Mökötystä & Naurua

[Onzki]

Eveline

Eveline asteli metsässä kaikessa rauhassa, hyräillen jotakin. Kävellessään tyttö keinuttelee lanteitaan rennosti, kuin tanssien. Sää oli sopiva yskinoloon, mutta kyllä tälle seura kelpaisi... Tuuli heilutteli rennosti lehtiä, ja ketään ei näkynyt. Hymyillen neitokainen asteli eteenpäin, ympärilleen katsellen. Oliko kaikki kerrankin näin hyvin, eikä tytön mielessä pyörinyt isä, tai sisko, tai jokin muu ikävä asia. Eveline ei ollut muistanutkaan, miltä tuntui, kun oli hetenkin onnellinen.
Onnelliset ajatukset loppuivat kuin seinään, kun tyttö kohosi vauhdilla korkeuksiin. Ansa!? Mitä sellainen teki metsässä!? Vihaisesti kiljaisten, neito rimpuili verkon sisällä, mutta turhaan. Asento oli todellakin epämukava, eikä kukaan näyttänyt olevan lähellä. Niinpä tyttö tyytyi murahtelemaan verkon sisällä. Kaikki epämukava palasi tämän mieleen. "Auttakaa!" Eveline kiljaisi vihaisesti, samalla jatkaen taas turhaa rimpuilua.

Tyttö oli jo hetken roikkunut avuttomana, pystymättä liikkumaan. Hame tuntui olevan korvissa, joten tämä siirsi kättään, mutta liike jumitti käden neidon ja verkon väliin. Hame oli edelleen korkealla, ja tämä halusi sitä alemmas, mutta tämä hemmetin verkko esti hameen noston! Jos joku ei tulisi, tämä aikoisi vaikka purra verkon rikki!

[Nya]

Raven Rhine

Nuorukainen kujeskeli metsässä, hän aiko varmitella tekemiää ansoja. Hän asetti niitä paremmin ja teki uusiakin. Hetken kuluttua hän kuulikin jonkin laista kiljumista ja huutoja. "Oi voi.. Joku on tainnut jäädä ansaan.." Rave ei sanonut tätä säälistä, enemmänkin hän kihisi naurusta, kun hän käveli kohti ääntä. Nuorukainen tuli pulentoista metrin riippuvan verkon luo. Hän jäi toljottelemaan siinä olevaa "saalista".

Rave räjähti isoon nauruun. "Bhahhaha! taisi jäädä isompi saalis tänään verkkoon." Rave hirnui melkeipä, kuin hevonen. Hänellä oli hulvattoman hauskaa. "No heipä hei! Onkos neiti rippunut kauanki?" Rave kysyi kohteliaasti virnistellen. Hän olisi halunnut nareskella siinä koko päivän.

Hän veti puukonsa ja heitti sillä köyttä. Verkko putosi alas kaikkineen neiteineen. Rave sai neidosta kopin. "Ois tullu kova pudotus. Teillähän on hame hieman huonosti.." Rave hymyili ja laski neidon alas. "Olen Raven Rhine. Sano Raveks tai Rhineks, ihna miten haluut." Rave hekotteli ja keräsi verkon jäänteitä pois.

//no tässä tulee!

[Onzki]

Eveline

Neito kuuli ääniä. Pelastus!... Tyttö laskeutui pehmeästi toisen syliin, mutta ei näyttänyt mitenkään iloiselta päästyään pois. Tuo vielä nauroikin! "Ole hiljaa! Onko tuo sun mielestä hauskaakin?" tämä karjui punastuneena. Tyttöä todella ärsytti. "Tiedätkö? Jos et nyt lopeta tuota nauramista mä lyön sua!" neito uhosi, ja todellakin löisi tuota, jos tuo ei lopettaisi, niin älyttömästi tyttöä suututti. Hame oli jo tarpeeksi lyhyt, ei sen tarvinnut enää ylemmäs nousta. Hamettaan suoristellen tämä mutisi jotakin vihaisesti, ja istahti maahan. "Sinua minä sanon PÖLJÄKSI!" tämä huudahti, mutta ihme, tämä näytti jo leppyneen hiukan. "No, jos sä esittäydyit, minunkin pitää... Eveline Mailon. Eve." tämä mutisi vihaisen kuuloisena. Tämä joko istuisi tässä niin kauan, että tuo pyytäisi anteeksi, tai sitten jos tuo lähtisi, tämä seuraisi sanaakaan sanomatta tuota, pitäisi tuon tajuta, että tämä halusi, että tältä pyydetään anteeksi!

[Nya]

Raven Rhine

Rave katseli mököttävää tyttöä joka esittäytyi Eveksi ja hän oli heti alkuun saanut tytöltä lempinimen Pölkypää. Nuorukainen vain nauroi. "Ehehehe! Hulvatonta! Osaat valita sopivan lempinimenkin!" Rave pärrötti Even hiuksia. "No älä nyyt! Ei saa mököttää!" Rave hekotteli ja kyykistyi tytön tasolle.

"Jos haluat lyödä, siitä vaan!" Rave hymyili ja osoitti naamaansa. Ruskea iho ja vihreät silmät. Mustat hiukset menivät naamalle, kun tuuli tempaisi ne mukaansa. "No niin Eve! Niinhän? Ollaan sitten, kuin sinä!" Rave meni tytön asentoon ja alkoi mököttämään. Hänen ilmeensä ei muistuttanut yhtään tytön ilmettä. "Äh! Ei tästä tule mitään. Olisitpa nähnyt oman ilmeesi! Se oli niin hauska." Nuorukainen hymyli ja nousi ylös. Hän huokaisi ja keräsi loputkin verkon osat.

"Etkö pitänyt siitä ansasta. Tule luokseni ottamaa kupillinen teetä, mitäs sanot?" Rave virnisteli ja katsoi Eveen. "Vai...? Aikooko neiti kenties mökötellä koko päivän täällä?" Nuorukainen kiersi härnäävästi ympyrää tytön ympärillä.

[Onzki]

Eveline

Toinen oli varsin ärsyttävä, mutta myös suloinen. Neito yritti olla nauramatta, nimittäin tämän oli vaikea olla nauramatta, jos joku muu nauroi. Tyttö sai väännettyä naamalleen loukkaantuneen ilmeen.
Poika käy kyykkyyn, sitten sanoen, että tämä saisi lyödä. Neiti pudistaa päätään, ja kurottautuu pussaamaan toisen poskea. "En lyö, jos noin kovasti haluat." tämä mutisee, toista katsoen, ensin suloisesti, sitten illistäen, ja kääntäen katseensa poispäin toisesta.

Neito istui kädet puuskassa, nenä pystyssä. "No en pitänyt!" tämä tiuskaisee, mutta tee houkutteli tyttöä. "En aio istua." neitokainen sanoo, samalla nousten. "Tulen teelle, jos lopetat tuon kokoaikaisen nauramisen!" neiti sanoo, ihme ja kyllä, neitosen kasvoilla näkyi hurmaava hymy. Tyttö kohtotti toista kulmaansa ja virnisti, jos tuo lopettaisi tuon ärsyttävän kiertelyn.

[Nya]

Raven Rhine

Nuorukainen hymyili ja ojensi kätensä. "No niin mennään sitten. Ai niin sinun ei tietenkään ole pakko kävellä jos et halu.a" Rave hymyili ja vihelsi. Iso tumma hahmo tuli metsän siimeksistä. Sen hopeinen turkki osui valoon ja keltaiset silmät tuijottivat heitä. "Se on jättiläissusi. Nii-chan." Rave hymyili ja meni sen luo paijailemaan. "Tule silittämään. Sen turkki on, kuin silkkiä." Rave hymyili ja huitaisi neitoa tulemaan lähemmäs.

Rave hyppäsi sen selkään ja katseli samantien Eveen. "Mökkini on tuolla metsän laitumilla. Tuota saanko kysyä oletkos haltia vaiko joku ihminen?" Rave hieraisi leukaansa tehden samalla erittäin hauskan näköisen ilmeen. Hän lopetti ja hymyili vain.

[Onzki]

Eveline

Tyttö hymyili toiselle, oliko tuo sittenkään niin paha? Suloinen tuo oli, jos ei muuta! Toinen sanoi jotain, mitä tämä ei kuullut, kohta tuo vihelsi, ja metsästä saapui tumma hahmo. Neito tunnisti sen suureksi sudeksi. "Hui. Siltähän löytyy kokoa." tyttö virnisteli, ja lähti astelemaan toisia kohti.
Neito kurottautui silittämään sutta, samalla mutisten jotakin.

Mökki ei todennäköisesti ollut kaukana. Toinen halusi tietää, oliko tämä haltia, vai ihminen. "Ihminen, ja ihmisten puolella. Entä sinä?" tyttö kysäisi, ja samalla virnuili. "Tulenko minäkin sinne?" tämä kysyy, edelleen sutta silitellen, mutta suloinen katse pysyi pojassa. "Oliko se ansa tarkoitettu ihmisille, vai jollekkin eläimelle?" neito kysyy.

[Nya]

Raven Rhine

"Joo tule nyt jos et halua juosta tämän perässä." Nuorukainen taputteli sutta. Hän kuulimettä Eve oli ihmisten puolella ja oli ihminen. Rave virnisti, hänellä oli jotain mielessään. "Olen haltia ja haltioiden puolella." Rave sanoi vakuuttuneesti. Oikeasti hän halusi vain nähdä tytön ilmeen, ei hän ollut nyt oikeasti haltioiden puolella tai ollut edes haltia. Hänhän oli ihminen/haltia ja oli puolueeton.

Rave ei välittänyt yhtään sodasta ja siihen liitymiseen. Rave pudisteli päätään neidon tekemään kysymykseen oliko ansat tarkoitettu ihmisiä varten. "Ne ovat vain pieniä kepposia." Rave hymyili ja katseli suttaan.
"Haluan tähän sotivaan maahan hieman eloa, vaikka se olisikin suuttuneita naamoja sun muuta sellaista. Iloisempia kasvojahan on kivempi katsoa kuin vihaisi ja surullisia?" Rave kysyi hieman mietteliäänä, mutta iloisen näköisenä siltikin. Nii-chan alkoi jo tulla kärsimättömäksi, kun tässä nyt vain puhuttiin ja oltiin paikoillaan. "Sori sori! Lähdetään ihan kohta." Nuorukainen rauhoitteli sutta ja virnisti neidolle.

[Onzki]

Eveline

Tyttö hymyili, ja kapusi pojan taakse keveästi, kädet toisen ympärille kietoen. "En juokse nopee, joten." tämä naurahti. "Haltia?! Okei..." tämä mutisee, ja ilme todellakin oli yllättänyt. "Ei olisi uskonut..." neito sanoo hämmästyneen kuuloisena, eikä tämä osannut arvata, että tuo valehteli, ja jos tuo aikoisi paljastaa, että olisi oikeasti ihminen, ja puolueeton, tämä olisi varsin helpottunut. Jos tämän isä saisi tieää että tämä on edes katsonut haltiaan, tämä saisi aika nopean lähdön. Tyttö nielaisi, ja automaattisesti puristi toista kovempaa.

Neito hymyili. "No minua ei naurattanut!" tämä naurahti, ja nojaili hennosti toiseen. "No ihmisiä voi ilostuttaa muullakin tavalla, vai mitä?" tyttö kysyy. "No jos sutesi haluaa lähteä, miksemme ole jo matkalla?" tämä sanoo, samalla virnistäen.

[Nya]

Raven Rhine

Neito nielaisi ja puristi Ravea. Rave naurahti. "Okei minä ensinnäkin valehtelin. En ole haltia. Olen Ihminen/haltia ja puolueeton." Nuorukainen hymyili ja antoi suden lähteä liikkeelle. "Mutta jos olisin ollut halti, nii oisin varmaa katkassut kaulas... Ehehehe!" Rave nauroi ja ohjasi sutta metsän reunamille. "Eli olen hieman teitä ja niitä toisia. Puoliksi vain." Nuorukainen hymyili ja laskeutui pienen puisenmökin luo.

Rave avasi oven ja ktsoi neitoon: "Älä tule ihan heti sisään, pitää tehdä eräs asia!" Rave käski ja juoksahti sisään kovaa vauhtia. Sisältä kuului kaiken maailman ryskettä ja äkkiä sieltä kuului myö Raven ääni: "Auts!" Kuului iso tömähdys ja oli hetken hiljaista. Sitten nuorukainen ilmestyi ovelle hekottellen. "Anteeksi. Kämpäni oli hieman törkyinen, kun en koskaan käy täällä. Piti siivota melko nopeasti, että tänne kehtaa tuoda tuollaisen aatelisen..." Nuorukainen virnisteli ja ojensi kätensä tyttöä kohti. Hän kumartui leikkisästi.

"ollos hyvä ja käykkäämme minun vaatimattomaan majaani." Rave hymyili ja nousi ylös. Hän johdatti tytön keittiön ja olohuoneen näköiseen huoneeseen. "Tässä istu toki tähän." rave osoitti mukavan näköistä tuolia. Hän oli hyvin pienessä ajassa saanut mökkinsä melko siistiin kuntoon.

[Onzki]

Eveline

Neito huokaisi syvään. "No huh huh... Isä olisi saanut raivarin, jos olisi kuullut että olen haltian kanssa..." tämä sanoi, ja hymyili. Tytöstä oli helpottava kuulla, ettei tuo ollut täysin haltia. Maisemia katsellen neitokainen istuskeli suden selässä, samalla jalkojaan aivan pienesti heilutellen.

Tämä laskeutui suden selästä, tutkien mökin ulkomuotoa. Toinen sanoi, ettei vielä saisi mennä sisään, joten tyttö jäi seisoskelemaan, ja odottamaan sisään pääsyä. Mökin sisältä kuului kaikenlaista ryskettä, ja kohta pojan ääni. Hiljaisuus, ja kohta poika tuli takaisin. "Ei nyt minun takia tarvitse siivota!" neito sanoo. Tyttö hymyili hurmaavasti, ja tarttui toisen käteen niiaten. "Minua aateliseksi voi sanoa, vaikka kuinka olisinkin." tämä sanoo toiselle hymyillen edelleen. Neito astui sisään, ja tutkiskeli mökkiä. "Kotoisa ja mukava." tämä sanoi, ja toisen kehotuksesta istui mukavalle tuolille. "Nyt saat luvan kertoa itsestäsi jotain, niin minäkin kerron istestäni." neito sanoo nopsaa, ettei joutuisi puhumaan itsestään heti ensimmäisenä.

[Nya]

Raven Rhine

"Miten se nyt oiken aloittaisi, ensinnäkin en muista mitään lapsuudestani... Ja toiseksi sain pestin kauppiaalta ja sain heti käteen potkut... Ja ööh.. Sitten sain töitä vanhalta muorilta palveluspoikana." Rave luetteli ja vilkuili samalla neitoon. Hän lähti pois, hellan luo, jossa vesikannu olikin jo tulella. Vesi ei nyt ihan vielä kiehunut, joten nuorukainen tuli takaisin. Pienellä "olohuoneenpöydällä" oli kaksi teekuppia ja latasellinen teeleipiä.

Nuorukainen hymyili kainosti. "Nyt on sinun vuorosi kertoa hieman itsestäsi. Nyt kun katsoo tarkkaan, olet varmaan hyvin kasvatettu? Vai?" Rave arvaili ja virnisti. Rave meni taas hellan viereen ja otti kiehuvan veden pois hellalta. Nuorukainen kaatoi kuppeihin kiehuvaa nettä ja lisäsi nopeasti teelehdet. "Kermaa ja sokeria olis tarjolla. Ota vapaasti mitä haluat pöydältä." Rave vei kannun pois ja tuli takaisin, hän istahti puisellejakkaralle ja otti teemukinsa käsiinsä. Rave lisäsi sokeria ja kermaa teekuppiinsa. Sitten hän katsoi odottavasti Eveen ja hörppi teetään.

[Onzki]

Eveline

Kaunokainen kuunteli hymyillen, kun toinen kertoi itsestään. Kohta tuo hävisi, eikä aikakaan, kun tuo palasi kahden teekupin ja teeleipien kanssa. Tyttö nyökkäsi. "No, jotakin minusta... Lapsuuteni ei ollut mitenkään hyvä. Isäni takia, siitä ei sen enempää. Jos kertoisin työstäni. Tanssin erillaisissa tilaisuuksissa. Siitä ei voi kertoa sen enempää." neito nauahti, ja jatkoi: "Ja olisi minut kasvatettu hyvin, jos isäni ei olisi kokoajan juovuksissa, mutta minä en haluaisikaan olla hyvin kasvatettu. Eikai muuta." Tämä siirtää kuppiaan lähemmäs, nakkaa sinne hiukan sokeria ja kaataa kermaa, alkaen hörppiä. Tuon kanssa näköjään pystyi juttelemaan tavallisestikkin! Neito hymyili herttaisesti, jääden 'tuijottamaan' toista. Huomatessaan tuijotuksensa, neito siirtää katseensa, ihme ja kyllä, punastuen kattoon. Moni ei saanut neitoa punastelemaan. Eikä edes tuijottamaan itseään.
Huokaisten tämä nappaa yhden teeleivän, sen teen kanssa syöden.

[Nya]

Raven Rhine

Nuorukainen hymyili ja katsahti hieman ympärilleen. "Jaa-a mitäs sitten? Haluatko tehdä tai mennä minnekään?" Rave kysyi ja katsoi hieman sekasortoista taloaan. Hän hymyili taas tällä kertaa hän huomaa neitodon katseleva kattoon ja olevan vallan punainen.

"Hm? Mikäs se noin punastuttaa? Onko jokin hullusti tai jotain?" Rave tuli lähemmäs ja painoi hellästi kämmenensä tytön otsalle. Hän katselee hieman punaista Eveä. "Ei. Eipäs sinulla ole mikään hassusti, miskäs se sitten saa teidät noin punastelemaan?" Rave virnuilee ja hörpäisee teensä loppuun. Hän sieppaa lautaselta teeleivän ja alkaa mutustella sitä. Nuorukainen katseli hieman hassusti neitoa ja odotteli vastausta aikansa. Ulkoa alkoi kuulua vinkunaa. Nii-chan raapi hieman ovea, huomauttaen että hänellekkin maistuisi nyt hyvinkin jotain. Rave huokaisee ja raapi päätään. Hän hymyilee lempeästi neidolle. "Salittehan että poistun? Pitää näet ruokkia lemikki." Nuorukainen kumartaa leikkisästi ja lähtee uikkuttavan suden luo. Iso lihanpalan lentää ulos ja kuuluu valtava tömähdys, kun susi melkeimpä hyppää lihaan kiinni. Nuorukainen palasi virnistellen neidon luokse. "No niin nyt on lemmikitkin ruokittu!" Rave katselee taas teeleipä lautasta ja sieppaa uuden teeleivän. Hän nappasi siitä palan suuhunsa.

[Onzki]

Eveline

Tyttö nosti olkiaan toisen kysymykselle. Ei tämä tiennyt mitä haluaisi tehdä! Tai no, tämä voisi tuijotella toisen hiuksia, mutta todennäköisesti tuolle tuli tylsää. "No minulla on... kuuma..." neito sanoo, toisen ihmetellessä miksi tämä punasteli. Toisen tee loppui, kun tämän tee oli jo loppunut. Nyt vasta tämä huomasi, että tämän kieli oli palanut! Ihme tyyppi tuo! Ensin tämä punastelee, ja sitten tämä ei edes ole huomannut että tämän kieli paloi! Tuo poika ei koskaan saisi tietää että tämän kieli paloi... Neitokainen hymyili, ja hymyssä pystyi huomaamaan pientä ujoutta. Tämä nyökkää pienesti toisen lähtiessä ruokkimaan suttansa. Kun tuo palaa takaisin tyttöä hymyilee suloisesti ja kohentaa asentoa tuolillaan. "Sallitteko?" kaunokainen kysäisee, ja odottamatta vastausta ja siirtyy tuota lähemmäs, pörröttämään tuon hiuksia. Neito istahtaa takaisin hymyillen. "Sinulla on ihanat hiukset." tämä virnistelee. Toisen suloisuus ja huumorintaju sai tytön hymyilemään. Oli maailmassa sittenkin yksi melkein samalla tasolla oleva ihminen joka oli positiivinen ja osasi nauraa, niinkuin Eveline.