Kylmässä aamussa ||varattu

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kylmässä aamussa ||varattu

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Loka 2011, 18:08

//Zero Grudge tänne!

Lelaca

Aurinko oli piilossa pilvien takana ja tuuli vihmoi syksyn värjäämiä lehtiä ympäriinsä. Kylmät ilmat lähestyivät Cryptiä ja ilmassa tuoksui hiljalleen tuleva talvi. Yön aikana oli ollut jo pakkasta ja maa oli kylmä. Osa kasveista oli vielä huurteessa, mutta lämpenevä aamu sai nekin sulamaan. Aurinko ei tosin ollut lämmittämässä metsikön asukkaita tai lintuja. Hiljaisuus vallitsi koko metsässä kun kaikki olivat jääneet pesäkoloihinsa nukkumaan. Kaikki ne joilla semmoinen oli.

Lelaca luikerteli eteenpäin kylmällä maalla. Hän paleli pahemman kerran ja jokainen hännän nytkähdys oli kohmea. Sormetkaan eivät ottaneet liikkuakseen. Hiljaisuus oli inhottava asia, kaikki pienetkin rasahdukset saivat Lelacan säikkymään. Liika hiljaisuus sai aikaan sellaiset tunteet että joku tarkkailisi kokoajan jokaista häen liikettään. Lelaca ravisti itseään ajatukselle ja tiheensi jähmeää luikerteluaan. Lämmin hengitys muodosti höyryä kylmempään ilmaan, ja ruumiinlämmön alla olleet lehdet ja kasvit jättivät huurteesta sulaneen vanan taakseen.

Lelaca luikerteli läheisen kaatuneen puun alle ja asettui pienelle rullalle. Koko hänen ruumiinsa värisi kylmässä ilmassa. Syksy ei tosiaankaan ollut hänen aikaansa, kesän lämpö olisi nyt miellytänyt. Kohtapuolin pitäisi hankkiutua luolastoihin talven ajaksi. Lelaca laski päänsä maata vasten ja sulki silmänsä. Nyt hän voisi pitää pienen tauon kaikessa tässä hiljaisuudessa. Lelaca ei aavistanutkaan kuinka nopeasti omarauha voisi loppua.

//En saanut jostain syystä ~ toimimaan, joten toistaiseksi käytössä on normaali aa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Loka 2011, 08:19

Lelaca

Juurikun uni meinasi tulla edestäpäin kuuluvat askeleiden töminät saivat silmän auki. Lelacan olisi tehnyt mieli huutaa että olkaa hiljaa, mutta vaikeni nähdessään valtavan valkoisen olennon edessään. Hänen leukansa loksahti epämääräisen pitkälle auki ja silmät olivat heittää voltin. Imeisesti kookas tulija ei ollut vielä nähnyt häntä, ja parempi niin. Lelaca sulki suunsa, rullaantui pienemmäksi mytytksi ja pyrki tekemään sen aivan hiljaa. Hän oli paikallaan liikkumatta ja tuijotti edessään olevaa jättiläistä. Näin voi käydä vain hänelle, vain ja ainoastaan hänelle. Lelaca ei edes tiennyt mitä toisen päässä liikkui, aikoiko tuo tappaa vai vain olla. Hän ei edes tiennyt liko tässä kommukointiin mitään mahdollisuutta. Nyt hän voisi kai sitten vain odottaa että toinen joko näkisi hänet tai lähtisi pois. Miksi ensimmäinen vaihtoehto vaikutti aina varmemmalta?

Lelacalla ei olut pienintäkään aikomusta liikkua. Hän avin toljotti toisen jalkoja ja jopa harkitsi välillä että olisi syöksähtänyt kuin kyy kolostaan ja purrut tuota jalkaan. Sääli ettei hänellä ollut rohkeutta tehdä sitä. Tietty olisi voinut huoauttaa toiselle että tämä keskeytti hänen nokosensa, mutta mitä jäkreä siinä olisi. EI mitään, kuten ei kyllä missään muussakaan asiassa joita Lelaca oli ehtinyt tämän elämänsä aikana tehdä. Pitempään harkitsematta hän hengähti syvään ja aukaisi suunsa puhuakseen.
"En tiedä teistä jotka jaksatte painella yötä päivää menossa, mutta minä olisin halunnut vielä muutama sekunti sitten nukkua", Lelaca sanoi ja luikerteli pois rungon alta. Hän kiemurteli parin metrin päähän toisesta ja kääntyi takaisin tulijan puoleen. Hän veti kaikki kätensä puuskaksi ja katsoi toista. Erittäin kookas näky kerrassaan, valtava koiraksi tai sudeksi. Tai mikä ikinä toinen olikaan. Lelaca pyrki saamaan kaluksensa pysymään matalalla jottei kylmä ilma tulisi sisäpuolelle. Lelaca odotti pahoittelua tai jotain vastaavaa, muttei ollut varma oliko sitä edes tulossa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Joulu 2011, 20:43

Vedän hahmon pois pelistä kun on niin kauan aikaa viivästynyt. Harmillista, joten ilmoittele jos haluat vielä jatkaa ^^
Lotdow
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron