Kepposia kerrakseen || varattu


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 06, 2011 2:34

Kepposia kerrakseen || varattu

//Ventus-setä tännepäin

Crit

Aamuinen aurinko valaisi talveen valmistautuvan metsän. Lehtiä ei ollut enää paljoakaan jäljellä ja linnut olivat kadonneet. Loppusyksy odotti nyt vain lumien tuloa, kuten monet Cryptin asukkaatkin. Lapset halusivat jo päästä heittelemään toisiaan lumella ja mellastamaan pihalla, toiset taas odottivat lupaa jäädä nukkumaan pidempään peiton alle. Loput väestöstä olivat sitä mieltä että talvi on kylmä ja kurja, piste. Metsän hiljaisuuden rikkoi siipien vaimea läimäytys ja kevyt ilmavirta. Mustanvioletit siivet vilahtelivat puiden välissä kun lohikäärme lskeutui kylmälle maalle. Ei kylmyys suojaavien suomujen läpi paljoa tuntunut, mutta suusta nousi lämmintä höyryä ilmaan. Lohikäärme heilautti häntäänsä ja tarkasti maaston nopealla vilkaisulla. Kun lisko oli itselleen vakuuttanut olevansa yksin, pystyi tuo muuttumaan ihmismuotoonsa.

Hetken sihinän ja runksahdusten jälkeen paikalla seisoi kevyesti pukeutunut mies. Kylmyys puri hetkessä ihon läpi, kun suomut olivat poissa. Crit manasi taas itsekseen kylmyyttä ja talvea.
"Nyt olisi tosiaan ehkä aika hankkia pitempää vaatetta!" lohikäärme mutisi ja potkaisi jalallaan kuolleita kasveja. Ruskea mytty lensi metrin eteenpäin. Nälkä lohikäärmeellä oli, sitä ei voinut kiistää. Mahan murina oli kuuluvaa, eikä sitä ollut peitteleminen. Crit katsoi ympärilleen ja varmisti varsijousta kädessään. Nenään kantautui tuoreen lihan haju.

Lohikäärme lähti vaistonvaraisesti kohti tuoksua ja ääniä. Hiljainen rouskutus kantautui korviin ja sai Critin maastoutumaan automaattisesti. Uros vetäytyi kiven taakse kyyryyn ja vilkaisi kauempana edessäpäin ateroivaa peuraa. Loistava ajoitus. Crit ryömi hiljaa eteenpäin ja piti katseensa peurassa joka ei ilmeisesti ollut vielä huomannut häntä. Tästä tulisi mehukas ateria, jos hän vain saisi yllätyshyökkäyksensä suoritettua. Crit ei arvannut ettei ollut ainoa metsässä juuri sillä hetkellä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 06, 2011 3:40

~ Yoshi ~

Hieman kylmissään oleva herra istui hiljaa melkein kokonaan lehtensä menettäneitten puskien välissä. Hänen kaulansa ympärillä oli äitin antama kaulahuivi ja pojan käsissä oli söpöt lapaset. Valkoinen, pitkä paita oli paksu ja se lämmitti hieman pojan heiveröistä ylävartaloa, mutta silti hänellä oli jotenkin kylmä. Varpaatkin palelivat, kun ei sukkia tai kenkiä käytetty. Yoshi heilutteli pienesti varpaitaan ja asetti sitten kätensä niitten ympärille. Hän vihasi talvea. Silloin oli kyllä kaunista ja oli kivaa leikkiä valkoisessa ja melkein koskemattomassa lumessa, mutta silloin oli myös kylmä ja sairastui helpommin. Yoshi vietti suurimman osan talvesta ja syksystäkin sisällä, mutta nyt hänen oli vain ollut pakko päästä pois talosta. Siellä oli ollut tylsää ja pikkusiskokin oli vain parkunut ja valittanut siitä, että halusi leikkiä isoveljen kanssa. Olihan hänen kanssaan kiva leikkiä, mutta joskus se alkoi olla ärsyttävää. Pitihän Yoshilla olla omaakin aikaa.

Herra nousi ylös ja katseli hiljaa ympärilleen. Hänen suustaan tuli aina välillä pieniä höyrypalleroita. Hän lähti kävelemään hitaasti eteenpäin. Poika kosketti vyötäröllään olevaa miekkaansa, vaikkei siihen ollut mitään syytä. Hän käveli melkein varpaillaan. Poika huomasi hieman kauempana liiloihin vaatteisiin pukeutuneen miehen. Hän siirsin oikean kätensä etusormen hiustensa lähelle ja alkoi pyörittelemään paria hiuskiekuraa sormensa ympärillä. Herra virnisti pienesti ja käveli hitaasti ja melkein kokonaan äänettömästi lähemmäs tuota tuntematonta miestä. Hän huomasi tuon katselevan peuraa. Yoshi virnisti hieman leveämmin ja alkoi sitten juosta peuraa päin. Peura huomasi hänet ja lähti kauhuissaan juoksemaan poispäin. Liilahiuksinen poika kikatteli kovaan ääneen ja tarrasi peuraa hännästä kiinni. Hän raahautui hetken aikaa tuon perässä, ennen kuin päästi irti ja jäi hetkeksi aikaa maahan makaamaan. Yoshi nousi sitten virnuillen istumaan polvilleen. Hän sipaisi pienesti hiuksiaan ja jäi katsomaan juoksevan peuran perään.

//Tässähän mie :>
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 06, 2011 5:00

Crit

Ja juurikun hyökkäyksestä olisi tullut täydellinen, piti jonkun pojan rääpäleen tulla ja pilata kaikki. Crit katsoi kuinka nuori säikytti peuran tiehensä. Lohikäärmeen silmät kaventuivat viiruiksi ja tämä irvisti. Nyt tulee turpaan! Crit manasi mielessään ja lähti astelemaan äänekkäästi kohti poikaa. Uhmaava ilme kasvoilla hän avasi suunsa ja sanoi:
"Haluatko arvata olenko kiitollinen äskeisestä?" Lohikäärme oli vihainen, täydellinen saalis meni toisen turhaan hauskanpitoon. Critin korvat kääntyivät pieneen luimuun ja tämä tuijotti poikaa. Pieni rökitys taitaisi tosiaan olla paikallaan.
"Ei haittaa, sillä jotain muuta revittävää taisi juuri tulla tilalle", ihmismäisessä muodossaan oleva lohikäärme sanoi ja irvisti pirullisesti. Jos hänellä olisi ollut hihat, hän olisi käärinyt ne ylös ihan vihjeeksi siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sen sijaan hän jännitti lihaksensa ja pyyhkäisi hiuksiaan sivuun.

Punaiset silmät kiinnittyivät pojan silmiin kun Crit lähti hiljalleen kävelemään vasemmalle päin tehden rinkiä pojan ympärillä. Luulisi toisen viimeistään nyt tietävän Critin aikeet.
"Näin rökityksen alkuun haluan kuulla nimesi siltä varalta että sinulle käy köpelösti", Crit sanoi melkein vaativaan äänensävyyn. Hänen äänestään erotti ylpeyden ja ilkeiyden, kaikki tärkeä lohikäärmeen luonteesta.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 06, 2011 5:34

~ Yoshi ~

Poika kuuli askelia takanaan ja kääntyi istualteen katsomaan tulijaa. Se oli se liilapukuinen herra, joka oli katsonut peuraa sieltä piilosta. Ja hän näytti selvästi vihaiselta. Liilahiuksinen poika nousi varovasti seisomaan ja katsoi itseään paljon pidempää miestä äänettömästi nielaisten. Hän pudisti pienesti päätään, kuullessaan tuon kysymyksen. Ei hän olisi arvannut että tuo mies suuttuisi noin pahasti. Yoshi säikähti hieman kuullessaan tuon miehen seuraavan lauseen. Aikoiko tuo repiä hänet kappaleiksi? Mutta sehän oli ollut vain leikkiä. Yoshi puristi käsiään vatsaansa vasten ja katsoi tuota miestä, kun hän lähti hiljaa kävelemään tämän ympäri. Poika puraisi pienesti alahuultaan. Hän katsoi tuota miestä ja astui askeleen taaemmas.
"En kyllä kerro nimeäni sinulle", hän mutisi ja puristi käsiään edelleen vatsaansa vasten.

//Kännykällä kirjottaminen on ärsyttävää.. Sori tuli lyhyt..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 06, 2011 8:21

//Ei tuo haittaa ^^

Crit

Poika oli vastahakoinen kertomaan nimeään. No eiköhän tuo kohta lämpenisi. Crit otti harppauksen aivan pojan eteen ja katsoi tätä alaspäin arvostelevalla ilmeellä ja samalla uhkaavalla.
"No sinulle tiedoksi, että minun nimeni on Crit-", Crit esittäytyi ja peruutti hieman. Hän läimäisi nyrkkinsä kämmentä vasten ja murisi.
"Ja sinä pilasit juuri saalistushetkeni poju", tuo valaisi, koska poika ei itse sitä ollut tainnut ymmärtää. Crit suoristi selkänsä ja katsoi varsijoustaan.
"Sanoppa, harrastatko ammuntaa?" Crit kysyi puoliksi huutaen ja koukisti kaikki sormensa asekädestä. Lyhyet ja pitkäkärkiset nuolet singahtivat nopeasti kohti poikaa, mutta väistäminenkin olisi nopealta ajattelijalta onnistunut. Crit ei jäänyt miettimään oliko osunut vaanlaski aseensa maahan ja lähti nyrkit ojossa eteenpäin.
"revin sinut kappaleiksi kakara!" lohikäärme karjaisi ja yritti saada pojan niskasta otetta.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 06, 2011 8:51

~ Yoshi ~

Poika katsoi tuota lähestyvää miestä hiljaa ja räpytteli ihmeissään hilmiään. Hän asetti toisen kätensä miehen rintakehälle ja yritti työntää tuota kauemmas. Tosin tuo pitempi mies ymmärsi itse astua askeleen taaemmas. Yoshi tuijotti tuota miestä ja katsoi hänen joustaan. Hän astui hieman taaemmas ja henkäisi kun tuo mies huusi jotain. Yoshi ei pitänyt siitä, kun muut huusivat hänelle. Poika käänsi katseensa muualle, mutta kuullessaan nuolien irtoavan jousesta, hän käänsi katseensa nopeasti takaisin mieheen.
"Eih..", tuo vain mutisi ja kaatui automaattisesti taaemmas.
Yksi nuolista oli viiltänyt haavan pojan silmän alapuolelle ja toinen oli osunut hänen jalkaansa. Yoshi irvisti ja veti nuolen pois jalastaan. Hän heitti sen pois ja katsoi ilkeästi lähestyvää miestä.
"Ä-älkää!", tuo huudahti, kun mies tarrasi tätä niskasta kiinni.
Yoshi istui edelleen maassa. Hän katsoi tuota Crit -nimistä herraa suoraan silmiin ja piteli toisella kädellään jalastaan kiinni. Toisella kädellään hän tarrasi miehen paidasta kiinni ja puristi sitä nyrkkinsä väliin. Hän siirsi kätensä jalassaan olevan haavan päältä miekalleen ja veti sen esiin. Hän laittoi sen miehen haarojen väliin ja tuijotti tuota vaaleanliiloilla silmillään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 06, 2011 9:22

Crit

Lohikäärme huomasi miekan haarojensa välissä ja loikkasi nopeasti taaksepäin päästäen irti pojan niskasta.
"Kuuelas nulikka, saat kohta katua että ikinä astuitkaan näkökentälleni!" Crit huusi täyttä kurkkua. Hänen sieraimensa laajenivat ja pienentyivät kun hän hengitti kovaan ääneen. Poijasta olisi tuleva loppu, hän vannoi sen jo mielessään. Crit asettui maahan nelinkontin vähän kyyryyn asentoon. Hetkellisen ratinan ja sihinän jälkeen paikalla seisoi kookas lohikäärme joka katsoi edelleen poikaa.
"Vieläkö aiot pistää vastaan, vai?!" Crit karjaisi ja astui eteenpäin. Nyt poika vasta surkealta näyttikin, kerrassaan surkealta. Lohikäärme läimäisi läheistä puuta hännällään kja se kaatu rymisten maahan. Crit tunsi itsensä voittamattomaksi siinä seistessään täydessä komeudessaan. Kohta olisi tuosta kiusankappaleesta jäljellä vain tuhkat.
"Anna tulla, teen miekastasi lätäkön!" Crit huusi ja päästi pienet lieskat suustaan. Tuli ei tarttunut ainakaan vielä mihinkään vaan katosi ilmaan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

"Mihinkäs me jäimmekään?" Crit pohti kun oli päässyt takaisin pojan eteen.
"Aivan, minun piti tehdä sinusta varras", lohikäärme huomautti itselleen ja näytti hampaitaan pojalle.
"Anna tulla poika, näytä mitä osaat!" Crit kannusti ja läimi siivillään ilmaa. Tämä oli liian helppoa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 06, 2011 9:37

~ Yoshi ~

Poika siirsi miekkaansa sivummalle ja nousi varovasti seisomaan. Hän katsoi tuota miestä hetken aikaa. Pojan paino oli enemmän terveen jalan puolella ja hän heilautti miekkaansa tuota miestä päin, kun tuo meni kyyryyn. Hän astui hieman taaemmas ja katsoi kun tuo muutti muotoaan lohikäärmeeksi. Ehkä hänen ei olisikaan pitänyt pelästyttää sitä peuraa pakoon, vaan antaa tuon lohikäärmemiehen hoidella ja syödä se. Yoshin pelokas ilme muuttui kauhistuneeksi ja hänen miekkansa putosi hänen kädestään. Hän nosti sen kuitenkin nopeasti ylös. Poika veti syvään henkeä ja tuijotti liilaa, suurta lohikäärmettä. Yoshi katsoi suurta otusta hetken aikaa hiljaa, ennen huin asetti miekkansa eteensä ja lähti juoksemaan kovaa vauhtia lohikäärmettä päin. Hän yritti iskeä miekkansa tuon alavatsaan niin monta kertaa kuin pystyi, ennen kuin juoksi lohikäärmeen sivulle.
"Älä koske minuun..!", hän murahti ja tuijotti lohikäärmettä.
"Teen mitä vain.. Älä tapa minua", tuo mutisi sitten ja käänsi hieman nolona katseensa maahan.
Hän nosti sen kuitenkin pian tuohon lohikäärmeeseen ja astui taas taaaemmas.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Marras 06, 2011 9:51

Crit

Lohikäärme sai ensimmäisen viillon vatsaansa jonka jälkeen tuo nousi takajaloilleen ja väisti loput iskuista. Crit naurahti tyytyväisenä huomatessaan toisen luovuttavan.
"Mitä vain?" tuo kysyi ja heilautti häntäänsä huvittuneena. Lohikäärme laskeutui takaisin kaikille neljälle jalalleen ja istahti maahan. Poikahan voisi juosta peuran kiinni, mutta se olisi todennäköisesti mahdoton idea. Mutta idea toisen käskyttämisestä lämmitti mieltä ja Crit nyökkäsi.
"Tämä selvä poika. Saatkin auttaa minua yhden ilkeän kepposen tekemisessä", Crit sanoi ja irvisti. Lohikäärem nousi ylös ja muuntautui takaisin ihmismäiseen muotoonsa.
"Toivottavasti et ala jänistämään, tai muuten-", tämä vielä varoitti ja sylkäisi maahan. Metsässä liikkui päivisin kaikenlaista väkeä, nyt olisi hyvä hetki tehdä jokin kepponen, vaikka tappava, ei sen väliä. Lohikäärme laittoi kädet yhteen selkänsä taakse ja huudahti käskyttävästi:
"Tarkemmin ajatellen, sinä saat tehdä jonkinmoisen kepposen, minä seuraan vieressä ja jos kaikki menee pieleen tiedän kenelle annan syyt." Crit lähti astelemaan kohti ihmisten kylää ja hymyili vielä pirullisesti poikaa kohti. "Ja koska näytät pääsevän kevyesti ihmisten kylään, niin minä seuraan innolla miten teet pientä pilaa omanrotuisiasi kohtaan." Loikäärme nosti varsijousensa maasta ja katsoi poikaa. "Sinä ensin."
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Marras 06, 2011 10:18

~ Yoshi ~

Poika astui askeleen taaemmas ja irvisti pienesti, kuullessaan että hänen pitäisi tehdä kepponen. Olihan kepposten tekeminen kivaa, mutta yleensä hän teki niitä vain jos itse halusi. Nyt se piti tehdä kun jokin tuntematon lohikäärmemies käski niin. Yoshi hymähti pienesti ja asetti miekkansa takaisin paikoilleen. Hän heilautti pienesti liiloja etuhiuksiaan tsivummalle ja asteli hieman lähemmäs tuota miestä. Poika kallisti hieman päätään. Hän puraisi pienesti alahuultaan ja nyökkäsi sitten nopeasti. Ei hän haluaisi ihmisiä vahingoittaa millään tavalla, mutta mitäs oli itse mennyt lupaamaan tekevänsä mitä vain. Tosin toisen ihmisen vahingoittaminen ei ollut yhtä paha kuin että hän kuolisi itse. Kunhan ei jouduttaisi perheelle tai ystäville mitään kepposia tekemään. Yoshi lähti kävelemään ihmisten kylää päin. Hän vilkaisi takanaan kävelevää miestä ja irvisti tuolle pienesti.

Poika asteli ihmisten kylälle ja katseli ohitse käveleviä ihmisiä hiljaa. Hän huokaisi pienesti ja käveli yhden kojun lähelle. Hän katseli hetken aikaa pöydällä olevia koruja. Kun myyjä kääntyi palvelemaan toista ihmistä, Yoshi otti muutaman korun ja sujautti ne yhden asiakkaan taskuun niin, että ne näkyisivät varmasti. Myyjän huomattua korut, tuo käveli rosvoksi luulemansa ihmisen luokse ja tarrasi tuota tiukasti kurkusta.
"Ajattelitko maksaakkin nämä?", hän kysyi vihaisen kuuloisena ja kaivoi korut viattoman miehen taskusta.
Mies kakoi hieman ja katsoi ihmeissään myyjän kädessä olevia koruja. Sillä välin Yoshi otti lisää koruja ja laittoi ne toisen asiakkaan taskuun.
"Herra hänelläkin on koruja! Huomasin kun hän otti ne. Ovat varmaan samaa porukkaa", tuo huudahti ja osoitti hieman vanhempaa miestä.
Myyjä murahti ja kaivoi vyöstään puukot esiin.
"Saastaiset roistot!", tuo huusi ja iski pukon ensimmäisen "varkaan" käteen.
Viaton mies karjaisi ja astui tuskissaan taaksepäin. Yoshi hymähti pienesti ja meni takaisin Crit -nimisen herran luokse.
"Riittikö?", tuo kysyi ja siristi hieman silmiään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Marras 07, 2011 9:44

Crit

Kun poika jatkoi kylään asti jäi Crit kauemmas reunamille odottamaan. Lähemmäs ei haltioidenpuolella olevalle lohikäärmeellä ollut asiaa. Hän erotti kuinka poika teki siellä kepposiaan ja kohta kuuluikin jo tuskanhuuto. Critin naamalle levisi irvistys. Kohta poika palasikin jo takaisin. Crit nyökkäsi ja sanoi: "Riitti." Lohikäärme katsoi poikaa suhteellisen vaikuttuneella ilmeellä. Havalla oli pokkaa kääntyä omiaan vastaan, mutta tämä poika oli onnistunut tehtävässään.
"Sopimus pitää, en syö tai revi sinua", Crit sanoi hieman murheellisella äänellä. Sitä peuraa tuli ikävä.
"Harvemmin ihmisen kanssa olen tekemisissä, mutta tänään taitaa tulla minulle poikkeus", mies sanoi ja laittoi kätensä jälleen selkänsä taakse yhteen. Taisi poika olla luonteeltaan muutenkin tätä keppostelijatyyppiä, mutta tuskin tuo mitään hirveän veristä yleensä teki, toisinkuin Crit. Mutta Crit ei ikinä tehnyt haltioille mitään, paitsi parille harvalle jotka olivat ansainneet sen.
"Jatka samaa rataa, niin kohta koko ihmiskunta on kädetön", Crit sanoi kannustavasti. Mikä ihana ajatus, kaskun hän ei itse ollut sitä järjennyt joskus kauan sitten toteuttaa, kun oli vielä ollut puolueeton.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Marras 07, 2011 10:35

~ Yoshi ~

Poika siristi hieman silmiään ja painoi lapasten suojaamat kätensä yhteen. Hän tuhahti pienesti ja käänsi katseensa alas. Miksi hänen piti juuri omalle rodulleen tehdä pahaa. Poika nosti katseensa takaisin Critiin ja hymyili hieman vinosti. Yoshi potkaisi jalkansa edessä olevaa kiveä hieman ja puraisi pienesti huultaan.
"Pitääkö minun tehdä vielä lisää kepposia?", tuo kysyi ja puristi kätensä nyrkkiin.
Poika astui hieman taaemmas ja pudisti hieman päätään. Hän tuijotti silmät sirillä tuota herraa.
"Sanoit äsken että se yksi kepponen riitti ja nyt sanot, että minun pitäisi jatkaa samaa rataa?", tuo jatkoi kyselemistään ja puri taas kerran alahuultaan.
Yoshi huokaisi pienesti ja pudisti taas päätään. Hän kääntyi kuitenkin ympäri ja lähti kävelemään takaisin peremmälle ihmisten kylään. Hän katseli hetken aikaa ohitse käveleviä ihmisiä. Joku ontuva vanhus käveli hitaasti Yoshin ohitse. Poika asetti jalkansa tuon eteen ja vanhus kaatui suoraan naamalleen. Yoshi päästi hämmästyneen huudon suustaan ja polvistui vanhuksen viereen.
"Oletteko kunnossa herra?", hän kysyi, mutta ei vastannut.
Makasi vain kuolleena maassa. Kaatuminen oli varmaan murtanut luita tuon kasvoista, mikä oli saanut tuon menettämään henkensä. Ihmisiä kerääntyi vanhuksen ympärille ja häntä alettiin viemään jonnekkin. Yoshi istui edelleen polvillaan maassa. Hän puraisi pienesti poskeaan sisältäpäin ja kääntyi silmät sirillä katsomaan Critiin päin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Marras 07, 2011 5:38

Crit

Lohikäärme meinasi jo huomauttaa ettei ollut tarkoittanut että pojan enää pitäisi toimia mutta vaikeni. Näinhän hän hyötyi enemmän. Crit seurasi silmä tarkkana kuinka poika meni takaisin kylään. Hän näki kuinka vanhus kaatui maahan, eikä noussut enää ylös. Pyöryikö tuo vai? Poika ainakin katsoi takaisin Critiin päin ja odotti kai jotain merkkiä, että hienosti tehty! Crit näytti pojalle oman kuolemaan tyytyväisen ilmeensä ja nyökkäsi. Nyt poika oli ainakin tehnyt hienoa työtä, vaikka kuoleman saanut olikin ollut vain vanha käppänä. Crit kääntyi kannoillaan ja käveli kauemmas kylästä, poika ainakin oli kampannut miehen, eli jos ja kun ihmiset saisivat sen ilmi oli todennäköisesti jonkinmoista rangaistusta tulossa. Crit hymyili, hänhän oli ovelampi mitä oli luullut. Hän oli säästänyt pojan hengen ja pakottanut tekemään kepposen jonka kautta poika saisi ihmisiltä rangaistuksen. Nerokasta. Loghikäärme röyhisti rintaansa ja kääntyi takaisin kylään päin. Tosin tässä oli omatkin riskinsä. Hän ei yleensä keikkunut näin lähellä ihmiskylää, eli jos poika nyt vain parkaisisi reunavartioille että noin päälle kahdensadan metrin päässä kylästä seisoi haltioiden puolella oleva lohikäärme, niin ottaisi ohraleipä. Crit odotti pojan tulevan vielä uudestaan takaisin, vaikkei ollut varma oliko poika tulossa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Marras 07, 2011 7:40

~ Yoshi ~

Poika katsoi hetken aikaa tuon miehen perään. Tuo näytti jättävän tämän tähän ja antavan ihmisten rankaista tätä. Yoshi irvisti tuolle pienesti ja nousi ylös. Pari miestä tuli tuon luokse. Toinen niistä tarrasi tuota olkapäästä kiinni ja puristi.
"Näimme kyllä että kamppasit sen miesparan tahallasi. Haluatko joutua hirttopuuhun poika?", tuo kysyi murahtaen.
Yoshi ähkäisi pienesti ja katsoi miehiä. Hän räpytteli pari kertaa silmiään ja kaatui sitten maahan polvilleen. Poika hautasi kätensä kasvoilleen ja alkoi vuodattamaan krokotiilin kyyneliä ja parkumaan.
"Ei se ollut minun vikani! Yksi ilkeä lohikäärme mies pakott. Minua pelottaa ihan kamalasti", hän huusi ja nosti kyyneleistä täydet kasvonsa miehiin.
Miehet katsoivat poikaa hetken aikaa kummissaan, ennen kuin toinen niistä taputti lohduttavasti pojan päätä.
"Ymmärrän sinua kyllä. Minullekkin tapahtui kerran niin. Me menemme kutsumaan apua", hän sanoi ja auttoi Yoshin ylös.
Miehet katsoivat hetken aikaa niiskuttelevaa poikaa ennen kuin juoksivat parin muun ystävänsä luokse. He puhuivat niitten kanssa hetken aikaa, ennen kuin kaikki neljä juoksivat johonkin taloon. Yoshi pyyhki krokotiilin kyyneleensä pois ja käänsi katseensa Critiin päin. Poika virnisti pienesti, muttei silti liikkunut paikaltaan mihinkään. Hän oli varma siitä että lohikäärmemies tiesi mitä hän oli tehnyt ja oli nyt vihainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Marras 07, 2011 10:18

Crit

Lohikäärme hurjistui kun älysi mitä poika oli mennyt tekemään, mutta hän ei viitsinyt lähteä hyökkäämään ihmisten kimppuun keskellä pävää hyvin vartioituun kylään. Sen sijaan tuo luimisti vähän korviaan ja kirosi pojan moneen kertaan ääneen.
"Tämä ei jää tähän!" Crit huusi niin että varmasti kuului. Sitten tuo kääntyi ympäri ja pinkoi metsikköön ennenkuin ihmiset ehtisivät tulla aseistautuneina perään. Crit muuttui takaisin lohikäärmeeksi juoksusta ja oli kompastua omiin jalkoihinsa. Sitten lohikäärme levitti siipensä ja nousi lentoon. Pari puun latvaa osuivat siipiin ja katkesivat. Crit lisäsi vauhtia ja nousi korkealle ilmaan.
"Pahuksen nulikka, vielä minä sille näytän!" hän murisi itsekseen ilmassa ja suuntasi kurssinsa kohti vuoria. Nyt oli myöhäistä ruveta pojan perään enää lähtemään, ellei tuo olisi lähtenyt seuraamaan. Jos olisi Crit ehtisi vielä kuitenkin kääntyä ympäri. Lohikäärme katsoi alas metsikköön josko vaikka näkisi pojan.

//Joten nyt sinä saat päättä, loppuiko tähän vai jatkuuko vielä. Molemmat vaihtoehdot käy ^^
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö