Hidas kuolema || Lotdow


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Loka 22, 2011 11:02

//Mä näin unta että sain pannukakkuja ^^

Randy

Randyn silmät jäivät jalkapallon kokoisiksi suudelman jälkeen ja hän pyyhkäisi huomaamattomasti huuliaan. Kohta hän sai taas ilmeensä peruslukemille ja vähän miinuksen puolelle, palatessaan todellisuuteen. Randy nyökkäsi Ryun pyynnölle ja ajatteli: Mitä vain ystävä! Hitaasti Randy nosti Ryun syliinsä ja lähti kävelemään tämän osoittamaan suuntaan. Jokainen askel tuntui pitkältä ja vaikealta. Oli vaikeaa ymmärtää sellaista asiaa kuin mit tapahtui nyt. Randy niiskaisi vähän ja sanoi:
"Voin pitää sinulle vielä pienen puheen jos haluat." Randyn poskille vierähtivät kyyneleet. Kohtapuolin Randy pysähtyi ja katsoi paikkaa johon he olivat tulleet. Oli hiljaista, kuin koko metsä olisi tiennyt että nyt oli aika vaieta. Randyn hillitsi itkunsa ja sanoi Ryulle:
"Olemme täällä."

//Minä itken, Ryu-parka ;;__;;
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Loka 22, 2011 11:11

~ Ryu ~

Poika avasi silmänsä ja katsoi tuota toista miestä hiljaa. Hän vuosi edelleen verta ja heidän taakseen jäi pieni verivana.
"Ei sinun tarvitse", tuo mutisi ja hymyili pienesti.
Hän pyyhki varovasti toisella kädellään kyyneleensä pois ja sulki silmänsä. Kun he tulivat perille, hän avasi ne taas ja katsoi raunioituneita seiniä hiljaa. Hän yritti olla itkemättä. Ryu käänsi katseensa takaisin Randyyn ja painautui tuota vasten.
"Kiitos, että olit ystäväni..", tuo mutisi ja sulki silmänsä.
Hän huokaisi hiljaa ja pian hänen hengityksensä alkoi hidastua. Ryu puristi pienesti Randyn paidasta, mutta pian hänen kätensä päästi siitä irti ja putosi velttona sivulle. Ryun sydän lopetti pumppaamasta verta, kunnes se pysähtyi kokonaan.

//Yhyy Dx Se kuoli.. Kiitos pelistä. Saat kyl vastata tähä roolauksee viel jotai jos haluut :>
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Loka 22, 2011 11:44

//;__;

Randy

Randy katsoi käsissään makaavaa elotonta ruumista. Hänen ystäväänsä Ryuta, jonka sai tuntea kovin lyhyen hetken. Kyyneleet tulvivat Randyn silmistä ja tältä pääsi pientä pihinää suusta. Tämä oli epäreilua! Miksi juuri nyt, miksi juuri Ryu? Randy valahti polvilleen maahan ja katsoi Ryuta. Poika oli kuitenkin esittänyt Randylle pyynnön ja sitä Randy ei unohtaisi. Femurilla ei nyt sattunut olemaan lapiota joten hän rakentaisi kivipinon Ryulle. Randy nousi ylös ja käveli vähän matkan päähän. Siellä hän laski Ryun ruumiin maahan ja alkoi pinota kiviä hiljalleen tämän päälle. Kyyneleet silmissä ja suru mielin Randy sai pinonsa valmiiksi jonka jälkeen hän otti puukon vyönsä suojista. Randy otti myös maasta laudan pätkän ja kaiversi siihen: Lepää rauhassa Ryu. Randy laski laudan kivien eteen ja katsoi silmät punaisina itkusta hautaa. Randy istui hiljaa haudan edessä, eikä siirtänyt katsettaan mihinkään. Ryu oli nyt poissa ikuisesti, eikä tulisi koskaan takaisin.

Randy nousi hitaasti ylös ja katsoi hautaa. Paremman lepopaikan olisi poika kyllä ansainnut, mutta Randyn taidot eivät olleet sellaiseen riittäneet.
"Älä pelkää Ryu, minä tulen ajallani perässäsi. Elämähän on asia josta kukaan ei voi selvitä hengissä", Randy sanoi hiljaa. Kyyneleet pääsivät taas virtaamaan ja suru tuli suurempana kuin koskaan. Kuten femureiden tapana oli yleensä tehdä kuolleita läheisiä kohtaan, nosti Randykin päänsä kohti taivasta ja päästeli ääntelyjään kohti korkeuksia. Hiljainen metsikkö kaikui hetken aikaa kimakoista huudoista jotka osoittivat kunniaa Ryun muistolle. Randy veti esille tulleet suusarvensa takaisin piiloon.
"Odota minua siellä toisella puolella", femur vielä toivoi ja kääntyi sitten ympäri hitaasti mutta vahvasti. Ryu oli saanut ansaitsemansa rauhan, ja elämänsä viimeiseksi teoksi oli jäänyt taistella lohikäärmettä vastaan. Kaikki olisivat sinusta nyt ylpeitä. Randy ajatteli ja alkoi ottaa hitaita askelia poispäin haudasta.

Metri toisensa perään Randy oli kauempana haudasta, mutta hänen mielensä alkoi olla enemmän käsityksessä siitä että Ryu oli jossain edelleen. Ehkä hän oli maan jälkeisessä taivaassa, tai syntynyt uudestaan kukkasena. Aurinko oli noussut jo korkealle ja paistoi puiden lomitse valaisten myös Ryun haudan aukean. Auringostahan sanottiin että se oli toivon symboli, ehkä se oli noussut muistuttamaan siitä ettei elämä kuitenkaan koskaan loppunut, se jatkui aina tavalla tai toisella. Randy oli varma ettei tämä ollut jäänyt viimeiseksi kerraksi kun hän ja Ryu tulisivat tapaamaan.

//R.I.P Ryu, nyt se on sitten ohitse... ;__; Kiitos pelistä, katsotaan josko otamme lähiaikoina uusilla hahmoilla ja iloisemmissa aiheissa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Loka 22, 2011 11:52

//Yhyy.. Tää on Himen vika.. TAT
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö