Palkkamurhaajien kohtaaminen

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 17 Marras 2011, 23:42

[ Kiitos tosiaan pelistä! Pelataan toki joskus myöhemminkin (: ]

Chika lupasi Illidanille pysyä hengissä ammatissaan, jonka vastapainoksi nainen halusi että sarvipää lupasi myös pitää itsestään hyvää huolta. Mies nyökkäsi vain, sillä tuo ei pystynyt sanomaan mitään yksinkertaisesti sen takia että tuo pidätteli kyyneleitään.

Chika painoi suukon Illidanin huulille, johon mies vastasi hellällä suudelmalla. Samassa nainen irrottautui sarvipäästä, kiskaisi viikatteen mukaansa ja lähti juosten poispäin. Illidan otti yhden askeleen eteenpäin, kohotti hieman kättänsä kuin luullen että voisi vielä ottaa naisen kädestä kiinni. "Chika...", Illidan sanoi hiljaa ja puri huultansa ettei kyyneleet virranneet silmiin asti. Mies laski kätensä, huokaisi surullisesti ja katsoi juoksevan naisen perään. Chika kääntyi vielä Illidaniin päin ollessaan oksalla, nainen lähetti vielä lentosuukon Illidanille, johon mies vastasi hymyillen ja elekielin ottamalla naisen lentosuukon kiinni ja painaen sen rintaansa, sydäntänsä vasten. Haikein mielin Illidan katsoi aina niin kauan Chikan perään kunnes tuo oli hävinnyt tyystin paikalta. Sarvipää seisoi vielä paikoillaan useita kymmeniä sekuntteja, vaikka tiesi että Chika oli jo mennyt.

Lopulta mies otti pari askelta vastakkaiseen suuntaan ja huokaisi syvään. Mies vilkaisi vielä olkansa yli suuntaan jonne Chika oli vasta hiljattain kadonnut. Illidanin olisi tehnyt mieli lähteä juosten naisen perään, mutta sitten erosta tulisi vielä entistä vaikeampi. Eikä mies varmasti enää tavoittaisi naista. Yksi hiljainen kyynel vieri Illidanin oikeata poskea pitkin, jonka tuo kuitenkin nopeasti pyyhkäisi käteensä. Illidan tuijotti hetken kättänsä, johon äskeinen kyynel oli kuollut. Sarvipää tajusi että tuo ei ollut itkenyt vuosiin, viimeksi silloin kun äiti kuoli. Illidan tiesi rakastavansa Chikaa, sillä muuten tuo ei osaisi vuodattaa kyyneleitä minkään takia. Puolidemoni nosti kangasmaskinsa ylemmäs, sitoi maskin pantaosan kaulalleen ja asetteli maskin tavanomaisesti kasvoilleen niin että tavanomaisesti enää vasen silmä oli näkyvillä. Viimeinen vilkaisu Chikan lähtemään suuntaan, kunnes Illidan ampaisi lähimmästä puusta kiiveten oksistoon ja lähti sitten nopeasti puiden latvistossa edeten kohti kaupunkia. Menipä Illidan minne menikin, tuo tiesi että sen oma sydän oli Chikan luona.
syaniidikissa
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron