Outo tutustuminen || Nya

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 21 Loka 2011, 11:41

~ Keiko ~

Tyttö naurahti pienesti ja kaatui selälleen. Tuo silitti tyttösutta ja nousi istumaan. Hän pyyhkäisi kuolan pois poskeltaan ja tarttui tuon kädestä kiinni. Hän nousi ylös ja käveli Misuten vierellä. Tuo pyyhki takapuolestaan liat ja hyppi pienesti kivien yli. Hän vilkuili ympärilleen ja kuunteli hiljaisia ääniä.
"Minne me menemme?", tuo kysyi ja käänsi katseensa Misuteen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Loka 2011, 11:55

Misute

Kasvoille ilmestyi viekas ilme. Tyttö hymyili pelottavasti. "Me menemme kohti..." Misute piti hetken tauon. "Kuolemaamme!" Tyttö huudahti. Kädet roikkuivat veltosti edessään. Misute alkoi nauramaan. "Kunhan pilailin. Näytän sinnulle erään paikan, jossakasvaa läpi vuoden kukkia. Niitä kutsutaan nimellä jääkukka. Ne ovet vaaleansinisiä ja hentoja kukkia. Ne kimaltavat auringon valossa kauniisti." Tyttö selosti ylpeänä.
Misute jatkoi matkaa. Hän pysähtyi ja katsoi hetken ympärilleen. Hän naåutti hyvin paksua puuta kolmisen kertaa, tain omaisesti tiheä metsä aukeni salaåeräisesti ja näytti lähes lumotun näköisen aukean, jossa vaaleansinisiä kukkia kasvoi.

"Minä olen kasvattanut ne kaikki itse. Olen hoitanut niitä salaa." Tyttö hymyili ja kyykistyi kukkien viereen, hän koski hennosti kukkia ja katkaisi yhden. "Ole hyvä. Saat sen. Nämä kukat eivät kuole, jos niitä hoitaa hyvin. Edes katkaistuna ne eivät kuole." Misute hymyili lämpimästi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 21 Loka 2011, 12:03

~ Keiko ~

Tyttö katsoi tuota ihmeissään ja uskoi aluksi, mutta kun toinen sanoi sen olevan vain pilaa, hän naurahti pienesti. Keiko käveli tuon kanssa ja katsoi kun toinen koputti paksua puuta kolme kertaa. Hän ajatteli kukkia mielessään, mutta todellisuudessa ne olivat hienommat. Hän henkäisi pienesti ja otti kukan tytöltä vastaa.
"Voi miten kauniita", hän hymyili ja katseli kukkia.
Ne olivat kauniita ja loistivat todella hienosti.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Loka 2011, 12:14

Misute

Misute hymyili lämpimästi, hän oli ilomen siitä, että toinen piti tuosta kukasta. "Hienoa. Haluatko tietää mitä muuta lajia viljelen itse?" Tyttö kysyi. Vähän kauempana näistä lumoavista kukista hehkui toisenlainen kukkalaji. Ne kukat olivat väriltään aivan kirkkaan valkoiset, ne loistivat valoa. "Näitä kutsutaan nimellä yön valo. Ne ovat kun kyntilöitä yössä. Nämäkään eivät kuole. Olen kukistani jossain määrin ylpeä." Misute hymyili silmät kiinni. Hän nouisi pystyyn ja katsoi Keikoa.

"Keiko-san.. Oletteko iloinen? Onko tämä teistä tylsää?" Misute sanoi rauhllisesti. Hänen hymynsä oli viileä, kuitenkin lempeä. Yleensä ihmiset ostivat kukkia, mutta jotkut eivät tykänneet kukista. Kukkien kasvattaminen oli Misutelle tärkeää.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 21 Loka 2011, 13:02

~ Keiko ~

"Tietenkin haluan", hän sanoi tuolle hymyillen.
Tyttö kuunteli tuon puhumisia ja katseli niitä hieman kauempana olevia kukkia. Hän kallisti hieman päätään. Hän meni polvilleen maahan. Keiko laittoi saamansa kukan hiuksilleen ja katseli muita kukkia.
"Ne ovat kauniita", tuo sanoi hymyillen ja nosti katseensa Misuteen.

Keiko nousi ylös seisomaan ja hymyili edelleen.
"Ei tämä ole tylsää", tuo sanoi ja silitti tytön hiuksia.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Loka 2011, 13:14

Misute

Misute hymyili ilosesti. "Haluat kai auttaa minua? Voin antaa sinulle jomman kukan siemeniä ja opettaa mitn niitä hoidetaan." Tyttö selosti iloisesti ja katsoi toista. "Tein tämän maan tänne, jotta ihmiset eivät saisi kerättyä näitä sukupuuttoon. Näistä kukista saa myös hyvää lääkettä kaikkiin mahdollisiin vaivoihin." Misute hymyili ja ojentui takaisin kukkien tasolle. Nämä pitää katsos kastella vain ja ainoastaan kerran erääseen aikaan. Jääkukat tarvitsevat vettä paljon talvisin ja yön valo taa täysikuun aikaan." Tyttö antoi ohjeita toiselle. Hän silitti kukkia hellästi.

""Teillä on näemmä pakko mielle silitellä hiuksiani. Huvittavaa." Tyttö hihitti ja katsoi hieman arasti toista. "A-anteeksi jos loukkasin!! Mutta olen vain huomannut sen että teette sitä hyvin paljon minulle ainakin." Hän hymyili ja katseli taas kukkia hän katsoi tyhjää aluetta. "Tuonne ajattelin istuttaa syysliljan." Misute osoitti ja hymyili toiselle.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 21 Loka 2011, 15:07

~ Keiko ~

Tyttö kuunteli hymyillen ja nyökkäili ina välillä. Hän kyllä mielellään auttaisi toista kukkien istuttamisessa ja niitten hoitamisessa. Tuo naurahti pienesti toiselle ja silitti tuon päätä taas.
"Niin. Toisten hiuksilla on kiva leikkiä ja niitä on kiva silitellä", tuo selitteli ja asettui itsekkin kukkien tasolle.
Hän katseli niitä hymyillen ja kosketti yhtä. Keiko käänsi katseensa siihen suuntaan mihin tuo toinen neiti oli osoittanut ja nyökkäsi pienesti.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Loka 2011, 10:19

Misute

Tyttö oli iloinen siitä, kun toinen suostui hoitamaan hänen kanssaan kukkia. Misute nähtti miten syysliljat. Hän kaivoi pienen kuopan ja tiputti sinne siemenen, kasteli ja käänsi katseensa miten toisella sujui. "Keiko-san oletteko ennen kylväneet kukkia?" Tyttö kysyi hiljaa hymyilen. Misute jatkoi tekemistään. "Kasutaka ei tiedä tästä paikasta.. Oh! Ette varmastikkaan tienneet hänen olevan isoveljeni. Hän seitsemäntoista ja on kai nyt jossain matkoilla.. Voih! En kai tehnyt oloanne tylsäksi? Eksyin aivan omiin ajatuksiini. Kertokaa toki omasta perheestänne, jos vain haluatte. Keiko-san." Misute pyysi työnsä lomassa. Hänestä olisi mielenkiintoista kuulla toisen perheestä jotakin, jos vain hän suostuisi kertomaan hänelle mitään.
"Anteeksi... Olin töykeä, kun unohdin kokonaan teidän kätenne. Tässä, minulta löytyy jonkin öaista kangasta. Sallittehan minun ommella teille hihat?" Misute kyyi arasti. Hän alkoi kaivamaan tämän jälkeen taskujaan ja löysi jonkin näköisen paketin. Tyttö alkoi avata tuota pakettia ja ojensi toiselle palloa muistuttavan valkoisen aaian. Riisipallon. "Olehyvä. Syö pois minulla on näitä mukana aikalailla." Tyttö hymyili aurinkoisesti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Loka 2011, 12:09

~ Keiko ~

Tyttö nyökkäsi pienesti ja kaivoi pienen kuopan. Hän laittoi sinne siemenen ja kasteli sen, aivan kuin tuo toinen neiti.
"En oikeastaan", tuo naurahti pienesti toiselle vastaukseksi ja vilkaisi tuota.
Hän jatkoi sitten kukkien kylvämistä ja kuunteli tuon tarinaa isoveljestään. Hän nyökkäisi aina välillä ja hymyili pienesti.
"Et tietenkään", hän vastasi tuolle ja katseli hetken aikaa kukkia, ennen kuin kylvi uuden sellaisen.
Hän hymähti pienesti ja vilkaosi taas toista. Hän ei yleensä kerro muille perheestään, eikä hän muutenkaan ole hirveän hyvä selittämään asioita.
"Minulla on ihan normaali perhe. He ovat kuten minä. Kaksi isosiskoa ja vanhemmat", tuo tyytyi sitten sanomaan ja heilautti etuhiuksiaan hieman sivummalle.
Hän pyyhki sitten käsiään mekkoonsa ja vilkaisi Misutea. Tyttö nyökkäsi tuolle vastaukseksi hihojen ompelemisen suhteen. Kyllä se kävisi. Keikolla olikin jo alkanut tulla ikävä vanhoja hihojaan. Keiko otti hymyillen riisipallon vastaan ja alkoi mutustelemaan sitä.
"Sinun ei muuten tarvitse teititellä minua. Voit sanoa vain Keiko", hän sanoi ja mussutteli kädessään olevaa, puoliksi syötyä riisipalloa.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Loka 2011, 14:49

Misute

Tyttö rupesi ompelemaan toisen hihaa. "En minä voi sillä mitään että teititelen... Häiritseeköse teitä? Enkä osaa muuttaa puhe tapaani..." Misute sanoi nolona, hän naurahti ja varoi pistämästä toista neulalla. "Tuota... Siis sanoa teitä ihan nimellänne? Mu-mutta en minä siihenkään ole tottunut... Joten.. Kutsun teitä nimellä Keiko-chan, jos se vain sopii?" Misute naurahti ja sai juuri toisen hihan omeltua. Hän siirtyi hieman ja alkoi ommella toista hihaa Keikolle.

Tyttö katsoi toista ja oli hyvin iloisen näköinen. Pian tämä saikin jo toisen hihan valmiiksi. Hihat näyttivät juuri samallaisilta, kun he olivat tavanneet. "Hä-häiritseekö se teitä paljon, kun teitittelen teitä?" Misute kysyi arasti ja jatkoi kukkien istuttamista. Hän oli juuri saanut oman rivinsä valmiiksi ja alkoi tehdä toista riviä.

//Tättäräää! Yllätys!!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 24 Loka 2011, 19:56

~ Keiko ~

Keiko naurahti pienesti ja pudisti hieman päätään. Ei se häntä haitannut, mutta se tuntui vähän oudolta, kun kukaan ei ollut koskaan teititellyt häntä. Muuten hän ei tietenkään olisi sanonut siitä mitään.
"Kyllä se minulle sopii, jos se on sinulle helpompaa", hän sanoi sitten ja katsoi kun tuo ompeli tämän hihan loppuun.
Hän nosti katseensa eteensä ja katseli maassa olevia, kauniisti loistavia kukkasia. Keiko käänsi katseensa siihen toiseen hihaan mitä tuo oli ompelemassa ja hymyili.
"Osaan ommella hyvin. Osaatko tehdä kokonaisiakin vaatteita?", tuo kysäisi ja katsoi valmiita hihojaan.
"Ja ei se haittaa, ole vain rauhassa", hän jatkoi naurahtaen ja meni kyykkyyn.
Hän jatkoi kukkien istuttamista, aivan kuten Misutekin.

//Voi ei sä tulit :DD Noei
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Loka 2011, 08:25

Misute

Tyttö nauroi toisen kysymyjsekle. "Olen pahoillani, mutta kun te kysyitte osaanko omella ihan vaateitakin. Jäin ajattelemaan asiaa ja minua nauratti aivan hirveästi. Katsokaas kun en voi kuvitella itseäni sähläämässä kankaiden ja neulojen kanssa." Tyttö nauroi iloisesti ja pyyhki kyyneliään. Hän sai juuri työnsä valmiiksi. "Keiko-chan? Oletteko valmis?" Misute hymyili iloisena ja katsoi hetken ympärilleen. "Kiitos avusta. Saimme juuri ajoissa kukat kylvettyä. Olette todella ihana persoona. Minulle tuli aivan ihana tunne kun oli teidän kanssa." Misute hymyiili kädet ristissä jane peittivät hymyilevän suun. "Mutta, meidän täytyy nyt hieman kiirehtiä ennen kuin tulee pimeää. Pääsisimme pois täältä pimeästä paikasta. Minä lähden maatapitkin ja te voisitte lähteä kiipeämään puuhun ja hyppiä niiden kautta pois tiheiköstä. Ellette taas jää jumiin." Tyttö hymyili ja katsoi uloskäntiin päin. Tyttö suuntasi kohti sitä ja kopautti puuta kerran. "Menkäämme." Misute oli muuttunut sudeksi ja lähti liikkeelle. "Tavataan siellä missä kohtasimme ensimmäisen kerran." Susi haukahti ja lähti juoksuun. Hän pääsikin todella nopeasti pois tiheiköstä ja oli jäänyt odottelemaan kohtaus paikalle.

Missähän Keiko-chan juoksisi. Misute jäi odottelemaan suden hahmossa toista ja uikutti hieman.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 25 Loka 2011, 09:16

~ Keiko ~

Tyttö katsoi tuota pää hieman kallellaan ja naurahti pienesti. Hän kasteli vielä yhden siemenen ja käänsi katseensa Misuteen.
"Juu. Olen jo valmis", tuo sanoi ja pyyhki liat hameen helmastaan ja polvistaaan.
Hän hymyili tuolle ja naurahti pienesti. Ihana persoona. Itseasiassa Keiko on aika ilkeä, mutta jos hän tapaa jonkun mukavan olennon, niin kyllä hänkin osaa olla mukava ja kiltti.
Keiko nyökkäsi tuolle pienesti ja hyppäsi yhden puun oksalle. Hän katsoi hetken aikaa kun tuo toinen muuttui sudeksi ja lähti juoksemaan sitä paikkaa päin missä he olivat tavanneet. Keiko hymähti pienesti ja lähti hyppelemään puitten oksia pitkin hän pysähtyi hetkeksi aikaa ja jatkoi sittenn matkaansa. Tyttö näki suden hieman kauempana ja virnisti ilkikurisesti. Hän juoksi äänettömästi tuon taakse ja hyppäsi puusta alas. Tyttö käveli hitaasti tuon taakse ja kosketti tuota päähän.
"Pöö!", hän hihkaisi ja astui hieman taaemmas.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Loka 2011, 09:43

Misute

Toisen koskeattaessa sutta päähän ja sanoen sen jälkeen jotain. Misute kääntyi päin toista hyppäsi niin että veti toisen selälleen. "Keiko-chan?" Susi haukahti ja hyppäsi toisen päältä. Hän esitti terävät hampaansa esiin. "Tämä on vain varoitus, jos olisit tehnyt minnulle jotakin muuta kuin sanonut noin, olisin eläimen vaistontakia puraissut varmasti kätesi irti tai jotain muuta." Misute muuttui tytöksi. Vaikka ensi tapaamisella hän olikin vaikuttanut söötiltä ja viattomalta. Nyt hän vaikutti paljon vanhemalta ja vakavala. Misute katsoi vakavana toista. "Se liippasi läheöltä ettäs sen tiedät." Tttö rapi nikaansa ja lopulta hymyili jälleen. Hän halasi toista ja muuttui äkkiä sudeksi. Misute uikutti ja nuolaisi toista.
Susi muuttui taas tytöksi ja avasi lettinsä. Hiukset valahtivat kauniisti aaltoilevina harteille. Tyttö huokaisi pienesti hiukset hulmusivat pienesti tuulessa. "Lähtisittekö kanssani ihmisten kylään? Haluasin tarjota teille illallisen ja yöpymis paikan. Ellette tahdo tulla ihmisten kylään naamioutuneena, voimme mennä erästä salaista kautta etei teitä nähdä." Misute ehdotti Keikolle ja hymyili iloisena. "Ooh.. Ette muuten ole paljoa äänessä. Ettekö pidä puhumisesta?" Tyttön pää oli kallellaan ja hän tuijotti toista mietteliäästi.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 25 Loka 2011, 11:07

~ Keiko ~

Tyttö säikähti hieman ja katsoi tuota hiljaa. Hän nousi ylös ja tuhahti pienesti. Hän pyyhki mekkonsa helmaa ja astui hieman taaemmas kun tuo halasi tätä. Ilkeää. Keiko vain yritti säikäyttää tuo toinen leikillään ja tuo alkoi heti hyppimään päälle ja uhkailemaan. Keiko katsoi tuota hiljaa. Hän kohautti hieman olkiaan ja käänsi katseensa muualle. Hän kohautti pienesti olkiaan. Keiko käänsi katseensa takaisin tuohon ja hymähti pienesti.
"Ihan sama. Kai minä voin tulla. En minä tännekkään jaksa jäädä", hän sanoi hymyillen vinosti.
Keiko pudisti pienesti päätääntuolle vastaukseksi ja hymähti pienesti.
Ventus-setä
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron