Telttailu tuokio ||Crimson

[Lotdow]

//Mitäh, säkin pelaat SW:ta? Nyt munkin tekee mieli, mutten kyl jaksa pelata Hanzölla... Voisinpa pelata vaikka Masamunella :D

Morna

Oli huvittavaa kuunnella toisen järjenääntä. Se ei kuitenkaan jatkunut lausetta pidemmälle. Jälleen haltia teleporttasi ja nyt tuollakin oli ase kädessä. Vihdoinkin hupia. Morna ajatteli ja hymyili hyväksyvästi. Hän otti myös askeleen lähemmäs lähestyvää haltiaa. Tästäkö siis tuli tappelu, loistavaa. Toisen kannustus sai Mornan liikkeelle ennenkuin kukaan ehti edes silmiään räpäyttää. Mrna syöksyi katana ojossa kohti Iriadoria. Sääliä ei tunnettu, nyt joko kuoltiin tai voitettiin. Morna viilsi miekalla ilmaa ja teki nopean väistön siltäö varalta että Iriadorkin aikoisi iskeä eriskummallisen näköisellä aseellaan.

//Mutta peliin liittyen tulee pieni ongelma. Eikai haltiat nyt aamuun asti aio tapella? Pitäiskös keksiä jotain järkevää yksärien kautta?

[Crimson]

//SW on aivan helkkarin hieno peli! Ja Masamune on ihan tööt x) Mitsuhide tai Mitsunari sen olla pitää >8D//

Iriador

Katanan terä viilsi Iriadorin pisimmistä hiuksista pätkän irti. Onnekseen mies ehti kuitenkin mokoman väistää samatta naarmun naarmua hiuksiaan lukuunottamatta. Korkeahaltian väistäessä ketjusirppi pyörähti uhkaavasti kohti Mornan jalkoja kohti, muttei kuitenkaan saavuttanut maaliaan. Sääli. Iriador kun melkein oli toivonut saavansa vuodattaa toisen verta lähes huvikseen. Punatukka katsoi maassa olevia hiuksiensa paloja ja mulkaisi sitten vihaisesti Mornaa.
Tuota kyllä kadut vielä, mies sihisi kuin käärme pahana päivänä konsanaan.

Punatukka pisti aseensa jälleen pyörimään ja viskasi sen sitten koko ketjun pituudella kohti Mornaa, yrittäen saada sen takertumaan tuon kädessä pitämään miekkaan tarkoituksenaan repiä katana pois toisen kädestä.

//Juu minä olen miettinyt ihan samaa. Olisiko järkevä valinta iskeä toinen kavereista kanveesiin? Tässä tapauksessa varmaan järkevämpää olisi iskeä Mornalta taju kankaalle, mutta kyllä Iriadorillekin näin voi käydä jos Morna on vähän armollisemmalla päällä vaikka epäilen kyllä näiden tapahtumien jälkeen. Tai ehkä Varne voisi jollain tapaa puuttua tilanteeseen jos Iri tajuttomaksi joutuu? Jos haluat keskustella yksärillä tästä niin pistä toki tulemaan jos offeilla on vaikea sopia x)//

[Lotdow]

//Mitsunarin tarina oli niin surullinen että itkin ja olin kuolla nestehukkaan. ;( Mutta Masamune on paras >8D Se on mulla täysissä leveleissä ja juoksee nopeampaa kuin ykskään pelin hevonen. Mutta sitten takaisin tähän meidän peliin --->

Morna

Oranssi silmä katsoi maassa näkyviä hiuksia ja Morna naurahti. Säälittävää itkeä tukkansa perään. Ennenkuin Morna ehti reagoida toisen ase kalauttikin jo miekan pois tämän kädestä. Mieka jäi törröttämään pystyyn maahan, lähelle Iriadoria. Mornan silmä kaventui viiruksi. Pahus! Hän oli nyt aseeton ja toisella oli ase. Morna suoristui hitusen, hänellä ei ollut nyt ideoita mitä tekisi. Ja hetkellisestä mielenjohteesta ja palavasta vihasta toista kohtaan hän singhati päin Iriadoria, vaikka tiesikin siirtonsa olevan typerä.

[Crimson]

//Mulla taas on Mitsunari, Mitsuhide, Hanzo, Kotaro ja miljoona muuta tyyppiä max lvl tasolle kehitettynä <3 Aah niin rakastan tuota peliä että ei siihen voi kyllästyä~ .. Mitä SW:tä sinä pelailet? Multa löytyy SW 2 ja siihen xtreme legends jonka löysin viime kerralla kun kävin helsingissä niin kympillä grrr *3*//

Iriador

Miekka iskeytyi maahan, jääden siihen paikoilleen törröttämään. Korkeahaltia katsoi tyytyväisenä aikaansaannostaan ja hymähti perään vielä tyytyväisemmin. Eihän tuo miekkonen osannut edes miekkaa pitää kunnolla kädessään ja silti haastoi niinkin vaarallisen aseen kanssa riitaa. Johan oli. Morna ei kuitenkaan kauaa paikoillaan pysynyt, vaan taas raivon vallassa ryntäsi varomattomasti päin Iriadoria. Nyt riittää! Punatukka ajatteli ja tuon silmät painuivat viiruiksi. Korkeahaltia heitti ketjusirppinsä maahan ja pian käden ulottuvilla ollut Morna sai tuntuvan potkun päähänsä ja menetti näin tajuntansa.

Punatukka naurahti. Viimein kaikki tämä olisi ohitse ja hän pääsisi nukkumaan niiksi muutamaksi hassuksi tunniksi ennen auringon nousua. Iriador tökki sormellaan muutaman kerran vieressään olevaa haltiaa, todeten viimein itsekin toisella olevan taju kankaalla. Korkeahaltia tarrasi toista käsivarresta ja raahasi tuon teltan suojiin lepäämään. Toivottavasti seuraava jonka hän saisi kohtada, olisi Varne eikä Morna. Iriador itse kävi istumaan kuolleen nuotion viereen, joka temmellyksessä oli nyt levinnyt ympäri leiripaikkaa. Pian korkeahaltia kaatui väsyneenä kyljelleen ja nukahti niille sijoilleen.

//Hitti suoritettu mi'lady \o/ //

[Lotdow]

//SW kolmosta minä pelaan. Omia hahmojakin löytyy liuta ;D

Morna

Hetken ajan kivun jälkeen kaikki pimeni. Mitään ei enää ollut tehtävissä eikä mikään ruumiinosa liikkunut. Iriador voitti tämän erän, joka saattaisi jäädä viimeiseksi.

***

Varnefindon

Varne haukotteli ja avasi silmänsä raolleen. Aurinko paistoi puiden välistä. Hän nousi venytellen istuma-asentoon ja hieroi silmiään. Kun näkökenttä tasaantui Varne huomasi leirin olevan hitusen tuhoisan nälöinen. Nuotio oli levinnyt sinne tänne j amaassa lojui punaisia hiuksia. Kaiken lisäksi hän oli jopa puolimetriä väärässä kohdassa siitä missä hänen olisi kuulunut olla. Varnefindon löi kädellä päätään: Morna! Hän oli unohtanut jo aamuisen jälkeen että yöt olivat hänen kannaltaan vaarallisia. Kuinka hän oli saattanut mennä jonkun toisen kanssa samaan leiriin nukkumaan. Se meni jo murhasta. Pistävä kipu tuntui päässä. Varnelta pääsi pieni valitus päänsärystä. Hän tunsi kuhmun takaraivossaan. Joka paikka oli kipeänä, kuin häntä oltaisiin hakattu yön aikana. Kenties oltiinkin. Varne katsoi Iriadoria joka makasi vähän matkan päässä. Suussa maistui omenahillo, mikä oli kummallista mutta samaan aikaan mukavaa.

Varnefindon nousi hitusen hoippuen pystyyn. Hänen pitäisi selvittää yön tapahtumat välittömästi. Hän hoippui Iriadorin luokse ja toivoi ettei tämä olisi ruumis. Rinta ainakin kohoili tasaisesti, onneksi. Hetken kuluttua Varne kaatui takaisin maahan. Paikkoihin sattui vietävästi.
"Mitä zinä hullu olet taaz mennyt tekemään!" Varnefindon parahti ääneen. Kenties hänen pitäisi poistua paikalta nyt välittömästi vähin äänin. Jos siis hän olisi jaksanut nousta pystyyn.
"Iriador?" Varnefindon ksyi hiljaa ja toivoi saavansa tuon hereille. hän konttasi vähän matkaa eteenpäin ja nojasi läheiseen puuhun.
"Iriador herää!" Varne käski melkein vihaisena.

//Well done, now we're back in our plan.

[Crimson]

//Mäki niin tahtoisin SW kolmosen ;_____;//

Iriador

Korkeahaltia nukkui suloista untaan kunnes havahtui huutamiseen vieressään. Punatukka huomasi toisen haltian olevan jälleen jalkeilla, olematta kuitenkaan vielä selvillä kumpaa persoonallisuutta toinen tällä kertaa edusti. Iriador nappasi maassa törröttävän katanansa ja osoitti sillä haltiaa hieroen samalla unisia silmiään. Saadessaan viimein selvitettyä päänsä, Iriador ryhtyi tutkailemaan toista ja onnekseen saattoi huomata paremman kasvopuoliskon olevan jälleen hereillä.
Varne? korkeahaltia kysyi kaikesta huolimatta yhä epäillen, mutta laski silti miekkansa kärjen alas.

Varmistuttuaan viimein että kyseessä todella oli jälleen vanha kunnon Varnefindon, punatukka nousi maasta ylös ja haukotteli jälleen makeasti. Aurinko paistoi kirkkaana lehmuston läpi ja paljasti sekasorron vallassa olevan leirin. Iriador katsoi näkyä ihmeissään. Eiväthän he nyt näin olleet riehuneet Mornan kanssa. Vai olivatko sittenkin? Sitten punatukka kääntyi katsomaan hämmästellen huono kuntoista Varnea, jolloin kaikki viimeisen yön tapahtumat muistuivat korkeahaltian päähän.
Tuota .. anteeksi, punatukka tuumi päätään raapien, en voinut oikein muuta. Kuten oletettavasti itsekin tiedät.

[Lotdow]

Varnefindon

Iriador pahoitteli aivan suotta, Varnenhan tässä olisi pitänyt pahoitella ajattelemattomuuttaan.
"Älä zinä anteeksi pyytele, tämä zotku on minun zyytäni", Varnefindon sanoi ja nousi hoiperrellen pystyyn. Iriador oli siis hakannut häntä yöällä, tai häntä ja häntä. Varnen oli pakko nojata puuhun koska jalat meinasivat pettää alta. Hänen naamalleen levisi pieni hymy.
"Minun olisi kai pitänyt zelwentää asioita ennenkuin käwimme nukkumaan", hän sanoi ja katsoi tuhoista leiriä pudistellen vähän päätään. Kamala sekasotku, mutta Iriador näytti olevan kunnossa.
"Toiwottawasti en ehtinyt hakata zinua hirweän pahasti", haltia sanoi. Ulkonäkö saattoi aina pettää, varsinkin kun tällaisesta haltiasta kuin Iriador puhuttiin.
"Ei ollut ensimminen tällainen wirheeni, mutta zentään tällä kerralla matkaseura jäi henkiin", Varne huokaisi. Näitä kertoja alkoi olla liikaa.
"Taisin pysyä leirissä koko yön, toiwon mukaan?" Varnefindon toivoi vielä varmistukseksi. Olisi ikävää jos Morna olisi ehtinyt yön aikana kiitää jonnekkin muualle ja tulla vielä takaisin.

[Crimson]

Iriador

Korkeahaltia sai viimein huokaista helpotuksesta. Varne oli viimein palannut!
Et suinkaan ole syyllinen tapahtumaan, vaan tämä sinun pimeämpi puolesi joka heittäytyi turhankin hankalaksi, Iriador sanoi ja katsoi Varnen hoipertelua vierestä. Toinen ei selvästikään ollut missään maailman parhaassa kunnossa ja punatukasta alkoi tuntui siltä että oli käsitellyt Mornaa viime yönä vähän turhankin kovakouraisesti. Mennyt oli kuitenkin mennyttä. Niin oli myös Morna. Ainakin toistaiseksi ja toivottavasti.
Älä minusta huoli, olen kyllä kunnossa. Morna ei saanut kuin leikattua miekalla palan hiuksia päästäni, korkeahaltia naureskeli ovelasti ja toivoi samalla että kiusanhenki olisi kuullut hänet sillä hetkellä.

Et ainakaan tietääkseni ehtinyt leiristämme ulos missään vaiheessa. Ellei Morna ole herännyt vipeltänyt muualle sen jälkeen kun iskin häneltä tajun kankaalle, punatukka pohti ja keräsi samalla katanansa ja ketjusirppinsä takaisin omille paikoilleen. Varnen meno näytti hyvin huteralta.
Ehkä olisi parempi että istut aloillesi hetkeksi, Iriador sanoi käskevästi ja osoitti maata Varnen vieressä. Eihän toista nyt tuossa kunnossa saattanut minnekään päästää yksinään hoipertelemaan. Eikä punatukalla ollut minnekään kiire. Ainoa ongelma oli, että Morna oli popsinut hänen eväänsä yöpalaksi, eikä miehellä muuta ruokaa mukanaan ollut.

Iriador asteli repulleen ja kaiveli sitä hetken, nostaen pienen tovin kuluttua sieltä pienen pullon joka sisälsi jotain nestemäistä. Punatukka asteli takaisin Varnen luokse ja ojensi sen tälle.
Ota kulaus tästä. Se auttaa kipuihisi samalla se tosin saattaa tuoda mukanaan huumaavan olotilan, mutta sinulla tuskin on kiire minnekään, haltia selitti lääkärimäisesti, Ja tiedän, se maistuu pahalta, tuo lopetti viimein ja istahti sitten rennosti maahan.

[Lotdow]

Varnefindon

Varnella ei ollut mitään istumisehdotusta vastaan ja hetkessä hän oli jo lyssähtänyt takaisin maahan istumaan. Varnefindon kuunteli Iriador puheita Mornasta ja nosti sormensa ylös.
"Älä puhu liikaa, ettei hän tee murhasuunnitelmia zinun zuhteensi", Varnefindon varoitti. Hän tiesi että Morna nukku koiranunta, ja kuuntelisi varmaan jokaista sanaa mitä tässä keskustelusta käytiin. Sinänsä ihan hyvä asia, ettei Varnefindonin tarvinnut kirjoittaa aina yöksi kaikkia päivän keskusteluja jotta Morna tietäisi missä mentiin. Toisaalta Morna ei ehkä ansainnut saada tietää päivän tapahtumista, mutta asialle ei yksinkertaisesti voinut mitään.
"Minä inhoan itseni", Varne mumisi ja nojasi puuhun.
"Joz zinä iskit Mornalta tajun kankaalle, ja hän olisi wielä yön aikana herännyt niin woin wakuuttaa ettet olisi ziinä nyt", Varnefindon huomautti. Äskeinen lause selitti päänkivun.

Iriador tarjosi jotain litkua Varnelle ja tämä vastaanotti sen pieni hymy kasvoillaan kiitollisuuden osoituksena. Varnefindon veti ison kulauksen ja antoi pullon takaisin Iriadorille. Ouistatus kävi koko ruumiissa ja mahassa muljahti inhottavasti. Varnefindon tukki suunsa nyrkillään kun oksennus meinasi tulla suuhun asti.
"Mitään omenamehua ze ei ainakaan ollut", hän totesi kun oli saanut nieltyä oksennuksensa. Ällöttävää. Näköknettä sumeni vähän ja päässä pyöri, mutta päähän ei enää ottanut liiemmin kipeää.
"Khiitoz", Varnefindon mumisi ja näytti vähän humalaiselta, siinä silmien pyöriessä päässä epämääräisesti.

Kipu ruumiissa aloi hellittää mutta näkökenttä ei ottanut tasaantuakseen. Maasto pomppi epämääräisenä ja sumeana ylös alas ja edessäpäin näkyi ainakin neljä Iriadoria jotka pyörivät ympyrää. Outoa.
"Olo on kuin lohikäärmelauma olisi juossut päältä", Varnefindon mumisi jälleen, puhuen melkein vain itselleen.
"Muistuta minua, etten enää koskaan maista mitään tullaista", Varne totesi ja naurahti hieman. Kipu sentään oli kadonnut, mutta nautinnollista juomaa ei ollut toivottavissa.
"No mutta tämäpäz menee hienosti. Morna, olet jälleen huolimattomuudellasi zaattanut minut ongelmien keskelle!" Varnefindon murahti toiselle naamanpuoliskolleen. Älä valita, itse valitsit huonosti matkaseurasi! Mornan ääni murahti Varnen päänsisällä.
"Ei minulla ole koko päiwää aikaa tässä istua. Haltiapartioita menee joka paikassa ja minun pitää oysyä liikkeellä", Varnefindon totesi ja yritti nousta pystyyn. Hän kuitenkin lyyhistyi takaisin istumaan.
"Mutta on tässä nyt wileä hetki aikaa istua", hän sanoi ja jäi siihen nojailemaan. Mutta minne hän menisi täältä, kun ei haltia kyläänkään voinut vielä palata. Huoli valtasi Varnefindonin pään.

[Crimson]

Iriador

Se kiusankappale ei minua hengiltä saisi vaikka yrittäisi, punatukka kerskuili Varnen kertoessa miten toinen hänen päässään saattoi hautoa suunnitelmiaan Iriadorin pään menoksi. Oli korkeahaltian onni, ettei Morna ollut miekan käteensä saatua onnistunut aiheuttamaan pahaakin vahinkoa. Viime yönä hengen lähtö ei todellakaan ollut ollut kovinkaan kaukana ja jos Iriador olisi ollut vähääkään väsyneempi, ei hänellä nyt todennäköisesti olisi enää päätään tallella. Punatukka vastaanotti pullonsa takaisin ja sulki sen korkin asettaessaan sen viereensä kyljelleen. Iriador oli iloinen siitä, ettei hänen itsensä tarvinnut mokomaa litkua niellä, koska ei niinkään ruhjeita ollut viime öisestä rähinästä saanut. Lapsesta asti hänen isänsä oli juottanut tuota myrkkyä lapsilleen ja muille potilailleen, jos jokin kipu häiritsi. Nyt oli Iriadorin vuoro jatkaa tätä suurta myrkky litkun jakamista kaikille niille onnettomille, jotka sen tarpeessa sattuivat olemaan. Korkeahaltia hymähti ja pudisti päätään ajatuksen huvittaessa miestä.

Punatukka nauroi mielessään Varnen puheille. Litku oli selvästi tehnyt tehtävänsä ja vaikutanut toiseen varsin voimakkaasti. Kun Varne sitten mainitsi haltiapartiot, Iriadorilla välähti taas osa yöstä mieleensä.
Senkö takia siis pakoilit metsässä? Koska Mornan typerys oli yrittänyt myrkyttää kuninkaan?, korkeahaltia kääntyi toisen puoleen ja katsoi tätä mietteliäänä.
Tuskinpa vain he sinua enää muistavat. Tuskin jaksaisivat edes etsiä näin syvältä metsästä, punatukka naurahti, Jos he olisivat tahtoneet sinut, he olisivat napanneet sinut jo eilen käsiinsä.

Korkeahaltia nousi ylös ja asteli teltan luokse. Kesti vain hetki, kun koko komeus ahdattiin takaisin reppuun ja rakennelmaa pystyssä pitäneet oksan palaset lentelivät pusikkoon yksi toisensa jälkeen. Iriador kääntyi katsomaan Varnea.
Mihin ajattelit meneväsi, jos lukuun ei oteta haltioiden seutuja? punatukka kysyi huolehtivaan sävyyn.

[Lotdow]

Varnefindon

Varnen korva värähti tuon mainitessa eilisistä menoista.
"Uh, Morna kertoi ziitäkin ziiz?" Varnefindon mumisi häpeillen. Hän nyökkäsi hittasti ja katsoi Iriadoria. Mornan ei tarvitsisi hänestä kertoa kaikkia töitään jokaiselle vastaantulijalle. Ne kasasivat ongelmia koska harvat ottivat kaksipersoonaisuuden tosissaan. Toisille se oli huono pila ja toisille se oli tekosyy pakoilla omia tekeleitään. Joktut jopa väittivät sitä unissakävelemiseksi.
"Patikoiminen ei ollut mikään lempiharrastuz minulle, mutta nyt minä rakastan zitä", Varnefindon naurahti siinä puuhun nojaillessaan. Huono olo alkoi kadota hiljalleen.
"Ei, eiwät he enää minua etsi, mutta tätä kaksinaamaa on aika waikea unohtaa", Varnefindon sanoi ja pyyhkäisi poskeaan.

Varnefindon seurasi vierestä kun Iriador purki leirin, tai sen mitä siitä oli jäljellä. Kaksinaama sen sijaan pinosi nuotion ympäröiviä kiviä päälleikkäin huvin vuoksi. Hän ei jakasisi nousta ylös juuri nyt.
"No, en minä tänne pusikkoo aio jäädä. Taidanpa lähteä kohti vuoria, Crit asuu zielläpäin ja woisin mennä hänen luokseen", Varnefindon selosti ja mietti nuorta lohikäärmettä.
"Ziellä ei edez tarvitse murehtia Mornasta. Crit on ainoa henkilö joka on meidän molempien mieleen", Varne lisäsi ja nousi pystyyn ottaen tukea puusta. Hittasti hän päästi irti puun rungosta ja seisoi omillaan. Hitusen huojuen mutta pystyssä hän ainakin pysyi.
"En tainnut mainita että Crit on lohikäärme, enhän?" Varnefindon mumisi ja katsoi ensin kohti vuoria ja sitten taas Iriadoria.

[Crimson]

Iriador

Siinä voit kyllä olla oikeassa, punatukka raapi päätään vaivautuneena. Korkeahaltian itse oli ainakin hyvin vaikea unohtaa tätä tapausta. Lie uskaltaisiko mies nukkua edes kunnolla tulevia öitä Mornan takia. Mutta jos Varne todella aikoisi sanojensa perusteella suunnata vuorille, niin tuskinpa Morna häntä tulisi ahdistelemaan sieltä vapaaehtoisesti. Tai no kukapa sitä etukäteen tiesi. Toisesta saattoi olettaa vaikka mitä aikaisemman perusteella. Kaikkea sellaista mitä ei kannattanut edes ajatella etukäteen päässään.
Älä huoli sen suhteen että pistäisin partiot perääsi. Olet mukavaa matkaseuraa, lukuun ottamatta kuitenkaan Mornaa, jota en tällä kertaa ainakaan oppinut rakastamaan, Iriador sanoi ja naurahti sanojensa päätteeksi, alkaen miettiä miten persoonallisuudet saisi erotettua toisistaan. Lopulta mies kuitenkin pudisti hieman päätään ja nakkasi reppunsa selkäänsä.

Ihmeiden aika ei suinkaan ollut vielä ohitse Varnen mainitessa ystävänsä, jonka luokse aikoi majoittua.
Lohikäärme?! punatukka huudahti ja meinasi nyrjäyttää leukansa siinä ohessa. Korkeahaltia itse ei koskaan ollut nähnyt lohikäärmettä kuin kuvissa ja kuullut kerrottavan näistä vain tarinoissa. Suuria petoja. Hyvin suuria ja vaarallisia, joiden lähelle ei pikkulasten ja pelokkaiden kannattanut mennä leikkejään leikkimään. Ties vaikka joutuisivat välipalaksi tietentahtoen. Iriador ei saanut sanotuksi hetkeen mitään, kunhan ihmetteli vain miten Varne oli onnistunut itselleen saamaan ystäväkseen noinkin voimallisen pedon.
En ole koskaan nähnyt lohikäärmettä, tuskin koskaan tahdonkaan nähdä, korkeahaltia sanoi hieman pelon sekaisella äänellä kylmienväreiden risteillessä miehen selässä.

Punatukka ryhdistäytyi kuitenkin ja asteli vielä viimeisen kerran Varnen luokse, ojentaen tälle kättään.
Oli hauska tutustua sinuun Varne. Toivottavasti näemme vielä tulevaisuudessakin hyvissä merkeissä, korkeahaltia sanoi hymyillen, lähes nauraen. Sitten punatukka käänsi toiselle selkänsä ja lähti astelemaan kohti seuraavaa määränpäätään. Kuka tiesi mistä Cryptin kolkasta hänet saattoi seuraavaksi löytää. Tuuli tuiversi jälleen puiden latvoissa ja syksyn punertavat lehdet leijailivat ilmassa kuin pisarat sateella. Päivä oli vielä nuori ja toisi varmasti mukanaan uusia seikkailuja, joista ihan jokainen ei välttämättä uskaltaisi edes tahollaan haaveilla.

//Suotta tätä enää olisin lähtenyt pitkittämään, joten pelasin Iriadorin ulos. Pitkästä aikaa sain pelata pelin jopa loppuun, kun vastapelaajat tuppaavat hyvin usein katoamaan peleistä joita pelaan x) Pelataanhan joskus uusiksi! Kovat kiitokset! \o/ //

[Lotdow]

Varnefindon

Iriador hämmästystä Critin suhteen oli huvittavaa kuunnella ja katsoa. Varnefindonin oli toistaalta vaikea itsekkään uskoa että Crit oli hänen ja Mornan ystävä. Mornalle enemmän tai vähemmän, ties mitä nuo kaksi tekivät yön aikana. Naurahduksen myötä Varne sanoi:
"Tuota zinä et tarkoita, usko pois. Lohkäärmeet owat upea näky, ziiz zilloin kun ne eiwät aio zyödä zinua." Varnefindon otti pari askelta ja totesi normaalin kävelemisen mahdolliseksi. Huimaaminen oli jo mennyt ohi. Varne oli valmis jatkamaan vielä hetken aikaa kestävää pakomatkaansa kohti vuoria. Toivottavasti Crit oli kotona, eihän tuo siellä koko aikaa tietenkään ollut. Joskus lohikäärmeen löysi jopa haltia kylästä, joka oli tähän vaiheeseen huonoin vaihtoehto.

Varnefindon tarrasi Iriadorin käteen ja ravisti sitä.
"Zamoin Iriador. Ja usko poiz, me tulemme wielä tapaamaan!" Varnefindon sanoi ja vilkutti vielä toisen perään. Hän katsoi kuinka Iriador katosi metsikköön ja lisäsi mielessään. Ainakin toinen meistä tulee näkemään zinut, enemmän tai vähemmän mukawissa aikeissa. Varnefindon pyyhkäisi Mornan puoleista poskea mietteliäänä ja kääntyi sitten kohti vuoria. Edes Morna ei pääsisi sieltä alas yhdessä yössä, mutta kyse taisinkin olla siitä että ehtisikö Varne sinne yhdessä päivässä. Sillä ei ollut väliä, kunhan Iriador ehtisi tarpeeksi kauas. Mornalla ei takuulla jäänyt hyvää suhdetta toiseen haltiaan. Varnefindon asteli puiden sekaan ja jatkoi matkaansa kohti vuoria. Juuri kun hän luuli olleensa yksin, hän kuuli kauempaa ääniä. Taisi olla useampi henkilä matkassa yhtä aikaa ja Varnefindon pinkaisi vaistonvaraisesti nopeaan juoksuun.
"Se en ollut minä!" hän hoki kun kiisi kohti vuoria. Hänellä ei ollut Iriadorin neuvoista huolimatta mitään syytä pysähtyä.


//Seuraavassa kohtauksessa sitten paikanpäälle tulee vanhojen rouvien retkiseurue :D Tosiaan kiitos sinullekkin pelistä, oli mukavaa saada jatkettua peli loppuun kun mullakin on seura vähän kadonnut. Ja ilman muuta me otetaan joskus uusiksi, se on saletti!;)