Yksinäisyyttäkö vain??// Vapaa liittyminen

[Nya]

Haru

Tyttö käveli hiljaa metsässä, kuunteli luontoa. Tytön aistit olivat varuilaan. Ne olivat kireänä, kuin viulun kieli. Sillä tyttö oli haavoittunut. Hän oli kohdannut ihmisen. Siitä oli tietysti kehittynyt taistelu elämästä ja kuolemasta.

Nyt Haru käveli raskain askelin metsässä jättäen veri läikkiä jokapuolelle. Kylkeä poltti ja se oli pahasti avoin. Verta tyttö oli menettänyt paljon. Siksi hän käveli, kuin olisi ollut humalassa. "Perhana!" Kuului Harun verisestä suusta. Tytön askeleet alkoivat tuntua yhä enemmän lyijyn raskailta. Sitten yhtäkkiä jalat pettivät alta. tyttö kaatui siipiään myöten kostealle ja veriselle nurmelle. Siivistä tipahteli katkenneita verisiä sulkia. tyttö tuijotti hiljaisuuden vallitessa, eteensä ja tunsi kuinka polte kyljessään levisi. "Yksin... Ei ketään..." Haru vaikeroi ja hänen silmäkulmastaan tipahti pieni kyynel. Tyttö jäi makaamaan siihen haavoittuneena. Tytön silmät sulkeutuivat, eikä hän jaksanut avata niitä.

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã pyöri maan alla normaaliin tapaansa kun vaihtoi maisemia taistelun jälkeen. Hetken kuluttua happi alkoi loppua kauluksen sisällä ja Lelacã nousi takaisin maan päälle. Hän ravisti hiekkaa ja multaa pois päältään ennen kuin avasi kauluksensa jälleen levälleen. Lelacã vilkaisi ympärilleen. Pelkkää pusikkoa, metsikköä ja kivikkoa. Hän lähti luikertelemaan eteenpäin syvemmälle metsikköön. Lelacã pysähtyi kun huomasi vähän matkan päässä hänestä jotain. Hän erotti tytön makaamassa maassa liikkumattomana. Lelacã meni hitaasti lähemmäs. Kuollutko? Hän tökkäsi varovasti hännällään toista olentoa. Sitten hän meni ihan tämän viereen.
"No, kelpaahan se ruumiskin lounaaksi", hän sihisi omalla kielellään ja vilkuili ympärilleen. Ketään muuta ei tainnut olla lähistöllä. Toisaalta Lelacã ei ollut nälkäinen, pitäisiköhän vain antaa olla?

//Terppa! Ajattelin kun en ole sun kanssa ottanut yhtäkään peliä, niin voisin tänne tuppautua. Jos sopii? :)

[Nya]

Haru

Haru kuuli jotain, muttei välittänyt siitä. Sitten yhtäkkiä hän tunsi tökkäisyn selässään. Haru tiesi, että jokin oli hänen takanaan. Sitten hän kuuli sihinää ja nousi nopeasti ylös veriseltä nurmelta. Hän huomasi äkkiä olennon, jota piti käärmeen ja jonkin yhdistelmänä. "Mikä sinä olet??" Haru huudahti ja siivet nousivat suojatakseen haavaa. Verta oli iso lammikko kyljen vieressä. Tytön punaiset silmät tuijottivat olentoa, joka tuijotti yhtä lailla häntä. "Mitä sinä oiken haluat minusta?" Tytön silmät olivat kosteat. Haru yritti nousta ylös, mutta lyhistyi takaisin alas. Hän yritti vielä kerran, mutta kipu oli sietämätön. Hän jäi puoliksi makaamaan ja yritti olla rauhallisesti, ettei pulssi nousisi ja verta valuisi liikaa. Tytön siivet tärisivät kivun aiheuttamsta väsymyksestä.

Tytön katse oli suoraan olentoon, hän yritti miettiä mitä tämä aikoisi tehdä hänelle. Kivut olivat nyt kovimmat ja tytön keho romahti alas. Harun elämänhalu oli vahva, eikä hän halunnut kuolla.

//Tais tulla hiukkasen lyhyt... Ja se sopii mulle että pelaat mun kanssa, sillä tää on mun ensimmäinen vasta. eheh :)//

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã perääntyi säikähtäneenä kun tyttö rupesi huitomaan siivillään. Lelacã perääntyi sihisten hurjana tytölle. Hän levitteli kaulustaan uhmakkaasti. Sitten hän huomasi verilammikon. Tytöhän oli tullut sotimasta.
"Olen Lelacã, ja en halunnut sinusta mitään. Luulin sinua ruumiiksi", Lelacã sihisi tytälle ja toivoi että tuo olisi edes puoliksi haltia. Hän ei jaksaisi millään ruveta viittomakieltä tuolle opettamaan. Tyttö näytti säikähtäneeltä, säikähtäneemmältä kuin Lelacã. Ihminen tuo ei ollut, sitä mieltä Lelacã oli. Ei tainnut olla edes lähelle sitä rotua, vaikka niinhän kaikki kai ajattelivat hänestäkin. Lelacã puuskaisi ja rauhoittui. Hän antoi kauluksensa laskea hitusen ja asetti kätensä maata vasten. Lelacã päätteli ettei tyttö puhunut hänen kieltään. Lelaca repi nurmikkoa pois multaisen maanperän päältä ja silitti mullan ensin tasaiseksi. Hän kirjoitti siihen yhdellä kuudesta kädestään: Lelacã. Sitten hän heilautti häntäänsä kysyvästi tytön suuntaan ja kallisti päätään.
"Kuka sinä olet?" Lelacã kysyi ja työnsi tyttöä hitusen hännällään.

//Ei se mitään. Tää on sentään sun eka peli ;)

[Nya]

Haru

Tyttö katseli maaten, kuinka olento sähisi ja levitti kaulustaan uhkaavasti. Sitten se alkoi rauhoitua ja katsella miettien, tarkastellen häntä. Ehkä se miettii mikä olen. Olento repi nurmikkoa ja silittel sitä vähän aikaa. Tytön katse muuttui kiinostuneeksi. Haru mietti mitä temä oiken teki. Olento töhersi jotain ruohon ja ojensi sitä hänelle. Haru nousi hiukkasen, jotta voisi katsella mitä tämä oiken oli tehnyt siihen. Tyttö luki kirjaimet, jotka näkyivät huonosti. "Lelaca? Onko se sinun nimesi?" Haru Katsoiolentoa, joka oli nyt kääntänyt päätään sivuun päin. Tyttö repäsi nurmea vuorostaan. Se otti pahasti kylkeen, mutta Haru kesti sen kyllä olihan hän nyt puoliksi demoni. Demoni kesti kivun ja muut vaivat. Tyttö otti puukkonsa eisiin. Sen kärjellä hän raapusti murmenplänttiinHaru. Tytön ilme muuttui hieman helpottuneeksi laitaessaan puukkoa takaisin paikalleen. Tytön käsi, jossa oli nurmen pala ojentui Lelacakia päin. Haru yritti nousta ja pääsikin ylös istumaan. Tyttö tarkasteli haavaansa. Se ei ollut kamalan syvä, mutta verta oli menetetty paljon. Tytön katse siirtyi Lelacaan. Haru tuijotti Lelacaa, hän ei oiken kässännyt mikä tämä oli. Oliko tuo nyt lisko, käärme vai jokin muu? Tyttö katseli siipiään ja hieman siivosi niitä verestä ja katkenneista sulista. "Tuota... Osaatko sinä puhu?" Haru kysyi hiukan uteliaana.

