On aika kostaa

[suskari]

//Ennen kuin alat kirjoittamaan vastausta, toivon että luet tämän ensin//

Kalmankoira

Oli syksyinen pimeä ilta ja aurinko oli jo monta tuntia sitten laskennut maillensa ja kuten moni tiesi olivat jo monet erilaiset pimeyden olennot jälleen liikkeellä, eikä Kalma tehnyt asian kanssa mitään poikkeusta. Tuo oli jälleen lähtenyt liikkeelle, mutta ei ollut tällä kertaa aivan yksinään liikkeessä. Aavekoira raahasi perässään kainaloiden alta tajutonta melko kookasta mies parkaa, jolla oli päällän vielä painava haarniska kaikkine mahdollisine suojineen mikä ei helpottanut Kalman raahamista ollenkaan ja lopulta tuo pysähtyi pudottaen miehen maahan makaamaan pienesti huohottaen.
"..Voisit vähän laihduttaa." Kalma tuumasi miehelle, joka makasi hänen edessään tajuttomana selällään, jolta ei vastausta koskaan tullutkaan tietenkään. Aavekoira tapitti miestä hetken aikaa apaattisena aloillansa, kunnes kävi hetkeksi aikaa istumaan kaatuneen puun rungon päälle kerätäkseen hetken aikaa voimia tulevaan pikku koitokseen josta hän aikoisi ottaa aivan kaikean irti! Siis kunhan mies ensin heräisi tannoksista. Niin, mistä tuo mies oli tälläiseen soppaan joutunut ja mitä Kalma tuolle aikoi? Kalma, no aikoisi totta kai tappaa tuon, kunhan herra heräisi ensin unosiltaan ja mukaansa miehen aavekoira oli napannut kentältä ja raahannut sitten kaikessa hiljaisuudessa pimeyden turvin metäsän pimentoihin hoitaakseen vanhan tehtävän vihdoinkin päätökseensä. Hän saisi vihdoinkin kostettua kuolemansa tälle, ilmeisesti, viimeiselle jälkeläiselle sekä saisi rauhan sielullensa vihdoin ja viimein. Tuonpuoleiseen hän ei kuitenkaan palaisi mutta ihmisviha laskisi eikä tarvitsisi enää juosta koston perässä enään koskaan!

[Kitty]

Mimi

Puoliverinen kulki metsässä pitkin ja poikin setvien ajatuksiaan. Viimeaikoina oli ollut paljon, miltei liikaa ajateltavaa eikä sisällä kykkiessä kulkenut ajatus suuntaan eikä toiseen. Hämärä ja synkeillä sävyillä maustettu päivä oli muuttunut jo aikaa sitten pimeäksi illaksi, mutta Mimi vain mietti miettimistään hortoillen metsässä ristiin ja rastiin. Neito oli jopa niin ajatuksissaan että ei huomannut katsoa eteensä, vaan lampsi suoraan vihollisen eteen, tai siltä se ainakin hetken ajan näytti. Vasta kun maassa makaavaan jalat osuivat näkökenttään huomasi puoliverinen päätyneensä suoraan kahden ihmisen luokse. Reflexin omaisesti tuo kuitenkin otti etäisyyttä kiskaisten miekkansa seläntakaa esille. Mimi katsoi kannolla istuvaa miestä, vilkaisten sitten maassa makaavaa. Ilme oli kysyvä, aikoiko tuo istuva mies tehdä jotain tälle sotilaalle, vai oliko tuo vain pelastettu jostain ? Sanaakaan ei neito sanonut, tuijotti vain toista, aikoisiko tuo mies hyökätä vai ei ? Jos Kalma osoittautuisi tämän tajuttoman sotilaan pelastajaksi niin silloin joku heistä jäisi kuolleena metsään, mutta jos tuo taas olisikin aikeissa tehdä jotain ei niin avuliasta miehelle ei Mimillä olisi mitään sitä vastaan, sillä se kertoisi toisen puolueettomuudesta.

//Here we go//

[suskari]

Kalmankoira

Kalma istua nökötti kaatuneen puun päällä tapittaen tylsistyneen näköisenä tuon liikkumattomia kasvoja eri parisilla silmillään, kunnes ääni kauempaa havahdutti koiran nostaen päänsä äänen suuntaan. Kauempana käveli joku ja se lähestyi.. Aavekoira paljasti aavistuksen teräviä hampaitaan huuliensa välistä muristen hiljaa kuunnellen kuinka kävelijä lähestyi ja lopulta paljastui ilmeisesti haltiaksi, vaatteista ja ruumiin rakenteesta päätellen. Haltia ei tosin vaikuttanut aluksi edes huomaavan edessä olevaa kaksikkoa, ja kun tuo lopulta huomasi oli tuo astunut taaemmas ja vetänyt aseensa esille. Kalma hymähti.
"En ole uhka sinulle, jos sinä et ole minulle." Kalma tuumasi tuolle ja laski katseensa maahan huomatessaan kun mies hänen edessään antoi lopultakin heräämisen merkkejä. Kalma ei nostanut takamustakaan noustakseen vaan panoi toisen jalkansa tuon pään päälle lepäämään vähemmän hellästi. Tuohan ei livistäisi hänen otteestaan, ei enään..

"Mutta en tarvitse seuraasi, joten häivy siintä.. häiritset tunnelmaa." Kalma huomautti vielä tuolle vieraalle rauhallisella äänellä samalla kun nousi seisomaan pitäen jalkaansa miehen pään päällä liikuttamatta katsettaan tuosta laisinkaan tulijaan.

[Kitty]

Mimi

Mies vakuutti ettei ole uhka neidolle jos ei tuo ole uhka hänelle, parempi niin, mutta miekka oli ja pysyi valmiina. Toinen voisi aina hämätä ja huijata, joten koskaan ei voinut olla liian varuillaan ihmisten kanssa. Mies näytti kaltoinkohtelevan pikkuhiljaa horroksesta heräilevää seuralaistaan, joka sai Mimin miettimään mitä tuolle maassa makaavalle peltiheikille oikein kävisi ?
"Häipymiseni nyt vähän riippuu siitä mitä aiot tehdä tuolle miehelle." Mimi vastasi tiedustellen. Ei hän voisi noin vain kävellä pois nähtyään hyvässä hapessa olevan ihmisen metsässä. Ties vaikka tuo eksyisi haltioiden piilopaikkaan, mikä oli tosin lähes mahdotonta, muttei aivan mahdotonta kuitenkaan.

[suskari]

Kalmankoira

Haltia vastasi ja sai vastaukseksi aavekoiralta varoittavan mulkkauksen omakseen ennen kuin tuo avasi suunsa ja kuulosti kaikkea muulta kuin ystävälliseltä.
"Se ei sinua kiinosta, joten häivy." Koira murahti ja käänsi katseensa mieheen, joka liikkui jo jalan alla yrittäen ähkiä jotakin suustaan kysellen missä oli ja mitä tämä oli. Katse kävi nopeasti haltiassa, mutta aavekoira kumartui miehen puoleen tarraten tuon haarniskan kauluksesta takaa kiinni ja repi ylös paiskaten rähmällensä takaisin.
"Selitän kohta ystävä hyvä, ensin haluan tuon friikin pois.. ei näin herkkää hetkeä sovi häiritä." Kalma selitteli lähinnä miehelle joka tuijotti Kalmaa ja haltiaa hämillään tajuamatta koko tilanteesta yhtään mitään. Kalma kääntyi sitten haltiaa kohden.
"Joten jos elämääsi arvostat, häivy ja jätä meidät kahden.. ihan kahden!" Kalma murahti varoittavasti.

//harvinaisen kökköä x__x//

[Kitty]

Mimi

Mies näyttänyt riemastuneen neidon sanoista, mutta niin se asia vain oli, ei tuo voisi noin vain kävellä pois ja sulkea silmiään ajatukselta että oli antanut kahden ihmisen vain mennä tietämättä noiden aikeista. Mies sanoi ettei hänen tekemisensä kiinnostaisi puoliveristä, jossa tuo oli taasen harvinaisen väärässä.
"En pidä itseni toistamisesta." Mimi sanoi alkaen itsekkin kuulostaa uhkaavalta, eihän sitä voinut tietää mitä tuo ukko oli miehiään, mutta neito oletti olevansa parempi, tai ainakin pärjäävänsä vain yhtä ihmistä vastaan.
Mimi kuunteli toisen puhetta maassa makaavalle, vai että friikiksi tohti nimittää ? Viimeinen miehen sanoista tosin särähti korvaan ikävästi.
"En ole menossa minnekkään ennenkuin kerrot mitä haluan tietää." Mimi vastasi puristaen miekkaansa entistä tiukempaan otteeseen.

//Ei ollu =D//

[suskari]

Kalmankoira

Aavekoira nyrpisti nenäänsä naisen sanoille mulkoillen tuota paheksuvasti, mutta päätti kuitenkin viho viimeisen kerran avata suunsa sanoakseen tuolle jotakin.
"Älä sitten lähde... Voit katsoa, muttet puuttua." Musta tukkainen mies sitten tuhahti haltialle ja kääntyi virnuillen maassa makaavan miehen puoleen unohtaen sekunneissa tuon kolmannekkin sielun läsnä olon. Kalma käveli uhkaavasti miehen luokse ja pysähtyi tuon eteen virnuillen kuin mielipuoli vetäen aseensa esille vyöltään.
"Olet soturi.. osaat taistella eikös?" Kalma kysyi mieheltä hymyillen ja mies nyökkäsi nousten seisomaan ja kävi aavekoiraa läpi katseellaan saaden ilmeisesti jonkin ahaa-elämyksen pää nupissaan sillä avasi saastaisen turpansa.
"Olet se velhon lemmikki piski!? Teen sinusta valituksen!" Mies uhkasi pieni pelko äänessään aavekoiralle ja saaden tuon kasvoilla lepäävän hymyn vain syventymään entisestään aavekoiran pudistaessa päätään.
"Vain jos pääset hengissä täältä pois.. kaikki luulevat että olet kaatunut tantereella, eivätkä lähde etsimään sinua. Kukaan ei tule koskaan tietämään mitä täällä on tänä ihana yönä tapahtunut." Kalma selitti samalla kun nosti toisen veitsistään miehen kurkulle lepäämään kevyesti tekemättä mitään vahinkoa, vielä.
"Olet hullu.." Mies sihahti ärähtäen pelon sekaisesti ja Kalma pyrskähti huvittuneesti.
"En hullu, kostonhimoinen vain.. ja sinä olet avain sen rauhoittamiseksi.. kahdensadan vuoden jälkeen." Kalma vastasi miehelle ja iski toisella veitsensä tylpällä päällä miestä kasvojen sivuun ja pisti toisella suojaamattomaan reiteen saaden miehen huutamaan kivusta ja kaatumaan toisen polvensa varaan. Kalma virnuili ja nosti toisen veitsistään lähelle suutaan nuollen siinä olevaa verta hymyillen..

[Kitty]

Mimi

Ihminen antoi sitten tytölle luvan jäädä, mutta puuttua ei saisi. Mimi jätti nuo sanat leijailemaan mieleensä, eiköhän se ole ihan oma päätös puuttuuko hän peliin. Mimi olisi poistunut heti paikalta jos olisi vain tiennyt mihin tämäkin seuraaminen johti.
Puoliverinen koitti keskittyä miesten puheisiin, muttei juurikaan päässyt kärryille siitä mitä he oikein höpöttivät. Lopulta toinen osapuoli, se niskanpäällä oleva, löi peltiheikkiä miekalla, pistäen toisen miehen reiteen. Sillä sekuntilla Mimin miekka putosi maahan ja kädet nousivat suuta pitelemään. Puoliverinen tunsi myötätuskaa miehen huutaessa, ja ehkä lievää pahoinvointiakin oli ilmassa.
Neito koitti kuitenkin ajatella nyt niin säälittävältä näyttävää miestä kierona ja ihnottavana ihmisenä, joten katselu oli hieman helpompaa, pahaa se teki kuitenkin, mies kun näytti olevan täysin avuton.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma virnuili itsekseen nähdessään miehen kärsivän edessään pidellen vuotavaa jalkaansa, tosin hän oli vasta päässyt lämmittelyn makuun joten tulossa olisi vielä pahempaa.. vielä tuskaisempaa ja ennen kaikkea lisää miehen tuskan huutoja kunnes tuo ei enää jaksaisi huutaa. Aavekoiran ajatukset kuitenkin keskytyivät tuon kuullessa takanaan jonkin putoavan maahan. Kalma käänsi hieman päätään haltian suuntaan ja naurahti kuivasti tuon kauhistuneelle ilmeelle.
"Jos et kestä katsoa, voi sitä lähteäkkin... en minä pakota sinua katsomaan." Aavekoira tuumasi haltialle samalla kun tarrasi miehen vielä päässä olevaan kypärään ja repi sen väkisin irti miehen päästä hiettäen sen pitkin metsää.
"Ja jos tuo oli sinusta julmaa... en ole vielä päässyt edes alkuun!" Kalma sanoi ja rävähti nauramaan mielipuolisesti viimeisen lauseen myötä tarraten miehen hiuksista kiinni kun tuo karkuun yritti lähteä klenkaten ja kaatoi miehen persauksillensa maahan.
"Älähän karkaa, en ole edes aloittanut." Aavekoira tuumasi kylmällä äänen sävyllä ja tarrasi toisella kädellänsä miehen pään päältä kiinni ja riuhtasi kädellään, jolla piti miehen hiuksista edelleenkin kiinni, mukavan tupon irti miehen hiuksista. Voi sitä tuskan huutoa jälleen kerran, mutta Kalma ei antanut mitään armoa. Sen sijaan päästi irti miehestä ja katseli mietteliäästi kädessään olevaa hius tuppoa.
"...Voisin repiä sinut kaljuksi, mutta se nyt ehkä olisi liian hidasta? Minulla ei ole kuitenkaan aikaa loputtomiin." Aavekoira tuumasi mietteliäästi tiputtaen karva tupon maahan kädestään ja kohotti saman käden nyrkkiin taaksensa iskemis asentoon lyöden miestä päähän, ja josta seurasi pian toinen.. toinen ja vielä kolmaskin isku miehen tuskan huutojen kuuluessa yöllisessä metsässä.

Saatuaan tarpeeksi miehen nuijimisesta Kalma lopulta lopetti kun mies parka makasi kasvot melkein muodottomina maassa kasvot veressä vaikeroiden hiljaa. Kalma hymähti ja kääntyi yht`äkkiä haltian suuntaan.
"Millä puolella muuten olet?" Oli aavekoiran kysymys nais puoliselle haltian puolikkaalle, joka ei ainakaan vielä ollut puuttunut asioihin millään asteella. Hyvä vain, ei tähän kolmatta pyörää tarvittaisi.

[Kitty]

Mimi

Puoliverinen katsoi kauhuissaan hullun riehumista, pikkuhiljaa paha ja inhottava ihminen alkoi näyttää apua kaipaavalta ja turhankin vaarattomalta. Kalma vannoi päässeensä vasta alkuun ja lupasi että puoliverinen saisi lähteä, mutta kuinka Mimi voisi vain liueta paikalta ja jättää tuon säälittävän ihmisen tuon mielipuolen käsittelyyn. Vaikka puoliverinen inhosikin ihmisiä, ei tälläistä voisi sallia, kenellekkään tapahtuvan.

Mimin silmissä toista pahoinpitelevä mies oli niin pirun sekaisin että olisi parasta nostaa maahan pudonnut miekka takaisin käteen. Pian tuskainen huuto kajahti metsässä kun toisen päästä lähti karvatuppo, Mimi jähmettyi katsomaan näkyä kunnes Kalma löi toista miestä. "LOPETA ! Tuo ei ole oikein !" Mimi ärähti astuen askeleen lähemmäksi, mikä taisi olla pirun huono veto. Sydän takoi jo nyt pelokasta tahtia, mielipuolen kanssa mentävä puukkohippa ei tulisi olemaan mitään miellyttävää puuhaa. "Haltioiden puolella, onko sinulla jokin ongelma sen kanssa !?" Mimi kysyi pitäen agressiivisen äänensävynsä yllä. Puoliverinen vilkaisi pahasti runnottua sotilasta, mitä hän oli oikein tekemässä ? Puolustiko hän oikeasti vihollista ? Ei kai, ideana taisi olla vain tuon tuomion nopeuttaminen ja turhan rääkin lopettaminen.

[suskari]

Kalmankoira

Lopeta käskyn tullessa puoliverisen suusta aavekoira mulkkasi tuon päälle harvinaisen uhkaavasti ja paheksuvasti, kunnes kasvoille levisi kieroutunut sadistinen virne.
"Eikö? ..Kai sinä tajuat hölmö että tuo mies tappoi minut 200-vuotta sitten!" Kalma kysyi ja ärähti lopun melkein jopa raivoissaan ja lisäsi vielä naurahtaen.
"Tai ainakin hänen sukulaisensa." Kalma tuumasi virneen kadotessa miehen kasvoilta sitten kokonaan aavekoiran jäädessä tuijottamaan puoliveristä vakavana tuon antaessa vastauksensa. Kalma pudisti sille päätään kieltävästi.
"Ei ole ei." Kalma vastasi ja liikahti naista kohden tarraten tuon riveleistä kiinni ja painoi lähintä puuta vasten. "Mutta jos alat miekallasi huitomaan, saat täysin saman kohtalon kuin pieni kosto välineenkin.. ja ehkä jopa hieman hitaammin." Kalma tuumasi hymähtäen ja päästi puoliverisestä irti kääntäen tuolle selkänsä- oli se sitten hyvä tai huono ajatus- ja lähti kävelemään varsinaista kohdettaan kohden jääden seisomaan tuon jalkojen luokse. Kalma tapitteli maassa kituvaa miestä hetken aikaa päätään kallistellen, kunnes nosti jalkansa ylös ja survasi sen pienen rusahduksen kera miehen polven kohdille jolloin polvi vääntyi täysin epäluonnolliseen asentoon. Mies huusi jälleen ja Kalma hymyili niinkin leveästi että terävä hammas rivistö paljastui silkan hulluuden paistaessa silmistä.

[Kitty]

Mimi

Mielipuoli otti ja paiskasi miekkaa pitelevän puoliverisen puutavasten kertoen että tytön puuttuessa olisi tuon kohtalo maassa makaavaakin raaempi. "Sopii yrittää." Mimi vastasi virnistäen hieman pyöritellen samalla mielessään Kalman sanoja, tuon hakatun miehen sukulainen oli tappanut hänet kaksisataa vuotta sitten ? Jälleen kerran vahvempi osapuoli hyökkäsi heikoimman kimppuun polkaisten tuon polven ilmeisesti sijoiltaan, ja se riitti Mimille. "Nyt lopetat tuon pelleilyn !" Tyttö huusi tarttuen miekkaansa kunnolla, jos hän saisi mielipuolen pois saalinsa luolta, koittaisi tuo pistää jo tarpeeksi kärsineen päiviltä. Se vain oli helpommin sanottu kuin tehty. "Jos et lopeta tuon miehen tuskia nyt, niin sitten minä teen sen." Mimi vastasi milteipä käskevällä äänellä. Ei hän aikonut asettua millään muotoa ihmisten puolelle, mutta rajansa kaikella. Mimin näkökulmasta miehellä oli ollut kaksisataa vuotta aikaa oppia elämää ja viisastua, mutta nyt tuolla ei tainnut juurikaan järki päätä pakottaa. Puoliverinen tiesi mahdolliset riskit itseään kohden, tässä voisi käydä huonosti, mutta tämä rämäpää oli valmis ottamaan iskut vastaan kunhan saisi vain tämän hulluuden loppumaan.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma ei ehtinyt paljo mitään tekemään kun havahtui silmä kulmassa näkyvään liikkeeseen ja koira liikahti puoliverisen suuntaan ehtimättä estää tuon tappavaa iskua hänen leikki kaluunsa, joka päästi kuolon korahduksen ja viimeisen henkäyksensä miekan upotessa vatsaan. Kalma tuijotti näkyä avuttoman järkyttyneenä kun mies kuoli hänen eteensä.. Sitten laskeutuikin kylmä hilajisuus mestään Kalman osalta tuon tuijottaessa kuolleena makavaa miestä suu tiukkansa viivana hammasta yhteen purren. Se kaikki sadistisuus ja mielipuolinen ilo olivat kadonneet kokonaan miehen kasvoilta ja koko olemuksesta. Tilalla oli vain pettymys ja hiljalleen mielen perukoilla kasvava viha.
"Turpa kiinni." Kalma murahti siirtäen murhaavan katseensa puoliveriseen haltiaan tuskallisen hitaasti ja kääntyi tuota kohden kaikkea muuta kuin ystävällisen näköisenä.
"Tajuatko sinä mitä juuri äsken teit!?" Kalma ärähti ja lähtien kävellemään kohden haltia naista uhkaavasti vetäen aseensa esille vyöstään. "TAJUATKO SINÄ MITÄ JUURI TEIT!?" Kalma ärähti ja hyökkäsi haltian kimppuun enää paljoa ajattelematta yhtään mitään järkevää kun raivo oli sumentanut järjen yrittäen viilellä ja pistellä vailla mitään tolkkua haltian kehoa.

[Kitty]

Mimi

Puoliverinen otti muutaman ripeämmän askeleen lähemmäs rääkättyä miestä, syöksähtäen sitten nopeasti iskemään tuota, viimeinen isku paskiais paralle ja tuon kärsimykset loppuivat kuin seinään. Nopeasti heikoimman tapettuaan Mimi harppasi kauemmaksi Kalmasta ikäänkuin olettaen tuon hyökkäävän nyt hänen kimppuunsa. Mies kuitenkin jäi hämmentyneenä, jotenkin tyhjän näköisenä, pettyneenä katsomaan edessään olevaa ruumista. Pian seurasikin muutama huuto siitä tajusiko puoliverinen mitä oli tehnyt, kyllä ja ei. Mimi kyllä tajusi päästäneensä mies polon tuskistaan, mutta mitä se tuolle mielipuolelle merkitsi, sitä hän ei tiennyt. "ENPÄ TAIDA TIETÄÄ, MUTTA KERRO TOKI !" Mimi huudahti toisen jo hyökätessä. Vain muutama isku upposi puoliveriseen, tuo keskittyi lähinnä torjumiseen, osuneet iskutkin olivat lähinnä suhteellisen siedettäviä viiltoja, vielä ei siis oltu hätää kärsimässä. Puoliverisellä oli täysi työ torjua raivoa uhkuvan miehen iskut, joten tuolla ei ollut pienintäkään saumaa hyökätä ellei toinen rauhoittuisi. "Rauhoitu !" Mimi huudahti heti kun vain pystyi. Tuo mies taisi olla todella sadistinen kun kerta hermostui toisen armahtamisesta noin kovasti.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma astui taaksepäin saatuaan jonkin verran alku raivoaan rauhoittumaan mulkoillen tosin haltia neitoa vieläkin kuin pahinta vihollistaan tuhahtaen tuon rauhoittumis käskylle halveksivasti.
"Vaikea rauhoittua kun sinä veit minulta jotakin jota olen odottanut koko surkean elämäni!" Mies murahti agresiivisesti huuliensa välistä ja levitti naamallensa pienen kieron virneen.
"Mutta voithan sinäkin korvata sen minkä aloitin." Mies tuumasi tutun virneen levitessä aavekoiran kasvoille takaisin ja käveli jälleen kohden puoliveristä haltiaa veitsensä kummassakin kädessään rennosti sivuilla. Aavekoiran kasvoilta kuvastuen vain tuon täydellinen murhanhimo, sekä raivo sitä kohtaan kun haltian puolikas ole kehdannut mennä pilaamaan HÄNEN tärkeän hetkensä totaallisesti.

"Rukousta en esitä sinulle, enkä tee viimeisiä toivomuksia jos niitä on." Kalma sanoi kylmällä äänen sävyllä hyökäten naista kohden edestä jälleen, mutta katosi tuon nenän edestä ilmestyen taakse koittaen leikata kummallakin veitsellään sivuttain tuon keskiselän lihakset auki. Toinen veitsistä laitettiin vyölle ja oli osunut tai ei aavekoira perääntyi ja syöksähti uudestaan liikkeelle yrittäen iskeä takaa sivulta kynsiensä kanssa tuon toisen kyljen auki.