Hiisi vieköön || Suskari

[Aksutar]

Edna

Iltapäivä. Syksyisen synkähkö ja sadetta enteilevä. Silti Edna, ennustaja eukon tytär oli päättänyt lähteä omine nokkineen metsään. Metsään, jossa vaani vaara jos toinenkin. Mutta välittikö Edna? Ei, koska oli tyhmä nulikka. Syy moiseen uhkarohkeaan tekoon oli yksinkertainen: Edna halusi sienimuhennosta. Sienet maksoivat markkinoilla nykyään niin paljon, ettei köyhällä ollut niihin varaa. Joten, mikä olisikaan parempi tapa hankkia sieniä, kun menemällä itse metsään?
Kalmalle oltiin jätetty lappu pöydälle, eikä aavekoiraa sen pahemmin oltu herätelty yö uniltaan. Tyttö oli vetäissyt niskaansa normaalit, poikamaiset kolttunsa, joiden päälle vedettiin vielä pitkähkö, ruskea kangastakki ja kaulaliina. Sen jälkeen Edna oli suunnannut kulkunsa kohti entistä kotiaan, noutamaan Apollo nimisen koninsa. Shire oli enemmän kuin mielissään nähdessään omistajansa ja nopean satuloinnin jälkeen, matka saattoi alkaa.

Kun kylästä oltiin päästy, kävi kulku kohti harmaan synkähköä metsää. Edna oli ajatellut pysyä metsän reunoilla, mutta kaikki hyvät sienet oltiin niiltä jo poimittu. Vain hullu lähti pidemmälle etsimään sieniä näinä aikoina. Edna ei kuitenkaan ollut hullu.. yksinkertaisesti tyhmä. Niinpä neidon tie kävi yhä syvemmälle metsään. Hevonen askelsi tyynen rauhallisesti peremmälle, välittämättä turhankin hiljaisesta metsästä. Ainoa ääni, mikä kulkua säesti, oli Ednan hyräily.
Kun oltiin päästy tarpeeksi pitkälle metsään, Edna laskeutui ratsailta ja sitoi Apollon kiinni puuhun. Sen jälkeen tyttö lähti katseellaan selailemaan lähiympäristöä, löytäen pian muutaman mehukkaannäköisen sienen. Sen pahemmin aikailematta, kävi Edna poimimaan sieniä laukkuunsa.
Poimiessaan ei tyttö huomannut kiinnittää ympäristöön huomiota. Hevonen kävi levottomaksi. Se askelsi paikallaan, päästäen matalia, levottomia äännähdyksiä. Edna ei kuitenkaan välittänyt siitä. Puoliverinen oletti hevosen olevan vain häkeltynyt uudesta ympäristöstä. Pian tuo olettamus kävi kuitenkin vääräksi.

Apollon päästäessä pitkälle kaikuvan, hätääntyneen hirnahduksen, älysi Edna nostaa katseensa maasta ja vilkaista hevoseen. Nelijalkaisen ystävän takan näkyi mustia, noin metrin korkuisia hahmoja. Edna pomppasi pystyyn ja nappasi samalla lähellä lojuneen paksun oksan, juosten sitten Apollon luokse. Päästyään ruunikon rinnalle, huomasi Edna mikä heitä oikein oli lähestymässä.
Hiisiä.
Nuo ilkeät, rujot ja ennen kaikkea säälimättömät olennot olivat Ednalle tuttuja vain lastensaduista. Moiset olennot olivat rumempia, mitä noidan alku oli uskaltanut edes kuvitella. Kuitenkaan, nuo pienet vintiöt eivät käyneet aikailemaan, vaan hyökkäsivät sankoin joukoin kaksikon kimppuun. Edna ei ehtinyt edes laksemaan, kuinka monta niitä oli! Kiljahdus karkasi ilmoille tytön suusta, ensimmäisen hiiden raapaistessa takkiin riekaleet. Keppi kädessä kuitenkin teki tehtävänsä ja tyttö ehti humauttaa tuota olentoa päähän, ennen kuin Hiisi hyppeli kauemmaksi kohteestaan. Apollo puolestaan päästi ilmoille hirnahduksia, talloessaan maata ja potkiessaan lähestyviä olentoja minkä ehti. Kuitenkin, pienet räyhänhenget olivat nopeita, eikä aikaakaan kun muutama niistä oli löytänyt tiensä hevosen selkään, jonka seurauksena koni alkoi pukittelemaan minkä ehti.
Edna taas joutui ottamaan muutaman askeleen kauemmaksi riehuvasta Apollosta. Hevonen ei halunnut hänelle pahaa, mutta riehuessaan tuo saattoi iskeä massiivisen kavionsa vahingossa emäntäänsä. Peruuttaessaan Edna oli kompastua yhteen hiiteen. Toiset hiide kuitenkin varmistivat, että kohde kaatui maahan, kuten toivottuakin. Ednan tömähtäessä selälleen maahan, päästi tyttö suustaan korkean ja kauas kantautuvan kiljaisun, jota seurasi silkka huuto ja kiroaminen. Samalla Edna potki ja löi minkä kerkesi, pitääkseen hyökkäävät hirviöt kauempana, hiisien yrittäessä raadella tyttöä enemmän tai vähemmän onnistuneesti.. ei hän halunnut tulla syödyksi elävältä!

[suskari]

Ivor

Iltapäivä ja taivas oli verhoutunut tänään synkkään pilvi vaippaan enteillen pahasti sadetta, mutta onneksi taivas ei ollut vielä sentään sadetta innostunut tiputtamaan muuten niin harmaalta taivaalta. Siintä oli harvinaisen tyytyväinen pieni haltia ryhmä, joka oli komentajansa johdolla lähtenyt partioimaan ympäristöä metsässä ja johon oli liittynyt mukaan myös astetta suurempi ja erikoisempi tuttavuus: nimittäin suuri kokoinen kahdella jalalla kävelevä koira demoni kera suhteellisen kevyen haarniska suojansa kanssa ja kahden pari metrisen miekkojensa kanssa joita demoni kantoi ristikkäin selässään.
Joukon kuitenkin käskettiin hajaantua ja Ivor lähti rauhallisesti mitään mukisematta omaan suuntaansa pitämättä koostaan huolimatta yllättävän vähän meteliä liikkuessaan metsässä. Kullan keltaiset silmät havannoivat ympäristöä, kuten myös korvat jotka kääntyivät pienimmänkin äänen suuntaan kuullessaan jotakin ylinmääräistä. Mitään uhkaavaa tai edes raportoivan arvoista ei kuitenkaan vaikuttanut missään olevan.. Kunnes kiljaisu sai demonn korvat nousemaan pystyyn ja kääntämään päänsä äänen suuntaan, hetkeäkään miettimättä demoni lähti juoksemaan äänen suuntaan pysähtyen kuitenkin tarkistamaan tilanteen jonkin matkan päähän läheisen pusikon taakse.

Nuori naisen alku ja tuon hevonen olivat näköjään joutuneet pahemman kerran paikallisten taruolentojen uhriksi ja koittivat parhaansa mukaan pitää hiisiä loitolla, joilla kuitenkin näytti olevan yli ote. Nainen oli varmaan ihmis kylästä, mutta demoni ei todellakaan aikonut jäädä tuota kauhu näytöstä katsomaan sivusta vaan ryntäsi pusikosta esille vetäen kaksi pari metristä miekkaansa esille huotaroistaan huitaisten ensinmäisiä vastaan tulevia hiisä miekoillansa veren roiskahtaessa hiisien ruumiin osien katketessa ja lentäessä ympäriinsä. Hiidet perääntyvätkin alku hyökkäyksen jälkeen hyvin nopeasti demonin tieltä ja Ivor repi muutaman, vielä naisen kimpussa olevan, irti väkivalloin ja heitti pitkin metsää välittämättä siintä kuinka pahasti heitettäville oli käynnyt. Ivor ei vielä kuitenkaan käynnyt kyselemään nuoren naisen tilaa vaan meni auttamaan hevostakin repien ja huitoen perääntyvät hiidet kauemmas hevosesta.
"Oletteko kunnossa neiti?" Demoni kysyi kääntäen kypäränsä takaa katseensa vihdoinkin tähän naiseen pitäen kuitenkin silmällä kauemmaksi jäänneitä hiisiä, jotka eivät enää vaikuttaneet kovinkaan varmoilta saaliinsa suhteen. Ivor käänsi katseensa hiiseihin saatuaan vastauksensa ja lähti mukamas hyökkäämään noita kohden saaden otukset juoksemaan ainakin vielä vähän kauemmas. Demoni pysähtyi ja uskaltautui laittamaan toisen miekoistaan jo huotaraan lepäämään kävellessään takaisin neidin luokse.
"Olkaa hyvä ja palatkaa takaisin kylään, täällä ei ole turvallista." Ivor ilmoitti kohteliaasti naiselle sillä tiesi että jos joku haltoista huomaisi tuon, tuo joutuisi armotta vangiksi tai pahimmillaan suoraan tapettavaksi. Hän ei sitä haluaisi olla todistamassa.

[Aksutar]

Edna kirosi ja huusi. Harmi, ettei kirotuilla sanoillaan ollut mitään suurempaa voimaa näitä otuksia vastaan. Fyysisestä vastarinnasta huolimatta, oli maahan kaadettu ihminen helppo saalis pelkkää pahuutta huokuville hiisille. Terävät kynnet repivät kangasta kuin kuuma veitsi voita, pyrkien yhä syvemmälle aina lihaan ja luuhun asti. Pintanaarmuja pidemmälle eivät hiidet kuitenkaan päässeet, paikalle rynnistävän jättiläisen puuttuessa peliin. Edna ei valitettavasti vielä ehtinyt näkemään pelastajaansa, sillä noidanalku oli turhankin kiireinen peittelemään kasvojaan, etenkin silmiään, näiden hirviöiden hyökkäykseltä. Askeleesta päätellen, paikalle oli kuitenkin sattunut joku tavallista ihmistä isompi otus.
Hiidet kaikkosivat tiehensä, isomman heiluessa miekkojensa kanssa. Kun hyökkäävät hiidet oltiin revitty irti tytöstä, uskalsi Edna vilkaista ympärilleen.. Eikä tyttö ollut varma, olisiko pitänyt olla iloinen vai kauhuissaan näkemästään.

Valtava, koiramainen humanoidi oli tullut hätiin. Kaikesta päätellen tuo oli inhimillinen olento, kerta kykeni jonkin asteen varustukseen ja ajatteluun Pian tuo myös puhuikin, kysellen oliko hyökkäyksen uhri kunnossa.
Edna oli jäätynyt paikoilleen, mutta sai aikaiseksi soperrettua myöntävän vastauksen pelastajalleen. Varmistettuaan asian, hyökkäsi tuo olento vielä toistamiseen kohti hiisiä, jotka sihisten pakenivat paikalta, luopuen pian kokonaan saaliin kärkkymisestä. Se oli menetetty jo isommalle osapuolelle
Tyttö katsoi hiisien perään, istuessaan maassa häkeltyneenä. Koira humanoidin kävellessä lähemmäksi, Edna peruutti istualtaan vaistomaisesti pari senttiä. Vaikka uhkarohkea idiootti olikin, oli hänellä silti itsesuojeluvaisto.. ja valitettavasti pelastajansa oli sen verran harvinainen ja pelottava näky, että kokematon noidanalku suorastaan pelkäsi. Pian isompi kuitenkin ilmoitti, ettei metsässä ollut turvallista. Tuo lause kertoi siitä, ettei isompi ainakaan heti ollut noitaa popsimassa suuhunsa. Edna tuijotti otusta hetkenaikaa järkyttyneen näköisenä, kunnes kampesi itsensä haparoiden ylös.

Onko kylässä sitten yhtään turvallisempaa, kuin täälläkään? Edna kysyi uhkarohkeasti, joskin äänestään erottui vielä pelon ja järkytyksen sekainen värinä.
e-en tiedä onko sinulla ihmistenkylästä mitään kokemusta, mutta kadut alkavat olla niin vaarallisia tahon tai toisen puolesta, että metsä tuntuu harvinaisen turvalliselta siihen verrattuna! Tyttö lisäsi uhmakkaasti, samalla kun putsasi takkinsa takamusta lehdistä ja mullasta.
Mutta kiitos.. Et olisi voinut sattua paikalle yhtään parempaan aikaan Mustalainen älysi viimein kiittää olentoa äskeisestä henkensä pelastamisesta Nimeni on Edna.. kai sinultakin nimi löytyy?.
Ennen kuin toinen ehti edes vastata kysymykseen nimestä, oli Edna juossut pois humanoidin edestä, tarkistamaan Apollon tilan. Hevonen oli saanut pintanaarmuja siinä missä emäntänsäkin, mutta mitään vakavaa ei hevoselle ollut käynyt. Shokissa se oli, joten hevonen piti saada rauhoittumaan, ennen kuin tuo saisi slaakin samantein

[suskari]

Ivor

Hiidet lähtivätkin sitten kiltisti tiehensä saatuaan suuremmaltaan nenillensä ja Ivor oli siintä harvinaisen tyytyväinen. Ensinmäinen vaara ainakin olisi nyt ohi, enään olisi se toinen ja vaarallisin jos siis haltiat sattuisivat tänne tulemaan. Hänhän ei voisi mistään hinnasta käydä niskoittelemaan eliitti kenraalin nenän edessä muuten hänellä ei olisi enää paikkaa tällä saarella, jos siis hengissä selviäisi.
Nuori naisen alku avasi suunsa jossa paistoi pelko ja säikähtenisyys demonia kohtaan kysellen oliko metsässä yhtään sen turvallisempaa kuin kylässäkään. Jaaha, eipä hän tuohon osannut vastata mutta nyt olisi kaikkein parasta että neiti häipyisi hänen läheltään ennen kuin joku näkisi.. silloin olisi liian myöhäistä.
"Uskokaa, teidän olisi syytä poistua mahdollisimman nopeasti." Ivor sanoi laittaen toisenkin miekoistaan huotaraansa roikkumaan seuraten katseellaan naisen liikkeitä ja hymähti pienesti tuon kiitellessä demonia avusta.
"Ilo on minun puolellani...Edna" Ivor aloitti ja odotti että neiti kertoisi nimensä, joka kohta tulikin ja demoni lisäsi sen kesken jäänneeseen lauseeseensa.
"Minun nimeni on Ivor, hauska tavata teidät Edna." Ivor esitteli itsensä kohteliaasti suoden Ednalle jopa pienen kumarruksenkin, joka tosin taisi mennä hieman ohi kun neiti juoksi hevostaan katsomaan joka oli vielä vauhkona tapahtuneesta. Ivor ei viitsinyt hevosta lähestyä koska saattaisi kokonsa kanssa säikyttää kaakin pahan päiväisesti.

"Suosittelen teitä Edna kuitenkin vielä poistumaan mahdollisimman nopeasti, täällä ei ole nyt turvallista." Ivor sanoi vielä varsin varteen otettavalla äänen sävyllä ja lisäsi vielä.
"En halua että teille käy mitään." Ivor lisäsi vielä.

[Aksutar]

Hirviömäinen humanoidi ehdotteli yhä Ednalle, että tuon olisi syytä poistua mahdollisimman nopeasti. Tyttö tiesi kyllä, että tuon sanoissa saattoi olla perää, mutta juuri tällä hetkellä Edna ei yksinkertaisesti voinut lähteä. Ei hän aikonut jättää Apolloa tänne, eikä hevonen nyt näyttänyt siltä, että kykenisi liikkumaan minnekään, ennen kuin olisi rauhoittanut itsensä.
No, otus esitteli itsensä Ivoriksi. Edna soi pelastajalleen nopean, kiitollisen hymyn, mutta keskittyi sitten jälleen hevosensa hyvinvointiin. Ivor kuitenkin toisti itseään ja kehotti mustalaista poistumaan metsästä mahdollisimman pian.
En voi lähteä, ennen kuin Apollo on rauhoittunut Edna huomautti silitellessään pollen kaulaa. Katse kuitenkin kääntyi kohti Ivoria, oli rumaa puhua toiselle katsomatta tuota. Tosin, Edna ei tiennyt välittikö tämä otus etiketistä ja käytöstavoista. Ainakin Ivor teititteli kovasti ja esitti asiansa harvinaisen asiallisesti. Mikä sinänsä oli yllätys.

Ja mitä minulle voisi käydä?... Olethan sinä siinä. Vai meinaatko, että sisäinen petosi pääsee valloilleen ja syö minut minä hetkenä hyvänsä? Edna kysyi, muistellen ehkä hieman katkerana sisäisiä petoja toisten sisällä. Niistä kun oli kokemusta, valitettavasti.
Eikä Edna osannut tähän hätään ajatella, että Ivor saattoi olla mitä suurimmalla todennäköisyydellä haltioiden puolella. Juuri nyt tuon olennon puolue ei ollut tytön päällimmäisissä ajatuksissa.

[suskari]

Ivor

Ivor vastasi nuoren naisen kiitolliseen hymyyn pienellä hymyllä seuraten kullan värisillä silmillään kuinka Edna käveli hevosensa luokse rauhoittamaan tuota. Ivor ei veilläkään lähemmäksi hevosta viitisnyt mennä ettei aiheuttaisi tuolle vielä pahempaa stressiä. Ivor kyllä tiedosti vallan hyvin ettei välttämättä ollut se mukavin ilmestys tavalliselle kuolevaiselle, vaikka hyvä sydämminen olikin.
"Ymmärrän hyvin neiti." Demoni vastasi pienesti hymyillen vilkaisten pikaisesti ympäröivään metsään jossa ei vielä ainakaan kuulunut tai näkynyt minkään sortin liikettä, tai mistäs sitä tiesi haltiat olivat taitavia hiipijöitä. Sekös Ivoria hermostutti.. ties vaikka joku olisi jo seuraamassa tapahtumaa pusikosta ja se ei välttämättä olisi mikään paras asia häntä itseään ajatellen.

"Tuota... syy ei ole siintä." Demoni aloitti hieman arastellen ja päätään pudistaen Ednan kysellessä oliko ongelmana Ivorin oma paha puoli tai jokin vastaava, jatkaen sitten kävellen nyt vihdoinkin hieman lähemmäs. Ei kuitenkaan liian lähelle.
"Minä.. olen haltioiden puolella ja en ole täällä yksin, joten jos yhtään elämääsi arvostat palaa kylään ennen kuin joku näkee." Ivor sanoi sitten hieman käskevämmin, mutta piti äänensä vielä hiljaisena ettei se kuuluisi liian pitkälle vääriin korviin.

[Aksutar]

Edna Eregion, Darius Winder


Edna jäi tuijottamaan Ivoria kysyvästi, odottaen että tuo kertoisi mistä nyt kiikasti. Pian tuo jätti kertoikin olevansa haltioiden puolella. Eikä ollut täällä metsässä yksin. Pala jumittui Ednan kurkkuun, tytön jäätyessä täysin paikalleen. Ensinnäkin hän oli hämmästynyt siitä, että haltioiden puolella oleva olento pelasti ihmisen pulasta. Toiseksi hän ihmetteli, miksei tuo peto ollut jo häntä nirhaamassa. Ottaen huomioon nämä ajat, jolloin armo ei ollut tunnetuin sana sotilaiden huulilla. Viimeisenä Ednalle tuli paniikki siitä, kenen muun kanssa tämä otus mahtoi liikkua. Sen tyttö ymmärsi, ettei hänellä ollut mitään aisaa kyseenalaistaa Ivorin pyyntöä siitä, että hän poistuisi paikalta mahdollisimman pian. Kaikki haltioiden sotilaat eivät olleet yhtä jalomielisiä, mitä tämä hirviömäinen olento.

Ymmärrän.. Edna totesi lopulta, kääntyessään Apollon puoleen, mutta pysähtyi kuin seinään. Sivusilmällä Edna näki muutamien metrien päässä miehen, josta ei voinut olla erehtymättä.
Darius astui jousi viritettynä puiden ja puskien takaa esille, täysin äänettömästi. Kenraali oli kuullut Ednan huudot siinä missä demonikin ja saapunut paikalle vähän jälkeen Ivorin. Toisin kuin Ivor, oli kenraali jäänyt tarkkailemaan tilannetta puskiin. Ivor oli hoitanut hiidet pois tämän puoliverisen kimpusta, joten ei kenraalilla ollut tarvetta hyppiä sankarina hätiin. Nyt kuitenkin sinisen kuiskauksen johtaja päätti puuttua peliin, ettei tämä harvinaisuus katoaisi hyppysistä jälleen kerran.
Hopeakärkinen nuoli oli tähdätty Ednaan. Katse kuitenkin siirtyi mustalaisesta alaiseen, joka oli tavalla tai toisella juuri kiertänyt käskyjä. Tosin, Darius oli salaa kiitollinen siitä. Mitään sanomatta päästi Kenraali korkean vihellyksen, jonka johdosta paikalle saapui pian Blue.

Tyttö tulee mukaan. Sinä lopetat hevosen Darius totesi lopulta, samalla kun jousi laskeutui alas ja löysi pian paikkansa selästä.
Edna olisi ottanut jalat alleen, ellei olisi ollut huolissaan Apollosta. Tyttö syöksähti puun luokse avatakseen hevosta pidättelevät suitset, mutta Kenraali ehti napata Ednaa käsivarresta ennen kuin Tyttö sai köyttä auki. Siitä seurasi tunnetusti kiroilu, huuto ja potkiminen, kun Edna yritti vastaan pistää. Kuitenkin hopeisen tikarin löytäessä tiensä tytön kaulalle, loppui kaikki vastarinta. Vihaisena puuskuttava tyttö vilkaisi haltiaan, joka ei näyttänyt minkäänlaisia ystävällisiä eleitä jälleennäkemisen johdosta.
Jos noudatat käskyjä nyt, voimme jättää mainitsematta aikaisemmat rikkeesi, sotilas Darius lisäsi, saaden Ednan vilkaisemaan Ivoria Tapa hevonen. Siitä ei ole meille mitään hyötyä.
Edna ymmärsi Dariuksen puheesta vain satunnaisia sanoja. Joten tuolla ei ollut mitään hajuakaan, mitä kenraali loppujen lopuksi tarkoitti.

Sinä nouset nyt kiltisti ratsaille, niin et satuta itseäsi Darius totesi vihdoin vaihtaen kielen yleiskieleen, samalla kun viskasi Ednan kohti Bulea. Yksisarvinen hörähti uhkaavasti, vilkaisten puoliveristä halveksuvasti. Rasistisempi mitä isäntänsä. Edna kuitenkin totteli, nousten Dariuksen pienellä avustuksella tummanpuhuvan taruolennon selkään. Tuon jälkeen Kenraali itse hyppäsi ratsunsa selkään, asettuen istumaan Ednan taakse. Ratsua ei kuitenkaan komennettu vielä liikkeelle, sillä sadistisen ilkeä haltia halusi nähdä Ivorin tottelevan käskyjään
Apollo oli yhä shokissa, joskin jo hieman rauhoittunut. Sen hengitys oli tasainen, joskin nopea. Hevosen silmät olivat laajentuneet ja se liikehti pienesti paikallaan.
Se on entinen joka tapauksessa. Liikaa stressiä sille yhdellä kertaa Darius totesi Ivorille, saaden Ednan älähtämään. Haltia kuitenkin hiljensi tytön, nostamalla kätensä tuon suulle.

[suskari]

Ivor

Lopulta Edna suostui kuuntelmaan demonin järjen sanaa ja poistumaan ennen kuin mitään sattuisi kummallekkaan osa puolelle, mutta se osoittautuikin täysin turhaksi ajatukseksi ja toiveeksi demonin mielessä kun itse kenraali päätti ilmestyä paikalle koko komeudessaan jousensa kera tähdäten sillä Ednaa. Ivor olisi varmasti käynnyt haltian kimppuun puolustaakseen puolustuskyvytöntä nuorta naista, mutta muistutti itseään ettei voinnut tehdä sitä.. hän oli jo valinnut puolensa ja puoleettomuus ei hirveästi kiinostunut demonia. Hän ei halunnut olla kummankin osapuolen tähtäimessä. Lisäksi kenraalin päälle karkaamisesta varmasti seuraisi kuolemantuomio.. ainakin friikille, jolla ei ollut suurta asemaa koko haltia yhteiskunnassa. Joten demoni pidätteli omaa oikeuden tajuaan ja koitti sietää tilannettaa mielessään, niin vasten mielinen kuin se olikin. Ivor ei siis voinnut tehä mitään asian hyväksi.
Kenraalin käsky tosin tuli täysin puun takaa ja demoni katsoi ensin kenraaliin ja sitten vielä hermostuneen näköiseen hevoseen joksikseen järkyttyneenä, mutta peitti tämän tunteen yllättävän hyvin ulkoapäin. Edna puolestaan teki oman liikkeensä kohden rakasta hevostaan koittaen vapauttaa tuon, mutta musta tukkainen haltia oli nopeampi ja veti tuon kauemmas asettaen veitsensä naisen kurkulle joilloin vastarinta loppui lyhyeen. Ivor sääli nuorta naisen alkua, mutta ei voinnut tehdä enää mitää asian hyväksi valitettavasti.. jos Edna olisi vain uskonut aikaisemmin.

Demonin kullan väriset silmät kääntyivät kenraalia kohden tuon vielä käskiessä demonia tappamaan hevosen sillä varjolla että hän saisi anteeksi pienen rikkeensä tätä naista kohtaan. Kenraali oli ilmeisesti sittenkin nähnyt kaiken.. Punaturkkinen demoni ei kuitenkaan vastanut mitään haltia kenraalille vaan antoi vakavan ilmeensä sillä hetkellä kertoa kaiken lähtiessään kävelelmään hevosta kohden samalla kun veti toisen miekkansa tupestaan esille, pysähtyi hevosen eteen ja nosti miekan iskeäkseen sen haluamaansa paikkaan. Hevoseen Ivor ei kuitenkaan tähdännyt, vaikka lähellä kävikin, vaan katkaisi hevosen suitset yhdellä kevyellä iskulla jolloin muuten jo valmiiksi vauhko eläin nousi takajaloillensa ja lähti juoksemaan pois paikalta omaan kotiinsa.. niin Ivor ainakin toivoi mielessään. Ja ei, ei demonin kasvoilla näkynyt minkään sortin hymyn tapaista tuon tempauksen jälkeen sillä nyt Ivor tiesi vallan hyvin tuottaneensa jälleen korkeammalle tahdolle pettymyksen, mutta hän ei vain pystynyt. Häntä ei oltu koulutettu murhaamaan vaan taistelemaan vanhojen jalojen perinteiden mukaan, jotka vanha demoni näki oikeiksi.
"Pahoittelen Herra kenraali." Päästyi kuitenkin Ivorin suusta kun tuo kääntyi lopultakin meno suuntaan jääden odottamaan käskyä lähteä.

[Aksutar]

Edna totta kai yritti saada suun vuoron tähän tilanteeseen, mutta Darius esti sen varsin tehokkaasti. Toinen käsi haki paikkansa tytön suun edestä, toinen kietoutui pitämään tyttöä itseään paikallaan. Joten Ednan kapina jäi vain rimpuiluksi ja muminaksi käden takaa. Darius puolestaan odotti vaativan näköisenä alaisensa seuraavaa liikettä. Ivorin vetäessä miekkansa esille nousi kenraalin kasvoille pieni virne. Edna puolestaan päästi korkeamman kiljaisun käden takaa, rimpuillen kahta kauheammin. Kenraalille ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista ongelmaa pitää tyttöä paikoillaan. Ei mustalaisesta vielä vähään aikaan ollut voittamaan kenraalia fyysisessä taistossa. Mitä lähemmäksi Ivor meni Apolloa, sitä kovempaa Edna yritti huutaa. Turhaan. Demonin kohottaessa miekkansa, ei puoliverinen enää voinut katsoa. Pienesti kyynelehtien tyttö sulki silmänsä ja jäi odottamaan, ettei hevosesta kuulunut enää äännähdystäkään.

Vastoin kaikkien olettamuksia, Ivor ei tappanutkaan hevosta. Demoni katkaisi hevosta pidätelleet köydet, jonka johdosta vanha ruunikko pinkaisi tiehensä. Edna avasi silmänsä kuullessaan shiren isojen kavioiden iskeytyvän maahan laukan tahtiin. Ivor oli tehnyt jotain, mitä puoliverinen ei osannut odottaa. Darius puolestaan katsoi alaistaan pettyneenä. Mitään ei kenraali kumminkaan kommentoinut, vaan jätti asian myöhemmäksi.
Palataan kylään Kenraali totesi lopulta ja komensi ratsunsa liikkeelle.
Dariuksen tarttuessa ohjaksiin pääsi Edna taas vetämään henkeä suun kautta. Mitään tyttö ei kuitenkaan sanonut, vaan vilkaisi kiitollisena Ivoriin, ennen kuin Blue lähti liikkeelle kohti haltia kylää. Darius ei nähnyt syytä peittää tytön silmiä. Tuskin tuo edes tiesi missä päin metsää he liikkuivat.

[suskari]

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?p=34510#34510