Kirjoittaja Ylva » 31 Loka 2011, 19:58
Albine
Albine oli leijunut jossain pilvien tasalla viimeisen viikon ja vähän päälle, eikä ollut saanut ajatuksia pois tietystä valkohiuksisesta haltiasta, jonka oli tässä taannoin tavannut. Naisen elo oli muuten jatkunut normaaliin tapaan, hän oli tehnyt työtä kuten tavallisesti, tavannut joitakin tuttaviaan ja muuta normaalia. Neito oli myös kaivanut kaapeistaan vanhoja kirjojaan, jotka käsittelivät erilaisia taruja ja lueskellut niistä samalla kun oli haaveillut taikaväen näkemisestä ja aarnikotkilla ratsastamisesta. Neito oli myös kaivanut esiinsä kirjan, joka käsitteli ihmisten historiaa ja aloittanut sen lukemisen ihan sen tähden, että voisi kertoa jotain lisää Delthokselle kun tuon seuraavan kerran tapaisi. Nyt Albine oli päättänyt pitää taukoa työnteosta ja suunnannut kulkunsa metsään, jossa viihtyi luonnon keskellä ja salaa sisällään toivoi, että haltiamies olisi yhä lähettyvillä, vaikka asiaa ajatellessaan neito tunsi itsensä typeräksi ja lapselliseksi, joten tämä ajatus jäi piileksimään jonnekkin neidon alitajuntaan. Albine oli heittänyt tummansinisen viittansa päälleen kylmää viimaa vastaan ja oikeastaan päivä oli jo pitkällä ja pian tulisi hämärää, mutta neito oli silti päättänyt käydä kylän ulkopuolella. Neitokaisen askeleet johdattivat tuota metsän reunalle ja siitä syvemmälle metsään, jonne auringonvalo ei niin hyvin tunkeutunut. Hän hyräili hyväntuulisena astellessaan ja heti metsään päästyä neito alkoi katseellaan etsimään sen asukkeja, lintuja ja muita pieneläjiä. Neidon aavistamatta oli kuitenkin saanut muutakin seuraa kuin metsäeläimet, sillä tuon askelia seurasi perässä kolmen miehen joukko, jotka oli saanut liikkeelle eräs harvinaisen tunkeileva kylännainen, joka ei ollut koskaan Albinesta pitänyt tuon sekaverisyyden tähden.
Albine ei pitänyt kiirettä kulkiessaan ja pysähteli vähän väliä tutkailemaan jotain tai muuten vain nauttimaan luonnosta. Naisen siinä seistessä paikoillaan hän kuuli askeleita takaansa, joka sai neidon kääntymään ääniä kohden. Pian tuo sai näkökenttäänsä ihmiskolmikon ja ihmetteli mitä nuo täällä tekivät. Neito ajatteli ensin noiden olevan metsästäjiä tai puunhakkaajia, mutta tarkemmalla tarkastelulla yksikään miehistä ei kantanut mukanaan mitään noille kahdelle ammatille tyypillistä välinettä. Jonkinlaiset karkeat aseistukset noilla oli, muttei käsikirvestä kummempaa. Miehet olivat peruskyläläisiä ja iältään naista vanhempaa väkeä. Albine oli juuri avaamassa suutaan kysyäkseen, mitä herrat täällä tekivät, kun joukon isokokoisin tapaus avasi suunsa. "Sä taidat olla menossa sitä suippokorvaa tapaamaan? Turha kieltää, Lisse sut oli nähnyt sen kanssa heilastelevan. Etkö sä tyttö tiedä, että vihollisen kanssa vehkeily on maanpetturuutta?" mies puhui karkeampaa kieltä, joka kertoi tuon asemasta sen verran ettei tosiaankaan ollut mikään kouluja käynyt yksilö. Albine kurtisti kulmiaan miehen sanoille ja neidon kauniit silmät alkoivat saamaan hyvin hyisen sävyn. Miehen puhuessa kaksi muuta olivat astelleen lähemmäs naista kiertäen tuon molemmille sivuille yrittäen näin estää mahdolliset pakoyritykset. "Te olette nyt ymmärtäneet ihan väärin", Albine yritti selittää, mutta neidon sanat kaikuivat kuuroille korville. Tiesi myös Lissen, johon mies oli viitannut. Kyseinen nainen oli juuri se tapaus jonka kanssa Albinella oli aikaisemminkin ollut ongelmia ja nyt näytti siltä, että tuo oli saanut yllytettyä muitakin mukaan älyttömiin päähänpistoihinsa. Isokokoinen mies naurahti ivallisesti ja otti muutaman nopean askeleen päästen näin naisen lähelle ja nappasi yllättynyttä neitoa kivuliaasti kiinni käsivarresta. "Me ollaan käsitetty kaikki ihan oikein ja me ei todellakaan tykätä tuollaisista haltiahuorista, vai mitä pojat?" mies raakkui turhankin lähellä neidon kasvoja, joka alkoi tuntea pelon kasvavan sisällään, vaikka yrittikin sitä olla uhkaajilleen näyttämättä. Neito yritti irrottaa miehen otteen kädestään huonoin tuloksin, sillä voimaa neidossa itsessään ei paljoakaan ollut, ainakaan fyysisesti. Miehen kaverit naureskeliva ja heittivät omia, vähemmän hurmaavia kommentteja neitoon liittyen. "Päästä minut, teillä ei ole mitään oikeutta kohdella minua näin", neito sanoi ja nyt hyytävyys kuului tuon äänessä. Muutos yleensä niin lempeään ja ystävälliseen naiseen oli valtava. Nyt vaikutti siltä, että jo pelkkä sinisten silmien katse saattaisi hyytää katsottavan veren. Mies ei näyttänyt tästä kuitenkaan välittävän ainakaan toivotulla tavalla, vaan otti ja löi naista päin näköä päästäen kuitenkin samalla tuosta irti. "Turpasi kiinni, sun laisiasi kohdellaan juuri tällä tavalla", mies karjahti samalla kun iskun voima kaatoi neidon maahan selälleen ja sai tuon näkemään tähtiä. Toinen miehistä kommentoi jotain hirsipuusta ja neidon kääntäessä katsettaan tuon suuntaan tajusi tuolla olevan kädessään köysi. Pelko kuohahti naisen sisällä tuon tajutessa mitä miehet aikoivat. Ennen kuin isokokoinen mies ehti käydä käsiksi naiseen uudemman kerran tuo rämpi ylös maankamaralta ja lähti juoksemaan suin päin syvemmälle metsään.
Neidon ei tarvinnut kauaa juosta kun tuon keuhkot alkoivat pistämään ikävästi ja hengittäminen tuntui työläältä. Lähellä olevat takaa-ajajat saivat kuitenkin neidon jatkamaan kivusta huolimatta kunnes tuon matka tyssäsi siihen, että onnistui kaatumaan koholla olevaan juureen ja mätkähti naama edellä maahan mikä löi ilmat naisen keuhkoista. Neito haukkoi henkeään ja ennen kuin sai sen kunnolla kulkemaan tunsi kun mies tarrasi kiinni naisen hiuksista ja kiskoi tuon polvilleen sadatellen ja syytäen herjoja naisen suuntaan. Tuon kaksi puuskuttavaa toveria olivat myös päässeet paikalle ja miehet olivat selvästi päättäneet purkaa juoksemisesta johtuvaa agressiota naiseen ennen kuin toteuttaisivat uhkauksensa ja ripustaisivat tuon johonkin puuhun roikkumaan. Albine sai muutaman iskun itseensa kunnes yksi miehistä änki köyden tuon kaulaan ensimmäisen herran pidellessä taas kiinni rimpuilevan naisen hiuksista. Pelko naisen sisällä muuttui kauhuksi sillä silmänräpäyksellä ja huusi ja kiljui päästämään itsensä vapaaksi ja miehiä lopettamaan. Tämä vain huvitti hyökkääjiä, sillä olivathan he keskellä metsää, jossa harvemmin kukaan ihmisistä liikkui varsinkaan tähän aikaan päivästä. Noiden puolesta neito saisi huutaa niin paljon kuin keuhkoistaan lähti. Albine alkoi myös tajuta tämän itse, mikä johti paniikin kasvamiseen ja kauhu purkautui yhtäkkiä naisesta tuon synnynnäisten kykyjen muodossa. Oli kuin koko neito olisi lehahtanut liekkeihin, mutta tuli siirtyikin naista pitelevään mieheen ja sytytti alta aikayksikön tuon vaatteet palamaan. Kauhistunut mies irrotti otteensa neidosta, joka lysähti maahan ja sekasorto valtasi mieskolmikon noiden yrittäessä saada toveriaan sammutetuksi. Albine yritti päästä uudemman kerran pakenemaan tajuamatta puoliakaan siitä mitä juuri oli tapahtunut, mutta ikävä kyllä yksi miehistä potkaisi naista ohimennen ikävästi kasvoihin, joka sai tuon vajoamaan takaisin maahan ja häälymään hyvän tovin jossain tajunnan rajamailla. Naisen huuli oli haljennut ja siitä valui verta kalpealle iholle ja muut iskukohdat olivat punertavia ja tummuisivat siitä värikkäiksi mustelmiksi ajan kuluessa. Vaalealla iholla näkyi helposti vähemmätkin jäljet saati sitten aikuisen miehen antamat iskus.
//Tässä olisi ongelmatilanne ja neito pelastettavissa.