Ihatus ensi tippumalta?

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 22 Syys 2011, 19:47

Samuel

Mies katseli hiljaisuudessa Lolia. "Minä olen hgavainnut että katsot minua jotenkin oudosti... Näetkö kenties menneeseen?" Mies kysyi hieman innottomasti. Sitten Samuelin kasvoille levisi hyvin vakavan näköinen ilme. "En halua kenen kanssa olen möhlinyt suudelmani ja miten. Ne ovat henkilökohtaisia asioitani. Eikö niin?`Olen hyvin pahoillani jos nyt särjen sydämmenne, mutta sydämmeni kuulu jo eräälle, joka vei sen mennessään... Suudelma oli pelkä mielijohteen teko, eli se ei tarkoittanut mitään...!" Samuel lausui hyvin kylmästi. Hän ei halunnut rakastua toiseen naiseen ja saada tätä kyyneliin, joten oli parasta jos tämä nainen vihaisi häntä, paljon parempi asia.

Samuel katsahti hetken ilmaa. SE oli jostain syystä paljon kylmempi, kuin äsken. Mies nousi Neon selkään ja katsahti naiseen. Hänen ksavoilleen tuli hyvin surullinen ilme. "Antakaa anteeksi, mutta näin on parasta. Olkaamme ystäviä, mutta jos et tahdo sitä, niin sano vain." Samuel hymyili hellästi ja käänsi ratsunsa toisin päin. Hän lähti pois päin, yhtäkään vilkaisua taakseen katsomatta.

//Eiköhän olisi parasta lopetelta tältä kertaa? Tulee kohta neljäs sivu. Niin että kiitos pelistä ja toivottavasti Loli tästä kylmästä torjunnasta toipuu. En aikonut loukata häntä, mutta Samuel on huono leikkimään sanoillaan. <:)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 22 Syys 2011, 20:11

Lolisa

Loli katsoi hymyillen miestä. " Ei, en näe menneisyyteen.." loli sanoi hymyillen. Tosissaan tyttö kuitenkin näki vilahduksia menneisyydestä, mutta kerran mies aikoi lähteä niin tämän ei tarvinnut tietää. Loli vain hymyili ja katsoi kun mies lähti. Lolia ei sen kummemmin haitannut sillä ei tyttökään hakenut mitään sen erikoisempaa. Loli katsoi kun mies lähti näköetäisyydeltä ja katseli sitten yhtä puuta ja sen oksia todella tarkasti. Nopeasti tutkittuaan puuta nainen nousi hyppien siihen kuin orava ja lähti juoksemaan oksia pitkin.

// Joo lyhyt lopetus multa mutta kiitti pelistä ja hyvä oli :)
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron