, kuten yleensä. Mutta hänellä kun ei oikein ollut muita ilmeitä, ei erakoitunut lohikäärmeuros ymmärtänyt sellaisten päälle. Lohikäärmeen kasvot eivät olleet yhtä ilmeikkäät, kuin ihmisillä, joten Balilla ei ole ollut niistä kovinkaan paljoa harjoitusta. Siitä syystä miehen kasvot näyttivät aina niin uhkaavilta, vaikka tuo ei sitä tarkoittaisikaan. Nainen ei uskonut Balin olleen lohikäärmeenmetsästäjä, senhän kuuli kaikki toisen äänensävystä. Paitsi tämä liskoherra itse, sarkasmi ei ollut jotain, mitä hän ymmärsi. Mutta ei häntä oikeastaan edes kiinnostanut.

"Orakeli?" Bal murahti pään kallistuessa lievästi toiselle puolelle. Hän ei tiennyt, mistä Evgenia oikein puhui, sana oli outo, eikä hän ollut varma mitä pitäisi sanoa. Pitäisikö hänen tietää? Ei hän kyllä ollut mitään sellaista tavannut. Ehkä oraakkeleista tietämättömyys lohikäärmeiden kesken oli omituista, mutta kyllähän sitä kaukana kaikista muista asuva ihminenkin olisi tietämätön kuninkaasta, jos sellaisesta ei hänelle kerrottaisi. Ja Baldramallachille ei ikinä sellaisista ollut kerrottu. Koska Evgenia kysyi kysymyksen, vastasi mies siihen vain pudistamalla päätään. Kai kysymykseen sai vastata kieltävästikin, kun toinen sen kerran kysyi?

Punaruskeat silmät seurasivat naisen liikkeitä tuon liitäessä lohikäärmeuroksen eteen. Jos Bal osaisi ilmehtiä kasvoillaan, olisi tuolla luultavasti ollut varsin hölmistynyt ilme, mutta koska ei, oli ilme edelleenkin tuima. Mies oli varsin hämmentynyt toisen pyynnöstä, sitoa nauha kiinni? Pää kallistui toiselle puolelle liskon ihmetellessä tätä, mutta suuret kädet silti menivät nauhoille, ettei Evgenia alkaisi ihmetellä. Hän ei osannut solmia solmua, saati sitten rusettia. Tuskinpa edes tiesi, mitä ne olivat. Baldramallachin ihmismuodon sormet olivat jättimäiset, mutta ennen kaikkea paksut ja kömpelöt, eivät paljon paremmat pienten asioiden näpräämisessä, kuin hänen lohikäärmemuotonsakaan. Silti, pelkäämättä, lohikäärme tarrautui nauhoihin ja teki jotain, sotki niitä keskenään ja veti, laittoi ne parhaansa mukaan niin, miten niiden piti mennä. Ainakin niin, miten hän luuli, että niiden piti mennä. Tulos oli ehkä jotain, mitä pystyi kutsumaan solmuksi, mutta kauhean nätti se ei ollut eikä sitä varmasti saisi kovin helpolla auki. Silti, nauhat pysyivät kiinni ja lohikäärme oli siihen tyytyväinen.

Vastaukseksi mies vain murahti jotenkin hyväksyvään tai myöntyvään sävyyn. Olihan se hyvä, että sade oli loppumassa, jos Evgenia edes sitä tarkoitti. Hän ei ollut aivan varma, yksinkertainen puhe oli tuolle parhainta. Baldramallach oli kyllä jo väsynyt. Lisko valui parempaan asentoon, rentoutuen ja lopulta mennen pieneksi tai no, vähemmän pieneksi hänen tapauksessaan keräksi vielä lämpimälle kivilattialle ruokalepoa varten, ellei tuo lohikäärmenaaras päättäisi jäädä raunioihin pidemmäksi aikaa. Siinä tapauksessa hän kyllä lähtisi jo omille teilleen, hän ei luottanut toiseen tarpeeksi, että voisi nukkua tuon seurassa.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Elo 04, 2011 3:18

Nähtävästi toinen ei tiennyt oraakkelista mikä ei haitannut häntä. Se vain auttoi häntä joissakin asioissa mitä hän mietti mielessäänsä. Asia avarti häntä ymmärtämään toista ja mikä laji toinen oli oikein.
" Vai niin. " Hän sanoi hiljalleen ja tuumeillen.
Oikeastaan Balin vastaus sai hänet kysymään lisää. Mutta hän lupasi miehelle, että ei sillein enään kysyisi. Surullisesti hän piti vain suutaansa kiinni. Katseesta näkyi se, että hän halusi kysyä toiselta.

Evgenia oli hyvin yllättynyt asiasta, että mies suostuisi hänen pyyntöönsä. Katse oli myös se, että Bal voisi kieltäytyä hänen pyynnöstä. Epäili, että toinen olisi väkättänyt vastaan hänen kysyessään. Vaikka pienen vasta rinnan Evgenia tunsi miehessä. Vapaasti Evgenia hän antoi sitoa, kuin samalla voisi hyvin vetää asen piilosta ja iskeä häntä. Tuntiessaan asunsa menossa tiukemmaksi hän huomasi, että toinen voimakas, mutta se ei haitannut häntä ollenkaan.
" Olet aika voimakas, mutta kiitos. Todellakin kiitos. " Hän sanoi.
Hän todella kiitteli, että toinen jaksoi ja viitsi sitoa asunsa kiinni. Kiitettyään hän asteli ikkuna pielelle ja tunsi, kuinka hänen vatsansa murisi.
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Elo 04, 2011 6:22

Baldramallach ei ollut yllättynyt Evgenian kommentista. Mies oli voimakas, olihan tuo lohikäärme ja vaikka ei ihmismuodossaan vetänyt vertoja suurikokoisen liskon voimalle, oli tuolla kuitenkin enemmän ruista ranteessa, kuin normaalilla ihmisellä. Enemmän sitä voimaa itse asiassa löytyi kuin normaalilta, samankokoiselta mieheltä kuin hän nyt sattui olemaan, aivan täysin ihmiseksi hän ei osannut muuttua. Ylimääräinen voimakkuus oli tietenkin vain hyvä asia, mutta vähän hankala lohikäärmeen oli hallita ihmismuotonsa voimia.

Maassa kerällä maatessaan Bal piti Evgeniaa silmällä. Toinen oli tyytyväinen miehen tekemään sitomistyöhön, ihme kyllä, ja kiittikin siitä. Vastaukseksi nainen sai sen tutun murahduksen. Olisikohan Evgenia yhtä tyytyväinen solmuun, kun sitä kauheaa umpisolmua piti alkaa selvittämään Mutta ei se ollut enää Baldramallachin ongelma. Ei häntä oikein kiinnostanut, jos edes tajusi.

Evgenia jäi ikkunan luokse oleskelemaan ja kun tuo oli hetken ollut paikoillansa, kyllästyi lohikäärmeuros naisen katselemiseen ja laski päänsä maahan. Suurena, kissamaisena keränä maatessaan suurikokoisen miehen täytyi olla hassu näky, mutta tuskin tuota kukaan uskalsi käydä häiritsemässä. Se vain oli Balin mielestä paras asento nukkua, mutta monet luultavasti vain saisivat selkäkipuja pelkästä ajatuksesta. Ei lohikäärme vaivautunut vaatteitakaan ottamaan pois, kun tuo jos sulki silmänsä. Mutta vielä hän ei aikonut alkaa nukkua, olihan hänellä vielä seuraa. Silti, ainahan sitä voisi lepuuttaa silmiään. Baldramallach näyttikin siltä, että nukkui, mutta korvat kuuntelivat edelleen ympäristöä tarkasti, vaikka silmät eivät enää tarkkailleetkaan.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1571

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Elo 05, 2011 3:06

Evgenia pärjäisi umpi solmun avaamisessa. Hän laulasi jokun tulemaan avamaan hänelle solmun auki. Sekunnissa olisi kadonnut toisen silmien edessä.
Aurinko alkoi paistaa kunnolla mikä iloitsi naisen kasvoissa. Pienen kääntymisen antoi itselleen, että katsoi Ballia hetken joka oli aika suluoisesti kääriytynyt kerälle. Mies oli aika notkea, vaikka oli suuri kokoinen.

" Anteeksi, että olen ollut vaivaksi sinulle. Hyviä unia. " Evgenia sanoi.
Sanottuaan oli aika jo erota toisesta. Toinen näytti hyvin sellaiselta, että tahtoisi hänestä eroon. Hänellä olisi paljon purkautumista ja tuntui Balille olisi ollut hyvä purkautua. Nähtävästi Bal oli tylsistynyt häneen. Perempi erot jonkinlaisessa hyvässä olossa. Ennen, kuin astui ovesta ulos Evgenia naurahti. Varmaakin saisi uuden murahduksen sanojen päätteeksi ja toinen olisi iloinen päästessään hänestä eroon.

Talon ulkopuolella Evgenia muuttui vaalean siniseksi lohikäärmeeksi. Auringon loistossa enemmän näytti hopeiselta. Pieni kyynel silmissä Evgenia murahti ja lähti lentämään taivaalle. Taivaalle minne hän sulautui täydellisesti.

//Ehkä on ihan näin hyvä lopettaa. En haliua, että he eroisivat hirveässä riidoissa. Kai joskus Bal ehkä avautuu Evgenialle. Kiitos pelistä//
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1551

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Elo 05, 2011 6:21

Nainen sai kuin saikin vastaukseksi murahduksen Baldramallachilta, mutta eipä se mikään ihme ollut. Ei Evgenia nyt edes niin vaivana ollut, hankkihan toinen sentään ruokaa, ja se oli tarpeeksi hyvä maksu lohikäärmeelle aikansa kuluttamisesta. Mutta oli hän kyllä ihan tyytyväinen toisen lähtöön, väsynythän hän oli. Ja olihan tässä muutenkin vietetty aikaa yhdessä ihan tarpeeksi, rauha ja hiljaisuus kuulostivat kokoajan paremmilta ideoilta. Mies kuuli Evgenian tepsuttavan hiljaisin ja pehmein askelin sortuneen oviaukon läpi, naisesta lähtevien äänien kuuluen yhä kauempaa ja lopulta ne katosivat kokonaan.

Vasta äänien hiljentyessä kokonaan viitsi Bal avata silmänsä ja nostaa päätänsä lattiasta, suunnaten katseensa oviaukosta ulos. Sade oli lakannut ja pilvet väistyneet auringon tieltä, ovesta tulviva valo oli miltei sokaiseva hämärään tottuneille silmille. Ärähtäen lohikäärme sulki taas silmänsä ja otti mukavan makuuasennon lattialta, tuonne kirkkaaseen hän ei vähään aikaan tahtoisi mennä. Nythän hän voisi ottaa ne nokoset, kun yksin sai olla, pimeän tultua matkaa voisi sitten taas jatkaa. Lisää ruokaakin pitäisi saada Mutta se oli sitten sen ajan murhe.


((Se oli aika pitkä peli ja pitäähän niidenkin loppua aikanaan. :D Ehkä seuraavalla kerralla Baldramallach ei ole niin nälkäinen/väsynyt/änkyrä/mitä lie :D))
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö