Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 09 Syys 2011, 17:36

Samuel

Demi pyysi häntä kertomaan itsestään. Mies tuijootti hetken naista. "Hmm... Jaa-a... Noh, minä nyt olen varttunut äitini hoivissa. Isäni kuoli sodassa, en vain muista minkä ikäinen olin." Samuel raapi päätään. "Olen aina vain ajatellut sotaa ja halusin liittyä siihen. Halusin puolustaa meitä... Haltioita. Isäni kaaduttua en voinut muuta, kuin harjoitella hulluna miekailemista ja muuta. Halusin kait kostaa isäni puolesta. En muista mitä halusin silloin..." Samuel kääntyi Demiin ja pysähtyi tämän viereen. "Olen kuin eksynyt lapsi... Ilman ketään jonka luokse juosta ja itkeä huolensa.. Äitini kanssa en tule enää millään toimeen.." Mies hymyili äkkiä aurinkoisesti ja katseli kirkasta taivasta. "Noh... Siinä oli hieman itsestäni. Entä sinä sitten? Demi-Lune?" Samuel hymyili ja alkoi taas kävellä eteen päin.

Mies meni Demin eteen ja levitti kätensä. "Tässä minä nyt olen... Etsien itselleni sopivaa tietä. Kuitenkaan löytämättä sitä oikeaa..." Samuel kääntyi Naisen puoleen. "Sinä olet pieni valo tässä kamallassa sodassa. Olet minut pelastava valo, joka suo suojan, jolle voi puhua huolistaan." Mies naurahti. "Olen hyvinkin yksinäinen. On vaikea hakea ystäviä, kun ajatuksissa on vain sota..." Samuel hymyil ja paijasi naisen päätä hellästi.

//Aargh! En ole vastaillut kiireitteni vuoksi... Olen hyvin pahoillani. Kerran minäkin olin valvonut koko yön ja päivällä sitten torkahteli vähän vällilä. Ahaha!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Syys 2011, 21:48

Demi-Lune

Nainen kuunteli toisen jokseenkin surullista elämäntarinaa, muttei osannut voivotella sitä sen kummemmin sillä olihan tuo itsekkin kasvanut sodan keskellä ja joutunut äitinsä hylkäämään. Toinen vain sai asiat kuulostamaan niin pahalta ja toivottomalta, Demi kuitenkin kuuli sitten kysymyksen, nyt olisi hänen vuoronsa kertoa ? Miehen ilme muuttuikin äkkiä kirkkaammaksi, no parempi niin.
"Ei mitään erikoista, kerron joskus toiste." Demi sanoi vaatimattomana, ei hän nyt tahtoisi alkaa selittää omaa säälittävää menneisyyttään, sillä mies vaikutti tarvitsevan nyt kuuntelijaa, ei selittäjää.
Pian toinen astui neidon tielle ja levitti kätensä sivuille kertoen Demin olevan hänen valonsa pimeydessä ? Demiä mietitytti hieman se että he eivät olleet tunteneet edes kokonaista päivää ja nyt neito oli jo toiselle valon tuoja ja lohduttava kuuntelija ? Samuel myös kertoi ettei ollut helppoa ystävystyä muihin, ja silloin ajatteli nainenkin vain että jostain se ystävyys on aloitettava, ja mikäs sen parempi kuin tilanne jossa toinen tarvitsee ystävää ? Demi astui lähemmäs miestä sanaakaan sanomatta ja kietoi kätensä toisen ympärille kunnon halaukseen.
"Joskus se on vain kiinni siitä minkä vuoksi taistelee, ja miten." Tyttö sanoi lohduttavasti silitellen toisen selkää.

//Sorgen, pieni hitti, mutta en voinut vastustaa, samuel tarvitsee halia !

//Ei sitä aina kerkiä =D //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 11 Syys 2011, 19:53

//Ei se haittaa. Tulihan tilit tasotettua. :)

Samuel

Nainen lähestyi häntä ja äkkiä halasi. Miehen kasvoille nousi nopeasti puna. Samuel toljotti punaisena Demiä. Sitten hän pudisteli päätään ja työnsi hellästi Demin kauemmaksi. "Anteeksi, mutta sanoinko jotain outoa..? Kun... Siis... Sinä..." Mies änkytti nolosti. Hän ei pystynyt katsomaan Demiä. Samuel ei ollut saanut haleja keneltäkään pitkään aikaan. Se tuntui siksi niin oudolta. Samuelia nolotti valtavasti, hän ei osannut katsoa naista sillä hetkellä.

"Ei se haitannut... Kyllä se nyt hieman tuntui oudolta, kun ei ole saanut haleja pitkään aikaan. Onhan viimeisestä kulunut 18 vuotta." Samuel naurahti punaisena. Mies yritti pukea ajatuksensa sanoiksi. Se oli erityisen hankalaa. kaikki oli nyt niin sekavaa, ettei Samuel osannut koota niitä yhteen.

Samuel seisoi kasvotusten Demiä. Hänestä tuntui siltikin helpotuneelta, kun oli voinut puhua naisen kanssa. Uuh... Kiusallista... haltia ajatteli nolona.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Syys 2011, 20:05

Demi-Lune

Neito tunsi kun mies koitti työntää tuon irti itsestään, ensin nainen meinasi pitää itsepintaisesti kiinni, mutta luovutti kuitenkin ja antoi toisen ottaa etäisyyttä.
"Hei, ei se mitään Samuel." Tyttö sanoi hymyillen huomatessaan toisen olevan punaisena kuin laskeva aurinko. Toinen kertoi vielä että halaaminen tuntui oudolta kun ei häntä oltu halattu kahdeksaantoista vuoteen. Demi kurtisti kulmiaan ihmeissään, kahdeksantoista vuotta ilman halaamista ? Minkä hemmetin kiven sisällä tuo poika polo oli oikein asunut ?
"Ei hätää Samuel, ei tuossa ole mitään hävettävää." Tyttö koitti lohduttaa edelleen häpeissään olevan näköistä poikaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 11 Syys 2011, 20:20

//Miten ois pieni suudelma?? 0_0 ?

Samuel

Mies kuuli kuinka nainen yritti lohdutella häntä. Pian kuitenkin punoitus laski. "No niin... Voimme kai jatkaa kävelyämme?" Samuel kumarsi demille hieman huumorisesti. Hän itse naurahti kun nousi takaisin pystyyn. Sitten hän ojensi kätensä naista kohti. "No niin neiti ei kiitosta menkäämme." Mies hymyili ilosena. Hän käveli rauhallisesti ja varmasti.

Samuel katseli Demiä, nainen oli hyvin kaunis miehen mielestä. "Olet hyvin posiitiivinen nainen, jonka olen koskaan tavannut." Hän hymyili auinkoisesti. äkkiä kuitenki Samuel kääntyi naista kasvokkain. Hän ei tehnyt aluksi mitään, tuijotti tumman sinisillä silmillään vain. Katse oli jotenki halukas kokeilemaan jotain uutta... Jotain erikoista...
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Syys 2011, 20:33

Demi-Lune

Haltia naurahti pirteästi toisen sanoille,mutta tuon muistuttaessa neiti ei kiitosta- jutusta purskahti nainen tosissaan nauruun. Yhä naureskellen Demi tarttui Samuelia kädestä ja kaksikko jatkoi taas matkaa joka ei johtanut mihinkään.
Hetken kävelyn jälkeen neito sai vihdoista viimein itsensä hillityksi ja nauraminen lakkasi. Piakkoin mies kertoi että Demi oli luultavasti positiivisin nainen kenet tuo oli koskaan tavannut, no eihän ne asiat itkemällä muuttuneet. "Olen jo surrut aikani, enään ei ole tarvetta märistä mistään." haltia sanoi pirteästi, kuten tavallista.
Pian mies kuitenkin pysäytti askelluksensa ja veti neidon kasvotusten itsensä kanssa. Demi huomasi toisen oudonlaisen katseen ja vastasi siihen tuijottamalla takaisin. Huomaamattaan neidon huulet menivät raolleen ja tuo liikahti hyvin epävarmasti lähemmäs toista. Demillä ei ollut hajuakaan siitä mitä tässä nyt oli meneillään, saati sitten mitä tästä voisi seurata, mutta tuo katsoi toisen silmiä eikä aikonutkaan irrottaan katsettaan niistä.



//Haha =D Jos Samuel suutelee niin onko Demillä vaihtoehtoja ? Go ahead if u want to //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Syys 2011, 09:25

Samuel

Miehen huulet tulivat lähemmäksi naisen kasvoja. Samuel painoi hellästi huulensa vasten toisen huulia. Pienen hetken hän nautti siitä hetkestä. Samuel meni hieman kauemmaksi, ikään kuin perääntyäkseen. Hän oli punainen. Samuel ei pystynyt hetkeen katsomaan Demiä. "A-anteeksi, oliko huono hetki?" Mies kysyi epävarmana. Samuel ei ollut tehnyt koskaan ennen niin.

Samuel tuli hieman lähemmäs ja katseli punaisena naista. "Demi-Lune... En tiedä oiken mikä minuun meni." Samuel raapi päätään. Olit niin lumoavan näköinen Samuel ajatteli, muttei sanonut sitä ääneen.

Hän tuijotti hieman nolosti, mutta kasvoilla paistoi jokin muukin ilem. Hän oli tyytyväinen saavutukseensa. Demi oli muutenkin hieno nainen. Samuel ei unohtaisi tätä päivää koskaan. "Se oli minun ensisuudelmani. Olen hyvin ilonen tehtyäni sen..." Samuel hymyili edelleen punaisena.

//Jee!! Samuel suuteli Demiä!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Syys 2011, 16:47

Demi-Lune

Yllättynyt katse valtasi naisen kasvot toisen suudellessa tuota, ei mennyt kuitenkaan kauaa kun neidon silmät painuivat jo kiinni, tämä tunne pitäisi tuntea, ei nähdä.
Suudelma oli neidon ensimmäinen, ja erittäin lyhyt kestoinen kun toinen jo ujosteli ja vetäytyi pois.
Haltia punastui ja suuntasi katseensa pois miehestä, mitä tuossa oikein kävi ? Nuorukainen kysyi oliko äskeinen huono hetki, Demi ei kehdannut sanoa sanaakaan, tuo vain puisteli päätään vastaukseksi, jotenkin kaikki sanottava juuttui kurkkuun.
Neidon punastuneet kasvot hakivat edelleen jotain mutta katsottavaa kuin Samuelin yhtä punaiset kasvot, Demi koitti miettiä oliko äskeisessä ollut mitään järkeä, kunnes mies katkaisi ajatusten kulun kertomalla tuon olleen hänen ensisuudelmansa.
"Niin minunkin..." Demi vastasi vilkaisten toista nopeasti. Toinen oli kuulema iloinen tuon tehtyään, mutta neito taas ei voinut sanoa samaa. He olivat vasta tavanneet ja nyt jo suudeltiin ? Mikä minuun oikein meni !? Haltia huusi mielessään miltei hätääntyneenä.

//Oe voe
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Syys 2011, 18:10

//Oisko toinen suudelma hyvä idea, vaiko jätetäänkö väliin?

Samuel

Demi oli punainen, kuin ruusu. Se sai Samuelin hymyilemään nolosti. "A-anteeksi... Olet todella sievä, vaikka me tapasimmekin vasta puolipäivää sitten. En kai olisi saanut tehdä niin? Olinko liian äkki pikainen?" Mies toljotti hieman hämillään naista. Hän ei olisi halunnut järkyttää Demi, mutta neíto oli ollut niin kauniskin. Ei hän ollut voinut vastustaa tämä täyteläisiä huulia. " Olen yhtä hämmentynyt, kuin sinäkin, mietit varmaan mikä minuun meni. Mutta nautin siitä hetkestä. Olet todella hurmaava neito." Samuel yritti pukea ajatuksiaan puheeksi.

Mies piti kämentään suun edessä, hän tunsivieläkin naisen pehmeät huulet. Niiden tuoman nautinnon. Se oli jotain uutta Samuelille. Hänen kehonsa oli pyyhkäisset jokin valtava ja lumoava tunne. Juuri silloin, kun he olivat suudelleet. Miten sen voisi kuvailla? Mies pohti hieman punaisena. Puna alkoi siltikin laskea hetken päästä. Samuel tuli lähemmäs Demiä. Hän katseli neidon kasvoja. Kosketti niitä hellästi ja hymyili lempeästi. Hän oli kerännyt rohkeutta ja vetäsi hellätsi neitoa lähemmäs. "Sopiiko tämä? Voit toki kieltäytyäkkiin siitä." Samuel ehdotti hiljaa, mutta rohkeasti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Syys 2011, 19:05

//Skipataan >:D

Demi-Lune

"No tavallaan..." Demi vastasi toiselle, todellakin tuo oli ollut äkkipikaista, neito oli muutenkin niin hämillään, yhä, ettei osannut oikein sanoa mihinkään mitään. Kehuja sateli neidon ulkonäöstä, ja paljon, tosin tytön reagointi niihin oli melkolailla olematonta, kyllähän tuo niistä mielessään kiitteli ja vastaili, muttei osannut lainkaan sanoa oikeastaan mitään ääneen.
Miehen käden kosketus kasvoilla sai naisen kohottamaan katseensa takaisin toiseen, nuo upottavat siniset silmät olivat jotenkin niin uskomattomat, mutta Demi kuitenkin tiesi tämän olevan liian äkkipikaista. Miehen vetäessä neitoa lähemmäs asetti tuo kätensä toisen rintakehälle. Jälleen Demi laski katseensa maahan toisen kysyessä sopisiko tämä. "Ei, ei sovi..." Demi kuiskasi hiljaa puistellen päätään. Sitten neito perääntyi toisesta, tämä meni jo liian kummalliseksi ja oudoksi, ei Demi tahtonut näin hätäistä etenemistä, tai ehkei hän tahtonut lainkaan etenemistä, eihän tuo tuntenut toista lainkaan.
"Olen pahoillani." Neito henkäisi ampaisten sitten juoksuun pois päin toisesta. Lähtöjä ottaessa putosi haltian kampauksesta toinen vaaleanpunainen sulka, se leijaili rauhallisesti maahan kun Demi juoksi poispäin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Syys 2011, 12:40

Samuel

Samuel tunsi, kuinka nainen työnsi hänet pois päin ja lähti juoksuun. Samuel näki vain kuinka hento sulka leijali Demiltä. Samuel tuijotti hetken ja nousi satulaan. Hän ei sanonut mitään, vain kiroili mielessään käytöstään. "Hemmetin, hemmetti." samuel ärähti ja laukkasi pitkin metsää.

Naista hän ei kuitenkaan löytänyt. Samuel istahti kannolle ja huokaisi. "Olen paihoillani Demi..." Mies jätti kannolle sulan ja lähti pois. Hän nousi takaisin satulaan ja lähti ratsatamaan pois paikalta. "Miksi olin tälläinen??" Mies kuiskasi hiljaa ja toljotti eteensä tyhjyyttä katsovasti. Muulla ei ollut väliä, kuin korvata jotenkin hänen käytöksensä Demille.

Häntä kadutti kovasti käytöksensä. Ei hänen tarkoituksenaan ollut järkyttää naista. Ehdottaa nyt toista suudelmaa heti perään! Mitä hän oli ajatellut. Oli kuin häntä olisi amuttu sydänmeen. "Anna anteeksi..!" Samuel huokaisi ja taputteli Neota. Hevonen vaikutti isäntänsä tavoin alakuloiselta. Se aisti isäntänsä tunnetilan. Neo hirnahti yrittävästi hieman piristää häntä. Samuel ei vain ottanut kuuleviin korviinsa yritystä.

//Oi voi kun tuli alakuloinen... :P
Nya
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 13 Syys 2011, 16:02

Demi-Lune

Neito ei pysähtynyt hetkeen, ei tuo vain juoksi pitkin metsää jonka tunsi kuin omat taskunsa. Kuullessaan kuitenkin kavion kopsetta tuo meni nopeasti suuren tammen taakse piiloon, luonto huolehtii omistaan, eikö ?
Demin korviin kantautui jonkin sortin mutinaa muttei tuo lainkaan saanut selville siitä mitä Samuel höpötti. Hevonenkin hirnahti jotain ja aikansa odoteltuaan lähti Demi huomaamattomasti liikkumaan kauemmas kaksikosta, jos nuokaan olivat paikalla enään.
Hetken Demi kulki matalalla profiililla hiljaa, mutta kun oli varma ettei kukaan näkisi tai seuraisi niin muutti tuo taas askelluksensa juoksuun.


//Oliko tässä ? Pelaillaankosta tarinalle jatkoa joskus ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Nya » 13 Syys 2011, 17:17

Samuel

Mies päätti ottaa taukoa naisten kanssa. Hän sulki silmäsä ja huitaisi metsän suuntaan ja laukkasi kohti haltiakylään. Mies pysähtyi siltiki ja kaseli metsään. Hän aikoi unohtaa Demin vähäksi aikaa. Jos he jossakin tapaisivat, hän oli varma, ettei varmana suutelisi naista. Ehkä olisi hieman kylmäkin.

"Näkemisiin Demi-Lune. Emme näekkään vähään aikaan!" Samuel huikkasi ja lähti laukkaan jättäen metsän taakseen. Hän ei vuodattanut kyyneleitä, mutta hän oli huomannut naisen puun takana. Ei hän siltikään ollut jaksanut huikata naista tulemaan esiin. Omathan olivat asiansa. Ehkä he vielä tapaisivat, vielä joskus... Samuel hymyili hiljaa ja vakavoitui sen jälkeen. Hän todellakin toivoi tapaavcansa demin vielä kerran... Vielä joskus he tapaisivat ja Samuel pyytäisi anteeksi... Niin joskus vielä..

//Oli kivaa pelata kanssasi! Kirjoitellaan joskus jatkoa! :)
Nya
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron