Ihmisiä?

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Tammi 2008, 20:58

Aaron

Kaksikko kävelikin hyvän tovin ikäänkuin pitkin näkymättömiä metsäpolkuja kohti rajaa, jonka ylitettyä päästäisiin lähimetsään, haltijoiden viralliselle alueelle.
Aaron havahtui ajatuksistaan Artin puheeseen, muttei sanonut mitään saatika kääntänyt tähän katsetta. Aaron ei ollut huolissaan, hän harvemmin oli ja ihmisen näkeminen oli hänelle kuin yhden eläimen eläintarha. Aaron uskoi yhä vahvasti ettei ihmiset heitä löytäisi ja eihän velho mitään muuta ollut tullut tekemään kun keräämään yrttejä? Aaron vaan kulki, totinen ilme kasvoillansa, ei hänellä koskaan ole hauskaa ollutkaan-asenteella, kunnes he saapuivat rajalle. Art katseli taas tovin kaikkiin mahdollisiin ilman suuntiin Aaronin tätä odottaessa, kunnes otti askeleen rajan yli ja mietti pitäisikö hänen sittenkin sanoa edes jotain, varsinkin tuohon armeija kommentiin sillä Aaron pyrki sinne pääsyä kaikista eniten.

"Jos armeija ei koulutuksellaan saa yhtä kakaraa aisoihin niin enmpä näe syytä myöskään liittyä heihin." Aaron sanoi lopulta, kutsuen itseänsäkin kakaraksi, sillä oli tottunut nimitykseen tämän kahden veljen takia jotka aina kotona käydessä tätä tällä lailla tervehti. Aaron piti isoveljistään, mutta piti näitä ärsyttävinä ja nämä puolestaan tykkäsivät ärsyttää Aaronia, kutsuen tätä esimerkiksi kakaraksi taikka pätkäksi, nuorimmainen kun oli.
"Ja eihän se velho näyttänyt olevan moksiskaan..." Aaron sanoi tuhahtaen lopussa ja katseli ympärilleen joka näytti yhä tutummalta ja tutummalta. Aaronista olisi ollut hullua jos velho olisi kakaralle oikeasti suuttunut jolloin tämän henki olisi tullut uhatuksi. Väistäen taas tosiasian, että näillä oli määrä tappa toisiaan jos vain näki, mutta Aaron oli naivi eikä nähnyt tosiasioita, vain oman maailmansa jossa toimi itse sen sankarina.

//o(^3^)o//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Tammi 2008, 21:19

Art

Art sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Hän hieroi toisella kädellään kulmakarvojaan ja vilkaisi sitten Aaroniin.
"SE ei ole armeijan tehtävä, se on sinun tehtäväsi" Art sanoi viitaten 'kakaroiden' kouluttamiseen.
Se tulisi olemaan Aaronin tehtävä kouluttaa itsensä 'kunnolliseksi' haltijaksi. Jokaisen haltijan tulisi aikanaan astua aikuisuuteen ja tajuta maailmankaikkeus, mitä he merkitsivät, mitä muut merkitsivät ja oppia kunnioittamaan luontoa ja elämää.
Art ei enää sanonut mitään velhosta, hän ei halunnut enää mainita sanaakaan hänestä.. paitsi Aranille sitten.

Pian he saapuivatkin kylän reunalle. Reunoilla ei liikkunut paljoakaan porukkaa, mutta saattoi siellä muutaman lapsen nähdä leikkivän. Muutama Aaronin ikäinen harjoitteli ratsastusta, osa taas leikki hippaa. Art ei edes halunnut ehdottaa Aaronille heidän kanssa leikkimistä, Aaron selvästikkin paini eri sarjassa. Art kääntyi kohti Aaronia ja ojensi tälle kätensä, kätelläkseen poikaa.
"Oli ilo tavata.. mutta älä enää kiusaa sorsia, tai minä oikeasti heitän sinut sinne jorpakkoon" Art sanoi ja hymyili hieman.

// @@@@:) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Tammi 2008, 22:24

Aaron

"Äsh..." Aaron sihahti ja katsahti muualle, kai se sitten oli hänen tehtävänsä eikä armeijan, tällä hetkellä Aaron ei ajatellut moista, ei hän uskonut että tästä mihinkään muuttuisi. Ja oliko tällä kiirettäkään? Ihan sama, Aaron ei tahtonut juuri nyt kuulla kuinka kelvoton mihinkin oli. Ja nyt he olivat menossa takaisin kylään, takaisin tylsään elämään verrattuna siihen miten jännää tällä oli hetki sitten ollut velhon ilmestyessä.

Nyt alkoi näkymään jo toisia haltijoitakin, jotka olivat ryhmittäytyneen enimmäkseen omiin kaveriporukoihinsa ja tekivät mitä tekivätkään. Aaron katseli ympärillä leikkiviä lapsia, jotkut hänen ikäisiään, jotkut vähän nuorempia, Aaronia ei itse kiehtonut moiset seuraleikit. Aaron pysähtyi ja katsahti hänen eteensä kääntynyttä Artia joka ojensi nyt kättänsä tälle jotta tämä kättelisi, tämä oli selvästi tekemässä lähtöä ja seurallinen kun ei ollut, Aaron katsoi vähän aikaa kättä, sitten taas Artia ja jälleen kättä.
"Niin kai sit-"
"AAROOON!" Aaron kuuli jonkun huutavan hänen nimeään tämän selän takaa ja jähmettyi paikalleen, tunnistaen ilmeisesti huutajan äänen ja tämän oli sitten pakko tulla juuri silloin kun Aaron oli nostamassa kättänsä kätelläkseen Artia takaisin.
"Eikää-Uh!" Aaron oli kääntänyt päänsä ja nuori, juuri aikuisvuosia täyttänyt haltija mies nappasi tämän pään kainaloon, tehden jonkinmoista niskalenkkiä ja hieroi nyrkin rystysiä tämän päänuppiin, samalla kun Aaron yritti rimpuilla pois tämän otteesta.
"Heehee! Onkos kakara pysyny poissa vaikeuksista onko?" nuori haltija heitti huulta samalla kun nauroi ja päästi Aaronin otteestaan, saaden tämän hieromaan päätänsä ja puhisemaan jotain itsekseen.
"Arnold! Miedän piti mennä suoraan kotiin, äiti ei kyllä-"
"Äsh! Älä jaksa jauhaa Adrian! Mistä minä olisin tiennyt ettei se nainen oikeasti raskaana ollut?" Arnoldiksi paljastettu haltija tuhahti hänen takaa tulevalle toiselle nuorelle haltija miehelle, joka oli mitä ilmeisemminkin Adrian.

Arnoldilla oli pitkät kultaiset hiukset, niinkuin useimmilla haltijoilla oli ja Adrianilla taas oli astetta tummemmat hiukset, jotka olivat myös lyhyemmät, ylettyivät noin olkapäähän, kasvatus aikeissa kun oli ja näytti vaikutti ehkä hiukan vanhemmalta mitä Arnold.
"Kappas Aaronhan se siinä!" Adrianilla välähti kun näki Aaronin joka mulkaisi tätä veikeällä irvistyksen tapaisella hymyllä, pidellen kuitenkin päätään käsiensä suojissa ettei tämäkin pääsisi hänen päänuppiaan piinaamaan.
"Hei..." Arnold aloitti hiljaa tuijottaen nyt Artiin mutta sanat olivat tarkoitettu Adrianille.
"No mitä hei?!" Adrian mulkaisi Arnoldia Aaronista ja sai läimäisyn takaraivoonsa ja huomasi itsekin nyt Arathetin, kuninkaan neuvonantajan ja tajusi että olisi ehkä aika käyttäytyä.
"Arnold, puusepän poika" Arnold esittäytyi ensin saatuaan kerättyä itsensä ja kumarsi nyt Artille tervehdykseksi.
"Adrian, puusepän poika." Adrian esittäytyi heti perää ja kumarsi myöskin. Aaron seisoi totisena veljiensä vierellä, hän oli jo esittäytynyt ja ei pahemmin kellekkään kumarrellu.
"Mitä se meidän Aaron on mennyt taas tekemään kun on teidän seuraan joutunut?" Arnold kysyi suoristaen selkänsä ja pöllytti nyt Aaronin hiuspehkoa ja Aaron oli kuolla häpeään. Adrian jäi puolestaan vaan seisomaan kaksikon vierelle, naama peruslukemilla ja antoi veljiensä tehdä taikojaan.

//MWAH >D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Tammi 2008, 22:59

Arathet

Arathet nosti hymyilevän katseensa Aaronissa, kuullessaan että joku huusi häntä. Art laski kätensä sivulleen, mutta nosti sen pian selkänsä taakse ja suoristi ryhtinsä. Hän katseli naama peruslukemilla, hieman hymyillen kun Aaron sai pöllytyksen hiuksiinsa.
Nämä siis olivat hänen veljiään, niin Art ainakin oletti... ja oletus vahvistui kun nämä kaksi nuorta haltijaa esittäytyivät ja mainitsivat olevansa puusepän poikia.
Art hymyili näille kahdelle, nyökäten heidän esittäytyessä. Hän ei olisi halunnut olla niin virallinen, ei ainakaan vapaa-ajallaan! Mutta tästä kaikesta hän saattoi syyttää vain itseään, mitäs oli pyrkinyt niin korkea-arvoiseen virkaan.

Tai no.. oikeastaan hän ei ihan näin korkealle ollut pyrkinyt, mutta koska oli Aranin hyvä ystävä, hän oli saanut tältä 'työ tarjouksen' ja ryhtynyt kuninkaan neuvonantajaksi. Hänkin oli aloittanut sotilaana, ylennyt komentajaksi ja sieltä päässyt neuvonantajaksi. Mutta kyllä hän vielä lähti sotilaiden mukaan tehtäviin, varsinkin jos kyseessä oli vakoilu taikka yllätyshyökkäys, niissä hommissa hän oli hyvä.. toisin kuin tasapainottelussa.

"hmh. Ei Aaron mitään pahaa ole tehnyt.. mitä nyt vähän kiusasi sorsia" Art sanoi vastaten Arnold nimiselle haltijalle.
"Kävimme vain metsässä kävelemässä, näytin hänelle paikkoja" Art sanoi nyökäten metsään päin.
Blackistä hän ei näille kahdelle aikonut kertoa, Aaron saisi kertoa sen jos halusi. Eikä hän nähnyt tarpeelliseksi levitellä huolestuttavia uutisia pitkin kylää, ennen kuin olisi kertonut Aranille.. se oli hänen velvollisuutensa: Ensin Aran, sitten muut.
Tosin Artilla oli velvollisuus kertoa uutinen muille samassa ryhmässä oleville haltijoille, jos he olivat 'kentällä'. Eihän sitä koskaan tiennyt koska Art tulisi tapetuksi ja jonkun piti viedä viesti perille vaikka viimeisin voimin.
"Mitäs te täällä teette?" Art kysyi vilkaisten lähistöllä riehuvia lapsia.

// AGH! >D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Tammi 2008, 23:40

Aaron

"Hee, vai sorsia?" Arnold toisti ja katsoi Aaronia yhtä viekas hymy huulillaan mitä Aaronillakin oli mutta nosti päänsä taas Artiin kuullessaan että tämä olisi vienyt pojan metsään ja Adrian katsahti Artin nyökkäämään suuntaan.
"Vai pääsit sinä ihan metsä reissullekkin?" Adrian sanoi ja kyykistyi nyt Aaronin puoleen, joka oli tätä näin päätä pidempi.
"Äh! En ole mikään kakara! Ei äiti suutu, Art oli mukana." Aaron puolusteli ja risti kätensä puuskaan ja näytti ätyneeltä, hän ei pitänyt siitä että hänen tasolleen kyykittiin, varsinkin kun olisi näitä paljon pidempi tällöin ja sai tuntea itsensä pilkatuksi.

Adrian ja tämän nuorempi veli Arnold olivat olleet ainakin viikon poissa haltijoiden piilopaikalta, hoitaen eräänlaisia tiedustelu tehtäviä kauempana vuorilla, eräänlaista värväystä sanottaisiinko. He olivat harvoin kotona ja olivat näin vapaalla päättäneet että menisivät kotiin tervehtimään vanhempia jotka olivat valitettavasti vielä hengissä, näin vitsillä, sillä äiti oli yli dramaattinen ja isä taas ei dramatisoinut vaikka tulisi maailmanloppu, ja tietenkin Aaronin tähden sillä tätä oli kiva kiusata. Aaronkin vaikutti paljon elävämmältä kun hänen veljet olivat kotosalla ja sai haastaa näiden kanssa sanaharkkaa aivan vapaasti, sillä kumpikin osapuoli osasi nauraa toisilleen ilman että rupeisi vaatimaan toisilta kohteliasta käytöstä. Tosin pienimpänä Aaron jäi reippaasti alakynteen ja kyllä veljet paremmin kuria piti mitä tämän vanhemmat.

"Kotiin meno matkalla olimme." Adrian sanoi viimein jotain metsiin tähysteltyään ja seisoi selkäsuorana, kädet seläntakana, hän oli ehkä perheen vakavimmasta päästä, ainakin näin korkea-arvoisten edessä.
"Ja äiti luulee pian että meidän on susi syönyt ja järjestää vielä hautajaisia ellemme lähde nyt ja Aaron ei hipsi minnekkään vaan tulee mukaan!" Arnold sanoi suoristaen selkänsä ja huomasi pian sivusilmällänsä kuinka Aaron yritti livahtaa paikalta, mutta Arnold oli ottanut tätä niskasta kiinni ja vetäissyt takaisin ja piti nyt kiinni tämän olkapäästä ettei tämä karkaisi minnekään. Aaron vain läpsäisi kämmenensä otsaansa, juuri nyt hän ei halunnut mennä kotiin kuuelmaan äidin sössötyksiä tämän kahdesta vanhimmasta ja nämä taas kertoivat mitä olivat tehneet...
"Joten, me varmaan tästä lähdemmekin?" Adriena sanoi vilkaisten Arnoldiin joka katsahti tähän kysyvästi hölmö ilme kasvoillansa.
"Aa! Joo, niin, me tästä lähdemmekin, hyvät päivän jatkot." Arnold sanoi ja oli tuuppaamassa Aaronia liikkeelle, joka tosin pisti vastaan ja katsahti vielä Artiin.
"Ellet sitten halua liittyä päivälliselle..?" Aaron sanoi hetken epäröityään ja molemmat vanhemmista veljeksistä olivat pudottaa silmät päästänsä, Aaron kutsui kuninkaan neuvonantajaa heidän taloonsa!? Hah, Aaro teki tämän pikemminkin siksi että jos Art suostuisi, hänen äitinsä ei ehkä kehtaisi korottaa ääntään ja Aaronillakin olisi rauha liikkua ympäriinsä.
Molemmat veljet käänsivät katseensa nyt hitaasti Artiin, lähtisikö tämä?

//MWAHAHAH! >DD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2008, 00:18

Art

Art nyökkäsi kun veljekset kertoivat olevan menossa kotiin. Tosin hän olisi halunnut kuulla mistä nämä tulivat.. tai no, tavallaan hän tiesi jo, mutta hän olisi halunnut tietää miten matka oli mennyt. Art katseli hymyillen kun Aaron puuskutti veljilleen. Hän arvosti sitä että Arnold oli kyykistynyt Aaronin tasolle, tämä osoitti että hän 'alentui' tämän tasolle, eikä katsonut tätä nenän varttapitkin ruohon juuri tasolle. Tosin Art ei voinut kyykistellä vaikka haluaisikin, se olisi osoittanut korkean aseman häpäisyä. Tästä Art ei pahemmin pitänyt, hänkun oli muutenkin melko pitkä.
Art seurasi katseellaan kun kolmikko teki jo lähtöä, kunnes Aaron kysyi jotain mitä edes Art ei osannut odottaa: Tämä pyysi häntä päivälliselle?!

Päivälliselle? Arathet ei edes muistanut milloin viimeksi olisi syönyt jonkun muun seurassa kuin Aranin. Hän ei edes paljoa syönyt omien veljiensä kanssa. Nämä olivat mieluummin omissa sotilaiden tiloissa, kuin tulivat syömään Aranin ja hänen kanssa. Hänen veljensä olivat komentajina armeijassa, kaksi pikkuveljeä. Toisinaan hän toivoi että olisi vielä näiden kanssa komentajana, ne olivat niitä aikoja joita Art kaipasi. Vanhempiensa kanssa hän ei kerennyt paljoakaan syömään, ennen kuin nämä surmattiin ihmisten toimesta. He olivat olleet sitä ikä luokkaa joka oli elossa viime sodan aikana.

Art havahtui ajatuksistaan ja katsahti kolmikkoon.
"no.. jos herrasväki tarjoaa niin mikäs siinä" Art sanoi hymyillen ja käveli heidän luokse.
"Mikäli siitä ei ole mitään vaivaa?" Art sanoi vilkaisten isoveljiin, nämähän sen tietäisivät paremmin mitä Aaron.
Art lähtisi mielellään, mikäli siitä ei haittaa olisi. Hän oli aina halunnut nähdä vähän 'arkisempaa' kotielämää.. hänellä kun sellaista ei ollut. Mutta jos siitä mitenkään oli haittaa, hän ei tulisi, ei hän nyt halunnut olla vaivaksi. Hän ei tykännyt siitä jos joku vaivautui hänen puolestaan tekemään jotain, mieluummin hän teki sen itse. Eikä hän pahemmin tykännyt nöyritelystä hänen edessään, hänen mielestään kaikki olivat tasavertaisia, jonkun piti vain olla johtamassa.

Taivas alkoi pikkuhiljaa pilvistyä. Pilvet eivät olleet tummia, enemmänkin valkoisia, pehmeän näköisiä pumpuli pilviä. Ne kumpuilivat taivaalla ja peittivät vähän väliä auringon taakseen, joka kumminkin tuli takaisin näkyviin pian. Lapset olivat alkaneet leikkiä piilosta ja yksi nuori tyttö, huomattavasti Aaronia nuorempi, lukki nelikon taakse, pienen puskan taakse piiloon, laittaen sormensa suunsa eteen osoittaakseen että piti olla hiljaa, ettei häntä löydettäisi.
Art ei koskaan ollut leikkinyt mitään nuorena. Hänen isänsä oli ollut sen verran ankara että oli laittanut hänet heti opiskelemaan ja lukemaan. Se oli yksi syy miksi Art ei osannut puhua lapsille "söpö viikari" tyyliin.

// >(((((((( :'D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Tammi 2008, 01:13

Aaron

Adrian ja Arnold seisoivat yhä paikallaan ja alkoivat ravistamaan päätään, ei tästä mitään vaivaa olisi, se olisi heille pikemminkin kunnia kuin vaiva ja onneksi heidän äiti oli myös siisteys tyyppiä joka piti aina kaiken tip top kunnossa, joten sinne kehtasi viedä vieraita sen kummempia varoittamatta, puhumattakaan ruuasta jota tämä aina teki liikaa kun tiesi vanhimpien palaavan taas kotiin. Heidän isänsä taas piti jalkojaan pöydällä ja luki lehtisiä lähes aina ja myrähteli jotain vastaukseksi jos tältä jotain kysyttiin, tämän jalkavamman takia tämä joutui käyttämään kainalosauvaa voidakseen liikkua ympäriinsä, mutta pysyi mielummin keittiön pöydän ääressä.
"Ei siitä vaivaa ole." Veljet sanoivat yhtä aikaa kuorossa ja Arnold tuuppasi Aaronia liikkeelle toistamiseen, kunnes pieni tyttö pysäytti tämän ja Arnold oli törmätä Aaroniin joka oli pysähtynyt ettei tallonut tätä. Aaron mulkaisi tyttöä ja Adrian ja Arnold puolestaan katsoi kummissaan mitä tyttö oikein puuhasi kunnes tämä selvästi viittoi että näiden pitäisi olla hiljaa.
"SE ON TÄÄLLÄ!" Aaron huusi toisille haltijoille ja lähti lampsimaan eteenpäin jättäen kolme muuta jälkeensä. Adrian olisi tehnyt mieli läimäistä Aaronia ja Arnold puolestaan nauroi mielessään Aaronin tempausta, tiedostaen ettei se ollut ollenkaan mukava temppu ja katsahtikin puskassa olevaan tyttöön anteeksipyytävästi ja lähti Aaronin perään.
"Huoh... Tätä tietä." Adrian viittoi ja lähti itsekin nyt kylille päin, näyttäen Artille tietä missä he asuivat.

Tosin, missäs muualla puusepän pojat asuisivat kuin puusepän pajalla? Tai no, heidän talonsa oli yhdistettynä tähän tällä hetkellä käyttämättömään pajaan ja tämä keskikokoinen, kaksi kerroksinen talo oli aidattu, jättäen kahden rakennuksen keskelle aukion ja itse taloon pääsi vain menemällä portista sisään.
Adrian saavutti pian Arnoldin ja Aaronin ja Aaron oli selvästi saanut jo takaraivoonsa Arnoldilta vaikka tämä oli tempaukselle lähes nauranutkin ja nyt Aaron hieroi takaraivoaan. Saavuttuaan talolle, Arnold avasi oven päästäen kaikki muut sisälle ennen itseään ja Adrian avasi taas talon oven, josta heti ensimmäisenä Aaron syöksyi sisään äitinsä ohitse jonnekkin yläkertaan sillä kuului vain rappusilla kuuluva töminä, saaden tämän äidin katsomaan hetken kummastuksissaan ja siitäen katseensa taas ovelle nähden omat kulta poikansa ja jonkun miehen joka ei tällä hetkellä merkannut hänelle mitään.
"Adrian! Arnold! Kulta pienet!" Äiti huudahti nähdessään poikansa yhä elossa vaikkei nämä missään kovin hengenvaarallisissa tehtävissä olleetkaan ja halasi näitä vuoron perään, joutuen tosin kurottautumaan että yletti kätensä näiden kaulan ympärille kietomaan.
"Onko Aaron tehnyt jotain?" Näiden äiti kysyi epäilevästi ja katsoikin nyt Adriania, vanhinta veljeä silmiin, joka alkoi heiluttelemaan käsiään tämän edessä, viittoen ettei tämä mitään ollut tehnyt.
"No hyvä, siitä vekarasta kun ei koskaan tiedä." Äiti tuhahti ja kuuli askelia yläkerrassa ja siirsi katseensa nyt Artiin.
"Äiti, tässä on kuninkaan neuvonantaja Arathet, Arathet äiti, äiti Arathet." Adrian vanhimpana veljenä esitteli nämä kaksi toisilleen ja kuuli murahduksen ruokailuhuoneesta, kai sekin oli heidän isänsä jonkinmoinen tervehdys.

"Katos isäpappa!" Arnold hoksasi ja katosi ruokailuhuoneeseen.
"Voi anteeksi! En ollenkaan hoksannut, mitä asiaa kuninkaan oikealla kädellä on puusepän perheeseen?" Äiti kysyi ja hymyili ja oli Adrianin aika taas selittää että tämä oli tullut päivälliselle, mikä sai äidin suuntautumaan heti keittiöön tarkistamaan ruokatilannetta, mikä oli aika suuri kuten aina poikien kotiin tullessa.
"Noh, olkaa kuin kotonanne, päivällinen tarjoillaan varmaankin pian." Adrian sanoi ja suuntasi itsekin ruokailuhuoneeseen jossa Arnold jo isäänsä härnäsikin, jättäen Artin yksin... Jonkinlainen huonotapaisuus kulki varmaankin tästä päätellen ihan suvussa...

Aaron oli puolestaan mennyt yläkertaan, sanomatta äidilleen sanaakaan ettei tämän olisi tarvinnut kuunnella tämän voivotuksia saatika alkanut tiedustelemaan missä tämä oli ollut. Aamulla Aaron oli mennyt lammelle heti kun oli kyennyt, johtuen edellispäivän riidasta jonka oli äitinsä kanssa pitänyt, tosin riita oli syntynyt vain jostain ihan tyhmästä asiasta eikä Aaron enää muistanut itsekään mikä se oli ollut. Aaron oli mennyt huoneeseensa, tai no se oli pikemminkin heidän kolmen yhteinen, talo ei ollut mikään suuri eikä perhekään mikään varakas isän eläkeläisyyden takia. Aaron oli istahtanut sänkynsä eteen ja veti nyt huilun oikeasta saappaastaan, huokaisi syvään ja alkoi soittamaan hiljaista sointua ettei se kuulunut alakertaan jossa kaikki muut ilmeisesti olivat.

//Quack! Ihan tavallinen haltija koti! Jossa ny sattuu olevaan verstas erikseen ja aidattu pihamaa.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2008, 01:37

Arathet

Art hymähti itsekseen kun Aaron ilmiantoi pienen haltija tytön muille. Tämä tosiaan ei ollut mukavimmasta päästä, ainakaan lasten mielestä. Aaron ja Arnold olivat menneet jo edeltä, kun Art lähti Adrianin kanssa kävelemään näiden perään.
Art tuli aivan Adrianin perässä, kun he saavuttivat Arnoldin ja Aaronin. Tosin hän ei kiinnittänyt huomiota siihen että Aaron oli saanut mojautuksen, se oli heidän asia miten veljeään kohtelivat.. eikä pieni kurinpito tehnyt pahaa, sen Artkin voisi sanoa.
Matkalla ei näkynyt paljoakaan tuttuja, mistä Art taas kiitti onneaan. Vähiten hän halusi nyt törmätä johonkuhun tuttun ja juuttua suustaan kiinni.

Art astui sisään taloon ja katseli ympärilleen, vilkaisten Aaronia joka ampaisi suoraan rappuset ylös suoraan yläkertaan. Veljesten äiti tuli tervehtimään 'kulta pieniään'. Art katsoi sivusta, hän oli ehkä hieman kade, koska ei itse enää omistanut äitiä, mutta minkäs sille voi, sota oli julmaa. Art sai huomata että Aaronia epäiltiin aina jostakin, nytkin hänen äitinsä kysyi heti ensimmäisenä oliko tämä tehnyt jotain.. luulisi nyt että äiti kysyisi miten matka oli mennyt taikka mitä kuuluu.
Art nyökkäsi tervehdykseksi Adrianin esitellessä hänet äidilleen, kuullen samalla murahduksen ruokailuhuoneesta. Murhadus lieni isän äännähdys, tosin Art ei siihen pahemmin kiinnittänyt huomiota.

"Selvä" Art vastasi Adrianille kun tämä suuntasi ruokailuhuoneeseen.
Hetken Art seisoi paikoillaan katsellen ympärilleen. Tältä siis näytti 'normaali' koti. Art oli jo täysin tottunut suuriin ja juhlallisiin tiloihin missä oli paljon tilaa joka suuntaan vaikka muille jakaa. Tämä pienehkön oloinen talo, ainakin näin Artin silmissä, oli erittäin kodikas. Hänelle tuli mieleen muistot nuoruudesta ja niistä 'hyvistä' ajoista. Tosin, oliko se nyt niin hyvää istua sisällä lukemassa kirjoja 12 tuntia päivässä? No, sellainen oli ollut Artin lapsuus.

Art otti pari askelta kohti rappusia ja lähti kiipeämään niitä ylöspäin. Mitä ylemmäksi hän meni, sitä paremmin hän kuuli vaimean huilun soinnun yläkerrasta. Hän saapui yläkertaan ja käveli ovelle josta musiikki kantautui. Hän jäi seisomaan oven rakoon ja katseli Aaronia joka soitti huilua. Art ei yhtään ihmetellyt vaikka Aaron ei edes olisi huomannut hänen tuloaan, niin hiljaa hän liikkui, mutta ei myöskään ihmetellyt jos tämä huomasi, olihan Aaron sentään haltija. Hetken aikaa Art katseli hiljaa sängyn edessä istuvaa Aaronia, mietteliäänä, kädet seläntakana.
"Sinä soitat hienosti" Art sanoi lopulta lempeällä äänellä.
"Kauanko olet soittanut?" Hän kysyi ja katsahti ympärilleen.
"Miksi muuten tänne tulit? etkö tervehdi vanhempiasi?" Art kysyi siirtäen kysyvän katseensa Aaroniin.

// punainen talo ja peruna maa! sitä saan odottaa, sinut saan pian kokonaaaaaaaaa aaaaa aaaaaaaaaaaan! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Tammi 2008, 18:02

Aaron

Aaron sävelsi huiluaan rauhassa kunnes juuli Artin äänen, saaden huilun vingahtamaan korvia vihlovasti ja Aaron käänsi ehkä vihaisehkon katseensa Artiin, vaikkei tämä vihainen ollutkaan, ärtyyntynyt kuten tavallisesti kun ei ollut huomannut tämän tuloa. Art näytti olevan yksin, se oli Adrianin tapaista jättää vieraat yksin seisomaan kun itse meni muualle, kaikilla puusepän pojilla oli jos jonkinmoinen pahe ja Aaronin paheita lieni turha toistaa.
Art selvästikin tutkiskeli ympäristöään, aivan kun ei olisi ennen seinää taikka lattiaa nähnyt eikä Aaron tehnyt elettäkään vastatakseen tämän kysymykseen ainakaan vielä.
Aaron käänsi katseensa Artista huiluunsa ja sulloi sen takaisin nahkaiseen saapikkaiseensa ja risti jalkansa lootusasentoon.

"Hmh, äiti tuskin tervehdyksiäni kaipaa kun jouduin veljieni saattamaksi ja se vanha ukko tuskin edes huomaisi vaikka talo syttyisi palamaan." Aaron vastasi ja katseli itsekin nyt hänen ja veljiensä yhteistä huonetta, sillä se oli siisti, mikä tarkoitti että tämän äiti oli ilmeisesti siivonnut taas kuin viimeistäpäivää poikien tuloa varten. Aaron kutsui isäänsä vanhaksi ukoksi, sillä kyllä tällä oli jo ikää ja vieläpä rampa mikä teki tästä Aaronille Ukon.
"Ja olen soittanut niin kauan kuin muistan!" Aaron sanoi kohottaen katseensa kattoon, yrittäen muistaa itsekin koska olisi aloittanut.
Kaikki kolme veljestä soitti jonkinlaista huilua, Aaron soitti tavallista hopeista nokkahuilua jonka oli aikoinaan isoisältänsä perinyt, Adrian soitti poikkihuilua ja Arnold taas Panhuilua joissa ei piilenyt sen kummempaa historiaa. Heidän isä ukko soitti puolestaan banjoa jonka oli nuorena poikana itse tehnyt ja veljesten äiti soitti ehkä liikaakin suutaan.

Aaron nousi seisomaan, nyt kun ajatteli, tuntui jokseenkin kiusalliselta että kuninkaan neuvonantaja oli nyt heidän talossansa ja tutkiskeli nyt Aaronin huonetta. Eikö tällä todellakaan ollut parempaa tekemistä kuin tulla päivälliselle puusepän perheelle? Aaronia alkoi kaduttaa että oli kutsunut miehen, vaikka sekin oli vain sen takia että Aaronin ei tarvitsisi kuunnella nalkutusta tai muuta vastaavaa, ei heidän äiti kehtaisi kun oli vieraita.

Samaan aikaan alakerrassa, veljekset olivat alkaneet kattamaan pöytää ja perheen äiti joutui huitomaan että hänen aviomiehensä laskisi jalat pöydältä edes ruokailun ajaksi. Perheen isäntä tuskin edes tiedosti että Arathet liittyisi päivälliselle, vaikka tämän vaimo tälle monet kerrat sanoi että liittyisi ja lopulta nappasi lehtileikkeen tämän käsistä, jättäen tämän nuolemaan näppejään ja odottamaan ärstyneesti että päivällinen olisi jo ohi vaikkei se ollut vielä alkanutkaan, ja jos vielä mietit mistä Aaron on ärtyneisyytensä perinyt niin hyppää kaivoon...

Adrian; Puuseppä perheen vanhin poika jonka kasvatukseen ollaan panostettu ehkä muita veljeksiä enemmän ja osaa käyttäytyä tarpeen tullen kuten mellastaakin nuorempien veljiensä kanssa.

Arnold; Keskimmäinen, vain pari vuotta Adriania nuorempi joka on lähes yhtä kovasuinen mitä Aaron, mutta paljon leppoisampi suurimman osan aikaansa ja on aina vääntämässä vitsiä, sellainen iloinen veikko joka tykkää härnätä pikku veljeänsä aina kun tämän tapasi. Osaa käyttäytyä tarvittaessa, mutta vakavaa tästä oli lähes turha saada.

Aaron; Nuorin kolmesta, silti aina yksin kun vanhimmat veljet olivat muualla. Ärtynyt ja antisosiaallinen luonne, ei osaa käyttäytyä vaikka olisi tarve eikä aina tiedä milloin lopettaa. Surkea jousiammunnassa mutta osaa kaiken muun mitä keskiverto haltija osaakin. Äidillä on tästä aina huoli kun Aaron sattuu olemaan ainoa veljistä joka on liian nuori päästäkseen vielä armeijaan ja siksi on ehkä yluhuolehtivainen, tai yli dramaattinen näin Aaron suusta kuullen ja ehkä vältteleekin äitiään syystä taikka toisesta.

"Eikö sinulla tosiaan ole mitään parempaa tekemistä?" Aaron kysyi lopulta Artilta ja muisti samssa Artin kysyneen saman kysymyksen Aaronilta kun tämä oli mennyt ampumaan sorsia lammelle.

//Aaaalrighty then....//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2008, 18:44

Arathet

Art kuunteli hiljaa kun Aaron puhui. Hänen korviaan vihlaisi kun Aaron sanoi isäänsä vanhaksi ukoksi. Art oli kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, tai no haltijoita, eikä hän voinut ymmärtää miksi Aaron tällä tavalla nimitteli omaa isäänsä? Tosin liekö syynä se että hän oli vasta lapsi. Tosin tuossa iässä jos Art olisi sanonut jotain yhtä sopimatonta, hän olisi saanut pitkin korviaan.

Tosin, ei Art siitä viitsinyt alkaa saarnaamaan, omapahan oli asiansa. Mutta Arttia kyllä kiinnosti Aaronin soittaminen. Hän ei itse ollut mitenkään musikaalisesti lahjakas, hänelle jos antoi soittimen niin se tulisi lentämään nurkkaan ja pian! Aran oli kerran koittanut opettaa Arttia soittamaan kitaraa, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten Art pysyi piirtämisen puolella, se oli ainoa taiteellinen asia mitä hän osasi. Ei hän osannut edes tanssiakkaan melki yhtään. Aran oli heistä kahdesta se joka osasi enemmän.. tosin Art oli se joka tiesi enemmän, sehän oli neuvonantajien tehtävä.

Art vilkuili hetken huonetta, joka oli erittäin siisti. Sitten hänen katseensa kiinnittyi Aaroniin joka nousi seisomaan. Hän katseli poikaa aivan hiljaa ja odotti että tämä sanoisi jotain. Art ei ollut kovinkaan hyvä juttelemaan, hänkun oli neuvonantaja joka vastasi kysymyksiin silloin kun häneltä kysyttiin. Ei hän pälpättänyt tautalla kuin papukaija. Kuultuaan Aaronin kysymyksen Art hymyili. Hän muisti kysyneensä täsmälleen saman kysymyksen lammella.
"hmh. Minullahan olisi vaikka mitä tekemistä, mutta ei mitään kiireistä" Art vastasi.
"Häiritseekö se sinua? itsehän minut kutsuit." Art sanoi ja siirsi painon toiselle jalalleen.

// \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Tammi 2008, 19:37

Aaron

"Hee? Niinkö tosiaan?" Aaron vastasi esittäen että olisi muka unohtanut koko jutun ja naputti jalallaan lattiaan ja hetken päästä lattian alta saattoi kuulua töminää, se oli Arnold joka naputtu luudan päällä kattoon merkiksi että olisi jo päivällisen aika. Se oli eräällainen tapa, jos Aaron oli yläkerrassa ja halusi tietää koska ruoka olisi valmista, tämän tarvitsi vain naputtaa jalkaansa lattiaan joka kuuluisi alakertaan ja sieltä takaisin kuuluva naputus kertoi voiko jo tulla vai ei.

Äskeinen naputus oli myönteinen ja Aaron lähti kävelemään oven suulle, sulkien oven perässään.
"Vitsi vitsi, päivällinen on katettu." Aaron huikkasi Artille ohimennen samalla kun suuntasi kohti rappusia.
Ruokailuhuoneessa oli pöytä katettuna ikäänkuin montakin henkilöä olisi osallistumassa vielä heidän lisäkseen. Adrian ja Arnold juttelivat pöydässä täydessä vauhdissa ja selittelivät isälleen mitä olivat matkalla tehneet, nämä selvästi nauttivat täysillä saadessaan viettää vapaapäivää perheen luona. Aaronkin oli rennompi veljiensä seurassa ja seisoi nyt ruokailuhuoneen ovenkarmen alla ja katseli sama yrmeä ilme kasvoillansa kun nojattautui niskansa taas kämmeniinsä ja katsoi tämän äidin tuovan viho viimeistä salaattikulhoa pöytään, kunnes huomasi kaksikon ja hymyili näille iloisesti.
"Käykää toki pöytään ja aloittakaa." Veljesten äiti pyysi.
"Hei Aaron! Isä sanos että olit mennyt rikkomaan taas ikkunan!" Arnold huikkasi pöydältä Aaronille vitsillä, saaden näiden isän katsahtamaan nyt Aaronin muttei sanonut mitään.
"Niin ja sait koko naapuriston koirat perääsi siitä hyvästä!" Adrian lisäsi ja haukkasi leivästä palasen.
"Heeh! Se oli ihan vahinko ja koiria oli vain yksi ja sekin lähti pakoon heti kun sai otsaansa!" Aaron nälvi takaisin ihan yhtä vitsillä, osoitti etusormella otsaansa virnuillen ja lähti ottamaan ripeitä askelia veljestensä vierelle jotka kaikki istuivat yhdellä ja samassa rivissä ja Art sai istuutua mine ikinä halusi, paikkoja ei oltu sen kummemin varattu muuta kuin pöydän pää jossa itse perheen isäntä sai vain istua.

Adrian mussuti leipää ja Arnold puolestaan kauhoi ruokaa lautasellensa, tässä perheessä ei sen paremmin muodollisuuksista piitattu kun veljet olivat kotona ja se oli yksi niistä hyvistä puolista näin Aaronin mielestä ja nauroikin ja ilmeili sitä mukaan mitä tämän veljetkin ja äiti joutui huomauttamaan näitä käytöstavoista pariinkin otteeseen, kunnes istuutui itsekin pöytään ja alkoi leikkaamaan irti ruskistuneen kanan koipea.
"Istuutukaa toki, ruokaa on kyllä riittämiin." Aaronin äiti hymyili Artille ja asetti nyt kanankoiven miehensä lautaselle, ja totta tuo oli, ruokaa oli tosiaan riittämiin. Se ei tietenkään ollut mitenkään jokapäiväistä puusepän perheessä, poikein kotiin tulo oli äidistä juhlatilaisuus ja siksi näki vaivaa sen verran että teki ruokaa vaikka orvoille jaettavaksi.

//Äidin kulta pojat x'D///
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2008, 21:04

Arathet

Art hymyili vinosti nostaen kulmaansa kun Aaron esitti ettei muistaisi mitään. Hän tiesi että poika vitsaili ja eipä tuo neuvonantajaa haitannut. Hän sai kuunnella vitsejä sieltä sun täältä, joskus jopa erittäin kuivia ja tyhmiä, mutta hän vastasi niihin aina hymyillä. Vaikka vitsi olisi ollut erittäin hyvä, Art vain hymyili. Hän ei koskaan nauranut, korkeitaan hymähti.. ei sen takia että hän olisi ollut tunteeton, hän vain ei koskaan ollut nauranut, harvemmin sitä oppikirjoja lukiessa naureskeli.

Art katsahti lattiaan kun Aaron napautti jalkaansa lattiaan. Hetken päästä kuului napautus takaisin, eikä siihen taaskaan tarvittu neroa tajuamaan että nämä viestivät toisillensa naputtelemalla.
"niin arvelinkin.." Art sanoi ja lähti Aaronin perään alakertaan.
Heidän saapuessa ovelle Art katseli ympärilleen ja näki täyteen katetun pöydän. Aaronin veljet juttelivat isänsä kanssa ja jälleen kerran Art tunsi kateuden pistoksen.
Ensinnäkin siksi että hänellä ei ollut enää vanhempia. Toiseksi siksi ettei hän koskaan voinut jutella isälleen noin iloiseen sävyyn. Aina piti teititellä, kunnioittaa ja totella. Tosin hänen isänsä oli näin tiukka vain sen takia että hänen isänsä oli ollut hänelle ankara.
Art seurasi katseellaan kun veljekset alkoivat puhua Aaronille. Tämä oli siis 'vahingossa' rikkonut ikkunan. Tosin mitäpä sitä nyt enää vatvomaan, oli se vahinko tai ei. Artin katse kiinnittyi Aaroniin kun tämä käveli pöytään, mutta hän siirsi katseensa pian äitiin joka kehotti häntä istumaan pöytään.
"Kiitos" Art sanoi hymyillen, käveli pyödän luo ja istui alas.
Tilanne oli hänestä ehkä hieman kisuallinen, hän tunsi ettei hänen pitäisi olla täällä. Mutta koska hän oli jo näin pitkälle tullut, olisi epäkohteliasta hypätä ylös pöydästä ja sanoia "no minäpä mene hei!".
Arttia hymyilytti kun hän katseli veljesten touhuja, eikä häntä ainakaan haitannut vaikka nämä olisivat ryystäneen soppaa erittäin äänekkäästi. Hänen veljensä tekivät niin joskus, ainakin silloin kun he söivät kolmisteen.
"No, kuinka matkanne meni?" Art kysyi Aaronin veljiltä.

// tiedän miltä susta tuntui >DDDD //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Tammi 2008, 21:59

Aaron

Aaron voiteili leipää ja kurottautui pidemmälle pöytää saadakseen perunakulhon jonka Adrian pidempänä tälle sai ojennettua. Perheen isä pikemminkin vain nojasi pöytään kyynerpäillänsä, se oli yksi hänen paheistansa jalkojen lisäksi ja pysyi lähes huomaamattomana.
"Niin, tosiaan, miten matkanne meni?" Perheen äiti toisti Artin kysymyksen nyt itsekin kiinnostuneena, kaikessa touhutuksessa häneltä oli unohtunut kysyä kaikki muodollisuudet ensin.
"Hee, hyvinhän se, ei suurempia ongelmia, mitä nyt pienet kahakat siinä sivussa." Arnold vastasi mussuttaessaan leipää kunnes tajusi nielaista ja yrittää olla puhumatta ruoka suussa.
"Hah! Älä nyt viitsi, mehän olimme kuukauden pois vain teidustelu retkellä ja ainoat ketä sinä tiedustelit olivat-" Adrian ehti aloittaa kunnes Arnold paiskasi kämmenen tämän suun eteen, oltiin sentään ruokapöydässä ja pian Adriankin tajusi yskän. Äiti katsoi kumpaakin poikaa hieman epäilevästi ja katsahti sitten Aaroniin joka kaatoi maitoa lasiinsa.
"Mitä sinun päivääsi kuuluu?" Kysyi äiti.
"Ei paljon mitään." Vastasi Aaron, valehdellen tosin muttei viitsinyt alkaa sepittää kaikkea mitä metsässä oli tapahtunut ja äiti sai luvan ollakin siitä onnellisen tietämätön.
"Ai... Minne menit aamulla?" Äiti jatkoi uteluaansa poikansa touhuista joka ei pahemmin näyttänyt olevan juttelu tuulella.
"Lammelle." Aaron vastasi jälleen yhdellä sanalla ja Arnold napsautti sormiaan muistaessaan yhden jutun.
"Niin niitä sorsia ampumaan! Upposiko yhtään?" Arnold kysyi vääntäen jälleen vitsiä, hänkin oli pienenä poikana harrastanut samaa mutta jäänyt siitä melkein aina kiinni ja saanut ympäri korviansa. Kyllä hän luontoa arvosti eikä enää sorsia ampuisi, mutta kyllä se muistoja toi mieleen, tosin aivan eri merkeissä esiintyviä kuin Aaronin.
"Njäh." Aaron vastasi. Äiti pudisteli vain päätään pojan touhuista, se muistutti tätä nuoremmasta Arnoldista ja nyt Aaron sai jatkaa tämän tihutöitä, tosin ehkä suuremmassa koossa mitä kaksi aikaisempaa veljeä. Isä vain murahteli jotain ylimääräistä, hyvä ettei kuulostanut manaamiselta.
"Emme tosin saaneet mitään suuria uutisia tuodaksemme, ihmiset vaan lisäävät joukkoja hurjaa vauhtia kuten yleensä ja yrittävät tähystellä kylän sijaintia jopa korkeuksilta." Adrian selitti Artille, olihan tämä kysynyt miten matka oli mennyt.
"Mutta ei sen enempää mistä pitäisi huolestua, täytynee vain odottaa että muut partiot palaavat." Arnold jatkoi ja kauhoi perunamuussia lautaselleen. Adrian ja Arnold olivat mukana viiden hengen tiedustelu partiossa, jotka matkasivat pidempiäkin matkoja kuin metsästä ihmisten kylän reunoille. Tosin, se ei ollut ollenkaan helppo homma, he joutuivat koko ajan pysytellä piilossa viikkojenkin ajan ja peittämään jälkiään sitä mukaan mitä kulki. Aaronilla itsellään oli suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle kuin liittyä tiedustelu partioon, tosin tämä oli vain 'pienen'-pojan unelmointia vielä tässä vaiheessa.
Isä murahteli taas jotain vastaukseksi taikka kommentiksi, siitä ei kukaan ottanut selvää ja siksi hänet jätettiinkin lähes huomioimatta, paitsi tämän vaimo joka oli kääntynyt tämän puoleen välittämättä siitä vaikkei mitään ymmärtäisikään.

//Päivitänkin Aaronin tiedot seuraavaksi x'D//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Tammi 2008, 22:22

Arathet

Arttia hymyilytti, mutta hän sai pidettyä kasvonsa kurissa. Tosin pieni hymy hänen huulilleen nousi.
Hän oli yllättynyt että Arnold oli tietoinen Aaronin touhuista lammella. Noh, eihän se kiellettyä ollut, mutta Artin mielestä aika epämukavaa. Hän ei ainakaan antaisi omien lastensa ammuskella sorsia.. tosin eihän hänellä lapsia ollutkaan, vielä. Tuskin tulisi olemaankaan ennen sodan loppua, Artilla ei ollut aikaa hyppiä naisten perässä kun piti virka-asioita hoidella enemmän kuin koskaan.

"Hm" Art hymähti kun Adrian kertoi etteivät he mitään suuria uutisia tuoneet.
Ei hän odottanutkaan mitään suurta taikka uutta, yleensä tiedustelijat palasivat tyhjin käsin taikka pienen viestin kera. Sitten Arnold huomautti muista partioista. Art laski leivän siivun, jonka oli ottanut, alemmas ja katsoi pöytään.
"krhm.. niin" Art aloitti hieman mietteliäästi "Ryhmiä lähti neljä, Yksi on tuhottu kokonaan, toinen kärsi menetyksiä, kolmas on vielä matkalla ja yksi on jo palannut, te." Art sanoi.

Uutinen ei ollut mitenkään iloinen ja sen takia Art oli hetken miettinyt kannattiko sitä sanoa. Toisaalta, veljeksillä oli oikeus tietää, tämän kaltaiset uutiset koskettivat koko armejaa ja ennemmin taikka myöhemmin he olisivat saaneet kuulla. Ryhmä joka oli tuhottu oli käynyt liian lähellä satamaa, heidät oli huomattu ja tapettu, osa oltiin viety vankilaan.. ja sieltä ei elävänä takaisin kukaan ole tullut. Paitsi Arathet. Se oli pelkkä onnellinen sattuma! Se tuskin tulisi toistumaan, hänen veljensä olivat sattuneet paikalle kun kuninkaan velho, prinsessa ja papitar olivat olleen muurien ulkopuolella. Hänen veljensä olivat rökittäneet heidät ja kiristäneet prinsessan hakemaan Artin pois vankilasta ja siinä samassa he olivat ottaneet nämä kolme mukaansa ja tuoneet Aranille.

"Anteeksi, tuo tuskin oli aiheellista mainita" Art sanoi vilkaisten Aaronia ja tämän äitiä.
Näitä tämä uutinen tuskin innosti, Aaronin isästä Art ei tiennyt saatika ymmärtänyt tämän murahteluita.

// mää ny vähän päivittelen kaikkien tietoja >P //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Tammi 2008, 23:30

Aaron

Adrian, Arnold ja jopa Aaron kuuntelivat mikä oli muiden ryhmien laita. Adrian jäi heiluttelemaan maitoa lasissaan ja syventyi mietiskelemään, Arnold taas näytti mietiskelevän jotain aivan muuta sillä tästä ei loistanut ankeus niin minnekkään. Aaronilla nousi kylmän väreet, ei tiennyt miksi mutta ajatus siitä että yksi partio olisi tuhoutunut ei karmaissut, se pikemminkin lisäsi jännitystä, naivi kun oli tällaisissa asioissa.
Veljekset kyllä tiesivät että ryhmiä oli alunperin neljä ja nyt kun yksi puuttui ja yksi oli vajaa, heidän lomansa tulisi jäämään lyhyeksi. Huomenna heidän oli tarkoitus mennä kertomaan yhtä tyhjän kanssa olevat uutisensa Aranille ja epäilivät nyt joutuvansa lähtemään aikaisintaan jo huomenissa uuteen reissuun. Veljesten äiti ei ilahtunut ajatuksesta että yksi partio oltaisiin tuhottu ja että hänen omat poikansa olivat samanlaisessa partiossa, vaikka tiesikin ihan hyvin sodan riskit eikä voinut enää vaikuttamaan vanhempien poikiensa päätöksiin, ei kyllä nuorinmankaan vaikka tämä näyttikin tottelevan tätä siinä ettei menisi metsään.

Aaronia hymyilytti ja Adrian joka istui tämän vieressä, huomasi tämän ja asetti kätensä tämän pään päälle, merkiksi siitä että oli jäänyt kiinni ja että lopettaisi.
"Olisimme kuulleet sen ennemmin tai myöhemmin ja nyt kun sen kuulimme lähdemmekin heti huomenissa." Adrian sanoi vakavana sillä tiesi ettei Arnoldista siihen ollut, saaden huolestuneen katseen äidiltänsä jolle tämä vain nyökkäsi ja äiti ymmärsi ettei voinut asialle mitään jaa tyytyi olemaan vaiti.
"Huomenissa!?" Aaron parahti ja nousi seisomaan, vastahan nämä olivat tulleet ja olleet kotona vähintään kolme päivää, auttamassa isää verstaalla tai viettäneet sen vähäisen ajan Aaronin kanssa.
"Huomenissa..." Adrian toisti ja risti kätensä puuskaan ja Aaron alkoi selvästi raivostua.
"Älä viitsi Aaron, me tulemme takaisin kuitenkin enintään kuukauden päästä." Arnold alkoi lohduttelemaan, samalla kun haukkasi leivästä palasen. Kuukausi ei kuitenkaan todellisuudessa ollut 'enin'-aika, se saattoi kestää pitempään mutta korkeintaan heillä oli mennyt kuukausi ja sopineet sen keskenään tietynlaiseksi rajaksi.

"Aaron.." Kuului nyt miehen ääni ja kaikki käänsivät katseensa perheen isään jonka ankeasta äänetä jopa sai jotakin selvää.
Aaron katsahti tähän vihaisesti, mitä asiaa tällä nyt oli?
"Veljesi hoitavat velvollisuuksiaan tämän yhteiskunnan hyväksi, ehkä sinunkin olisi pikkuhiljaa aika hyväksyä se löytää oma paikkasi tässä yhteisössä." mies jatkoi, yhä pidellen kyynerpäitää pöydällä ja kädet peittivät tämän suun. Miehen ääni oli selvästi väsynyt ja tästä ei ollut kuulunut tähän asti mitään muuta kuin murahtelua.
Aaron veti selvästi herneen nenäänsä, hän vihasi kaikista eniten sitä että tämän isä arvosteli tämän tekemisiä.
"Si- sinä, paraskin puhuja! Mitä sinä muka sitten teet!?" Aaron kiivastui ja veljet pysyivät hiljaa, selvästikin 'taas sitä emnnään'-ilmeellä ja ilme oli selvästi useampaankin kertaan käytetty. Aaronin isäkään ei sanonut mitään saatika liikahtanut, tämä oli tuttua ja isän asenne oli muutenkin aika luovuttanut Aaronin suhteen ja luotattanut tämän vanhempien veljien huostaan.

Äiti katseli kauhistuneena Aaronia ja Artia, eikä tiennyt mitä sanoa vaikka suutansa yrittikin aukoa.
"Py-pyydämme anteeksi mitä nöyrimmin!" Aaronin äiti nousi tuoliltaan ja käveli Aaronin vierelle ja laski kätensä tämän olkapäille.
"Meidän Aaromme on vain niin-"-"ÄH! ANNA OLLA!" Aaron ärähti ja riuhtaisi itsensä äitinsä otteesta, katsahti tähän naama punaisensa ja ryntäsi ulos ruokailuhuoneesta, saaden tämän veljet nousemaan istuimiltaan siltä seisomalta ja jäivät tuijottamaan oven suuntaan.
Perheen isä ei ollut liikahtanut paikaltaan juuri ollenkaan, tosin katseli itsekin ovelle ja huokaisi.
"Kuopuksemme suree yhä." Mies sanoi ja jäi vaiti.
"Vieläkin?" Arnold kysyi ja nojasi ruokailuhuoneen oven karmiin, josta näki ulko-ovelle joka oli auki sepposen selällä.
"Hmm... Kyllä se Aaron vielä tolpillensa pääsee, tuostakin toipuu ja palaa kotiin viimeistään kun nälkä tulee." Adrian sanoi katsellen myös ulko-ovelle, sukien leukaansa kuin siinä olisi ollut näkymätön parta mitä sukia ja koko porukka oli unohtanut Artin olemassa olon, paitsi perheen äiti joka joutui jälleen pahoittelemaan poikansa puolesta..

//Quack!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa

cron