Tapaamme jälleen || Demintty


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Marras 08, 2011 11:39

Clarina

Clara jatkoi tiirailujaan ja kuunteli sivukorvalla toisen kehut. " Ei, en edellenkään tiedä missäpäin Randy on, mutta jossain täällä päin näin hänet viimeksi." Clara totesi kun jo melkein kuuli veden äänen, he olivat lähellä järveä jonka isot laineet iskivät rantaan.
Clarina ärsyyntyi toisen tavasta puhua naiselle, mutta jätti kuitenkin asian kommentoimatta, Clarahan tässä hukassa oli. Nainen lopetti etsimisen hetkeksi ja katsoi yläpuolelleen etsien toista. Vähän matkan päässä olikin etsimä Reece. " Muistatko Randystä mitään? Minkälainen randy oli kauan sitten?" Clarina koitti saada jonkunlaista jutun juurta toisen kanssa, muuta kuin toisen arvostelua. Clara alkoi taas etsiä juuri tätä kyseistä randya ja silmät menivät välillä ristiin. Clara korjasi seisoma asentoaan oksalla jotta ei kohta luiskahtaisi alas maahan.

//Piti kirjottaa äkkiä nii anteeks lyhyyttä :p
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Marras 12, 2011 11:51

// Ei haittaa. Ja anteeksi tämä pieni viivästys, netti on epäkunnossa.

Reece

Femurin silmät suurenivat ja suu loksahti auki. Nytkö tuo jopa kysyi että miltä Randy näytti. Jos Reece olisi kuunnellut tarkemmin hän olisi ehkä huomannut että Clarina kysyi millainen Randy oli ollut ennen demonien hyökkäystä, vaan eipä tuo mielisairas sitä huomannut.
"Et ole tosissasi! Nytkö jo kysyt minkänäköinen Randy on?" Reece huusi. Femurin usko siihen että Clarina oli tavannut toisen katosi kuin tuhka tuuleen. Tuo katsoi Clarinaa epäuskoisena ja rapsutti kättään suusarviinsa.
"Et ole nähnyt Randyä, ethän?" Reece sanoi ja kurtisti kulmiaan. Kaikki tuntui niin sekavalta nyt ja Reecellä ei ollut hajuakaan miten hänen tulisi seuraavaksi toimia.
"Minä, äh, mitä minä oikein luulin?" Reece kysyi itseltään ja nosti itsensä korkeammalle oksalle. Ehkä hänen olisi nyt parasta poistua paikalta kaikessa rauhassa ja unohtaa tämän päiväinen. Ei Randy ollut enää hengissä. Jos Reece olisi katsonut kauemmaksi puiden latvoihin, olisi hän kenties erottanut siellä kiitävän hahmon.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 13, 2011 2:11

clarina

Claran silmät suurenivat kun kuuli toisen lausahduksen. "Mitä minä nyt olen, tehnyt?Kysyin vaan Randyn ulkonäöstä ja sinä menet ihan sekaisin." Clarina halasi puun runkoa ja sanoi sanottavansa aika kovaan ääneen.
"Olen, olen nähnyt Randyn, enkä varmasti unohda sitä, että hän meenasi tappaa minut." Clara jatkoi suun soittamista toiselle joka oli aikeissa lähteä. "Sitä paitsi mistä muualtakaan olisin kuullut Randystä kun tältä itseltään." Clara koitti päästää puunrungosta irti, mutta meenasi heti kaatua, joten tämä tarrasi kovasti kiinni puusta. Clara mietti aivonsa puhki, tämä ei pystyisi millään todistamaan, että on nähnyt Randyn, paitsi sillä että löytäisi Randyn. Clara hivuttautui kyykkyyn pitäen rungosta yhä kiinni. sitten tämä istahti oksalle ja rupesi tiputtautumaan oksalta alas. Jalat tömähtivät maahan. Clara laskeutui kyykkyyn. Hiljaa olemalla tämä alkoi kävellä toista puuta kohti, jossa oli selvästi paljon enemmän oksia. Clara alkoi kiivetä siihen ja olikin jo yhdellä oksalla. Koitti tämä kiivetä yhä ylemmäs, joka oli helppoa sillä oksia oli niin paljon ja tiheästi lähekkäin toisiaan. Nainen eteni kokoajan ylemmäs ja ylemmäs, samalla kiertäen puuta. Nyt nainen pysähtyi ja katsoi alleen. Hän oli kaukana maasta, sitten Clara vilkaisi ylös, latva ei ollut kaukana. Nainen nielaisi, mutta oli kuitenkin paikoillaan ja etsi Randy jotta voittaisi reecen luottamuksen, uudelleen.

//Eipä tuo mitään^^
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 13, 2011 4:34

Reece & Randy

Femur seurasi kuinka Clara lähti kapuamaan toista puuta ylös. Nyt homma näytti sujuvan tytöltä jo paremmin. Reece tuhahti hiljaa ja jäi istumaan oksalle. Mitäköhän hän nyt tekisi. Hän oli jo unohtanut, mitä hän oli ollut aikeissa edes tehdä. Reece seurasi vielä Clarinan puuhia, muttei tuntenut tarvetta seurata tuota. Olihan tuo vakuuttanut nähneensä Randyn, mutta se tuntui silti niin epätodelliselta että Reece antoi asian olla. Reece nousi seisomaan oksalla ja rupesi kapuamaan kohti latvaa. Tuo pysähtyi ylimille oksille ja jäi katsomaan muiden puiden latvoja. Hänellä oli sekainen olo, kun omalla tavallaan hän halusi lähteä paikalta, mutta toisaalta hän halusi jäädä lähistölle. Kenties oli vielä jotain toivoa löytää Randy, jos Clarina tietäisi mitä tekisi.

Kun Reece murehti itsekseen oksalla oli toinenkin sarviposki eksynyt samaan osaan metsää. Randy hyppelehti puiden latvoista toiseen ja hyräili omiaan. Hän oli yhtä positiivinen kuin aina, nytkun demoneitakaan ei ollut näkynyt. Kohta tuon ikilapsen silmät huomasivat kauempana puussa olevan tutun hahmon. Randy katsoi tuttuaan Clarinaa ja rupesi heti huikkimaan kovaan ääneen:
"Clara, Clara! Se olen minä Randy, muistatko?" Randy loikki nopeasti kohti Claraa ja huitoi molemmilla käsillään ilmaa, jotta toinen varmasti huomaisi hänet. Kohta Randy pääsikin jo Clarinan puusta vain vähän matkan päässä seisovaan tammeen. Tuo pysähtyi huohottaen paikalleen ja katsoi Clarinaa onnelisena.
"He-hei Clara, hienoa nähdä taas", Randy totesi onnellisena. Kävipä tuuri, hän olikin juuri kaivannut seuraa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 13, 2011 4:56

Clarina

Clara nieleskeli, pelon tunteen vallassa. Ensinäkin hän oli korkealla. Ja sitten, hänen pitäisi löytää Randy vaikka tällä ei ollut hajuakaan missä olento nyt olisi. Clarina näki sivusilmällään, kun Reece rupesi tämäkin nousemaan ylöspäin. Clarina käänsi katseensa Reeceen joka oli lähellä mutta ei puhe tavotettavissa. Clarina seurasi tämän tekemisiä. Reece näytti jotenkin rennolta, tälle oli nyt varmaan aivan sama mitä nainen tekisi. Clara unohti olevansa puun latvassa, ja huojui hieman. Clara siirsi vasenta jalkaansa sivulle päin, mutta jalka töppäsikin pienen oksan töpöön ja Clarina huojahti selvästi enemmän ja niin että oli vähällä tippua. tämä kerkesi kuitenkin tarraata kummallakin käsillään yllä olevaan oksaan ja näin tämä pysyi pystyssä. Nainen päästi ison huokaisun ja kuulikin sitten vasemmalta puoleltaan huutoa vähän matkan päästä. Clarina tönäisi oksasta itselleen vaihtia jotta pääsisi taas kunnolla seisomaan. Nyt kun clara halasi puun runkoa, käänsi tämä turhautuneena katseensa *Clara* huutojen puoleen. Naisen leuka loksahti alas ja silmät olivat selvästi iloiset. "Randy..Mitä?äh.." Clara koitti puhua jotain, mutta suusta ei tullut järkeviä lauseita. Claran suu oli auki ja tämä änkytti jotain, ei edes sanoja. Clara laittoi suunsa kiinni ja nielaisi. Hetken hengitettyään syvään tämä avasi silmänsä ja katsoi Randya. "Randy, et arvaakkaan miten hyvään aikaan tulit!" clara sai sanojaan taas suustaan. Sitten nainen päästi vasemman äktensä irti, ja osoitti ensin randya sormellaan sitten Reecea ja taas Randyä. "Hei!" Nainen huusi mahdollisimman kovaan ääneen että Reece kuulisi tämän huudon. Clara huitoi kädellään reecelle, ja vaihtoi huidonnan suunnan viittelöimään Reeceä tänne päin. "Tule äkkiä!" clara lopetti huidonna ja huusi sitten Reecelle siinä toivossa, että tämä olisi vielä siellä jossain. Sitten clarina kääntyi taas Randyn puoleen. "Odota hetki." Clara sanoi silmät hohtaen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 13, 2011 9:04

Reece & Randy

Randy katsoi kummastuneena kuinka toinen huitoi holtiittomasti puun latvassa. Hän oli onnellinen että oli tullut hyvään aikaan mutta tämän tervehdyksen alku oli hieman kummallinen.
"Minullekko viitot?" Randy kysyi ja seurasi näytöstä. Ilmeisesti femurin piti kuitenkin vain nyt pysyä siinä missä hän oli. Randy kohautti olkapäitään ja jäi paikallaan. Hän istahti oksalle ja heilutteli jalkojaan. Clarina oli kieltämättä hieman hupaisa nky siinä kun oksalla huitoi. Voisi väittää että tuo oli jonkin sortin profeetta joka enteili maailman loppua. Ainakin asia näytti olevan yhtä tärkeä.
"Älä putoa", Randy naurahti ja toivoi että hänellä olisi ollut jotain naposteltavaa nyt mukana. Tämä kävi hänen silmissään viihteestä.

Reece katsoi Clarinaa ylhäältä päuskoisena. Mikä lintu tuo nyt luuli olevansa. Ilmeisesti tämä piti nyt kuitenkin mennä takaisin tuon luokse. Eipä tässä muutakaan tekemistä ollut joten Reece loikki takaisin Clarinan viereen. Tuo katsoi tätä suu mutrulla ja kysyi tylysti:
"Mitä asiaa?" Sitten hänen silmänsä ohittivat Clarinan ja siirtyivät takana istuvaan hahmoon. Se hiuspehko ja ne sarvet. Randy? Reecen suu loksahti auki ja hän olisi halunnut pahoitella epäilyksiään. Clarina oli kuin olikin löytänyt Randyn.
"Si-sinä teit sen", Reece änkytti ja katsoi Randyä joka katsoi häntä.
"Reece?!" Randy huudahti yllättyneenä. Sanattomana suorastaan. Hänen puoli-isoveljensä oli hengissä, ja vielä kaiken kukkuraksi Cryptillä. Randy loikkasi heti Clarinan ja Receen viereen ja loikkasi veöljensä syliin.
"Randy, tuo on noloa!" Reece totesi ja työnsi veljensä kauemmas.
"Suo anteeksi Clarina, erehdyin suhteesi", hän sanoi vielä pahoittelevasti ja katsoi jalkojaan. Randy kääntyi myös Clarinan puoleen.
"Sinäkö löysit hänet?" Randy kysyi ja ennen vastausta jo looikkasi halaamaan Clarinaa.
"Löysit veljeni, jippii!" femur hurrasi ja rutisti Clarinaa. Hän oli onnellinen ja ennen kaikkea kiitollinen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Marras 14, 2011 12:46

Clarina

clara ei pystyny tolla kikattamatta pienesti, kun Reece tuli tämän eteen ja katsoi Claran olan yli. Kun Reece sanoi ensimmäisen lauseensa niin Claran toinen kulmakarva nousi ylös ikään kuin kehonkielellä sanoen*mitä minä sanoin*. Seuraavaksi nainen näki vain sen, kun Randy syöksyi näitten viereen ja olikin jo Reecen huostassa.
Clara naurahti, eihän tuo nyt niin noloa ollut, kyllä se oli ymmärrettävää kun on ollut ikävä ja on luullut että toinen on kuollut. "Älä ole noin jäykkä Reece." Clara totesi, kun Reece työnsi Randyn kauemmas ja pahoitteli claralle. Clara oli jo istuutumassa oksalle, mutta Randy syöksyi nyt tämän kimppuun kun oli kysynyt jotain. "Itse asiassa.." Clara halasi ja päästi sitten irti Randysta. "Minä löysin sinut." Clara sanoi korostaen sanaa *sinut* ja katsoen Randya.
Clarina katsoi veljeksiä vuorotellen. Clara huvittui ajatuksesta, että kolme iloista hullua hyppiivät ja halivat täällä ylhäällä. " Tulikin mieleen.. Voitaisiinko mennä maahan? Puut ei todellakaan oo mun paikka." Clarina naurahti jännityneesti ja istahti oksalle. Sitten nainne siitä rupesi kääntymään ja asetti jalat alla olevalle oksalle. näin nai´nen jatkoi sujuvasti kunnes oli viimeisellä oksalla. Nainen hyppäsi maahan ja jalat tömähti jälleen mättäälle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Marras 14, 2011 3:40

Reee & Randy

Randy katsoi Clarinaa hieman kysyvällä ilmeellä. Löysit minut? tuo mietti, mutta päätti että asiaa voisi selvitellä myöhemminkin.
"Voi Reece, meillä on liikaa puhuttavaa!" Randy huokaisi. Tämän veli katsoi melkein ilmeettömästi takaisin ja käänsi kohta katseensa Clarinaan joka katosi jo maan kamaralle. Randy pudottautui perään ja Reece tuli molempien perässä.
"Tätyy sanoa Randy, että sinulla on onnettoman pienet poskisarvet", Reece totesi ja katsoi velejensä lyhyitä sarvia. Hänen omiinsa verrattuna ne olivat melkein tylpän oloiset.
"Hah, älä minulle valita, Claralla ei ole sarvia ollenkaan!" Randy sanoi lkeikkisäti ja silitti sarviaan. Reece vilkaisi Clarinaa ja huokaisi:
"Randy, jos olet huomannut hän ei ole femur." Randy kohautti olkapäitään vastaukseksi.
"No Clarina, saitkos hevosesi kotiin asti?" pienempi femur kysyi. Viimekertainen seikkailu oli jäänyt hänen mieleensä. Reece kallisti päätään, hänellä kun ei ollut hajuakaan mistä puhuttiin. Tuskinpa hänen edes tarvitsi tietää.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Marras 21, 2011 8:25

clarina

Clara naurahti toisien jutuille, mutta antoi sen kuitenkin olla. Nainen lähti kävelemään metrin päässä olevaan puun luokse ja nojasi lopulta siihen. Hetken tuijottettuaan puita ja niiden tyhjiä oksia, ilman lehtiä, tämä heräsi ajatuksistaan. Se oli osaksi veljesten syy, he rupesivat vertailemaan suusarviaan ja vertasivat niitä myös Claran sarviin. " Jaa no.." Clara hiljeni kun Reece kerkesi sanoa sen mitä naisen olisi pitänyt sanoa. Clara hymähti Ja katsoi taas puuhun josta lehahti linnut lentoon. Clara käänsi katseensa veljeksiin jotka lopettivat hölöttelyn ja keskittyivät jälleen hieman enemmän claraan. "Mitäh?" nainen oli hieman pihalla ju´tusta mitä randy kyseli. "Aa..Joo sain kotiin asti, luopuivta toisistaan, onneksi.." Clara katsoi Randya ja sitten reecea joka oli selvästi pihalla enemmän kuin clara. "Hevoseni karkasi viimeksi.." Clara selitti lyhytmyhkäisesti ja heilutti pienesti kättään. Clara ponnasi itselleen vauhtia jotta pääsisi taas omille jaloillene ja lähti taas kävelemään toisia kohti. Tuuli leikki Claran lyhkäsillä hiuksilla ja lähti sitten pois. PLyhyesti clara suki hiuksiaan taas suoriksi ja laittoi jakasiutaan uudelleen kasaan. Nainen pysähtyi aika lähelle toisia ja mietti sitten hetken mitä tekisi. Clara katsoi veljeksiä jotka iloitsivat toisistaan ja siitä seurasta mitä saivat toisiltaan. Clara antoi pienen hymyn ja käveli näiden välistä samalla sanoen hieman hiljaa "Teillä näyttää olevan hauskaa, joten.." clara oli nyt kävellyt näiden välistä ja oli pysähtynyt. Nainen kääntyi ympäri veljesten suuntaan. "Jätän teidät kahdestaan. Toivottavasti nähdään vielä, ja oli kiva nähdä sinuakin Reece." clara heläytti leveän hymyn ja kääntyi sitten uudelleen ympäri. Ensin hiljain askelin tämä lähti kävelemään ja sitten askeleet nopenivat askel askeleelta. Hetken päästä naista ei näkynyt ollenkaan puiden runkojen seasta. Clara päätti jättää onnelliset veljekset yhteen, kahdestaan.

//Minun osaltani loppu on nyt ja sori et kesti vastaus ja sen perusteella päätin lopettaa pelin osaltani ettei tule vielä enemmän sellasia kestämys taukotus ^^ Hyvä peli oli ja oli siis ilo saattaa nämä yhteen (:
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Marras 21, 2011 8:44

Reece & Randy

Veljekset seurasivat Clarinaa kun tuo meni puulle ja tulio kohta takaisin. Tuuli pörrötti Randyn hiuksia jai sai Reecen pehkon entistä pystympään. Femur nyspisti nenäänsä tuulelle, kuten useille muillekkin asioille. Miehet jäivät katselemaan kun Clarina asteli heidän välistä ja ilmaisi poistuvansa.
"Nytkö jo? Minä-", Randy huudahti mutta Reece keskeytti hänen laittamalla kätensä toisen suulle.
"Me olemme kiitollisia sinulle Clarina. Toivottavasti törmäillään toistekkin!" Reece sanoi ja laski kätensä pois toisen suun edestä. Randy mumisi jotain myönteistä ja heilutti sitten vielä Clarinan perään.
"Kiitos Clara!" Randy huusi ja huitoi kättään ilmassa hullun lailla. Reece katsoi veljeään kummastellen, mutta jätti asian kommentoimatta. Kohta oli neito jo kadonnut metsikköön ja veljekset jäivät kahdestaan seisomaan pöheikköön. Randy katsoi veljeään ja naurahti:
"Tule, saat asua luonani. Meillä on paljon piuhuttavaa!" Randy loikkasi puuhun ja jäi katsomaan veljeään. Reece tuli heti perässä ja nuo jatkoivat rinnatusten matkaa puiden latvoja pitkin. Clarinalle he olivat paljosta velkaa, mutta he olivat liian onnellisia keskittyäkseen siihen. Reece myös, pitkästä aikaa.

//Selevä, vaikkei tuo kyllä kauhean pitkä tauko ollutkaan. Kiitos avusta Demintty, uusia pelejä odotellen sitten vaan ^^
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö