Susia?

[Ylva]

Musta, normaalia sutta isompi susi ravasi kovaa vauhtia metsän puiden lomassa. Sen tassut löivät maata uudestaan ja uudestaan. Kultaiset silmät kiiluivat vauhdin hurmasta ja seurasivat erehtymättömästi maastoa ja sitä mihin seuraavaksi laittaisi etutassunsa. Ylva oli täysin vauhdin hurmassa, juoksi ilman mitään hyvää syytä niin kovaa ja ketterästi kuin kykeni. Hyppi kivien ja risukoiden yli välittämättä siitä kuinka kovaa ääntä mennessään piti. Useimmat eläimet muutenkin väistivät suden tieltä, eikä naisen tietääkseen lähistöllä ollut susilaumoja joiden kanssa voisi tulla ongelmia.

Hyvän matkaa juostuaan hiljensi vauhtia voimien alkaessa loppua ja lopulta jolkotteli kevyttä vauhtia eteenpäin kieli suusta roikkuen. Oli hengästynyt mutta puhtaasti mielissään. Harvemmin tunsi mitään niin puhdasta iloa kuin tälläisillä juoksuretkillä jolloin tunsi olevansa täysin vapaa. Muutti lopulta liikkumisensa pelkäksi kävelyksi ja pysähtyi tovin päästä kokonaan. Lähipuussa oleva lintu protestoi pedon läheisyyttä mikä sai suden toisen korvan värähtämään. Lintu lehahti siivilleen yhä kimittäen korkeaa varoitusääntä. Susi heilautti huvittuneena häntäänsä ja jatkoi kävellen matkaansa.

Hetken kuljettuaan löysi pienen puron, jonka viimeaikaiset sateet olivat luultavasti muodostaneet. Pysähtyi purontapaisen luo ja työnsi kuononsa veteen litkien sen verran vettä mitä siitä sai irti. Olemukseltaan oli vaikuttava näky keneltä tahansa kysyi. Musta turkki oli tuuhea ja kiilsi auringossa. Näytti todella hyväkuntoiselta ja hyvinvoivalta naarassudelta ja ison koon huomioon ottaen oli myös siltä osin vaikuttava näky. Koon lisäksi erikoinen piirre olivat suden silmät. Väritys ei ollut susille mikään erikoinen, mutta ne välkkyivät älykkyyttä ja jokin niissä kertoi ettei tämä ollut vain poikkeuksellinen susi.

//Tadaa!

[Pappis]

Lucas

Nuori mies lähestyi ihmisten kylän rajaa. Hän vilkuili ympärilleen ja sai onnekseen huomata, ettei ketään asiaankuulumatonta ollut lähistöllä. Sitten hän käveli muina miehinä metsään. Mitä nopeammat liikkeet sen epäilyttävämpää, sen oli Lucas huomannut. Kerran parissa viikossa Lucasin täytyi mennä salaa metsään ja muuttaa itsensä sudeksi. Se oli maksimi aika, minkä hän pystyi olemaan yhtäjakoisesti ihmismuodossa. Sen jälkeen hänen oli joko itse muututtava sudeksi tai sitten hän muuttuisi pakosta. Ja se tuntui paljon epämiellyttävämmältä kuin mitä voisi kuvitellakaan. Hieman kostea maa antoi myöten Lucasin tummien saappaiden alla, joihin oli jäänyt peltotöistä kuraa.

Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen, kun Lucas oli ehdottoman varma ettei lähellä ollut yhtäkään ylimääräistä ihmistä tai haltiaa tai ketään muutakaan, hän muutti muotonsa sudeksi. Edelliset parin tuntia mies oli tuntenut olonsa tukalaksi. Ikään kuin olisi pitänyt epämukavia vaatteita ja sudeksi muuttuminen oli vähän kuin... Noh, paluu luontoon. Aluksi oli hieman oudon tuntuista jolkotella taas kerran neljällä raajalla, mutta kohta Lucas sai taas tunnun takaisin ja oli jo loikkimassa isoilta kiviltä toisille. "Tasapainoharjoituksen vuoksi" kuulemma, mutta todellisuudessa hän tahtoi kai vain pitää hauskaa. Ja sitä hän todella piti. Pian hänellä oli niin hauskaa juosta ja hyppiä paikasta toiseen, ettei edes huomannut lähestyvänsä toista sutta ennen kuin oli liian myöhäistä. Naarassuden haju kiiri Lucasin luokse noin viitisentoista metriä ennen kuin toinen tuli näkyviin. Mies ehti harkita pysähtymistä ennen kuin hän tupsahti kuusien välistä pienen puron luokse. Ja näin ollen myös ison naaraan luokse.

[Ylva]

Ylva oli lopettanut juomisen ja lähinnä nautti olostaan miettien mitä tekisi seuraavaksi. Tasasi lähinnä hengitystään kun suden kuonoon leijui uusi tuoksu. Kallisti päätään vainutessaan urossuden eikä voinut kuin ihmetellä mitä kyseinen tulokas teki täällä kun tuo jo tupsahti näkyviin puiden lomasta. Naaraalla ei ollut mitään syytä piilotella itseään tai lähteä oitis karkuun. Tiesi ettei moni susi välttämättä halunnut mitellä voimia tuon kanssa, vaikkei sen puoleen itsekkään ollut koiratappeluista kiinnostunut.

Naaras käänsi katseensa tulokkaaseen pysyen rauhallisena paikallaan. Ei halunnut tehdä mitään uhkaavaa elettä. Tarkasteli toista jonkin aikaa, liikahti niin että kääntyi suoraan toista kohden ja kallisti kysyvästi päätään. Tiesi pystyvänsä kommunikoimaan susien kanssa, mutta tämä susi ei käyttäytynyt aivan kuten normaalisti pitäisi. Ensinnäkin oli selvä, että tuo oli juossut kovaa vauhtia, mutta ei jahdannut eikä myöskään paennut mitään mitä nainen pystyi aistimaan. Jokin tässä toisessa sudessa herätti naisen mielenkiinnon ja toisaalta joka tapauksessa sudet olivat mielekkäämpää seuraa kuin moni humanoidi.

Vaaran vähentämiseksi ja todetessaan ettei toinen ollut suin päin hyökkäämässä kimppuun istahti alas ja kallisti päätään ovelasti toiseen suuntaan heilauttaen uteliaan oloisena häntäänsä. Nuuhki ilmaa tai lähinnäö urossuden hajua yrittäen ottaa tuosta selvää.

[Pappis]

Lucas

Mies jähmettyi oitis paikalleen, nähdessään kuinka iso toinen oli. Lucas joutui katsomaan narttua ylöspäin ja hän yritti, ettei näyttäisi liian nöyrältä. Se oli hieman vaikeaa, sillä, vaikka Lucas olikin keskiverto sutta magiallisesi kyvykkäämpi, narttu oli takuulla urosta voimakkaampi.
Mies ei ottanut askeltakaan eteenpäin vaan jäi tuijottamaan toista. Miten kävisi seuraavaksi riippui naaraasta, joka ei ainakaan vaikuttanut olevan mitenkään vihamielinen Lucasia kohtaan. Päinvaistoin. Naaras rentoutui silminnähden ja uskaltautui Lucaskin rauhoittumaan.
Pienen askeleen Lucas otti lähemmäs naarasta. Vaikka ihmisen mieli hänellä olikin, ruumis oli silti yhä suden ja vaistot sen mukaiset. Mies jäi vajaan parin metrin päähän nartusta. Turvallisuusväli, ymmärrättehän? Siltä etäisyydeltä hän pystyi jo huomaamaan itsensä ja naaraan todellisen koko eron.
Piru soikoon, Lucas henkäisi mielessään. Jos narttu osoittautuisi agressiiviseksi, tappelu ei tulisi olemaan kaunista.

//Anteeksi viive ^^'

[Ylva]

Naaras tiesi hyvin, että voittaisi kahakan jos sellainen alkoi ja huomasi myös uroksen tajuavan sen, mikä teki naaraan olon turvalliseksi, koska uros olisi tuskin niin tyhmä, että kävisi ensimmäisenä päälle. Yritti kovasti viestittää toiselle, ettei ollut uhkaamassa tuota, ei siihen ollut mitään tarvetta vaikka olisikin ollut tavallinen susi. Kultaiset silmät tarkkailivat levollisesti tätä kanssaeläjää kaikessa rauhassa ja ehkä hieman nauttikin siitä että oli tässä ylemmässä asemmassa. Ei kuitenkaan halunnut piinata urosta liikaa ihan jo sen takia ettei halunnut mielenkiinnosta ajaa tuota pakosalle ainakaan ihan heti.

"Kuka olet?" kysyi tai paremminkin kysymyksen saattoi aistia naaraan eleistä ja olemuksesta ja taas toisaalta oli kuin sanat olisivat kietoutuneet miehen mielen sopukoissa tuon ommista ajatuksista. Mies siis huomasi ajattelevansa, että naaras ajatteli kysymystä. Se saattoi olla susien tapa kommunikoida, mutta se saattoi olla jotain aivan muutakin. Ylva kuitenkin oli utelias tietämään kuka tämä yksinäinen uros oli. Kenties se oli tullut etsimään omaa reviiriä tai vain suunnannut saaliin toivossa lähemmäs ihmisasutusta, jota villipedot yrittivät yleensä karttaa jo ihan ihmisten vihamielisyyden takia. Naaras istui yhä paikallaan tehden näin itsensä vaarattomamman oloiseksi.

[Pappis]

Lucas

Naaraan, jollain jännällä tavalla esittämä kysymys hiljensi Lucasin täysin. Hän oletti sen olevan joku susien juttu, mutta hän oli viettänyt liian vähän aikaa oikeiden susien kanssa tietääkseen, mikä juttu se nyt oli. Miehen katse kiersi pitkän kierroksen ympäröivässä metsässä. Samalla hän yritti keksiä jotain keinoa, jolla voisi vastata ilman, että paljastaisi ihmisyyttään. Lucas päätti kokeilla naaraan käyttämää keinoa, ainakin sillä tavalla, millä oli sen itse ymmärtänyt ja ajatteli nimeänsä katsoen samalla naarasta silmiin. Tosin sen tuntui Lucasista itsestäänki naurettavalta ja, jos se todella toimisi niin hän... No tekisi jotain, mitä ei muuten tekisi.

[Ylva]

Ylva

Ajatusten lukua tämä kyky ei kuitenkaan ollut, joten Ylva ei pystynyt tietämään toisen vastausta. Tämä kyseinen tekniikka oli jotain mitä piti oppia ja tuntea, sitä oli hankala selittää. Lucasin olisi periaatteessa pitänyt suunnata sanat naaraan mieleen, eikä pelkästään omaansa. Naaras kallisti kysyvästi päätään autuaan tietämättömänä siitä, että toinen oli yrittänyt vastata tuolle. "Olen Ylva", naaras lisäsi josko toinen sitten saisi itseään ilmaistua jollain tavalla. Nainen alkoi olla vakuuttunut siitä, ettei kyseessä ollut aivan tavallinen susi. Ne eivät käyttäytyneet näin kuten tämä uros. Naaras odotti kuitenkin kärsivällisesti, että tämä etenisi johonkin nyt kun tuon mielenkiinto oli herännyt.

[Pappis]

Lucas

Miehen paniikki syveni syvenemistään. Ihme ettei toinen susi jo tajunnut, että hänessä oli jotain pahasti vialla. Vaikkapa kenties se, ettei hän ollut susi. Lucas mietti pitäisiköhän lopettaa vain suden esittäminen ja livistää takavasemmalle. Jos toinen ei vaikka lähtisi perään. Naaras esitteli itsensä Ylvaksi ja Lucasin alkoi tehdä mieli kadota siihen paikkaa. Tosin pikku hiljaa hän alkoi tajuta, ettei hän selviäisi tästä tilanteesta oikeastaan millään keinolla, joten hän päätti vain aukaista suunsa ja kertoa nimensä ihmisten kielellä.
"...Olen Lucas..." Lucas sanoi hieman epäröiden. Ties mitä nyt seuraisi.

[Ylva]

Ylva

Se puhui ja vielä ihmisten kieltä. Alkoi olla yhä enemmän vakuuttunut siitä ettei toinen ollut tavallinen susi. Eihän se voinut olla jos puhuikin. Mutta ihmissusi? Ei, ei ollut täysikuu sitten ollenkaan. Joten kysymyksenä jäi, mikä mies oli. Innostuneisuus heräsi naisen sisällä, ei ollut koskaan tavannut ketään samankaltaista kuin itse oli. Susia ja ihmissusia kylläkin, mutta se ei ollut ihan sama asia. Jos susi olisi voinut virnistää, naaras olisi virnistänyt. Se näytti pohtivan tätä asiaa jonkin tovin ja nousi sitten ylös tehden jotain harvinaislaatuista ainakin omasta mielestään. Jos tämä oli toisen toinen muoto, ei siitä pääsisi selville kuin yhdellä tavalla. Lucas saattoi hetkessä tajuta tuijottavansa mustan suden sijasta kultasilmäistä ihmistä, jolla oli mustat hiukset ja tummat vaatteet yllään, sekä miekkka, joka oli yhtä tummanpuhuva kuin kaikki muukin naisen yllä. Nainen virnisti ja laski toisen kätensä uumalleen katsellen edessään nököttävää sutta. "Josko tämä keskustelu sujuisi paremmin näin..." nainen totesi katsellen sutta jotenkin odottavasti.

[Pappis]

Lucas

Miehen henki salpautui. Hän tiesi, että se oli tarpeetonta. Eihän hän varsinaisesti nähnyt mitään uutta. Susi vain sattui muuttumaan hänen silmiensä edessä kauniiksi ihmiseksi tai joksikin, mikä vain sattui muistuttumaan ihmistä. Kultainen silmäkin antoi ymmärtää sen suuntaan. Lucas aukoi suutaan hakien sanoja, joita hän saikin etsiä hyvän aikaa.
"...Kaiketi..." Lucas vastasi Ylvalle ja yllätyksen elementti alkoi pikku hiljaa häipyä ja mies sai viimeinkin ajatuksensa takaisin raiteille.
"Sinäkään et ollut..." Lucas nielaisi ja yritti tasata hengitystään, "Mikään tavallinen susi?"

[Ylva]

Ylva

"En", nainen totesi yksinkertaisesti. "Harvemmin naarassudet ovat minun kokoisia, jos yhtään mietit asiaan. Etkä sinäkään ole normaali susi, mutta et ole myöskään ihmissusi". Ylva ei kysellyt, se oli ennemminkin pelkkä toteamus. Jos olisi väärässä, saisi kyllä kuulla siitä, mutta tuskin oli. Nainen heitti hitaalla kädeneleellä hiuksiaan taakseen ja katseli taas odottavasti suden suuntaan. "No, ajattelitko pysyä karvakasana vai esittäytyä kunnolla?" nainen kysyi ja kohotti toista kulmaansa painottaakseen sanojaan. Olisi vain kohteliasta, että susi paljastaisi oikean tai toisen muotonsa miten sen nyt sitten sattoi ottaa, jos tuo vain pystyisi siihen ja Ylva oli varsin varma, että toinen pystyisi. Jos osasi puhua sutena ihmisten kieltä, osasi varmaan muuttaa muotoaankin. Ylvan ei ollut tarkoitus olla tyly, mutta ei ollut tottunut kiertelemään ja kaartelemaan jos halusi jotain. Tämä sai aikaan pienen töykeän vaikutelman, mutta ei se koskaan aikaisemminkaan ollut naista haitannut.

[Pappis]

Lucas

Karvakasana? Joko nainen halvensi Lucasia tai sitten häneltä puuttui suden ylpeys kokonaan. Mies ei jäänyt pohtimaan asiaa sen enempää vaan pahoitteli töykeyttään ja alkoi muuttua takaisin mustatukkaiseksi ja silmalappuiseksi ihmismieheksi. Hänellä oli samat vaatteet yllään kuin aikaisemminkin, peltotöissä kuluneet housut, tummanvihreä liivi sekä pellavapaita, joka kai yritti olla valkoinen. Lucasin kirouksen merkki näkyi vasemmalla poskella yhtä selkeästi kuin aina ennenkin ja mies oli melko varma ettei se koskaan katoaisi.
"En ole ihmissusi", Lucas myönsi, mutta hän ei osannut sanoa, mikä oikeastaan oli. "Kirottu" oli kai ainoa kelvollinen ilmaisu, jota mies todennäköisesti käyttäisi, jos Ylva lähtisi kyselemään asiasta tarkemmin.