Ready, set, fire! ||Varattu


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti To Elo 25, 2011 1:20

Nyx

Lohikäärme hypähti seisaalleen toisen yhtäkkiä kadotessa maan alle hämmästyttävän nopeasti. Naaras pyöri ympyrää paikallaan koettaen selvittää mihin toinen oli mennyt, mutta ei kumminkaan löytänyt tätä ennenkuin hän palasi pinnalle.

"Uskomatonta, totisesti. Hämmästyttävää", hän totesi ja harmitteli itsekseen ettei voinut antaa kunnon aplodeja.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Elo 25, 2011 4:20

Lelacã

Lelacã hymyili leveästi kun kuuli Nyxin kehut. Hän heilautti häntäänsä tyytyväisenä.
"Kiitos. Sinun vuorosi, näytä miten lennät", Lelacã kannusti ja osoitti taivaalle. Harvoin näki kenenkään lentävän, joten nyt oli mainio tilaisuus nähdä.
"Mikä on ennätyskorkeutesi?" Lelacã kysyi ja kallisti koko yläruumistaan niin että kaikki näkyi vaakasuunnassa.

//Pätkää tulee, sori.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Elo 25, 2011 11:45

Nyx

"Ennätyskorkeuteni? Enpä osaa sanoa varmaksi, mutta totisesti kylmä niin korkealla oli. Mutta katsopa tätä...", lohikäärme vastasi.

Nyx otti muutaman juoksuaskeleen, levitti siipensä ja ponkaisi ilmaan. Puunlatvojen yläpuolelle päästyyän hän teki muutaman silmukan ilmassa, ja lensi sitten korkealle ilmaan, vain pudottautuakseen melkein maahan asti ennenkuin nousi taas ylös viime hetkellä. Lohikäärme lensi myös muutamia nopeita pyrähdyksiä ja lekotteli ilmassa miltei paikallaan ennenkuin laskeutui takaisin alas virkistyneenä pikku lentotuokiostaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Elo 26, 2011 8:39

Lelacã

Nyx singahti korkeuksiin. Lelacã toljotti silmä suurena lentonäytöstä. Onkohan tuo loogisesti mahdollista? hän mietti ja seurasi taivaalla kiitävää Nyxiä. Sitten tämä lasketui.
"Tuo oli aivan mahtavaa!" Lelacã sihisi kehuvasti ja heilutti häntäänsä hullun lailla.
"Aivan upeaa, singahdit taivaisiin!" Lelacã sanoi ja teki pienen hypyn ilmassa. Kuinka kukaan osasi lentää tuolla tavalla, sanoin kuvailettoman upeaa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Elo 31, 2011 11:28

Nyx

Lohikäärme painoi päänsä kumarrukseen ja kiitti kuulemistaan kohteliaisuuksista. Oli mukavaa kun kerrankin joku huomasi lentämisen kauneuden.

"Oletko aivan varma ettet halua kokeilla? Tämään on täydellinen lentosää", lohikäärme kysäisi vielä kerran. Jos toinen oli ollut niin mielissään jo nähdessään jonkun lentävän, pitäisi itse taivaalle pääsemisen ja tuulen tuivertamisen kasvoille olla sitäkin hienompaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Elo 31, 2011 3:14

Lelacã

Lelacã tarrasi kynsillään maahan ja heilautti häntäänsä.
"Ei kiitos, en tosiaankaan pidä korkeista paikoista", hän sanoi ja vilkaisi taivaalle. Lelacã pudisti päätään ja huokaisi:
"Miksi ihmisen pitää olla niin utelias? Jos nyt ihan pienen pieni letopyrähdys", Lelacã myöntyi ja luikerteli Nyxin viereen. Hän katsoi tätä silmiin merkittävästi ja nosti sormensa pystyyn.
"Ihan lyhyt!" hän muistutti.
"Joten, nostatko minut vai kapuanko selkääsi?" Lelacã kysyi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Elo 31, 2011 8:30

Nyx

"Käymme ilmassa aivan lyhyesti, lupaan." Lohikäärme heilautti häntäänsä ja kävi avuliaasti maahan makaamaan jotta toinen pääsisi mukavasti siipien tyveen.

"Näetkö nuo piikit selässäni? Pidä niistä lujasti kiinni, niin minä huolehdin lopusta", naaras sanoi ja odotti että toinen sai mukavan asennon. Sitten hän otti hieman vauhtia ja ponkaisi ilmaan, nousten vähitellen ylöspäin ettei jyrkkä nousu pelästyttäisi matkustajaa. Nyx nousi korkealle, ja jäi kiertelemään lämpimään ilmavirtaukseen kuin lintu.

"Kaunista, eikö?", hän kysyi, viitaten horisontissa näkyviin niittyihin, vesistöihin ja vuoriin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Elo 31, 2011 10:04

Lelacã

Nyx vaikutti luotettavalta ja Lelacã kapusi tämän kyytiin.
"Ihan lyhyesti!" hän muistutti vielä kun lohikäärme ponkaisikin jo ilmaan. Lelacãn häntä köyttyi Nyxin häänän ympärille ja kän puristi kaikilla kuudella kädellään tämän piikeistä. Sitten tämä alkoi puhua maisemista. Lelacã oli sokissa. Se oli kamalaa aivan hirveää. Ihmistä ei oltu luotu lentämään! Kuinka hän oli voinut antaa itsensä tulla tänne ja-. Hän oli jo aukaisemassa suunsa protestiin. Lelacã katsoi alapuolella näkyvää metsikköä ja kauempana aukeavia peltoja. Hän hiljeni täydellisesti ennenkuin sai sanotuksi:
"Wow." Se oli todella kaunista. Lelacã ei enää kuristanut Nyxin ruumista vaan pystyi rentoutumaan. Maan alapuolella ei ollut tällaista, vain multaa ja juuria.
"Näetkö sinä tämän kaiken joka päivä?" hän kysyi häkeltyneenä. Lelacã olisi katunut ikuisesti jos ei olisi tullut kyytiin.
"Teillä lohikäärmeillä on kyllä upeampaa elämää kuin meillä ihmisillä", hän totesi ja päästi lämpimän ilman kauluksensa sisään. Lelacã vilkaisi käsiään, joissa oli vain kolme sormea. Ihmisillä...
"Sinä olet tainnut olla aina tuollainen?" Lelacã kysyi ja unohti koko korkeanpaikanpelko höpinänsä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Elo 31, 2011 11:01

Nyx

Lohikäärmettä ei juuri haitannut että toinen puristui hänen ympärilleen hetkeksi, mutta eipä pannut pahakseen sitä että ote heltyi hieman; ilmeisesti maiseman vaikuttavuus oli tehnyt tehtävänsä.

"kyllä minä näen kaiken tämän joka päivä. Tosin itse pidän talvisia öitä kaikkein kauniimpina, ei näy muuta kuin miljoonia tähtiä kaikkialla pimeydessä", hän sanoi ja alkoi liitää hitaasti alaspäin suuressa kaaressa.

"Minä synnyin lohikäärmeenä, kyllä, eikä se aina helppoa ole. Joskus meitä pelätään ja teurastetaan vain koska olemme mitä olemme; riippumatta siitä teimmekö jotain pahaa vai emme. Jotkut kansat myös kaappaavat meitä juhdikseen ja ratsuikseen. Voisi sanoa että orjiksi", Nyx sanoi vakavoituen hetkeksi.

"Mutta maisemat mitä me näemme ovat totisesti komeita", hän vielä lisäsi virnistäen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Syys 01, 2011 4:12

Lelacã

Eipä se lohikäärmeilläkään helppoa ollut.
"Aika samanlaista meillä ihmisfriikeillä", Lelacã mumisi hiljaa. "Meitä ei vain kaapata orjiksi. Eikä meitä ole oikeammin paljoa olemassa", hän sihisi vielä perään ja vilkaisi häntäänsä. Ja hänkun oli toivonut vielä viisivuotiaana omistavansa hännän. Nyt hän halusi ettei omistaisi sellasita ollenkaan.
"Joten, mihin me olemme menossa?" hän kysyi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Syys 01, 2011 5:33

Nyx

Lohikäärme kuunteli tarkkaavaisesti toisen puheita ja hymähti itsekseen.

"Minnekkö olemme menossa? Jaa, voimme laskeutua takaisin metsään, ellei mieleesi juolahda jotain paikkaa missä haluat käydä?", Nyx totesi ja melkeimpä toivoi, että voisi kantaa matkustajaansa vielä hieman pidempään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Syys 01, 2011 7:50

Lelacã

"Samapa tuo, muttei laskeuduta vielä", Lelacã sanoi, heilutteli häntäänsä ja päästi kielensä pitkälle ulos suustaan. Hän nautti täysin siemauksin tästä ainutlaatuisesta hetkestä.
"Minusta tuntuu, ettei tämän hetken tarvitse loppua koskaan", Lelacã totesi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö