Pelastus || Aksu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2011, 18:52

Black, Edna

Velho oli tyytyväinen, ettei lekuri alkanut sen enempää inttämään vastaan. Velhon hermot olivat muutenkin kireällä, joten jos tuo olisi alkanut valittamaan - vaikka hänen kodissa oltiinkin - ei velho olisi sitä jäänyt kuuntelemaan hetkeksikään.
Kalman kysymys sai Blackin tuhahtamaan turhautuneesti. Edna mietti samaa mitä Kalma. Mikä kiire heillä olisi? Ei heidän perään ollut kukaan lähtenyt.. kai? Tuskin haltia nyt niin sinnikäästi heidän perässään jaksoi juosta.
"Ajattelet turhankin pieniraamisesti tätä asiaa" Black totesi "Minun ei tarvitse perustella sinulle miksi raahaan sinut takaisin kylään silloin kuin haluan."
Black ei jaksanut selittää kaikkia mahdollisia syitä miksi tässä majassa ei kannattanut pysyä liian kauaa. John ehkä luotti potilaisiinsa, mutta Black ei mennyt vannomaan että kaikki tämän talouden sielut olivat yhtä sinisilmäisiä ja ystävällisiä. Yksi telepatinen viesti uteliaalta kuuntelijalta ja tänne ryntäisi kokonainen rykmentti. Sitä ei halunnut kukaan, ei edes Black.
Ja mikäli Blackin aavistukset Winderin suvusta pitivät paikkansa, tuo olisi varmasti yhtä itsepäinen ja valmis toimiin, kuten sukulaisensa, itse haltiakuningas Aran.

"Miten sinä ajattelit että Kalma täältä pääsee pois? Ei hän ole valmis kävelemään aamuun mennessä!" Edna parahti tähän väliin, saaden velholta tylsistyneen mulkauksen.
"Kyllä hätä keinot keksii, vaikka se ylpeyden päälle ottaisi" Black totesi, vihjaten tällä siihen, että jos tuo ei kävelisi, joutuisi hän kannettavaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2011, 19:50

Kalmankoira, John, Rocky

Kalma tuijotti Blackiä astetta vähemmän ystävällisesti tuon sanoessa ettei hänelle kuuluisi karvan vertaa miksi tuo haluaisi hänet nyt eikä huomenna kotiin.
"Kyllä se kuuluu niin kauan kuin se minua koskee." Kalma tuhahti sitten velhon sanoihin käymättä sen enempää asiasta vänkkäämään ainakaan ääneen. Tuolla oli täydet oikeudet kertoa hänelle mistä tämä kiireellisyys roikkui, sillä kaikki oli hyvin.
Edna avasi suunsa heittäen fakta asian päydälle ja jonka velho kumosi pienellä töytäisyllä alas kaivon pohjalle. Kalma tuijotti velhoa hiljaa muttei sanonut sitten mitään ainakaan kuuluvasti, kunhan mutisi jotakin itsekseen puoli ääneen.

"...Voisitko tarjota kyydin Rocky?" Kalma kysyi kääntäen katseensa hiljaisena pysyneeseen lohikäärmeeseen, joka pudisti päätään pienesti ja avasi suunsa.
"En, olen turhan iso päästäkseni livahtamaan turvallisesti ihmiskylän liepeille." Rocky vastasi melko suora kantaan, sillä ihmisten kylän ympärillä oli metsää johon Rockyn kokoinen lohikäärme ei pystynyt laskeutumaan ja kaikki aukeat paikat.. hänet huomattaisiin heti ja ammuttaisiin alas, ja lopuksi vedettäisiin sitten lihoiksi mukavien pirskeiden kera. Kalma nyökkäsi lohikäärmeelle ja vaikutti hieman turhautuneelta asiaan... Black kuitenkin oli jo pariin otteeseen komentanut häntä kävelemään mitä huonommassa kunnossa perässään ja juuri nyt se ei olisi huvittanut yhtään. Eikä kantamuksenakaan oleminen kiinnostanut..
"Yksi kysymys: mistä sinä edes tunnet sen kenraalin?" Oli Kalman seuraava kysymys Blackille. "JA mistä sinun iskäsi tuntee sen?" Oli kysymys Ednalle. Oli se niin mukavaa kun läheiset kertoivat kaikki asiat hänellekkin taas vaihteeksi.

"Ja ennen kuin lähdette minnekkään, en usko että Jack haluat puoli alastomana mennä kadulla?" John heitti oman kommenttinsa ja Kalma pudisti päätään.
"Ei tarvitse... on minulla koira muotoni."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Heinä 2011, 20:03

Black, Edna

Black oli naurahtaa ääneen kuullessaan Kalman esittämän kysymyksen Rockylle. Tällä lohikäärmeellä oli kuitenkin järkeä päässä, eikä hän lähtenyt edes harkitsemaan moista tarjousta. Se olisi ollut silkkaa itsemurhaa. Sodan velloessa, ei kylän lähelle päässeet edes ihmissuden kokoiset pedot huomaamatta. Kylän vartijointi oli huipussaan. Sinne ei päässyt sisään huomaamatta, eikä liioin uloskaan.
No, Kalma esittikin seuraavaksi kysymykset sekä Blackille että Ednalle.
"En minä häntä tunne" Black vastasi yksiselitteisesti "Tule itse istumaan johtokunnan kokouksiin niin varmasti opit tunnistamaan niin nimeltä, kuin ulkonäöltäkin haltioiden kuninkaan ja hänen neljä kenraaliaan".
Black ei ollut edes tavannut Winderiä ikinä. Eikä hän liioin ollut innoissaan tapaamaankaan tuota, kuten ei ketään muutakaan haltioiden eliittikenraaleista, viimeisenä itse Authionia.

Edna puolestaan kohautti olkiaan Kalman kysymyksen kohdalla.
"sitä sinun täytyy kysyä isältäni" Edna lisäsi. Ei hänellä ollut hajuakaan mistä nuo kaksi olisivat voineet tuntea toisensa. Edna tiesi isänsä asuneen haltiakylässä, joten kai tuo silloin oli Winderiin tutustunut? Ken tietää.
John huomautti Kalman vaatevajauksesta, johon Kalma huomautti omaavansa kyllä koiramuotonsakin.
"Hyvä. Suosittelen lepäämistä, kun aika koittaa, me lähdemme" Black tokaisi ja nousi ylös istuma-asennosta, kävellen sitten ovelle "Minulla on vielä hoitamaton asia tässä lähistöllä. Palaan ennen kuin lähdemme".
Noiden sanojen saattelemana velho poistui huoneesta ja koko rakennuksesta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Heinä 2011, 20:34

Kalmankoira, Rocky, John

"Ei minua sinne huolita." Kalma tuumasi Blackin sanoille että hänhän voisi vaikka osallistua äärinmäisen tylsiin kokouksiin että saisi tietää vähän kaikkea haltioista. Ei, ei häntä huolittaisi sinne... paitsi ehkä istumaan nurkkaan kaulapannan päässä. Se vasta alentavaa olisikin, joten ei kiitos.

"Niin taidankin.." Kalma mutisi mietteliäästi Ednan vastaukselle, sillä jos tuo tunsi kenraalin jotakin kautta ehkä tuosta voisi olla apua.. jos tuo siis halusi auttaa. Sitten Black avasi suunsa ilmoittaen että pitäisi levätä ja nousi itse ylös ilma istumisestaan kävellen ovelle ilmoitellen että tuolla oli vielä asioita hoidettavana, saaden yhdeltä sun toiselta kysyviä katseita osakseen. Rocky katseli hetken velhon perään kunnes itsekkin nousi tuolista ylös kääntyen Johnia ja vieraita kohden.
"Taidan lähteä, hyviä jatkoja nuorelle parille~" Rocky toivotteli ja Kalma helahti punaiseksi nolostuksesta, hän ei kuitenkaan edelleenkään osannut sivullisille myöntää sitä että oli rakastunut. No lohikäärme sitten käveli ulos rakennuksesta ja lähti lohikäärme muodossaan kohti omaa kotiaan.

John oli jäännyt katsomaan hetkeksi ystävänsä perään ja kääntyi sitten katsomaan kaksikkoa.
"Taidan jättää teidät kahdestaan." John sanoi ja poistui niine hyvineen huoneesta jättäen oven rakosilleen. Kalma tipahti sängyn pohjalle pitäen toista kättään otsansa päällä ja vaikutti hieman hermostuneelta.
"Mitäköhän hittoa se velho nyt on saannut päähänsä?" Koira mutisi kätensä alla ja siirsi sen sitten vierellensä kääntäen katseensa Ednaan sanomatta mitään... ja painautui tuota vasten nukahtaen siihen muutaman sekunnin päästä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Heinä 2011, 22:59

Edna, Black

Velhon poistuttua Rockykin päätti poistaa fyysisen olemuksensa tästä tilasta ja katosi teille tietämättömille. Kalman muuttuessa punaiseksi ei Edna voinut olla hymyilemättä itsekseen.
Pian Rockyn poistumisen jälkeen Johnkin päätti jättää pariskunnan kahdestaan ja poistui huoneesta, jättäen oven kuitenkin rakoselleen. Edna siirsi katseensa rakosellaan olevasta ovesta Kalmaan tuon pötkähtäessä sängylle ja mutisten mietteliäänä velhon menoja. Edna kohautti olkapäitään pienesti, eikä sen jälkeen enää raaskinut sanoa sanaakaan, kun Kalma jo näytti vaipuvan uneen...

Yö alkoi vaihtua aamuun. Aurinko ei ollut vielä noussut taivaalle, mutta sen kajon saattoi nähdä jo horisontissa. Edna oli hereillä. Tyttö ei ollut nukkunut kuin pienen hetken, mutta jännitys ei ollut vielä antanut periksi. Tyttö ei pystynyt nukkumaan tässä tilanteessa ja oli ihan varma, että nukahtaisi siihen paikkaan, kun väsymys ja uupumus iskisivät alitajunnasta tajuntaan.
Black saapui huoneeseen jälleen suuripiirteisesti pamauttaen oven sepposen selälleen. Iskusta syntynyt pamahdus sai Ednan hätkähtämään ajatuksistaan ja vilkaisemaan vihaisesti velhoon.
"ylös ja ulos, kaunis aurinko nousee jo" Black totesi virnuillen, samalla kun käveli sängyn luokse.
Edna nousi ylös sängyltä heti kun velho alkoi lähestymään. Jostain syystä ei tuntunut mukavalta istua velhon lähettyvillä...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Heinä 2011, 00:12

Kalmankoira, John

Kalma säpsähti hereille kun ovi pamahti auki kun tuulen paiskaamana... Kalma katsoi uneliaasti toista silmäänsä hieroen velhoon jolla vaikutti olevan hyvinkin kova kiire mennä.
"Odota nyt ystävä kallis.." Kalma mutisi venytellen joutuen inahtamaan kivusta haavojen tuoreiden rupi kerrosten revellessä auki. Kivun laannuttua aavekoira nousi varovasti seisomaan sängyn pohjalta ja pyysi velhoa hetken odottamaan nilkuttaen tuon ohi seuraten tarkalla nenällään ihmissuden tuorreinta haju jälkeä käyden tuon huoneessa kiittämässä tuota jälleen kerran avustaan... Olisi jopa maksanutkin jos olisi rahaa yhtään ollut. Kuitenkin ihmissusi olisi joka tapauksessa kieltäytynyt tarjouksesta. Kalma palasi velhon ja Ednan luokse jotka odottivatkin jo eteisessä ja josta sitten mentiinkin ulos velhon kantaessa ystäväänsä koko matkan tiikeri muodossaan selässään. Kalma taas innostui jälleen rapsuttelemaan tuon korvia jälleen.. Ne olivat vain niin pehmoiset~

Noh kaikki pääsivät turvallisesti kotiinsa ja Edna oli potkimassa miestään sängyn pohjalle, mutta Kalma ei suostunut.. sen sijaan tuo käveli laatikolle josta otti esille pienen rasian ja antoi Ednalle.
"Saat sen... en tee sillä mitään." Kalma hymähti hento puna poskilla ja jäi odottamaan että Edna avaisi rasian, josta paljastuisi joskus aikanaan Anen antama koru. Tosin tuostakin korusta oli tullut paljon vaivaa ja huutoa hänelle... Mutta se olisi toinen juttu.

//happy end~//
suskari
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron