Améliorer le blessé | Lotdow

[Lotdow]

Eugene taisi olla tyytyväisempi kuin näytti päällepäin, päästessään pois Randyn talosta. Ja voi, kuinka onnellinen femur itse oli. Heti kun demoni vain poistui talon puiselta lattialta, Randy valahti veltoksi ja valui lattialle kuin märkä lanka.
"Luojan kiitos!" hän parahti ja alkoi tuulettaa itseään kämmenellään. Mielenosoituksellisen kiitoksen kajahtaessa ilmoille, femur loikkasi ikkunaan ja näytti kieltä mustatukan perään, kuin kolmivuotias pikkulapsi. Syvän huokauksen jälkeen femur alkoi kasata laiskasti tavaroitaan takaisin pystyyn ja nurista itsekseen siitä, kuinka sottaisia vieraat nykyisin olivat.
"Ei mitään käytöstapoja, ei", hän tuhahti, nosti tuolinsa pystyyn ja jatkoi kohti olohuonetta saadakseen ikivanhan luutansa käsiinsä. Ei edes siivonnut sotkujaan. hän murisi, kun alkoi nostella kirjoja takaisin hyllyyn. Kaikki tavarat olivat siellä ja täällä kuin hurrikaanin jäljiltä, huonekalutkin löytyivät sieniltä. Kaiken kukkuraksi Randyn päätä alkoi särkeä takaraivosta ikävästi.

Tuskin femur sai edes makuuhuonettaan järjestetyksi, kun hänen päätään jomotti niin että itku meinasi tulla. Randy hautautui sänkyynsä tilkuista kootun peittonsa alle ja yritti saada nukutuksi, nyt kun ympärillä viimein vallitsi hiljaisuus. Päänsä sisällä häntä kuitenkin vaivasi se, että vaikka mies kuinka yritti huijata itseään, pysyi hänen mielessään sama mielipide: Tämä demoni ei ollut hänestä tyhmä, inhottava, tai iljettävä vaan itseasiassa sellainen johon voisi joskus törmätä uudestaan.

//Hoho, taidat olla sangen oikeassa 8) Mutta tulihan se loppu viimeinkin sieltä, ja hyvä peli oli. Sitten yritetään lopettaa muutkin.