Améliorer le blessé | Lotdow

[Agna]

Eugene

Randy pakeni salamannopeaa vauhtia korkealle pöydälle. Eugene katseli tuon perään nyrpeänä ja heristi nyrkkiään.
"Vielä minä shinut shaan! Tai shiis phullon! Pluhholho on mhinun vainnn", Gene puoliksi lauloi ja pyyhki nenäänsä, jota kutitti. Hän raapi sitä kapeilla sormillaan ja katsoi ympärilleen.
"Nenää kutittaa", hän tokaisi ja katsoi taas ylöspäin. Siellähän se pullo lähestyi, mutta näytti liikkuvan huimaa vauhtia sekin. Eugene otti pullon käteensä tyytyväisenä ja kulautti.
"Mamma shoikoon, tämä on nhannaa!" demoni kiljahti riemuissaan ja kulautti lisää. Hurja pyöriminen ja kiippuminen alkoi taas ja kaikki tuntui hirmuisen hauskalta.
"Shiellä pyöri joo kukko khanalan ja demonin kohtasi khavalan ja shitten syötiin kukko!" Eugene lauloi innoissaan ja teki surullisen lopetuksen laululleen, jonka jälkeen pyyhkäisi surullisena silmäkulmaansa. Kukko parka!
"Khukko parka!" Eugene tokaisi epätoivon kommenttiin ja meni myös lattialle makaamaan.
"Kheneltä maasthoudumme?"

[Lotdow]

Randy

Randy läimäisi heikosti Eugenea ja totesi naurahtaen:
"Shenkin impeshilli, emme me keltään maastoudu!" Randy yritti jälleen nousta pysytyyn mutta vajosi takaisin lattialle. Sitten hänkin niiskaisi ajatellessaan kukko paran loppua.
"Shenkin demonit, minä tapan teidät kaikki!" femur mesosi ja hakkasi nyrkeillään lattiaa, kuin sotarumpuja. Randyn maata takovat kädet hiljentyivät ja tämä sai kaatuneesta pöydästä tukea. Randy veti itsensä takaisin pystyyn ja otti pullon haltuunsa. Tyhjä. Randy nakkasi pullon menemään ja huudahti epätoivoisena:
"Voih eih, litkumme on lopusha!" Randy otti hoipertelevia askelia eteenpäin ja kompastui maahan nakattuun pulloon joka oli kuin ihmeen kaupalla säilynyt ehjänä.
"Hupsishta!" Randy huudahti ja lennähti pärställeen lattialle makaamaan.
"Byääh! Mikshei mikään onnisthu?" mies rääkyi kuin pikkuvauva. Randy katsoi edessä menevää lattiaa joka näytti valtavan suurelta hiekkakentältä tästä persvektiivistä. Lattiaa pitkin ryömi jokin pitkä ja vihreä.
"Jippii, toukka!" Randy hihkaisi ja pisti madon poskeensa. Hän rouskutti herkkua suussaan ja nousi jälleen pystyyn.
"Minä poika hotkin, taloani sotkin! Femurina loppuhun ashti!" Randy hoilasi ja keikkui ympäriinsä. Silmätkin pyörivät päässä kuin hedelmäpeli. Kohtapuolin mies makasi taas maassa ja lauleli omia laulujaan.

[Agna]

Eugene

Demoni sai kuulla, etteivät he maastoutuneetkaan. Hän yritti nousta istumaan, mutta se ei ottanut onnistuakseen.
"Ai, no mitäs shitten", hän kysyi puoliksi retorisen kysymyksen ja yritti löytää sopivaa asentoa, kunnes sai kierähdettyä mahalleen. Tämähän oli hyvä. Hän nousi kyynärnojaan ja musta hiuspehko keräsi pari sahanpurun tapaista puutikkua mukaansa.
"Eiphä tapeta demoneitha siellä!" Eugene huusi ja tajusi sitten huutavansa väärään suuntaan, kääntyen sitten Randyyn päin.
"Tai shiis siellä", hän toisti. Hän nyökytti päätään rummutuksen tahtiin ja eriväriset silmät pyörivät päässä. Pullo oli kuulemma tyhjä, ja Genen pieni suu kääntyi epätoivoiseen irvistykseen.
"PHULLO!" hän sanoi yrittäen syöksyä pullon luo, mutta samassa Randy nakkasi sen menemään. Eugene tuijotti tyrmistyneenä pulloparan perään. Sinne lensi! Mutta niin lensi Randykin, sillä käveli pullon päälle. Miten hän jo pääsi pystyyn?
"Älä vollota", Eugene mylväisi kun femur vaipuiepätoivoon. Yhtäkkiä hän nousikin pystyyn ja söi toukan ja sitten lauloi, eikä Eugene ymmärtänyt enää mitään. Miten se tapahtui? Päätäkin alkoi kivistää. Hän rummutti sormellaan lattiaa ja katseli lattialautojen ihmeellistä maailmaa.

[Lotdow]

Randy

Randy lopetti lorujen ja laulujen päästelyn ja jäi hiljaa makaamaan. Hän sulki silmänsä ja keinui vähän uolelta toiselle paikallaan. Eugenekin tuntui hiljentyneen jossain päin huonetta, missä ikinä nyt menikin.
"Otethaan päiväuneth", Randy totesi ja käänsi kylkeä. Hän ei odottanut mitään vastausta mieheltä vaan piti silmänsä kiinni ja hengitti syvään. Meni pieni hetki ja pidempi hetki heti perään. Randy avasi kuitenkin taas silmänsä ja mumisi:
"En shaa untah." Femur nousi istumaan ja kääntyi Eugenea kohti. Tuskin Randy olisi muutenkaan nukahtanut vaikka olisi maannut siinä pidempään. Hän kaivoi hieroi nenäänsä pariin kertaan ja hikkaisi sitten kerran jos toisenkin.
"Oletko shinä mitä mieltä Cryptin shodasta? Minäh olen vähän pihalla shiitä", Randy sanoi ja katsoi Eugeneä, vaikka tuon hahmo pomppikin ja purjehti epämääräisesti Randyn näkökentällä.
"herkeä pomphimasta", Randy mumisi hiljaa, tuskin kuuluvasti.

[Agna]

Eugene

Randykin näytti hiljentyneen jo hetken päästä, ja Eugene tuhahti tyytyväisenä. Auvo autuas armas ainainen ah-niin-ihana hiljaisuus. Ja sekin särkyi siihen, kun Randy ilmoitti niinkin tärkeän asian, kuin päiväunet. Päätä särki melkoisesti ja se kuulosti itseasiassa ihan hyvältä idealta.
"Othehtaan vain... Minä enshin", hän tokaisi ja iski päänsä lautalattiaan, ja hetken hän tunsi uppoavansa siitä läpi. Gene painoi eriväriset silmänsä kiinni ja sulki pienen suunsa tiukasti suppuun, hieraisten pitkillä sormillaan vielä arpisia kasvojaan.
Demoni oli jo ollut itseasiassa saada unenpäästä kiinni, kun Randy puhui taas. Ääni kuulosti kummallisen kovalta ja kajahteli hetken aikaa, ja Genellä meni aikaa muodostaa siitä järkevä lause.
"Nhuku vhain", hän sanoi ja muisti sitten yhtäkkiä sen vihlovan kivun kaikissa haavoissaan, jotka hän oli saanut taistelussaan sitä ärsyttävää tytönheitukkaa vastaan. Randy ei kuitenkaan lopettanut sivistynyttä keskustelua vaan jatkoi, ja Eugene käänsi kylkeä häneen päin. Kipu oli kova.
"Mhinä voitan sodan", hän julisti päättäväisenä piittaamatta sen taivaallisempaa kysymyksen oikeasta sisällöstä. Ei hän oikeastaan ollut edes seurannut asiaa, ei se häntä kiinnostanut. Ei demonin elämään vaikuttaisi, voittaisivatko ihmiset vai haltiat. Yön lapsethan voisivat loppujenlopuksi vaikka pistää matalaksi koko Cryptin. Koko saaren. Koko mantereen.
"Entäsh voitatko sinä?" Eugene jatkoi täysin edelliseen lauseeseen sopimattomasti.

[Lotdow]

//WOOOT?! Olet vastannut!

Randy

Femur jöi paikalleen makaamaan lattialla ja kuunteli Eugenen selostuksia siitä kuinka tuo aikoi voitaa sodan. Oliko tuo perustanut oman puolueen joka aikoisi ppistää niin ihmiset kuin haltiatkin matalaksi? Eikun, Eugene taisikin lla ihmisten puolella tai... Hälläväliä. Randy aprikoi hetken aikaa mielessään kysymystä ja vastasi sitten.
"Minäh en vhoita ilman voitah", tuo naruahti ja jatkoi sitten vielä:
"Minä shyöksen kaikki demonit omaan shirmaansha ja shitten vietän mukavan eläkkeen", Randy julisti juhlavasti ja sulki sitten silmänsä taas. Se oli kai hänen elämäntavoitteensa. Tappaa demonit sukupuuttoon ja viettää mukava eläke poikamiehenä. Itsekseen, kera perhoset ja kaikki maalliset olennot. Mutta eihän jutussa sitten ollut enää mitään järkeä jos hän olisi itsekseen kera koko maailma. Sittenhän hän ei voisi olla itsekseen jos koko maailma olisi mukana. Siinä tapauksessa hänen pitäisi unohtaa itsensä ja olla eläkkeellä vain maailmana. Mutta eihän sekään ollut järkevä vaihtoehto. Aika paradoksi, aika on vääristynyt!

Randy kohautti olkapäitään päättömille ajatuksilleen ja katsoi Eugeneä hetken aikaa, ennenkuin käänsi kylkeä ja kääntyi poispäin tuosta.
"Nhyt nukuhtaan!" femur sanoi käskyttävästi ja veti lattialle pudonneen soppakauhan unikaverikseen.

//Kirjoitusvirheet ovat inhmillinen asia, eikä niistä ole solvaaminen ^^

[Agna]

Eugene

Randy ei kuulemma voittaisi ilman voittoa. Tai voita. Levitettä. Mitä? Eugene kurtisti hyvin närkästyneenä kulmiaan kommentille siitä, että Randy pieksisi kaikki demonit Cryptiltä henkihieveriin.
"Hei, mitäsh vikaa demoneissha on?" Gene kysyi pystyyn haparoiden, Randya päin harppoen ja sitten kompastuen omiin pitkiin jalkoihinsa.
Randy ehdotti nukkumista, mutta demoni oli vähän eri mieltä. Laskuhumala alkoi jo käydä toteen ja hänen päätään särki - samoin kuin kaikkia haavoja kyljessä ja kädessä.
"Sinä... Sinunhan phiti hoitaa mhinua!" demoni ärjäisi lattialta ja raapi tukkaansa jota kutitti. S-kirjaimet eivät enää suhisseet yhtä ärsyttävästi, mutta puhe oli edelleen vähän muikeanlaista. Eugene kurtisteli kulmiaan ja katsahti haavojaan.
"Ne tulehtuvat..."

//Aikaparadoksi! *käsirillit*

[Lotdow]

Randy

Femur mumisi jotain toisen haavojen tulehtumiselle ja nousi haappuen pystyyn. Tuo nakkasi soppakauhan menemään. Maailma ei kenties enää pyörinyt yhtä pahasti kuin äsken, mutta Randy ei ollut mitenkään parhaassa iskussa.
"Mhinä olen demonien metsästäjä!" tuo julisti ylpeänä ja yritti ottaa sankarillisen haara-asennon, joka epäonnistui ja näytti siltä kuin Randy olisi satuttanut selkänsä. Tuo kipitti takaisin kuivamuonakaapille ja selasi hyllyjä.
"Ei thuo, tai tuo.... Aaa-aah", femur veti esille lehtitukun kaapista ja ravisteli sitä kädessään, nyhtäen lehtiä irti. Tuo nakkasi oiven pinkan lehtiä Eugenelle. "Prusta, pirusta, eih purista! Purista nesteet ulosh haavoille. Eiköhän she auta", femur neuvoi ja laittoi loput lehdistä takaisin kaappiin.
"Niin muutesh, olethan shinä ihminen? Nämä rohdot vaikuttavat eri rothuihin eri tavoin", Randy muisti huomauttaa.

//Aika on vääristynyt!

[Agna]

Eugene

Eugene piti silmällä haavojaan ja raaputti kuivunutta verta varovasti sormillaan. Teki pahaa koskea niihin sillä ne taisivat olla aika syviä. Sitten demonin korviin kantautui jotain sellaista tietoa, joka sai hänen kuuloluunsa melkein särkymään ja tajuntansa kääntymään ympäri. Demoninmetsästäjä? DEMONINMETSÄSTÄJÄ?! Voi helvetti, tässä sitä oltiin ja tämä tästä vielä puuttuikin. Jos Randy metsästi demoneita, ei häneltä varmasti jäisi seivästämättä sitä yhtä jonka hän oli juuri kestinnyt omassa talossaan tietämättään. Eugene katsoi hiljaa sanaakaan sanomatta itsestään selvästi ylpeää Randya ja otti vastaan lehdet, joiden sisältöä alkoi puristaa ohjeiden mukaan haavoilleen.
Ja sen jälkeen Randy vasta herkesi ilmoittaa, että rohdot vaikuttaisivat eri rotuihin eri tavoin. No hyvä! Kasvaisiko Genelle nyt paccontin korvat ja kurkkupistiäisen piikki takamukseen? Saisiko hän näppyjä tai puhkeaisivatko hänen silmänsä äkillisesti liiasta paineesta? Pyörtyisikö hän, vai kuolisiko kenties myrkytykseen?
"Pahus soikhoon, en ole! Olen demoni! JOS MINÄ KUOLEN NÄIDEN TAKIA MHINÄ SEIVÄSHTÄN SINUT!" Eugene huusi niin että sylki lensi ja hänen päätään alkoi saman tien särkeä liian kovan metelin takia.

//Pikku kesto? 8D

[Lotdow]

Randy katsoi Eugenea suoraan karsastaviin silmiin ensin täydellisen tyynellä ja ilmeetömällä naamalla. Sylki lensi hänen päälleen, mutta hän ei reagoinut. Ensin hänen silmänsä suurenivat, suu loksahti auki ja sitten hän loikkasi ilmaan huutaen täyttä kurkkua:
"Demoni! AARGH! Talossani?!" Randy kompastui jalkoihinsa ja kaatui selälleen maahan. Nopeasti hän kierähti pystyyn ja konttasi kauemmas pitkästä demonista. Hänen talossaan oli pimeyden örrimörri, kuinka hän oli saattanut olla näin huolimaton. Randy veti puukon vyöltään esiin ja toisela kädellä hän penkoi kaapistaan suuren ristin, joka oli tarttunur mukaan ihmisten kylän kirkosta.
"Vhapiseh!" Randy mesosi ja huitoi ristillä ja puukolla ilmaa, pomppien paikallaan niin että pää löi kattoon. Hän huitoi puukolla kohti Eugenea, vaikka seisoi monien metrien päässä tästä. Hän ei katsonut tätä silmiin ja rutisti omansa tiukasti kiinni kuin pikkulapsi valtavan lohikäärmeen nähdessään.
"Kuole! Kuole!" femur kiljui ja polki tasajalkaa, hengästyen sitten ja lopettaen ylimääräisen liikehtimisen. Hän huokaisi syvään ja kaatui takaisin istuaalteen. Randy osoitti edelleen puukolla demonia, oli kuinka kaukana tahansa ja puuskutti naama punaisempana kuin tautointinsa. Sitten hän päästi pitkän korvia vihlovan akrjahduksen ja esitteli erittäin lyhyitä suusarviaan.
"Kuolerpsh!" hän huusi vielä kerran.

//Mitä pienistä (8D

[Agna]

Eugene

Demoni alkoi ravistella sormiaan kuin pikkutyttö hämähäkin nähdessään, kun Randy otti ristin esiin jostain kaappinsa koloista. Hän huusi Randyn päälle ja tilanne oli vähintäänkin kaoottinen, jos ei melkein naurettava. Joka paikkaa särki kun Eugene hyppäsi pystyyn ja alkoi peruutella tavaroiden päälle hyppien sitten kaiken sen yli, mistä yli pystyi hyppäämään.
"LAITA RISTI POIS! LAITA RISTI POIS!" hän huusi, ja viimeinen lause pääsi hänen suustaan kimeästi kuin murrosikäisen haltiapojan turhautunut ääni, kun silkkipöksyille meni tippa mansikkahilloa. Pää kalahteli kattoon demonin etsiessä tietään kauemmaksi hullusta femurista. Gene veti katanansa esiin ja sohi niillä päättömästi eteensä koittaen osua johonkin, mutta katanat viuhoivat vain ilmaa. Eugenea särki joka paikkaan ja hän puristi silmiään kiinni, sillä ei tiennyt, mitä kaikkea Randy heittäisi hänen päälleen. Niinpä he huitoivat toisiaan noin viiden metrin etäisyydeltä silmät kiinni kumpikin vimmatusti huutaen. Kohta älämölö kuitenkin loppui.
"No en", Eugene vastasi Randyn viimeiseen "kuole"-käskyyn ja kurkkasi sitten katanoidensa sekä silmillä riippuvien hiustensa lomasta Randya.
"Olet päästäsi sekaisin!" Eugene murahti Randylle ja totesi itsekseen että metsästäjä oli päättänyt mennä takaisin istumaan. Eugene teki samoin, sillä haavoihin sattui. Hän katsoi Randya "mitäs sitten?" ilmeellä, kuin he olisivat juuri siivonneet äskeisen leikin ja nyt olisi keksittävä uutta tekemistä.

[Lotdow]

Femur asetti ristin takaisin pöydänlaatikkoon järkytyksestä sekaisin. Hänellä oli demonin nenän edessä, ja hän yritti hoitaa sitä, eikun häntä kuntoon ja kaikenkukkuraksi oli käyttäytynyt tuollaisen seurassa kuin pikkukakara. Tilanne oli pahempi kuin paha, se oli katastrofaalinen. Randy alkoi repiä hiuksiaan ja pureskella alahuultaan.
"Noniin, otetaan aivan rauhallisesti", hän puhui lähinnä itselleen. "Kuinka moni tietää että olet demoni? No olipas tyhmä kysymys", Randyn silmät alkoivat karsastaa ja posket täyttyivät ilmalla kuin sammakon. Hän oli vaipumassa mielenterveydelliseen vikaan.
"Hengitää", hän hoki hiljaa ja keinui edes ja takaisin. Femur ravisti päätään ja "nieli" suusarvensa pois näkyviltä.
"En tapa sinua", hän päätti hiljaa. Huomenna hän kuitenkin katuisi päätöstään, paljostakohan pitäisi lyödä vetoa. "Ja sinä et tapa minua." Femur asetti puukkonsa piiloon ja nousi ylös. Hän poimi maasta rohtokirjansa ja alkoi selailla sivua kylmän rauhallisesti.
"Minä hoidan sinut kuntoon, ja sinä saat kirmata niin kauas taloni luota kuin vain jaloistasi pääset", hän puhui kuin noiduttu ja pysöytti pian sivujen selaamisen, alkaen sitten nostella tavaroita takaisin pystyyn.
"Sopiiko?" Randy kysyi.

//Aah, tuntuupas hyvältä pelata Randyllä jälleen *3*

[Agna]

Eugene

Demoni seurasi eriparisilla silmillään tyrmistyneenä Randyn sekoamista ja katseli kun lattialle leijaili yksittäisiä hiuksia. Demoninmetsästäjä saisi muutenkin kohta alahuuleensa kipeää ja alkoi yhtäkkiä näyttää sammakolta. Jos hän olisi pitänyt poskensa normaalina, Eugene olisi voinut vertailla, kummalla heistä karsasti enemmän. Nyt hän kuitenkin tyytyi kääntämään katseensa pois sillä tuota oli kertakaikkisen naurettavan ärsyttävää katsoa.
"No kuinkakohan moni? Koko pimeä puoli tietää ja tuntee minut. Olen haluttu palkkametsästäjä tahi sitten murhaaja. Teen kaikkia keikkoja maksusta", Eugene lurautteli koko jutun ja kurtisti sitten kulmiaan. Oli pöyristyttävää edes kysyä hänen tunnettavuudestaan. Hän kuunteli Randyn ehtoja ja vaatimuksia ja kohotti sitten kulmiaan kyllästyneen näköisenä.
"Miten vain", Gene vastasi ja nosti kätensä kasvojensa kohdalle. "Ihan miten vain."
Siispä vaikutti siltä, että Eugene jäisi ainakin henkiin. Tai sitten Randy antaisi hänelle myrkkyä ja pistäisi hänet juoksemaan kotiinsa, ja demoni kuolisi ensiyönä nukkuessaan. Voihan persus.

[Lotdow]

Randy

Femur istahti keskelle lattiaa, katse seinään koomaten. Hän oli järkyttynyt siitä mitä teki. Se oli rikos hänen omia henkilökohtaisia tunteita vastaan ja siltikin omatunto hyväksyi sen täydellisesti. Tai sitten Randy itkisi ensi yönä ja katuisi tekojaan ja sitä ettei pistänyt viheliästä takkupäätä hengiltä. Hitaasti hän nousi taas pystyyn ja mutisi hiljaa:
"Taidan hakea lasin vettä." Mies lähti kulkemaan keinuen kohti huonettaan, kuin olisi kuolleista herännyt zombi. Viimeisintä melua seurannut hiljaisuus sai korvat särkemään, muttei huonolla tavalla, se oli pikemminkin nautinnollista. Randy työnsi laiskasti muonakomeron kaapin auki ja tarrasi vesipulloonsa, nostaen sen huulilleen. Vesi maistui virkistävältä kuivaan suuhun. Femur varoi juomasta liikaa, ettei hänelle tulisi hätä päästä pihalle puskaan. Mies laski pullon takaisin hyllylle ja sulki kaapin, alkaen sitten napsia pudonneita lehtiä lattialta ja asetella niitä nippuihin, jotka hän laski pöydälle. Sivukorvalla tämä kuunteli huoneensa suunnille, jotta saisi merkin jos demoni aikoisi jotain.

Siivousurakka jatkui oleskelutilan läpi takaisin Randyn huoneeseen, jossa hän alkoi nostella tavaroitaan pystyyn ja kerätä särkyneen pullon sirpaleita lattialta. Kaikki se sanomatta sanaakaan Eugenelle, melkein mielenosoittavasti.
"Ne paranevat jos pidät näitä samaisia lehtiä haavojesi päällä joka päivä. Voin köyttää ne siihen jos se helpottaa", femur sanoi lopulta ja nyhti lisää lehtiä nipusta, ottaen vereen kostuneet pois haavalta. Hän asetteli ne sievästi ja tilaa säästelemättä haavojen päälle. Kädessä oelvat arvet olivat helppo osa köyttää yksinkertaisella nuoralla, mutta muista Randy ei enää ollutkaan varma. Femur nosti sormensa pystyyn ja alkoi esitelmöidä kuin huippuluokan parantaja:
"Määrään sinulle lepoa ja lehtiä muutamiksi päiviksi, kunnes haavat alkavat näyttää vähemmän tältä." Femur silmäili vähän huonettaan ja totesi mielessään tavaroiden olevan taas oikealla paikallaan.

//Sori sekavuus, vaikea pelata kun viestejä puuttuu >.<

[Agna]

Eugene

Eugene seurasi femurin sekoilua ja pyöritteli silmiään. Istua nyt keskellä lattiaa, kun edessä odotteli kaksin katanoin varustettu demoni täysihoitoa. Mitä hänen päässään oikein liikkui? Eugene oli juuri avaamassa suunsa närkästyneenä, kun huomasi Randyn nousevan ja poistuvan hakemaan vettä. Gene lehautti kätensä sivuilleen ja aukoi tyrmistyneenä suutaan.
"Haeppa vettä, sehän auttaa minua kummasti!" hän huudahti ja heilautti kätensä tarjoilevasti Randyn perään. Sitä seurasikin vain hiljaisuus, kun Eugene katsoi metsästäjän lipumista tuhotun olohuoneen läpi keittiöön.

Eugenella ei ollut selkeää muistikuvaa siitä, miltä huone oli näyttänyt silloin kun oli vielä ehjä ja siisti. Nyt se näytti lähinnä siltä, että sisustajalla oli ollut kiire ja reumatismi. Demoni seurasi silmät sirillään kun Randy siivosi romutettuja astioita ja kaatuneita tavaroita takaisin paikoilleen. Eugene kääntyi katsomaan halveksivasti poispäin vaikka tiesikin että sotku oli osaksi myös hänen syytään, ja että kummankaan tilanne ei ollut toista miellyttävämpi. Hänellä ei ollut varaa aukoa päätään eikä käyttäytyä itselleen luontaisesti, sillä hän oli tilanteessa auttamattomasti alakynnessä. Haavoittunut ja hullun demoninmetsästäjän talossa, jossa oli jumalattoman kokoinen risti.
Tatuoitu vastustaja toi Genelle tarvittavat yrtit ja antoi myöskin hoito-ohjeet. Eugene ei tehnyt elettäkään vastaanottaessaan niitä, puhumattakaan siitä että olisi sanonut jotain. Hän nousi seisomaan niin että selkänikamista kuului vaimea naksahdus.
"Hyvä. Voin siis lähteä", hän sanoi odottamatta sen kummemmin vastausta ja astui ulkoilmaan josta saisi helposti kiivettyä alas. Ei maja niin korkea ollut, ja hän sai vihdoin suoristettua itsensä kunnolla poistuessaan tuosta "matalasta majasta".
"Kiitos", demoni tokaisi mielenosoituksellisesti vilkaisematta sen kummemmin taakseen ja puri hammasta koikkelehtiessaan oksalta toiselle kohti maankamaraa, laahustaen sitten katanat laiskasti käsissään ja yrtit taskuissaan kohti pimeää puolta. Ja kaikki tämä vain yhden taistelun tähden.

//Noh, eihän siihen mennyt kuin vuosi että saatiin lopetettua, vai mitä? 8D