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã heilutti pienestä häntäänsä mutta valtavan tyytyväisenä. Hän nyökkäsi ja olisi sanonut Kyllä, olen Lelacã! ääneen, mutta tiesi sen olevan tuhraa.
Tyttöhän vaikutti mukavalta. Ilmeisesti tämä ei aiknutkaan ruveta heiluttelemaan aseita ja kirkumaan. Lalecãn mieli teku U-käännöksen kun tyttö veti puukkonsa esiin. Hän päästi hurjistuneen sihahduksen, mutta huomasikin tuon vain kirjoittelevan maahan ja rauhoittui. Hatu? Eikun Haru! Lelacã ajatteli kun luki tytön töherrystä.
"Ai että osaanko puhua, no tottakai!" Lelacã sihisi omalla kielellään ja hiljeni taas. Sitten hän muisti ettei, kuten eivät paljon ketkään, puhunut hänen kieltään. Lelacã katsoi tyttöä silmällään ja pudisti päätään. Sitten hän osoitti tytön siipiä ja muita verisiä osia. Hän kallisti päätään ja katsoi Harua kysyvästi. Mistä nuo? Lelacã heilutteli häntäänsä sinne tänne ja oli välillä melkein osua puihin ja muihin lähellä oleviin kiviin ja pensaisiin. Hän päästi kielensä tulemaan hampaidensa takaan ja päästi pienen sihisevän äänen. Kuten kääärmeetkin tekivät yleensä.
"Et taidakkaan olla mikään ihminen. Etkä haltia", Lelacã pohti ääneen ja katsoi Harun siipiä. Hän pyyhki nimensä nurmesta ja kirjoitti: Enkeli? SItten hän osoitti nyökkäyksellään Harua.

[Nya]

Haru

Haru katseli olentoa, joka näytti nyt paljon tyytyväisemmältä. Lelaca sihisi jotain ja katseli sitten Haruun. Tytön katse oli tutkiva. Hän halusi tietää itsekkin toisesta enemmän ja alkoi kiinnostua Lelacasta. Harusta tuntui että he saattaisivat ystävystyä, vaikka tämä ei puhunut hänen kieltään. Lelaca katseli ja alkoi osoitella hänen haavojaan. "Ai! Nämä! Tappelin ihmisen kanssa, no nyt se on kyllä vainaa... Sain itse vähän haavoja." Haru hymyili aurinkoisesti Lelacalle. Lelaca tuhersi taas jotain nurmelle. Enkeli? Haru luki mutta pudisteli päätään Lelacalle. "Olen enkelin ja demonin risteytys." Haru hymyili. Sitten hän alkoi repiä hiukkasen mekkonsa helmaan. Hän teki pätkistä siteen ja sitoi sen haavan päälle. "Tuota voisitko mitenkään auttaa minut pystyyn?" Haru katseli Lelacaa. Tytön siivet liikkuivat hiljaa viilentäen ja helpottaen Harun olotilaa.

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã ojensi häntäänsä eteenpäin ja pukkasi Harun kevyesti pystyyn. Sitten hän luikerteli tytön viereen pitäen kuitenkin varansa. On niitä yllätyshyökkäyksiä ennenkin nähty. Lelacã katsoi kiinnostuneena enkelin ja demonin risteytystä. Lelacã ei pitänyt tuulen vireestä jonka Harun siivet tekivät. Hän sihisi hitusen ja supisti kauluksensa aukkoa jottei kylmä ilma tarraisi ihoon.
"Lopeta", Lelacã sihisi häiriintyneenä Harulle. Tuuli ei ollut hänen suosikkejaan. Lelacã ravisti hitusen yläruumistaan ja katsoi Harua silmiin. Tyttö tappeli siis ihmisen kanssa. Todennäköisen aiemmin tänään. Lelacã sihahti halveksivasti kun muisti olleensa itsekkin ihminen. Enää hän ei heistä piitannut. Lelacã pyyhki enkeli sanan pois hiekalta ja kirjoitti nyt vuorostaan: Nälkä? Lelacã vilkaisi takanaan jatkuvaa metsikköä. Helpostihan sieltä hän jotain löytäisi. Äkillinen rusahdus sai Lelacãn säikähtämään hän kääntyi salamana ympäri ja hänen häntänsä huitaisi ilmaa. Lelacã katsoi tyhjää maastoa takanaan. Ups, se taisikin vain olla häntäni. Lelacã mietti ja kääntyi takaisin Haruun toivoen ettei ollut lämäissyt tätä kääntyessään ympäri.

//Mitäs me seuraavaksi keksisimme? Ihmispartio? Haltiapartio? Jotain tappeluntuntua kenties? Tai jotain muuta? Oot muutes hyvä pelaamaan, varsinkin jos tää on sun ekas! :)

[Nya]

Haru

Lelaca auttoi häntänsä kautta Harun pystyyn. Tyttö hymyili ja oli kiitollinen tälle, että tämä auttoi häntä. Lelaca näytti ärtyneen hiukkasen kun Haru liikutteli siipiään. "Anteeksi... Lopetan heti." Harun siivet eivät liikkuneet enää. Ne vain menivät selän taakse suojaten selän. Lelaca pyyhkäisi hännällään maataa ja kirjoitti maahan nälkä. haru ei ollut nälkä ja hänen teki mieli vain hieman jutella uuden tuttavuuden kanssa.

"Ei kiitos. Ei minulla ole." Haru hymyili ja liikkui hiukkasen paikoillaan. Haavoihin ei sattunut enää paljon. Sitten äkkiä kuului rysähdys. Molemmat säpsähtivät ja Haru katseli ympärilleen. Aistit virittyivät varuilleen. Lelacan häntä huitaisi ilmaa ja Haru lennähti äkkiä ilmaan. Hän Lelaca käntyi häneen päin ja tyttö laskeutui maahan takaisin. "Onkohan tuolla joitain?" Haru sanoi ja osoitti pensasta joka liikkui. Harun punaiset silmät katselivat tarkasti maasto ja hän katsahti Lelacaa. "Uskotko, että siellä on joitain?" Haru kysyi hiljaa ja vilkuili kaikialle.

// No mutta kiitos! Tää on oikeesti mun eka ehkä kertaa ku pelaan. Mulla on kyllä aika hyvä mielikuvitus. Voitais laittaa pari ihmistä mukaan, saatais pieni taistelu kehiin. Ehkä sellanen et ne ihmiset on sellasii rasiteja. :)

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã nuuskaisi ilmaa pari kertaa. Ilmassa leijui haju, liekö se hänen omansa, mutta kovin hyvä se ei ollut. Lelacã kohautti olkapäitään ja katsoi metsikköön. Liikkuva pensas? Lelacã ei sitten pitänyt yhtään mistään epätavallisesta, varsinkaan pensaista jotka liikkuivat.
"Se voi olla jäniskin, niitä on täällä paljon", Lelacã sihisi ja katsoi Harua. Tyttö nöytti olevan varuillaan. Mutta haju joka tunki Lelacãn nenään oli kaukaisesti tuttu. Hän kallisti päätään ja pyyhki maasta Nälkä? kysymyksensä ja kirjoitti: enpä usko. Kuitenkin Lelacã tiesi että joku tarkkaili heitä. Oli se sitten pöllö, kissa tai hyttynen, joku tarkkaili. Lelacã heilautti häntäänsä varuillaan. Kuka tahansa voisi tulla metsään koska tahansa.
"Mitä jos vaihdettaisiin maisemaa?" Lelacã ehdotti ja vilkaisi nopeasti Harua. Hän lämäisi kädellä päätään kun järkesi taas käyttää maastoa hyväkseen. Nopeasti hän pyyhkäisi entiset sanat pois ja kirjoitti: Poistuttaisiinko paikalta? Sitten kuului rusahdus. Lelacã sihahti säikähtäneenä ja livahti puiden taakse piiloon. Hän rullasi häntänsä pieneksi mytyksi ja vilkaisi puiden takaa kuinka syvemmältä metsiköstä ravasi ensin yksi kaksijalkainen olento. Ihminen todennäköisesti. Ainakin haarniska, ja koko olemus viittasivat siihen. Sitten tuli toinenkin, kolmas ja neljäs. Kohta puolin heitä oli seitsemän paikan päällä. Lelacã kietaisi häntänsä Harun ympärille ja veti hänetkin puiden taakse piiloon. Hän toivoi totisesti etteivät ihmiset olleet huomanneet kumpaakaan heistä.

//Huomioithan että Lelacã on kuusmetrinen jättiläiskäärme. Kaksi ihmistä ei siis suinkaan riittänyt :D Mutta mulla olisi pieni idean pätkä. Lähetän sen sulle viestinä. Pyydän ettet vastaisi tähän ennenkuin olet lukenut pienen ehdotukseni ;)

[Nya]

Haru

Tytön koko keho tärisi kivusta ja pelosta. Lelaca näytti rauhattomalta ja pyyhki kirjotuksensa ja kirjoitti maahan Vaihdettaisiinko maisemaa? Haru tuijotti hiljaa metsään päin. Sitten kuului rysähdys ja Haru pelästyi Lelacakin oli kadonnut. Tyttö alkoi panikoida. Äkkiä Haru tunsi jonkin kiertävän hänen vyötärönsä. Se oli Lelacan häntä, häntä vetäisi tytön puiden suojaan. Haru näki helpotukseen Lelacan taas vieressään. Molemmat kuuntelivat luontoa. Ihmisten jalat tömisyttivät maata ja kuului huutojakin. Äkkiä Haru huomasi, kuinka Lelaca kääntyi häneen päin ja alakoi kirjoitaa maahan nopesti. Tartu minuun kiinni! Tytön ilme oli hämetynyt ja katsoi ilmeellään joka voi lukea helposti. OLETKO IHAN TOSISSASI??. Mutta ei ollut vaihtoehtoja, kun tarrautua Lelacaan ja pitää kiinni. Haru sulki silmänsä ja tunsi kuinka tuulen vire puhalsi päin kasvoja.

Ihmisten jalat pitivät kamalasti meteliä.

//Sori mul kesti kirjotella koska ukkonen katkas internet yhteyden ja piti aloittaa kirjottaa alusta. XD Kirjottelen sulle huomenna vastaukset!!

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã tunsi kuinka tyttö tarrasi hänen kylmään ihoonsa. Eipä tainnut tuo miellyttää Harua paljoa. Lelacã sulki kauluksensa ja jätti Harunkin sen sisään. Ensimmäinen kerta kun joku uskaltautui tarraamaan häneen kiinni. Enimmäkseen kaikki juoksivat kiljuen karkuun. Lelacã loikkasi ilmaan ja alkoi pyöriä normaaliin tapaansa. Mulat lensi sivuille kun Lelacã kaivautui maan alle. Lelacã pystyi kuulemaan vielä hetkellisesti ihmisten hämmästyneet huudot.

Kauluksen sisällä ei olisi ilmaa kahdelle kovinkaan kauaksi aikaa. Lelacã vilkaisi Harua, tyttö tosiaan vuosi verta vietevän paljon. Omalla tavallaan herkullinen tuoksu tunki Lelacãn nenään. Samassa hän kuuli vatsansa hiljaisen murinan. Hän oli kokonaan nohtanut tarpeensa kun oli jutustellut Harun kanssa niin innokkaana. Hän sihisi paniikissa. Ei, ei nyt! Lelacã yritti pitää katseensa poissa Harusta, mutta veren haju ja muriseva maha pistivät hänen pedonvaistonsa käyttöön. Lelacã vilkaisi harua ja hänen silmänsä kapeni ohueksi viiruksi. Hän päästi leukansa alas ja venytti sitä eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti hän taittoi hampaansa esiin. Leuka venyi uskomattoman paljon eteenpäin, koska puolet siitä oli pelkkää lihasta. Lelacã avasi suunsa ammolleen ja oli jo puraisemassa Harua niskaan. Mitä minä teen?! Lelacã älysi säikähtäneenä ja katsoi Harua, joka oli varmasti jo älynnyt hnen aikeensa. Lelacä sulki suunsa ja nousi takaisin maan päälle.

Multa sinkoili sinne tänne kun Lelacã pomppasi ylös. Hän levitti kauluksensa ja nakkasi Harun kauemmaksi itsestään. Lelacã ravisteli mullat sivuille ja sihisi vihaisena itselleen. Hän tärisi. Hän oli melkein syönyt Harun välipalaksi. Ajatuskin tuntui kauhealta. Lelacã lyssähti makuulteen ja hengitti syvään raikasta ilmaa. Happikin oli alkanut loppua kauluksen sisältä yllättävän äkkiä koska olihan heitä ollut kaksi. Lelacã vilkaisi Harua ruohonjuuritasolta. Eipä raikas ilma kokonaan veren hajua peittänyt. Haru taisi olla yhtä säikähtänyt kuin hänkin. Lelacã peitti katseyhteyden Haruun kauluksellaan. Hän heilautteli häntäänsä sivuille kuin kertoakseen Harulle ettei viitsinyt toljottaa tätä. Ihmispartio oli ainakin jäänyt kauas, siitä Lelacã oli tyytyväinen. Hän ei viitsinyt vilkaistakkaan Harua kauluksensa alta, mielummin hän makaisi siinä koko loppupäivän.

//Ei haittaa, mullakin on täällä mennyt sähköt kerran :)

[Nya]

Haru

Tyttö piti tiukasti kiinni Lelacasta. äkkiä hän huomasi jotain outoamikä tapahtui yllättävästi Lelacassa. Yställäninen ilme muuttui äkkiä hätääntyneeseen. Harun silmät toljottivat Lelacaa suoraan kasvoihin ja hän pelästyi sietävästi, kun Lelacan suu alkoi venyä suuremmaksi ja suuremmaksi. Mitä sinä oikein aijot?? Aijotko hotkia minut? emmekö olekkaan ystäviä?! Tytön ilme oli pelästynyt. Lelaca pysähtyi nopeasti ja hän sulki suunsa nopeasti. Haru helpottui ja oli nyt varmaettei tämä aikonut syödä häntä suihinsa. Äkkiä he sitten nousivat pintaan. happi oli vähentynyt paljon heidän olessa maan alla. Haru henkitti tasaten hengityksensä nomaaliksi. Haru katsoi Lelacaa ja tämä käänsi päänsä pois päin. Lelaca tönäisi hiukan Harua ja tyttö tajusi, että tämä ei halunnut Harun katsovan häntä. Haru nousi pystyyn ja kuunteli luonnon ääniä. Ei ihmisiä Haru ajatteli ja alkoi kävellä hiljaa läihi ympäristöä.

Haru katsahti Lelacaan, joka makaili hiljaa maassa. Haru päätti lähteä metsästämään, vaikka haava rajoitti liikkumista. Käveleminen oli liian hidasta. Haru päätti lentää. Tytön siivet suurenivat kaksimetrisiksi ja Haru nousi nopeasti ilmaan. Hän päätti saalistaa Lelacalle hieman ruokaa, jotta se kohtaus ei toistuisi.

Tyttö lensi metsän yllä ja virtti jousensa ja ampui pari eläintä jotka olivat melko lailla isot. Hän keräsi ne jonkinlaiseen räsyisen lakanan päälle ja otti kulmista kiinni ja alkoi liikuttaa nopeasti siipiään. Haru pääsi lentoon ja lähti kohti Lelacaa.

[Lotdow]

Lelacã

Lelacã nosti kaulustaan ja katsoi kun tytön siivet suurenivat. Ihmeellistä. Haru singahti korkeuksiin helpon näköisesti ja katosi puiden taakse. Lähtikö se? Lelacã ajatteli säikähtäneenä ja nousi takaisin pystyyn. Eikai tyttö nyt niin paljoa ollut säikähtänyt äskeistä tapausta että oli haavoilla revittynä paenut paikalta. Hän jäi katsomaan Harun perään. Meni hetki jos toinenkin Lelacã ei viitsinyt lähteä mihinkään jos tyttö vaikka päättäisikin palata. Samassa hän näkikin jo tytön palaavan takaisinpäin. Lelacã nosti katseensa yläilmoihin ja seurasi toisen lentoa. Hän heilutteli häntäänsä tyytyväisenä, kun toinen ei ollutkaan lähtenyt pois vielä.
"Säikähdinkin jo että minne menit!" Lelacã sihisi.

[Nya]

Haru

Tyttö huomasikin jo tutun olennon, joka heilutti häntäänsä. Haru laskeutui nyytti käsissään ja hymyili. "Toin sinulle hieman syötävää jos vain maistuu, kyllä minä kuulin sinun mahasi." Haru hymyili ja avasi nyyttisä. Siltä löytyi pari peuraa ja yksi hirvi. Haru lysähti istumaan ja voivottelemaan kipujaan. Tyttö tunsi kuinka märkä nurmikko oli. Kädet liikkuivat hitaasti ja nurmen päällä oletvat pisarat nousivat ilmaan. Se näytti taijanomaisen kauniilta. Sitten pisarat yhdistyivät ja kieppuivat vesivanana tytön käsien ympärille. Vesi alkoi loistaa ja tytön käsi liikkui hitaasti kyljen havan päälle. Hän alkoi parantamaan itseään ja huokaisi helpotuksesta kun iho oli kasvannut kiinni. Haava oli nyt ummessa vain päältä. "Noin nyt ei ole vaaraa verenhukkaan." Harun kasvot loistiva pirteinä Lelacaan päin.