Slip and Slide.

[Pappis]

Nion

Haltia ei oikein osannut sanoa, mitä mieltä, miekkamiehenä, oli jousiampujista. Miekkamiehenä hänen pitäisi kai sanoa: "miekka sen olla pitää! Miekka on miehen sielu!" tai jotain sen suuntaista, mutta miekoissa ja jousissa oli molemmissa suuret hyödyt ja haittansa, joten hän päätti olla miettimättä asiaa sen enempää.
Demi-Lune kysyi, voisiko Nion opettaa häntä miekkailemaan. Nion mietti hetken ja sanoi: "En." Hän ei ollut niin hyvä, että voisi opettaa, eikä kiinnostustakaan riittänyt oppilaan kaitsemiseen.
"Eikö kannattaisi kysyä ihan varsinaiselta miekkailun opettajalta opetusta kuin minunlaiseltani?" haltia kysyi tytöltä.

[Kitty]

Demi-Lune

Pettymyksen pystyi lukemaan naisen kasvoilta kun toinen kieltäytyi opettamasta, toisaalta ehkä näin olisi parempi ?
Mies kysyi vielä että eikö se olisi parempi kysyä jotain oikeaa opettajaa ? Muuten hyvä mutta oikeat opettajat tahtovat rahaa jota tytöllä ei liiaksi ollut.
"Ei ole varaa sellaiseen." Neito vastasi haikeasti hymyillen. Mielessä pyörähti että kyllä hänen oma isänsä voisi opettaa, mutta tuo asetti aina liikaa paineita alottelijalle ja tyttö ei kestänyt sitä, ei ainakaan siltä mieheltä.
"Onko sinulla jotain suunnitelmia tälle päivälle vai tulisitko mukaani hakemaan jousta ?" Demi kyseli taas, ehkä hänen kannattaisi koittaa olla vain hiljaa ja kuunnella toista.

[Pappis]

Nion

"Vai niin..." Nion mutisi Demin kertoessa ettei tällä ole varaa miekanopettajaan. Kyllä jotkut ottavat oppipoikia ja sellaisia, Nion ajatteli, muttei lähtenyt suotta mainostelemaan tytölle sitä. Miekkailu on kuitenkin liian vaarallinen harrastus naisihmiselle.
"Suunnitelmia?" Nion toisti ja muisteli oliko hänellä mitään tehtävää loppu päivänä. Pieneksi harmikseen hän joutui toteamaan, ettei ei, mutta koska hänellä ei ollut muutakaan tekemistä, yhtä hyvin hän voisi kai mennä Demin mukaan, hakemaan tämän jousta.

[Kitty]

Demi-Lune

"No tule sitten mukaani." Nainen sanoi taas iloisesti hymyillen. Sitten hän pyörähti kohti juurien peittämää rinnettä josta olisi tarkoitus nousta ylös.
"Nähdään ylhäällä." Demi totesi ponnistaen sitten hieman ja hop ! Neito teki jo hyvää vauhtia matkaa kohden "vuoren huippua".
Muutama sulava liike ja tyttö olikin jo mäen päällä. Nyt katse kohdistui alas, missä se mies on.

[Pappis]

Nion

Tyttö vaikutti ilahtuvan suuresti Nionin seurasta, mikä sai haltian itsekin vähän paremmalle tuulelle. Hän ei kuitenkaan liiemmin ilahtunut Demin reittivalinnasta eikä siksi suotta kiirehtinyt kavutessaan mäen rinnettä pitkin. Kapuaminen oli muutenkin vähän hankalempaa, koska Nion joutui kainalossaan kantamaan märän takkinsa muodostamaa nyyttiä ja hän joutui keskittymään tavallista enemmän. Tyttö oli jo ylhäällä, kun Nion oli vasta ohittanut puolivälin. Pian hän pääsi mäen laelle asti ja totesi kevyesti naurahtaen, että toivottavasti matkan varrella ei ole lisää tuollaisia "oikopolkuja".

[Kitty]

Demi-Lune

"Ei niitä ole." Demi vastasi toiselle naurahtaen. Sitten neito suuntasikin jo kohti haltiakylää. Matkanvarrella oli muutama mustikka-apaja joista nainen tyytyi poimimaan vain kaksi mustikan varpua. Varvuissa oli oikein mehevän näköisiä mustikoita, ja kohteliaasti hän tarjosikin toisen varvuista Nionille. "Mustikat ovat hyviä ja parantavat pimeänäköä. Ole hyvä." Neito selosti ojentaessaan varvun toiselle.
Matka taittui nopeasti ja neito kulki metsässä kuin peura. Hän oli tottunut liikkumaan ja elämään metsien keskellä, lähellä luontoa. Pian matka läheni kuitenkin loppuaan, neidon kotiin ei ollut enään pitkä matka. Tavallinen kadun tallaaja tosin kulkisi varmasti siitä ohi, sillä neidon koti oli hyvin maastoon katoavaa sorttia.

[Pappis]

Nion

Mies ei ollutkaan vähään aikaan tavannut noin energista likkaa. Vaati häneltäkin jonkin verran pysyä Demin kepeän askelluksen perässä.
Olen päässyt rapistumaan, entinen kaartilainen ajatteli tyhjästi hymyillen ja kiristi tahtia. Välillä pysähdyttiin mustikkaan, välillä ihan muuten vaan, kunnes viimein tultiin Demin kodin luokse, josta Nion heti ajatteli: Siis, missä se on?
"Johan on talo..." Nion totesi hiljaa.

[Kitty]

Demi-Lune

"Niin on." Demi vastasi ylpeänä avaten sitten puunrungossa olevan oven. Runkoon oli tehty yksi ikkuna, ja itse puun takana oli talo, tai ainakin se osa mitä ei puun sisässä ollut. Demi lampsi sisälle jättäen ovensa auki, kai tuo mies hoksasi kutsumattakin sisään tulla. "Anteeksi tämä sotku." Demi pahoitteli, talo ei ollut kovin hyrskyn myrskyn sillä omaisuutta ei ollut niin paljoa että sillä saisi talon sotkettua, mutta voisi talo siistimpikin olla. Ensin oli eteinen joka oli puunrungon sisällä, sen jälkeen olikin sitten keittiö-olohuone yhdistelmä jonka perällä, keittiössä oli hella-uuni-takka yhdistelmä. Olohuone- keittiön oikealla laidalla oli väliseinä erottamassa makuuhuoneen muusta talosta. Sisustus oli luonnon läheinen, paljon vihreää ja puuta. Keittiönpöytä oli pyöreä ja muistutti ehkä hieman kantoa, itseasiassa vähän kaikki muistutti vielä jollain asteella puuta. Mutta tämä oli Demin koti jonka jokaista yksityiskohtaa hän rakasti.
Tyttö suunnisti makuuhuoneeseen ja koukkasi vain ovenpielessä olevan jousen, miekan, puukon ja nuolikotelon. Sitten hän laittoi vyöt kohdilleen ja asetti puukon tuppeen. "Jos tahdot voit jättää paitasi tänne, luulisin että se kuivuu nopeasti."

[Pappis]

Nion

Demi-Lune ei esittänyt minkään valtakunnan kutsua, joten Nion kurkisti ensin varovaisesti ovensuusta ennen kuin kehtasi astua sisään taloon, jota oli hieman vaikea uskoa nuoren neidon asuttamaksi. Haltia ei kuitenkaan lähtenyt enempää tyttöä tuomitsemaan sillä ei ollut itsekään mikään lätin siistein possu. Demi sai nopeasti hoidettua asiansa ja Nion kieltäytyi tämän tarjouksesta jättää takkinsa sinne kuivumaan. Kätevämpää oli kantaa se mukana.
"Mitä aiot nyt tehdä tuolla?" Nion kysyi nähdessään, mitä tyttö oli hakenut. Haltia arveli, jo metsästystä ja pohti miten innokas tuo tyttö onkaan sellaisseen.

[Kitty]

Demi-Lune

Mies esitti tavallaan huvittavan kysymyksen, mitä hän oikein teki näillä varusteilla. Tyttö ei ollut ihan varma mitä näistä aseista Nion tarkoitti joten hän luotteli vastaukset kaikkiin.
"No jousella ja nuolilla minä tietysti tapan saaliini, sitten rykäisen vatsan auki puukolla ja otan suolet ja muut turhat sisäelimet pois ja miekka, no se nyt vain kulkee varmuudenvaruiksi mukana." Demi selitti viittoen puukkokädessään ilmaa ikäänkuin demonstroidakseen toiselle miten se tehdään. Sitten neito kiepautti miekkansa vyöhön, asetteli nuolikotelon kunnolla kohdilleen ja heittti vielä jousensa selänpuolelle.
"No jos et kerta jätä mitään niin eiköhän mennä ?" Neito ehdotti suunnaten sitten kohti ulko-ovea.

//Hehee jos kiinnostaa käy kurkkaan Galleriasta, siel on kuva Demin talosta.

[Pappis]

//vähän siisti kämppä : DD asuisin

Nion

Ronski tyttö, Nion ei voinut olla ajattelematta. Vahvin nainen, kenet Nion oli kylässään oli tavannut, oli An'Morthen temppelin papitar. Mies oli välillä pohtinutkin, miksi temppeli tarvitsi kaartilaisia suojakseen, kun papitar itse vastasi melkeinpä pientä armeijaa.
"Mennään vain..." Nion sanoi yhä äimistellen tytön taitoja, joita tällä ilmeisesti oli.

//hehe, olipa hieno vastaus xDD

[Kitty]

Demi-Lune

//Khyyl, kelasin vaa millases kämpäs mä haluisin asuu ja tadah !//

Neito suunnisti kohti ovea, sulkien sen sitten kun Nionkin poistui talosta. "Jos on jotain asiaa sano nyt, kohta ei voi ääneen puhua, jos olemme onnekkaita." Demi sanoi pirtsakalla äänellä hypellen kohti metsää.

Jonkin matkan päässä näkyikin maassa peuran jälkiä, neito laski painopisteensä alas ja jatkoi matkaa sitten kyyryssä, hyyvin matalana. "Mene matalaksi, olemme lähellä." Neito selosti Nionille telepaattisesti, tätä ei nyt vain kannattaisi ryssiä. Noin viitisen metriä vielä äänetöntä etenemistä ja neito erotti pienen aukion jossa muutaman peuran lauma laidunsi. Demi viittoi toista katsomaan tätä kaunista näkyä, miltei surullista että noiden otusten rauhaa oli häirittävä, mutta jotain oli syötävä. Lähes äänettömästi Demi nosti jousen olaltaan ja viritti siihen nuolen.

Kun sopivan kokoinen peura osui tähtäimeen, irrotti nainen otteensa nuolesta jolloin se lävisti peuran keuhkot, peura reagoi tuohon pomppimalla ja säntäilemällä sinne sun tänne, paniikki valtasi loput laumasta, jotka pakenivat paikalta kun noin 60kg painava naaras peura luuhistui maahan.

[Pappis]

Nion

Haltia ei ollut koskaan ennen ollut todistamassa metsästystä, vaikka paljon oli aiheesta lukenutkin, joten kokemus oli todella vaikuttava. Ensikertalaisen silmiin niinkin kauniin eläimen, kuin peuran, tappaminen oli kuitenkin aika julman tuntuista. Nion joutui tunnustamaan Demin taidot metsästyksen osalta ja hän ilmaisi sen ääneenkin, kun peura oli kaadettu ja muu lauma oli paennut.
"Todella vaikuttavaa..." Nion henkäisi muistellessaan Demiä hetkeä ennen kuin tämä oli ampunut jousella. Tarkkaa, hiljaista ja siistiä.
Nion kumartui katsomaan peuraa lähempää. Se oli todella kaunis ja solakka eläin. Aiemmin sen mustat silmät olivat tuikkineet elämää, mutta nyt ne katsoivat ontosti tyhjyyteen. Nion vei kämmenensä yhteen ja tavallaan pyysi peuralta anteeksi, koska he olivat tappaneet sen.
"Aiotko teurastaa sen täällä?" Nion kysyi Demiltä. Noin isoa ruhoa ei kannattaisi raahata mukanaan pitkin metsää, siksi se pitäisi pistää lihoiksi ja ottaa kaikki irtoava kantoon ja haudata loput jonkin puun juureen.

[Kitty]

Demi-Lune

Nion uteli mitä peuralle nyt tehtiin, no ensinnäkin... "Suolistan vain." Demi sanoi pyöräyttäen kerran puukkoaan kädessään ennenkuin tuo upotti sen peuran vatsaan, oikeasta kohdasta hän viilsi koko vatsan auki ja tempaisi kaiken ylimääräisen pois. "Usko ta älä mutta tuossa meni ainakin kaksikymmentä kiloa tämän otuksen painosta." Demi sanoi nakellen suolia vielä vähän kauemmaksi, sitten hän viilsi peuran takajalasta polven alapuolelta jänteen ja luun väliin viillon, kummallekkin puolelle tietysti, sitten etusorkat vain reippaasti viilloista läpi ja tadah ! Peurasta tuli kannettava reppu, turhaan sitä nyt metsäänkään jättää.

[Pappis]

//asiaa tutkineena, mun on pakko mainita, että peuraa teurastaessa pitää ensin valuttaa kaikki veri pois, ripustamalla eläin takajaloistaan puuhun ja viiltämällä kaulavaltimo auki. Suolet otetaan myös tässä vaiheessa pois. ja tämä toimitus vie yleensä useamman tunnin, sillä veren valuminen kestää. ei mulla muuta :D

Nion

Mies ei voinut kutsua itseään miksikään teurastusammattilaiseksi, mutta hänen mielestään Demi-Lune kohteli peuran jäännöksiä vähintäänkin epäkunnioittavasti viskellessään suolia ja sisälmyksiä sinne tänne. Nion oli luullut, että ne kannattaisi haudata tai jotain, mutta joko hänen lukemansa kirjat olivat väärässä tai sitten Demi-Lune. Hän ei kuitenkaan maininnut asiasta mitään ja antoi naisen tehdä asiat omalla tavallaan.
Pian peura oli pantu lihoiksi ja Demi-Lune oli tehnyt siitä repun. Nion vilkaisi katseellaan reppua ja tahattomasti luetteli mielessään ruumiinosia, jotka olisi voinut jättää sinne.
"Metsästätkö useinkin?" Mies kysyi naiselta.