Varasko? || Sov.

[Lotdow]

Randy

Tuuli vihmoi lehtiä ympäriinsä. Yksi läjähti suoraan Randyn naamalle. Randy pyyhkäisi sen pois ja sylkäisi maahan.
"Tullaan!" hän huusi ja meni Fredin perään. He kävelivät vastatuuleen hitaasti. Onneksi ympärillä olevat puut suojasivat pahimmilta tuulen puuskilta. Randy katsoi epäuskoisena huojuvia puita. Koskakohan ne lähtisivät juuriltaan? Lehdet ainakin irtosivat kovaan tahtiin.
"Asutko täällä lähellä?" Randy huusi tuulen ylitse Fredille. Kävely ei ollut Randyn hommaa, hän eli puissa eikä maan kamaralla. Yhtähyvin kuin pingiivini etenee aavikolla, hän juoksee maalla. Randy meinasi välillä sotkeutua jalkoihinsa. Hän liukasteli ja tuuli vain pahensi asiaa. Sitten hän astui omien varpaidensa päälle ja kaatui maahan. Hän nousi nopeasti ylös ja puhdisti itsensä moskista.
"Toivottavasti olemme pian perillä!" Randy huokaisi ja jatkoi matkaa.

[Templer]

Frederic

"Aika lähellä." Fred sanoi kannustavasti Randylle, joka kompuroi omiin jalkoihinsa. Ei kyllä ihmekkään, tuuli oli kova ja pystyi heittämään helposti Fredinkin nurin.
Pian mökki alkoi jo häämöttyä, Sleipnir odotti pihassa kärsimättömänä ja kun se näki Fredin saapuvan, se kohotti heti päätään iloisena ja meni Fredin luo. Mies taputti hevosta pari kertaa ja vei sen vajan sisään suojaan. Mökin läheisyydessäkin tuuli, joten Fred levitti nopeasti heinää hevoselle ja meni mökkinsä ovelle.
"Tule." Hän sanoi hymyillen Randylle ja astui sisään mökkiin. Se oli ihanaa, sisällä ei tuullut, eikä pystyssä pysyminen ollut enää niin hankalaa. Fred rupesi heti laittamaan tulta takkaan.

[Lotdow]

Randy

Fredin mökki oli maan kamaralla kuten kaikkien muidenkin. Sääli, olisi ollut hauskaa kiivetä puuhun. Randy kipitti nopeasti sisälle ja seurasi Frediä tarkasti. Tämä laittoi tulen takaan. Oikein mainiota. Teki hyvää olla sisällä tuulensuojassa, oli mökki puussa tai ei.
"Kiva talo", Randy huomautti ja katseli ympärilleen.
"Oikein kotoisaa, hevosellakin oli pihalle laitettu oma paikka", Randy totesi tyytyväisenä. Hän ei haluaisi hevosta seuraksi sisätiloihin.

[Templer]

Frederic

"Kiitos." Fred sanoi hymyillen ja tulen roihutessa takassa hän istahti sängylleen.
"Hieman pieni, mutta sopiva minulle." Fred lisäsi katsoen taloaan, se oli samanlainen, kuten aiemminkin, paitsi että tuuli ujelsi seinien raoissa.
"Voisimme joskus käydä sinun luonasi?" Fred ehdotti hymyillen.
"Olisi kiva nähdä missä sinä asut." Hän lisäsi nousten pienen keittiö lisäosan kaapille ottaen sieltä tee lehtiä.
"Juotko teetä?" Fred kysyi Randylta ja kaatoi ämpäristä kauhalla vettä pannuun. Pannun hän laittoi takkaan ja sitten hän istui taas sängylleen. Tällä kertaa odottamaan veden kiehumista.

[Lotdow]

Randy

"No juu, kyllähän se menee", Randy vastasi tee kysymykseen. Hän pyyhkäisi poskisarviaan pariin kertaan.
"Voimme kyllä käydä talollani, jos haluat", Randy myöntyi ja katsoi ikkunasta pihalle. Lehdet lentelivät holtiittomasti ympäriinsä.
"Mutta matkiasta saattaa tulla hurja, jos tänään mielimme mennä", hän huomautti ja nyökkäsi ikkunaa kohti. Ja edellyttäen että taloni on vielä pystyssä. hän naurahti huolestuneena mielessään.

[Templer]

Frederic

Fred otti veden takasta ja kaatoi sitä kahteen kuppiin, sitten hän laittoi teelehdet kahteen pieneen pussukkaan, jotka hän upotti veteen. Hetken hän heilutteli tee pussukoita, kunnes ojensi toisen kupeista Randylle.
"Haluatko sokeria tai maitoa?" Fred kysäisi, mutta ei edes jäänyt odottamaan vastausta, vaan kiirehti jo etsimään kyseisiä raaka-aineita. Pian hän löysikin sokerikulhon, jonka hän asetti pöydälle ja pian sen jälkeen hän otti maito kannun, jonka hän asetti huolellisesti sokereiden viereen. Sitten hän otti itse pari sokeri palaa pudottaen ne tee kuppiinsa. Hetken ajatuksissaan hän vain tuijotti kuppiinsa, kunnes tajusi unohtaneensa lusikat, äkkiä hän pinkaisi astia kaapilleen, josta hän veti esiin kaksi lusikkaa, toisen hän ojensi Randylle ja toisen hän pudotti omaan kuppiinsa. Sitten hän rupesi sekoittamaan sokeria kunnolla teen sekaan nostaen tee-pussukan vain pöydän reunalle.
"Pidät siis perhosista?" Fred sanoi koettaen aloittaa keskustelun.

[Lotdow]

Randy

Fred sinkoili keittiöön ja takaisin. Sekunissa pöydällä oli jo maitoa ja sokeria. Ja Randyn käteen oli ilmestynyt kuppi täynnä teetä. Randy poimi yhden sokerin palan ja heitti sen suoraan suuhunsa. Hän ei ymmärtänyt teen juonnin ideaa. Randy seurasi kuinka Fred pudottikin sokerit kuppiinsa ja seurasi perässä. Hän otti sokerin, toisen ja kolmannen. Kunnes oli saanut viisi ängettyä kuppiinsa.
"Kyllä, perhosia. Perhoset ovat mukavia, aivan upeita. Ilman perhosia Cryptillä ei olisi mitään nähtävää", Randy selosti innostuneena ja poltti kielensä yrittäessään yystää kupistaan aimo kulauksen teetä.
"Sinä siis pidät hevosista?" Randy kysyi ja hymyili oikein leveästi.

[Templer]

Frederic

Fred katsoi ihmeissään Randyn eistystä sokereiden kanssa, mutta pysyi vaita asiasta, toinen taisi siis pitää enemmän makeasta. No, eipä se Frediä suuremmin haitannut, sokeriahan sai aina lisää, kunhan hänen ei tarvitsisi sitä mennä lisää tällä ilmalla hakemaan.
"Hevoset ovat mukavia, en niitä suuremmin palvo, mutta Sleipnir on oiva kumppani." Fred aloitti mietiskellen.
"Eli kyllä hevoset ovat ihan kivoja, mutta eivät kuulu parhaimpiin eläimiin." Fred sanoi hymyillen ja vasta silloin hänelle tuli mieleen saalis, joka oli jäänyt metsään.
"Voi pahus!" Fred huudahti. "Se hirviköntys jäi sinne mettään." Fred huokaisi.
"Pitää mennä taas metsästämään, kunhan sää tokenee." Fred sanoi, vaikka rupesikin taas hymyilemään.

[Lotdow]

Randy

Randy keikutteli jänistään ilmassa.
"Harmi että annoit tämän minulle", hän sanoi hymyillen entistä leveämmin. Randy vilkaisi jälleen pihalle. Ikkunaan oli tarraantunut pari lehteä.
"Kyllä me voimme sen hakea! En minä nyt mikään lehti ole!" Randy sanoi ja loikkasi pystyyn. Ei yksi pieni tuulenpuuska häntä pelottanut. Sehän oli ollut hulvattoman hauskaa ainakin hetken aikaa.
"Meidän pitää hakea se ennenkuin joku muu ehtii", Randy totesi ja venytteli käsiään.
"Olkoon perhosten johtaja puolellamme kun syöksymme ulos!" Randy huudahti ja singahti ulos ovesta tuuleen. Tuuli sai hänen kävelynsä näyttämään siltä kuin hän olisi ollut juovuksissa.
"Vauhtia töppösiin Fred!" Randy huusi ja suti melkein paikallaan vastatuuleen.

[Templer]

Frederic

Fred naurahti hiljaa Randyn tarmokkuulle ja sai itsekin siitä voimaa, kuitenkin oven auetessa hänen ajatuksensa eivät olleet yhtä selviä, koska ovi paukahti seinää vastan kovalla vauhdilla ja mökki täyttyi tuulesta, ilmanvastusta oli hyvin paljon, siltikin Fred sai oven kiinni Randyn perästä, ja oli oikeastaan ylpeä saavutuksestaan, vaikka matkaa saaliille oli vielä pitkälti.
"Ei tarvitse olla lehti lähteäkseen täällä lentoon." Fred sanoi hymyillen pienesti. Häntä ei enää pelottanutkaan niin paljoa, mutta silti hänen mahaansa kouraisi kun hän ajatteli tuulen lähdettä. Olihan tietty hyvinkin mahdollista, että kyseessä oli pelkkä kova tuuli, mutta silti hänen ajatuksensa jostain suuremmasta ei hävinnyt.
Pian he olivat päässeet tiheämpään kohtaan metsässä, jossa ei tuullut niin kauheasti, eikä kävelemiseen tarvinnut kuluttaa niin paljoa energiaa.

[Lotdow]

Randy

Metsikössä ei tuuli häntä pysäyttänyt. Randyn sieraimiin tunki eläinten eri hajut. Hän näki maassa makaavan köntyn. Hän osoitti tyytyväisenä löytöään Fredericille.
"Thadaa! Löysinpäs saaliisi!" hän huudahti iloisesti ja koikkelehti Fredin saaliin luokse. Tuuli oli kääntänyt sitä vähäsen ympäri. Randy kapusi läheiseen puuhun ja tähysti ympäristöä.
"Menemmekö takaisin teille päin?" hän huikkasi Fredille alas.

//Hienoa. Tuli taas tosi pitkä, mutta pitää mennä nukkumaan.

[Templer]

Frederic

Fred hymyili iloisena kun kuuli Randyn huudon, saalis oli siis vielä tallessa ja Fred saisi lounaansa, sekä palkkansa oikeaan aikaan. Fred lähti kohti Randya ja saalista. Hän nosti saaliin olkapäälleen, kuten se oli aikasemminkin riippunut. Sitten hän vilkaisi Randyyn, joka oli kaikesta päätellen hävinnyt tuhkatuuleen, sillä häntä ei näkynyt. Fred katseli ihmeissään ympärilleen, kunnes kuuli Randyn äänen yläpuolellaan, puussa.
Tietenkin, eihän Fred nyt tavan tallaajana osannut odottaa, että toinen hetkessä häviäisi puuhun.
"Tietenkin, jos haluat?" Fred sanoi hymyillen. "Jos sinulla ei ole parempaa ehdotusta?" Fred naurahti ja katseli ympärilleen tuuliseen metsään. Tuuli oli jo hieman laantunut, eikä tilanne näyttänyt enää niin pahalta, mutta silti olisihan sisällä paremmat oltavat kuin ulkona...

[Lotdow]

Randy

Pari lehteä pyöri vielä ohitse.
"Kyllä, palatkaamme takaisin", Randy totesi ja juoksi metsikköön. Hän kääntyi ympäri ja meni takaisin Fredin luokse.
"Tuota, missä on takaisin?" hän kysyi ja naputti sormiaan yhteen. Randy osasi suunnistaa täältä vain omaan kotiinsa. Hän tiiraili metsikköön.
"Mitäpäs jos sinä vaikka johtaisit meitä?" Randy ehdotti ja asettui Fredin perään jonoon.

//Jaa-a, pitäiskös kohta ruveta lopettelemaan?

[Templer]

Frederic

Fred katsahti hymyillen Randyyn ja seurasi hänen liikkeitään, kunnes toinen palasi takaisin hänen luokseen. Mies nyökkäsi lyhyesti Randyn kysymykselle, Fred lähti tottuneena kävelemään mökkiään kohti.
Nyt tuuli oli jo lieventynyt, eikä kävely ollut yhtään vaikeaa.
"Ei täällä enää tuule." Fred sanoi hieman ihmetellen.
"Haluatko tulla meille vai mennä kotiisi?" Fred kysyi, koska uskoi, etteio Randy viihtynyt koko päivää hänen seurassaan.
"Sleipnir voisi viedä sinut nopeasti." Fred lisäsi vielä hymyillen.

//Juu-u//

[Lotdow]

Randy

Ilta alkoi pimetä hiljalleen. Randy katsoi päinvastaiseen suuntaan mihin Fred oli menossa.
"Uskon että minun täytyy mennä kotiin", hän totesi ja nosti hitusen jänistään ilmaan.
"Mutta taidanpa tehdä sen kävellen", hän sanoi ja väläytti Fredille leveän hymyn. Ratsastus ei ollut hänelle luotu harrastus.
"Toivottavasti näemme taas Fred", Randy sanoi ja vilkutti hyvästeiksi. Hän pyörähti ympäri ja lähti kävelemään kohti läheistä puuta. Randy tarrasi oksista kiinni ja koikkelehti latvaan. Hän loi vielä viimeisen katsahduksen Frediin ennenkuin katosi lehtien sekaan ja jatkoi matkaansa pois.

//Kiitos pelistä, pelataan joskus taas uudestaan! ;)