Ei se huomannut, varmaan..||Ylva!

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Demintty » 21 Marras 2011, 23:12

Lolisa

Loli kuunteli huokaisten toisen juttua, mutt alkoikin kohta yskimään savun tuoksusta ja sitten itse savusta. Heilutteli Loli kättään ilmassa huitoen siis savua pois. "Mitä sinä hommaat?" Loli sanoi lempeällä äänellään , ei edes ärsyyntyneesti. Tyttö hyppäsi taemmas isolla kaarella, koska savun karkottaminen ei auttanut, koska sitä tuli koko ajan lisää.
Loli katsoi yläpuolelleen, puoden oksien välistä sarasteli auringon valo vieläkin, joten ei ollut vielä edes iltapäivä. Tuulikin oli tyyni nyt ja pienien lintujen sirkunta kuului. Loli etsi läheisimmän puun ja meni sen luokse nojaamaan siihen runkoon. "Miksi edes haluat nähdä niin sanotun äitisi?Et voi olla varma siitä että hän on edes elossa, ja tiedät sen..Haluat vain kylälle asti, vai?" Loli sanoi jo ärsyttävämpään tapaan. tytön tunteet näköjään vaihtelivat, kuten tavallista.
Lolisa hyppäsi takaisin taas toista lähemmäs. PIeni viekas hymy paistoi toisen suulla ja se pysyi siinä kunnes alkoi puhumaan. "En oikein tee täällä mitään joten.." Loli piti tauon ja alkoi huitomaan savua pois. "Heippa!" Loli sanoi yskien ja hyppäsi yläpuolella olevalle oksalle. Loli lähti juoksemaan oksia pitkin, vähän ylemmäs kokoajan nousten.

//en muistanu tälläsestä täälä joten tein lyhyen ja tylsän lopun tähän ^^
Demintty
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron