Mökötystä & Naurua

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nya » 28 Loka 2011, 21:45

Raven Rhine

Nuorukainen katsoi punastunutta tyttö. Hän hymyili lempeästi. "Se oli..." Rave jätti lopulta loppu lauseestaan sanomasta ja pää notkahti alas punaisena. Hän aapi hermostuneena niskansa. Toivottavasti Nii-chanilla menee hyvin.

Susi murahti myöntävästi toiselle, nimensä suhteen. Susi painoi päänsä. Alas ja huokaisi hetken. Noh... Minä nyt en tahdo taistella. Olen tottunut vahtimaan isääntääni hyvin tarkkaan. Olen pahoillani töykeydestäni. Susi murahti hiljaa ja käänsi katseensa pois päin. Erin.. Vai, että se on tuon toisen nimi.

Rave otti paremman asennon tuolissa ja huokaisi. "Mitähän nyt..?" Nuorukainen puhui rauhallisesti. Hän huokaili haikeasti ja katsoi Evelineen. Hän hymyili iloisena ja virnisti. Haavat olivat jo parempaan päin. Niin kuin Raven olokin oli.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 29 Loka 2011, 17:41

Eveline & Erin

Toisen lause jäi kesken, joka jäi ärsyttämään tyttöä. Lause olisi voinut jatkua liiankin monella sanalla. Tietenkin tämä toivoi sitä parasta, mutta voi olla ettei toinen pitänytkään siitä, tai sitten tuo ei pitänyt edes tästä! Pitikö tuo vai ei, sen tämä aikoi selvittää... jotenkin.... Epävarmuus tuntui hirveältä tässä vaiheessa! Mitäs jos tuo siltikin vain leikki tämän tunteilla...?

Taisteleminen ei koskaan ole mukavaa. Mutta välillä nenän eteen sattuu riitaisia kavereita... Ja on ymmärrettävää, että "säikähdit" sitä, että kannoin omistajaasi. Kuka vain olisi hermostunut! naaras haukahti, ja puhalteli taas otsatukkaansa. Miten, onko teillä tuon pojan kanssa jokin erityinen yhteinen tarina? susi kysäisi, ja haukotteli, suuret ja terävät hampaat paljastuen. Hetken toista tapittaen, tämä rupesikin sitten tuijottelemaan taivasta.

"Mitä mitähän nyt?" tämä naurahtaa, koska ei todellakaan osaa vastata tuon kysymykseen. Se voi tarkoittaa taas mitä tahansa! Hetken lattiaa tuijoteltuaan, tämä uskaltaa nostaa katseensa toiseen, ilman punastusta, ja tämän iloksi toisen kasvoilla näkyi virne. "Tämäkö oli se ihme parantuminen?" tämä kysyi, itsekkin pienen virneen kasvoilleen päästäen.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 31 Loka 2011, 11:30

Raven Rhine

Hän naurahti toisen kommentille. "Vai että ihme parantuminen. En minä oikein ihan heti parannu pelkän suudelman avulla..." Rave virnisteli. Hänellä oli ollut kuumeta koko tämän ajan. Ravea alkoi jostain syystä hiukan huimaamaan taas. Nuorukaisen olo kävi hiukkasen levottomaksi. Kaikki äänet alkoivat kaikua hänen päässään. Näkö horjui, Rave atsahti nopeasti Evelineen. Nuorukainen piti hieman päätään. Ravea huippasi nyt kunnolla. Hetken hyväolo oli kaikonnut kuin tuhka tuuleen. Nuorukainen nojasi hieman eteenpäin ja horjahti. Hän kaatui lattialle ja veti lasin mukanaan. Lasi särkyi lattialle pieniksi palasiksi ja kuului kova kolahdu ja tömähdys. Nuorukaisen keho kuumotti, hän oli hikinen ja hengitti vaivalloisesti.

Nii-chan katsoi Eriniä ja höristeli korviaan tuon kysyessä isäntänsä yhteisestä menneisyydestä. Hän pelasti minut metsästäjän ansasta. Minä sain häneltä kodin. Olen uskollinen koko elämäni hänelle,aina. Susi ulvahti ja nousi ylös, se käveli toisen luo aikomatta hyökätä. Se nuuski hieman toista ja murahti. Nii-chan jäi myös katselemaan taivasta. Äkkiä kuitenkin kuului kova kolahdus, jota susi pelästyi. Se ryntäsi nopeasti oven luo ja uikutti. Sillä oli paha aavistus.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 31 Loka 2011, 21:34

Eveline & Erin

Tyttö virnisti pienesti, ja naurahti: "No kyllähän sillä aika suuri vaikutus oli." Yht'äkkiä toisen olo tuntui huononevan. "Rave...? Kaikki ihan ok?" tämä kysäisi, ja katsoi toista huolestuneesti. Toinen piteli päätään, ja neito näytti jo todella huolestuneelta, ja nousi etsimään rättiä. Toisella oli selvästi kuumetta. Tämän takaa kuului kolahdus, ja tämä kirkaisi, Raven suuntaan kääntyen, ja toisen luo rientäen. "Rave! Eihän satu minnekkään?" tämä hätäili, toisen hiuksia silittäen. "Ei olisi pitänyt nousta..." neito mutisi, pientä syyllisyyttä tuntien. Lasi särkyi lattialle, ja tämä haavoista välittämättä siirsi lasinsiruja kauemmas toisesta. Hetken siruja toisesta kauemmas siirreltyään, tämä ynähti, ja vetäisi kämmenestään lasinsirun, joka oli jäänyt syvälle tämän käteen. "Aijaija... Samperi..." tyttö mutisi ja pyyhkäisi verta mustiin legginsseihin, sitten penkkiä siirtäen, ja karjaisten: "Se ihmeen susi tänne!!".

Erin virnisti pienesti. Teillähän on ollut "ihana" tarina., tämä inahti, ja haukotteli taas. Toinen ulvahti, nousi, ja askelsi tämän luo, haistellen, eikä selvästikkään aikonut pahaa. Naaras hymyili sudenlailla, ja samalla hätkähti tömähdystä ja kirkaisua sisältä. Nii-Chan reagoi myös, ja ryntäsi uikuttamaan oven taakse. Tyttö sisällä kiljaisi, ja Erin askelsi rennosti ovelle. "Hoidas kuule tyttö jotakin joskus itse..." tämä sanoi, ja aukaisi oven, noiden luo mennen. "Se tippui..." neito nyyhkäisi, ja kyykki surkeana, kädet veressä pojan vierellä. Erin naurahti, ja nosti pojan syliinsä. "Minnes tämä?" susi kysyi, ja katsoi Evelineä, ja sitten Ravea, sitten taas Eveä.

// dramaattista=3 tottakai! :d/
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Marras 2011, 10:32

Raven Rhine

Kuului kiljaisu, hän tunsi kuinka joku puhui ja silitteli hänn hiuksiaan. Rave ei jaksanut avaa silmiään. Kuului kaiken maailman kaikuvia ääniä. Evelinn kiroilua ja karjaisu. Äkkiä joku kiskaisi hänet ylös ja puhui rennosti. Se oli susi naisen ääni. Rave aukaisi hitaasti silmänsä j näki sudenhymyn. Hän katsoi hieman hölmistyneenä eteensä. Kuitenkin kun ajatukset olivat taas kasassa. "Nii-chan! Vie!" Rave köhisi ja suden murahtelu kuului ulkoa. Rave tuijotti hetken eteensä j katsoi Evelineen. "Se hakee erään joka voisi auttaa minua..." Rave köhisi ja sulki silmänsä.

Si juoksi hyvin nopeaa vauhtia ja saapui erään henkilön luo. Se haukkahti ja vikisi. Tyttö tuli esiin ja katsoi sutta pitkään.

//Minä tässä ajattelin että Rave pitäis saada paranemaan. Joten ajattelin hinata tänne Harun. Käykö? Totthan toki dramaattiikkaa... =3
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 04 Marras 2011, 22:09

Eveline & Erin

Eveline huokaili ja mutisi vähänväliä jotakin epämääräistä, joka rasitti Eriniä. "Voisitko olla hiljaa?" poikaa kannatteleva susi kysäisi, samalla mulkaisten Eveä. Eveline mulkaisi takaisin, ja jatkoi huokailuaan, hiukan hiljempaa. Rave tuntui tokenevan, ja kähisi jotakin sudelleen, joka lähti hirveää vauhtia jonnekkin. Susi murahtaa, ja mutisee tytölle: "Olisi tässä nyt parempaakin tekemistä..." ja Eveline pyöräyttää silmiään, ja kääntää selkänsä sudelle. Naaras murahti jotakin, ja laski pojan sängylle. //leikitää et siellä oli sellane:)// Eveline taas istahti pojan vierelle, lattiaa tuijotellen, syyllisyyttä tuntien, kohta toista vilkaisten, ja sitten taas nopeaa katseensa lattiaan siirtyen. "Anteeksi..." tämä mutisee. "Jos en olisi lähtenyt hääräilemään, et olisi kaatunut lattialle..." neito jatkaa ja kääntää nyt katseensa kokonaan toiseen.

Erin jäi seisoskelemaan, sitten huomaten, että tyttö oli siirtynyt istuskelemaan pojan viereen, ja pudistipäätään, ulos siirtyen, kuin henkivartija. Ei voi tietää minkälainen hullu sieltä suden mukana tulisi...

//kesti, ku meijän kone simahti, ja sillai:)//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 07 Marras 2011, 11:43

Raven Rhine & Haru

Rave tunsi kuinka hänet laskettiin sängylle ja jätettiin rauhaan. Eveline istui sängyn viereiseen tuoliin. Tyttö puhui hiljaa ja pyyteli anteeksi. "Ei se ollut sinun syytäsi... Mikään ei ole syytäsi, joten ei tarvitse pyydellä anteeksi!" Rave silitti toisen hiuksi hetken ja makasi raihallisesti sängyssä. "Minun tässä pitäisi pyytää sinulta anteeksi... Olen tuottanut sinulle hirveästi huolta..." Nuorukainen huokaisi ja sulki silmänsä uupuneisuudesta. "Olen pahoillani Eveline... Anteeksi.." Rave kuiskasi ja nukahti siihen. Hän nukkui kevyttä unta ja hengitti tavallisesti.

Haru katsoi sutta ja huokaisi, hän nousi siivilleen ja lähti juoksevan suden perään. "No niin... Taas jotakin..." Haru mutisi ja pysähtyi pihalle. Hän laskeutui maahan ja jäi paikoilleen. Tyttö katsoi ihmissutta. Häntä ei mielyttänyt kohdata ihmissusi. "Hei vain..." Haru sanoi arasti. Tyttö ei aikaasäästellyt ja meni toisen ohi ja avasi oven. Siellä näkyi istuva nainen vuoteen reunalla. Haru liikkui, kuin valon nopeudella. Kohta hän olikin jo hohtava vesi käsiensä ympärillä. Tyttö tuli vuoteen viereen ja tarkasteli ruhjeita sun muita haavoja. Haru laaki hohtavat kätensä Raven keholle. "Hiusmurtuma vasemmassa kädessä, avohaava päässä, monia pikku haavoja kehossa... Melko kova kuume..." Tyttö luetteli hetken ja painoi kätensä kaikkiin pahoihin haavoihin kohti. Näky oli hohtava ja parantava, tyttö lopetti ja katsahtoi naiseen. "Hän on kunnossa nyt. Ei syytä huoleen enää..." Haru sanoi ja lähti nopeasti pois mökistä, koska pelkäsi tuota ihmissutta. Haru paijasi Nii-chania ja häipyi paikalta salaman nopeasti.

Rave heräsi ja tunsi olevansa paremmassa kunnossa. Minnekään ei enää koskenut ja kuumekkin oli kaikonnut. "Kävikö täällä joku?" Rave kysyi hieman arvellen ja vilkuili ympärillee. Vähän ajan päästä hän nousi ja hymyili lempeästi Evelle. Hän kietaisi kätensä toisen ympärille ja halasi tätä hellästi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 13 Marras 2011, 21:25

Eveline & Erin

Neito murahti jotakin. "Mutta ei sinuun olisi pitänyt sattua..." tämä mutisee, ja niiskaisee pienesti. Ei todellakaan ollut reilua, että tuohon sattui! "Huolta kyllä..." tämä sanoo, ja lauseessa voi huomata pienen naurahduksen.
Kuulosti hiukan siltä että toinen oli kuolemassa, mutta onneksi näin ei ollut. Eveline oli saanut sellaisen käsityksen että joku oli tulossa, ja toivottavasti sellainen ihminen(kö?) joka osaisi parantaa Raven.

Erin seisoskeli ulkona ja kohta tämä haistoi sen toisen suden, ja jonkun tytön. Tyttö, joka oli toisen mukana, oli jotenkin erikoinen... Jotenkin todella voimakas... Kohta hiukan epäilevän näköinen neitonen tervehti tätä. "Hei." Erin nyökkäsi, ja asteli istumaan läheiselle kivelle.
Eveline istuskeli pojan vieressä, ja kohta kaunis neito ilmestyi sisään.
Toinen aikoi saada pojan kuntoon jonkinlaisilla taioilla, ja onnistuikin. Tyttö mutisi kaikki vammat, mitä pojalla oli, ja tsadam, kaikki oli kuulemma kunnossa. Eveline nyökkäsi tytölle, ja hymili. Tuo selvästi oli ennenkin joutunut paikkailemaan Ravea.

Toinen alkoi heräillä, ja kysäisi kävikö täällä joku. "Mmm'm. Joku tyttö." tämä vastasi, ja hymyili aurinkoisesti. "Sinuun ei enää satu...?" neito kysyi, hiukan varuillaan, voisihan tuo vaikka sanoa että sattui.
Hetken kuluttua toinen nousi seisomaan, ja halasi tätä. "Jos ei enää kiipeiltäisi puihin...?" tyttö naurahti, ja painautui toista vasten, samalla kädet toisen vatsan ympärille kietaisten.

// SORI SORI SORI!!! Mulla kesti taas. meidä kone simahti yms. ja sit ei päässy oikee minnekkää, ja muutenki kaikkee ollu tässä. että ei kannata ihmetellä, jos en vastaa!:)//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Marras 2011, 11:52

Raven Rhine

Rave siveli toisen hiukia ja hymyili. "Sinulla on pehmeät hiukset... Mmm.." Rave painoi päönsä hellästi toisen hiuksia vasten. Hän halasi hetken ja päästi irti. Rave laski kätensä toisen olkapäille kevyesti. "Ei... Minä olen anteeksi pyynnön velkaa sinulle. Minä olen aiheuttanut sinulle kamalasti huolta. Anteeksi" Rave huokaisi ja pudisti päätään. Hän laski katseensa alas ja huokaisi hyvin syvään.

"En tahdo että itket. En tahdo että olet surullinen. En tahdo että sinuun sattuu tai olet huolissasi. Haluan sinun olevan onnellinen, iloinen. Että naurat, olisit iloinen. Minä en kaipaa osakseni sääliä, haluan vain kaikkien olevan iloisia. En estä näjdä surullisia kasvoja. Ne muistuttaat minua jpstakin. Syvempä..." Rave huokaisi ja hänen kaavoillaan olisi voinut vannoa että ne olivat olleet hetken aikaa surulliset. Rave katsoi taas Evelineen. Nuorukainsen silmissä kiilui surullinen tunne. Kuitenkin Rave virnuili taas vanhaan tyyliinsä. "Käyn kutsumassa sen susinaisen tänne." Nuorukainen hymyili ja kääntyi lähteäkseen kohti ovea. Rave huokaisi ja hymyili lempeästi Evelinelle.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 15 Marras 2011, 20:00

Eveline & Erin

Neito sulki silmänsä ja halasi toista tiukasti.
Toinen pyyteli anteeksi. "Ei, älä. Sovitaan, ettei kumpikaan pyytele anteeksi?" tämä sanoo, ja hymyilee, samalla toisen poskea pienesti silittäen. Toisen katseen painaminen ja huokaus saa tämän hymyilemään lempeästi.

Toisen menneisyydessä oli selvästi jotakin, joka sattui toiseen. "Jos haluat, hymyilen aina." tämä sanoi, ja väläytti väsyneen mutta iloisen hymyn. Toinen sanoi etä hakee suden sisään, mutta eipä kerennyt ovelle, kun Erin astelikin jo sisään. "Kukas se äskeinen oli?" naaras kysyi, virnistäen. Eveline ei osannut vastata, joten pysytteli hiljaa, ja siirsi penkin pöydän viereen, ja istaghti siihen, näyttäen siltä, että nukahtaisi pystyyn.
"No Rave, oliko se tyttö joku vanha tuttu?" Erin kiusasi, odottaen Evelinen regtiota, mutta sai vain tylsistyneen haukotuksen. Susi hymähti, ja nojasi seinään.
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Marras 2011, 12:04

Raven Rhine

Nuorukainen katsahti Eriniä. "Emme olekkaan kuulleet sinun nimeäsi. Mikähän se mahtaa olla?" Rave kysyi ystävällisesti ja huomasi Evelinen väsymyksen. "Hän oli Haru nimeltään. Pelkkä ystävä..." Rave sanoi ja kohautti olkiaan. Nuorukainen käveli toisen tytön luokse. "Taidat olla melko väsynyt. Et kai sinäkin ole tulossa kipeäksi?" Nuorukainen virnisteli ja painoi lämpimän kämmenensä tytön otsalle. Rave huokaisi jerken ja suuntasi katseensa takaisin susinaiseen. "Olen kiitoksen velkaa sinulle." Rave huomautti kohteliaasti ja katsoi taas Evelineen. Hän kumartui toisen tasolle ja hymyili lempeästi. "Suosittelen menemään sänkyyn." Nuorukainen virnisti ja nousi sitten pystyyn.

"Kiitos vielä kerran.. Mutta nyt sinunkin olisi varmaanbparasta lähteä." Rave huikkai ihmissudelle ja virnisti sitten suloisesti. Hän nosti Even ja kantoi hänet sylissään pitkin huonetta sängylle. Hän peitteli tytön ja antoi pienen suukon tämän poskelle. "Kauniita unia Eve. Herätä minut jos on asiaa. Minäkin painun nukkumaan." Rave kuiski toisen korvaan ja silitti sitten tämän hiuksia. Rave käveli hiljaisuudessa pitkin makuu huonetta ja saapui olohuoneeseen. Hän siivosi lasin sirut lattialta ja löhähti sohvalle. Siihen nuorukainen lopulta nukahtikin.

//Anteeksiii!! Jos tuo minun hittaaminen haittaa sinu ilmoita vaan. Tosin olemme ihan tasoissa näissä hittauksissa. Jote olen todella pahoillani.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 19 Marras 2011, 01:09

Eveline & Erin

Erin virnisti, hiukan ilkeästi. "Erin, on nimeni." susi sanoi, ja huokaisi. Olipas harvinaisen outo päivä... "Toivoin teille hyvää jatkoa, ja että emme enää törmää toisiimme." Erin sanoi, ja kääntyi ovelle, sitten nopeasti ulos häviten. Evelien nosti kättään pienesti, kun Erin vielä katsoi tätä. Rave tuli kyselemään, ja kokeilemaan tämän otsaan. "Ei, väsyttää vain." tyttö sanoi, ja hymyilili toiselle. Neito hymähti ja katsoi toista.
Ei hän enää pikkuinen ollut, mutta toisen huolehteminen tuntui mukavalta.

Rave nosti tämän, ja kantoi sänkyynsä, jota tyttö ei pistänyt pahakseen.
Toinen sanoi jotakin, joka meni ohi tytöltä. Tämä vain nyökkäsi ja sulki silmänsä. Vaikka tätä väsytti, tuntui ettei uni tullut. Neito huokaisi, raotti silmiään, ja käänsi kylkeä. Neiti nukahti hetkisen kuluttua, ja nukkuikin sikeästi.

//en pistä pahaksi, ja tasoissa ollaan:D//
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Marras 2011, 11:32

Raven Rhine

Yö oli hieman kolea. Rave kääntyili levottomasti sohvalla ja näkin unta... Kuului kiljumista, kaikkialla paloi ja iso musta hahmo nauroi kamalalla äänellään. Veriset kädet ja pieni itkevä, panikoiva poika juoksi. Rave oli kuin sivu henkilö tämän seka melskan keskellä. Rave yritti hahmottaa ja huutaa. Ääntä kuitenkaan hän ei voinut tuottaa. Tuo musta hahmo läheni itkevää poikaa. Rave yritti juosta, muttei koskaan päässyt perille.

Rave ponkaisi sohvalta ylös ja tuijotti hikisesti eteensä. Oliko hän unohtanut jotakin tärkeää? Oliko. Mitä se saattoi olla? Mikä tuo kamala painajainen tarkoitti. Rave piteli päätään ja huokaisi. Aamukin oli tulossa. Nuorukainen nousi viimein ylös.

Rave katseli ulos. Ulkona oli niin kylmä että ikkunat huurustuivat. Rave toivoi, Evelinen vielä nukkuvan. Hän hämmenteli ajatuksissaan puuroa aamiaiseksi. Vähän ajan päästä hän haistoi palanutta. "Ei samperi!" Rave ähkäisi ja vei nopeasti palaneen puuron ulos. Sen hän kopautti suden eteen. Nii-chan tuijotti hetken palanutta puuroa, sitten se ahmaisi sen suuhunsa hyvillään. Susi rakasti palanutta puuroa. Rave meni takaisin ja alkoi keittää uutta puuroa. Jos hän nyt antaisi sen palaa pohjaan, olisi Rave maailman surkein puuron keittäjä.

Puuron ollessa valmis ja ei palanutta, Rave kattoi pöydän ja meni sen jälkeen istumaan penkille. Hän tuijotti ajatuksissaan ulos ikkunasta. Sisällä oli lämmin, kun hän oli sytyttänyt takkaan tulen. Mahdollisimman hiljaa, jotta Eveline ei olisi herännyt. Rave oli niin ajatuksissaa, ettei olisi varmaan huomannut, jos tyttö olisi istahtanut häntä vasta päätä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Onzki » 21 Marras 2011, 16:42

Eveline

Eveline heräsi pari kertaa yöllä, ihmettelemään missä oli, pienessä pelossa, että paikka ei olisi turvallinen. Hetken mietittyään, tämä tajusi, että oli turvassa.
Kun Rave heräsi olohuoneen puolella, tämä oli sikeässä unessa, mutta toisen ulos meneminen sai tytön hätkähtämään hereille. Joku joko poistui, tai saapui. Tuli aivan hiljaista, vain epämääräisiä ääniä ulkoa, ja tämän hengitys. Selvästi joku oli poistunut. Yksin olo tuntui ihmeen pelottavalta. Taas hän joutui miettimään missä oli. Jättämisen, ja yksinjäämisen pelko kasvoi tämän sisällä. Hetken kuluttua, joku tuli sisään. Koholle nostettu pää laskeutui, ja pieni huokaus karkasi neidon huulilta. Palanut haju tuli selvästi ruuasta. Neito tuijotti hetken kattoa ja hymyili pienesti.

Hetken kattoa tuijoteltuaan tämä nousi istumaan, ja asteli pojan luo, samalla hiuksiaan sukien. Toinen istui mietteissään pöydän ääressä, ja tyttö istui toisen kanssa pöytään. Rave näytti siltä, että vaikka tämä sanoisi jotakin, tuo ei huomaisi, joten tämä jäi istumaan, ja tapittamaan toista. Erillaiset ajatukset pyörivät tytön päässä. Pitikö poika todella tästä? Entä jos tuo heittäisi tämän pihalle, uskaltaisiko tämä mennä enää minnekkään, jos isä olisi taas vihainen?Miten tässä lopulta kävisi?
Onzki
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Marras 2011, 17:41

Raven Rhine

Eveline istahti häntä vasta päätä. Rave havahtui ja katsahti toista ystävällisesti. "Nukuitko hyvin? Huomenta. Tein aamiasta voit ihan vapaasti ottaa. Toivottavasti se ei ole pohjaan palanutta." Nuorukainen hymyili ja otti hieman itselleen. Kanussa oli maitoa jota hän tarjosi neidille. "Ulkona on melkoisen kylmä... Pitääkö sinun piankin lähteä, vai haluaistko jäädä tänne? ihan asumaan, kanssani. Kun minulla on hieman tylsää ilman seuraa." Rave sanoi tämän kaiken tosissaan ja täydellä sydämmellä.

Hän pelkäsi toisen reaktiota ja oli valmistautunut siihen. Hän odotti että toinen alkaisi nauramaan ja sanomaan tätä vitsiksi, mutta nuorukainen oli tosissaan. Täysin. Hän odotti maltillisesti toisen vastausta. Mitä jos toinen alkaisikin nauramaan ehdotukselle? Mitä jos? Rave huokaisi ja tuijotti kiinteästi, vakava ilme hetkellisesti kasvoillaan.
Nya
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron