Bring it on! || Lotdow
Lähetetty: 11 Syys 2011, 19:31
Sethos
Yö oli laskeutumassa Cryptiin. Koko päivän oli ollut pimeää ja synkkää ja nyt vihdoista viimein tummat pilvet alkoivat tiputtaa vettä kansan ylle. Tihkusateena alkanut luonnoilmiö äityi pian kaato sateeksi, mitä säestivät pienet ukkosen jyrinät siellä täällä ympäri Cryptiä.
Metässä oli hieman suojaisempaa, mitä muualla. Kuitenkin, siellä kastui yhtä lailla mitä aroillakin, jos ei osannut pysyä sateensuojassa. Kuten Sethos.
Demoni istui valtavan kuusen suojassa sadetta pitämässä. Metsä oli hiljainen, jossei sateen jyrinää ja ukkosta laskettu. Missään ei näyttänyt liikkuvan sieluakaan. Ehkä hyvä vain, Sethos ei olisi halunnut törmätä kehenkään tällä hetkellä.
Pienesti kastunut koira demoni istui masentuneen näköisenä puun juurella, katsellen ympärilleen. Sen valkoinen turkki tiputti pienesti vettä jalkojen juureen. Sethos vihasi sadetta. Sethos vihasi kastumista.
Demonin oranssi silmä hohti pelottavan selvästi synkän harmaassa metsässä, pimeän kuusen juurella. Se näkyi melko kauas, vaikka loppu peleissä sade peitti senkin näkyvyyden melko helposti. Demoni tuhahti, heilauttaen pienesti luisevia siipiänsä. Niistä varisi vettä. Vettä, joka oli kasautunut seitteihin kuin aamukaste hämähäkin verkkoon.
Unia ei ollut tällä hetkellä syötävänä. Ei Sethos ollut onneksi edes nälkäinen. Joten Demoni pisti makuulleen, tarkkaillen oranssilla silmällä ympäristöään, nauttien tästä yksinäisestä hetkestä.
Yö oli laskeutumassa Cryptiin. Koko päivän oli ollut pimeää ja synkkää ja nyt vihdoista viimein tummat pilvet alkoivat tiputtaa vettä kansan ylle. Tihkusateena alkanut luonnoilmiö äityi pian kaato sateeksi, mitä säestivät pienet ukkosen jyrinät siellä täällä ympäri Cryptiä.
Metässä oli hieman suojaisempaa, mitä muualla. Kuitenkin, siellä kastui yhtä lailla mitä aroillakin, jos ei osannut pysyä sateensuojassa. Kuten Sethos.
Demoni istui valtavan kuusen suojassa sadetta pitämässä. Metsä oli hiljainen, jossei sateen jyrinää ja ukkosta laskettu. Missään ei näyttänyt liikkuvan sieluakaan. Ehkä hyvä vain, Sethos ei olisi halunnut törmätä kehenkään tällä hetkellä.
Pienesti kastunut koira demoni istui masentuneen näköisenä puun juurella, katsellen ympärilleen. Sen valkoinen turkki tiputti pienesti vettä jalkojen juureen. Sethos vihasi sadetta. Sethos vihasi kastumista.
Demonin oranssi silmä hohti pelottavan selvästi synkän harmaassa metsässä, pimeän kuusen juurella. Se näkyi melko kauas, vaikka loppu peleissä sade peitti senkin näkyvyyden melko helposti. Demoni tuhahti, heilauttaen pienesti luisevia siipiänsä. Niistä varisi vettä. Vettä, joka oli kasautunut seitteihin kuin aamukaste hämähäkin verkkoon.
Unia ei ollut tällä hetkellä syötävänä. Ei Sethos ollut onneksi edes nälkäinen. Joten Demoni pisti makuulleen, tarkkaillen oranssilla silmällä ympäristöään, nauttien tästä yksinäisestä hetkestä.