Kirjoittaja Lotdow » 02 Loka 2011, 13:52
Varnefindon
Varnella ei ollut mitään istumisehdotusta vastaan ja hetkessä hän oli jo lyssähtänyt takaisin maahan istumaan. Varnefindon kuunteli Iriador puheita Mornasta ja nosti sormensa ylös.
"Älä puhu liikaa, ettei hän tee murhasuunnitelmia zinun zuhteensi", Varnefindon varoitti. Hän tiesi että Morna nukku koiranunta, ja kuuntelisi varmaan jokaista sanaa mitä tässä keskustelusta käytiin. Sinänsä ihan hyvä asia, ettei Varnefindonin tarvinnut kirjoittaa aina yöksi kaikkia päivän keskusteluja jotta Morna tietäisi missä mentiin. Toisaalta Morna ei ehkä ansainnut saada tietää päivän tapahtumista, mutta asialle ei yksinkertaisesti voinut mitään.
"Minä inhoan itseni", Varne mumisi ja nojasi puuhun.
"Joz zinä iskit Mornalta tajun kankaalle, ja hän olisi wielä yön aikana herännyt niin woin wakuuttaa ettet olisi ziinä nyt", Varnefindon huomautti. Äskeinen lause selitti päänkivun.
Iriador tarjosi jotain litkua Varnelle ja tämä vastaanotti sen pieni hymy kasvoillaan kiitollisuuden osoituksena. Varnefindon veti ison kulauksen ja antoi pullon takaisin Iriadorille. Ouistatus kävi koko ruumiissa ja mahassa muljahti inhottavasti. Varnefindon tukki suunsa nyrkillään kun oksennus meinasi tulla suuhun asti.
"Mitään omenamehua ze ei ainakaan ollut", hän totesi kun oli saanut nieltyä oksennuksensa. Ällöttävää. Näköknettä sumeni vähän ja päässä pyöri, mutta päähän ei enää ottanut liiemmin kipeää.
"Khiitoz", Varnefindon mumisi ja näytti vähän humalaiselta, siinä silmien pyöriessä päässä epämääräisesti.
Kipu ruumiissa aloi hellittää mutta näkökenttä ei ottanut tasaantuakseen. Maasto pomppi epämääräisenä ja sumeana ylös alas ja edessäpäin näkyi ainakin neljä Iriadoria jotka pyörivät ympyrää. Outoa.
"Olo on kuin lohikäärmelauma olisi juossut päältä", Varnefindon mumisi jälleen, puhuen melkein vain itselleen.
"Muistuta minua, etten enää koskaan maista mitään tullaista", Varne totesi ja naurahti hieman. Kipu sentään oli kadonnut, mutta nautinnollista juomaa ei ollut toivottavissa.
"No mutta tämäpäz menee hienosti. Morna, olet jälleen huolimattomuudellasi zaattanut minut ongelmien keskelle!" Varnefindon murahti toiselle naamanpuoliskolleen. Älä valita, itse valitsit huonosti matkaseurasi! Mornan ääni murahti Varnen päänsisällä.
"Ei minulla ole koko päiwää aikaa tässä istua. Haltiapartioita menee joka paikassa ja minun pitää oysyä liikkeellä", Varnefindon totesi ja yritti nousta pystyyn. Hän kuitenkin lyyhistyi takaisin istumaan.
"Mutta on tässä nyt wileä hetki aikaa istua", hän sanoi ja jäi siihen nojailemaan. Mutta minne hän menisi täältä, kun ei haltia kyläänkään voinut vielä palata. Huoli valtasi Varnefindonin pään.