Cunning fox and mysterious elf // jatkoa

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Cunning fox and mysterious elf // jatkoa

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 20:46

Metsän läheisyys tuntui jo, vaikka he eivät olleen vielä sen sydämessä, vasta reunamilla. Mutta tämä reunama oli kuin raja kahden maailman välissä, elävän ja kuolleen. Kuin olisi astunut rajan takaa takaisin tähän maailmaan. Metsä kutsui vaeltajaa, kuin emo pentuaan. Roherdiron tunsi metsän jokaisen polun ja salaisen paikan, tiesi, minne kotkapari palasi joka vuosi kasvattamaan poikueensa ja missä susilauma mieluiten saalisti. Hän tiesi, missä virtasivat joet, mitkä lammet kuhisivat kalaa ja missä vuoren rosoisissa seinissä oli luolia. Metsä oli Roherdironin koti, se tulisi aina olemaan. Ja hän oli niin lähellä sitä. Mutta hän ei voinut palata, ei vielä. Hän halusi tietää, kuka tai mikä tämä kettu todellisuudessa oli. Kunhan nyt se vain suostuisi tulemaan hieman lähemmäs. Roherdiron ei halunnut valehdella, hän inhosi sitä eikä hänen moraalinsa kestänyt sellaista, joten haltia ei sanonut mitään siitä, ettei satuttaisi kettua. Sen sijaan Roherdiron hymyili ystävällisesti ja laskeutui kokonaan polvilleen maahan, ojentaen edelleen kättään.
"Älä pelkää, pikkuinen."
Sentään tämän omatunto antoi sanoa. Ei ketun tarvinnut tosiaan pelätä, ei Roherdiron mitään tekisi, jos tämä peli pelattaisiin hänen sääntöjen mukaan. Roherdiron ei halunnut valehdella, joten hän ei halunnut myöskään muiden valehtelevan hänelle. Ja mikäli kettu lähtisi pakoon, haltialla oli vielä yksi valttikortti. Jousensa ja nuolet, jotka kulkivat nahkahihnassa hänen selän puolella. Roherdiron ei koskaan ampunut ohi, joten juokseva kettu olisi helppo maali, jos tarvi niin vaati.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 04 Joulu 2011, 21:27

~Sapihira~

Kettu katsoi hieman epäuskoisena kun toinen polvistui Saphiran eteen ja sanoi ettei tarvitsisi pelätä. Haltia selvästi halusi tietää mitä ketunnahkan alla todellisuudessa on. Kettu luimi korviaan ja päästi pienen henkäisyn milloin korvat menivät oikeaan asentoonsa ja korvis kilahti taas. Siitä ei ollut enään huolta, mitä väliä, tämä mieshän tiesi sen jo, sen että Hira ei ole tavallinen kettu.
Hiljaisuus valtasi tilan ja se teki paikasta kiusallisen tuon miehen kanssa. Saphira nousi nyt seisomaan ja päästi pienen virneen huulille. Se oli viekkaampi mitä ennen, vaikka naisella ei ollut aikomustakaan olla viekas, ujohan tuo on tosissaan, tai no miehien seurassa ei, mutta Saphira oli kuitenkin päättänyt näyttäytyä oikeassa muodossaan, ihmisnaisen kehossa siis. Valitettavasti silloin Hiran flirttaileva puoli tulisi esiin, mutta näinhän mies silti toivoi?
Kettu nosti kuonoaan ja sulki silmänsä. syvähengitys kävi ketun hengessä ja pieni huokaisu pääsi nyt suusta. Nyt kettu alkoi muuttaa muotoaan naiseksi. Ketun karvapeite alkoi hävitä ja hahmo muuttaa kokoaan. Korvis hävisi korvasta samalla kun korvat muuttuivat tavallisiksi. Nyt maassa seisoi nainen, jolla oli kädessään iso valtikka. Vaatteetkin olivat illmestyuneet turkin tilalle. Piukat shortsit asettuivat täydellisesti naisen kehoa myöten, kuten myös kaikki ylhäälä, hieman pursuten. Vaaleat hiukset olivat kuohkeat kun ne asettuivat olkapäille ja rintakehälle.
Hira seisoi nyt siinä, ja katseli kyykyssä olevaa miestä. Näytti Saphira kädellään liikkeen joka tarkoitti, että nousisi nyt herranen aika seisomaan eikä enään kyyklistelisi sielä katsomassa naisen jalkoja.
Hetken siinä oltuaan Hira päästi pienen kikatuksen alun. "Kiitos, kun autoit minua." Hira sanoi lempeällä, hypnotisoivalla äänellään. Pehmeä ääni kantautui tuulta pitkin miestä kohti. Hira otti yhden askeleen, hiljaa lähestyvän miestä. "Olitkin aika viisas kun tajusit minua." Hira sanoi nyt hieman flirttailemammin. Kasvot olivat melkein ilmeettömät paitsi että silmät näyttivät leppyneiltä ja suu oli auki, vain hieman raollaan. hira käveli miehen taakse ja otti hellästi, varoen kiinni käsillään kummastakin olkapäästä ja kuiskasi nyt vas. puolen korvaan. "isopeto." Jonka jälkeen saphira päästi irti ja kävelä taas valtikkansa kanssa miehen eteen ja naurahti, hieman kikattaen.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 22:15

Nyt Roherdiron näki korvakorun ketun toisessa korvassa. Ystävällinen hymy muuttui vakavaksi, ei julmaksi, mutta se kertoi haltian tietävän ketun todellisen olemuksen. Se ei ollut petoeläin, vaan jotain ihan muuta. Muodonmuuttajien kanssa ei koskaan voinut olla turhan varuillaan.
"Sinä et ole kettu."
Roherdiron mutisi ja odotti, että eläin joko juoksisi pakoon tai paljastaisi todelliset muotonsa. Molempi parempi. Haltia eli kumman vaihtoehdon kanssa tahansa, mutta hänen onnekseen, kettu pysyi paikallaan ja päätti näyttäytyä mieluummin. Roherdiron pysyi paikoillaan, ketun alkaessa muuttaa muotoaan. Se kasvoi kokoa, turkki ja häntä alkoivat sulautua osaksi kehoa, käpälistä muodostuivat sormet ja koko olemus muuttui pystymmäksi. Rohendiron tarkkaili muodonmuutosta, odottaen olennon tekevän jotain. Se paljastui naispuoliseksi muodonmuuttajaksi, vaikka varmasti tuo saattoi halutessaan olla myös mies. Joka tapauksessa, ketun paikalla seisoi pian nuori, vaaleaverikkö nainen, jonka silmissä oli yhä sama, ovela pilke. Hitaasti haltia nousi takaisin jaloilleen, katsellen vakavana naista suoraan silmiin. Hän ei ollut lainkaan ilahtunut joutuessaan huijatuksi. Ehkäpä nainen oli sittekin maagi, sauvasta päätellen, mutta oliko tuo ihminen vai jokin muu, sitä aivan äkkiseltään Roherdiron ei keksinyt. Nainen kiitti häntä ja naurahti, kuin lempein kesätuuli, mutta se ei saanut haltian kasvoja värähtämäänkään. Hän oli oikeastaan hyvin loukkaantunut, naisen huijattua häntä.
"Tajusin heti ensimmäisistä nyökkäyksistä, ettet ole kettu."
Rohendiron vastasi pistävästi ja kylmästi. Naisen tullessa lähemmäs ja kuiskiessa pehmeällä äänellään haltian korvaan, Rohendiron hymähti pikkuisen ovelasti.
"Tiedätkö..Olen kaatanut isompia petoja, kuin sinä.."
Sanojensa jälkeen Rohendiron viritti äkkiä jousensa ja tähtäsi sillä naista suoraan rintakehään.
"Kuka olet? Ja mitä haluat minusta? Pakoon on turha juosta, nuoleni ovat nopeampia ja tarkempia, kuin sinun jalkasi."
Ääni kertoi, että Rohendiron oli tosissaan. Hän inhosi huijatuksi tulemista.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 04 Joulu 2011, 22:44

~Saphira~

Vaaleverikkö naurahti hieman hermostuneesti, mutta se ei näkynyt mistään suunnastaan, olihan nainen nyt muodonmuuttaja joten osasihan tuo nyt näytelläkin, taitavasti. Haltiamies ei selvästikään tykännyt yhtään siitä, että nainen ei ollut heti paljastunut. "Kyläl, minä sen tiesin, mutta halusin silti apua pois sieltä loukosta. JA en olisi välttämättä sitä saanut jos olisin sielä heti paljastunut sen jälkeen kun nyökyttelin tai sitä ennen.." Nainen totesi edelleen lempeällä äänellä ja totesi vielä mielessään että oli oikeassa. Nainen katsoi lämpöä hehkuvalla katseellaan miehen silmiä, tai no.. Silmää.
Saphira laittoi nyt selkänsä kunnolla notkolle ja käveli hieman lähemmäs miestä pysähtyen. "Onko sinun aseesi tarpeeksi isoa sutta ja sen paksua nahkaa vastaan?Tai Mutkitteleeko se ilmassa puiden välissä." hira hymähti ja kiersi miehen taakse varovasti ja hiljaa. "No, entäs onko sinun edes järkevää ampua sitä maahan kun hiiri jo vipeltää monen metrin syvyydessä?" Hira sanoi hieman itsekin epäilemällä, mutta saipahan enemmän elinaikaa. Hira kuiskasi jälleen miehen korvaan takaapäin, viekkaalla äänellään, jos sitä nyt siksi voi sanoa. "grr.." hira tuli pois miehen luota ja nosti kätensä sivuille. "Ammu, mutta et tiedäkkään miksi voin muuttua." Hira sanoi ovelasti.. "Ai niin joo.. Olen Saphira, muodonmuuttaja. Aluperin ihminen mutta nyt puolueeton. Mun elämä on sitä sun tätä ja satuin nyt vaan metsästysreissullani kun olin karhu niin eksyä tuonne loukkoon ja sain apua sinulta.Sen enempää en sinulta halua." Hira kiersi itsekseen ympyrän samalla tarkkailen ympäristöä. Lempeällä äänellä, hieman flirttailevalla, Saphira siristi silmiään. "Vai?" Saphira laski kätensä ja katsoi toiseen, syvälle silmiin,silmään siis..
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Joulu 2011, 23:10

Rohendironin piti myöntää, että vaikka nainen oli huijannut häntä, hän piti tämän asenteesta ja itsevarmuudesta. Harva nainen uskalsi aseettomana käydä miestä vastaan, mutta tämä muodonmuuttaja oli todella itsevarma ja jopa päällekäyvä.
"Olisit päässyt paremmin vain pyytämällä. En pidä huijareista."
Rohendiron mutisi matalalla äänellään, naisen tullessa lähemmäs. No, oli turhaa enää ampua, muodonmuuttaja ei nähtävästi halunnut satuttaa millään tavalla Rohendironia, joten ei haltiakaan satuttanut häntä. Rohendiron höllensi nuolen jännitystä ja laittoi aseensa takaisin selkänsä hihnaan, seuraten nyt katseellaan muodonmuuttajaa.
"Voin ainakin yrittää."
Rohendiron vastasi naisen kehräävälle äänelle, muttei vetänyt uudelleen aseitaan esiin. Muodonmuutajan kanssa taistelu oli lähes aina yhtä tyhjän kanssa, joten naisella oli pointti sanoissaan. Ehkäpä myös Rohendiron itse oli ollut turhan paranoidi, eihän naisesta ollut hänelle vaaraa. Tuo oli halunnut pois kuolleesta metsästä, ja ehkä se oli totuus.
Rohendiron pudisti hieman päätään, naisen taas tullessa hänen eteensä.
"Minulla ei ole halua ampua sinua, eikä satuttaa muutenkaan. Luulin sinua huijariksi, mutta taisitkin olla vain eksynyt."
Haltian ääni oli selvästi rauhoittunut ja se muuttui hetki hetkeltä ystävällisemmäksi, vaikka nainen, joka esitteli itsensä Saphiraksi, kertoikin olevansa alunperin ihminen. Ainakin hän oli tehnyt oikean valinnan ja jättänyt näiden leirin.
"Olen Rohendiron. Etkä minulta enempää saakkaan."
Jos Rohendiron oli ollut todella ilkeä, hän olisi pyytänyt jotain maksua, jouduttuaan pienen pilan kohteeksi ja oppaaksi, mutta ei hän ollut sellainen luonteeltaan, joten Saphira saisi kyllä halutessaan mennä.
"Minne olit alunperin matkalla?"
Haltia päätti nyt kuitenkin viedä opastuksen loppuun asti, kerta oli sen aloittanutkin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 06 Joulu 2011, 00:34

~Saphira~

Nainen hymähti ja laski kätensä. Toinen oli laittanut aseensa pois mistä nainen olikaan todella ylpeä, enimmikseen yllättynyt silti.
Hetken katottuaan suurilla silmillään tämä heräsi taas maailmaan ja hymähti uudelleen, nyt tekemisen puutteesta. Kun haltiamies sanoi että luuli tätä huijariksi sun muuta Hira päästi nyt naurahduksen. " No älä pety itseesi täysin. huijasinhan minä sinua jossain suhteissa, joten et ollut täysin väärässä." Hira sanoi pehmeällä äänellään. Saphira nosti toisen kulmansa ylös ja katsoi jälkikäteen miestä näin. "En ollut menossa minnekkään, asun kyllä ihmisten kylän lähellä mutta suurin osa kodistani on ympäri cryptiä, minulla ei ole koskaan määränpäätä." Hira sanoi surraavalla äänellään.
Vaaleaverikkö oli kävellyt aikaisemmin jälleen miehen lähelle ja nyt tämä oli pysähtynyt siihen. "Miten on?" Hira sanoi jatkaen kävelyään vasemalle puolelleen. "Voinko liittyä seuraasi ja kulkea mukanasi?" Hira pysähtyi, kääntyi haltiaanpäin ja nosti jälleen kulmakarvaansa. Nainen halusi nyt seuraa ja sitä tämä hankki väkisin, kenestä tahansa ja tämä saisi tällä kertaa kelvata.

//Tjaa no kai munki pitää mennä nukkuu ku huomenna koulua nii pahoittelen pienestä rivimäärästä^^
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 06 Joulu 2011, 13:10

// ei mitään ongelmaa ^^ //

Saphira jaksoi kierrellä Rohendironin ympärillä kuin tyytyväinen, kehräävä kissa. Aluksi haltia oli loukkaantunut tullessaan huijatuksi ja olisi halunnut vain jättää Saphiran oman onnensa nojaan, mutta pikkuhiljaa hänen ärtyneisyys lauhtui. Rohendiron ei ollut pitkävihainen tyyppi ja toisaalta, Saphira ei ollut edes huijannut niin pahasti, että siitä kannattaisi nostaa myrskyä. Vaikka Rohendiron oli suht vakava, hän osasi nauraa itselleen joissain tilanteissa. Ehkä tämä oli juuri sellainen, kaipasi vähän huumoria itseään kohtaan.
"Olisin mieluummin ollut väärässä."
Rohendironin kasvoille oli kohoamassa jo huvittunut hymy, kun hän kuuli Saphiran asuvan ihmiskylän lähellä.
Silloi haltian kasvot kivettyivät samantien. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä ihmisten tai näiden kätyrien kanssa. Saphiran tullessa lähemmäs, Rohendiron peruutti askeleen. Häntä ei haitannut, että muodonmuuttaja oli alunperin ollut ihminen, mutta se, että hän oli yhä tekemisissä niiden kanssa, oli kurjaa.
"Halusitko huijata minulta tietoa ihmisille samalla?"
Rohendiron sähähti hampaittensa välistä selvästi pahantuulisena. Hän ei aikonut kuitenkaan tehdä mitään Saphiralle, nainen ei saisi häneltä mitään tietoja ainakaan enää. Sitäpaitsi, muodonmuuttajia vastaan oli turhaa lähteä tappelemaan.
"En voi estää sinua siinä, mutta et voi seurata minua takaisin kotiini."
Rohendiron kääntyi sanojensa jälkeen ympäri ja lähti jatkamaan matkaansa kohti metsää.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 06 Joulu 2011, 18:34

~Saphira~

Nainen pyöritteli silmiään. "Tjaa no, ainakin tunteesi vaihtuvat nopeasti." Saphira kääntyi itsekkin ja lähti miehen perään. "Hei vaikka olen entinen ihminen, se ei silti tarkoita että olen kokonaan ihmisten puolella. Olen puolieeton, se ei silti estä minua puhumasta ihmiselle ja olla niiden puolella, se olisi ihan sama kun en saisi puhua nyt sinulle." Saphira jatkoi pitkästi juttujaan. "Tosissaan, miksi edes haluaisin sinulta tietoa, minä vihaan sotaa enkä välitä oikeastaan kummistakaan, haltioista tai ihmisistä, te kaikki olette turhia kun synnytätte sodan." Saphira jatkoi nopeammin ja hermostuneemmin kuin aikaisemmin.
Saphira katseli rennosti ympärilleen ja mietiskeli sitä sun tätä. "Minne olemme menossa?" nainen heitti tähän väliin kylmänrauhallisesti.
Taivas näkyi nyt selvästi kun puissa ei ollut lehtiä.
//Öh.. ei keksi mitään, mutta kirjota sinä semmonen romaani nii mullaki on jotain mistä kirjottaa (:
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 06 Joulu 2011, 22:03

Kuten Rohendiron arvelikin, Saphira lähti seuraamaan häntä. No, seuratkoon, ei tuosta haittaakaan olisi.
"Tunteeni eivät muutu, ainoastaan suhtautuminen sinuun."
Rohendiron mutisi ja jatkoi matkaansa reippaasti. Syksyllä pimeä saattoi yllättää nopeasti, eikä hän halunnut olla keskellä metsää, kun se tapahtui. Ainakaan kaksin Saphiran kanssa. Roherdiron huokaisi syvään ja pysähtyi hetkeksi, kääntyen nopeasti ympäri ja katsoi Saphiraa hetken aikaa silmiin.
"Haltiat eivät synnyttäneet sotaa, me puollustamme Äiti Maatamme, joka on ollut aina meidän. Olet liian nuori ymmärtämään asiaa, tyttöseni."
Rohendiron hymähti vähän ivallisesti ja kääntyi ympäri, jatkaen matkaansa.
"En tiedä, minne sinä aijot, mutta minä menen kotiin, johon sinun on turha edes yrittää. Suosittelen, että muutat itsesi joksikin vedenpitäväksi, illalla luultavasti sataa."
Rohendiron ei ollut ihan väärässä, ilmassa tuoksui sade ja harmaus, pilvet roikkuivat raskaina ja väsyneinä taivaalla. Olihan Saphira ihan miellyttävää seuraa, mutta Rohendiron ei vieläkään käsittänyt, miksi hän oli alunperin ollut kettu. Olisihan nainen saanut apua ihan kaksijalkaisenakin.
"Miksi edes halusit huijata minua, jos et halua minusta mitään?"
Rohendiron kysyi lopulta ja katsahti samalla toisella silmällä seuralaistaan. Teossa ei vain tuntunut olevan mitään kunnollista järkeä.

Tuuli yltyi hieman ja haltia kiersi ympärillään olevaa turkisviittaa hieman paremmin. Jos nyt alkaisi satamaan, puut eivät enää tuoneet mitään suojaa, ja heidän olisi keksittävä jotain muuta. Lähempänä asutusta tietysti olisi kaikenlaisia rakennuksia, osa hylättyjäkin, kuten pyhäköt, ladot tai karjasuojat. Tai jopa hylätyt asumukset. Mutta täällä keskellä metsää ei sellaisia ollut.
"Kaipaatko noin paljon seuraa, kun edelleen kuljet mukanani?"
Rohendiron ihmetteli pikkuisen, mutta hänen äänensä ja asenteensa alkoi olla paljon ystävällisempi ja vastaanottavaisempi Saphiraa kohtaan. Nähtävästi kyseessä oli vain vähän hupsu, mutta ihan mukava nainen, ei vakooja, joten Rohendiron soi lopulta hymyn tälle.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 06 Joulu 2011, 23:04

~Saphira~

Nainen hymähti kun toinen sanoi tämän olevan vielä kovin nuori. "No en ole sinua varmaan kovinkaan paljon nuorempi, ehkä noin.." Saphira hiljeni ja laski sormillaan. "Noin 60-70 vuotta." Tämä sanoi lopulta iloisena vastaukseensa. Nainen jatkoi kävelyään miehen takana, mutta lopulta otti miestä kiinni nopeuttamalla tahtia ja tullen Dironin oikealle puolelle. "on ehkä turhaa koittaa, mutta olen aika päättäväinen, joten.." Saphira lopetti lauseen kesken ja kohautti olkapäitään. Kun toinen mainitsi että voisi sataa, Saphira vilkaisi ylös. Oli totta että illalla voisi sataa, sillä pilvet näyttivät raskailta ja tummilta. "No en tiedä mikä olisi vedenpitävää, muuta kuin kodin katto." Saphira sanoi äänellään joka kuulosti kuin kangastaulua pitkin vedettäisiin sivellintä.
Saphira alkoi lopultakin tarkkailla enemmän ympäristöä, ja huomasi kuinka paljonkaan puut olivat tiheentyneet aikaisemmasta. He olivat kokoajan syvemmällä ja syvemällä metsässä. Saphira kuitenkin heräsi ajatuksista ja siitä kun nainen laski puiden määrän nousevan kokoajan, kun haltiamies sanoi jotain. "No, se on vaan niin että jos joku tapaa muodonmuuttajan jossain erimuodossa, tässä tapauksessa tapasit minut eläimenä, kettuna, niin en saisi paljastaa että olenkin oikeasti muodonmuuttaja." Saphira sanoi kehräävällä äänellään, kunnes hiljentyi. "Mutta näytin kuitenkin todellisen muotoni, koska ajattelin, ja ajattelen yhä, että en tapaa sinua luultavasti enään koskaan niin tuskin se edes haittaisi." Saphira sanoi korjaten entistä juttuaan. "Ja no, en kuitenkaan ajatellut loppuun asti..Sinähän voisit mennä valittamaan jollekkin toiselle joka haluaa tappaa minut, mutta et kai tee niin?" Saphira sanoi nyt hieman anovammalla äänellä. Nainen hyppäsi haltian eteen ja jatkoi kävelyään takaperin ollen mieheen päin. "Nyt kun jo kerroin tuonkin?" Saphira sanoi nyt jo hieman leikkisällä äänellä. Se oli todiste siitä että miesten seurassa Saphira ei vaan osannut olla tosissaan, koskaan. Hetken kummatkin olivat hiljaa, kävelivät ja vain tuuli tuiversi ja yksi tikka hakkasi puuta. Sitten Roherdiron alkoi puhua. " No kai olen, jos tapaan jonkun jonka kanssa voi puhua jostain, niin en voi lähteä nuin vain.." Saphira keskeytti lauseensa sillä ei kehdannut sanoa viimeisiä sanoja jos toinen taas rupeisi epäilemään. Vaadin aina jotain.. tämä neito lisäsi mielessään. Niistä sanoista mitä nainen jo sanoi ääneen, toinen voisi ruveta epäilemään mutta hyvällä tuurilla niin ei kävisi. Kun tämän nainen oli sanonut siirtyi tämä pois miehen edestä ja meni vasemalle puolelle haltiaa.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Joulu 2011, 20:26

Vaikkei Rohendiron juurikaan liikuttanut päätään, tai edes katsettaan, hän aisti helposti Saphiran liikkuvan jatkuvasti puoleta toiselle, tai haltian eteen. Rohendiron ei viitsinyt mainita, ettei ollut tarkoittanut ikää ainoastaan numeroina, vaan myös henkisenä aikuisuutena. No, ei Saphira oikeastaan ollut osoittanut mitään syytä epäillä älyään ja aikuismaista käytöstään, olihan tuo kuitenkin aika ovela nainen. Ainakin selitys muodonmuuttajien tavoista sai haltian itsensä ymmärtämään paremmin, miksi Saphira oli käyttäytynyt miten oli. Ehkei se ollutkaan tahallista kiusantekoa, kuten Rohendiron oli aluksi luullut. Hän ei ollut tavannut tarpeeksi muuttujia, jotta olisi täysin ymmärtänyt näiden sielunelämän ja tavat. Ehkäpä se oli haltia itse, joka ei ollut käyttäytynyt ikänsä mukaisesti.
"Mistä olet niin varma?"
Rohendiron katsahti nopeasti Saphiraa, vähän hymähtäen, naisen epäillessä heidän uudelleen tapaamista. Samalla haltia myös pudisti päätään.
"En tekisi. Ei minulla ole syytä antaa kenenkään satuttaa sinua."
Miksi edes kukaan haluaisi tappaa Saphiraa? Nainen oli aika vaarattoman oloinen ja tuskin hän oli mikään palkkamurhaaja, sellaiselta muodonmuuttaja ei näyttänyt, vaikka, varsinkin muuttujien tapauksessa, ulkonäkö saattoi pettää. Kirjaimellisesti.

Pieni hiljaisuus laskeutui heidän välilleen, mutta se ei ollut painostava ja ahdistava hiljaisuus, vaan sellainen mukavan rauhallinen ja odottavainen. Rohendiron seurasi nyt vaivihkaa katseellaan Saphiran menoa ja hymyili itsekseen. Mikäs kiire tässä nyt takaisin muka olisi? Rohendiron huokaisi lopulta syvään ja pysähtyi hetkeksi.
"Saphira, olen pahoillani, mitä sanoin aikaisemmin huijaamisesta. En usko, että tarkoitit mitään pahaa muodonmuutostempullasi."
Rohendiron osasi myöntää, jos oli ollut väärässä, eikä pelännyt pyytää anteeksi. Sovinnon merkiksi haltia ojensi kättään Saphiralle.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 08 Joulu 2011, 18:54

~Saphira~

Nainen käveli reipasta vauhtia miehen vierellä ja mietiskeli omiaan, niitä näitä, mitä tulisi ehkä tapahtumaan ja muitakin asioita.
Hetken siinä hiljaa ollessaan nainen hymähti toisen kysymykselle. Sitten tämä katsoi mieheen päin. "No en minä vain tiedä. En ole ainakaan vielä tavannut niitä tyyppejä mitä olen aikasemmin nähnyt niin miksi tapaisin sinut uudelleen?" Saphira käänsi katseensa pois ja alkoi muistella niitä ihmisiä, haltioita kaikkia taruolentoja joita tämä oli aikaisemmin tavannut. Tämä ei edes kuullut kun toinen lupasi olla kertomatta kenellekkään tämän taidoista. Siitä hiljaisuus alkoikin, kummatkin täysin hiljaa, ajattelivat omiaan. Saphira hymyili itsekseen. Tuolle on vaikea olla se hienostunut flirttaileva tyyppi.. Saphira vilkaisi sivusilmällään Roherdironia ja mietti tosissaan luonnettaan. Yleensä tämä oli ujo, mutta miehien edessä flirt-tyyppi, mutta nyt hän ei ollut kumpikaan niistä? Oliko Roherdiron muka todella ottanut Hirasta uuden puolen esiin? Sen puheliaan pälpättävän tyypin?
Sitten mies pysähtyi, Hira jatkoi kävelyään kunnes huomasi toisen pysähtyvän. Saphirakin pysähtyi ja pyörähti nopeasti ympäri miehen puoleen. Hetken aikaan mies oli hiljaa kunnes kertoi juttuaan. Saphiran kasvoilla kuuntelun ajan oli vakava, ja surullinen ilme. Kunnes mies oli lopettanut, nainen sai huulilleen virneen. "No ei tuo mitään, et ole ainoa joka on pahoittanut mielensä sen takia. Sitä paitsi et ole niitä pahimpia jotka ovat pahoittaneet mielensä loppuiäkseen eivätkä halua edes nähdä tai kuulla edes nimeäni." Saphira sanoi taas, jälleen surraavalla, pehmeällä äänellään. Tuliko se sama flirttaileva tyyli taas esille Saphirasta?
Hetken, parin sekunnin ajan saphira seisoi siinä ja katsoi miestä. "No, jäätkö tänne mädäntymään vai jatketaanko matkaa sinne jonnekkin minne olemmekaan menossa, tai ainakin sinä olet menossa?" Saphira sanoi neutraalilla äänellä.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 08 Joulu 2011, 23:52

Rohendiron hymähti ensin pikkuisen ja sitten naurahti aivan hiljaa. Mukavaa, että Saphira hyväksyi hänen anteeksipyyntönsä ja osasi ottaa sen vielä noin rennosti. Ei, ei muodonmuuttaja ollut lainkaan paha nainen, ainoastaan vähän kujeileva ja leikkisä, kuten keväinen tuuli. Ajatus sai haltian hymyilemään vielä enemmän.
"Ei näin pienestä pitäisi kyllä pahoittaa mieltään."
Rohendiron katseli ystävällisesti Saphiraa, ja samalla ehkä edelleen pahoittelevasti oman pikkumaisuutensa takia.
"Eikä minua haittaisi, vaikka näkisinkin sinut uudelleen."
Haltia jatkoi pian, kohteliaammalla äänellä ja jatkoi matkaansa. Heidän tosiaan oli, naisen sanojen mukaan, parempi liikkua. Rohendiron jätti mainitsematta, ettei Saphira voinut seurata häntä haltioiden kylään, nainen varmaan tiesi sen ihan itsekkin.
"Onko sinulla jotain paikkaa, mihin haluaisit mennä? Voin saattaa sinut."
Tarjous ei ollut pelkästään korvaus äskeisestä käytöksestä, vaan aitoa ystävällisyyttä ja reilua asennetta. Ja ehkä vähän myös siitä syystä, että jos jokin yllättäisi Saphiran, hänen ei tarvitsisi kohdata vastusta yksin. Vaikka Rohendironista ei varmana ollut paljoakaan apua muodonmuuttajalle, joka saattoi olla melkein mikä vain, taistelukykyinen olento.

Mutta oli ainakin yksi vihollinen, jota vastaan Saphiralla tuskin oli aseita. Nimittäin syyssää. Harmaat pilvet taivaalla alkoivat repeillä ja muutama sadepisara tipahti maahan.
"Tämäkin vielä.."
Rohendiron tuhahti vähän ärtyneenä. Metsässä he eivät kastuneet niin pahasti, mutta lehtien puuttumisen myötä, ennemmin tai myöhemmin he olivat kuin uitettuja rottia. Mutta eipä heillä paljoakaan vaihtothtoja ollut. He olivat keskellä metsää, ei täällä asunut ketään, ainakaan ihan heti. Haltia vain pudisti päätään turhautuneena, jatkaen matkaansa sateesta huolimatta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Demintty » 11 Joulu 2011, 17:57

~Saphira~

Saphira kuunteli toisen juttuja ja jatkoi yhä kävelyään hymyillen. "Jaa no.. Meneppäs se sanomaan sitten niille jotka vihaavat minua.." Saphira naurahti mutta mielessä silti pysyi ajatus siitä, mitä Hira oli tehnyt sen lisäksi, kun huijannut olevansa eläin vaikka sitä ei ollut. Jos uskallat.. Saphira lisäsi kuitenkin mielessään.
"Ei oikeastaan..Jään varmaan metsään jonnekkin matkanvarrelle, jos satun löytämään hyvän suojan.." Saphira vastasi nopeasti miehelle. Saphira alkoikin sen jälkeen katsella ympärilleen. "Jos sinua ei haittaa seurani, miksi en voisi tulla sinun luoksesi, kunnes ilta saapuisi, ja minä lähtisin?" Saphira kääntyi ympäri ja käveli jälleen takaperin.
Nainen katsoi miehen kasvoja hieman kummastunut katse päällä. Nainen ei tosiaankaan ymmärtänyt miksi ei voisi seurata miestä loppuun asti, halusiko mies vain olla kotonaan yksin, vaikka saisikin hirasta seuraa?
Nainen kallisti päätään, ja samassa meenasikin kaatua, nainen kompastui, puun juureen. Onneksi tämä kuitenkin pysyi pystyssä, ottaen valtikkansa tueksi taakse. Vaivalloisesti tämä nousi kunnon ryhtiin ja naurahti mieheen päin, kääntyen ympäri ja jatkaen matkaansa etuperin.
Saphira katsahti etusormeaan, pyöritteli sitä ja lopulta totesi että se on vinossa. Saphiran silmät kiinnittyivät sormeen ja hetkessä, sormi alkoi muuttaa suuntaansa suoraksi. Sitten Hira jatkoi taas hengitystä, äsken ollessaan hengittämättä. Tyytväisenä nyt tämä pyöritteli ja katsoi sormeaan, se oli nyt suorassa, hyvä näin.
Saphira katseli vielä hetken sormeaan, kunnes siihen tipahti vesipisara. Samassa Saphira käänsi päätään mieheen päin, joka kirosi sadetta. "No sinähän ainakin arvasit tämän." Saphira levitti suulleen hymyn. Saphira kuitenkin otti sen pois, kun näki miehen ärtymyksen. ja hän sanoi että mielialansa eivät muutu..? Saphira katsoi kun mies kiihdytti tämän ohitse. Saphirakin nopeennutti vauhtiaan tullen miehen vierelle. "Heei, ei tämä nyt noin paha voi olla. Kyllähän me nyt jonnekkin voidaan mennä suojaan." Saphira katsoi huvittuneesti miestä joka käveli tämän vierellä. sitten vaaleaverikkö alkoi miettiä sanojaan. Joo, kasvatanko minä päästänni littanan jotta se olisi suoja? Saphira turhautui ajatuksiinsa.
Demintty
 

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Joulu 2011, 20:21

Parhaansa mukaan Rohendiron koetti suojata itseään sateelta pitkällä viitallaan. Se oli kestävä ja paksu villaviitta, ja kesti kyllä sateen, mutta ei pidemmän päälle. Jos se kastui läpimäräksi, kankaasta tulisi raskas ja ikävä kantaa yllä, ja se pitäisi luultavasti jättää johonkin tai yrittää antaa kuivua. Hyvin kurja tilanne, miksi juuri nyt piti sataa, kun heillä ei ollut mitään suojaa päänsä päällä? Mutta asioiden hyvä puoli oli, Rohendiron ei ollut tilanteessa yksin. Saphira piti hänelle edelleen seuraa, ja haltia hymyili aina pikkuisen, kuullessaan naisen puheen.
"Olen pahoillani, mutta asun haltiakylässä. Sinne ei voi tuoda ulkopuolisia, ja vaikka oletkin upea nuori nainen, et ole tarpeeksi haltioiden puolella, jotta antaisin sinun astua kyläämme. Älä ota henkilökohtaisesti, en päästäisi sinne ketään."
Rohendiron vähän taputti Saphiraa lohduttavasti päälaelle, ennen kuin jatkoi reippaasti matkaa, väistellen isoja, kaatuneita runkoja ja sateen liukastuttamia kiviä. Kyllä täältä varmaan jokin suoja löytyisi, olihan metsä täynnä eläinten ja luonnon muovaamia erilaisia rakennelmia. Varsinkin ikivihreä kuusi oli loistava sateensuoja, jos mitään muuta ei löytyisi.

Oli onni onnettomuudessa, että he olivat keskellä metsää.
"Hei, voimme kuivatella tuolla."
Rohendiron osoitti kahta puunrunkoa, jotka olivat kaatuneet vastakkain, ja jonka päälle oli kertynyt vuosien saatossa risuja, sammalta, versoja sun muuta, ja muovannut puista luonnollisen pikku majan. Tietty siellä saattoi myös olla talviunilla oleva karhu, mutta Rohendiron ei uskonut niin. Paikalla ei ollut mitään villieläimiin viittaavaa, joten haltia uskaltautui majan edustalle ja lopulta sisään. Eihän se täydellinen ollut, mutta piti sateen.
"Huh, eiköhän tämä käy hetkeksi."
Forte
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron