Tapaamme jälleen || Demintty


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Loka 29, 2011 11:51

Tapaamme jälleen || Demintty

Reece

Kylmähkö tuuli puhalsi läpi metsikön ja siirsi maahan pudonneet lehdet eteenpäin. Maa oli kylmää eikä aurinkokaan paistanut ohi kiitävien pilvien takaa. Syksy alkoi olla loppusuoralla ja talvi tehdä tuloaan. Hyönteiset ja suurinosa eläimistä olivat kadonneet. Oli aivan hiljaista lukuun ottamatta tuulen ulinaa. Reecen varpaat palelivat, mutta se oli yleistä. Hän e ollut koskaan käyttänyt kenkiä, ei edes talvihangessa. Reecen pää surisi tyhjyyttä kun hän käveli eteenpäin. Vihdoinkin yksin ja rauhassa, eikä ketään lähimaillakaan. Luultavasti. Reece katsoi ympärilleen ja tunsi olonsa turvattomaksi seistessään keskellä metsikköä päivällä.

Reece käveli läheisen tammen viereen ja tarttui rungosta kiinni varpaillaan. Hetkessä hän ponnisti itsensä alimmalle oksalle ja jäi istumaan siihen. Nyt hän olisi ainakin kaiken maailman ökkömönkiäisiltä turvassa. Reece katseli kauaksi aukeavaa metsää joka jatkui joka suuntaan. Syvän huokaukse jälkeen Reece sulki silmänsä. Hän koitti parhaansa mukaan rentoutua mutta onnistui aina välillä raottamaan silmäänsä ja katsomaan ettei ketään näkynyt. Reece ei aavistanut että joku olisi lähempänä kuin hän uskoisikaan.

//Welcome Demintty ja Clarina!
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Loka 29, 2011 1:40

Clarina

Nainen käveli sammalta pitkin. Tällä kertaa tyttö oli päättänyt, että ei ottaisi hevostaan mukaan.
Ilma ei ollut kylmä, mutta tuuli puhalsi kovasti ja se teki päivästä kylmän. Lehdet lentelivät maata pitkin ja törmäilivät Claran jalkoihin. Neidolla oli huivi kaulassa mitä nyt nainen koitti nykkiä kasvilleen. Kun tyttö hengitti välillä suun kautta tuli ilmaan isoja höyrypilviä. Clara ei mennyt niitä polkuja mitä yleensä meni shadowin kanssa metsäretkellä. Nyt nainen oli lähtenyt haahuilemaan ties minne, Clara käveli sinne miltä tuntui.
Clara pysähtyi nähdessään maassa kepin, joka olitäysin suora ilman mitään oksan pätkiä. KAsvoille nousi hymy, kun tuo poimi kepin maasta. Suoristaen selkänsä nainen nousi pystyyn ja alkoi pyöritellä keppiä. Claran suusta kuului sävelmä joka toi mieleen joulun. Kohta olisi jo tytön syntymä päiväkin. Vuosia tulisi täyteen ja Clara saattaisi kutsua joitakin kyläänkin, jos se olisi mahdollista. Nainen mietti jo miten lumi sataisi maahan ja puiden oksilta tippuisi lunta niskaan aina kun kävelee jonkun oksan alta. Ajatus sai naisen naurahtamaan. Valkoiset hampaat pilkottivat naurahduksen aikana.
Clara katseli ympärilleen ja etsi kohtaa jossa ei olisi kovin märkää, jotta voisi istahtaa. Clara käveli vielä pienen matkan ja näki sitten sopivan kokoisen kiven joka oli puun rungon vieressä. Clara lähti kävelemään sitä kohti ja joutui hyppäämään tosi vetisen kohdan yli. Se onnistui täydellisesti eikä nainen edes kompastunut mihinkään kuten yleensä. Clara koitti kiveä, se oli kuiva, koska oli ihan puun vieressä joka suojaisi sitä eiliseltä sateelta. Clara istahti sammaltuneelle kivelle ja ikään kuin halasi polviaan siinä ollessaan. Hymy lehahti taas naisen suulle kun tämä ajatteli miten rauhallista nyt oli ja tuskin kukaan tulisi tänään juttelemaan tälle, saisi olla ihan rauhassa koko päivän. Tytön silmät harhailivat kaikkialla, ylhäältä alas, oikealta vasemmalle. Vain puiden lehdet ja havut kohisivat tuulen mukana. Nainen painoi päänsä polvia vasten, ja hetken siinä oltuaan tämä sulki silmänsä.

//Täällä ollaan^^
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Loka 29, 2011 8:12

Reece

Askelia! Reecen silmät räjähtivät aukji ja tämä loikkasi seisomaan oksalla. Alkuksi hän ei nähnyt mitään mutta kohta hän erotti vähän matkan päässä kivellä istuvan hahmon. Oliko tuo tietoinen hänen läsnäolostaan? Reece hengitti tiuhaan tahtiin ja piti katseensa hahmossa. Niin kauas hän ei erottanut minkä rotuinen toinen mahtaisi olla, vaikkei toinenääriviivojen perusteella lohikäärmeeltä näyttänytkään. Reece teki nopeasti pienen toimintasuunnitelman ja päätti ottaa asiasta selvää. Hitaasti hän pudottautui alas puusta ja lähti hiipimään kohti toista. Lähemmäksi tullessaan hän erotti toisen piirteeet ja naiselliset muodot. Reece kallisti päätään ja katsoi hiljaa neljän metrin päässä istuvaa henkilöä. Femur irvisti hieman ja otti muutamia askelia lähemmäs. Hän tunsi vastustamatonta halua tökätä toista jollain oksalla, muttei tähän hätään sellaista itselleen saanut. Reece jäi paikalleen seisomaan. Hän oli aivan hiljaa ja jatkoi toisen tuijottamista. Hänen nenäänsä alkoi yllättäen kutittanmaan ja hetkessä ilman täyttikin kova ääninen aivastus. Reece pyyhkäisi nenäänsä ja totesi itsekseen:
"Atsiuh."
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Loka 29, 2011 9:00

Clarina

Clara piti päänsä sylissään ja saattoi kuulla kun viimeiset eläimet liikkuivat lähistöllä ennen talviuniaan. Tyttö kuitenkin avasi silmänsä, kun kuuli ison aivastuksen äänen selkänsä takaa. Silmät pysyivät suurina auki kun nainen kuuli jonkun toteavan vain, atsiuh. Se riitti Clarinalle joten nainen vain pomppasi alas kiveltä todella opeasti samalla pyörähtäeb ympäri äänen tekiän suuntaan. Hetken naisen sydän takoi liiankin lujaa ja neito oli vähällä kiljua, kun näki sen. Kaikki ne jotka työntyivät miehen naamasta ja... Clara tunsi hetken ajan jo olonsa huonoksi, oksentaisiko nainen vai ei? Se ain säikäytti naisen niin pahasti ja vielä kun aivastaja oli.. No ei ainaskaan ihminen.
" Kuka hitto sinä olet säikyttämään minua? " Clara päästi kysymyksensä jo ehkä huudon puolelle. Samalla nainen kuitenkin vihjasi, että toinen voisi vaikka kertoa nimensä ensikseen.
Clara laittoi jalkansa yhteen ja kätensä tämä risti rinnalleen ja katsoi hieman pää vinossa toista, jolloin hiukset valahtivat naisen kasvoille ja korva näkyi. Ainakin toinen voi varmistaa että Clara ei ole haltia, mutta voisi toinen luulla kuitenkin että Clarina on jotain muuta..
Nainen ei selvästi pelännyt toista, koska otti nyt rennosti, mutta jos tuollain säikyttelee niin.. Clara siristi silmiään, jotakin niin tuttua, mutta neitokainen ei keksinyt mitä joten tämä antoi sen olla, hetkeksi.
"Miksi edes tulit minun luokseni?" Clara kysyi nyt ihan tavallisesti eikä huutaen, mutta äänessä oli selvästi kieroutta. Samassa nainen lähti hitaasti kävelemään toista kohti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Loka 29, 2011 9:20

Reece

Naisen nopea reagointi sai Reecen säikähtämään ja tämä kaatui istualteen. Haltia nainen ei ainakaan ollut, sen huomasi korvasta. Reece nousi taakisin pystyyn hengittäen entistä nopeampaan tahtiin. Perustapaus, kaikki huusivat hänelle, koko maailma oli häntä vastaan! Reecen suupielet väntyivät alaspäin hänen ajatellessa taas tulleensa syrjityksi ja uhatuksi. Juurikun Reece oli saanut äänensä taas toimimaan ja meinasi vastata naisen ensimmäiseen kysymykseen, tuli toinen kysymys jo päälle. Miten niin miksi tulin? Miksi itse istuit keskellä metsikköä? Reece vastasi mielessään. Hänellä ei ollut mitään aikomusta vastata naiselle, mutta hän seurasi jokaista pienintäkin liikahdusta toisessa. Hetikun nainen lähti häntä kohti Reece loikkasi kauemmas ja päästi kovan äännähdyksen. Huomattavasti komempi ja korkeampi karjahdus olisi voinut särkeä jonkun korvat jos hän olisi korvaan huutanut. Reecen pitkät suusarvet työntyivät esille suusta ja mies murisi eläimellisesti. Hyökätäkkö toinen aikoi? No antoi tulla vain, Reece oli siihen valmis. Femur mulkoili naista kulmiensa alta ja siirtyili vähän paikallaan.
"Pysy kauempana!" Reece huusi ja heiltautti päätään uhmaavasti. Hän oli säikähtänyt ja varuillaan.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Loka 30, 2011 1:29

Clarina

Clara pysähtyi heti kun toinen huusi. Automaattisesti kädet menivät korville. Kun tuo oli lopettanut huutamisen Clara otti kädet varovasti pois korviltaan jasiinäpä mainio vastaus.. katsoi toista joka oli nyt kauempana ja huusi, että ei saisi lähestyä. Clara naurahti pienesti, mutta naurahdus jäi lyhyeksi ja suu jäi auki, kun toiselta työntyi suustaan lisää sarvia, eikö niitä ole jo tarpeeksi?
Nainen sulki suunsa ja laittoi toisen kätensä leualleen ja tuki sitä kättätoisella. Nainen näytti todellakin miettivältä. Ihan kuin, olisin jossain nähnytkin tuollaisen?Metsässäkö se oli? Kuka se oli? Clara näytti jopa hieman kärsivältä kun tuo ei keksinyt miksi tuo näky oli niin tuttu.
" Mikä sinä olet? " Clara sanoi ja laski kätensä alas ja lähti taas kävelemään toista kohti. " Ja ei sinun tarvitse noin varuillasi olla,mitä minä muka pystyisin tekemään? Katso, minulla ei ole mitään asetta tai jotain millä voisin, tappaa sinut?" Clara nosti käsiään kämmenet ylöspäin näyttääkseen että tällä ei ole mitään asetta. Tosin nainen oli kuitenkin unohtanut toisen aroituksen olla lähenemättä joten toinen voisi silti luulla tätä vaaralliseksi. Clara pysähtyi ja katsoi toista yhä miettien. Nainen muistaa tuosta oliosta vain jotain, joki, ja kaikki sumu. Sen enempää nainen ei muista. JEs muistan joen ja sumun, se auttaa hitonmoisesti.. Clara kirosi mielessään samalla kun paloi himosta tietää mikä tuo olio on.
Clara jäi tuijottamaan toista, mitä se muka tekisi?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Loka 30, 2011 3:55

Reece

nainen tuli kaikesta huolimatta lähemmäs. Reece oli valmistautunut, mutta samalla häntä pelotti. Toinen näytti hänen silmissä kamalan uhkaavalta.
"En usko sinua, kaikilla on nykyään asetta jos toista", Reece sanoi vapisevalla äänellä ja irvisteli edelleen. Hän otti perääntyviä askelia. Käsien nosto sai Reece karjahtamaan uudestaan, mutta lyhyemmin. Reecelle käsien nosto, mikä tahansa nopea liike oli uhkaus. Reece peruutti puuuta vasten ja katsoi toista. Hän ei uskaltanut hyökätä tai reagoida mitenkään muuten kuin irvistelemällä ja murisemalla niin eläimellistä kuin se ikinä olikin. Reece painui puuhun kiinni ja vilkaisi ylöspäin. Oksaan pitäisi hypätä kiinni ja sitä varten pitäisi kääntyä, jota Reece ei voinbut tehdä. Juoksemista ei edes harkittu, toisellahan olisi voinut olla vaikka varsijousi tai jotain. Reece veti vyöltään yhden puukon ja katsoi naista.
"Minä käskin pysyä kauempana", Reece sanoi ja nakkasi puukon päin naista. Mitä tuo edes halusi, seivästää hänet tai jotain? Reecen sydän hakkasi lujaan ja hän katsoi naista. Vähän anovasti, vähän uhkaavasti ja vähän varoittavasti. Kysyikö tuo mikä hän oli? Eikö se nyt olut itsestään selvää, kun oli suusarvet ja kaikki, mutta eihän voinut olettaa että nainen olisi ennen femureita nähnyt.
"O-olen femur vertigó", Reece sanoi hiljaa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti To Marras 03, 2011 10:57

CLarina

Clara pysähtyi kun toinen hoki koko ajan kauempana pysymisestä. "Jaa no niin kai sitten kerran noin herkkä olet.." Clarina nosti kätensä ylös ja antoi niiden tippua vapaasti alas, jolloin ne löivät reisiin.
Clarina päästi ison puuhkahduksen ja veti henkeä pitkään. " Ei minulla tosiaankaan ole mitään asetta, usko.." clara sanoi hieman kyllästyneen kuuloisena, mutta lause jäi kesken, kun puukko syöksyi suoraan kohti.
Nainen ei kerennyt ajatella, ei sitten yhtään, väistö tuli luonnostaan. Nainen pomppasi sivulle päin ja leuka loksahti alas kun puukko osui takana olevaan puukkoon. Clarina kääntyi hitaasti toiseen päin yhä suu auki. "Mitä sinä teet? Melkein tuo terä läväisti minut." Clarina sanoi järkyttyneenä toisen käytökseen. Olihan se tosin aivan selvää että ei voi luottaa kehenkään jonka metsässä näkee. Clara alkoi jo nyt rauhoittua, mikä oli epätavallista, mutta toinen oli selvästi herkkä, femur?
" Oletko siis femur, rodultasi?" Naiselle alkoi valjeta. Vähän aikaa sitten, tai no onhan siitä jo aikaa, nainen tapasi toisen samallaisen, Randyn. Clarina hymyili kun tajusi, että Randy ja tämä henkilö tässä olivat samaa rotua. " Tunnen tai tiedän yhden tyypin joka on myös femur.." clarina alkoi taas kävellä mutta nyt sivulle päin missä aikaisemmin oli jo, mutta oli joutunut väistämään puukkoa. Nainen kääntyi selin toiseen ja alkoi kävellä kohti puuta jossa puukko törrötti. Clarina saavutti puun ja vetäisi puukon pois puusta. Sitten Clara kääntyi ympäri ja otti kiinni terästä. Toista kohti varovasti askeltaen Clara ojensi puukkoa toiselle. " jos kerran olet sen rotuinen niin tiedätkö tyyppiä nimeltä Randy?" Clarina alkoi kysellä, tiukkaan tahtiin lisää tietoa mitä yhteistä näillä kahdella olisi. Nainen nosti toista kulmaansa ja pysähtyi ojentaen enemmän puukkoa toiselle jotta tämä nyt ottaisi sen. Kysyvän katseen takaa tihkui uteliaisuutta. Nainen katsoi vasemalle kun sieltä kuului puiden suhinaa. Se oli tuuli, kohta tulisi jo lunta ja pitäisi käyttää paksummin vaatteita. Ajatauskin siitä että pitäisi pukeutua kerroksittain antoi naiselle kylmät väreet. Nyt Clarina käänsi päänsä jälleen toiseen ja koitti keskittyä enemmän siihen petoon mikä oli lähellä kuin niihin kuvitelmiin joita ei edes ollut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Marras 04, 2011 9:38

Reece

Femur siirtyili paikallaan rauhattomasti kun seurasi jokaista toisen liikettä. Reece ojentui vähän eteen, nappasi puukon toisen kädestä ja perääntyi takaisin puuta vasten. Tytön selitykset toisista saivat hänen naamansa kuitenkin venhtämään uusiin mittoihin. Reecellä alkoi jo olla ongelmia että mitä tunnetilaa tässä pitäisi edustaa. Hän halusi kuulla lisää, muttei halunnut tyttöä yhtään lähemmäs itseään.
"Onko muitakin?" Reeceltä pääsi suusta. Hän piti edelleen sarvia esillä ja aikoi tehdä selväksi että tuon lähemmäs ei saisi tyttö tulla. Seuraava kysymys suorastaan särki korvat ja Reecen ajatusmaailma katkesi. Reecen katse laski maahan ja hän kertasi koko menneisyytensä mielessään.
"Randyn?" hän mumisi. Reece nosti katseensa tyttöön ja pudisti päätään: "Randy on kuollut." Vai onko? Reece ei tiennyt mihin uskoa, hänhän oli ainut selviytyjä kylästä, luultavasti. Miksei Randy tullut takaisin etsimään häntä, oliko Reecen oma velikin kääntynyt maailman tavoin häntä vastaan. Femur oli saanut jo melkein itsensä rentoutuneeksi kun palasi tosimaailmaan jälleen. Tyttö oli edelleen olemassa eikä sitä sopinut unohtaa. Lopulta Reece päätti ilmaista ajatuksensa ääneen varmistuakseen:
"Randyhän ei ole elossa?" Femurille alkoi kyllä asia käydä selväksi, että jos toinen osasi puhua Randystä, se ei voinut olla sattumaa. Kohta tuo rupesikin laukomaan kysymyksiä solkenaan:
"Näitkö Randyn? Missä? Milloin? Mitä tapahtui? Onko tämä edes todellista?" Reece unohti epäilyksensä ja nieli suusarvensa. Jos tämä tytt oli ainoa keino löytää ehkä vielä elossa oleva Randy, olkoon sitten niin.
"Voitko viedä minut Randyn luokse?" Reece kysyi hiljaa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 06, 2011 11:19

Clarina

Clara naurahti kun toinen meni hermostuneeksi ja näytti heti paljon kiinnostuneemmalta. "Tottakai on muita, etkai luullut olevasi ainoa lajisi edustaja?" Clarina sanoi ja katsoi toisen suu sarvia jotka olivat vieläkin esillä. Clara vaihtoi painopistettään toiselle jalalleen ja huokaisi pienesti. Sitten naisen katse nousi toiseen, kun tämä alkoi kysellä Randystä vähän kaikkea. "Niin Randy, hänellä on samallaiset sarvetkin kun sinulla ja.." Clara rupesi selittämään kaikkea samaisuuksia mitä oli huomannut näiden kahden välillä. Puheen kuitenkin keskeytti miehen seuraava kysmys. "Randy kuollutko? Ei, näin hänet ihan lähiaikoina." Clarakin rupesi keskittymään enemmän toiseen ja tämän puheisiin. Toinen vaikutti vieläkin enemmän hermostuneelta ja kun tämä vielä kysyi varmistukseksi Randyn kuolemaa, ei se vaikuttanut yhtään rennolta. "Ei, Randy on elossa, ainakin vähän aikaa sitten oli elossa. Miksi niin luulet edes? Mitä on tapahtunut?" Clara rupesi näyttämään jo huolestuneelta, ja saattoi nainen tuntea epämukavuutta, koska ei tiennyt yhtään mistään mistä tämä tunsi Randyn ja miksi tämä luuli että Randy on kuollut.
Clara katsoi toista pää vinosti ja mietti tarkasti. Niin samalta.. Claran ajatukset kuitenkin keskeytyivät, kun toinen alkoi laukoa kysmyksiään. Toinen ei näyttänyt enään niin pelottavalta kun tämä oli piilottanut sarvensa jotka työntyivät suusta. Clara näytti hieman järkyttyneeltä, kun tämä katsoi silmät suurina toista joka halusi vastauksia. " joo näin Randyn sattumalta. Randy koitti tappaa minua luullessaan, että olen demoni. Ei hän kuitenkaan ihan hullu ole vaikka siltä vaikuttaakin, oli vain niin sumuista järven rannalla että ei nähnyt kunnolla mitään. JA olin siis järvellä, ihan tässä lähellä, siitä on noin viikko, ehkä pari viikkoa? Lopulta puhuimme ja alkoi sataa joten menimme hevoseni kyydillä pieneen mökkiin. " Clara jaaritteli sanat putkeen ja nopeasti kaiken. viimeiseen kysymykseen nainen ei edes viittinyt vastata. Clarina piti pienen mietintä tauon kunnes toinen kysyi vimeisen kysymyksen. "No voin tottakai viedä! Paitsi kerro sinä ensin mistä tunnet Randyn, ja miksi luulet että hän on kuollut." Clara koitti saada vastauksia ja keksi nyt tavan siihen. Jos tämä mies haluaisi nähdä Randyn on tämän kerrottava miksi hän haluaa toisen nähdä. Clarina näytti viekasta ja kysyvää ilmettään Randylle, ja odotti tämän myöntymistä naisen juttuun. Tarkasti nainen katsoi toisen jokaisia liikkeitä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Marras 07, 2011 9:36

Reece

Mielenvikainen mies katsoi Clarinaa, kun tuo selitti siitä miten oli tavannut Randyn. Realistiselta se oli ainakin kuulostanut, joten tuskinpa tuo sitä päästäänkään olisi voinut keksiä. Hänen mielialansa oli jo hetken aikaa tähtitieteellisissä lukemissa, mutta viimeiset lauseet laskivat sitä huomattavasti. Reece kallisti vähän päätään ja mutristi suutaan. Miksi naiset halusivat aina tietää kaikesta? Lopulta femur käänsi päänsä takaisin suoraan ja sanoi:
"Randy oli, tarkoitan on, puoliveljeni." Femur seurasi hetken aikaa miten toinen oli reagoinut ja jatkoi sitten loppuun: "Ja randy kuoli kun kotikylämme paloi poroksi." Menneisyyden muistelu ei saanut minkäänlaisia tunneaaltoja aikaan. Reecestä tuntui vähän tyhjältä ajatella kotikyläänsä poroksi palaneena ja ystäviä seivästettyinä, muttei siltikään mitään surupurkasta. Kunhan vain muisteli ja keinui hieman paikoillaan. Reece heräsi takaisin todellisuuteen ja ravisti itseään.
"Se siitä, vietkö minut nyt Randyn luokse?" femur kysyi malttamattomana ja melkein pomppi paikallaan.
"Nimeni on muuten Reece, jos sen unohdin mainita", Reece sanoi vielä ja odotti että tyttö kertoisi oman nimensäkkin, ellei ollut jo kertonut. Reece oli hajamielinen tämän tietotulvan jälkeen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Marras 08, 2011 6:09

Clarina

Clara katsoi toista selvästi säälien. Onhan se kamalaa kun luulee kaikkien muitten kuolevan.
Clara näytti jopa hieman kauhistuneelta, kun tämä katsoi silmät suurina. "Ai anteeks." Clara nosti kätensä pään taakse ja virnisti hieman.
" Vien tottakai, jos löydän sen luokse, koska en itse asiassa ole kovin varma missä randy asuu." Clara sanoi surullisemmin ja laski kätensä. " Mutta koitan löytää sen luo, Reece."Clara lisäsi lopuksi, kun kuuli toisen nimen. sitten nainen hymähti ja nosti katseensa maasta toisen kasvoihin jotka näyttivät odottavalta. " Ai joo, olen Clarina." Clara sanoi nopeaa ja hymyili silmät kiinni. "Öh, etsitäänkö nyt Randy, tai siis jos haluat auttaa etsimisessä.." Clara korjasi lausettaan paremmaksi. Clara kääntyi ympäri ja lähti kävelemään. Sitten tämä pysähtyi ja kurkisti olkansa yli. " Öm.. En tiedä yhtään mitä tekisin, siis katselisinko puitten oksilta vai seuraisinko horisonttia.." Clara näytti nolostuvalta, koska oli mennyt lupaamaan, mutta ei tiedä miten toteuttaisi sen.
Clara käänsi kuitenkin katseensa ja rupesi tiirailemaan puitten alimpia oksia, sillä oli viimeksi nähnyt sen liikkuvan oksia pitkin. Clarina katsoi hieman kauemmaksikkin ja lähti sitten kävelemään. Nostellen päätään nainen katseli puiden oksia ja koitti etsiä miestä jonka oli nähnyt pariviikkoa sitten. Samalla nainen kerkesi kurkkia puskien taakse ja kaikkien juttujen mitä nyt metsästä löytyikään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Marras 08, 2011 8:08

Reece

Femur lähti seuraamaan tyttöä vaikka katsoikin tuota hieman epäuskoisena kun ei Clarina näyttänyt edes tietävän minne oli menossa. Nojaa, voisihan tässä kirtää vaikka koko Cryptin kunhan Randy löytyisi, ellei oma velikin ollut jo kääntynyt maailman kanssa Reecä vastaan.
"Aina kaikki ovat minua vastaan, olen varma siitä. Tämä on epäreilua minua kohtaan", Reece mumisi taas outoja itsekseen unohtaen vähän väliä mitä edes oli tekemässä.
"Joko ollaan perillä?" Reece kysyi malttamattomasti kuin pikkulapsi, vaikka he olivat kävelleet vasta parisataa metriä. Hänellä oli kova kiire pikkuveljeään näkemään, tai puolipikkuveljeään.

Reecellä ei ollut hajuakaan minne he kävelivät, paitsi siitä että he liikkuivat kokoajan. Kohta hän ei tosin olisi enää varma tekisikö sitäkään, käveleminen ei ollut femureiden laji.
"Randy, Randy, aina jossain kun tarvitsisi", Reece mumisi, muttei ollut vieläkään täydellisen varma siitä että oliko Clarina edes tietoinen oliko Randy varmasti hengissä. Ehkä tuo oli vain sattumalta saanut sanotuksi oikean nimen ja huijasi nyt Reecen kävelemään pöheikössä kunnes tuo kuolisi. Maailmassa oli monia vaihtoehtoja.
"Onko sinulla hajuakaan minne olemme menossa?" Reece kysyi hieman syyttävään äänensävyyn.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Marras 08, 2011 10:11

Clarina

Clara pysähtyi leputtelemaan jalkojaan. Tyttö pyöritti hartioitaan, koska ne olivat myös rasittuneet, kun on joutunut tuijotteleman ylöspäin. " No en oikein tiedä missä randy on, mutta olen varma että tämä on elossa ja että jossain päin metsää.." Clarina jäi pyörittämään jalkaansa maahan ja koitti näyttää mahdollisimman viattomalta. " Mutta usko pois, randy löytyy kohta, olen aivan varma." Clara sanoi nyt päättäväisesti, ehkä jopa yliliiotellusti.
Nainen sai idean, tyhmän sellaisen, mutta jääräpäisyydestä Claran oli pakko koittaa sitä. Nainen rupesi jälleen katselemaan puita ja niiden alimpia oksia, sitten nainen iski silmänsä yhteen puuhuun.
Clarina lähti kävelemään sitä puuta kohti ja kun saavutti sen, tämä halasi sitä. Samalla kuitenkin käsillä etsien matalinta oksaa. Se löytyi, puun toisella puolella. Clarina pyörähti nopeasti puun toiselle puolelle ja tarrasi matalimpaan oksaan molemmin kädessä. Heikoin käsi voimin nainen rupesi vetämään itseään ylös ja pääsikin kuin pääsikin oksalle istumaan. Pieni hengähdystauko teki hyvää, mutta nyt oli tehtävä jotakin. Clara nousi varovasti eka kyykkyyn ja rupesi siitä sitten suoristamaan jalkojaan, ottaen rungosta tukea. Sitten Clara rupesi tähyilemään horisonttiin etsien Reecen kadonnutta velipuolta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Marras 08, 2011 11:01

Reece

Reece katsoi kauempaa kuinka Clarina lähti kiipeämään puuhun. Näytös näytti erittäin epätoivoiselta femurin silmissä, mutta Reece päätti jättää kommentoimatta asiaa. Hän nauroi lyhyesti mutta aika äänekkäästi toisen kiipeämiselle, ilkeä kun oli. Sitten Reece otti muutamat juoksuaskeeleet ja loikki, hyvä ettei pelkästään puun runkoa pitkin, ylöspäin. Reece jäi Claran yläpuolella olevalle oksalle seisomaan ja tuijotteli horisonttiin mitään näkemättä.
"Sinulla ei siis ole hajuakaan missä Randy on? Tämäpäs loistavaa!" Reece murahti ja pyörähti oksalla ympäri. Hän oli hieman turhautunut kun ei näyttänyt kartanlukija olevan selvillä missä mentiin. Sitä vähemmän Reece oli perillä, Cryp oli sen verran uusi paikka hänelle ja metsä oli suuri. Reecen ei ollut tarkoitus kuulostaa niin vihaiselta ja negatiiviselta, mutta hänen silmissään kaikki olivat yhtä ilkeitä ja tyhmiä. Seura tekee kaltaisekseen.
"No onko sinulla hajuakaan mihin me jatkamme?" Reece kysyi ja kapusi yhden oksan ylemmäksi ja jäi siihen istumaan.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö