Telttailu tuokio ||Crimson

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Syys 2011, 09:57

Iriador

Mies käänsi selkänsä Varneen päin ja tuijotteli hetken maata unisella katseellaan. Nuotion rätinä ja tuuli kuitenkin yhdessä lauloivat omaa liiankin tehokasta ja tuttua tuutulauluaan ja pian korkeahaltian raskailta tuntuvat silmäluomet vaipuivat väkisin kiinni. Ei kulunut aikaakaan kun myös Iriador vaipui herkkään uneensa.

***

Yö oli jo pitkällä. Tuuli oli lopettanut ulisemisensa eikä nuotiokaan enää sen koommin rätissyt. Punapää lepäsi yhä niillä sijoillaan tosin mies oli puoliunessa ja luuli näkevänsä jonkin sortin valveunta. Minkä ihmeen takia Varne oli pystyssä tähän aikaan? Tai niin korkeahaltia ainakin kuvitteli. Iriador punnitsi erilaisia vaihtoehtoja mielessään, päätymättä kuitenkaan mihinkään lopputulokseen väsymyksen aina painaessa häntä vain syvempään uneen. Lopulta mies kuitenkin kapusi itsensä väkipakolla ja hyvin kömpelösti istumaan ja jäi siihen toviksi selvittelemään päätään ja haukottelemaan. Oli hänkin varsinainen nukkuja.

Samassa korkeahaltia alkoi erottaa rapinaa takanaan ja kääntyi hiukset ilmassa hulmuten katsomaan taakseen. Miehen kasvoille kiiri hämmentynyt ilme. Varnefindon todellakin oli pystyssä! Iriador ei ollut vain kuvitellut vaan tämä vaeltelija todellakin oli valveilla. Ja ennen kaikkea mikä miehellä pisti pahasti hänen väsyneisiin silmiinsä, tämä vaeltelija vaikutti myös olevan pahemman sortin varas. Vaiko unissakävelijä? Joka tapauksessa, korkeahaltia pomppasi salamana pystyyn rakennelman suojista ja katsoi niin ärtyneenä kuin vain pystyi Varnefindonia.
Kuulehan herraseni, syötkö kenties eväitäni? Punapää tuumasi epäilevällä äänellä huomatessaan kenties entisten eväittensä käärinliinoja maassa. Miehen silmät painuivat lähes viiruiksi ja kulmat kurtistuivat hitusen. Hyvä että toinen oli sentään valinnut naposteltavaksi hänen eväänsä, sen sijaan kun olisi voinut vaikka pistää Iriadorin vartaaseen. Ilmeisesti tuntemattomiin henkilöihin ei tulisi luottaa liiaksi.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 23 Syys 2011, 14:44

Morna

Leipä katosi Mornan suuhun ja tämä vetäisi kielellään hammasrivistönsä puhtaaksi. Hän tunsi katseen niskassaan eikä aikaakaan kun hän kuuli Iriadorin äänen. Mornan repaleinen korva luimistui ja hän naurahti.
"Entäs jos syönkin?" hän kysyi. Morna kääntyi ympäri ja tutki katseellaan nopeaasti Iriadorin koko ruumiin. Aseet olivat vieläkin maassa. Morna katsoi Iriadoria suoraan silmiin.
"Olisit kiitollinen että söin evääsi enkä sinua!" hän murahti. Tämäkin mies tällainen, yksi toisensa perään tuleva vieras. Kukaan ei ikinä ollut yhtään agressiivisempi, Morna näytti olevan ainoa tällä Cryptin pahasella. Ajatukset saivat Mornan silmän kapenemaan ohueksi viiruksi.
"Varne on näemmä taas valinnut huonoa seuraa, miksei samantien ihmistä?" Morna kysyi ja irvisti.
"Ihme ylipäätään, että hän uskaltaa olla kenenkään kanssa aamuisen temppuni jälkeen", Morna naurahti. Varnen ongelmiin saattamisen kaunis ajatus lämmitti mieltä.
"No mutta, mitä aiot tehdä? Aiotko kenties tappaa minut, kun popsin evääsi?" Morna kysyi ja katsoi eväiden ympärillä ollutta paperia maassa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2011, 10:58

Iriador

Mies katsoi hämmentyneesti haltiaa. Mikä varasteleva kannibaliaa hautova ihmetys miehestä oli tullut? Hetki sitten Varnefindon oli ollut oikein mukava kun nyt taas hyvinkin töykeä, eikä se sopinut yhtään Iriadorille. Kun olento alkoi puhua Varnesta kuin toisesta henkilöstä, korkeahaltian ilme vääntyi vielä enemmän hämmentyneeksi.
Varne? Mutta sinähän olet.., tuo osoitti haltiaa edessään ja nyt punapää vasta huomasi että jokin toisessa oli vialla. Tuon kasvot. Vielä nuotiolla istuskellessa niistä toinen puoli oli varmasti puhunut hänelle. Ei tämä toinen, joka oli kaikin puolin erilainen ja tummempi osapuoli. Omituista. Ja samalla mielenkiintoista.

Kuitenkaan korkeahaltia ei saattanut antaa anteeksi tälle pahanilmanlinnulle, joka hänen eväänsä oli popsinut parempiin suihin. Nyt Iriador saisi olla nälissään. Eihän omenahillotäytteinen voileipä paljoa täyttänyt, mutta ruokaa sekin oli. Ärtynyt ilme palasi takaisin miehen kasvoille.
En tapa sinua vaikka mieleni kyllä kovasti tekisi tempauksesi jälkeen. Ja hyvä herraseni, sinä se tässä huonoa seuraa olet, korkeahaltia sanoi ja nosti kädet puuskaan syliinsä antaen hyvin ilkeän ilmeensä puhua puolestaan. Varsinainen tapaus tämä mies kyllä osasi olla.

Punapää katsahti myös maassa makaavaa paperikäärettä, kunnes nosti epäilevän katseensa haltiaan.
Mutta jos sinä et ole Varne, niin kukas sitten?, Iriador kysyi toiselta ja tasasi hieman ilmettään, Ja missä sitten on Varne?
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Syys 2011, 13:30

Morna

Morna sylkäisi maahan ja naurahttii uudemman kerran.
"Minä en ole Varne", Morna mutisi. Hän osoitti toista silmäänsä.
"Tuo on Varne!" Iriador näytti hämmästyneeltä, joka ei kyllä ollut mitään uutta.
Vai että minä olen sitä huonoa seuraa? Mornan korva luimistui aivan ääri rajoilleen. Hänb pamautti nykkinsä maahan.'
"Haastatko riitaa vai?!" Morna ärähti. Hän oli jo valmis pomppaamaan pystyyn ja repimään toisen kappaleiksi vaikka paljain käsin. Iriador näytti sen sijaan täysin vakaalta ilmeen tasaamisen myötä. Mornan korva nousi pois luimistus-asennosta. Hän suoristi hiukan selkäänsä, onneksi omenahillo oli olemassa, muutoin hän olisi saattanut ottaa jotain muuta leivän päälle. Morna siirtyi vastaamaan Iriadorin kysymykseen.
"Näytänkö minä muka Varnelta?! Minä olen Morna, ja vastoin kaikkia todennäköisiä odotuksia minä en: pidä Varnesta, ole Varne, muistuta Varnea, enkä edes pidä hänen maustaan eri asioiden suhteen!" Morna luetteli ja nosti sormensa merkittävästi pystyasentoon. "Ja tiedoksi sinulle sokea, Varne on tuossa", Morna sanoi ja ojentui Iriadoria kohti. Hän siirsi pystyssä olleen sormensa oikeanpuoleisselle poskelleen osoittaen silmää samalla.
"Umpiunessa, jos niin nyt voisi väittää", Morna vielä lisäsi ja peruutti takaisin taaksepäin.
"Sinä et siis syntynyt täällä, ei en tarvitse vastausta, kuuli koko keskustelunne", Morna sanoi ja nosti kätensä pystyyn. Hän laski sen takaisin alas.
"Varne on vaivainen surkimus, ilman minua hän olisi kuollut jo aikapäiviä sitten. Hän kun ei uskalla koskea edes miekankahvaan tai nostaa nyrkkejään pystyyn. Minä olen se joka nämä hommat hoitaa, Varne on se joka khamii kaiken kunnian päivällä! Nämä arvet lisääntyvät päivä päivältä kun se törppö hankkii itselleen ongelmia!" Morna raivosi niin että sylki lensi.
"Minä olie se joka salamurhaa ne haltiat kuin ihmisetkin, minä olen se joka polttaa ne kylät, minä olen se joka kostaa kaikille, minä olen se joka yritti vielä eilisaamuna tappaa haltiakuninkaan!" Morna luetteli koventaen ääntään aste asteelta. Viimeisen lauseensa jälkeen hän vaikeni. Varnen olisi ehkä kannattanut kertoa tuo osuus.

//Heti kun näin että olit vastannut tuli semmonen: Jeesus Kristus kiitos! Tämä peli inspiroi minua tai jotain :'D
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Syys 2011, 12:31

Iriador

Korkeahaltia kuunteli ja katsoi nyt Mornaksi itseään kutsuvaa miestä hyvin häkeltyneenä kaikesta tiedosta mitä haltia hänelle yhtäkkiä pöytään iski. Tämähän oli silkkaa hulluutta. Samassa ruumiissako asui kaksi erilaista persoonaa? Jo on aikoihin eletty. Miten moinen saattoi olla ylipäätään mahdollista. Kun Morna ojentui kohti Iriadoria, punapää puolestaan automaattisesti taivutti selkäänsä taaksepäin samassa suhteessa kun toinen nojautui eteenpäin ja lopulta mies pakotti itsensä ottamaan muutaman askeleen poispäin toisesta. No johan on epeli. Iriador ajatteli ja katsoi kulmat kurtussa Mornaa - Varnea tai miksi tämä olento itseään nyt sitten ikinä kutsuikin.
Mietinkin että jokin naamavärkissäsi oli pielessä, korkeahaltia sanoi ivallisesti.

Ja taas mentiin. Tuntui ettei puhe Mornan suusta koskaan lakkaisi. Siinä tämä toinen persoonallisuus ainakin oli oikeassa, ettei Varne ollut mikään päällekävijä sen Iriadorkin oli saanut todistaa alkuillasta miehen tavattuaan. Tarkkakuuloinen korkeahaltia oli jo vähällä nostaa kätensä korvilleen toisen korottaessa aste asteelta ääntään.
Kuulen kyllä vähemmälläkin. Ei tarvitse huutaa, Iriador tuumasi mölyn seasta haltiakielellä kunnes hiljeni yllättäen Morna persoonallisuuden kertoessa tuhoisammasta puolestaan. Salamurhaa haltioita? Polttaa kyliä? Tappaa haltiakuninkaan? Korkeahaltian kävi sääliksi Varnea. Millaisen hullun kanssa hän joutuikaan elämään. Ja ilmeisesti ei lisäksi pystynyt vaikuttamaan Mornan käyttäytymiseen millään tavalla.

Mornan kertoma riitti kuitenkin suututtamaan niinkin kärsivällisen miehen kuin Iriador oli.
Vai sellaisia juonia sinä kaksinaamainen otus punot. Tekisi mieli tirvaista sinua turpaan tämän jälkimmäisen yrityksesi kunniaksi, punapää uhosi kulmat raivosta nykien ja ivallinen virne suullaan. Oli joko liian hullu tai muuten vain yksinkertaisesti sanottuna tyhmä jos kuningasta yritti murhata. Ja sen jälkeen tulla kertomaan siitä Iriadorin kaltaiselle nuorelle haltioiden kannattajalle, joka ei voinut todellakaan sietää kaltaistensa katoavan ja haltioiden valtakunnan romahtavan. Jo oli otsaa. Morna oli enemmän kuin vain omituinen.

//No toivottavasti tuollaset tuntemukset jatkuu jatkossakin, heh *3*//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 27 Syys 2011, 15:23

Morna

Varne oli valinnut jälleen niin huonoa seuraa, ettei rajaa tuntunut olevankaan. Morna silmäkulma nyki ärsyynnyksestä. Hän singahti suoraan Iriadorin eteen ja murisi:
"Tämä kaksinaamainen ei kuule voinut sille että tuo ääliö oikealla puolella tunki mukaan", Morna murisi. Hän olisi tahtonut tarrata Iriadoria paidankauluksesta tai vaikka samantien kaulasta ja kuristaa siitä langan ohuen.
"Tee se, lyö minua. Vakuutan että lyön astetta kovempaa takaisin", Morna sanoi ja puristi jo kätensä nyrkkiin. Tietty hän voisi lyödä ensin jos tuo nyt niin kuonoonsa kerjäsi.
"Tehdään yksi asia selväksi Iriador, viimeinen asia minkä teet on haastaa kanssani riitaa", Morna selvensi ja veti nyrkkinsä taakse lyöntivalmiuteen. Hän tarrasi vasemalla kädellä toisen kurkusta kiinni.
"Joten, haluatko että revin korvasi irti ja kuristan vasta sitten?" hän kysyi ja levitti suunsa pirulliseen irvistykseen. Varnelle tulisi kelpo aamu kun löytäisi kaverinsa kuolleena vierestä.

//Minulle tulee aina ylikiitollinen olo kun olet vastannut, tämä on paras peli mitä kautta aikain on mulla ollut! Sori jos tuo yks kohta muuten maistui vähän auto-hitaukselta... voit siekin tehdä samoin, ei se mua haittaa ;)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Syys 2011, 09:22

Iriador

Korkeahaltia naurahti kiihkomielisen Mornan sanoille.
Et sinä minua tapettua saa vaikka kuinka tahtoisit, punatukka tuumasi hyvin ivallisesti ja tarrasi kurkullaan lepäävästä Mornan kädestä kiinni. Iriadorilla ei ollut aikomustakaan satuttaa haltiaa. Ehkä hän hieman voisi koulia toista moukaroimalla kylkeen tai heittelemällä ympäri maita ja mantuja - mutta tappamaan hän ei alkaisi, vaikka kovasti miehellä tekikin tätä mieli. Korkeahaltia riuhtaisi lopulta toisen käden pois kurkultaan ja otti muutaman hapuilevan askeleen taaksepäin pitäen katseensa kokoajan Mornassa, joka saattaisi käydä päälle millä hetkellä hyvänsä jos tapahtumat jatkuisivat samaa rataa.

Kiitos kunniasta, mutta jätän mielelläni tämän korvien repimisen ja kuristamis tilaisuuden väliin tällä kertaa, Iriador sanoi ovelasti hymyillen ja iski vasempaan hihaansa piilotetun tikarinsa esiin varoittavaksi merkiksi. Tikari löytäisi kyllä helposti maalinsa, sillä vaikkei Iriador nähnytkään pimeyden seasta lähestulkoon mitään, oli tämän kuulo kuitenkin harjaantunut erittäin tarkaksi. Pimeään kun oli helpompi sulautua jos jotain tarvitsi varjostaa.

Punatukka suoristi selkäänsä hitusen ja tutkaili vastassaan olevaa likimain yhtä pitkää haltiaa.
Varoitan sinua Morna, en ole mikään helppo vastus jos päätät kimppuuni käydä, Iriador aloitti, Enkä haluaisi piestä sinua joten lopeta hyvän sään aikana, mies jatkoi nopeasti ja haukotteli ohessa makeasti varomattomuuttaan. Korkeahaltia oli jo selvästi alakynnessä, koska tuota väsytti aivan mielettömästi. Toisin kuin Mornaa, joka tuntui käyttävän eri voimavaroja kuin väsynyt Varne. Punatukka ei saattanut muuta kuin toivoa ettei tuo suustaan lipevä haltia käynyt hänen kimppuunsa vaan tajuaisi lopettaa ajoissa. Vaikkei se kovin todennäköiseltä tuntunutkaan. Mustelmia olisi varmasti tulossa suuntaan jos toiseenkin.

//Eipä tuo mitään haittaa, vaikka pieni hitin maku onkin suussa niin ei se minua vielä tappanut x)//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 29 Syys 2011, 15:38

Morna

Mies irrotti Mornan käden kevyesti omalta kurkultaan. Morna otti pari askeletta taaksepäin. Iriador puhui selvästikkin totta. Häntä ei helpolla lyöty maahan, koska nämä eivät olleet mitkään teekutsut joissa sai piestö vanhempaa väkeä huvikseen. Tässä tarvittaisiin vähintäänkin voimaa ja taitoa. Pimeydestä erotti heikosti tikarin kärjen joka kiilsi puiden oksien välistä pilkottavan kuun valossa. Kuitenkin Iriador oli valvonut koko päivän toisinkuin Morna. Hän pysyisi siis paljon Iriadoria pitempään pystyssä, mutta aamukin tuli yllättävän nopeasti. Kuinkakohan kauan he olivat siinä olleet loppujen lopuksi. Morna harkitsi jo hetken aikaa aselepoa, mutta se että toinen haltia luuli voivansa piestä Mornan nippaisi häntä pahemman kerran. Hänen naamansa muuttui punertavaksi kiukusta ja hän puristi molemmat kätensä nyrkkiin. Hänen korvansa nyki pariin kertaan ja hän katsoi Iriadoria vihaisena. Ärtymys paistoi hänen silmässään.
"Vai luulet sinä voittavasi minut? Selvitetään se sitten nyt heti!" Morna ärjäisi ja syöksyi päin Iriadoria koko kehollaan. Hän ottaisi nyrkkitappelun nyt heti.

//www.maailmanpisinvastaus.fi eli juu, tuli tosi pitkä vastaus.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 30 Syys 2011, 13:06

//Ei sillä vastauksen pituudella ole merkitystä, vaan sillä että sanot viestissäsi kaiken oleellisen lainaten erään pelikaverini sanoja toiselta foorumilta ;)//

Iriador

Korkeahaltian korvat värähtivät tuon säikähtäessä Mornan ryntäämistä häntä kohti. Hetken punapää oli jo ehtinyt uskotella itselleen Mornan rauhoittuneen mutta ei mies taisi olla pahemman kerran väärässä. Jos ajan vaihtelut vaikuttivat siihen, kumpi naamapuoliskoista oli hereillä, Iriador toivoi aamun sarastavan poikkeuksellisen pian tänään.

Itsepähän sitä kerjäsit! Korkeahaltia huudahti lopulta ärtyneisyyden paistaessa oikein loistokkaana miehen kasvoilla. Iriador vetäisi tikarin takaisin hihaansa. Sille ei olisi nyt käyttöä, sillä mies ei tahtonut suolestaa toista haltiaa. Vaikka Mornan tapauksessa poikkeuksen kyllä olisi voinutkin tehdä. Ja oikein mielellään olisi tehnytkin, ellei olisi tiennyt että tuon kehossa asui toinenkin persoonallisuus, joka oli tähän toiseen verrattuna hyvin hillitympi.

Korkeahaltia hymähti ja pyöräytti silmiä päässään hyvin turhautuneena tilanteeseen. Mornan päästyä kuitenkin ryntäyksellään riittävän likelle, kiusakseen Iriador katosi ja ilmestyi sitten toisen selän taakse ja yritti nopeasti potkaista Mornaa keskelle selkää.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Syys 2011, 15:00

//Viisautennen saavat minut melkein itkemään T.T, no ei nyt sentään :D

Morna

Parin sekunnin ajan Morna luuli osuneensa kun ei enää nähnyt Iriadoria edessään. Hän tunsi kovan iskun selässään ja lensi mahalleen maahan. Morna katsoi taakseen ja siellähän haltia seisoi. Miten tämä nyt sitten oli mahdollista? Morna jäi makaamaan maahan ja tuijotti Iriadoria, lisää tämmöistä taikatemppuväkeä. Morna oli paikallaan ja jatkoi tuijottamista, korvakaan ei liikahtanut. Jos toinen osasi teleportata, niin tässä tarvittaisiin toisenlaista suunnitelmaa kuin mitä yleensä. Morna nousi pystyyn ja kääntyi ympäri.
"Etkö uskalla lyödä, vai aiotko pakoilla minua koko illan?" Morna kysyi ja levitti kätensä sivuille. Hitaasti hän laski ne takaisin sivuilleen. Eikö Iriadorilla ollut pokkaa tehdö mitään muuta kuin potkaista selkään, aikka olihan tuokin kirpaissut. Mornalla oli kyllä täydet edut, koska Iriador ei haluaisi todennäköisesti satuttaa Varnea. Mutta jos hänen vastustajansa aikoisi selvitä tästä yöstä ilman mustelmia, niin tämän piti joko selvitä aamuun asti tai hakata Mornaa itseään. Ja jos Iriador tappaisi Mornan, hän tappaisi Varnen. Pelkkä ajatuskin tästä asiasta sai Mornan hymyilemään kieroutuneesti. Hän ei voinut hävitä. Morna lähti uuteen hyökkäykseen nyrkit ojossa. Jos hänellä olisi ollut miekka, tämä olisi saattanut olla helpompaa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Loka 2011, 17:05

Iriador

Punatukka katsoi maassa makaavaa haltiaa suullaan vino hymy. Vaikka mokoma temppu olikin saanut hänen sydämmensä hakkaamaan vain tiheämmin rinnassa ja uuvuttanut mieltä entistäkin enemmän, oli Iriador silti osunut kipua tuottaen tähän pahanilmanlintuun. Se jos mikä lämmitti miehen sydäntä. Mornan valitus kuitenkin rikkoi tämänkin hetken. Etteikö Iriador uskaltaisi toista lyödä? Uskaltaisi kyllä, muttei mielellään sitä tekisi. Jos tämä suunsoittaja sitä kuitenkin niin kovasti tahtoi niin saamansa piti.

Morna pinkaisi jälleen nyrkkinsä ojossa hyökkäykseen. Punatukka saattoi juuri ja juuri erottaa pimeyden seasta lähestyvän uhan, joka ei kuitenkaan saanut pelon tunnetta aiheutetuksia Iriadorissa. Tyynen ilmeensä kera, Iriador otti kämmenillään vastaan toisen nyrkit. Isku sai kihelmöivän tunteen haravoimaan itsensä läpi olkapäihin saakka.
Jos ärsyttäminen olisi urheilulaji, olisit siinä kyllä maailmanmestari , korkeahaltia tuumi naurahtaen ja puristi Mornan nyrkkejä käsissään. Korkeahaltia tähtäsi polvellaan iskun toisen pallean kohdalle. Jos isku menisi perille, Mornalta menisivät ilmat pihalle ja näin Iriador saisi lisää aikaa miettiä seuraavaa liikettään rauhassa toisen kieriskellessä maassa avuttomana.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Loka 2011, 17:36

Morna

Iriador otti yllättävän hyvin iskun vastaan ja jätti Mornalle vain mahdollisuuden työntää tätä taaksepäin. Mornan kiinnitessä huomiotaan Iriadorin naamaan hän ehti nähdä vain vilauksen silmän alakulmassa polvesta jonka jälkeen hänen olikin pakko jo kyyristyä haukkomaan henkeä. Pistävä kipu levisi koko ruumiiseen ja Morna lyyhistyi kasaan. Hän yski ja köhi yrittäen saada happea.
"Sinä senkin-", Morna raivosi, muttei päässyt nousemaan pystyyn. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut. Hän kirosi siinä maassa itsekseen ja mulkoili Iriadoria. Hitaasti hän pääsi takaisin pystyyn.
"Mahtaapa olla Varnella paikat kipeinä tämän yön jälkeen", Morna mutisi. Olisi kuitenkin turhaa yrittää tappaa Iriadoria enää tänä yönä. Aamu sarastaisi liian äkkiä jolloin kävisi vähintään niin että ruumis menisi jakoon Mornan ja Varnen välillä. Eikä Iriador todennäköisesti aikonut Mornaa nyt tappaa, siinä ei ollut mitään järkeä. Morna päätti ilmaista ajatuksensa ääneen.
"Aiommeko me sitten tässä hakata toisiamme päättömästi koko loppu yön? Minulle kyllä käy", hän murahti.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Loka 2011, 17:58

Iriador

Korkeahaltia katsoi tyytyväisenä kun Morna luuhistui maahan henkeään haukkoen. Ilonpilaaja sai ansionsa mukaan. Ihan oikein tuollaiselle nyrkkejään päättömästi heiluttelevalle maanvaivalle. Korkeahaltia hymähti vielä hyvin kiitolliset kuuloisena ja peruutti muutaman askeleen Mornasta tuon mulkoillessa maasta käsin häntä.

Varne. Ai niin tosiaan. Punatukka pohti vaivaantuneena päätään raapien Mornan mainitessa asiasta. Hetkeksi Iriador oli jo ehtinyt unohtaa Varnen kokonaan. Mutta se mikä ei tappanut, se vahvisti. Niinhän se oli aina mennyt. Varne tuskin mokomaa pahakseen pisti. Miehellä olisi muutenkin reilusti selitettävää jahka ensin heräisi. Sitä ennen Iriadorin kuitenkin oli pärjättävä Mornan kanssa, joka ei vieläkään tuntunut olevan luovuttanut aikeittensa suhteen.
Luovuta jo typerys, et tule pärjäämään minulle tuolla päättömällä nyrkkiesi heiluttelulla, Iriador murisi toiselle takaisin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Loka 2011, 18:30

Morna

Ärsyynnys valtasi Mornan, kun tämä tiesi Iriadorin olevan oikeassa. Pelkkä nyrkkien heilautus ei tappaisi tätä herraa toisin kuin se oli tappanut tytön munkkiluostarilla. Morna vilkaisi Iriadorin aseita jotka lojuivat edelleen maassa. Idiootti. Morna ajatteli ja irvisti. Sekunnin murto-osassa hän oli jo singahtanut Iriadorin aseiden luo ja vetänyt toisen katanista ylös.
"Minun ei tarvitse käyttää pelkkiä nyrkkejä", Morna huomautti. Hän osoitti miekan kärjellä Iriadoria. Yksi sivallus kurkulle saisi tuon kuolemaan hetkessä. Hän otti pari askelta lähemmäs toista haltiaa.
"Minun ei tarvitse pärjätä pelkällä 'päättömällä' nyrkkien heilutuksella." Jos Iriador ei keksisi itseleen jotain apua tästä tulisi läjä viipaleita, jotka Morna voisi asettaa leipänsä päälle vielä tämän yön aikana ja syödä ne yöpalaksi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Loka 2011, 20:01

Iriador

Mornan irvistys ei luvannut mitään hyvää. Korkeahaltia ei ehtinyt sanaakaan sanoa, kun Mornalla olikin jo tämän viimeisen päälle teroitettu katana kädessään. Iriadorin naama valahti erittäin kalpeaksi. Punatukalla ei olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä toiselle ilman aseita. Ja mikäli Morna osasi käyttää kädessä olevaa miekkaansa oikealla tavala, saisi haltia sillä erittäin pahaa jälkeä aikaiseksi. Korkeahaltia perääntyi varovaisuuttaan toisen ottaessa askelia tätä kohti.
Ei tarvitsekaan, mutta laske se miekka alas, Iriador yritti puhua toiselle järkeä päähän tietäen kuitenkin, että se oli turhinta mitä hän saattoi tässä tilanteessa tehdä.

Punatukka oli turhan kaukana teltasta jossa tuon aseet makasivat, mutta silti mies päätti ottaa riskin. Korkeahaltia teleporttasi jälleen. Teltalle ja takaisin Mornan eteen, poimien käteensä ketjusirpin. Punatukka tunsi kuinka voimat valuivat harakoille hänen käyttäessä liikaa maagisia taitojansa, mutta ei antanut sen häiritä itseään. Korkeahaltia tarttui toisella kädellä sirpissä olevan ketjun päästä ja toisella hieman kauempaa ja ryhtyi sitten pyörittämään asetta vieressään. Ketjusirppi oli Iriadorin aseista hänen henkilökohtainen suosikkinsa ja sillä jos millä tuo saisi pahaa jälkeä aikaiseksi.

Iriador otti kaksi uhkaavaa askelta kohti Mornaa ja virnisti pirullisesti menettäen viimeisetkin säälin rippeensä tuolla hetkellä.
Käy päälle jos uskallat mokoma maanvaiva, korkeahaltia tuumasi yhtä uhkaavasti kuin miltä sillä hetkellä näytti.

//Nyt tahtoo pelata Samurai Warriorsia Hanzo Hattorilla ;_____; .. pirun ketjusirpit~//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa

cron