Ready, set, fire! ||Varattu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Ready, set, fire! ||Varattu

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Elo 2011, 21:55

Lelacã

Aamu oli juuri sarastamassa puiden läpi ja hälvenevä sumu paljasti kostean nurmikon peitteensä alta. Yöllisen sateen takia puiden oksat tihkuivat vettä ja pensaat kimaltelivat aamuauringossa. Täysin tyyni ilma vallitsi metsässä.

Lelacãlla oli ollut pitkä yö. Hän oli saanut jahdata yhtä ainoata saalista koko ikuisuudelta tuntuneen ajan. Hän luikerteli hitaasti eteenpäin ja hänen häntänsä rehaantui perässä. Lelacã näytti nyt enemmän ruumiilta kuin koskaan. Hän lyysähti maahan vatsalleen makaamaan. Hänen oli pakko saada nukkua edes hetki. Hän pyöri hetken aikaa paikallaan kunnes pääsi puolilteen maan alle. Hapea tuli sisään ja ulos, mutta kuitenkin puolet ruumiista oli suojattu. Lelacã sulki silmänsä ja rupesi nukkumaan kaikessa rauhassa. Mutta kauankohan rauhaa voisi kestää?

//Morthax tänne päin!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 19 Elo 2011, 22:29

Nyx

Lohikäärme syöksyi läpi metsän paniikkiin joutuneen peuran perässä. Kuola valui lohikäärmeen suupielistä tämän viimein saavuttaessa saaliinsa. Naaras päästi kauhistuneen eläimen nopeasti tuskistaan ja lähti kuljettamaan sitä suussaan, etsien sopivaa paikkaa syömiseen.

Ei mennyt aikaakaan, kun mukava paikka löytyi, ja naaras pudotti peuran maahan, alkaen repiä siitä pieniä paloja. Olisi hän voinut hotkaista peuran muutamana suupalanakin, mutta nyt hän halusi nauttia aamiaisestaan.

Yht'äkkiä lohikäärme valpastui; hän oli ollut niin keskittynyt ruokaansa ettei ollut huomannut lähistöllä olevan jotain omituista.

Nyx pudotti peuran reiden suustaan ja tuijotti hetken maahan. Toden totta, maasta pilkotti jotain, ja vain muutaman kymmenen metrin päässä hänestä. Nuorella naaralla ei ollut aavistustakaan, mitä moinen kummajainen oli, joten hän päätti tutkia asiaa ja lähti lähestymään tuota kummaa hahmoa. Lohikäärme painoi päänsä alas ja nuuhkaisi löytämäänsä olentoa, mikä lie se sitten olikin.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 20 Elo 2011, 10:22

Lelacã

Lelacã raotti silmäänsä. Kuka, mitä? hän mietti ja ravisti hitusen päätään. Lelacã tunsi pari puhallusta niskassaan. Hän räjähti salamana ylös maasta ja päästi hurjaa sihinää. Hiekka nosti pienen pölypilven ilmaan. Hän napsaisi hampaallaan ilmaa pari kertaa ja huitoi maastoa hännällään siinä toivossa että osuisi johonkin. Hiekka laskeutui pikkuhiljaa ja maisema näkyi taas selvästi. Lelacã jähmettyi paikalleen kun huomasi edessään seisovan lohikäärmeen. Hän tärisi hieman ja heilautti häntäänsä jännittyneenä.
"Kukas sinä oikein olet?" Lelacã kysyi omalla kielellään. Ja koska tuo oli lohikäärme Lelacã oletti että tämä ymmärtäisi hänen puheensa. Lelacãlla ei ollut mitään varmuutta mitkä olivat toisen aiheet vai oliko tämä vain huvinvuoksi tullut häiritsemään hänen untaan. Lelacã näki kauempana veren peittämiä ruumiinosia. Jos ne olivat tuon jäljiltä niin tuskinpa tuo häntä haluaisi syödä. Ei varmaan haluaisi muutenkaan.

//Pahoitteluni, kun tuli hitusen lyhkäinen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 20 Elo 2011, 13:30

Nyx

Lohikäärme perääntyi hieman tuon kumman otuksen ampaistessa näkyviin. Hän oli jo luullut sen olevan kuollut. Nuori naaras oli ihmeissään, hän ei ollut koskaan nähnyt mitään tälläistä. Ja nyt tuo kumma otus vielä puhuikin, kysyi kuka hän oikein oli.

Nyx oli hieman varuillaan, jospa tämä oli jonkinlainen ansa? Lohikäärme nosti päätään ja kuulosteli ja nuuhki hetken. Ei, ilmassa ei tuntunut mitään uhkaavaa, mutta se nyt ei vielä merkannut sitä että vaaraa ei ollut.

"Voit kutsua minua Nyxiksi. Kuka sinä olet? Jonkinlainen uusi maaginen olento?" lohikäärme sanoi kiinnittäen huomionsa outoon uuteen tuttavuuteensa. Hän puhui ihmisten kieltä, koska hänen omaa kieltään tuo toinen tuskin ymmärtäisi. Tosin hänen karkea äänensä nyt vaikeutti hänen puheensä ymmärtämistä, puhuttiin mitä kieltä hyvänsä.

//Eip mitään, ei tässä romaania olla kirjottamassa. :D //
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 20 Elo 2011, 21:32

Lelacã

Vai että Nyx. Lelacã kallisti päätään ja tutki lohikäärmettä edessään.
"Olen Lelacã", hän esittäytyi lyhyesti ja heilautti häntäänsä moikkaukseksi.
"Ja en suinkaan ole mikään `uusi maaginen olento`. Olen ihan vain ihminen", hän lisäsi vielä loppuun. Sitten hän vilkaisi takanaan olevaa kuoppaa ja levinnyttä hiekkaa.
"Kaikenlisäksi kekskeytit uneni", hän totesi masentuneena ja pyöräytti silmäänsä. Hän kaivoi tyhjää silmäkuoppaansa väsyneenä. Hänen unensa olivat jääneet erittäin lyhyiksi.
"Sinä olet varmaan ja hyvin suurella todennäköisyydellä lohikäärme?" Lelacã arvasi varmalla vastauksella. Mikä muukaan tuo olisi?
"Mitäs sinä täällä päin tätä pöheikköät teet?" Lelacã uteli ja päästi pitkän haukotuksen. Hän piti kuitenkin alahampaansa vaakasuorassa jottei osoittaisi mitään tappelun merkkejä.

//No nyt tuli pari milliä pidempi? :D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 20 Elo 2011, 22:29

Nyx

"Hauska tavata, Lelacã. Pahoittelen että herätin sinut", lohikäärme sanoi ja kävi makuulle maahan siipiään levitellen. Hän katseli toista edelleen kummastuneena, ja mietti hetken ennenkuin päätti avata suunsa uudestaan.

"Minä olen kaksisataa vuotta vanha, kaaoslohikäärme, ja olen nähnyt ihmisen jos toisenkin. Joten, tuota, minusta näyttää että sinussa on ihmiseksi jotain hiukan...pielessä", tuo sanoi ja mulkaisi toista niinikään vihjaten, että pajunköyttä ei lohikäärmeelle sopinut syöttää.

Nyx haukotteli, venytteli ja asettui mukavampaan asentoon pitäen toista tiukasti silmällä. "Ja mitä siihen tulee että mitä minä täällä teen... Jouduin pakenemaan omasta kotimaastani, ja koska en suuremmin ajatellut sitä minne olin menossa, päädyin loppujenlopuksi tänne. Ja koska en tiedä miten paikalliset suhtautuvat meikäläisiin, on tämä metsä nyt toistaiseksi kotini... Jos olet nälkäinen, tuo peura ei maistunut hassummalta", hän sanoi ja vilkaisi takanaan olevaa peuranraatoa kaivaten.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 21 Elo 2011, 09:05

Lelacã

Lelacã teki pienen nyökkäyksen vastaukseksi toisen pahoittelulle. Hän pärskäisi huvittuneena kun toinen alkoi selittää siitä miten oli nähnyt ihmisiä ennenkin. Hän laittoi kaikki kätensä puuskaan.
"Minä olin ihminen, piste. Vielä jotain kysyttävää?" Lelacã kysyi ääni vähän vapisten ja käänsi katseensa kohti peuran raatoa. Hän seurasi kun toinen asettui makuulteen. Lelacã veti häntänsä pois tämän läheisyydestä peläten että tuo näykkäisisi siitä palan. Nyx tarjosi hänelle peuraansa, mikäs siinä.
"Kiitos, se kelpaa", Lelacã sanoi ja luikerteli nopeasti peuran luokse. Hän tarrasi siihen hampaillaan ja kiskoi kauluksensa sisäpuolelle. Lelacã sulki kauluksensa ja repi peuran jäänteet pienemmiksi paloiksi mitä ne olivat jo olleet. Hän jätti kokonaan syödyn raadon maahan ja meni takaisin Nyxin luokse. Hän pyyhki ylähampaansa yhdellä kielen vedolla.
"Minulla on aika sama tarina", Lelacã totesi kun mietti lyhyttä tarinaa Nyxin meneisyydestä. Lelacã otti mukavamman asennon ja pystyi jopa rentoutua. Nyx ei näyttänyt olevan hyökkäävä.
"Minäkin pakenin, mutta tässä tapauksessa kotikylästäni. Yleensä oleskelen mielummin tuolla vanhemmassa osassa tätä metsikköä", Lelacã sanoi ja osoitti suunnan yhdellä kuudestä kädestään. Hän yritti pysäyttää ruumiinsa tärinän. Toisaalta hän ei tuntenut oloaan yhtään turvalliseksi lohikäärmeen seurassa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 21 Elo 2011, 12:05

Nyx

Lohikäärme tuhahti kuunnellessaan toisen vakuutteluja siitä että ihminen hän oli ollut. Tähän selitykseen oli siis tyytyminen, vaikka eipä toisella ollut syytä ruveta lohikäärmeelle mitään todistelemaan, ja hän olisi saattanut tulkita kysymystulvan töykeäksi mahtailuksi, joten naaras päätti pitää suunsa kiinni sillä aikaa kun toinen ahmi peuranraadon.

"Sinäkin siis asut tässä metsässä? Minä en ole ollut täällä kuukauttakaan, joten en tiedä mitään paikallisesta tilanteesta tai tavoista. miten täkäläiset suhtautuvat lohikäärmeisiin, osaatko sanoa?", Nyx kysyi painaen päänsä maahan näyttääkseen mahdollisimman pieneltä. Toinen tuntui olevan hiukkasen hermostunut hänen seurassaan, ja vaikka lohikäärme olisi voinut ottaa ihmismuotonsa, ei hän silti luottanut uuteen tuttavuuteensa niin paljon että olisi täysin hylännyt kaiken hyökkäys- ja puolustusvoimansa. Niinpä pieneksi tekeytyminen sai kelvata.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 21 Elo 2011, 16:46

Lelacã

Lelacã mietti hetken ja heilutteli häntäänsä.
"No, se mitä minä tiedän on aika rajoittuvaa. Mutta en usko että ihmiset riemastuisivat jos astelisit heidän takapihalleen. Pitävät teikäläisiä, krhm, friikkeinä", Lelacã selitti ja kohautti olkapäitään.
"Minä kyllä pidän kaikista sinun kaltaisistasi", hän lisäsi vielä ettei loukkaisi toista. Lelacã katsoa Nyxiä silmiin.
"Haltioista en tiedä. En ole koskaan nähnytkään, paitsi kerran tai kaksi", hän selitteli ja huitoi käsillään ilmaa.
"Minusta ei ainakaan pidä kukaan, mutta se ei nyt ole olennaista", Lelacã sihisi itsekseen.
"Joten, et siis ole kotoisin täältä?" hän sanoi kallisti päätään. Nyx vaikutti mukavalta kaverilta hänestä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 21 Elo 2011, 17:20

Nyx

Lohikäärme kuunteli tarkkaavaisesti toista, ja tuhahti sitten niskojaan nakellen.

"Hmh, enpä yllättyisi jos haltiat eivät voisi sietää minua, mutta ihmisiltä olisin odottanut hieman...suvaitsevaisuutta", han sanoi ja huokasi. "Mutta vastatakseni kysymykseesi, ei, en ole kotoisin täältä. Olen matkustanut miltei puoli vuotta ja siinä ajassa ehtinyt kauas kotikonnuiltani. Mutta aivan alunperin minä tulen hyvin kaukaa pohjoisesta, Kalmankoura-nimiseltä vuorelta. Tuskin olet koskaan kuullut siitä? Siellä on todella kaunista, varsinkin talvisin kun lumi peittää mustaa kalliota. Tosin paikallisen haltiaväestön mukaan koko vuori on kirottu. Kovasti uskonnolisena väkenä he tuppasivat lähettämään sinne shamaaneja lepyttämään vuoren henkiä tai mitälie talven pimeimpään aikaan", lohikäärme sanoi silmiään pyöräyttäen.

"Mutta se minusta, mistä sinä olet alunperin kotoisin?", lohikäärme kysäisi. Hän alkoi olla todenteolla kiinnostunut jutustelukumppanistaan.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 21 Elo 2011, 20:22

Lelacã

Nyxillä oli ollut varmaan hieno paikka asua.
"Ihmisten kylästähän minä tuolta tulin. Vai näytänkö siltä etten olisi tullut?" Lelacã kertoi ja levitti kätensä sivuille. Hän oli hetken hiljaa ja mietti sanojaan.
"Unohda tuo viimeinen lause. Niin, siellä ehdin kasvaa kuusitoista vuotta", hän kertoi ja laski kätensä alas sivuilta. Häntä ei pahemmin huvittanut kertoa elämänkertaansa vaan keskittyi mielummin kaikkeen muuhun.
"Eipä siinä elämässä mitään ihmeellistä ollut. Enpä minäkään haltioista piittaa", Lelacã vaihtoi puheenaihetta. Paitsi lautasella. hän lisäsi mielessään. Haltiat olivat välillä liian ylpeitä ja arvostelevia. Ainakin hänestä.
"Kiva sää, vai mitä?" Lelacã huomautti ja vilkaisi taivaalle.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 21 Elo 2011, 20:38

Nyx

Lohikäärme arveli toisen olevan hieman ärtynyt ja väsynyt hänen kysymyksiinsä, ja arveli että oli aika jättää turhat utelut sikseen. Eiköhän tuo kertoisi enemmän jos tahtoisi.

"Haltiat ovat kummaa väkeä. Ne mitä pohjoisessa tapasin olivat itsekeskeisiä, koppavia ja kertakaikkiaan oman kauneutensa pauloissa. Hienostelijoita. Soturitkin tuntuivat olevan enemmän huolissaan haarniskoidensa puhtaudesta kuin omasta hengestään. Mutta eivät ne pirut hassummalta maistuneet", lohikäärme sanoi ja virnisti niin että hampaat näkyivät.

Nyx vilkaisi taivaalle toisen mainitessa sään. Ilma oli totisesti kaunis, ei juuri tuulta ja vain muutamia pilven hattaroita.

"Loistava lentosää. Oletko koskaan lentänyt?" lohikäärme kysyi yhä tuijotellen taivaalle. Tälläinen sää sai hänet aina lentotuulelle.
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 22 Elo 2011, 21:02

Lelacã

Lelacã vilkaisi ensin taivaalle ja käänsi sitten katseensa Nyxiin.
"Näytänkö siltä, että nauttisin lentämisestä?" Hän kysyi ja heilutteli häntäänsä ilmassa ja levitteli kaulustaan.
"Vaikka tämä onkin leveä, sitä ei käytetä lentämiseen", Lelacã huomautti ja osoitti kaulustaan. Luulisi nyt lohikäärmeen titeävän etteivät ihmiset lennä. Ainakaan luonnostaan.
"Korkeanpaikan kammo. En tosiaankaan aio nousta lentoon!" hän totesi vielä ja vilkaisi taivaalla näkyviä pilviä. Ehei, ei koskaan.
"Minä kaivan, en lennä", hän huomautti vielä ja katsoi taas Nyxiä.
"Taidat itse nauttia siitä, oletan?" Lelacã sihisi ja rapsutti leukaansa.
Siitä kuului narinaa kun kynnet osuivat luuhun.
"Helppoahan teillä siivekkäillä. Ei mene multaa joka pävä suuhun", hän totesi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Morthax » 24 Elo 2011, 13:25

Nyx

"Minä nautin lentämisestä, olenhan lohikäärme", Nyx vastasi ja viskoi häntäänsä puolelta toiselle, muistuttaen valtavaa koiranpentua. "Oletko varma ettet halua kokeilla? Lupaan etten pudota sinua", hän kysäisi vielä toiveikkaasti.

Nyx raapi maata kynsillään, kokeillen saisiko jotain aikaan. Eipä hän kummempaan pystynyt, lohikäärmeitä kun ei oltu luotu kaivamaan. Turhautuneena hän tuhahti ja sai aikaan pöllähdyksen savua sieraimistaan. "Minä en osaa kaivaa vaikka henkeni riippuisi siitä", hän puhisi hiljaa.

//Sori kun kesti ja on näin lyhkästä. :O //
Morthax
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 24 Elo 2011, 17:39

Lelacã

"Ei kiitos, en halua singahtaa taivaalla kenenkään kyydissä", Lelacã sihisi ja vilkaisi taivaalla. Hän värähti, ajatuskin oli kammottava. Hän seurasi kuinka Nyx kaivoi maata kynsillään. Lelacã naurahti.
"Ei sitä käsillä tehdä", hän kertoi ja vetäisi omillaan ruohoa irti maasta. Sitten hän ravisti kaulustaan.
"Vaan näin", hän sanoi ja loikkasi ilmaan. Hetkessä hänen hännänpäänsäkkin oli kadonnut maan alle. Hän teki pientä ympyrää Nyxin alapuolella. Lelacã voivotteli itsekseen siitä ettei nähnyt mitä pinnalla tapahtui. Hän nousi hetken kuluttua takaisin ylös ja levitti kauluksensa leveälle.
"Tadaa, näin kaivetaan", hän esitteli ja heilutteli häntäänsä.

//ei haittaa :)
Lotdow
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron