Apua kaivattaisiin...


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Heinä 20, 2011 9:33

Apua kaivattaisiin...

[[Suskari ohoi! :3]]

Erin

Viittaan pukeutunut hahmo nilkutti metsässä, kunnes istahti kivelle, jalkaansa pidellen. Hahmosta ei nähnyt oikeastaan mitään muutakuin suuren koon. Sininen viitta kohoili kiivaasta hengityksestä, ja kuului raskasta hengitystä hupun suojista. Suuri tassu kohosi viitan alta, ja näkyi että kaksi tummahkoa silmää tuijotti veristä karvaa. "Mhm..." kuului hupun alta, ja näytti, että jokin pudisti päätään epätoivoisena. Metsästä kuului huutoja, ja hahmo hyppäsi kiven takana olevaan puskaan nopeaa, mutta silti liian myöhään. Äänet loppuivat. Yht'äkkiä kiveen jysähti miekka, ja kiven takaa nousi kaksi metrinen olento. Käsi siirtyi automaattisesti vyölle, ja kohta ihminen väistikin suuren miekan iskun, karjaisten. Nopeasti vasemmalle siirtyen hahmo väisti juuri ja juuri miekan iskun, joka todennäköisesti olisi osunut käteen. Olento karjaisi, mutta karjaisu oli enemmänkin naisellinen kiljaisu, ja raskas miekka viilsi ihmisen oikeaa kättä. Ihminen karjaisi, ja perääntyi pari askelta huohottaen. Toinen ihminen juoksi haavoittuneen takaa, ja paljasti harvan hammasrivistönsä virnuillessa. "Jaahas jaahas. Olet kovempi kuin uskoimme, mutta kyllä sinä nainen hetkessä kaadut!" mies melkein sipisi pirullisesti, ja vetäisi miekan huotrastaan. Hymähdys kuului viitan alta. Mies nosti miekkansa, ja yritti osua hahmoon, ja sivalsikin pienen, mutta syvän paljaaseen kohtaan kädessä. Kuului pieni ärähdys, ja olento nosti miekkansa osuakseen myös toisen käteen. Miekka upposi miehen käteen, ja kuului hirveä karjaisu, joka nostatti jokaisen linnun puusta. Olento huomasi, että miehen miekka oli siirtynyt viitan sisään, ja tehnyt pitkän, ja syvän haavan. Toisella kädellä huppu laskeutui. Surulliset koiransilmät tapittivat miestä, joissa näkyi tuska. "Tapan teidät kummatkin, jos ette NYT lähde!" kiljaisi naaras, ja paljasti hampaansa. Mies laski miekkansa, ja auttoi toisen ylös kauhuissaan. "Äkkiä! Lähdetään!" toinen miehistä tärisi, ja jätti toisen linkuttamaan perässä vaivalloisesti, mutta linkuttaminen muuttui juoksuksi, kun takaa kuului naaraan murinaa.
Neito ryhdistäytyi, ja istahti taas kivelle, puhdistamaan miekkaansa, jossa oli ihmisen verta, joka kuvotti naista, mutta miekka tippui kädestä sivulle, ja naaras valui polvilleen maahan kiveltä, niin kovat kivut oli. Oikea käsi siirtyi vatsalle, ja saattoi kuulua pientä uikutusta... "Minähän kuolen tänne...", neito puhui itselleen mielessään. Liikkua hän ei voinut, koska herättäisi verenhajulla saalistajien huomion, ja pahensi asiaa...

// Sori hirveesti ku kesti. Saanhan anteeks? :3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 26, 2011 5:03

//Saathan sinä, mutta saanko minä? :3//

Ivor

Yleensä niin hiljaisen ja rauhallisen metsän rauhan rikkoi kauhun huudot, jotka eivät tietenkään jäänneet kuulematta. Puna turkkinen koirademoni höristi korviaan paikantaakseen äänen suunnan ja veti hiljaa toisen kätensä toisen miekkansa kahvalle jättäen sen siihen hetkeksi aikaa kuunnellen hiljaa aloillaan mitä ääniä hiljainen metsä lähettäisi hänen korviinsa. Jostakin kauempaa kuului juoksu askelia jotka lähestyivät kovalla vauhilla ja Ivor veti muutaman sentin toista miekkaansa ulos selässä roikkuvasta huotarasta valmiina iskemään mahdollisen tulijan yhdellä iskulla kuoliaaksi, jos tuo siis sattuisi olemaan pahoilla aikeilla. Demonin epäilykset eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa kun metsän pimennosta hoiperteli kaksi ihmistä joista toinen oli loukannut jalkansa ja toinen vaikutti melko hyvä kuntoiselta. Kaksikko säikähti pahasti demonia ja vaihtoivat yllätävänkin nopeasti suuntaansa kadoten yön pimeyteen yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Ivor tuijotti hämillään hetken kaksikon perään kunnes naurahti pienesti ja lähti jatkamaan kävelyään eteenpäin laskien kätensä miekkansa kahvalta. Kaikkeen sitä törmäsikin yöllisessä metsässä.

Jonkin aikaa käveltyään demonin mustaan kirsuun levisi rautaisen veren haju ja se oli hyvin tuoreen oloista. Eikä siinä kyllä tarvinnut mikään nero olla että tajusi jonkun olevan loukkaantunut ja äskeinen kaksikko liittyi asiaan jollakin tapaa. Niimpä demoni otti askelia kohden veren hajun aiheuttajaa, varautuen kuitenkin siihen että siellä saattaisi olla vastassa jotakin viha mielistäkin, päästen pian paikalle nähden edessään kaapuun sonnistautuneen henkilön joka makasi maassa. Tyypin tila ei vaikuttnut kovinkaan hyvältä ja demoni kyykistyi tuon luokse huomaten varsin nopeasti että kyseessähän oli hänen serkkunsa.. ihmissusi siis. Se selitti miksi miehet pelästyivät häntä.
"Hei kaveri! Oletko tajuissasi!?" Demoni huhili ihmissutta siirtäen asettaen tuon kyljelleen makaamaan ja huomaten tuon kyljessä olevan haavan. Demoni irvisti, auts ei mikään kiva haava... Niimpä ilman kyselyjä Ivor otti naaraan kaavun painaen sillä haavaa jotta se tyrehtyisi koittaen samalla herätellä neitosta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Heinä 26, 2011 5:55

// Hmm... olisinko niin kiltti? No jos nyt tämän kerran. ;3 //

Erin

Kylkeen koski... Joku oli lähellä. Se oli jokin iso... Koira! Ei... Ei niin suurta koiraa ollut... Olisikohan ihmissusien sukua? Se ei ollut nyt naaraan suurin huolen aihe, koska olo oli niin väsynyt, liikkuminen oli liian vaivaista. Neitokainen vain makasi, ja haisteli ilmaa. Kohta haju oli todella lähellä. Siis todella todella lähellä! Olisi parempi pysyä aloillaan. Tuuli oli voimakas, ja se sai neidon kääntämään korvia pois tuulesta. Yö oli kaunis, ja kuu valaisi maata puiden seasta. Naaras hengitti raskaasti. Ääniä kuului nyt jo ihan vierestä. Neito siristi koiransilmiään, ja näki jotain, muttei ollut varma näkemästään. Olento kyykistyi lähelle, ja neito tuhahti. Nyt se puhuu. Naaras tajusi, ettei tuo tullut iskemään miekkaa selkään. Olento käänsi naaraan, ja painoi haavaa. "Ouu..." naaras ulahti toisen painaessa haavaa. Silmät rävähtivät auki, ja hampaat paljastuivat. Kylkeen koski vielä enemmän! Etuhiukset valahtivat nappisilmien edestä. "Niin, ja kuka suo apunsa minulle? Kenties jokin, jolla on pahat mielessä?" naaras tiedusteli, ja pieni murahdus saattoi kuulua kurkusta. Ja miksi tuo sanoi tätä kaveriksi? Kyllä on outoa!

Naaras tapitti tuota ruskean mustilla silmillään. "Susien ja koirien sukua vai?" naaras kysyi suoraan. Ei ollut yhtään neidon tapaista vain puhua toisille, mutta nyt ei edessä ollut ihminen, vaan ihan mukavan oloinen olento, mikä nyt olikaan. Naaras etsi tarkalla katseella miekkaansa, ettei joku ollut ottanut sitä. Siinähän se vieressä nökötti. Neito nosti tassunsa, ja siirsi etuhiuksensa silmien eteen. Neitonen raotti suutaan, kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen melkein heti, ja sanojen tilalle, tuli veikeä koiranhymy, joka tarkoitti, että toiseen pystyi luottamaan. Hymy muuttui irvistykseksi, kun kylkeen koski...

[[Noniin. :3]]
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Elo 03, 2011 5:01

Ivor

Demonin kullan keltaiset silmät siirtyivät ihmissusi naaraaseen, joka näytti olevan aivan tajuissaan, mutta tuskissaan, kuitenkin hengissä mikä oli nyt pää asia.
"Anteeksi jos satutan, mutta en saa muuten verenvuotoa tyrehtymään." Ivor huomautti naaraalle kohtaliaaseen ja ystävälliseen äänensävyyn painaessaan tuon haavaa tuon omalla kaavulla, joka alkoi pikku hiljaa näyttämään tyrehtymisen merkkejä. Mikä taas olisi naaraan itsensä kannalta hyvä asia. Ivor naurahti pienesti ihmissusi naaraan kysymykselle sen suhteen oliko hänellä pahat mielessä ja kuka hän edes oli.
"Nimeni on Ivor ja ei, en ole auttamassa sinua sen takia että saisin vahingoittaa sinua myöhemmin." Demoni vastasi ihmissudelle katsahtaen tuon kasvoihin pikaisesti ja keskittyi taas tuon haavan painamiseen kunnes lopulta uskaltautui hieman nostamaan verestä värjäytynyttä viittaa katsoakseen haavan tilan. Se oli tyrehtynyt.. nyt hänen olisi vain sidottava se jollakin ettei se lähtisi pahemmin vuotamaan uudestaan. Tosin hänellä ei olisi muuta kuin tuon ihmissuden viitta... Ivor oli kysymässä asiasta ihmissudelta kun tuo ehti omallansa väliin, joka sai demonin yllättävän hiljaiseksi, hämmentyneeksi lähinnä.
"Taidan kuulua koirien sukuun.. olen demoni." Ivor vastasi sitten neitosen kysymykseen ja päätti esittää omansa.
"Saisinko käyttää viittaasi siteenä? Se suojaisi pahemmalta repeytymiseltä." Ivor kysyi jääden katsomaan naaras ihmisutta.
"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Elo 05, 2011 1:36

Erin

Tarkka katse pysyi toisessa. Naaras vain nyökkäsi toisen sanoessa että tyrehdytti verenvuotoa. Neito tarkasteli viittaansa, joka punehtui verestä. Tuuli kahisutti lehtiä, ja naaraan tarkat korvat kuulustelivat, olivatko ihmiset kaukana. "Kuulitko tai näitkö niitä? Siis niitä ihmisiä." neito kysyi, mittaillen katseellaan toista. Ivor... naaras kertasi mielessään.
Naaras nyökkäsi ja esittäytyi lyhyesti: "Erin."

Toinen oli siis jonkinlainen demoni. Erin ei koskaan ennen tainnut olla törmännyt demoniin, joten sen takia hän ei tunnistanut tuota.
Nainen pysyy hetken hiljaa, kunnes myöntyy toisen pyyntöön käyttää tämän viitaa: "No, ainahan noita uusia viittoja jostain saa."
Neito tuhahtaa ja tuijottaa likaista miekkaansa, joka oli ihmisen tahrima. Tuo veri ei saisi pysyä miekassa kauaa, tai se ei enää ollut niin hyvä! Naaras tuijotteli hetken miekkaa, sitten siirtyi seuraamaan uroksen puuhia, hiljaa hengittäen, välillä toisen kasvoihin katseen siirtäen.
"Mikä sai sinut liikkumaan yöllä metsässä?" naaras tiedustelee...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Elo 24, 2011 7:22

//eisittenyhtäänkestänyt :----D//

Ivor

"Näin, säikähtivät minua pahanpäiväisesti." Ivor naurahti pienesti muistellessaan kohtaamistaan ihmisten kanssa jotka olivat lähteneet karkuun heti hänet nähdessään. Tosin mikäs yllätys se nyt oli? Hän oli ihmistä monta kertaa suurempi ja varmasti melkoinen ilmestys tavalliselle kadun tallaajalle. Vaikkei hän mikään ilkeä ja paha demoni ollutkaan.. päin vastoin.
Ihmissusi esittäytyi Eriniksi ja demoni nyökkäsi siihen pienesti painaen tuon nimen pieneen muistiinsa.

Ivor nyökkäsi pienesti ihmissusi naaraan myöntyessä viittansa käyttöön puhuen että saisi jostakin aina jostakin uusia. Demoni hymähti pahoittelevasti riisuen varovasti viitan tuon päältä katseen käydessä naaraassa tuon kysellessä mitä hän metsässä teki tähän aikaan yöstä.
"Kunhan olin kävelemässä." Demoni vastasi ihmissudelle ja alkoi sitomaan tuon omaa viittaa tuon kyljen ympärille tiukasti, mutta kuitenkin hellästi ettei puristaisi havaa liikaa.
"Ei kai se purista liikaa?" Demoni kysyi saatuaan sidottua tuon kyljen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Elo 27, 2011 2:27

//eipä mitää:3//

Erin

"Nuo ei nyt välitä muusta kuin tappamisesta..." neito murahtaa, ehkä hieman häpeissään siitä, että joskus oli täysin ihminen. Naaraan uteliaisuus heräsi. "En tiedä demoneista. Olitko sinä joskus ihminen? Minä olin, enkä ole siitä todellakaan ylpeä." tämä ilmoitti. Neito tarkkaili ympäistöä, ettei veren haju vetänyt suurempia saalistajia. Tarkat korvat kääntyivät pienenkin risahduksen suuntaan, mutta kohta, kun naaras oli varma ettei mikään ollut kiinnostunut hajusta, tämä rentoutui.

Tämä irvisti viitan hävitessä tämän ympäriltä. Toisen sitoessa viittaa tämän haavan ympärille, naaras yritti viedä ajatuksia kivusta johonkin mukavampaan, vaikka selitykseen miksi tämä liikkui täällä. "Minä olin myös kävelemässä, mutta ne tulivat a hyökkäsivät kimppuun, ilman syytä." naaras selittää, mutta jatkaa vielä nopaa: "Ei ne ennen ole nä-näin pahasti minua haavoittanut...", ihan vain siksi, ette tämä kuulostaisi täysin heikolta, jota nainen nyt ei ollut. Miekka häritsi likaisena tämän vieressä. Naaras kurottuu suurehkoon pudonneeseen lehteen, ja sen jälkeen kurottelee siirtämään miekkaa lähemmäs. Nainen alkaa varovaisilla vedoilla pyyhkimää verta miekasta. Pienest murahtaen tämä nakkaa verisen lehden kauemmas, sen jälkeen puhaltaen sitä kauemmas.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Syys 26, 2011 6:06

Ivor

"Ehkä johtuu siitä että ihmiset tuppaavat pelkäämään kaikkea erilaista?" Ivor selitti ihmissudelle tuon huomauttaessa, että ihmiset olivat vain ja ainostaan tappajia.
"Eikä vika ole vain heissä.. löytyy sitä vikaa meistäkin, jotkut lajimme edustajat tappavat heitä ravinnokseen, joten eiköhän se ole tarpeeksi hyvä syy teloitukseen ja päälle käymiseen?" Ivor selitti ihmissusi naaraalle rauhallisella äänensävyllä. Mutta näin Ivor näki asian, eivät ihmiset aivan puhtaaksi huvikseen aina heitä friikkejä ollut lahtaamassa. Tietysti oli niitäkin, mutta kumpikaan osapuoli puhdas pulmunen ollut.

Ivor katsahti Erin kasvoihin tuon selittäessä että ihmiset olivat hyökänneet tuon kimppuun kävelyn aikana ja lisäsi vielä, että eivät ihmiset tuota olleet noin pahaan kuntoon laittaneet. Ivor naurahti pienesti huvittuneesti.
"Kuka sinua sitten vahingoitti jos eivät ihmiset?" Demoni kysyi katsoen hieman huolissaan kun ihmissusi päätti liikkua ja käydä putsaamaan miekkaansa haavastaan huolimatta. Ivor kuitenkaan suutaan avannut sen suhteen.
"Missä asut? Tietysti voisin viedä sinut haltiakyläänkin parantumaan, mutta se edellyttää sen ettei sinulla ole suippokorviin pahoja välejä?" Ivor kysyi neidiltä.

//Saimpas vastatuksi! 8D//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Loka 02, 2011 4:02

Erin

"En minä pelännyt, tai halunnut aina tappaa..." tämä mutisee, surullisesti toista vilkaisten. Toisen sanat saa naaraan hiljaiseksi. Olihan se totta ettei syy aina ollut ihmisten, mutta ne hyökkäsivät viattomien kimppuun... Tai no olihan Erinkin tappanut, mutta ei tapa enää, jos ei ole pakko.

Neito katsoi muualle murahtaen. "No en minä tiedä..." tämä sanoo silmiään pyöräyttäen, nimittäin totuushan oli se, että miehet olivat huitoneet miekoilla kuin hullut, eikä naaras ollut pystynyt kuin ottamaan iskuja vastaan, miekan makoillessa kauempana.
"Asun haltiakylässä, joten ei ole huonoja välejä heidän kanssaan." neito sanoo, jatkaen:"En minä tähän kuole, olen sentään ennenkin joutunut raahautumaan kotiin tässä kunnossa, tosin se saattaa kestää jonkin aikaa, mutta silti."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Marras 14, 2011 9:31

Ivor

Demoni hymähti surkuhuvittuneesti naaras puolisen ihmissuden selitykseen ettei ollut käynnyt kenenkään kimppuun. Sitä se oli, kun yksi lajinsa edustaja teki jotakin väärää ihmisille niin sitten oltiinkin jo keihäiden ja miekkojen kanssa listittävä koko laji alas. Ihmiset olivat niin sokeita.. mutta ihan samaa voisi sanoa haltoista, vaikka koirademoni haltioiden puolella olikin niin ei hän nähnyt noissa paljoa eroja ihmisten kanssa. Mutta se nyt olisi jo oma asiansa.

"Hienoa, sitten voimmekin alkaa siirtymään sinne päin." Ivor tuumasi ihmissudelle ja kiersi itsensä tuon kainalon alle tukemaan tuon kävelyä parhaansa mukaan. Tuskin tuo kantamista olisi halunnut?

//Haluatko hoitaa haltia kylään siirtämisen?//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Joulu 14, 2011 5:42

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 6954#36954

// vaihoin jo sinne tosta suoraa:)//

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö