Yksinäisyyttäkö vain??// Vapaa liittyminen


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 19, 2011 4:37

Lelacã

Kuin hänen ajatuksensa lukeneena Haru toi syötävää mukanaa. Lelacã ei odottanut lupaa syödä vaan nappasi hirven itselleen ja repi sitä niin että veri ja karvat lensivät. Kun hirvestä oli jäljellä pelkkä syöty, haiseva raato, Lelacã nappasi peuran ja repi senkin yhtä armottomasti. Kun hän oli päättänyt ruokailunsa hän lipoi huuliaan haarakkaalla kielellään. Lelacã katsoi epäluuloisena lentäviä vesipisaroita. Hän pärskäisi kun yksi vesitippa osui hänen päähänsä. Haru sai haavansa kuitenkin parempaan kuntoon tämän taikatempun avulla. Mikäs siinä jos se kerran oli toiminut. Lelacã jyysti hirven jalasta tullutta luuta ja silmäili Harua. Enkelin ja demonin risteytys, toinen toistaan mielenkiintoisempaa väkeä liikkui Cryptillä, Lelacã mukaan lukien. Lelacã kallisti päätään kysyvästi.
"Mitäs me nyt teemme?" hän kysyi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Nya

Viesti Pe Elo 19, 2011 5:07

Haru

Haru katseli, kun Lelaca repi ja raastoi eläinten ruumiit suuhunsa. Jokin oli siltikin vialla. Haru ei tiennyt oliko se tässä ympäristössä vai hänessä. Tyttö kietoi käsivartensa ympärilleen ja tärisi. Liian veren vuodattaminen oli herättänyt jonkin, jota kukaan ei voisi estää. Lelaca katsoi Haruun kysyvästi. Tyttö tärisi kauttaaltaan. Keho ei totellut ja se tuntui vain kylmemmältä. Haru tuijotti maahan ja kuunteli hiljaa metsää. Tytön kädet puristivat hartiota tiukasti. Sitten jokin naksati tytön sisällä hän ei tuntenut eää mitään vaan muutui sisäisesti. Mutta Lelaca silmissä se näkyi vain ja kuului selkäpiitaa karmivana huutona.

Harun demoni puoli oli herännyt. Harun silmät loistivat verenpunaista hohdetta. Koko olemus oli muuttunut verta hyytävää kauhua. Ihmisten äänet kuuluivat lähempänä, kun nyt oiken tarkasti kuunneltiin. Haru nousi lentoon ja ukkonen jyrähti äkkiä ja salamat välähtelivät taivaalla.

Harun ystävällinen ja pirteä ilme oli kadonnut, tytön kasvoilta. Nyt kasvoilla oli vain synkä ilme ja kuolemaa kerjäävä Katse. Salamat välähtelivät näyttäen sillon tällöin tytön synkiä kasvoja. Tytön aura oli muuttunut hyvä tahtoisesta, kuolemaa janoavaan. Ihmiset huusivat kauhuissan nähdessään Harun. Kukaan ei oluut enää turvassa. Haru ei tuntenut enää ketään, hän janosi kuolemaa jokaiselle.

Alkoi sataa kaatamalla. Tytön kädet nousivat ja vesi pisarat pysähtyivät paikoilleen. Sitten kädet menivät nopesti nyrkiin. Vesi jäätyi jääteriksi. Tytön kädet huitaisivat ilmaa ristiin ja jääterät iskeytyivät ihmisiin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 19, 2011 7:04

Lelacã

Yhtä nopeasti kun Haru oli seonnut Lelacãn silmien edessä alkoi sataa. Lelacã ei halunnut viettää enää sekuntiakaan pidempään täällä. Ihmiset kuolivat taivaalta syöksyviin jääpaloihin ja Lelacã suojasi itseään kauluksellaan. Haru, mikä sinun on?! Lelacã sihisi mielessään ja vilkaisi taivaalla liihottelevaa tyttöä kauluksensa alta. Salamat jyrähtivät taivaalla ja jääpalat tulvivat alas kuurona. Lelacã sulki kauluksensa ja loikkasi ilmaan. Hän ei tosiaankaan jäisi tänne. Hän pyöri ilmassa ja katosi maan alle häntä perässä rullaten. Nurmikko nousi epämääräiseen asentoon Lelacãn yläpuolella tämän mennessä eteenpäin.

Vasta kaukana Harun satelevista jääpuikoista Lelacã nousi maan päälle. Täällä satoi vain normaaleja vesipisaroita. Lelacã hengitti syvään ja koitti hillitä tärinänsä. Hän oli ollut yhtä pelottavassa tilanteessa vain kerran elämässään. Sade muodosti vesilammikoita nurmelle. Lelacãn koiti pitää katseensa korkealla ja lähti luikertelemaan muualle. Hän löysi itselleen suuren pensasmättään ja koitti mahtua niiden alle sadetta pitämään. Hän kietoi häntänsä käsiensä viereen ja laski päänsä alas. Kun sade lakkaisi hän voisi kenties lähteä takaisin vanhempaan osaan metsästä.

//Jääteriä, demonipuoli ja ihmisiä. Ihme etten tappanut Lelacãa sydänkohtaukseen :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Nya

Viesti Ma Elo 22, 2011 2:36

//Okei! Nyt kyl tulee hieman surullisenpaa juttuu. Mut sain kunnon nauru kohtauksen sun komentistas. (Jääteriä, demonipuoli ja ihmisiä ihme et en tappanut Lelacaa sydän kohtaukseen!) Hulvatonta! No siis takasin tarinaa.

Haru

Haru oli nyt tappanut ihmisistä suurimman osan ja nämä juoksivat pakokauhun vallassa syvemmälle metsään. Tytön silmistä alkoi valua hiljaa kyyneleitä. "Yksin... Ei ketään... Joka... Lohduttaisi..." Tytön ääni kuului surulisena. Se saisi kovimmakin olennon säälimään. Ääni kaikui metsän läpi ihmisten- ja haltioden kulmille. Ääni kätki sisäänsä tuskan, surun ja yksinäysyyden, joka sai jokaisen kyynelehtimään joka kuuli sen. "Älä... Jätä minua..." Harun katse oli surullinen ja hän katsoi suoraan sinne missä Lelaca oli. Tytön käsi kurotti kohti Lelacaa. Kämen avautui, kuin pyyttääkseen tartumaan siihen.

Tytön sisällä riehui enkeli ja demoni. Ne mylläsivät Harun sisällä tuottaen suuren surun ja tuskan. Sitten tyttö lopetti letämisensä ja tipahti ilmasta maahan. Haru makasi siinä liikkumatta aivan kuin silloin, kun Lelaca oli löytänyt hänet. Sitten keho liikahti ja tyttö nousi ylös. Haru ilme oli epätoivoinen, mutta jokin tuttu ilme pilkisti surun alta. Se oli tytön hymyilevä ilme. Haru hymyili iloisesti kyyneltensä takaa.

Hänen kehonsa oli raskas ja voimaton. Demoni puoli oli käyttänyt suurimman osan voimista veden hallitsemiseen. Haru itki ja lysähti keskelle ihmisten ruumita. Hän painoi kätensä kasvojansa vasten. Kyyneleet valuivat ja tytön keho tärisi. "Mitä minä olenkaan tehnyt?!" Haru sopersi paikoillaan. Joka puolella oli verta, joka puolella leijui kuoleman haju. Haru laski hetkeksi kätensä alas mutta säikähti kun tunsi jotain, joka ei ollut vettä. Hänen vieressään oli verinen ihmispoika. Tytön katse pysähyi siihen poikaan, jonka silmät tuijottivat häntä. Veri, poijan suussa valui pitkänä vanana. "Lelaca! Lelaca!" Haru huudahti hätääntyneenä. "Vie minut pois täältä! Ole kiltti!" Tyttö peitti silmänsä verisillä käsillään. Haru itki, hän ei halunnut tappaa ketään. Hän ei halunnut osallistua sotaan.

Tuuli vain puhalsi hiljaa ja kylmästi. Mistään ei kuulunut ääniä.
"Ole kiltti ja vie minut pois täältä...Lelaca..." Harun sanat kaikuivat metsikön pimeydessä.

//Tuliko liian tunteelinen? Musta toi kohtaus sopi ihan hyvin siihen. Odottelen mielenkiinnolla vastaustasi!! =3
Olin Viikon loppuna hautajaisissa ja sitten hangossa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Elo 22, 2011 8:44

// Ei toki, pidän tunteellisesta menosta. Otan osaa jos joku läheises on kuollut. Hautajaiset ei tunnu koskaan olevan mikään kiva juttu. :(

Lelacã

Lelacãs katsoi epäuskoisena äänen suuntaan. Seuraavaksi likka söisi hänet kuin spagetin lautaselta. Mutta hän ei voinut jättää Harua, ei juuri nyt. Lelacã kääntyi ympäri, keräsi kaiken rohkeutensa ja luikerteli maassa makaavan Harun luokse. Maa oli täynnä verisiä ihmisten ruumiita, joiden rinnat oltiin lävistetty jääterillä. Idea vartaista kävi Lelacãn mielessä. Tyttö ei näyttänyt enää tappajalta, vaikka ulkopuoli saattaa hämätä. Sen Lelacã oli oppinut itseltään. Lelacã tökkäsi Harua kädellään. Sitten hän tarrasi hänen käteensä ja veti ylös. Ihmiset tuskin tulisivat takaisin pitkään aikaan. Lelacã heitti Harun selkäänsä ja lähti poispäin veriseltä taistelutantereelta. Hän ei ollut vihainen, muttei tyytyväinenkään.

Kun he olivat tarpeeksi kaukana alueelta Lelacã nakkasi Harun pois selästään yksinkertaisella hypähdyksellä.
"No mutta, sehän meni hyvin!" Lelacã sihisi tyytymättömänä.
"Tajuatko edes mitä teet? Olisit voinut tapattaa meidät kaikki, ja mikä pahinta päästit osan ihmisistä karkuun! Seuraavaksi he palaavat koko armeijan kanssa!" Lelacã purki kiukkuaan. Jos Haru oli tehnyt tahallisen teon, tämä oli yhtä ajattelematon kuin viiden vanha kakara. Lelacã katsoi tätä tyytymättömänä toisella silmällään. Ihmiset olivat helposti panikoivia, ja palasivat aina astetta suuremmalla voimalla takaisin. Lelacã läimäisi maata hännällään osoittaaksen ettei ollut lopettanut.
"Olisit voinut tehdä minusta vartaan ja mikä pahempaa, olisit voinut tehdä minusta vartaan!" hän huusi Harulle. Hän työnsi itsensä ihan tämän naamaan kiinni.
"Käsitätkö?!" hän karjaisi päin toisen naamaa niin että hänen kielensä lipaisi Harun poskea ja hampaat olivat osua Harun leukaan. Lelacã peruutti hengittämään hetkeksi. Hän värähti hieman.
"Anna anteeksi Haru. Ei ole syysi että joudun sokkiin hetkessä", hän sihisi ja sulki suunsa joka oli jo venynyt epämääräisen pitkäksi eteenpäin.

//Täällähän tätä tunnetta piisaa, nyt minä odotan sinun vastaustasi ;)
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Nya

Viesti Ti Elo 23, 2011 6:25

Haru

Tyttö katsoi hiljaa, kun Lelaca huusi ja sähisi. Jokin muukin oli muuttunut. Sähinä jonka Haru kuuli oli nyt muuttunut puheeksi sellaiseksi jota ihmiset ja muut tarueläimet puhuivat. "Minä ymmärän sinua...." Harun katse oli hämetynyt. "En vain ymmärrä miten ymmärän sinua?" Haru mietiskeli, että voisiko se johtua siitä, kun hänen demonipuolensa oli herännyt. Ehkä demonit ymmärsivät mateliöiden sähinää. No nyt hän voisi keskustella tavallisesti. "Anteeksi... Ei minun ollut tarkoitus, mutta liian veren menettäminen vei minulta tajun ja olen tajuttomana avuton, joten demonipuoli kait heräsi suojaamaan kehoa..." Haru selitteli Lelacalle. Haru nousi hiljaa ylös ja pyyhki silmä kulmiaan kyyneleistä. "Kiitos..." Haru sanoi hiljaa. Hän katseli ympärilleen ja katsahti Lelacaan. Tämä vain näytti tyytymättömältä. "Anteeksi, mutta tiedän että olen vaaraksi sinulle ja muille, nyt." Haru sanoi ja hänen punaiset silmät katsoivat hiljaa Lelacaan. Haru nosti hiljaa verestä tahrimansa kätensä ylös, vaikka hän oli viiden toista oli tyttö aika pelottava näky. Haru vei oikean kämmenensä suu vieree ja nuolaisi sitä. Silloin katse joka oli kohdistunut Lelacaan oli paljon erillaisempi kuin se anteeksi anova katse. Tyttö hymähti äkkiä ja nousi lentoon. Ilmassa tyttö vielä vilkaisi Lelacaan "Olen se miksi olen luotu, olen arvaamaton...!" Haru tuijotti kylmästi lelacaan ja lensi pois näkyvistä. Haru ei aikonut tehdä enempää tuhoa muille.

// Noh. Nyt vois vaihtaa vaikka pelipaikkaa. Ehdotuksia?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Elo 23, 2011 7:22

Lelacã

//Niin tosiaan voisi. Vanhametsä?

Lelacã katsoi tyttöä tyrmistyneenä. Miten oli mahdollista että tuo puhui hänen kanssaan samaa kieltä? Mahdotonta. Haru lennähti pois.
"Niin. Ehkä olisi ollut parempi jos olisin repinyt pääsi irti maan alla", Lelacã sihisi. Lelacã ravisti ajatukset sinkoilevista jääteristä ja kylmästi katsovista silmistä mielestään. Hän katsoi suuntaa jonne Haru oli lentänyt. Kohti vanhempaa osaa metsästä. Lelacã päästi alaleukansa pitkälle ja nosti hampaansa pystyyn. Haru oli vaaraksi kaikille, eikä demonin liha kuulostanut pahemmalta ajatukselta. Lelacã sulki suunsa ja kauluksensa. Hän loikkasi ja katosi tuota pikaa maan alle. Hän pystyi väistämään syvälle ulottuneet juuret maan alla, ja kiven murikat. Lelacã ei ollut varma mihin suuntaan tarkalleen ottaen oli menossa, mutta luotti vaistoihinsa. Haru ei jättänyt paljoa hakjumerkkejä liikkuessaan lentäen. Lelacã tunsi värähdyksen selässään ajatellessaan Harun samaa kylmää katsetta. Happi alkoi jlleen loppua ja Lelacã nousi ylös.

//Alotappas sinä sinne vanhanmetsän puolelle! --->
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö