Mökötystä & Naurua


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Nya

Viesti To Syys 29, 2011 9:51

Raven Rhine

Nuorukainen tuijotti hölmidtyneen näköisenä kun tyttö tuli ja pörrötti hänen hiuksiaan. Rave tuijotti hieman hupaisasti Eveä. "Kiitos kehuista ne kyllä ovat hieman sekaisin, kun en koskaan harjaa niitä." Nuorukainen naurahti ja hymyili ilosena Eveen. Häntä alkoi hieman tylsistyttämääntämä teehetki sillä siinä vain hörpittiin teeta ja keskusteltiin.

Rave nousi ja viittoi tyttöä tulemaan lähemmäs. Nuorukainen virnisteli ja kun hän sitten avasi ovan niin Nii-chan nuolaisi Ravea naamalle. " Nii-chan! Hyi! Ällöää!" Rave huudahti ja alkoi nauramaan hieman nolosti. Puan siltikin Rave viittoi seuraamaan. " Jaksatkos kävellä hieman. Jos menisimme pienelle kävelylle. Saataisiin hieman raitista ilmaa." Rave hymtyili ja kataeli odottavasti tyttöön. Hän oli hieman levoton ja tahtpi päästä purkamaan sitä ulkona. Rave hyppi sinne tänne puissa sekä maassa. Hän nauroi lämpimästi ja virnuili välillä Evelle.

//Lyhyt..

Viesti La Loka 01, 2011 8:45

Eveline

Neito naurahti ja venytteli pienesti. Poika nousi ja kehotti seuraamaan. Neiti nousi ja kipitti toisen perään. Toisen susi näytti selvästikkin pitävän pojasta. Toisen ehdotus käydä kävelyllä houkutteli tyttöä, joka olikin jo nyökkäämässä innokkaasti.
Poika pomppi vähän joka puolelle, välillä tälle virnuillen. Tuohon hommaan tämä ei ryhtyisi! "Minä jätän kiipeilyt toiselle kerralle." tämä sanoo, samalla ympärilleen katsellen. Osaisiko tuo rauhoittua hetkeksi, että tämä voisi taas nähdä tuon kasvot? Tuo ei näyttänyt olevan erityisen kiinnostunut tästä, mutta selvästikkin Eveline piti tuosta pojasta, ja aikoisi vielä näyttää sen, ehkä? Jos tämä uskaltaisi, tai tuo koskaan sitten rauhoittuisi. Eihän tämä tuntenut tuota vielä kunnolla, mutta toinen oli varsn mukava, eikä selvästikkään tarkoita pahaa noilla kepposillaan, eikä tämä todellakaan ollut enää vihainen, vaikka tosin silloin oli loukkaantunut, mutta ei tämä silloin tiennyt, ettei tuo tarkoittanut pahaa.

/nojoo, eise minullakaa mikää pitkä oo:)/

Nya

Viesti Ma Loka 03, 2011 7:40

Raven Rhine

Nuorukainen hymyili vienosti Evelinelle. He kävelivät pitkin metsä polkua. Ravesta oli hieman hiljaista, joten hänen oli keksittävä keskustelemistä. "Mitäs oiken mietit? Jotain salaista jota minä en saa kuulla?" Rave hihkaisi ja virnisti, hän naurahti ja tuli lähemmäs Eveä. "Salliiko neiti sen että otan teidän kädestä?" rave virnisti ja katseli hetken toisaalle. Nuorukainen ei oiken keksinyt muuta sanottavaa. Ideat olivat loppu. Hän nyt vain hymyili. "Ai niin! Olet tanssia. Haluaisitko näyttää minulle pari liikettäsi?" Rave virnisti ja meni Even eteen. "Katso olen näin kehno itsekkin. En osaa kunnolla edes tanssia." Rave yritti tehdä jotain, joka näytti melko epämääräiseltä.

Nuorukainen alkoi nauramaan yhtäkkiä. Häntä huvitti se ettei hän osannut tanssia kunnolla. Se oli myös varmasti näyttänyt jotenkin hassulta. "No Miten meni? Menikö ihan kuuseen?" Rave nauroi ja pyyhki kyyneleitään silmäkulmistaan. Hän oli hyvällä tuulella ja muutenkin kaikki oli niin rauhallista. Tosin syksy oli tulossa ja ilmat olivat alkaneet kylmentyä.

Viesti Ti Loka 04, 2011 4:24

Eveline

Nämä kävelivät, kunnes toine rikkoi hiljaisuuden kysymyksellään. "Jotain, mitä en sinulle kerro." tämä mutisee, poispäin toisesta katsoen, ettei punastusta huomaisi. Pieni nyökkäys näkyi kun toinen kysyi, salliko tämä sen, että poika ottaisi tätä kädestä. Neiti vilkaisi toista, mutta katse siirtyi nopeaa maahan.
Poika oli hetken hiljaa, kun yht'äkkiä muisti, että tämä oli ammatiltaan tanssia. "No voisin minä kai..." neiti suostuu näyttämään liikkeitään, mutta totinen ja ujo ilme hävisi, kun poika päättikin tanssia itse, nimittäin tämä räjähti nauruun. "Harjoittelemalla kehittyy..." tyttö naurahti. Kohta tyttö olikin tanssinut pienen pätkän tanssistaan, ja seisoi pojan vieressä vaatteita puhdistellen, olihan hän pyörähtänyt maassakin. Neitosen tanssiessa, huomasi heti, että kokemusta riitti. "No miltä näytti...?" neiti kysyi, pieni, ujo hymy kasvoillaan. Jostain puusta tipahti tyttösen nenälle vesitippa, joka sai tytön naurahtamaan pienesti.

Nya

Viesti Ke Loka 05, 2011 6:51

Raven Rhine

Nuorukainen katseli hetken tytön tanssia. "Wau! Olet todella hyvä, olen ihan kade!" Rave nauroi ja virnisti hänellä oli hauskaa. Raven toljotti hetken hänellä kävi eräs ajatus mielessä. Rave lähti juoksuun, kovaan sellaiseen. Ettei Eveline vain saisi häntä kiinni. Sanaa sanomatta hän juoksi tuntemalleen kukkien peittämälle alueelle. Sieltä hän keräsi pienen kimpun ja lähti juoksuun. Suojellen kukkakimppua, ettei se vain lähtisi pieleen. Hän melkeimpä törmäsi tyttöön, mutta onneksi nuorukainen ehti jarruttaa.

"Ole hyvä! Nämä ovat sinulle... Toivottavasti pidät, on kivempaa katsella iloisia kasvoja... En oiken tiennyt lempiväriäsi, joten keräsin mikä nyt sattui näyttämään kauniilta. Ne ainakin sopivat söpösti kasvoihisi." Rave hymyili lempeästi ja antoi ne tytölle. Hän ei ihmekyllä punastellut yhtään. Rave oli jo kuitenkin tottunut tälläisiin tilanteisiin ja osasi ottaa tilanteen haltuunsa. Etenkin jos oli tyttöjen seurassa. Hän oli tavannut niin monta tyttöä jo.

Viesti Ke Loka 05, 2011 7:25

Eveline

Neitonen hymyili toisen kehuille, kohauttaen samalla olkiaan.
Yht'äkkiä toinen lähti juoksuun, sellaisessa vauhdissa, että tyttö ei olisi koskaan saanut tuota kiinni. Neiti tuijotti toisen perään, sitten taivaalle haikeana katsahtaen, eikä todellakaan aikonut lähteä pinkomaan pojan perään. "Minnes sillä tuli kiire..." neito mutisi, mutta ilme kirkastui, kun toinen näkyi tulevan takaisin, ja kohta tuo meinaskin törmätä tähän. "Hui.." neiti mutisi, ja vilkaisi toiseen.
Toinen höpötti jotain, ja ojensi tälle kukkia, joka sai tytön punastumaan. Tämä otti kukat vastaan, ja tuijotteli niitä hetken, kunnes tämän mieleen juolahti, että jos tuo oli tuon näköinen, mukava, yms. niin monellekkohan tytölle tuo oli kukkia kuskannut, eikä ne näköjään ollut kuin siihen, että tämä näyttäisi iloiselta, joka tietenkin oli tälle suurikin pettymys. Neito vilkaisi toista, ja yritti hymyillä mahdollisimman kiitollisesti, mutta ilmeestä näki, että tämä oli pettynyt. "Kiitos, ne on kauniita. Ei minulle yleensä kukkai anneta." tyttö sanoi, ja sai jo hymyiltyä tavallisesti.
Aurinko paistoi mukavasti, ja oli sopivan viileä. Pieni tuuli heilutteli tyttösen hiuksia, joka levitteli hiukset naamalle. Tyttö alkoi siirrellä hiuksiaan, samalla tämä murahti jotakin hiuksista, ja ärsyttävästä tuulesta.

Nya

Viesti Ke Loka 05, 2011 7:47

Raven Rhine

Nuorukainen katsoi pettyneitä silmiä. "En minä ole poiminut ennen kukkia tytöille. Kunha olen vain puhunut heidän kanssaan... Tämä on ensimmäinen kertani." Rave hymyili ja taputti Eveä selkään hyvän tuulisesti. Tosiaan pitäisiköhän sitä vain kerätä kukkia ja ojennella niitä tapaamilleni tytöille? Eih! En todellakaan aijoi tehdä nii! Rave ajatteli ja alkoi pudistella ajatuksiaan pois päästä.

NUorukainen hymyili ja istahti sitten tytön eteen istumaan. "Mitäs. MItäs? Mitäs tehdään sitten??" Rave kysyi ja huokaisi. Hän veti henkeä kunnolla ja nauroi.

//Lyhyt!!

Viesti La Loka 08, 2011 12:28

Eveline

"No minäkö olen jotenkin erillainen tapaus, että minulle pitäisi kukkia kannella?" tämä kysyi, ja vilkaisi toista, tietenkin toivoen että saisi hyvän vastauksen. Ei pojat yleensä uskaltaneet tälle kukkia tuoda, tai eivätpä nuo paljo huomioineetkaan. Ei tämä oikeastaan edes huomannut, jos joku nuorempi kiinnitti huomiota tähän. Enemmänkin tämä piti saman ikäisistä, tai hiukan vanhemmista, mutta harvoin tämä huomioi ketään nuorempaa.
Tuo tuntui jotenkin mukavalta, ja sellaiselta, jolta ei tarvinnut paljoa huomiota kerätä.

Toinen istahti tämän eteen ja tämä istui perässä, tai oikeastaan kävi polvilleen, samalla toisen kysymykseen vastaten: "No, älä minulta kysy. En minä keksi. Olenhan nainen, meidän naisten ehdotukset on aina tylsiä, tai jotenkin huonoja." neito sanoi, samalla päätään pyöritellen, mutta kohta hymyillen, eikä toki tarkoittanut sanojaan, ei miehet aina torjunut naisten ehdotuksia. Tämä katseli toisen naurua huvittuneesti hymyillen.

// no öhhöh. sopiva, ku minä en osaa kirjottaa sellasia, joihin on helppo vastata! //

Nya

Viesti Ma Loka 10, 2011 9:34

Raven Rhine

Nuorukainen hymyili. Hän katseli hetken ympärilleen, kun taas käänsi katseensa Evelineen. "Entä sitten, jos minä kiikuti kukkia sinulle? Olet sentään ihminen. Tai siis noh ei se vaikut että olet ihminen... Äh unohda tu koko juttu..." Rave punastui ja painoi päänsä polvia vasten. "Tarkoitin sitä että kun tapasin ensimmäisen tytön hän oli melko samallainen kuin minä. Tosin osasi sentään vihastua toisin kuin minä. Seuraava seuraava taas joutui ravaamaan perässäni sinne tänne ja paikkaamaan minun hienoja haavojani." Rave nauroi hieman ja painoi taas päätään polvia vasten.

"Kuule... Olen kai jo kysynyt, mutta olisi tosi kiva tietää minkä ikäinen olet..." Nuorukainen käänsi katseensa pois ja hymyili silti salaa. Hän naurahti pari kertaa ja meni hiljaiseksi. Rave taisi loåulta nukahtaa, jos hän loukkaisi Eveä. Niin ei hän todellakaan tarkoittanut sitä, mutta hän vain torkahti ilman shytä. Rave lopulta kaatui kyljelleen maahan inahti hiljaa ja jatkoi uniaan.

//Rave simahti... Tiovottavasti Eveline ei ota nokkiinsa.

Viesti Pe Loka 14, 2011 7:03

Eveline

Tyttö hymyili, samalla pienesti silmiään siristellen, että näkisi toisen auringon paisteen läpi. "No eihän siinä mitään pahaa ole mutta..." tämä sanoo. "Hei hei! Miten niin en vaikuta ihmiseltä? Selitä." neiti sanoo päättäväisesti, mutta pieni virne näkyi tämän kasvoilla.
Neito kuunteli tarkkaavaisesti toisen selitystä tytöistä joita poika oli tavannut, samalla hymyillen, ja kun toinen sai lopetettua, tämä nyökkäsi, ehkä hiukan kuivasti. Ei ollut kiva kuunnella toisen puhuvan toisista tytöistä, olihan tällä jo jonkinlaisia tunteita poikaa kohtaan...

Toinen kysäisi tämän ikää. "19, entä sinä?" tämä vastasi, samalla kysäisten toisen ikää.
Toisen nukahdus huvitti tyttöä. "Enkai minä noin tylsää seuraa ole?" tämä naurahti hiljaa. Neiti ei oikein tiennyt mitä tekisi, joten kävi selälleen toisen viereen ja tuijotteli taivasta hymyillen. Tälläisiä hetkiä oli harvoin. Vielä puuttuisi että toinen olisi hereillä, mutta ei tuon nukkuminenkaan haitannut.
Kohta tyttönn kääntyi toisen suuntaan, ja alkoi tuijotella toista, hetkeksi silmiään kiinni painaen...

/ sorii ku kesti! eikä eve suutu :) /

Nya

Viesti Ma Loka 17, 2011 10:56

Raven Rhine

Nuorukainen heräsi ja katsahti sivulle. Hän säpsähti nähdessään tytön makaavan hänen vieressään. Hän nousi nopeasti istumaan, Raven kasvoille nousi punoitus, jota hän yritti epätoivoisesti peittää. Nuorukainen katsahti hetken ympärilleen. "Tuota... Jatketaanko matkaa?" Rave kysyi ja silti päin vastoin sanojaan hän kaatui maahan ja tuijotti pilviä taivaalla. "Hei.. Eikö tuo näytäkkin ihan lampaalta?" Rave kysyi osoittaen heidän päänsä ylä puolellaan olevaa pilveä. Ravella oli tylsää. Ei hän koko päivää jaksaisi makailla ja toljotella jotain tylsiä pilviä. Siinä hän makasi hetken, kunnes hän nousi takaisin istumaan.

Nuorukainen huokaisi pari kertaa ja nousi ylös. "Jatketaanko?" Nuorukainen kysyi ja ojensi kätensä Evelineä päin. "Ettei tule aivan tylsää.." Hän hymyili ja nosti tytön ylös lopulta. Hän katsoi ylös puuhun. "Kiivetään tuonne! Kai osaat kiivetä? Sieltä näkyisi varmaati hieman kauniimmat maisemat." Rave hihkasi ja hymyili lempeästi Evelinelle.

Viesti Ma Loka 17, 2011 5:04

Eveline

Toisen herätessä, tämä oli kerennyt jo aukaista silmänsä. Neitokainen väläytti hymyn. "Olenko tosiaan noin tylsää seuraa?" tyttö kysäisi, samalla virnistäen.
"Toki voidaan jatkaa. Ei pelkkä istuminen tai makaaminen aina ole mukavaa." tyttö myöntää, ja nousee seisomaan. Ei tuo kauaa ylhäällä pysynyt, vaan kohta olikin jo ihmettelemässä pilviä. Neitokainen naurahtaa toiselle, samalla lämpimästi hymyillen. Miten tämä koskaan voisi kertoa tuolle, että tämä piti tuosta kovasti? Ja jos hän ei saisi kerrottua asiaa nyt, tai kohta, saattoi olla hyvinkin myöhäistä, tai jos silloin tällä ei olisi yhtään varma olo... Ehkä pitäisi odottaa vielä hetki...?

"Jatketaan." tämä sanoi ja hymyili edelleen toiselle, nimittäin tämä ei voinut olla hymyilemättä tuon seurassa. Toinen ehdotteli nyt puuhun kiipeämistä. "No, jos kiipeän jätti suden, ja suuren hevosen selkään, enköhän ole hyvä kiipeämään?" tämä naurahti, ja asteli korkean yhden puun vierelle. Puu oli paksu, korkea, ja sen oksat olivat vankkoja ja kestäviä. "Jos kiipeäsimme tähän?" neitokainen kysäisi, ja ilman vastausta lähti ketterästi kiipeämään kohti latvaa. Kohta tämä pysähtyi istuskelemaan yhdelle oksalle, poikaa odotellen. "Jos tästä korkeudelta näkee kauniisti metsää, kannattaa kiivetä aivan latvaan." tämä toteaa, ja heiluttee jalkojaan pienesti.

Nya

Viesti Ti Loka 18, 2011 9:34

Raven Rhine

Nuorukainen katseli tytön kiipeämistä. Hän lähti perään ja saavuttikin Evelinen. Tämäpä jatkoi neidon kehotuksella vielä ylös päin. Latva oli hyvin tukeva ja vahva. Rave asettui istumaan ja katsahti ylös päin. "Hienot näkymä tosiaan.." Nuorukainen hymyili ja katsahti alas. Hän ojensi Evelle kätensä ja hymyili. "Tartu tähän. Nostan sinut ylös." Rave tarjouti. Tuuli puhalai syysilmaa, nuorukaisen hiukset menivät naamalle. Rave vetäiai niitä vähän sivuun. Hän käänsi nopeasti päänsä pois päin Evestä. Rave aivasti pienesti ja hetkeäkään epäröimättä hän tartui toisen käteen ja nosti hän ylös.

Rave laittoi Evelinen istumaan hänen syliinsä ja puristi vasten rintakehäänsä hellästi. "Tässä on ahdasta istua kaksi vierekkäin. Näin on mukavempaa. Ja putoaisit vain ellen pidä sinusta kiinni." Rave virnisti ja katsoi maisemia. Hän näki pienesti erottuvan kylän. "Onko tuo ihmisten kylä tuolla? En näe kunnolla sinne asti. Sano onko se vai ei." Nuorukainen osoitti varovasti, ettei neito tipahtaisi hänen sylistään. Rave katseli hetken rauhassa kun taas katsoi neitoon. Hymyillen lempeästi.

Viesti To Loka 20, 2011 1:01

Eveline

Poika ohitti tämän, ja jakoi ylöspäin. Tyttö jatkoi matkaansa, kerran pienesti liukastuen, mutta tukevan otteen avulla löysi taas tasapainonsa.
Toinen ojensi kätensä, ja kehotti tätä nousemaan toisen avulla.
Hetken taspainonsa kanssa taisteltuaan tämä tarttui toisen käteen, ja päätyi toisen syliin istumaan. Neitonen peitteli punastustaan, samalla alas katsellen, pienen nyökkäyksenkin pystyi huomaamaan.
Toinen katseli pientä kylää, joka todella oli ihmisten. "Onpa hyvinkin." tämä vastaa, samalla katsellen pientä kylää, joka ei erottunut kovinkaan hyvin korkeiden puiden keskeltä. "Miten, oletkos koskaan käynyt siellä?" neitokainen kysäisee. Tämä uskaltautuu painautumaan toista vasten hennosti, mutta lähes huomaamattomasti. "Täällä korkealla voisi asua, täällä on niin kaunista..." tyttönen mutisee, samalla toiseen pienesti vilkaisten, katse kuitenkin aika nopeaa siirtyen pois tuon kasvoista.
"Tiedätkös... Taidan..." tämä aloitti, kuitenkin kesken lauseen jättäen, taas sitten hiljaa jatkaen: "pitää sinusta...". Tuon jälkeen tämän katse siirtyi nopeaa taivaalle...

Nya

Viesti Pe Loka 21, 2011 9:05

Raven Rhine

"Joo. Olen käynyt useasti siellä, tosin samallaista kohtelua saan aivan, kuin haltioden parissa." Rave hymyili ja katseli hetken. Hän piteli toista hellästi sylissään. "Ehkä voisikin.. Mutta täältä on helpo tipahtaa, joten suosittelisin asumaan ihan maan kamaralla." Nuorukainen virnisteli ja naurahti heleästi. Toisen painautuessa hennosti häntä päin, oli nuorukainen punastua aivan. Hän peitti nopeasti punastuksensa. Eeline alkoi puhua, mutta lopetti parin sanan jälkeen. "Mitä?" Rave kysyi ja kun toinen sitten jatkoi lausettaan. Rave kuunteli tytön tunnustuksen. "Hienoa. Minäkin pidän sinusta. Oöet erityinen tyttö minulle." Rave hymyili lempeästi.

Kuitenkin nuorukainen horjahti pahasti taakse päin kovan tuulenpuuskan takia. Rave tiåahti tyttö sylissään. Hän säikähti pahasti. Voi ei! Viiden metrin pudotus! Eve ei ehkä, jos... Rave vain ehti ajatella. Hän otti napakan otteen tytöstä ja suojasi hänet tarkasti ettei hämelle kävisi kuinkaa. Rave mätkähti maahan Eveline sylissään. Nuorukaisen taju oli lähtenyt ja hän oli täynnä ruhjeita ja naarmuja. Pieni, ohut verivna valui pitkin otsaa. Rave hengitti kuitenkin. Hänen lehonsa oli kuuma, kylmä syysilma oli tehnyt Ravelle kuumeen.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö