Kävelyllä, ruokaa etsimässä vain || Nya

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Kävelyllä, ruokaa etsimässä vain || Nya

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Loka 2011, 22:25

Raban

Aurinko oli jo noussut horisontille korkealle möllöttämään puiden yläpuolelle luoden muutaman hassun säteensä jopa metsänkin pohjalle oksien läpi, joiden eri väriset olivat alkaneet putoilemaan jo maahan. Rabankin oli lähtenyt ulkoilemaan ulko maailmaan tutusta haltia kylästä, sillä tämän päivän ruuan hankinta reissut olivat menneet täysin harakoille ketun pojan melkein jäädessä kiinni vartijoille kompuroidessaan omiin jalkoihinsa jo valmiiksi kipeän nilkkansa takia. Joten sen päivän ruoka oli mennyt siinä pinkoessaan pakoon henkensä edessä..
Nyt Raban oli sitten ottanut suunnakseen metsän ja sen syksyisiä antimia täyttääkseen tällä kertaa vatsansa marjoilla, joita metsä tähän aikaan vuodesta oli pullollaan. Sääli vain etteivät marjat kovinkaan täyttäviä olleet ja pitäneet nälkää kauaa poissa, mutta olihan se sentään tyhjää parempi.
Ketun kullan väriset silmät haravoivat maastoa etsien syötävää, kuten myös pitivät silmällä vaaroja joita metsässä saattaisi olla. Korvatkin olivat kuulolla kaiken varalta. Raban ei kuitenkaan tuntenut oloaan pimeässä synkässä metsässä kovinkaan turvalliseksi.. olihan sota-aika, sen verran Rabankin tiesi vaikka kadulla elikin.

Silmiin osui mukava mustikka matto, jonka ylle kettu kumartui syömään makeita ja herkullisia sinisiä mustikoita suuhunsa.

//Tulipas könkköinen aloitus.. ja vielä kestikin tuhottoman kauan, joten anteeksi ^^`//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Nya » 26 Loka 2011, 10:53

Misute

Tytön kukka kori alkoi tyhjentyä huomattavaa vauhtia. Misute huokaisija hymyili ihmisille. Hän selitti palaavansa takaisin, kun saisi lisää kukkia. Hän lähti kävelemään kohti metsää. Tyttö käveli kuitenkin ensin kotiin kävi ruokakomerolla ja pakkasi eväitä. Hän tiesi että kukkien.etsiminen veisi aikaa. Misut lähti kori heiluen juoksuun. Hän pysähtyi vasta kun oli metsän siimeksissä. Tyttö käveli ja käveli ensin pitkän matkan, kunnes huomasi kukkiaoikealla. Tytön eriväriaet silmät loistivat ja hän melkeimpä hyppäsi kukkien kimppuun. "Oiih! Kuinka kauniita!" Misute hihkaisi ja alkoi kerätä kukkia nteiksi kimpuiksi. Hetken ajan hän oli kuulevinaan jotain, muttei välittänyt siitä. Tyttö jatkoi touhujaan huolettomasti. Misute sai kerättyä aika lailla kukka kimpuja, mutta se ei riittäisi.
Misute lähti jatkamaan matkaansa ja kuuli taas jonkinlaista ääntä. Se alkoi häiritä tyttöä ja Misute kääntyi. Oliko siellä joku? Mistä tuo ääni oikein kuului? Tyttö ajatteli ja hiiviskeli puiden takana. Varmuuden vuoksi hän jätti korin turvalliseen paikkaa ja muuttui sudeksi. Susi liikkui hyvin varautuneen oloisesti. Joka ikinen liike oli jännittynyt ja Misute oli jännittynyt. Suden liikkuminen oli hidasta ja varovaista. Hän oli aivan kuihtuneiden kaavejen peitossa. Pienen koonsa ansiosta, Misuten oli helppo piiloutua ahtaisiinkin paikkoihin. Hän pysähtyi, susi näki edessään kyykiskelevän jonkinlaisen Keiko-chania muostuttavan nuorukaisen. Misute tuijotti toista hetken ennen kuin muuttui tytöksi ja tuli esiin äänettömästi. "Tuota.. Mitä te oiken teette?" Misute tuijotti hoeman epä luuloiseti toista joka näytti märehtivän edessään olevia mustikka pensaita. Se näky huvitti häntä. Misute oli n. Kolmen metrin päässä toisesta.

//Tättärää! Täällä ollaan. Joo eipä multakaan tainnu tulla kamalan sujuvaa tekstiä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Loka 2011, 22:36

Raban

Pienet siniset marjat päätyivät ahneesti nuoren kettu pojan suuhun tuon kykkiessä keskellä mustikka mattoa, vaikkeivat nuo edelleenkään Rabanin mahaa oikein täyttäneetkään. Mutta olipahan jotakin mitä suuhunsa laittaa ja edes pientä vatsan täytettä. Maha vain tuntui huutavan koko ajan vaikka Raban sinne pieniä marjoja yritti tunkea.. Kuitenkin kesken syömisensä Rabanille iski tunne ettei hän enää ollutkaan niin yksin kuin luuli ja lopetti syömisensä juuri sopivaksi kuullessaan takaa äänen. Raban totta kai säikähti pahan päiväisesti nousten seisomaan ja astui taaemmas korvat luimussa, sekä häntä pelokkaasti koipien välissä katsoen yllättyneen pelokkaana tulijaa.
"..O-olin vain syömässä." Raban vastasi varovaisen pelokkaasti tulijalle käyden tuota läpi kullan keltaisilla silmillään ja kiitti mielessään ettei tuo ollut mikään sotilaallinen henkilö.. hän olisi hävinnyt sellaiselle hetkessä. Ei hän osannut taistella..
"E-en halua mitään pahaa." Kettu lisäsi vielä nopeasti sanoihinsa valmistautuen jo pinkaisemaan pakoon tuota uutta ilmestystä jos päälle kävisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Nya » 01 Marras 2011, 10:13

Misute

"Anteeksi kamalasti! Ei ollut tarkoitus keskeyttää teidän ateriointia." Tyttö hieman säikkyi kun toinn nousi ja perääntyi. "En minä mitään pahaa aijo. Olen vain päivättäisellä keräämis kieroksella. Ja-atkakaa vain.." Misute tunsi.hieman itsensä epävarmaksi. Toinen näytti olevan pelokas ja vaaroja säikkyvä, mutta kovin laihalta tuo ikävä kyllä näytti. "T-tuota... Millonkas teolette viimeksi syöneet? Näytätte aliravitylta. Oletteko kunnossa?" Misute katsoi hieman tutkivasti toista. Hän istahti alas maahan ja hymyili toiselle lempeästi. "Olen Misute Fuzi. Mikä teidän nimenne on? Olen myös kuusitoista vuotias. Kuinka vanha te olette?" Misute tarkaili edelleen toista. Hänellä oli sellainen tunne että tuo oli todella pahasti aliravittu. Tyttö mietti hetkisen miten voisi tutustua toiseen, hieman pelokkaaseen tyyppiin.
Kuitenkin tyttö keksi miten lähestyä toista ystävällisesti. Hän alkoi kaivaa korinpohjaa. Tyttö ojensi hitaasti kätensä toista päin. "Tässä.. Syökää toki. Olette varmasti hyvin nälkäinen." Misuten kädessä oli ruisleipä, jossa oli salaattia ja kalkunasuikaleita. Tyttö katseli hetken ympärilleen. "Oletteko aina näin arka asioista?" Tyttö kysyi hyvin varovasti ja hymyili iloisesti. Voisipa hän jotenkin saada toisen luottamuksen. Oolisi paljon kivempaa, jos ilmapiiri ei olisi näin jännittynyt ja pelokas.
Nya
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Marras 2011, 22:24

Raban

Lippalakkinen likka pyyteli anteeksi säikyttelyään ja häirintäänsä kettu pojan syömisen suhteen nuorukaisen jäädessä tuijottamaan hieman lamaantuneen näköisenä edessään olevaa nuoren näköistä tyttöä. Varmaan kuta kuinkin ketun itsensä ikäinen?
"S-selvä.." Raban mutisi musta tukkaiselle tytölle tuon vakuutellessa vielä ettei aikoisi hänelle yhtään mitään pahaa. Sanoistaan huolimatta nuorukainen ei kuitenkaan uskaltautunut laskeutua takaisin syömään mustikoitaan vaan jäi seisomaan korvat jonkin verran luimuun painettuna, sekä häntä painettuna koipien väliin. Tytön kysellessä Rabanin fyysisestä kunnosta jäi ketun poika tuijottamaan tuota hieman hämmentyneenä, eikä aluksi saannut sanaakaan suustaan kunnes naurahti hieman vaivautuneesti.
"Viimeeksi eilen.. ja nyt näitä mustikoita." Raban selitti laskien katseensa alas marjoihin niistä tulleen puheeksi ja sitten katse siirtyi takaisin tyttöön huomaten tuon käynneen maahan istumaan ja kaivavan jotakin koristaan jutellen samalla säikylle ketun pojalle, esitteli jopa itsensä. Raban ei aluksi saannut suutaan auki silkkaa ujouttaan, mutta huokasi sitten ja avasi suunsa.
"Olen kunnossa.. nälkäinen vain ja nimeni on Raban. Olen 17-vuotta." Raban lopulta vastasi tälle mukavaksi osoittautuneelle nuorelle naisen alulle uskaltautuen jo hieman lähestyä tuota. Tuskin tuo mitään tekisi hänelle... etenkin kun vielä ojensi kohteliaasti nälkiintyneelle sielu paralle leipää. Raban ei ollut aluksi aivan varma miten tuohon anteliasuuteen pitäisi vastata, mutta käveli lähemmäksi käyden istumaan jonkin matkan päähän ja otti kiittäen leivän vastaan alkaen syömään sitä ahneesti.
"..Tuota.. kyllä olen." Raban vastasi syömis puuhiltaan vielä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Nya » 08 Marras 2011, 09:53

Misute

Tyttö hymyili hieman vinosti ja uskaltautui ottaa vihdoin lakkinsa pois. Suden korvat ilmestyivät ja Misuten ilme oli melko ujo. "Te kun olette kettu puoliksi, minä olen susi... Tosin, paljon pienempi vain." Misute sanoi ja katseli hetken ympärilleen. Huomatessaan kukkia, hän ojentui sinne päin ja poimi pienen söötin kimpun. Hymy levisi hänen kasvoilleen. "Tiedättekö mitä kukkia nämä ovat?" Misute kysyi ja osoitti syksyn värisiä kukkia. "Ne ovat syysliljoja. Eivätkö ne olekkin kauniita? Kukkia löytyy niukasti näihin vuoden aikoihin.." Misute selitti ja katsoi hetken Rabania. Nuorukainen lähempää katsottuna näytti söpöltö. Tyttö hymyili iloisena.
Misute nousi ja meni keräämään lisää kukkia. "Missä te asutte? Minä asustelen ihmistebnkylässä, en kuitenkaan ole heidän puolellaan." Misute katsoi alas päin. Hän oli hieman arka puhumaan näistä asioista, mutta toinen vaikutti oiken mukavalta persoonalta.
Tyttö kaivoi taas laukkuaan, hän otti sieltä purkin ja avasi sen. "Tahdotko keksejä?" Tyttö kysyi ojentaen purkkia. Hän jäi tuijottamaan erästä puuta jonka rungosta valui maken näköistä mahlaa. "Anteeksi hetkinen." Tyttö käveli rungon luo ja kaivoi pienen lasi pullon, johon hän otti hieman mahlaa. Hän palasi ja istutui hieman lähemmäksi toista, toivoen ettei toinn lähtisi karkuun. Toinen oli söpön näköinen lähempää, caikka olikin laiha.

//Hmmm... Voisiko tästä syntyä ihastuminen? Mitä mieltä sinä olet?
Nya
 

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Marras 2011, 10:22

Raban

Raban katsoi hieman yllättyneen uteliaana tämän otuksen korvia kun neiti otti lakkinsa pois päästään, mutta se uteliaisuus katosi nopeasti kun nuori naisen alku ilmoitti olevansa susi! Raban meni tuosta hetkessä kauemmas istualleen raahautuen jääden ainakin parin metrin päähän istumaan ja syöksähtämään jonnekkin suuntaan jos tarvitsisi. Totta kai Raban pelkäsi susia! Olihan noilla pedoilla muutenkin jo valmiiksi pelottavan huono maine ja sellainen oli ihmismäisempänä pöllähtänyt nuoren ketun pojan eteen, jolla tuskin olisi mitään mahdollisuuksia kyetä puolustamaan itseään jos tuo ihme susi otus kimppuun päättäisi käydä! Niin ei kuitenkaan käynnyt vaan tuo otus pomi muutaman kukkasen maasta kysellen Rabanilta mitä ne olivat nimeltään.. Ei Raban tiennyt, ei hän ollut koskaan edes ollut missään opiskelemassa missään yhtään mitään, joten ei ollut mikään yllätys ettei nuori kettu tiennyt. Joten Raban pudisti päätään pienesti vastaukseksi, saaden tietää että nuo olivat syysliljoja. Raban ei enää ymmärtänyt nuorukaisen käytöstä laisinkaan.. eikä ollut varma olisiko halunnut laisinkaan.
"...Haltiakylässä." Raban vastasi hieman empien likan seuraavaan kysymykseen, sillä tiesi vallan hyvin välirikon haltoiden ja ihmisten välillä joten luottamus nuoreen naiseen alkuun tipahti entisestään. Mistä sitä tiesi mitä tuo aikoisi! Hämmennystä nosti entisestään tuon ojentaessa hänen suuntaansa keksipurkkia ja sitten poistuikin hakemaan puusta jostakin.. Raban kallisti kysyvästi päätään.

Likka tuli pian takaisin ja oli ilmeisesti aikessa tulla lähemmäksi, jolloin Raban itse nousi seisomaan siiryen hieman kaemmas tuosta häntä pelokkaasti koipien välissä.

//Ei, koska minulla on Rabanille suunnitteilla muita pelejä jotka menisivät ristiin jos hän nyt rakastetun löytäisi, eikä Raban muutenkaan ole mikään sitoutuja tyyppiä//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Nya » 14 Marras 2011, 12:14

Misute

"Pelkäättekö te minua?" Misute kysyi hieman harmissaan. Ei hän tahtonut että toinen pelkäisi häntä. "Anteeksi... Älkää pelätkö minua... En tahdo mitään pahaa." Tyttö nousi seisomaan ja meni kauemmas. Tyttö laittoi lakin takaisin päähänsä ja pudisteli päätään. "Olkaa kiltti ja uskokaa minua. Minä en tahdo teille yhtikäs mitään." Misute sanoi epätoivoisena. Hänen silmikulmiin ilmestyi kyyneleitä. Hän tahtoi alkaa itkeä. Misute käveli hiljattain hieman kauemmaksi. Hän laittoi koriin kukkia ja otti sieltä ruokaa.

"Olkaa hyvät. Älkkää pelätkö minua. En ihan totta aijo tehdä teille mitään pahaa." Misute piti kädessään pientä leivonnaista. Hän laski sen maahan ja katosi. Oikeasti tyttö hyppäsi puun oksalle ja hymyili sieltä hiljaa. Ehkä vielä oli toivoa. Mutta lopulta tyttö lähti paikalta ja suuntasi kohti ihmisten kylää.

//Okei poikki.... Kait... :)
Nya
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron