Kirjoittaja Forte » 06 Joulu 2011, 22:03
Kuten Rohendiron arvelikin, Saphira lähti seuraamaan häntä. No, seuratkoon, ei tuosta haittaakaan olisi.
"Tunteeni eivät muutu, ainoastaan suhtautuminen sinuun."
Rohendiron mutisi ja jatkoi matkaansa reippaasti. Syksyllä pimeä saattoi yllättää nopeasti, eikä hän halunnut olla keskellä metsää, kun se tapahtui. Ainakaan kaksin Saphiran kanssa. Roherdiron huokaisi syvään ja pysähtyi hetkeksi, kääntyen nopeasti ympäri ja katsoi Saphiraa hetken aikaa silmiin.
"Haltiat eivät synnyttäneet sotaa, me puollustamme Äiti Maatamme, joka on ollut aina meidän. Olet liian nuori ymmärtämään asiaa, tyttöseni."
Rohendiron hymähti vähän ivallisesti ja kääntyi ympäri, jatkaen matkaansa.
"En tiedä, minne sinä aijot, mutta minä menen kotiin, johon sinun on turha edes yrittää. Suosittelen, että muutat itsesi joksikin vedenpitäväksi, illalla luultavasti sataa."
Rohendiron ei ollut ihan väärässä, ilmassa tuoksui sade ja harmaus, pilvet roikkuivat raskaina ja väsyneinä taivaalla. Olihan Saphira ihan miellyttävää seuraa, mutta Rohendiron ei vieläkään käsittänyt, miksi hän oli alunperin ollut kettu. Olisihan nainen saanut apua ihan kaksijalkaisenakin.
"Miksi edes halusit huijata minua, jos et halua minusta mitään?"
Rohendiron kysyi lopulta ja katsahti samalla toisella silmällä seuralaistaan. Teossa ei vain tuntunut olevan mitään kunnollista järkeä.
Tuuli yltyi hieman ja haltia kiersi ympärillään olevaa turkisviittaa hieman paremmin. Jos nyt alkaisi satamaan, puut eivät enää tuoneet mitään suojaa, ja heidän olisi keksittävä jotain muuta. Lähempänä asutusta tietysti olisi kaikenlaisia rakennuksia, osa hylättyjäkin, kuten pyhäköt, ladot tai karjasuojat. Tai jopa hylätyt asumukset. Mutta täällä keskellä metsää ei sellaisia ollut.
"Kaipaatko noin paljon seuraa, kun edelleen kuljet mukanani?"
Rohendiron ihmetteli pikkuisen, mutta hänen äänensä ja asenteensa alkoi olla paljon ystävällisempi ja vastaanottavaisempi Saphiraa kohtaan. Nähtävästi kyseessä oli vain vähän hupsu, mutta ihan mukava nainen, ei vakooja, joten Rohendiron soi lopulta hymyn tälle.