Varasko? || Sov.

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Elo 2011, 23:54

Randy

Jänis lensi takaisin Randyn syliin. Jippii! Randy olisi voinut syöksyä halaamaan Frediä muttei viitsinyt kuitenkaan.
"Kiitos!" Randy hihkaisi ja nosti jäniksen ilmaan voitonriemuisena.
"Noh Fred, hauska tavata", Randy totesi vielä ja kipitti Fredin viereen. Sleipnir näytti mukavalta ja fiksulta hevoselta. Randyä melkein kutitti kun se tuli nuuskimaan häntä.
"Minäkin asun täällä päin. Tuolla vähän syvemmällä metsässä", Randy sanoi ja huitoi metsikön suuntaan. Hänen mieleensä tuli mielikuva puutalosta kolmen tammen leveydellä korkealla ilmassa. Puutaloksi sitä nimenomaan pitääkin kutsua. Randy mietti, koska puumaja oli liian pieni ja loppujen lopuksi koko talo oltiin tehty puusta.
"Joten, metsästätkö sinä sitten miten?" Randy mietti. Miehen ruumiinrakenteen perusteella tämä tuskin koikkelehtisi puissa ja viskoisi veitsiä ympäriinsä. Randy katsoi kuinka hevonen rouskutteli pensasta kauempana. Tähän väliin minulle maistuisi koppakuoriainen. Randy huokaisi maukkaalle ajatukselle. Onneksi jänis oli nyt takuuvarmasti hänen. Kun vain vielä keksisi parhaimman tavan syödää se.
"Itsellesikö sinä sitten metsästät?" Randy kysyi ja loi katseensa Frediin.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 06 Elo 2011, 16:25

Frederic

Fred naurahti Randyn ilolle.
"Metsästän tavallisesti... siis heittelen keihästä saaliiseen tai teen yllätys hyökkäyksen saaliin ollessa puskan tai muun takana." Fred sanoi olkiaan kohauttaen. "Metsästän yhdelle kaukaiselle kreiville ja tietenkin osa saaliista tulee omaan tarkoitukseenikin." Fred jatkoi hymyillen.
"Taidat pitää puissa hyppimisestä?" Fred kysäisi. Hän vilkaisi korkeita puita, joihin hän itse ei kiipeäisi mistään hinnasta.
"Itse olen enemmän näitä maa persoonia, puut eivät houkuta minua." Fred lisäsi naurahtaen ja laski katseena takaisin Randyyn.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Elo 2011, 11:18

Randy

Randykin katsahti ylös puihin.
"Juu, puut ovat mukavia. Ja perhoset, kyllä, oikein mukavia", hän höpötti itsekseen ja katsoi sitten Frediä.
"Itse en ole keihästä heittänytkään", Randy kertoi ja veti puukkonsa esiin.
"Näitä tulee lähinnä viskottua", hän totesi ja pyöräytti veistä ilmassa. Demoneita päin jos se suinkin on mahdollista. Randy lisäsi vielä hiljaa mielessään. Hän sujautti puukon takaisin vyöhönsä ennenkuin onnistuisi tekemään sillä viillon omaan käteensä.
"Eli hevonen on siis sinun eikä kaukaisen kreivin?" Randy kysyi ja osoitti hevosta. Kaikilla on omat hevoset. Epäreilua! Randy istahti maahan koska ei jaksanut seistä.
"Liian kuuma", hän läähätti.

//No tulipas tästäkin pitkä :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 07 Elo 2011, 19:37

Frederic

Fred katsahti veitsiä kiinnostuneena.
"Minulla on vain yksi puukko, jota en niinkään heittele, kuin hädän tullen." Fred sanoi kohauttaen olkiaan ja veti verisen puukkonsa esiin.
"Keihäällä on helpompi metsästää, ainakin maasta käsin." Fred sanoi hymyillen. "Tai Sleipnirin selästä." Fred lisäsi hymyillen.
"Onhan tuo minun." Fred totesi Randyn seuraavaan kysymykseen.
"Onko sinulla hevosta?" Fred kysäisi... "Oletko koskaan ratsastanut?" Fred jatkoi hymyillen.

//Eii tästäkään tullut romaania :D //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 07 Elo 2011, 20:02

Randy

"Ehei. Minulle ei mahtuisi hevosta minnekkään, mutta olen kyllä ratsastellut yhden tytön hevosella", Randy muisteli. Spleipnir näytti mukavalta hevoselta.
"Joten, millainen tämä kaukainen kreivi on?" Randy kysyi. Hänelle tunki pakosta mieleen joku nenäkäs ja itserakas henkilö. Randy kohautti olkapäitään ajatukselleen. Kenties.
"Voisin muuten ottaa hevosen, mutta siihen nähden että asun puussa siitä tulisi hieman hankalaa", Randy selitti ja heilutteli käsiään sivuilla.
"Liikkuuko Sleipnirkin kun napsautat sormiasi? Yhden toisen hevonen liikkui sillä tavoin", hän kertoi ja napsutteli sormiaan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 08 Elo 2011, 16:11

Frederic

"Hän on ihan mukava, en ole suuremmin häneen tutustunut, mutta mukavalta hän vaikuttaa. Ottaa saaliin iloisena vastaan jaa antaa luvatun palkkion." Fred sanoi hymyillen.
"Puussa... puussa asuminen ei kuulosta hohdokkaalta." Fred totesi mietteliäänä ja hänen mieleensä tuli pakostakin pieni, postilaatikon kokoinen laatikko, jonka päällä tuo istuisi 200 m korkeudessa.
"Ei..." Fred vastasi tuon toiseen kysymykseen. "Sleipnir liikkuu vapaasti ja tulee jos kutsuu. Se on ollut minulla koko elämäni ajan. En ole varma sen iästä, mutta se on hyvin vanha, vaikkei silta tuntuisi." Fred sanoi hymyillen. "Tottelevainenkin hän on, mutta välillä jääräpäinen. Pidän häntä vapaana, mutta yöksi hän saa palata vajaan." Fred sanoi naurahtaen ja siltti hevosen silkkistä turpaa. Sleipnir taisi tajuta mitä hän sanoi, koska se hörähti samettisella äänellään ja pukkasi hellästi Frediä olkapäähän.
"Onko sinulla ammattia?" Fred kysyi hymyillen silittäen yhä hevosen päätä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Elo 2011, 09:40

Randy

Hienoa. Ja minä kun niin toivoin ettei tuota kysymystä tulisi koskaan. Randy ajatteli ja yritti saada nopean älynväläyksen mikä voisi olla tähän hätään ammatiltaan. Vaikka jos tuo olisi kerran kreivin palveluksessa, niin tuskin se minkään moinen demoni olisi.
"Metsästäjähän minäkin. Vähän omanlainen vain", Randy vastasi ja keinutteli päätään. Liian varoivainen ei voi olla koskaan. Hän katsahti paria taivaalla hitaasti liikkuvia pilviä. Lämmin ilma oli varmaan iltaan saakka.
"Mutta, tänään ei taida minun tarvita juosta puissa minkään perässä", Randy sanoi ja nosti hitusen jänistä ilmaan. Mukava heppu Fred oli ja hevosensa myös. Randy maha murisi kerran nälkäänsä. Hän vaihtoi painoansa jalalta toiselle.
"Kävelläänkö vähän, jonnekkin päin?"
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Elo 2011, 14:23

Frederic

"Metsästäjä..." Fred toisti hiljaa itsekseen.
"Mitä yleensä metsästät? Tai... mitkä ovat yleisimpiä saaliitasi?" Fred kysyi kiinnostuneena. Hän ei ollut usein tavannut muita metsästäjiä ja tässä oli oiva tilaisuus hankki metsästys kumppani tai jotain sinne päin. He voisivat jopa kertoa metsästys salaisuuksiaan sun muuta kiintoisaa. Randy jopa loppujen lopuksi vaikutti mukavalta ja kiinnostavalta tyypitlä, johon Fred halusi palavasti tutustua lisää.
"Käy minulle." Fred vastasi nopsaan Randyn kysymykselle ja hän lähti jo kävelemään eteenpäin pientä polkua.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Elo 2011, 18:04

Randy

"Öhöm, mitäkö yleensä metsästän", Randyn ajatukset surisivat päässä. Ei, kyllä Frediin piti voida luottaa sen verran.
"No, en ole ihan sen sortin metsästäjä", Randy aloitti ja kohautti olkapäitään hymyillen.
"Katsos kun, minä olen demonienmetsästäjä", Randy hiljensi ääntään ja vilkuili ympärilleen.
"Enkä voi kertoa sitä kaikille tuosta vain. Täällä päin kuka vain voi olla demoni", hän lisäsi perään ja lopetti ympärilleen vilkuilun.
"Mutta uskon että voin luottaa siihen ettet ole demoni", Randy naurahti. Hän tepsutti eteenpäin ja oli välillä kompastua omiin jalkoihinsa.
"En ole kovinkaan montaa demonia tappanut, mutta-", Randy sanoi kun hänen silmäänsä osui jotakin.
"Pehonen!" hän kiljaisi ja singahti läheisen pensaan luokse. Hän nappasi perhosen hellästi käsiensä väliin ja tepsutti takaisin Fredin luokse. Hän avasi kätensä ja päästi perhosen Fredin nenän edessä lentoon. Perhonen kohosi keltaisille siivilleen ja lensi pois.
"Perhoset", Randy totesi lumotuneena ja seurasi perhosta suurilla silmillä yläilmoihin.
"Ihastuttavia otuksia!" hän huokaisi ihaillen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 09 Elo 2011, 20:04

Frederic

Fredin oli pakko myötää, että hän oli hieman pettynyt, kun kuuli, ettei tuo ollut tavallinen metsästäjä, mutta hän nostatti mielensä pian.
"Oletko varma, etten ole demoni?" Fred kysyi vinosti hymyillen, mutta ei kerennyt saada vastausta, kun tuo jo riensi perhosen luo. Kummastuneena Fred katsoi, kuinka tuo toi perhosen hänen nenänsä eteen, kuin pikkulapsi.
"Aivan, perhonen." Fred sanoi kummastuneena mutta naurahti sitten. Toisilla oli erilaiset mieltymykset.
"Onko demonien metsästäminen vaikeaa?" Fred kysyi keskustelun ylläpitämiseksi, vaikka miettikin ihmeissään perhosta, joka nyt liiteli jo korkeuksiin. Fred tajusi vasta nyt, että Sleipnir oli jäänyt ihan unholaan. Fred kääntyi katsomaan seurasiko hevonen ja kun hevonen äytti seuraavan hän kääntyi oikein päin hymyillen. Sleipnir ei edes näyttänyt pahoittaneen mieltään, vaikka sille ei oltu sanottu "tule" tai "seuraa". Se katseli kiinnostuneena perhosta, jonka Randy oli ilmaan päästänyt.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Elo 2011, 21:49

Randy

"Onhan se. Ei voi koskaan tietää mitä kaikkea pitää tehdä että saa sellaisen hengiltä. Ärsyttävää. Ja se miten ne tunnistaa, sekin hankaloittaa. En ole tappanut kovinkaan montaa, enkä nähnyt", Randy selitteli ja siirsi katseensa takaisin Frediin.
"Kysyitkö jotain ennen sitä?" Randy huomasi kuulleensa jotain ennenkuin oli syöksynyt perhosen perään.
"Ah, ja haluatko evästä? Minulla olisi tässä jotain", Randy mumisi ja kaivoi housun taskuaan. Hän otti pienen liikkuvan pussukan esille. Randy avasi sen ja otti esille koppakuoriaisen.
"Tämä on pommittajakiitäjäinen", Randy esitteli ja näytti sitä miehelle. Hän sulki nopeasti pussukansa ennenkuin muut itikat tulisivat ulos. Hän nakkasi kuoriaisen suuhunsa. Se narskui mukavasti hänen suussaan.
"On minulla muitakin jos haluat", Randy sanoi.
"Tiedän etteivät ihmiset syö ötököitä, mutta se johtuu vain siitä ettei kukaan ole ikinä maistanut. Sinä voit olla ensimmäinen jos haluat?" Randy ehdotti ja katsoi Frediä kiinnostuneena. Ota tai jätä!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Elo 2011, 18:57

Frederic

"Äh ei sen väliä." Fred sanoi kiireesti ja katsoi kiinnostuneena, kun tuo avasi pussukan ottaen sieltä kuoriaisen. Fred avasi suunsa kysysäkseen, aikoiko Randy todella syödä tuon, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään, kun kuoriainen lensi jo kauniissa kaaressa tuon suuhun. Kuului kova räsähdys ja Fred vain pystyi ajattelemaan, miten kuoriaisen sisäelimet purskusivat tuon suussa.
"Eeeeehh..." Fred aloitti tuon tarjotessa Fredillekin.
"Söin kyllä vasta, ei minulla ole nälkä. Enkä ole nyt koppakuoriais tuulella." Fred sanoi hymyillen. Hän ei halunnut edes ajatella, mitä muuta pussissa voisi olla.
"Proteenipaukkuja." Fred sanoi naurahtaen koettaen saada koppakuoriaiset mielestään.
"Harrastatko mitään?" Fred kysyi nopsaan hymyillen saadakseen muuta puhuttavaa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 10 Elo 2011, 21:27

Randy

"Enpä oikeastaan, paitsi perhosien jahtaamista", Randy kertoi ja kohautti olkapäitään ja vilkuili jos mahtaisi löytää lisää perhosia. Hän sujautti pussukkansa takaisin vyölle ja katsoi että se pysyi siinä heiluttaen itseään vähän sivulle. Siinä oli ja pysyi.
"Entä itse? Harrastatko sinä mitään?" Randy kysäisi ja siirsi katseensa pussista Frediin.
"Siis metsästyksen lisäksi tietysti", hän lisäsi naurahtaen. Randyn käti alkoi kutisemaan ja hän alkoi hinkata sitä poskisarviinsa näyttäen siltä kuin yrittäisi saada liaa pois poskista.
"Ooh, katso!" Randy kiljahti iloisena ja meni kontalleen. Maassa möngersi kaalimato. Se eteni hitaasti nurmikon seassa. Randy tuijotti sitä suurilla silmillä, eikä kehdannut syödä sitä.
"Tule, viedään se jonnekkin lehdelle", Randy ehdotti ja nosti toukan kädelleen. Hän kipitti nopeasti viereisen pensaan luokse ja laski madon varovaisesti lehdelle.
"Pidä onnellinen elämä", hän mutisi madolle ja katsoi kuinka se katosi pensaan lehtien sekaan.
"Kaikki on niin onnelista lämpiminä päivinä", Randy sanoi Fredille ja hymyili niin että suupielet ylettyivät pään ympäri.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 11 Elo 2011, 17:50

Frederic

"Enpä oikeastaan." Fred kerkesi juuri ja juuri vastaamaan, kunnes tuo juoksi madon luo. Fred katsoi matoa ylhäältä käsin ja se nöytti juuri samalta kuin muutkin madot.
Miksi minä löydän aina kaikki mato miehet? Fred mietti itsekseen, mutat sentään joku välitti madoistakin, vaikka tuo taisi myös syödä niitä. Randy vei madon suurelle lehdelle ja toivotteli tuolle mukavia jatkoja.
"Pidät hyönteisistä?" Fred kysyi hymyillen, ei vain yhtä leveästi kuin tuo.
"Miksi jahtaat demoneja?" Fred kysyi virnistäen, koska yhtäkkiä hyönteis aihe alkoi olla vähemmän kiinnostava. Johtuen varmaan siitä, että jättikokoinen leppäkerttu päätti lentää suoraan hänen otsaansa.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 11 Elo 2011, 21:17

Randy

Ai miksikö? Randyn sisällä kuohati viha demoneja kohtaan.
"Se on eeerittäin pitkä tarina", Randy sanoi ja venytti e-kirjainta pitkään.
"Joten toivottavasti sinulla ei ole kiire mihinkään", hän totesi loppuun ja istahti nurmikolle. Hän laski jäniksensä viereensä. Hän oletti että Fred haluaisi kuulla koko tarinan joten hän aloitti aivan alusta.
"Synnyin meidän femurien kylässä ja vietin normaalia elämää siihen asti kunnes meidän kylää piinanneet demonit hyökkäsivät kylään ja tuhosivat sen maantasalle. En tiedä selvisikö kukaan muu kuin minä ja kaksi kaveriani, mutta silloin päätin että demonit saavat maksaa siitä. Jokainen! Joten tulin tänne Cryptiin paria vuotta myöhemmin, nyt sitten tässä ollaan, edelleen samalla tavoitteella", Randy kertoi tarinansa lyhyesti ja ytimekkääksi. No jaa, olipas pitkä, Randy mumisi mielessään.
"Mutta kun pakenin kylästä, yksi demoni lähti perääni ja oli millin päässä tappaa minut. Silloin näin koko elämäni vilisevän silmieni ohitse", Randy esitelmöi ja hiljeni.
"Olipa tylsä pätkä", hän tokaisi loppuun ja laittoi suun mutruun.
"Ei siitä enempää, mikä on sinun menneisyytesi tarina?" Randy kysyi ja nojasi eteenpäin.
Lotdow
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron