Virhearvio ||varattu

[Lotdow]

//Ruy ja Ventus-setä tervetuloa.

Randy

Tuuli viskoi kuivuneita lehtiä ympäriinsä, joita putosi jatkuvasti pois kellertävänpunaisista puista. Syksy oli saapunut mys Quinn metsään ja värjännyt sen upeasti. Taivas oli kirkas, vain välillä ohi singohti ohi pilvivanoja. Aurinko paistoi korkealla ja loi valonsa joka paikaan. Se sai puut näyttämään suunnilleen liekehtiviltä. Lintujen ja muiden eläinten mekastus kaikui omana kuoronaan metsikön jokaisessa kolkassa. Auringon lmpöä vaimentava tuuli sai lehdet lentämään satumaisesti ilmassa.

Randy tepasteli onnellisena eteenpäin ja loikkasi välillä jopa kolmea metriä hipovia lukuja kohti ilmaa napatakseen lehtiä käsiinsä. Hän repi kaikki kiinni saamansa lehdet pieneksi silpuksi ja nakkasi silpun ilmaan kuin synttäreillä. Hän antoi pienten murusten laskeutua tukkaansa jonka jälkeen ravisti ne pois hiuksistaan. Perhosia ei enää näihin aikoihin näkynyt joka oli tylsyyttävää. Randy huokaisi kaivaten perhosia. Hän nousi takaisin puuhun ja jatkoi matkaansa pitkin puita.

Hän laskeutui vähän matkan päässä takaisin maankamaralle ja hiekka pöllähti ilmaan hänen jalkojensa alla. Elämä oli täydellistä niin hienoa. Demonitkin olivat häipyneet varjojen suojiin. Tosin tässä osassa metsää näkyi yllättävän paljon puiden varjoja ja kivenmurikoita. Randy oli varuillaan mutta koitti nauttia lämminttävän auringon viimehetkistä. Hän siemaisi oikein syvään henkeä ja rentoutui. Kukaan ei tuntunut olevan lähistöllä, kunnes...

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Ryu käveli hiljaisena metsässä ja tuijotteli eteenpäin. Lehtien kaunis väri ei oikein saanut tuota innostumaan. Poika pysähtyi yhden puun lähelle ja alkoi sivelemään sitä sormenpäillään. Tuo piteli viikatettaan löysästi kädessään, vaikka se olisikin ollut kenelle tahansa muulle todella painava. Herra pyörähti ympäri ja lähti taas kävelemään eteenpäin. Tuo raahasi viikatettaan perässään ja näytti varmasti aivan kuolleelta.

Ryu hyppäsi yhden puun oksalle ja hakkasi viikatteensa puun runkoa vasten, ettei olisi pudonnut edes vahingossakaan alas, vaikka hän olikin ihan hyvä tasapainottelemaan. Tuo pisti hattuaan hieman paremmin päähänsä ja veti viikatteen pois puun rungosta. Poika pudottautui alas puusta ja vilkuili ympärilleen. Jostain kuului pieni tömähdys, mutta se ei kuulunut Ryulle.

Poika käveli hitaasti ääntä päin ja raahasi viikatettaan perässään. Pian hän huomasi jonkun miehen hieman kauempana. Ovatko nuo sarvia..?, tuo kysyi itseltään mielessään ja piiloutui yhden puun taakse. Poika katseli miestä hiljaa suurilla, erivärisillä silmillään.

[Lotdow]

Randy

Hiljaisuuden rikkoi rusahdus. Randyn rentoutunut katse joka oli saanut hänen silmänsäkkin sulkeutumaan vaihtui nyt valppaudeksi. Hän pomppasi valmiusasentoon ja veti puukot esille. Hänen hengityksensä oli tiheääö kun hän tutkaili pusikkoa. Demoniko? Randy näki pienen vilauksen tummasta hahmosta ja tämä sai hänen epäilyksensä niin vahvoiksi että hän rupesi toimintaan. Randy ampaisi valtavalla loikalla kohti puuta jonne oli nähnyt hahmon katoavan. Hän hyppäsi monta metriä ilmaan ja nakkeli puukkoja pitkinä vanoina aina alastuloon asti. Randy vetäisi pisimmät puukkonsa jo valmiiksi esille ja tuijotti kohdettaan. Hän oli valmis silppuamaan sen pirun demonin joka uskaltautui tulemaan edes lähelle hänen reviirejään.

Randy ei nähnyt hahmoa joka oli kätkeytynyt puun taakse. Hän vain näki pari puun rungossa sojottavaa puukkoa ja takana tärrättääviä kahvoja. Olikohan hän osunut kohteeseensa. Hän päästi kipakan ääntelynsä ja sarvet työntyvät esille hänen suustaan. Randy pyyhki maata jalallaan ja silmät vihaa uhkuen hän katsoi kohti puuta.
"Tule esiin ja kohtaa minut, senkin Demonin-nilkki!" hän huusi ja sarvet saivat sanat kuulostamaan lievästi sössötykseltä.

Randyn hengitys tasaantui hiljalleen ja hän pystyi nousemaan kyykkyasennosta. Hän puristi tiukasti puukkoja kädessään ja oli valmis lävistämään jonkun ostalohkon jos tarve näin vaati. Randy kallisti päätään kun huomasi viikatteen kärjen pilkottavan. Demoneilla tosiaan oli toinen toistaan kiintoisampia aseita mukana.

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Poika tuijotteli sitä miestä hiljaa puun takaa, ennen kuin huomasi tuon ottavan puukot esille. Ryu virnisti väkisin, vaikkei oikein tuntenutkaan mitään tuon herran reagoimista kohtaan. Kun tuo sitten loikkasi tämän pojan "piilopaikkaa" päin ja alkoi viskelemään niitä puukkoja, Ryu meni kokonaan puun taakse piiloon. Ei hän päähänsä mitään iskuja halunnut, vaikkei se hirveästi haittaisikaan. Mutta kuka nyt kuolla haluaisi. Kun puukkojen viskely näytti loppuvan, Ryu vilkaisi taas puun takaa tuota. Hän kuitenkin "veti" päänsä takaisin puun suojaan, ettei tuo herra näkisi tätä.

Ryu seisoi puun takana ja piteli viikatteestaan yhdellä kädellä kiinni. Viikatteen terä oli kuitenkin vielä maata vasten ja sen takana seurasi pieni jälkivana, joka oli syntynyt kun Ryu oli vetänyt viikatettaan perässään. Pian Ryu kuuli jotain sössötystä ja ihme kyllä sai siitä selvää. Demoni vai..?, poika ajatteli ja katsoi itseään. Tuo nosti katseensa takaisin puun runkoon, josta selvästi näkyi puukkojen terien tulevan sen lävitse. Poika koski yhteen terään. "En ole demoni..", tuo mutisi sitten hiljaa. Hyvä jos se tuntematon tyyppi edes kuuli.

Ryu astui hetken päästä esiin ja katsoi itseään pidempää ja selvästi vanhempaa miestä hiljaa. Viikate raahautui taas tuon takana ja jätti hienot jäljet maahan. Poika kuitenkin nosti itseään isomman viikatteen eteensä, siltä varalta että tuo mies hyökkäisi.

[Lotdow]

Randy

Kuola putosi Randyn suusta kun hän ei saanut sitä kunnolla suljetuksi. Puun takaa astui esiin nuori poika ja Randy hiljeni. EIhän tuo ollut demoni, vai? Hän suoristui täydellisesti ja laski puukkonsa. Oliko tämä vain hämäystä.
"Kukas sinä olet?" Randy kysyi pojalta. hän teki johtopäätöksen ettei tuo ollut demoni. Hän pisti viiltelypuukkonsa takaisin vöiden suojiin ja meni lähemmäs poikaa. Hän oli hämmentynyt. Tämä oli jo toinen kerta kun hän oli hätiköinut puukkojensa kanssa. Randy veti suusarvensa takaisin suuhunsa joka sai sen näyttämään siltä kuin hän olisi vetänyt kokonaisena kurkkuunsa kahta käärmettä.

Randy meni puun luokse ja veti kaikki puukkonsa siitäirti sujautellen ne yksi kerrallaan takaisin piiloon. Hän ei luottanut poikaan täydellisesti, ainakaan vielä. Randy käänsi itsensä takaisin poikaan.
"Olen pahoillani karkeaa käytöstäni, luulin sinua erääksi toiseksi", Randy pahoitteli ja kumartui itseään lyhyemmän pojan puoleen. Olikohan tämä ihminen vai mikä? Toivottavasti tuo ei nyt olisi pahastunut Randyn äkillisestä reaktiosta.

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Ryu tuijottaa tuota hämmentyneen näköistä miestä ja laskee viikatteensa hitaasti takaisin maahan, viereensä. Poika olisi milloin tahansa valmis vahingoittamaan tuota miestä vaikka todella pahastikkin, jos tuo aikoisi jotain. "Olen Ryu..", poika mutisi takaisin vastaukseksi ja tuijotti tuon miehen suuta, josta oli työntyi kaksi sarvea. Eivätkö sarvet kasvakkaan päästä..?, poika ajatteli ja astui taaemmas samalla kun tuo outo mies tuli lähemmäs. Ryu katsoi hiljaa, kun miehen suusta tulleet sarvet ikään kuin vetäytyivät takaisin. Poika pisti toisen kätensä poskelleen ja taputteli pienesti. Hyvä. Ei tällä herralla ollutkaan sarvia suussa.

Poika katsoi kun tuo veti puukkonsa irti puusta, jonka takana hän oli äsken seisonut. Hän tutki katseellaan miehen vyössä olevia puukkoja ja nosti sitten katseensa tuon silmiin. "Ei se haittaa", Ryu vastaa ja hymyilee väkisin pitkästä aikaa. Onneksi hymystä tuli silti vähän aidon näköinen.

//Anteeksi jos tulee k-virheitä tai kestää liian kauan, mutta kännykällä on vaikea roolata >.<

[Lotdow]

Randy

Randy katsoi kiinnostuneena toisen hymyä, kuin se olisi ollut ongelma luoda. Randyn silmät tarraantuivat ilmassa leijuvaan keltaiseen esineeseen. Hetkessä hän singahti korkeuksiin ja nappasi keltaisen palsen ilmasta.
"Perhonen!" hän kiljaisi kuin maailman loppu olisi tullut. Mutta kun hän avasi kämmenensä hänen kädessään oli vain keltainen lehti. Randyn suu meni mutruun. Perhosia ei enää tosiaankaan ollut. Hän laski lehden takaisin tuulenmukaan ja huokaisi. Vai että Ruy. Randy tuli taas ajatelleeksi seuralaistaan, jos tuota nyt siksi pystyi jo kutsumaan.
"Minä olen Randy!" Randy esittäytyi ja tarrasi pojan kädestä ravistaen sitä lujasti. Hän poimi oikein ison kasan lehtiä maasta ja nakkasi ne ilmaan. Randy seurasi kuinka lehset singahtivat korkeuksiin ja lähtivät tuulen mukana pois.
"Hihii!" Randy huusi ja juoksi ympyrää. Hän rakasti syksyäö ja sen värejä. Randy koikkelehti ympäriinsä nakellen lehtiä sinne tänne kuin kukkia pellolla.
"Eikö olekkiin ihanaa aikaa!" Randy huudahti ja nakkeli lehtiä päälleen. Hetkessä hänen varmuutensa ja varovaisuutensa oli vaihtunut pohjattomaan iloon ja hauskanpitoon. Iloisesti hän jatkoi hyppelyään ja nakkeluaa ympäriinsä.

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Ryu katsoi kun tuo mies nappasi innoissaan ilmassa leijaileman keltaisen esineen. Poika olisi halunnut alkaa nauramaan, mutta koska hänellä ei ollutpaljon mitään tunteita olemassa, hän tyyti vain katselemaan tuota. Poika katsoi tuon mutruun menevää suuta ja hymyili taas kerran, hieman vähemmän kylläkin. Poijan hymy kuitenkin haihtui takaisin normaaliksi, kun tuo itsensä Randyksi esitellyt mies alkoi ravistelemaan tämän kättä. Jos olisin ollut kokonaan nukke, käteni olisi varmaankin irronnut, hän ajatteli ja katsoi innoissaan olevaa Randy -nimistä miestä.

Kun Randyn heittämän lehden alkoivat lennellä tuulen mukana pois, Ryun hatun päälle putosi pari. Poika otti hattunsa päästään ja otti lehdet pois sen päältä. Hän pisti hattunsa takaisin päähänsä ja nosti katseensa Randyyn, joka pyöri ympyrää ja leitteli lehtiä ilmaan kuin pikku lapsi.

Ryu kohautti olkiaan kuullessaan Randyn huudahduksen. "En tiedä. Minulla ei ole muita tunteita kuin rakkaus. Mutta sen minä ainakin tiedän etten rakasta syksyä", poika vastasi ja katsoi Randya edelleen.

[Lotdow]

Randy

Toinen alkoi puhumaan ettei omistanut tunteita. Randyn epäilykset alkoivat taas vahvistua. Eikai hän kaveljaarut demonin kanssa kuitenkin? Randy kiskaisi taas yhden puukon esille.
"Mikä sinä oikein olet rodultasi?" Randy kysyi. Hänen ilmeensä oli vihainen ja vastausta vaativa. Hiljaisuus saisi puukon lentämään. Hetkellinen syksynriemu oli tiessään ja hän seisoi käsi ja puukko valmiina tekemään toisesta fileetä.
"Vastaa!" Randy käski. Hän halusi varmistua asiasta. Kukaan ei pimittäisi häneltä rotuaan, varsinkaan tälläiset henkilöt jotka kertoivat olevansa tunteettomia. Ilmeetön naamataulu Ruylla oli tosiaankin ollut koko heidän hetken mittaisen keskustelun aikana. Lehdet leijailivat heidän ympärillään tuulessa. Randy vain seisoi ja tuijotti poikaa. Hän halusi vastauksen nyt heti.

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Ryu katsoi kun Randy lopetti iloisen hyppelynsä ja veti puukon esiin. Poika pisti hattuaan paremmin päähänsä ja nosti painavan viikatteensa eteensä suojaksi, jos tuo hyökkäisi. Hän ei kuitenkaan vastannut tuolle herralle, vaan laski vain viikatettaan hieman alemmas, aivan kuin haluaisi iskeä sillä Randya haarojen väliin. Poika katsoi tuon ilmettä ja piteli viikatettaan samalla paikalla kuin äskenkin, eli lähellä miehen haarojenväliä. "Olen ihmisnukke. Olin ennen ihminen, mutta sitten niin sanotut tiedemiehet tekivät minusta tällaisen", hän vastaa ja kääntää sitten katseensa muualle. Häntä ei haittanut vaikka hän kertoikin yksityisiä asioitaan tuntemattomille. Ei hän mitään menettäisi enää.

[Lotdow]

Randy

Häriintyneenä Randy siirtyi sivumalle kun toisen viikate lähesyi hänen haarojen väliään. Ihmisnukke?! Randyn silmät suurenivat. Hän laski välittömästi puukkonsa takaisin vöiden piiloon. Vakuuttavalla äänensävyllä tuo ainakin oli tullut. Randy istahti maahan.
"Ahaa, sinunkaltaisia en olekkaan ennen nähnyt", hän totesi ja kallisti päätään. Tämäpäs oli kiinnostava yksilö.
"Et taida olla sellainen nukke jolla pikkutytöt leikkivät?" Randy veikkasi ja toljotti poikaa suurilla silmillään. Hänen leveä hymynsä ylettyi melkein korviin asti. Vihdoinkin vähän spesiaalimpaa väkeä hänen lisäksi. Kaikki tuntuivat olevan joko haltioita tai ihmisiä. Kyllähän tuokin imeisesti sanoi olleensa ihminen, muutei enää. Randy heräsi ajatuksistaan.
"Minä olen femuri. Femur vertigó, jos tarkkoja ollaan", Randy selosti. Tuskinpa tuo tietäisi mikä hän oli rodultaan, ei poika ainakaan näyttänyt maailmaanähneeltä.

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Ryu laski viikatteensa alas kun Randy pisti puukkonsa takaisin vöittensä suojaan. Poika katsoi kun tuo mies istahti maahan ja istui hetken päästä tuon eteen polvilleen, aivan kuin joku olisi pakottanut pojan tekemään niin. Hän laittoi viikatteensa vierelleen ja pudisti päätään pienesti. "Ei. Olen liian iso semmoisiin. Enkä muutenkaan usko että hirveän moni pikkutyttö tämmöisellä oudolla nukella leikkisi", tuo vastasi sitten hetken kuluttua, muttei kääntänyt katsettaan pois tuon silmistä ja hymystä, joka näytti yltävän melkein korviin saakka.

Ryu nyökkäsi pienesti, kun Randy -niminen herra selitti olevansa femuri. Tai jokin semmoinen, mitä Ryu ei varmaan osaisi kirjoittaa, ellei hänelle kerrottaisi mitä kirjaimia siihen tulee. Femur.. Öh.. Vertigoko se oli..?, tuo ajattelee ja katsoo Randya. Poika lähestyy sitten Randya ehkä vähän liikaakin. Tuo tuijottaa miestä hetken aikaa, ennen kuin alkaa sivelemään sormillaan tuon naamassa olevia tatuointeja ja tuon poskilla olevia pieniä sarvia (siis jos mä nyt ymmärsin oikein kun mä luin sitä lomaketta). "Mitä nämä ovat?", tuo kyysyy ja tuijottaa Randyn naamaa suurilla, erivärisillä silmillään.

[Lotdow]

//:D Kyllä, ymmärsit oikein. Agnan galleriasta löytyy pari kuuvakin Randysta ;D

Randy

Poika kokeili Randyn tatuointeja ja sarvia. Ilmeisestikkin ne olivat hyvin kiinnostavia muiden mielestä. Parikin henkilöä niitä oli jo ihmetellyt.
"Uhh, tatuointeja ja poskisarvet. Kaikilla femureilla on sellaisia, mutta eri värisiä, kokoisia ja muotoisia", Randy selitti ja päästi taas ääntelynsä. Hän huusi pojan korvaan, muttei tunteeton tainnut siitä pahastua. Sylki vain lensi, kun sarvet tulivat ulos suusta.
"Ja thnämä, ovath shuusharvet!" Randy sössötti ja irvisti sen verran mitä suupielet venyivät näiden sarvien kanssa. Hetken kuluttua hän 'nieli' taas sarvensa piiloon ja pyyhki suusta valuneet kuolat pois.
"Minä pidän perhosista, aivan perhosista. Ihania pikkuisia perhosia", Randy höpötti ja puhui melkeinä itsekseen. Hän halusi kesäiset perhosniityt takaisin. Randyn silmät suuntautuivat kaukaisuuteen kun hän ummposi ajatuksiinsa.
"Minulla on nälkä", hän mumisi, silmät eivät edes hievahtaneet. randy huojui paikallaan edestä taakse.

[Ventus-setä]

~ Ryu ~

Poika nyökkäsi vain pienesti, tuon selittäessä tatuoinneistaan ja sarvistaann. Hän vain sulki silmänsä, kun tuo huusi tämän korvaan. Pian hän taas avasi silmänsä ja katseli tuon suusta tulleita kuolaisia sarvia. Poika ojensi kätensä sarvia päin ja kosketti yhden sarven terävää päätä sormellaan. Tuo veti kuitenkin kätensä pian pois, kun Randy "nieli" suusarvensa.

Ryu kallisti hieman päätään, kun tuo mies alkoi yhtäkkiä puhumaan perhosista. Olivat ne kai ihan hienoja, mutta ei Ryu tuntenut mitään niitä kohtaan. Poika palasi takaisin paikalleen, tuon herran eteen ja istui taas polvilleen. Tuo tarkisti ettei kukaan ollut vienyt viikatetta ja laski sitten kätensä reisilleen.

"No kyllä täältä varmaan jotain löytyy", hän vastasi pian tuolle miehelle, aivan kuin olisi ollut palvelija, joka olisi joutunut kokkaamaan ruokaa vähäisistä aineksista. Hän nousi seisomaan ja nosti viikatteensakin maasta. Ryu vilkuili ympärilleen. Hän vilkaisi taas Randya. "Mitä femurit syövät?", tuo kysyi sitten ja kallisti taas päätään.

[Lotdow]

Randy

Kysymys sai Randyn havahtumaan ja tämä käänsi katseensa takaisin Ruyta päin. Randy nousi pystyyn ja selasi ympäristöä.
"Me syömmä toukkia, ampiaisia, ja korentoja", hän selosti ja meni läheisen puun rungon luokse painaen korvansa siihen kiinni. Vain vaimea tuuli kuului toisesta korvasta ja Randy siirtyi seuraavan puun luokse. Hiljainen rapina sai hänet virnistämään.
"Ruokaa!" hän huudahti ja sivalsi poskisarvillaan runkoa. Kaarna sinkoili sivuille jokaisen iskun myötä ja puuhun jäi viiltoja. Randy katsoi rungon sisälle ja näki kuinka pienet ötökät vilistivät paniikissa pitkin runkoa. Hän nuolaisi runkoa ja rouskutti sekä kaarnaa että toukkia suussaan. Nielaistuun hän ilmaisi kiintyneenä:
"Taivaallista!" Randy kääntyi takaisin pojan puoleen.
"Sinä, et tainnut haluta. Vai?" Randy kysyi ja nuoli suunpielensä. Ihmisethän eivät syöneet toukkia, joten tuskinpa tuketkaan.