Varasko? || Sov.


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Elo 12, 2011 4:46

Frederic

Fred istahti nurmikolle tuon lähelle ja kuunteli tarkkaavaisena tuon lyhyen, mutta ytimekkään tarinan menneisyydestään.
"Sinun menneisyytesi ei ollut ruusuilla tanssimista." Fred sanoi pienesti hymyillen.
"Minussa sentään virtaa kreivin verta." Fred naurahti. "Ainakin otto-isäni niin väittää, synnyin kuulemma jollekkin kreivittärelle liiton ulkopuoliseksi lapseksi. Äitini vei minut pois, koska isäni ei sietänyt minua, minut otettiin huostaan metsästäjä perheestä. otto-vanhempani kuolivat ja jättivät minulle mökkinsä ja Sleipnirin." Fred sepitti. "Että sellaista minulla, paljon parempaa kuin sinulla. Otan osaa tovereidesi puolesta." Fred lopetti tarinansa ja huokaisi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 12, 2011 6:20

Randy

Randy huokaisi syvään ja ajatteli kavereitaan.
"Sille ei voi enää mitään", hän kuiskasi hiljaa itsekseen ja veti pari ruohonkortta irti maasta.
"No, sinulla sentään meni paremmin ja usealla muullakin. Olen onnellinen kaikkien puolesta joilla on ollut edes astetta parempi menneisyys kuin minulla", Randy sanoi hymyillin ja heitti ruohonkorret ilmaan. Hän katsoi kun ne lehahtivat sinne tänne ilmassa. Randy poimi samantien ison tukun ruohosta, heitti sen ilmaan ja antoi pudota päälleen. Ruhonkorsia jäi hiuksiinkin kiinni. Hän ravisti ne pois päästään.
"Kokeile", Randy ehdotti ja heitti vielä lisää ruohoa korkeuksiin.

//Heh, tuli hieman pätkä. Mitäs seuraavaksi tapahtuisi?
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Elo 13, 2011 5:25

Frederic

Fred kokeili tosiaan heittää ruohonkorsia ilmaan, mutta yllättäen tuuli puhlasi ne hänen yläpuoleltaan. Fred kummasteli äkkinäistä tuulen puuskaa, vastahan oli ollut hiostavan kuuma, mutta nyt rupesi tuulemaan hyvinkin kovaa.
"Mitä helvettiä..?" Fred puuskahti katsoen tuulen suuntaan. Pyörremyrsky? Ei... Ei hän saanut mitään selvää tuulen aiheuttajasta, mutta ainakin se teki Sleipnirin hyvin levottomaksi. Fred nousi pikaisesti ja lähti hiljaa astelemaan tuulta kohti, hän halusi tietää mikä siellä oikein tuuli, ei näin yhtäkkiä saapunut tuuli voinut olla tavallista...?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Elo 15, 2011 6:41

Randy

Tuuli voimistui ja pörrötti Randyn hiukset entistä sekavammiksi.
"Tuuleeko täällä yleensäkkin näin lujaa?" Randy huikkasi Fredille ja lähti tämän ja Sleipnirin luokse. Hänen housunsa lepattivat tuulessa.
"Hirmumyrskykö? Pyörremyrsky? Luonnonkatastrofi?" Randy luetteli ääneen vaihtoehtoja ja katsoi myötätuuleen.
"Pitäisiköhän mennä tuulensuojaan?" Randy ehdotti ja katsoi kuinka matalakin nurmikko kääntyi tuulen mukana. Mitenkäs tuuli nyt näin nopeasti voi alkaa? Randy mietti ja yritti katsoa vastatuuleen. Kyyneleet kihosivat silmiin tuulen takia. Lehtä tuli tuulen mukana ja niitä singahteli ympäriinsä.
"Lähden varmaan lentoon kohta!" Randy sanoi hilpeästi, muttei kuitenkaan halunnut sinkoutua merille asti.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Elo 16, 2011 4:52

//Nauroin aivan hillittömästi tuossa "Lähden varmaan lentoon kohta!" Koska pystyin ajattelemaan sen niin hyvin, kuinka Randy levittää kätensä ja lähtee lentoon huutaen "Wiiiiiiiiiii" x)//

Frederic

Fred vastatuuleen käveleminen ei ollut niin helppoa, ainakaan koska tuulta oli niin hirveästi. Joten hän päätti palata Randyn luo. Takaisin meno sujuikin nopeasti, koska myötätuuleen juokseminen oli hillittömän hauskaa, sekä nopeaa. Fred juoksi pitkälle vielä Randynkin ohi, koska hän vain tahtoi heittäytyä takaisin lapseksi ja vedellä "supernopeudella" puiden lomassa. Sleipnir lähti hänen peräänsä kipittelemään, kun Fred vain juoksi alas loivaa mäkeä.
"Wiiiiii" Fred huusi levittäen kätensä nauraen. Tämä varmasti näytti tyhmältä, mutta Fred ei voinut sekaantua pikkuseikkoihin, hänellä oli hauskaa.

//Wiiiiii!//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Elo 16, 2011 7:19

Randy

Randy katsoi kun Fred suhahti hänen ohitseen myötätuuleen. Randy pyörähti ympäri ja katsoi kiitävän Fredin perään.
"Odota!" Randy huudahti ja lähti hänkin juoksemaan myötätuuleen. Tuuli tarrasi häneen hyvin ja hän juoksi paremmin kuin oli koskaan ennen juossut. Hän kuuli Fredin vaimeasti tuulen läpi kuuluvan huudon "Wiiii!"
"Wiiiii!" Randy kiljui ja yritti pysyä Fredin tahdissa kun kiisi tuulen mukana.
"Me lennämme Fred! Lennämme!" Randy kiljui ja räpytti käsiään.
"Olen perhonen! Amiraali perhonen!" Randy kiljui ja oli sekoamis pisteessä. Näin hauskaa hänellä ei ollut ollut aikoihin. Tämä tuuli, se oli aivan mahtava asia.
"Hirmumyrskystä, hirmu hauskaksi myrskyksi!" Randy huusi Fredille nauraen.

//xD Pystyn kuvittelemaan Randyn lentämään taivaalla huutaen: Olen perhonen, olen perhonen! Samaan aikaan kun Black on maan kamaralla ja maistaa uusinta taikajuoma seostaan. Sitten hän vilkaisee taivaalla ja huomaa ohitse lentävän Randyn joka väittää olevansa perhonen. Black vilkaisee kuppia: Ei tainnut olla terveellistä... xD Repesin sun tolle Wiiiii! huudolle! :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Elo 17, 2011 6:29

Frederic

Fred jatkoi juoksemista, kunnes hänen jalkansa tömähti maahan ja hän lensi kuperkeikalla alas rinnettä. Onneksi matkaa pehmenis lehdet ja maa, joten lopulta Fred jäi vain nauramaan maahan. Hän vilkaisi Randyyn, joka heilutteli käsiään.
Poika on ihastunut perhosiin... Fred ajatteli naurahtaen ja nousi maasta. Hän juoksi Randyn kiinni ja rupesi hyppimään, jotta saisi tuulta siipiensä alle. Lopulta tuli todella kova tuulenpuuskaus, joka todella heitti Fredin ilmaan. Mies ei ollut varma, oliko Randykin lennähtänyt ilmaan, mutta ainakin hän säikähti, kun jalat irtosivat maasta ja hän nousi kahden metrin korkuuteen, siitä hän sitten laskeutui pehmeästi takaisin maahan. Nyt hän alkoi takoa järkeä päähänsä, ei tuulen näin pitänyt heitellä, kyseessä oli jotain pahempaa. Paljon pahempaa.

//Maalasin kuvan randystä, joka huutaa "Wiiiii" ja juoksee tuulessa :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Elo 17, 2011 9:11

Randy

Randykin huomasi nousevansa lentoon. Hän oli tukehtua riemun kiljahduksiinsa,
"Fred, Fred! Me lennämme!" hän kiljui minkä jaksoi ja räpytti käsiään villisti.
"Tämän täytyy olla johtajaperhosen suoma lahja!" hän kiljui ja joutui hengittämään. Sitten hä'n huomasi laskeutuvansa taklaisin maahan. Randy huokaisi pettyneenö ja ponnisti uuteen hyppyyn. Hän singahti korkeuksiin. Ilma tarrasi häneen jälleen ja hän lensi sinne tänne ilmaa pitkin.
"Fred! Minä lennän", hän sanoi häkeltyneenä kun laskeutui Fredericin eteen. Rikö olekin suuremmoista! Randy ihaili mielessään. Fred ei kuitenkaan näyttänyt kovinkaan aurinkoiselta. Randy pukkasi häntä.
"Piristyisit! Me pystymme lentämään!" Randy sanoi ja loikki paikallaan melkein luonnottomia hyppyjä.

//:D Cool! Ootko ladannut sen tänne? Haluisin nähdä sen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Elo 18, 2011 3:26

Frederic

Fred katsoi Randyn hyppyjä, suuria, pitkälle kantavia hyppyjä. Hän ei osannut iloista lentämisestä. Slti häbn otti vauhti ja hyppäsi, tuuli heitti hänet korkeuksiin ja alas. Se oli hauskaa, se Fredin oli pakko myöntää, mutta vaarallista. Silti hänen sisäinen pikkupoikansa otti vallan ja hän lähti hyppimään kuin Randy.
Suurin pelko ei kuitenkaan hälventynyt, jos jossain lähettyvillä rehui pyörremyrsky, he menisivät mennen tullen mukana, eikä silloin enää naurattaisi. Fred koetti sulkea ajatuksen päästään, mutta se oli vaikeaa, suorastaan mahdotonta. Fred koetti vilkaisi hevostaan, eikös eläimillä ollut joku vaisto näiden asioiden suhteen, mutta Fred ei löytänyt Sleipniriä. Hän katseli ympärilleen, mutta hevonen oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Fred lopetti hyppimisen ja vihelsi kuuluvasti, hevosta ei näkynyt.

//En vielä, kunhan skanneri toimii :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Elo 18, 2011 6:34

Randy

Randy kuuli tuulen yli kun toinen vihelsi. Hän lopetti hyppimisen ja meni Fredin luokse.
"Kadotitko jotain, vai minuako vihelsit?" Randy kysyi ja vesi tuli hänen silmilleen vastatuulessa. Hänen oli pakko kääntyä myötätuuleen. Tuuli oli tosiaan valtava. Randya ei enää naurattanut. Jos täällä nyt alkaisi riehua hurrikaani niin he eivät pääsisi pakosalle.
"Ehkäpä pitäisi lähteä pois täältä?" Randy ehdotti kun katsoi miten lehdet sinkosivat korkeuksiin maasta. Tuulet liikkuivat nopeasti taivaalla.
"Fred, en usko että tämä on ihan normaalia. Mitä täällä tapahtuu?" Randy kysyi hätääntyneenä kun tuuli pörrötti hänen tukkaansa. Perhosetkin olivat vaarassa tällä säällä. Kamalaa! Randy katsoi oksia jotka vierivät tuulen voimasta ympäriinsä ja kuinka linnun pesätkin lähtivät puista.
Eikai tämä hengenvaarallista ole? Randy mietti. Hän ei nähnyt että kukaan lentäisi heidän yläpuolella kirkuen kauhusta, mutta hänestä tuntui että sekin voisi olla kohtapuolin mahdollista.

//Awesome! :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Elo 18, 2011 7:16

Frederic

"Hevosta etsin." Fred sanoi Randylle nopsaan.
"Lähdetään, kunhan löydän hevoseni." Fred jatkoi tiiraillen metsikköä. Hän huomasi Randyn ahdistuneen ilmeen ja sanoi: "Tuskin tämä mitään suurempaa on, pikku puhuri vain." Fred koetti lohduttaa, vaikka itse tunsi varmasti samanlaista pakokauhua kuin tuokin. Lopulta Sleipnir ilmestyi paikalle alistuneen näköisenä, se pelkäsi tätä.
Fred nousi hevosen selkään ja ojensi kätensä Randylle.
"Tule." Fred sanoi hymyillen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Elo 18, 2011 8:02

Randy

Sieltähän hevonen tulikin. Randy seurasi sivusta kun Fred kapusi hevosen selkään ja ojensi sitten kätensä.
"Tullaan", hän sanoi. Randy tarrasi Fredin käteen ja nousi Slepnirin selkään. Hän keikkui hetken aikaa puolelta toiselle. Randy tarrasi Frediä vyötäisiltä kiinni ja katsoi hevosta. Eikai tämä häntä kuitenkaan selästä heittäisi.
"Mihin me menemme?" Randy kysyi ja rutisti Fredin otteeseensa jottei putoaisi selästä. Randy tunsi itsensä hieman levottomaksi hevosen selässä. Hän ei ollut koskaan tykännyt istua heposen kyydissä, muttei toisaalta ollut koskaan pudonnutkaan. Mutta tuuli voisi panikoittaa hevosta ja sitten se sinkoaisi Randyn pusikkoon. Ajatukset pyörivät Rnadyn päässä ja hän toivoi että he voisivat poistua paikalta mahdollisimman nopeasti.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Pe Elo 19, 2011 5:36

Frederic

"Mahdollisimman kauas täältä." Fred vastasi pikaisesti ja kannusti Sleipnirin suoraan raviin. hevosen ravi oli pomppivaa, joten Fred vilkuili taakseen, ettei toinen putoaisi. Ilman satulaa oli hänelläkin vaikeuksia pysyä selässä ja harjaksista oli vaikea ottaa kiinni, jos hevonen päättääisi pukittaa. Yleensä Sleipnir ei sitä tehnyt, mutta tuuli oli arvaamaton ja se voisi heittää jotain "pelottavaa" hevosen eteen. Pian hevonen tekikin jyrkkiä käännöksiä nopeassa vauhdissa. Se ravasi alamäkeen, jolloin askellaji muuttui laukaksi, kaiken kukkuraksi myötätuuli soi lissä vauhtia jo valmiiksi nopeaan laukkaan. Kahdeksan jalkaa kuljettivat hevosta nopeasti, mutta Fred tarrautui hevosen kaulaan toivoen, ettei tipahtaisi... silloin se tapahtui. Sleipnir nousi takajaloilleen...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 19, 2011 6:51

Randy

Ravi pomputti Randya rajusti selässä ja hän joutui puristamaan Fredistä mehut pihalle jottei putoaisi. Alamäkeen laukaaminen oli astetta vaikeampaa ja Randy toivoi ettei kuristaisi Frediä. Sitten Sleipnir nousi takajaloilleen ja Randy lensi selästä kuin leppäkeihäs. Ilmat tyhjenivät hänen keuhkoista. Randy teki takaperinkuperkeikan nurmikolla ja jäi maahan makaamaan.
"Tämän takia en omista hevosta", hän totesi ruohonjuuritasolta. Sitten hän nousi istuma-asentoon ja huokaisi. Ratsastaminen ei ollut hänen heiniään. Hän katsoi Frediä ja sanoi hiljaa:
"Pitäisiköhän kävellä?" Randy nousi pystyyn ja lähti vaappumaan jonnekkin päin. Hän ei halunnut jäädä tuulen armoille.

//Pahoitteluni, tuli hieman pätkä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Elo 22, 2011 6:30

Frederic

Fred tunsi kovena maan takapuolensa alla, hän kierähti kyljelleen ja katsoi Randyyn, joka nousi istumaan. Tämä oli Sleipniriltä uutta, eikä Fred ollut osannut ottaa tälläistä huomioon.
"Ehkä se on parempi." Fred sanoi ja kömpi seisaalleen.
"Sleipnir, mene koitiin." Fred kuiskasi ja Sleipnir katsoi häntä loukkaantuneena, ensin hän ei ollut päässy tmukaan metsästämään ja nyt hänen pitäisi palata ilman omistajaansa, yksin. Fred huomasi heposensa surun, joten hän lohdutti sitä rapsuttamalla pienesti korvan takaa.
"Mene nyt, tulen perässä." Fred sanoi ja Sleipnir lähti ravissa kohti kotia. Näin oli kaikin puolin poarasta, Sleipnir osasi kotiin, eikä sillä olisi siellä mitään hätää, se oli viisas hevonen.
"Mennään." Fred huusi Randylle. Tuuli varasti hänen sanansa ja hänen oli vaikea kuulla niitä itsekään, silti hän uskoi Randyn kuulleen ne ja hän lähti kävelemään kohti mökkiään.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö