Harjoitusten häiritsijä // Aksutar

[Aksutar]

Nuorempi ilmoitti, ettei lohikäärme hänen päiväänsä häirinnyt millään tavalla. Hyvä, kai? Ei Lounatuuli tiennyt miten tuohon tietoon olisi pitänyt reagoida, joten lohikäärme tyytyi hymähtämään pienesti. Lohikäärme ei kuitenkaan ollut ainoa joka kuuli ja aisti lähestyviä kulkijoita. Hetken kaksikko seisoi täydessä hiljaisuudessa, odottaen josko jotain näkyisi, kunnes Lounatuuli käännähti ympäri ja lähti kävelemään poispäin äänistä.
En tiedä sinusta, mutta minä en halua ottaa selvää mitä sieltä tulee.. joten suosittelen, että lähdemme tyynesti pois, välttääksemme yhteentörmäyksen mahdollisen vaaran kanssa Lohikäärme totesi, odottaen että tyttö lähtisi mukaansa kävelemään turvaan.

Et muuten ole sanonut nimeäsi Lounatuuli huomautti ohimennen, vilkaisten nuorempaansa Olettaen että sinulla joku nimi on?
Kai noin inhimillisellä olennolla nyt nimi oli.. Olisi suorastaan sääli, jos noin nätti ja suloinen olento ei omistaisi minkäänlaista nimeä. Mutta ei sitä koskaan tiennyt. Joten moisen kysymyksen kanssa piti olla varovainen. Jos joku siitä vaikka mielensä pahoittaisi.

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Nainen vilkaisi toista ja nyökkäsi pienesti. Hän vilkaisi vielä siihen suuntaan mistä ääni oli tullut ja lähti sitten kävelemään tuon herran perässä. Hän raahasi viikatettaan hetken aikaa perässään, ennen kuin kuuli toisen huomautuksen, jonka jälkeen seurasi siihen liittyvä kysymys, mikä sai naisen naurahtamaan pienesti.
"Onhan minulla.. Olen Chika", hän sanoi hymyillen pienesti ja katsoi tuota miestä sitten hiljaa.
"Onko sinulla sitten nimeä?", hän jatkoi ja hymyili edelleen ihan pienesti, mutta niin että sen huomaa silti.
Chika nosti viikatteensa olalleen ja käveli miehen vierellä. Hän katseli hieman ympärilleen ja hipaisi niitten puitten runkoja, joitten ohitse hän käveli. Nainen käänsi katseensa takaisin vaaleahiuksiseen herraan ja kallisti hieman päätään.

[Aksutar]

No, neito kertoi suloisen nimensä hymyn kera, saaden yllättäen myös lohikäärmeeltä hymynpoikasta vastaukseksi omaansa. Sitä seurasikin kysymys lohikäärmeen nimestä. Lounatuuli hymähti pienesti, samalla kun vilkaisi ympäristöä.
Kutsuvat Lounatuuleksi vaikkei se oikea nimeni olekaan Lohikäärme kertoi, katseen laskeutuessa takaisin nuoreen neitoon, sen pienen hymyn kera.
Lohikäärme oli avaamassa suutaan uudemman kerran, mutta tällä kertaa mies ei saanut sanaakaan sanottua, kun pusikoiden välistä suhahti nuoli. Nuoli oli tosin huonosti tähdätty, jos kohteena oli joko Lounatuuli tai Chika, sillä se tärähti suoraan muutaman metrin päässä olleeseen puuhun. Kun nuoli oli ammuttu, alkoi pusikosta kuulua lähestyviä, nopeita askelia, eikä aikaakaan kun paikalle oli pöllähtänyt ihminen jos toinenkin. Selvästi partioiva rykmentti, joka oli havainnut friikki kaksikon matkansa varrelta ja päättänyt hoidella nuo pois päiviltä. Kuten käskyt todennäköisesti kävivät.

Lounatuuli käännähti saman tien ympäri kun miehet lähtivät hyökkäykseen. Alta aikayksikön muutti humanoidi muotonsa todelliseensa, paljastaen nyt monen metrin pituisen olomuotonsa myös Chikalle. Valkea lohikäärme ei ollut yhtään innoissaan tästä häiriöstä ja sen pystyi näkemään tuon kasvoiltakin. Kita rävähti auki ja ilmoille pääsi varoittava, korvia riipivä karjaisu, joka pysäytti miehet niille sijoilleen harkitsemaan, kannattaisiko heidän nyt käydä lohikäärmeen kimppuun. Eivät he olleet varautuneet kaatamaan mitään karhua isompaa.
Nouse selkään. Lounatuuli totesi Chikalle, samalla kun sinisten silmien palava katse tarkkaili alati kuolevaisten liikkeitä. Yksinkin virhe liike ja lohikäärme olisi heidän kimpussaan. Lounatuuli halusi kuitenkin välttää yhteenoton hän oli jo tämän sodan myötä saanut arpia jos toisiakin kehoonsa ja toivoikin nyt, että Chika tekisi hänen pyyntönsä mukaisesti, jotten lohikäärme pääsisi lähtemään lentoon tyttö mukanaan sen verran ritarillinen persoona Lounatuuli oli, ettei aikonut jättää Chikaa tänne ihmisten armoille!


// OMGKDJFFJF ACTION! >:P //

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Miehen kertoessa erikoisen nimensä nainen nosti hieman toista kulmaansa. Siitä nimestä tuli jotenkin mieleen raikas ja puhdas ilma ja kauniin sininen väri. Siitä tuli kuitenkin myös mieleen lounas ja naisella alkoikin jo olla vähän nälkä, kun hän ei ollut vähään aikaan mitään syönyt. Nainen naurahti pienesti ajatuksilleen ja nosti katseensa takaisin vanhempaan mieheen. Hän oli kysymässä mikä tuon herran oikea nimi sitten oli, mutta sulki sitten suunsa. Hän ei halunnut kysellä liikaa, vaikka olikin utelias naikkonen. Mutta toisten yksityisyyttä piti kunnioittaa. Ehkä toinen kertoisi sen sitten myöhemmin jos haluaisi. Chika liikautti korviaan, kuullessaan ääniä hieman kauempaa. Nopeita askelia ja jonkinlaista puhetta. Nainen käänsi katseensa siihen suuntaan ja huomasi puitten lomasta syöksyvän nuolen. Se osui hieman kauemmas kaksikosta puun runkoon ja jäi siihen törröttämään. Chika nosti hieman kulmiaan ja käänsi katseensa takaisin siihen suuntaan, mistä nuoli oli tullut. Muutama ihmismies juoksi heitä päin ja osoitti heitä aseillaan. Chika käänsi katseensa Lounatuuleen ja astui hieman taaemmas, tuon muuttaessa muotoaan. Nainen räpytti pari kertaa silmiään ja tuijotti miehen uutta ulkomuotoa. Siivettömän lohikäärmeen avatessa suunsa, Chika ajatteli että miehen suusta tuleva tulikin oli jotenkin vaalean sinistä, mutta tulen syöksemisen sijaan, mies päästikin suustaan kamalan karjaisun. Nainen räpytti uudestaan silmiään ja asetti kätensä korvilleen. Ihmiset eivät tietenkään kuulleet tätä karjaisua yhtä hyvin kuin tämä kettunainen, joten he eivät voineet tietää että hänen korvansa tuntuivat murenevan pieneksi tomukasaksi. Hän kuitenkin tunsi korvansa käsissään, joten siitä ei ollut mitään pelkoa. Toisen pyytäessä hänen nousevan selkäänsä nainen vilkaisi nopeasti ihmisiä ja kiipesi sitten ketterästi kauniin värisen lohikäärmeen selkään. Nainen hymyili pienesti ja piti hellästi Lounatuulesta kiinni. Hänestä olisi ollut jännittävämpää jäädä tappelemaan, mutta vanhempaa pitää kuunnella. Ja Chika nyt muutenkin tottelee yleensä vanhempaansa, joten miksei hän tätäkin herraa kuuntelisi.

[Aksutar]

Chika nousi kuin nousikin nätisti selkään. Hyvä, Turha sitä käydä taistelemaan ja kuluttamaan voimiaan, kun pakoon pääsi huomattavasti helpommalla. Vastoin yleistä käsitystä lohikäärmeistä, Lounatuuli ei pitänyt taistelemisesta turhantähden. Lohikäärme kunnioitti jokaista elävää olentoa, eikä henkeä tohtinut toiselta riistää tuntematta tuon sisintä.. Pakon edessä kyllä Lounatuulestakin löytyi se armoton peto, joka ei katsonut vihollisen ikään, sukupuoleen tai rotuun, päästäessään tuon hengestään.
No, kun kettutyttö oli selässä ja piti varmasti kiinni, kohottautui Lounatuuli ilmaan. Paikoilleen jähmettyneet miehet tajusivat kaksikon pyrkivän pakoon ja totta kai halusivat leikkiä sankareita, yrittäen estää lohikäärmeen ja friikkitytön pakoyrityksen. Niinpä nuolet alkoivat lentämään kohti kaksikkoa. Lounatuuli ei aikonut jäädä paikoilleen teräaseiden lennellessä, vaan lähti saman tein liikkeelle. Osa nuolista osui valkeaan lohikäärmeeseen tuo kun ei ollut kovin vaikea maalitaulu mutta vain harva niistä pääsivät iskeytymään suomujen läpi. Muutama nuoli jäi kiinni serpentiin, mutta se ei estänyt menoa. Lounatuuli saattoi kuitenkin vain toivoa, ettei yksikään nuoli osunut Chikaan.. tuo tuskin oli yhtä paksunahkainen olento, mitä lohikäärme?

Suunta kävi läpi lehmuston, aina puiden latvojen ylle ja siitä suoraan taivaalle. Lohikäärmeen kadotessa puiden yläpuolelle, oli ihmisten enää vaikea ampua nuoliaan. Pian he olivatkin jo kuolevaisten nuolien kantamattomissa. Lounatuuli kuitenkin lisäsi vielä korkeutta, ihan vain varmuuden vuoksi. Ei sitä koskaan tiennyt, jos keskellä pientä metsäaukeaa olisikin kokonainen lohikäärmeen tapporyhmä, joka olisi valmis ampumaan alas jokaisen lohikäärmeen joka lähettyville sattui!
Oletko kunnossa? Lounatuuli kysyi vilkaisten pienesti sivusilmällä Chikaan, samalla kun kaksikko kohosi jo alimpien pilvien korkeudelle.

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Nainen piti lohikäärmeestä kiinni, kun nuo lensivät ylöspäin. Hän tajusi muutaman nuolen lentäneen suoraan hänen kasvojensa ohitse, kun hän nojautui kurkistamaan alaspäin ja hän räpytti hieman hämmästyneenä silmiään. Kettunainen painautui hieman enemmän lohikäärmettä päin ja mutristi hieman alahuultaan. Vaikka nainen osasikin lentää jonkin verran, hän ei silti pitänyt korkeista paikoista. Mutta ei lohikäärmeellä oikein muita mahdollisuuksia ollutkaan, kun alapuolella olevat ihmiset yrittivät ampua sen alas. Tosin tuo ei näyttänyt vahingoittuvan nuolien iskuista yhtään, joten Chikan ei tarvinnut varmastikkaan huolehtia hänestä. Ellei tuo sitten vain peitellyt tuskaansa. Chika huomasi viikatteensa alkavan valua känen käsistään, joten hän yritti toisella kädellään siirtää sitä hieman enemmän itseensä päin. Samalla nainen sai käsivarteensa ruman ja noin pari senttiä syvän viiltohaavan, jonka yksi nuoleista aiheutti. Nainen irvisti pienesti ja katsoi verta vuotavaa haavaa hiljaa.

Toinen kysyi häneltä jotakin ja nainen vain päästi suustaan pienen "mm" -äänteen. Hänen käsivarteensa sattui hieman, ja voi olla että hän kuolisi verenpuutteeseen jossain vaiheessa, ellei haavalle tehtäisi jotain, mutta kyllä hän muuten oli kunnossa.
"Täytyy kai laskeutua jossain, että voin sitoa tämän haavan", hän sanoi ja irvisti taas.
Kylmä ilma sai haavan kirvelemään vähän, mutta oli Chika pahempiakin joutunut kokemaan.
"Oletko sinä kunnossa?", hän kysyi sitten ja silitteli Lounatuulta hieman, ennen kuin tarttui taas viikatteeseensa ja tuohon herraan.

[Aksutar]

Lohikäärme ei saanut kysymykseensä vastaukseksi juuta taikka jaata. Pian tyttö kuitenkin ilmoitti, että heidän pitäisi laskeutua johonkin, jotta saisi haavansa hoidettu. Nyt sinijouhinen lohikäärme vilkaisi kunnolla selässään istuvaan neitokaiseen, huomaten tuon vuotavan melko lahjakkaasti. Lohikäärme hymähti pienesti, samalla kun suolaisen veren haju hiipi sieraimiin. Neidon piti päästä hoitamaan haavansa, ennen kuin kävisi pahemmin.
Ennen kuin Lohikäärme ehti esittää jatkokysymyksen, oli Chika tiedustellut lohikäärmeen kuntoa.
Elossa, en mitään pahempaa.. Pitää nyppiä nuolet irti kun laskeudumme, mutta selviän Lounatuuli totesi pienesti hymyillen.


Minne haluaisit laskeutua? Lounatuuli kysyi kaksikon lentäessä taivaiden halki onko sinulla itselläsi mukana haavan hoitoon tarvittavia välineitä vai pitääkö meidän vierailla jossain kylässä? Lohikäärme jatkoi, ilmoittaen näin olevansa valmis auttamaan neitokaista haavansa kanssa. Eihän hän voisi tuota hylätä vuotamaan minnekään. Lohikäärmeen omatunto ei sallinut sitä.. Ehkä hänessä oli myös vähän sitä ritarillista karismaa.

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Nainen kohautti hieman olkiaan toiselle vastaukseksi, mutta koska toinen ei sitä näkisi tai kuulisi, hän päätti vastata toisen kysymykseen ihan sanoin.
"Jonnekkin mistä kukaan ei löydä meitä ja ala taas ampumaan nuolillaan", tuo sanoi ja hymähti pienesti.
Toinen kysyi uuden kysymyksen. Ihmiskettu piteli kättään haavansa päällä.
"Kai meidän pitää jostain käydä hakemassa jonkinlaisia tarvikkeita. Omien vaatteidensa repiminen haavojen ympärille, ei nimittäin ole hirveän mukavaa puuhaa", hän vastasi toiselle ja hymähti pienesti.
Nainen nojautui hieman toista päin ja asettautui vatsalleen makaamaan toisen selälle, niin että jalat kuitenkin olivat toisen ympärillä. Tuo katsoi hiljaa eteensä ja sulki sitten silmänsä pienesti hymyillen.
"Olet kauniin värinen", hän sanoi pian ja naurahti hieman.
Nainen avasi silmänsä ja silitteli sormillaan toisen suomuja.

[Aksutar]

Chika ehdotteli että kaksikko laskeutuisi jonnekin, mistä heitä ei löydettäisi. Lounatuuli alkoi hetken miettimään minne he voisivat mennä, samalla kun Chika kertoi että sidetarpeet voisivat olla mukavat, ettei tarvitsisi omia vaatteita alkaa repimään. Tottahan se oli. Tosin, Lohikäärmeelle se oli se ja sama repesivätkö kangaspalat ja oliko kehoa ylipäätään verhoamassa minkään asteen riepuja. Siveellisyys syistä Lohikäärme kuitenkin käytti vaatteita humanoidin muodossaan.
Nuoremman kommentoidessa lohikäärmeen väritystä, ei Lounatuuli voinut olla hymähtämättä pienesti.
Kiitos Oli vastaus tuohon kohteliaisuuteen, samalla kun valkoiset suomut tunsivat neidon sormien liukuvan yllään.

Mutta minä vien sinut nyt turvaan.. Lounatuuli totesi lähes heti perään, samalla kun suuntasi lentonsa kohti vuoria, kohti omaa kotiluolaansa. Mihinkään ihmisten asuttamaan kylään he eivät voineet mennä. Lounatuuli olisi alta aikayksikön seivästettynä, ehkä Chikakin. Haltioiden piilopaikka ei ollut vaihtoehto, sillä Lounatuuli ei tiennyt oliko sinne viisasta viedä Chikaa.. ties vaikka tuo olisi ihmisten puolella.. Joten matka kävi kohti Lounatuulen omaa kotiluolaa, jonne tuo oli hamstrannut kaikkea enemmän tai vähemmän tarpeellista.
Kotiluola ei ollut kovin korkealla vuorilla, joten lämpötilakaan siellä ei ollut liikaa pakkasen puolella. Lisäksi näin matalalla sijaitseva luola ei houkutellut muita lohikäärmeitä yrittämään luolan valtausta, joten Lounatuuli sai olla lähes aina rauhassa. Lounatuuli lennähti sisään luolaan ja laskeutui sen perälle, päästäen Chikan alas selästään ennen kuin muuttui jälleen humanoidiksi. Kehossa olleet muutamat nuolet jäivät yhä ihoon kiinni, ollen nyt sijoittuneena anatomisesti samoille paikoille miehen kehossa, mitä ne olivat lohikäärmeelläkin olleet. Lähinnä siis hartioiden etu ja takapuolella.
Luolan perällä tosiaan oli muutama suuri kasa kaikkea epämääräistä, lähinnä arkiesineitä ihmisille ja haltioille, kuten vaikkapa seinäkello, tyynyjä, aterimia, kirjoja.. Lohikäärme oli vain tuntenut pakottavaa tarvetta hamstrata jotain luolansa perälle.
Odota hetki.. Lounatuuli totesi käydessään penkomaan kasoja, kunnes löysi toisen kasan kätköistä vanhan, mutta puhtaan paidanriekaleen, josta saisi hyvin harsotarpeita nuoremman haavaan tarvitsetko apua sen hoitamisessa?

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Toinen lensi kohti luolaa ja ihmiskettu nousi taas istumaan, ettei hänen verensä tahraisi toisen suomuja. Hän piteli kättään edelleen haavansa päällä ja katsoi lähenevää luolaa hiljaa. Lounatuulen lentäessä sisälle luolaan, nainen katsoi valmistautui jo hyppäämään pois tuon selästä. Toisen laskeutuessa, Chika liukui alas toisen selästä ja asetti viikatteensa maahan. Hän katsoi haavaansa hetken aikaa ja käänsi sitten katseensa Lounatuuleen, joka muutti jo muotoaan takaisin ihmismuotoon. Nuolet törröttivät miehen hartioiden etu- ja takaosista. Toinen ei kuitenkaan näyttänyt välittävän niistä oikein yhtään, joten Chikan ei tarvinnut ruveta irroittelemaan niitä ainakaan vielä. Tosin jos toinen selvisi niistä itse, eikä halunnut että ihmiskettu rupeaisi niitä pois vetelemään. Lounatuuli meni penkomaan luolan perällä olevia tavaroita ja Chika istui viikatteensa viereen. Hän katsoi toisen käsissä olevaa paitaa hetken aikaa, ennen kuin hymyili pienesti.
"Kai minä vähän..", tuo vastasi hiljaa ja siirsi kätensä pois haavansa päältä.
Hän katsoi sitä hetken aikaa ja irvisti pienesti. Nainen naurahti kuitenkin hieman ja nosti katseensa takaisin tuohon humanoidiin. Chika pyyhki veristä kämmentään hameensa helmaan ja ojensi sen sitten paitaa päin, joka oli tuolla herralla.

[Aksutar]

Neito kävi myöntämään, että tulisi tarvitsemaan ehkä hieman apua. Käsivarsissa olevat haavat syvemmät ainakin olivat harvinaisen hankalia hoitaa itse. Lohikäärme katseli hetken aikaa Chikan touhuja, kunnes neito kävi ojentamaan kättään kohden lohikäärmettä. Sen sijaan, että olisi antanut repaleisen paidan toiselle, kyykistyi lohikäärme Chikan viereen tutkimaan tuon haavaa. Yksi kehossa törröttävistä nuolista oli vähällä sohaista Chikan silmään, lohikäärmeen kyykistyessä. Lounatuuli tuhahti pienesti ja repäisi kyseisen nuolen irti nahastaan. Lohikäärme vuosi pienesti verta, mutta ei läheskään niin fataalisti mitä Chika. Hän selviäisi ja omista mahdollisista pienistä kivuista huolimatta, Lounatuuli keskittyi Chikaan täysin.

Sininen katse selasi haavaa hetken, kunnes katse nousi kohtaamaan kauniimman silmät.
Voisin polttaa sen umpeen.. ettet kuiviin vuotaisi.. Pelkkä haavan sitominen näillä resursseilla tuskin auttaa kauheasti.. tai no, miten itse haluat Lohikäärme kertoi, samalla kun valkea käsi nousi repimään muitakin nuolia irti kehostaan. Eipä niitä onneksi montaa ollut.


// Jos Chika suostuu, niin hittailen sitten seuraavassa viestissä vähä~ //

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Toinen ei antanutkaan paitaa naiselle, vaan istui tämän eteen ja alkoi itse tutkimaan käsivarressa komeilevaa haavaa. Yksi nuolista meinasi osua naista silmään ja tuo siirsi nopeasti päätään hieman taaemmas. Hän räpytteli hieman hämmästyneen näköisenä silmiään, mutta naurahti sitten pienesti itsekseen ja katsoi kun toinen veti nuolen irti itsestään. Chika kutristi hieman kulmiaan, mutta käänsi sitten katseensa takaisin haavaansa, joka vuoti verta. Pieni huimaus alkoi jo tuntumaan naisen päässä ja tuo siirsi toisen kätensä otsalleen, vetäen syvään henkeä. Toinen tutki hänen komeaa haavaansa ja nosti sitten katseensa kohtaamaan tämän neidin katseen. Chika laski otsalla olevan kätensä alemmas, ja piteli sillä kipeää kättään. Nainen nyökkäsi pienesti toisen kysymykselle ja hymyili hieman vinosti. Kuiviin vuotaminen ei kuulostanut hirveän mukavalta vaihtoehdolta, joten toinen saisi ihan rauhassa polttaa haavan umpeen, jos se tähän auttoi.
"Kyllä se käy", hän vastasi vielä toisen kysymykseen ja jäi sitten katsomaan kun toinen repi loputkin nuolet irti kehostaan.
Nainen kallisti hieman päätään ja puri hieman poskeaan sisältäpäin.

//No problem~

[Aksutar]

Chika kävi myöntymään haavan polttamiseen. Hyvä, tuo meinaan oli jo kovaa vauhtia vuotamassa kuiviin. Kuten todettu, täällä ei oikein muuta ollut, millä verenvuodon olisi saanut tyrehtymään nopeasti. Niinpä lohikäärme nyökkäsi pienesti ja kävi lämmittämään kitaansa. Kädet hakeutuivat nuoren neidon haavoittuneelle käsivarrelle, ottamaan tukevan, mutta hellän otteen tuosta. Irti ei kuitenkaan päästettäisi, vaikka neito kävisi rimpuilemaan. Parempi se vain pakottaa toimenpide loppuun, ennemmin kuin yrittää monta kertaa suorittaa se loppuun asti, jos toinen kättään kävi kokoajan repimään pois.
Kun suu oli käynyt hehkuvan kuumaksi, avasi mies leipäläpensä ja kävi kumartumaan Chikan käden puoleen. Liskomainen pitkä, kuumana hehkuva kieli työntyi ulos mutta pysähtyi vielä hetkeksi paikoilleen. Nopea vilkaisu Chikaan, jonka jälkeen kieli painettiin sen pahemmin kyselemättä vasten haavaa. Lohikäärme kirjaimellisesti nuoli haavan umpeen. Hitaasti edeten alhaalta ylöspäin, varmistaen, että haava myös paloi umpeen, eikä jatkanut heti vuotamista. Toimenpide kuitenkin suoritettiin mahdollisimman nopeasti, eihän hän halunnut piinata Chikaa yhtään sen enempää polttelevalla tuskalla, kuin oli tarve.

Kun Toimenpide oli suoritettu loppuun, vetäytyi Lohikäärme kauemmas neidosta, päästäen irti tuon kädestä. Omat kätensä pysyivät kuitenkin Chikan lähettyvillä, mikäli tuo kävisi heikkoa oloaan kaatumaan mihinkään suuntaan, olisi lohikäärme valmis nappaamaan tuon omaan syliinsä.


// Theeere we go //

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Nainen katsoi toista hetken aikaa, ennen kuin käänsi katseensa takaisin haavaansa. Hän puri poskensa sisäpintaa hetken aikaa, ennen kuin tajusi että toinen oli jo kumartumassa hänen haavaa kohti. Ihmiskettu käänsi katseensa pois kädestään ja toisen kuumasta kielestä. Hän tuijotti jonnekkin kaukaisuuteen ja alkoi ajattelemaan jotakin muuta, josko se saisi ajatukset pois siitä, että hän tuntisi pian varmaan aika pahaakin kipua. Nainen tunsi pian toisen kielen haavallaan. Hän päästi suustaan pienen äännähdyksen ja puristi silmiään enemmän kiinni. Naisen teki mieli perua se, että oli juuri antanut toiselle luvan tähän, mutta mielummin hän tunsi hetken kipua, kun että vuotaisi tuskallisesti kuiviin. Chika raotti hieman silmiään ja käänsi katseensa takaisin lohikäärmeeseen, joka nuoli haavaan umpeen. Hän olisi voinut nauraa, jos olisi ollut sivustakatsoja, mutta ei tämä tällä hetkellä oikein naurattanut. Toinen lopetti pian ja päästi naisen kädestä irti. Chika katsoi kättään hetken aikaa, ennen kuin hymyili tuolle herralle hieman heikosti.
"Kiitos", nainen sanoi hiljaa ja katsoi pientä verilätäkköä, jonka päällä hän istui.
"Anteeksi.. Pilasin luolasi", tuo jatkoi naurahtaen, mutta horjahti melkein heti.
Chika räpytti pari kertaa silmiään ja otti molemmilla käsillään luolan lattiasta tukea. Häntä huimasi hieman. Nainen sulki silmänsä ja huokaisi pienesti.

//Jotenkin tosta sun roolauksestasi tuli sellanen aww-kohtaus, vaikkei toi oikein mitenkään suloista ollutkaan :DD

[Aksutar]

Operaatio ei selvästikään ollut kovin mieluinen, ymmärsihän sen. Mutta pakko se oli tehdä. Ennemmin Lounatuuli katsoi naisen hetkellistä tuskaa kuin antaisi tuon vuotaa kuiviin omassa kotiluolassaan. Sininen katse seuraili nuoremman jokaista liikettä, tarkkaillen kuitenkin lähinnä tuon kasvoja. Kiitokseen vastattiin pienesti hymähtäen, mutta Chickan käydessä huomauttamaan luolan pilaamisesta, harhautui katse verilätäkköön. Kauaa katse ei kuitenkaan pysynyt tuossa petomaisten vaistojen herättäjässä, vaan nousi takaisin neitoon joka oli vähällä tuuskahtaa lattialle.
Taitaa heikottaa? Lounatuuli kävi lähinnä toteamaan itsestään selvyyden, samalla kun siirtyi kontiltaan istumaan lootusasentoon Chikan vierelle. Päästyään istumaan, kävi kaksimetrinen mies nostamaan huomattavasti pienemmän neidon syliinsä, jossa tuo sai istuttua mukavasti ja lämpimästi, nojaten lohikäärmeeseen mikäli mieli. Tämä siksi, koska Lounatuuli ei uskonut lattian olevan kovin mukava paikka istuskella kun oli muutenkin heikko olo.

Eikä luolani nyt yhdestä verilammikosta pilalle mene Olenhan sentään lohikäärme, täältä löytyy eläimen jos toisenkin verta Käärme kävi huomauttamaan vilkaisten nopeasti ympärilleen, etsiäkseen luolan perukoilta kuivuneita veritahroja, joita tuppasi tulemaan aina ruokaillessa
Mutta ehkä sinun olisi paras levätä?


// :) Onko Chikalla muuten otsahiukset vai onko sen pehko kokonaan saman mittainen? //