Ihmisiä?

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2008, 00:05

Arathet

Seurasi hiljaisuus. Art hetken toivoi jo että olisi vajonnut maanalle. Toisaalta, uutinen olisi tullut joskus, joko Artin tai jonkun muun kertomana.
Art laski katseensa pöytään ja jäi kuuntelemaan hiljaisuutta, kunnes Adrian rikkoi sen. Art piti kasvonsa suunnattuna pöytään, mutta nosti katseensa kohti veljeksiä. Aaron ei näyttänyt ottavan kovinkaan keveästi uutista, että nämä lähtisivät jo huomenna.

Artin pää kääntyi kohti pöydän päässä istuvaa miestä kun tämä lausui Aaronin nimen. Artin ilme oli hieman hämmästynyt, hän ei edes kuvitellut että perheen pää olisi avannut suunsa, mutta tulipahan sekin koettua. Tosin aihe ei ollut mitenkään iloinen. Artin mielestä kaikki kantoivat kortensa kekoon kun oli kyse yhteiskunnasta, tavalla tai toisella, mutta isän puheissa oli perää. Art katsahti hieman nuhtelevasti Aaronia kun tämä puhui isälleen tuohon tapaan, mutta hän ei sanonut mitään yhäkään. Veljet selvästi tiesivät mitä oli meneillään taikka tulossa, näiden ilmeistä päätellen.

Aaronin äiti alkoi pyytelemään anteeksi, mutta ennen kuin pääsi loppuun Aaron keskeytti tämän ja ryntäsi ulos paikalta. Arathet jäi istumaan kun veljekset nousivat ylös katsomaan Aaronin perään joka oli jo poistunut koko rakennuksesta. Art nosti kämmenensä ylös hiljentääkseen Aaronin äidin kun tämä pyyteli anteeksi poikansa puolesta. Hän kopautti pöytää ja nousi ylös.
"Älkää suotta pyydelkö anteeksi, hänhän on vielä lapsi" Art sanoi kävellessään Aaronin äidin luokse.
"Kiitän että olitte näin vieraanvarainen, arvostan sitä todella" Art sanoi ottaessaan naisen kätensä omiinsa ja ojensi tälle pienen vihreän pussukan jossa oli kolikoita.
Art nosti kätensä taas ylös, hän ei halunnut kuulla naiselta vastalauseita siitä ottiko tämä pussin vai ei ja sitten Art kääntyi veljeksiä kohti.
"Älkää suotta suunnitelko niin pikaista lähtöä" Hän aloitti "Meiltä löytyy kyllä uusia tiedustelijoita ja saan varmaankin järjestettyä teille pari päivää vapaata, veljenne selvästikkin haluaa pitää teidät täällä pidempään, enkä voi hyväksyä että häneltä vietäisiin sekin ilo" Art lopetti ja kääntyi perheen isän suuntaan ja kumarsi tälle kiitokseksi.
Sitten hän lähti kävelemään kohti ovea ja poistui talosta.

Päästyään hieman kauemmaksi talosta, hän katseli ympärilleen ja etsiskeli Aaronista jälkiä. Hän halusi kertoa Aaronille senkin mahdollisuuden, että hän voisi järjestää veljille lisää vapaata.

// DA DRAMA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Tammi 2008, 00:57

Aaron

Aaronin äiti oli jo pyytelemässä anteeksi mutta Art keskeyytti tämän nostaen kätensä ja nainen sulki suunsa ja kuunteli. Totta se oli että Aaron oli vielä lapsi, mutta tuntui äidistä joskus mahdottomalta sellaiselta muttei sanonut enää poikkupuolista sanaa asiaan liittyen, vaan käänsi päänsä Artiin joka otti tämän käden omiinsa ja antoi tälle pienen, hienon ja vihreän pussukan jonka sisällön arvaamiseen ei sen avaamista tarvittu. Perheen äiti ihmetteli pussia ja oli jo sanomassa ettei voinut ottaa sitä vastaan mutta Art hiljensi tämän jälleen ja nainen jäi vaiti ja nyökkäsi.
Nyt veljekset katsoivat Artiin olkiensa yli tämän puhuessa heille ja eivätkä saaneet sanotuksi juuri mitään vaan katsoivat tätä hieman kummaksuen, tottumattomina siihen että joku tekisi jotain näin Aaronia ajatellen ja nyökkäsivät hiljaa itsekin, totutellen nyt että jäisivät ehkä kotiin vielä pariksi päiväksi.
Perheen isäkin nyökkäsi myöntyvästi Artin tälle kumartuessa ja veljeksistä tuntui oudolta että joku korkea-arvoisempi kumarteli heidän isä ukolleen ja katsoivat nyt Artin lähtöä, naamat suht koht peruslukemilla.
"Reilu kaveri."-"On." Veljekset sanoivat vielä nojautuen yhä ruokailuhuoneen ovenkarmiin samalla kun ulko-ovu sulkeutui.

Aaron ei ollut kaukana, itseasiassa tämän saattoi jopa kuulla kun tämä oli joutunut tappeluun vähän matkan päässä kotoansa. Tyttö, jonka Aaron oli mennyt ilmiantamaan piilopaikastaan oli nyt saanut Aaronin sanaharkkaan tämän veljen kanssa joka oli ihan rauhallisin mielin tullut selvittämään asiaa pikkusiskonsa puolesta vaikka juttu tämän silmissä olikin aika pieni mutta pienestä tytöstä se saattoi olla paljon suurempi. Ja Aaron ei nyt JOSTAIN syystä ollut kovin ystävällisellä päällä ja oli helposti nyt riitaantunut häntä isomman pojan kanssa.
"Ei se minua häiritse mutta ei se kuitenkaan ollut järin kilttiä pikkusiskoani kohtaan!" Kuului pojan suusta.
"Hitot minä siitä! Itsepähän astui tielleni!" Aaron räyhäsi tälle saaden halveksivan ilmeen pojalta tämän kielenkäytöstä.
"Hän leikki piilosta ja sinä raivoat hänelle siitä?!"
"En! Minä raivoan koska hänen mäntti isoveljensä tuli hätiin niin naurettavan syyn takia ja vielä niin naurettavaan aikaan!"
Pojan silmissä näkyi sapetus ja selvästi pidätteli haluaan lyödä Aaronia lärviin, muttei kuitenkaan tehnyt sitä.
"Äsh, ihan sama! Jollei sinusta ole pyytämään edes anteeksi niin-" Pojan lause keskeytyi Aaronin lyödessä tätä leukaan ja häntä noin päätä isompi poika kaatui selillään pidellen leukaansa ja tuntien veren maun suussa kun oli purenut poskeensa.
"TUKI TURPASI! MINUA EI VOISI JUURI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA!" Aaron huusi ja poika jäi vaiti ja katsoi vielä hetken Aaronin perään joka oli kävellyt maassa makaavan pojan ohi ja suuntasi itseään mitä ilmeisemmin lammelle päin.

//U DON'T WAN NO DRAMA, YOU WAN NO DRAMA DRAMA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2008, 01:19

Arathet

Art seisoi hetken aikaa hiljaa katsellen ympärilleen ja kuunnellen lähistön ääniä. Pian hän tunnistikin jo tutun äänen muiden joukosta ja lähti kävelemään äänen viitoittamaan suuntaan. Hän saapui pian paikalle ja näki Aaronin kinastelemassa hieman vanhemman pojan kanssa, syytä tähän Art ei tiennyt... eikä oikeastaan välittänytkään. Juuri kun hän oli ottamassa askeleita kohti Aaronia, hän pysähtyi ja katsoi suu auki Aaronia, joka juuri mojautti vanhempaa poikaa leukaan. Poika kaatui maahan ja Aaron käveli tämän ohi, katsomatta oliko poika edes kunnossa... no kuka sitä nyt jonkun kuntoa kyselisi jos itse juuri olisi häntä motannut.

Art käveli pojan luo, auttoi tämän ylös ja käski tämän mennä kotiin, välittämättä Aaronista ja tämän tempusta. Sitten Art vilkaisi vihaisesti Aaronin suuntaan ja lähti kävelemään tämän perään. Art otti pitkiä ja nopeita askelia, niin nopeita että hänen viittansa heilui ja askeleet näyttivät melkein juoksulta.
Art nosti kätensä päästyään Aaronin taakse ja antoi tälle luunapin ohimoon. Art kiersi Aaronin eteen ja pysäytti tämän.
"Mitä tuo oli olevinaan?!" Art kysyi korottaen ääntään hieman.
"Miksi sinä häntä löit?" Art jatkoi täsmentäen kysymystään.
Art oli pitänyt suunsa kiinni kun Aaron oli puhunut epäkunnioittavasti isälleen, hän ol hyväksynyt sen, se oli perheen asia miten siellä puhuteltiin, mutta tätä Art ei enää hyväksynyt. Hänestä oli erittäin tyhmää ja sopimatonta mennä lyömään toista jos siihen ei ollut mitään PÄTEVÄÄ syytä.
Art olisi mojauttanut Aaronia takaraivoon, mutta se olisi ollut liian väkivaltaista. Kadulla ei näkynyt kettään, onneksi. Art ei vielä kertonut Aaronille hyviä uutisia, tämä saisi ensin selittää tekonsa mikäli siihen kykenisi. Tosin Art ei olettanut eikä edes halunnut että Aaron menisi pyytämään anteeksi pojalta, sen verran Art Aaronia osasi lukea, että se olisi liian nöyryyttävää.

// :'D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Tammi 2008, 01:53

Aaron

Aaron käveli ripeitä askelia, pihisten itsekseen eikä kuullut Artin tuloa ja huomasi tämän vasta kun tunsi kopautuksen takaraivossaan ja äännähti pienesti yllättäin tulleesta iskusta ja näki seuraavaksi Artin tämän edessä ja katsoi tätä kysyvästi.
"Häh!?" Aaron ihmetteli kun ei osannut heti yhdistää Artin kysymystä äskeisen pojan lyöntiin ja tajusi vasta mistä kiikasti tämän täsmentäessä kysymystään.
"Se-!!... se..?" Aaron aloitti ja käänsi nyt katseensa alaviistoon, miettien oliko hänellä sen kummempaa syytä. Syytä hän ei juuri sinä hetkellä tarvinnut, hän oli raivoissaan ja raivon sokaisemana oli mennyt lyömään lähintä henkilöä joka oli tietämättään vain lisännyt ärsytystä tämän valmiiksi ailahtelevaan mielialaan.
"Miksi minä sitä sinulle alkaisin selittelemään!? Ei se sinulle kuulu!" Aaron ärähti katsoen Artia suoraan silmiin joista paistoi raivo että suru.

Taas yksi syy olla ärsyyntynyt, Aaron tahtoi tällaisina hetkinä olla yksin, omissa oloissaan ettei tarvinnut selitellä kellekään mitään. Raivo oli saanut alkunsa siitä että oli kuullut veljien lähtevän aijottua aikaisemmin ja lähtenyt kunnolla käyntiin kun ei kestänyt kuulla totuutta omalta isältään ja nyt oli mennyt kostamaan sen nyrkillänsä jollekkin vastaantulevalle ja täysin ulkopuoliselle haltijalle ja nyt hän oli jäänyt kiinni... Aaron manasi tuntiessaan joutuneen nyt umpikujaan, eikö kukaan ymmärtänyt häntä!? Hänen isoisänsä ymmärtäisi, mutta häntä ei enää ollut kun oli mennyt kuolemaan kuolio tautiin mikä oli Aaronista hyvin epäreilua sotilaalle joka eli jo ennen ensimmäisen sodan syttymistä ja näin sotinut ensimmäisen että toista!

//Lyhyt x'D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2008, 02:14

Arathet

Art katsoi vakavasti alaviistoon poikaa joka änkytti ja pian ilmoitti ettei asia Artille kuuluisi. Tottahan se oli, ei se kuulunutkaan, mutta silti hän piti asiaa sen verran vakavana että puuttui siihen.
"Sinä selität silloin kun sinulta kysytään" Art sanoi vakavalla ja erittäin virallisella äänellä.
Art näki Aaronin silmistä että kaikki ei ollut kohdallaan. Vaikka poika lähes itki, Art ei näyttänyt minkäänlaisia myötätunnon eleitä... ei hänen isänsäkkään tehnyt niin. Art kyyristyi Aaronin puoleen, ettei tämän tarvitsisi katsoa poikaa alaviistoon kuin halveksivat ihmiset, eikä pojan tarvinut katsoa häntä ylös kuin korkea-arvoisempaan.. mitä hän kyllä olikin.

"Älä koskaan pura vihaasi toisiin varsinkaan niihin jotka sitä eivät ansaitse." Art sanoi katsoen Aaronia silmiin.
"Ja nyt..." Art aloitti ja veti naamaansa hieman iloisemmaksi "Haluat varmaan kuulla iloisempia asioita".
"Menen tänään Aranin luo, kuten tavallista ja aijon pyytää häneltä veljillesi muutamaa vapaapäivää. He ovat sen ansainneet, meillä on paljon tarkkailijoita jotka ovat olleet vapaalla, mutta en tee sitä heidän takia.." Art sanoi ja vetäytyi ylös "Vaan sinun" Hän lopetti lauseen ja jäi katsomaan Aaronia.
Art jäi odottamaan Aaronin reaktiota.
"tosin.. olisi parempi jos veljesi olisivat mukana ja kertoisivat viestinsä kuninkaalle samalla." Art lisäsi hieroen leukaansa ja vilkaisi taivaalle.

// SAMA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Tammi 2008, 02:58

Aaron

Aaronilla meni pala kurkkuun eikä sanonut enään mitään vaan katsahti muualle hyvin yrmeän näköisenä, eikä tehnyt elettäkään että vastaisi tälle mitään tämän esittämään kysymykseen, ei hän osannut. Tosin Aaron vilkuili tätä sivusilmällä kun tämä kyyristyi hänen tasolleen, mikä oli Aaronille enemmänkuin yllätys, tämähän oli kuninkaan oikea käsi? Tosin Aaron ei tätä pahemmin aikaisemmin ollut ajatellut ja ei nytkään kehdannut katsoa tätä kunnolla silmiin, sen verran kovan syyllisyyden tunteen Art oli tähän onnistunut luomaan.
Ansaitsi tai ei, Aaron oli jo lyönyt eikä mikään syyllisyyden tunne maailmassa saisi häntä pyytämään sitä anteeksi.

"Iloisempia..?" Aaron toisti hiljaa ja epäilevästi, samalla kun katsahti Artiin paremmin, mitä tämä tuolla tarkoitti kaiken tuon nuhtelun jälkeen jolta Aaron oli aina onnistunut karkaamaan?
Art alkoi selittämään että menisi tapaamaan Arania kuten normaalistikin ja että tämä menisi vielä pyytämään Aaronin veljille muutamaa vapaapäivää?
Tässä kohtaa Aaron käänsi kokonaan hämmästyneen katseensa Artiin, miksi tämä sen tekisi?
"Mitä?" Aaron kysyi saamatta kuitenkaan vastausta, mitä tämä tarkoitti että hänen takiaan? Aaron oli ehkä hieman sekaisin*, eikä tajunnut Artin tarkoitusta juuri sillä hetkellä, kunnes päätteli miltä hänen suuttumuksensa saattoi silloin ruokailuhuoneessa vaikuttaa...Aaron ei tosiaankaan ollut menossa kotiin tänään ennen pimeää, huomenna kaikki olisi kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan ja Aaron saisi mennä lammelle mikäli siltä tunsi, siis riippuen siitä olivatko tämän veljet kotona vai ei.
"Miksi? Siis, miksi näkisit vaivan?" Aaron kysyi nyt ja väänsi omaa kysyvää että epäilevää ilmettään Artiin joka katseli taivaalle, jossa ei lipunut kuin muutamia pieniä pilven hattaroita, kiertäen auringon kaukaa mikä teki haltijoiden kylästä hyvin valoisan mitä se yleensä kyllä olikin.
"Enhän minä ole mitään muuta kuin vaikea kakara sinunkin silmissäsi?" Aaron tuhahti ja risti kätensä puuskaan ja näytti taas omalta ärtyneen vakavalta itseltään.


//**TAI SI KIRJOITTAJA ON KU MEINAA NUKAHTAA NÄPPÄIMISTÖLLE! Öit! Se on moro!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2008, 03:13

Arathet

Art katseli vielä taivaalle hetken aikaa, seurasi silmällään yhtä pilveä, kunnes käänsi katseensa alas Aroniin ja hymyili.
"Miksi en näkisi vaivaa?" Hän kysyi.
Tosiaan, miksi? miksi ei? nämä olivat jälleen niitä kysymyksiä, mihin ei voinut antaa mitään järkevää vastausta, jos nyt vastausta ollenkaan.
Art katsoi yhä hymyillen Aaronia joka risti kätensä puuskaan.
"hmh. Vaikea sinä et ole, olet enemmänkin.. villi. Usko pois, veljeni on ollut joskus samanlainen ja olen saanut kasvattaa häntä, se oli vanhimpana veljenä minun tehtäväni. Minun silmissäsi sinä olet lapsi joka tarvitsee vain kasvatusta.. ja mikä sen parempaa olisi kuin veljien seura. Tulet varmasti oppimaan veljiltäsi vielä paljon ja luotan siihen että he osaavat kyllä kertoa sinulle mikä on oikein ja mikä väärin.. omalla tavallaan." Art lopetti pienehkön sarnansa ja vilkaisi taas taivaalle.

Alkoi olla myöhäinen iltapäivä. Art oli jo ollut melko kauan pois Aranin luota ja tämä varmasti alkoi jo ihmetellä. Tai ainakin Art oletti niin. Aranin kokoukset olivat todenäköisesti jo loppuneet ja hän piti parhaillaan taukoa. Yleensä taukojen aikana Art ja Aran juttelivat, kaikesta muusta paitsi työ asioista. Joskus he jopa pelasivat shakkia, tosin Art yleensä voitti siinä.
Art siirsi katseensa taas Aaroniin ja oli hetken aikaa hiljaa.
"itseasiassa nyt olisi sopiva hetki.. Tuletko mukaan? Jos tulet niin käy hakemassa veljesi, he saavat samalla kertoa asiansa Aran herralle" Art sanoi hieraisten niskaansa.

// x'D kirjoittajan pitäis juoda kahvia! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Tammi 2008, 18:58

Aaron

"Hm?" Aaron kohotti kulmaansa samalla kun nyrpisti toista, mielessään edelleen kysymys miksi tämä näkisi vaivan? Tämä kun oli vastannut kysymykseen kysymyksellä...
Aaron oli hiljaa kun kuunteli Artia, tästä tämä ei ollut vaikea? Vain villi? Ja sitten Art alkoi selittämään kuinka hänen oma veljensä olisi ollut joskus aivan samanlainen mitä hän... Mitä Aaronin tietenkin oli vaikea uskoa sillä ainakaan nyt tässä sukupolvessa Aaron ei ole kaltaistaan tavannut.
"Heee...?" Aaron äännähti epäilevästi, kääntäen päätänsä hieman sivulle kun katsoi Artiin joka katseli jälleen taivaalle...
Aaron jäi hiljaa, pidellen käsiään yhä ristissä ja tunsi olonsa oudoksi, hän ei ollut toruja kuullut pitkiin aikoihin, mitä nyt pieniä nuhteluita ja äskeistä lyöntiäkään ei olisi tapahtunut ellei poika olisi häntä pysäyttänyt ja antanut Aaronin jatkaa matkaansa lammelle, mutta mistä tämä olisi tiennyt saavansa turpaansa jos meni?

Sitten Art käänsi katseensa taas taivaalta Aaroniin joka ehdotti että tämä tulisi mukaan tapaamaan Aran herraa, saaden Aaronin tuhahtamaan pienesti, jos hän meni tapaamaan heidän kuningastaan niin jotain katastrofaallista tulisi varmasti tapahtumaan. Mutta kuullessaan että asia koski tämän veljiä jä näiden uutisten antoa, että loman saantia, Aaron jäi hetkeksi hiljaa miettimään että hakisiko veljensä. Jos hakisi niin he saattaisivat saada loman ja vosivat viettä sen ajan Aaronin kanssa ja jos ei niin... No tulos olisi kai ihan sama, mutta Aaron halusi veljiensä saavansa loman nyt!
"äsh.. Hyvä on!" Aaron tuhahti enemminkin siksi että joutuisi Artin puheiden mukaan myös tapaamaan Arania, mutta hitot siitä, hänen veljensä jäisivät kotiin tästä hyvästä.
Samassa mitä Aaron oli tuhahtanut, tämä oli lähtenyt juoksemaan kohti puusepän asuntoa, jättäen Artin jälleen yksin paikoilleen...

"ARANIN PUHEILLE! NYT!" Aaron huudahti päästessään ovesta sisään, saaden veljiensä kääntämään kysyvän katseensa Aaronia kohti.
"Anteeksi?" Adrian pyysi Aaronia ikäänkuin toistamaan äskeisensä ja ihmetteli samalla mitä Aaron täällä teki? Sillä Aaron pahemmin kiukunpuuskiensa jälkeen tuli kotiin vasta kuin myöhään illalla! Ja useinmin ikkunan kautta...
Mutta tämä tuli alle puolessa tunnissa takaisin ja veläpä etuovesta.
"Sanoin että Aranin puheille! Art käski!" Aaron toisti vihaiseen sävyyn ja molemmat veljet katsoivat kummastuneena Aaronia ja sitten toisiaan. Heidän isänsä piteli jalkojaan jälleen ruokapöydässä mikä oli jo purettu ja luki lehtisiään.
"Koskas sinä olet alkanut välittä-" 'mään siitä mitä muut käskevät..?'Adrian aloitti, mutta keskeytti Arnoldin potkaistessa tätä nilkkaan pöydän alta. Adrian käänsi katseensa Arnoldiin joka näytti kuin olisi hymyillyt ja pian Adriankin tajusi yskän. Aaron välitti siksi että nämä saattaisivat saada Artin lupaaman loman ja Aaron selvästikin myös välitti siitä että nämä jäisivät vielä pariksi päiväksi, mikä tosin oli tullut todistetuksi myös aikaisemmin ruokapöydässä...

"Selvä sitten." Adrian sanoi hymähtäen ja nousi ruokapöydästä, Arnoldin ottaessa tästä mallia. He siis menisivät tapaamaan Aran herraa jo tänään, mikäs siinä? Olisivathan he tavanneet tämän ennemmin tai myöhemmin tämän reissun jäljiltä, mutta tällä kertaa he eivät heti tajunneetkaan että Aaron oli tulossa mukaan....

//JATKUU LINNAS!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 9 vierailijaa

cron