Ihmisiä?


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 6:01

Ihmisiä?

Arathet, Black

Art hymyili Aaronille kun tämä sanoi haluavansa lähteä.. tosin hitto sanan olisi voinut jättää sanomatta, mutta Art ei siitä huomauttanut, mitä sitä suotta olla virallinen. Eikä Art olettanutkaan että pikku poika osaisi olla muodollinen seurasta riippumatta. Art pakkasi tavaransa, nousi puun oksalta ja lähti kävelemään Aaronin kanssa kohti metsää.
Pian he saapuivat lähimetsään. Lähimetsä oli aluetta joka oli virallisesti haltijoiden alue. Kaikki ihmiset jotka tänne joutuivat, vahingossa tai tahallaan, tapettiin taikka otettiin vangiksi, riippuen siitä olisiko tästä hyötyä vai ei tosin nykyään kaikki tunkeilijat vietiin ensin vankilaan, esiteltiin Aranille ja sen jälkeen tapettiin, jos Aran piti näitä hyödyttöminä.
Kohta tulee lähimetsän raja.. siitä vähän matkaa eteenpäin niin olemme perillä Art selitti samalla kun he kävelivät, matka oli taittunut yllättävän nopeasti.

Art pysähtyi ja katsoi ympärilleen. Hän katsoi jokaiseen suuntaa, jopa ylöspäin ja jatkoi sitten kävelyä. He olivat nyt ylittäneet lähimetsän rajan. Vaikka tuskin niin lähellä olisi ollut vaaraa, Artille ja muillekin haltijoille oli tullut tavaksi katsoa jokaiseen ilmansuuntaan ja taivaalle, ennen kuin astuivat yli rajan. Oli kuin olisi astunut näkymättömän seinän läpi, toiseen maailmaan toisessa ajassa. Haltijoiden kylä oli ajaton, siinä ei näkynyt yhtään vanhentumisen merkkejä mitä vuodet olisivat voineet tuoda. Ihmisten kylässä taas näkyi vanhoja taloja siellä sun täällä, sekä uusia muiden joukossa.

Hetken he vielä kävelivät, kunnes he saapuivat suuren vaahteran luo. Sen halkaisija oli yli metrin, melkein kaksi. Puun rungossa oli veri roiskeita. Art kosketti sormillaan kuivunutta verta, irroitti kätensä sitten ja katseli sormiaan, aivan kuin niihin olisi voinut tullakin jotain.
Täällä oli lähin taistelu, mitä ollaan käyty. Ihminen oli kuulemma aseistettu eikä suostunut edes suosiolla luovuttamaan, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tappaa hänet. Itse en ollut paikalla, mutta kuulin eräältä joka oli. Art selitti Aaronille.

Hetken hän katsoi aivan hiljaa, totisennäköisenä puuta, kunnes käänsi päätään hieman metsää kohti. Hän kuunteli tarkkaan ja silmäili metsän pimentoihin tarkemmin mitä tavallisesti.
Kuulitko sinäkin askeleita? Art kysyi Aaronilta katsellen metsään.
Hän laski toisen kätensä valmiiksi miekkansa päälle ja kääntyi ympäri katsellen lähimaastoa. Missään ei näkynyt liikettä, ei edes pikku lintuja, kunnes varjoissa näkyi mustakaapuinen mies.
Tuolla.. Art sanoi Aaronille kuiskaten ja nyökkäsi kohti miestä.
Mies kääntyi kohti heitä ja jäi seisomaan paikoilleen, tuijottaen kaksikkoa aivan hiljaa huppunsa suojista. Art todella toivoi että kulkija olisi ollut vain Henry tai joku salaperäinen hiippari heidän puoleltaan.


// jatkuu \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 7:00

Aaron

Artin pakattua tavaransa, Aaron lähti tämän vierellä kävelemään kohti metsää jonne hänen oli tehnyt mieli päästä jo pidemmän aikaa muttei viitsinyt kiellon takia. Heidän kävellessä, Aaron potki pieniä kiviä jotka tielle osuivat ja ajatuksissaan ei edes tajunnut potkivansa sitä samaa kiveä yhä uudestaan ja uudestaan näiden edetessä yhä syvemmälle metsään.
Metsässä ei ollut mitään polkua jota pitkin kulkea, ei tietenkään ollut! Sehän olisi kuin aarrekartta suoraan haltijoiden kylälle.

Onneksi ei tuullut, eikä ollut satanutkaan joten sää oli kirkas ja lämmin ja juuri tällaisena päivänä sitä kelpasikin jaloitella, näin Aaron ajatteli, hän piti luonnosta hyvin paljon, siellä sai ainakin yleensä olla rauhassa, tosin ei häntä enää pahasti ottanut nuppiin että oli Artin tavannut. Tästä olisi tälle hyötyä, hän pääsi nyt katsomaan enemmän ympärilleen metsässä ja jos häntä oikein lykästi, hän tulisi ehkä näkemään ihka elävän ihmisen!
Pian Art ilmoittikin että he saapuisivat lähimetsän rajalle, rajalle johon lähimetsä ja heidän virallinen alue loppuisi.
Aaronin kävelytapa poikkesi normaalista kävelystä sen verran, että tämä piti käsiään päänsä takana, antaen pään nojata kämmeniinsä samalla kun otti askelia eteenpäin ja katseli ympärilleen, tämä viestitti että oli jokseenkin kiinnostunut ympäristöstä ja ei ollut ärtynyt mitä tämä suurimman osan ajastaan oli.

Aaron pysähtyi ja katseli ympärilleen, ihan vain nähdäkseen saman mitä Artkin tämän vilkuilesaan jostain syystä ympärilleen, no, olivathan he ylittämässä rajaa, jota ei tosin nähty mutta tiedettiin. Aaron otti tavallisen askeleen eteenpäin tämän niin sanotun rajan ylitse ja parin metrin käveltyä vilkaisi taaksensa, yrittäen nähdä jotain eroa näiden kahden alueen välillä. Aaron ei tiennyt juurikaan mitään ihmisten kylästä, ellei sitä laskettu mitä tämän veljet olivat tälle kertoneet ja nämä sanoivat ihmisten kylän olevan harmaa ja lähes eloton, aivan toisinkuin haltijoilla joiden maat olivat hedelmälliset ja viheriähköt. Ihmisetkin olivat kuulemma ulkonäöltään erillaisia moneltakin tapaa ja ensimmäisenä mikä otettiin huomioon olivat korvat. Heidän pukeutumis tyylinsä oli kai jokseenkin laajempi sillä haltijat keskittyivät yleensä vihreään ja hovissa olevat ihmiset enimmäkseen taas punaiseen. Olivatkohan puolueettomat sitten sinisiä? Aaron naurahti mielessään, hän ei ollut puolueettomien suurikaan fani.
Haltijat olivat yleensä vaaleahiuksisia ja yleisin silmien väri oli vihreä, mutta olihan niitä poikkeuksiakin, esimerkiksi Aaronilla oli hänen äitinsä vaaleansiniset silmät.

Hetken kuluttua Aaron pysähtyi ja katseli suurta vaahteraa ja ihmetteli mitä Art tämän rungonluona oikein teki kunnes näki itsekin sen rungossa olevat veri roiskeet. Aaron laski kätensä hitaasti päänsä takaa sivuille ja tuijotti kuivunutta verta kauempaa, samalla kun kuunteli mitään sanomatta Artin selitystä verelle. Aaronin olisi tehnyt mieli nauraa mutta tyytikin vain leveään hymyyn, ei hän täysin hullua kuvaa halunnut itsestään antaa, mutta silti ajatus siitä että täällä oltiin käyty taistelu, kiehtoi häntä suuresti.
Art ei onneksi nähnyt tämän hymyä ja peittikin sen huomatessaan Artin vilkuilevan metsälle päin, saaden nyt Aaroninkin mielenkiinnon kääntymään metsän pimentoihin, oliko joku tulossa?
"Eehkä..." Aaron vastasi katsellen yhä metsään, ei hän ainakaan ollut mitään kuullut ja epäili ettei siellä menisi mitään kettua suurempaa...
Aaron siristi silmiään nyt Artin vihjatessa että olisi paikantanut kulkijan ja hetken etsittyään hänenkin silmiinsä osui tumma kaapuinen mies!

Aaronia nauratti nyt tosissaan, ei siksi että häntä huvitti vaan uskoi vihdoinkin nähneensä ihmisen ja iloitsi. Asetti jalkansa toisen eteen ja nojasi päätään taas käsiä vasten, katsellen heitä lähestyvää muukalaista.
"Hehe! Onko se ihminen? Eipä kovin hääppönen..." Aaron kysäisi huikaten Artilta joka oli vain vähän matkan päästä hänestä, tosin Art ei vaikuttanut yhtään rennolta mikä sai Aaronin epäilemään omaansa.

//YAY!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 7:27

Black, Art

Black, mitä hän teki metsässä? No, mitä velho nyt metsässä ei tekisi, paitsi poimisi kukkia. Black oli lähtenyt kävelylle, hänen tarvitsi selvitellä asioitaan, eikä tosiaan halunnut selvitellä niitä linnan, saatika kylän alueella.. tuntui että siellä aina joku, Ophelia, Lily, Anemone, Henry, Harlad, Ada.. AINA joku tupsahti paikalle kuin aurinko taivaalle. Metsä oli siis täydellinen paikka: täällä ei varmasti nähnyt kolmea ensimmäista, Lily ei metsässä saanut liikkua, Ophelia ei sinne varpaallaan astuisikaan ja Anemone ei sinne yksin lähtisi. Henryn ja Adan saattoikin nähdä metsässä, tosin Ada tuskin tähän aikaan liikkui.. ja Henry.. no, hänestä ei voinut sanoa mitään. Harald ei varmasti metsään tulisi! ellei joku sitten löytäisi haltijoiden kylää.
Black oikeastaan oli tullut etsimään yrttejä jotka Bladeri oli tuhonnut riehuessaan. Tosin Blackillä oli taskussaan mukana kartta Cryptistä, hän koitti ohimennen löytää tuota kylää.

Black pysähtyi ja käänsi katseensa kaksikkoon, jonka näki vaahteran luona.. kaikista maailman haltijoista, hänen piti törmätä juuri Arathetiin, haltijaan jonka kanssa hän oli ollut pariinkiin otteeseen tekemisissä... valitettavasti.
Black otti pari askelta lähemmäs, niin että oli puhe etäisyydellä näistä ja hymyili. Hänen viittansa alta ei muuta nähnytkään kuin suun.
"Miksi, miksi minä juuri sinuun törmään?" Black kysyi Artilta.
Art ei tunnistanut tulijaa, hän ei pahemmin ollut muistellut Blackiä.
"tunnemmeko?" Art kysyi.
"kyllä ja ei, riippuu miten asian tulkitset."
"Näytä kasvosi" Art sanoi pitäen yhä kättään miekalla.
Black hymyili ja laski huppunsa. Art otti askeleen taakseppäin, tömäyttäen selkänsä puuhun.
"hmh. en minä nyt noin ruma ole" Black sanoi katsellessaan pirullisesti Arttia, mutta siirsi katseensa sitten Aaroniin.
Hetken hän tutki Aaronia katseellaan kunnes vilkaisi Arttia hymyillen, hymyllä joka oli kaikkea muuta kuin ystävällinen.
"Sinun kakarasi?" Black kysyi.
"Luoja paratkoon EI! Mitä sinä minusta kuvittelet velho?!" Art sanoi vihaisesti.
Hän todella toivoi, että Black olisi vain eksynyt näille kulmille.. toisaalta, hän ei pitänyt velhoa niin tyhmänä.
"Ei sitäkään tiedä, 'isäntäsikin' on vähän sellainen..." Black sanoi herjaten Arania.
"Mutta teissä on kyllä näköä.. tyhmät suipot korvat ja kultaiset hiukset.. ja tottakai vihreät viitat, tosin silmät ovat eriväriset" Black sanoi hieroen oikealla kädellään leukaansa.
"Mikä hänen nimensä on?" Black kysyi siiräen hieman halveksivan katseen Aaroniin.

// wohoo //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 8:18

Aaron

"Hee..." Aaron hymähti itsekseen kun viitan peittämä mies tuli ja pysähtyi vähän matkan päästä heihin. Aaron huomasi miehen hymyn ja vakavoitui hiukan tämän puhuessa, tämä mitä ilmeisemmin tunsti Artin sillä Aaron ei tämänlaiseen hämärä veikkoon ollut ennen törmännyt. Art tosin ei näyttänyt tunnistavan miestä, johtunee hupusta joka peitti miehen kasvot. Ja pian Art kehoittikin tätä paljastamaan kasvonsa ja Aaron siirsi vakavan katseensa taas mieheen joka totteli paljastaen kasvonsa huppunsa alta.

Hee, se tosiaan oli ihminen! Päätellen tämän korvista joihin Aaron heti ensimmäisenä huomionsa kiinnittikin ja kuuli pian tömäyksen Artin suunnalta tämän selän osuessa vasten puuta. Aaronia nauratti miehen kommenntti muttei viitsinyt, sillä Art ei selvästikään ollut mielissään tämän läsnäolosta. Aaron ei tiennyt miehestä mitään, ei että tämä oli kuninkaan velho taikka että tämä oli naimisissa prinsessa Lilyn kanssa, hän ei tiennyt edes miehen nimeä.

Kohta Aaron tajusi tämän miehen katselevan häntä ja kohotti kulmiaan kysyvästi, mitä töllättävää hänessä nyt muka oli?
Tosin Aaronin silmät muuttuivat pelkiksi pisteiksi johtuen miehen seuraavasta kommentista jonka tämä Artille herjasi.
Mies kettuili minkä kerkesi Artille ja osaan Aaronkin olisi nauranut jos olisi pitänyt sitä sopivana, siis tämähän oli ihminen ja vielä selvästi vihattu sellainen.
Velho? Aaron kuuli ja siirsi katseensa Artista taas mieheen, tämä oli siis jonkin sortin velho? Tilanne alkoi muuttua järin mielenkiintoiseksi hänen kuvakulmastaan, Artista taas tilanne vaikutti kaikelta muulta paitsi huvittavalta. Ja 'isännällä' Aaron päätteli miehen tarkoittavan haltija kuningas Arania, jote kehotettiin kutsua ennemminkin herraksi kuin kuninkaaksi. Tätäkään kyseistä haltijaa Aaron ei ollut koskaan nähnyt, mutta oli kuullut huhuja tästä ja prinsessa Lilystä, jonka tämä oli mukamas joskus vanginnut itselleen.

hmm... Totta, kaikissa haltioissa oli aika lailla näköä, sitä ei voinut Aaron kiistää ja mulkoili nyt häntä halveksittavasti katsovaa miestä, tutkien tätä nyt vuorostansa, mutta tässä ei paljoa muistettavaa ollut, muuta kuin takaraivossa oleva tatuointi jonka Aaron saattoi vilaukselta nähdä.
"Hee, olenko minä tosiaan noinkin mielenkiintoinen?" Aaron piruili osoittaen ensin itseään ja asetti kätensä takaisin takaraivonsa taakse.
"Aaron." Aaron vastasi hetken päästä hymyillen omaa kuritonta hymyänsä.
"Puusepän kakara." Aaron jatkoi perään ja hyvä ettei alkanut kaivamaan nenäänsä korostaakseen epäkohteliaisuuttaan.
"Tosin mitä se sinunlaisellesi käävälle mitään sanoo?" Aaron lisäsi ja nenänkaivuun siasta venytteli ja naksautti niskojaan pariin otteeseen, niska oli joutunut olemaan paikallaan hänen käsiensa varassa jo tovin ja näin kerennyt jo puutumaan.

//^^//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 9:00

Black, Art

Black katsoi Aaron nimistä poikaa naama peruslukemilla, ehkä jopa tympääntyneen näköisesti.
"hmh... eihän se tälläiselle käävälle mitään kuulu eikä kiinnostakkaan" Black sanoi.
Art oli vähällä läpätä Aaronia takaraivoon, mitä tämä teki?! Urppasi tuntemattomalle miehelle ja vielä erittäin epäkohteliaasti. Black siirsi katseensa Arttiin ja vilkaisi puuta, jossa oli verta. Blackin ei tarvinnut kahta kertaa arvata minkä verta puussa oli.. eikä tarvittu edes velhoa päättelemään mitä oli tapahtunut ja miksi. Tosin, tästä Black ei maininnut mitään, turha mainita asioita joita itse pitää selvänä.

"Mitä teet täällä?" Art kysyi.
Hän oli vetänyt miekkansa esiin ja piti siitä nyt oikealla kädelleen kiinni. Black nosti kulmaansa ja nojautui toiselle jalalleen.
"Et varmana halua haastaa minua..." Black sanoi vinosti hymyillen.
Hän ehkä hieman aliarvioi Arttia, voitettuaan jo kerran Aranin.
"Mitä teet täällä?!" Art kysyi uudestaan korottaen ääntään.
"hmh.. etsin yrttejä, ei mitään muuta" Black vastasi lopulta.
Art katsoi Blackiä epäilevästi, ei tämä voinut näin pitkällä olla pelkkien rehujen takia.. eihän? Art otti askeleen eteenpäin, jättäen Aaronin takaviistoon itsestään.
"Ala mennä, sinua ei kaivata täällä" Art sanoi.
Hän ei halunnut tappaa, mutta tekisi sen jos olisi pakko.. ainakin yrittäisi. Tosin hän ei voinut vakuuttaa että siinä onnistuisi, lisäksi hän ei halunnut taistella koska Aaron oli paikalla. Haastamalla riitaan Blackin kanssa, tämä asettaisi myös Aaronin hengen vaaraan.

"Kerro sitten missä minua kaivataan, niin menen" Black huomautti.
"Mitä jos kipittäisit eukkosi luo?" Art huomautti ja sai Blackin suoristamaan selkänsä.
"älä pilkkaa Lilyä" Black sanoi vilkaisten välillä Aaroniin, nähdäkseen mitä tämä teki.
Blackin pää nytkähti taas. Tällä kertaa pienesti, pienemmin mitä yleensä. Art huomasi tämä, mutta ei pistänyt sitä merkille.
"Lähde menemään niin ei käy mitenkään..." Art sanoi.
"mmmm... en" Balck sanoi katsellen taivaalle samalla kun hieroi leukaansa.
Arttia alkoi jo häiritsemään tilanne, hän vain toivoi että Black luikkisi takaisin sinne mistä tulikin.

// ^~^ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 9:43

Aaron

Hmh. Vai ei kiinnostanut? Aaron ei sanonut enää mitään ja jätti puhetilaa näin Artille, jääden katselemaan näitä kahta kädet lantiolla tympääntyneesti.
Aran taas oli vetänyt miekkansa esiin ja kysyi nyt mitä velho täällä metsässä ylipäätänsä teki. Aaronista Art pikemminkin ylireagoitsi velhon läsnäolosta, tämä ei ainakaan Aaronia häirinnyt, varsinkin kun tunsi olevan omalla alueellaan, vaikkei se sitä virallisesti ollutkaan.
Velho vain hymyili ajatellen itsestään paljonkin, näin Aaron asian tulkkaisi ja vilkaisi jälleen Artiin joka toisti kysymyksen, tällä kertaa korottaen ääntänsä, oliko velho todellakin niin suuri uhka?
Ehkä tämä sitten oli ja Aaronilla alkoi kyteä epäilys kuka tämä velho paremmin tunnetusti oli ja vilkaisikin nyt vuorostaan tähän.

'Yrttejä?' Aaron oli naurahtaa, suuri ja mahtava velho oli keräämässä rehuja... Aaron tosin onnistui pitämään naamansa peruslukemilla ja nosti taas kätensä päänsä taakse, niskansa tueksi ja seurasi tilannetta joka ei näyttänyt johdattavan mihinkään.
Art otti askeleen lähemmäksi Velhoa, jättäen tämän takavasemmalle ja uhosi että tämä lähtisi. Aaron katsoi velhon reaktiota. Aaron alkoi hymyilemään vinosti ja lopulta pirullisesti kuullessaan nimen 'Lily', hän tiesi nyt tasan tarkkaan kuka velho oli, ainakin luuli tietävänsä.
Art käski jo kolmannen kerran velhoa lähtemään matkoihinsa, mutta ikäänkuin tämän kiusaksi, velho keiltäytyi ja Aaronin tilaisuudeksi tämä siirsi katseensa heistä taivaalle.

Aaron otti hihassaan säilyttämän kiven, asetti sen nopeasti ritsaansa, tähtäsi velhon rintakehää ja päästi, ihan vain että saisi tämän huomiosta nyt oman osansa.
"Hei! Kääpä! Black, eikö?" Aaron virnuili nyt nojautuen eteenpäin, pitäen nyrkkejään lanteilla ja irvisti hymyään.
"Sinäkö se olit joka meni rökittämään Aranin?" Aaron jatkoi kovalla äänellään, suoristi selkänsä ja osoitti nyt tätä sormellansa.
"Hehee! Mielenkiintoista! Arania ei päihitetä helpolla! Ja menit vielä viemään hänen morsmaikkunsakin! Siitä puhutaan vieläkin! Minä en edes tiennyt sinun koskaan täällä olleekkaan!" Aaron jatkoi yhä naurahtaen lopussa, ehkä ei olisi kovin järkevää erottua joukosta niin vahvasti? Tämä oli niitä tilanteita jolloin Aaron ei tahallisesti yrittänyt hyppiä nenille, mutta tekin sen kuitenkin.
Aaron muuti taas asentoaan, ristien kätensä nyt puuskaan ja hymyili tujottessaan Blackia, ei ystävällisesti, Aaronista tyyppi oli mielenkiintoinen ja halusi tietää tästä lisää, vihollinen tai ei, se tuntui juuri nyt sivuseikalta vaikka Art olikin lähes räjähtämis pisteessä, ainakin hänen suhteensa.

//X'DD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 10:14

Black, Art

Art oli avaamassa suunsa, mutta ennen kuin kerkesi sanomaan mitään, hän näki sivusilmällä kun Aaron latasi ritsansa ja ampui kiven kohti Blackiä. Black ei edes vaivautunut väistämään, vaan kivi napsahti häntä suoraan solisluuhun. Tottakai se sattui hieman, mutta Black ei valittanut, ei tehnyt edes elettäkään osoittaanseen pientä kipua.
"mmh..." Black hymähti kun Aaron varmisti hänen nimensä.
"mmmmmhhh...." Black äännähti uudestaan kun Aaron kysyi, oliko hän juuri se joka rökitti Aranin.
Sitten hän nosti kulmiaan, siitä puhuttiin vieläkin? hm, johan oli pitkät kaunat haltijoilla.

Art kirosi mielessään, kirosi sitä että oli ottanut Aaronin mukaan, kirosi mielessään sitä että oli törmännyt juuri kaikista maailman ihmisistä, velhoista juuri Blackiin, hän kirosi sitä että oli edes lähtenyt pois Aranin luota! juuri nyt Aranin puheet kuulostivat mukavammilta kuin tämä tilanne.

"hm.." Black äännähti lopulta kun Aaron oli lopettanut "Sehän se.. mutta Lily ei koskaan ole ollut Aranin eikä tule olemaan! Ja sen suippokorva narsistin päihittäisi kuka tahansa!" Black sanoi ja alkoi naputtelemaan sauvaansa maahan.
Syntyi pieni tuulen vire joka nostatti pieniä roskia ilmaan, mutta Black lopetti naputtelun. Roskat tipahtivat maahan, osa tipahti Artin ja Aaronin päälle. Art siisti hihojaan ja vilkaisi Blackiin, mutta ei sanonut mitään.
"hmm.. olet aika suurisuinen haltijaksi" Black totesi puhuen Aaronille.
"Mutta ottaen huomioon että olet vasta lapsi.. luonnollista ja tyhmää. Päätään ei kannattaisi aukoa kenelle tahansa" Black sanoi rummutellen sormillaan sauvan vartta.
"lähde nyt vain..." Art sanoi alkaen jo hermostumaan.
Hän ei yhtään pitänyt tilanteesta, varsinkaan kun tämä alkoi mennä riitelyksi.
"en yhäkään.. en ennenkuin löydän sen mitä tulin hakemaan" Black sanoi katsellen yhä Aaronia.

// :'D //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 10:48

Aaron

Aaron ei tiennyt mitä tämän sauvan naputtelu maata vasten meinasi muttei sitä kauaa ehtinyt miettimäänkään kun pieni paineaalto tuli ja roskasi nyt hänet ja Artin.
"hyvä on, hyvä on, se on minulle ihan saman tekevää..." Aaron ravisti päätään että roskat lentäisivät pois ja siisti nyt hihojansa nyrpistyneenä, tämä nosti hänestä liian ison melun yhdestä naisesta. Aaron ei korvaansa lotkauttanyt sille, että Black oli kutsunut Arania narsistiksi saatika suippokorvaksi, vaan siisti olkapäänsä ja katsahti taas Blackiin.

Tämä kustui tätä suurisuiseksi, mikä oli varmaankin totta joissain tilanteissa. Tämä oli erityis tilanne, hän tapasi ihmisen ja vieläpä sen saman joka oli päihittänyt Aranin. Näin hauskaa Aaronilla ei ole ollut ikuisuuksiin, häntä oli lykästänyt että oli tavannut Artin!
Aaron ei Blackin kommentteihin vastannut vaan katsoi tätä tämän rummutellessa sormiaan. Lapsi hän oli, näin Aaronin epäonneksi ja kyllä hänestä ääntä lähti jos hän vain halusi. Aaron oli aikaisemmin lammella ollut kettuuntunut ja tylsistynyt mutta nyt hänellä oli jotakin jännitystä mikä paljasti tästä uuden puolen.

Art alkoi selvästi jo väsymään ja kehoitti velhoa lähtemään jo neljänteen otteeseen, joka kieltäytyi ja Aaronin kummastukseksi tämä katsoi yhä häntä.
"Hee? Mitä velho tuli sitten hakemaan?" Aaron kysyi kallistellen päätään sivulta toiselle ja jätti tällä kertaa 'kääpä'-nimityksen kokonaan pois.

//ARMOA//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 23, 2008 11:35

Art, Black

"yhä niitä yrttejä..." Black mutisi ja otti yhden askeleen lähemmäksi.
Art otti miekkansa valmiiksi, tai no ainakin yritti. Mutta ennen kuin Art kerkesi tehdä mitään, Black syöksähti kohti häntä, nopeammin kuin silmä näki ja iski polvensa tämän mahaan. Art puuskaisi kun ilmat hänen keuhkoistaan tulvivat ulos. Hän tiputti miekan maahan ja ei aikaakaan kun itse lysähti nelinkontin maahan, pidellen vatsastaan kiinni.
Black otti pari nopeaa askelta taaksepäin ja katseli henkeään haukkovaa Arttia.
"Oliko tuo n.. nyt tarpeellista?" Art kysyi katsoen Blackiä ylös, kohti kasvoja.
"hm, oli. ei huvita saada nuolta selkään" Black sanoi ja vilkaisi nyt Aaronia.
Art jo pelkäsi että Black kävisi tämän kimppuun, eikai ihmiset nyt niin julmia olisi? Kuten sanottu Aaronhan oli vasta lapsi.. tosin suurisuinen sellaninen, mutta lapsi silti!

Art koitti nousta ylös, mutta Black mojautti häntä ristiselkään sauvalla.
"Sanoin että en halua nuolta kankkuuni!" Black sanoi uudestaan.
"Sinuun on edes turha koskea.. tappi" Black sanoi ja otti pari askelta taakseppäin, katsoen nyt Aaroniin.
Black ei pitänyt poikaa uhkana, tuskin tämä nyt mitään voisi tehdä.. paitsi ampua ritsalla kiviä selkään, mutta se ei tuntunut missään! Black otti vielä yhden perääntyvän askeleen, kääntyi sitten ympäri ja lähti kävelemään poispäin, odottaen jo tuntevansa kiviä selässään.

// ARMOA TÄNNEKKIN!!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 24, 2008 2:09

Aaron

Aaron tarkoitti kysymyksellään paremminkin että minkänlaisia yrttejä tämä etsi mutta anti olla. Aaron katsoi, laski kätensä taas niskansa takaa roikkumaan sivuilla huomatessaan Blackin ottavan askeleen tätä kohti mutta olikin silmänräpäyksessä iskemässä polveansa Artin vatsaan. Aaron perääntyi askeleen nähdessään Artin nelin kontin haukkomassa ilmaa, eikä saanut heitetty mitään sanaa vaan katsoi mitä helkkaria oli juuri tapahtunut kun ei tajunnut miksi Black edes tämän kimppuun oli hyökäänyt.
Art ei ilmeisesti nähnyt velhon hyökkäystä tarpeelliseksi, vaikka velhon puheista päätellen tämä oli hyökkäämässä ensin.
Aaron katseli ja laittoi kätensä taas niskansa taa sen enempää dramatisoimatta tilannetta, kyllä Art kestäisi pinen potkun vatsaan? Olihan tämä koulutettu sotilas että Aranin neuvonantaja?

Aaron vilkaisi Blackiä tämän vilkaistessa häntä muttei sanonut mitään ja laski katseensa taas Artiin joka yiritti selvästikin nousta, saaden lyönnin velhon sauvasta saaden tämä lysähtämään takaisin maahan. Aaron nosti toista kulmaansa kysyvästi, hän oli odottanut Artilta vähän enemmän ja päätteli ettei tämä selvästikään pistänyt parastaan velhoa vastaan, ellei sitten ollenkaan.
'Tappi? Siinäkö kaikki?' Aaron ei tosiaan mikään uhka vielä kellekään ollut, paitsi ehkä sorsille, mutta oletti edes vähän parempaa sananharkkaa velholta kuin 'tappi'.

Aaron vaan hymähti ja katsoi velhon menoa kunnes muisti jotain mitä olisi halunnut vielä kysyä ja nopea kun jaloistaan haltijana oli, tämä käväisi Artin luona, välittämättä siitä missä kunnossa tämä oli ja nappasi tältä jousen ja yhden nuolen jonka sitten viritti jouseen ja tähtäsi velhoa.
Ei Aaron sitä käyttää osannut, mutta kukaan hänen lisäkseen ei sitä tiennyt, ei ainakaan Aaron tiedostamana.
"Hei kääkkä! Hetki pieni!" Tilanne oli siinä kohtaa koominen että Art oli käskenyt Blackiä lähtemään monesti tuloksetta ja nyt Aaron meni ja yritti estää juuri sillon kun tämä tosiaan oli lähtemässä!
"Teitä oli enemmän kuin kaksi! Haluan tietää kuka kolmas oli!" Kysymys viittasi Blackiin, Lilyyn ja kolmanteen, Opheliaan josta Aaron oli kuullut hyvin vähän.
Ainoat asiat mitä Aaron tiesi oli että Aran oli saanut vangikseen kuninkaan velhon, prinsessa Lilyn ja jonkun muun josta puhuttiin hyvin vähän sillä asiat olivat keskittyneet lähinnä huhuihin näiden suhde sotkuista, mitkä eivät Aaronia juurikaan kiinnostaneet. Black oli mielenkiintoinen, tämä oli rökittänyt Aranin, prinsessa ei kiinnostanut ja kolmannesta Aaron ei vielä tiennyt.

//Myönnetty xD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 24, 2008 5:38

Black, Art

Art nousi hitaasti istumaan katsellen Aaronia, joka jännitti jousta.
"Mitä hittoa sinä nyt teet..!?" Art pihisi hiljaa, mutta ei saanut vastausta.
JOS Art olisi seissyt Aaronin vieressä, hän olisi mojauttanut tätä takaraivoon ja antanut pitkin korvia! Ihmisille ei menty urppaamaan noin vain.
"Mikä piru teitä vai...." Black aloitti kääntyessään, mutta lopetti nähdessään Aaronin jännittämän jousen.
"...vaa? Ensin käskette lähteä ja nyt sinä uhkailet jousella pitääksesi minut täällä? Olette yhtä tyhmiä kuin kanit" Black sanoi katsellen Aaronin käsissä olevaa jousta.
Kyllä hän uskoi pystyvänsä väistämään, eihän Aaron mikään mestari voinut olla.. ainakaan vielä. Black tuijotti hiljaa Aaronia kun tämä kysyi Opheliasta. Hän ei tiennyt olisiko hänen pitänyt pitää suunsa kiinni, vai kertoa kuka se "kolmas" oli ollut. Toisaalta, mitä haittaa siitä olisi ollut.
Art kipusi jaloilleen ja jäi seisomaan Aaronin taaksen. Hän ei halunnut häiritä, kerrankos sitä sai leikkiä sankaria metsässä, mutta hän oli valmis jos Black yrittäisi tehdä jotain. Art ei itse edes muistanut että Ophelia oli ollut paikalla... eikä hän kyllä muistanut enää papitaren nimeäkään, joten piti suunsa kiinni siinäkin asiassa.

"mm...." Black aloitti vilkaisten Arttia, mutta siirsi silmänsä sitten äkkiä takaisin Aaroniin.
"Mitä jos kääkkä ei halua puhua? hm, suippokorvilla ei näköjään ole mitään tapoja" Black mutisi kuuluvasti.
"Hän oli Ophelia, linnan papitar. hm, hänhän oli paljon tarpeellisempi teille kuin minä taikka Lily, luulisi nyt että hänet edes muistettaisiin, hänhän sentään auttoi teitä!" Black sanoi vilkaisten Arttiin välillä ja jatkoi "Perhana, ettekö te kunnioita edes auttajaa? Luulisi nyt että Opheliaa muistettaisiin edes jotenkuten, hän auttoi teitä kuolio taudin kanssa... tosin siihenkin oli lääke mutta te hömelöt aasit katsotte peiliin ennemmin kuin kirjoihin" Black lopetti lauseensa ja vilkaisi Aaroniin.
"Uskotko todellakin osuvasi minuun?" Black kysyi nostaen kulmaansa.
Aaaaart... Art pysyi hiljaa, hän ei halunnut puuttua asiaan sen enempää, kuin istua piikkisian päälle. Hän uskoi, että jos avaisi suunsa, joutuisi velhon kanssa tappeluun, sitä hän halusi vähiten. Hän vain toivoi ettei Aaron keksisi jotain TODELLA tyhmää... toisaalta, velhon uhkaileminen jousen kanssa, ilmaan minkäänlaista kokemusta oli jo AIKA tyhmää.

// Thanks! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 24, 2008 6:45

Aaron

"Hehee!" Aaron naurahti itsekseen nähdesään velhon ilmeen tämän käännyttyä taas ympäri ja näki Aaronin jännittävän jousta tätä kohti. Ja jälleen kerran Aaron ei tämän nimittelystä piitannut vaan tähtäili tätä nuolella ilman sen suurempia huolija. Aaronin ei tavinnut kuin esittää osaavansa käyttää jousta, jota onnistui pitelemään täysin vakaana, paljastamatta että bluffasi, tosin tiesi itsekin ettei velho häntä ihan tosissaan ottaisi, mutta mitä nuoren pojan seikkailun halulle mahtoi? Black oli hiljaa ja niin oli haltija kaksikkokin kunnes tämä avasi suunsa, antaen hetkellisen kuvan siitä ettei aikonut paljastaa kuka kolmas oli.

Se ettei Aaron tiennyt, ei tarkoittanut etteikö kolmatta muistettaisi muualla kylässä. Ainoa asia mitä Aaron kuolio taudeista tiesi, oli että hänen isoisänsä oli ehtinyt siihen menehtymään, ennenkuin siihen oltiin löydetty parannus joka tosin oli yrtti kuin ihminen?
Sana 'papitar' ei sanonnut Aaronille mitään, ei heillä sellaisia ollut eikä pahemmin jumalasta tiennyt sillä haltijathan uskoivat ennemminkin metsän henkiin ja äiti maahan.

Aaron oli ihmeen hiljaa ja tunsi kuinka hänen kädet alkoivat pikku hiljaa puutumaan jousen kanssa tähtäilystä, hän oli saanut haluamansa ja laski jousensa ravistellesaan päätään, ei hän tähän osuisi, mutta tähtäsi tähän kuitenkin nopeasti uudestaan ja sen enempää aikailematta päästi irti nuolesta joka lensi komeat pari senttiä ennenkuin jäi pystyyn maahan.
Aaron alkoi nauramaan makeasti, ei hän jousta osannut edes käyttää ja tällä hetkellä osasi nauraa sille jopa itsekin. Eikä hänellä nytkään ollut tarkoitus edes osua, hän tiesi mitä tulevan pitää, kunhan halusi nähdä velhon reaktion.
"Aijaijai..." Aaron hihitti vielä pyyhkien makean naurun kyyneliä, vaikkei tilanteessa suoranaisesti mitään hauskaa ollutkaan, silti häntä huvitti.
"Ja sinä kutsut minua aasiksi?" Aaron nauroi ja suoristi selkänsä, siistien housujansa. Ajatus siitä että ihminen tuli ja plelasti vihollisensa taudilta kuulosti hyvin tyhmältä, tämähän olisi voinut jättää nämä kuolemaan ja päästä näistä näin eroon, sota olisi helposti voitettu, näin Aaronin naiviin mielestä katsottuna. Tosin tässäkin jäi monta tosi seikkaa huomioitamatta, kuten että tämä oli ollut vanki ja näin tälle ei välttämättä oltu jätetty muuta vaihtoehtoa kuin auttaa heitä. Tosin miten tämä papittareksi kutsuttu henkilö heitä kykeni auttamaan, oli Aaronillekkin vielä arvoitus, muttei vaivaantunut sitä miettimään.

Aaronin puolesta velho sai lähteä hakemaan nyt niitä rehujansa, eenmpää kysyttävää tällä ei ollut ja oli tullut tulokseen ettei tämä kolmaskaan henkilö niin mielenkiintoinen ollut. Aaron asetti jousen paikalleen tämän olkapäälle ja katsoi yhä velhoon. Art oli tästä vähän kauempana, takana päin ja tämänkin olemassa olon Aaron oli ehtinyt jo unohtaa.

//MWAH!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 24, 2008 7:06

Black, Art

Black oli jo ottamassa askelta kauemmaksi, kun Aaron laski jousen, mutta Blackin yllätykseksi hän nosti jousen uudestaan ja päästi irti nuolesta. Art kerkesi jo pelästymään että Aaron menisi ja suututtaisi velhon kunnolla.. mutta ei. Nuoli tipahti maahan kuin linnun.. uloste taivaalta. Black katsoi tympääntyneenä ja vakavana Aaronia joka nauroi kuin viimeistä päivää. Black oli odottanutkin jotain tämän tapaista, tosin ei ihan näin heikkoa suoritusta. Hän oli odottanut vähintään kahden metrin lentoa.. mutta sekin oli näköjään liikaa oletettu.
"Aasi mikä aasi... Korvat ainakin ovat samat.. " Black mutisi, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään poispäin.

Art otti pari nopeaa askelta Aaronin viereen, koppasi tältä jousensa, otti nopeasti nuolen ja ampui sen kohti Blackiä. Nuoli lensi suhahtaen kohti Blackiä, joka siirsi päätään hieman. Nuoli lennähti pari senttiä hänen oikean korvansa ohi, töksähtäen puunrunkoon ja jäi siihen heilumaan hetkeksi. Black kääntyi sivuttain kohti Arttia ja Aaronia.
"Ammu sydämmeen, älä päähän... kyllä sinun se pitäisi tietää. Lisäksi on raukkamaista ampua toista selkään" Black sanoi ja kohotti sauvansa, iski sen lujaa maahan synnyttäen suuren paineaallon joka lennätti Artin puuta päin.

Art pomppasi ylös alta aikayksikön ja katsoi Blackiä vihaisesti.
"Itse halusit minun lähtevän, joten anna minun lähteä" Black sanoi, katsoi vielä Aaronia ja lähti sitten kävelemään poispäin, otti pari nopeaa askelta ja katosi.
Hän käytti samaa tekniikkaa mitä Ada Wolfe, silloin rannalla. Hän liikkui niin nopeaa ettei sitä paljain silmin voinut huomata. Tosin Black liikkui huomattavasti hitaammin mitä Ada.

Art vilkaisi kohti Aaronia, hänen kasvonsa eivät olleet vihaiset eivätkä iloiset.. neutraalit.. joista paistoi pieni pettymys.
"Kiitä onneasti ettei käynyt pahemmin. Black on yksi voimakkaimmista velhoista mitä tiedän, ei Arankaan hänelle pärjännyt" Art selitti ja siisti hihojaan.
"Onko tapanasi yleensäkkin ryppyillä tuntemattomille? Luulin että se rajoittuisi vain sorsiin" Art huomautti katsellessaan metsään, varmistaakseen että Black oikeasti oli lähtenyt, eikä jäänyt lähistölle kyttäämään.

// WHAMAWA! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 24, 2008 7:45

Aaron

"Höö..." Aaron tuhahti itsekseen ja katseli rtmpääntyneenä Blackin menoa, kunnes huomasi Artin olemassa olon tämän tullessa tämän vierelle, napaten tältä jousen ja ampui nuolella Blackiä. Mitä helkkaria Art puuhasi? Äskenhän tämä oli halunnut tämän lähtevän ja velho onnistui vaivatta väistämään nuolen joka jäi sojottamaan puuhun, synnyttäen taas äänen joka lähti banjon kielestä sen katketessa, näin ainakin Aaronin korville.

Velho ei asiaan pahemmin reagoinut vaan nosti sauvaansa ja tömäisi sen maahan, luoden taas kerran aikaisemmin nähdyn paineaallon joka paiskautti Artin puuta vasten. Aaron oli tuon kerennyt väistämään kun oli tajunnut mitä velho ol tekemässä ja katseli nyt noin pari metriä sivummalla, nojaten taas takaraivonsa kämmeniään vasten. Ei enää kauaa kunnes velho katosikin piemyteen ja Art oli ilmeisesti saanut itsensä ylös ja siisti nyt hihojaan tämän vierellä.
Aaron katsahti nyt välillä Artiin, nähden pienen pettymyksen tämän silmissä jota Aaron oli mielestään nähnyt enemmän kuin tarpeeksi elämänsä aikana joka oli huomattavasti pidempi mitä ihmisten.

"Häh? Ryppyilinkö minä?" Aaron sanoi valinpitämättömänä eikä hymyillyt enää itsekään, käyttäytyi kuin ei mitään jännää olisi koskaan tapahtunutkaan ja pitikin naamansa nyt peruslukemilla samalla kun katsoi metsään jonne Black oli kadonnut.
"Ja eihän se kukaan tuntematon ollut, jos kerran Araninkin voitti." Aaron lisäsi ja vaihtoi painoansa jalalta toiselle, kääntyi ja lähti kävelemään kohti suuntaa mistä tämä oli Artin kanssa ylipäätänsä tulleetkin. Aaron oli nähnyt rajan jossa oli taisteltu ja oli nähnyt myöskin ihmisen, joka ei ihan kuka tahansa ihminen ollutkaan ja nyt kun kaikki oli nähty niin jäi vain tie palata takaisin kohti kylää.
"Tuletko?" Aaron pysähtyi vähän matkan päähän ja käännähti niin että näki Artin käsiensä takaa joita tämä yhä piti niskansa tukena.

//nEEE//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 24, 2008 8:10

Art

Art katsoi sanattomana kun Aaron lähti kävelemään kohti kylää. Tämä ei ollut moksiskaan siitä, mitä juuri tapahtui?! Art tiesi että hänen piti heti mennä kertomaan Aranille tapahtuneesta.. tosin Art tulisi saamaan nuhteet kun ei tappanut Blackiä, mutta hän voisi puollustautua sillä että tämä oli juuri SE Black joka Araniakin oli läksyttänyt. Lisäksi hän voisi mainita että Aaron, nuori haltija oli ollut mukana eikä hän sen takia alkanut haastamaan riitaa.

Art lähti kävelemään Aaronin perässä, sanomatta hetkeen mitään. Hän käveli pitkin rauhallisin askelin tämän vierellä ja katseli mietteliäänä eteenpäin. Sitten hän vilkaisi alaviistoon Aaronia, kääntämättä päätään tämän puoleen.
"Miten voit olla noin rauhallinen?" Art kysyi kurtistaen kulmiaan.
"Näit juuri ihmisen, näin lähellä kylää ja sinä vain naurelet tämän läsnäollessa, herjaat häntä ja nyt olet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?" hän jatkoi.
"Kuka tahansa tevejärkinen olisi vähintäänkin huolissaan... joko sinä olet erittäin rohkea tai erittäin tyhmä" Hän sanoi kääntäen päätään hieman Aaronin puoleen.
Jotenkin... Artista ei ollut hankalaa puhua lapsille. Tosin, hän ei osannut puhutella näitä kuin lapsia yleensä.. "oi kun olet söpö viikari"- tyyliin. Art piti heitä yhtä viisaina mitä aikuiset, joskin lapset olivat naiivimpia. Näiden täytyi vain oppia mikä on oikein, mikä väärin ja mitä ei missään tapauksessa pitäisi tehdä!

"tuolla asenteella et armejassa kauaakaan pärjäisi.." Art huomautti ohimennen kun he saapuivat lähimetsän rajalle.
Art katsoi taas jokaiseen ilmansuuntaan ja taivaalle, ennen kuin astui näkymättömän "seinän" läpi.
Ei siinä oikeasti mitään seinää ollut.. sitä vain kutsuttiin siksi. Oli kuin olisi astunut toiseen paikkaan, kun sen rajan ylitti.

// ^^ //
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö