Harjoitusten häiritsijä // Aksutar

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Nainen nyökkäsi pienesti toisen kysymykselle ja hymähti pienesti. Hän vilkaisi käsivarttaan, josta ei enää valunut verta ja käänsi sitten katseensa takaisin lohikäärmeherraan. Hän katsoi tuon puuhia, kun tuo siirtyi istumaan lootusasentoon tämän vierelle. Nainen nosti hieman toista kulmaansa ja piteli oikeaa kättään otsallaan. Hän raotti hieman suutaan ja hengitti hiljaa ja äänettömästi hetken aikaa suunsa kautta, ennen kuin sulki sen ja hengitti taas nenänsä kautta. Hän katsoi toista hieman kummissaan, kun tuo nosti tämän syliinsä. Nainen räpytti pari kertaa ihmeissään silmiään, ennen kuin kuitenkin uskaltautui nojaamaan miehen rintakehää vasten. Chika hymyili toiselle pienesti, vaikkei tuo sitä varmaan huomannut, koska nainen piti kasvojaan hieman alaspäin suunnattuna ja pää oltiin muutenkin painettu toisen rintakehää vasten. Ihmiskettu sulki silmänsä hetkeksi aikaa, koska huimaus pahentui hieman, mutta hetken päästä hän avasi taas silmiään ja vilkaisi käsivarressaan olevaa haavaa. Nainen kuljetti etu- ja keskisormeaan haavan päältä, mutta laski sitten molemmat kätensä syliinsä ja puristi huuliaan tiukasti yhteen. Toinen huomautti ettei verilammikko haitannut, koska luolasta löytyi muutenkin joidenkin eläimien verta. Chika ei silti oikein ollut tyytyväinen siihen, vaan tuijotti hetken aikaa verilammikkoaan, aivan kuin se olisi pelkällä katseella kadonnut jonnekkin. Chika ei ollut moneen vuoteen istunut tällä tavalla kenenkään sylissä, joten tämä oli hieman kiusallista ja vaikutti oudolta. Nainen toivoi myös ettei ollut liian painava, vaikkei hänen vartalostaan löytynytkään ylimääräistä lihaa.

//Etuhiukset, jotka menee oikean silmän päältä~

[Aksutar]

Mitään sanallista vastausta ei enää kuulunut lohikäärmeen puheisiin. Ehkä hyvä. Ehkä neito vain yritti päästä uneen. Lepo olisi tuolle varmasti enemmän kuin hyväksi.. Tuskin tuo jaksaisi kauaa enää hereillä pysyäkään. Tai ken tietää, ei Lounatuuli osannut arvioida tämän olennon energiamäärää. Lohikäärme pysyi kuitenkin hiljaa ja silmäili syliinsä nostettua ihmiskettua. Eipä tuo kovin kummoinen olento loppujen lopuksi ollut.. Oli sitä oudompiakin otuksia nähty. Sitä Lounatuuli ei kuitenkaan ääneen käynyt sanomaan, vaan päätti pitää suunsa yhä kiinni.

Katse nousi pian Chikasta luolan suuaukolle, tuijottamaan ulos viilenevään iltaan. Aurinko alkoi jo laskemaan, eikä kuluisi montaakaan tuntia, kun se olisi horisonttiin laskenut. Lisko hengitti tasaisen rauhallisesti. Tuo kävi lämmittämään omaa kehoaan normaalin ruumiinlämmön yläpuolelle, ihan vain silkkaa huomaavaisuuttaan. Chikalla varmasti oli kylmä, tai vähintään viileä olo. Lohikäärme kävikin hohkaamaan mukavan lämmintä, kotoisaa lämpöä. Lohikäärme ei muistanut edes milloin olisi viimeksi käynyt lämmittämään jotakuta omalla ruumiinlämmöllään.. No, Chika taisi olla ensimmäisiä jotka saivat lohikäärmeen tekemään tuon ystävällisen eleen toiselle.


// Selema~ Btw jos haluat, niin tee aikahyppy sikäli mikäli Chika käy nukahtamaan. Olin nyt niin kakka etten itse moista aikahyppyä tehnyt, sillä en tiedä miten sinun hahmosi hereillä aikoo pysyä //

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Ihmiskettu alkoi jo sulkemaan silmiään, vaikka osa kehosta halusikin pitää niitä auki. Kukaan ei tiennyt kuinka kauan hän nukkuisi, eikä kukaan myöskään tiennyt kuinka kauan lohikäärme jaksaisi istua paikallaan. Naisen teki kuitenkin mieli nukkua, ja lohikäärmekkin oli sanonut että hänen pitäisi levätä. Tai siitä hän oli ainakin puhunut jotain. Nainen sulki silmänsä ja päästi suustaan pienen haukotuksen. Hän naurahti hieman väsyneesti ja painautui hieman enemmän tuota herraa vasten.
"Anteeksi..", hän mutisi toiselle sen takia, koska oli haukotellut ja ajatteli että se oli ehkä ollut epäkohteliasta, vaikka toinen tiesikin että häntä väsytti ja niin edelleen. Nainen alkoi kuitenkin jo pikkuhiljaa nukahtamaan Lounatuulen syliin.

Chika raotti hieman silmiään ja haukotteli taas hieman. Hän oli jo pirteämpi, vaikkei vielä ihan heti voinut esimerkiksi taistella tai tehdä muuta vastaavaa. Nainen sipaisi pari hiuskiekuraa pois silmiensä edestä ja muisti että oli nukkunut pari tuntia sitten tapaamansa miehen sylissä. Hän vetäytyi pari senttiä pois päin toisesta ja katsoi tuota herraa hetken aikaa sen näköisenä ettei ollut koskaan nähnyt toista. Hän räpytteli pari kertaa silmiään, mutta hymyili sitten toiselle pienesti ja siirtyi varovasti pois toisen sylistä.
"Kiitos että.. Sain nukkua sylissäsi?", tuo kiitti toista ehkä hieman kysymyksen muodossa ja kallisti päätään hieman ujosti.
Yleensä nainen ei ujostellut, mutta vieraan miehen sylissä nukkuminen oli ehkä hieman outoa, joten kai se oli sallittua tässä tilanteessa.
"Oletko istunut koko tämän ajan paikoillasi?", nainen kysyi toiselta ihmeissään ja käänsi sitten katseensa luolan suulle, katsoakseen missä vaiheessa päivä oli jo meneillään.

[Aksutar]

Toisen anteeksipyyntö jätettiin noteeraamatta. Sanat tulivat naisen suusta niin väsyneesti, haukotuksen seuraten perässä, ettei Lounatuuli enää viitsinyt avata suutaan ja havahduttaa Chikaa vielä todellisuuteen. Niinpä lohikäärme antoi naisen vaipua uneen, jääden itse partioimaan tilannetta.
Aika kului. Tunteja, ehkä vain minuutteja, Lounatuuli ei pistänyt merkille. Lohikäärmeelle aika ei ollut niin tärkeä käsite mitä lyhyen elämän eläville olennoille, joten tuolle jopa parin vuoden odottaminen ei tuntunut missään. Joskin, kyllä hänen piti ruokailla, joten siinä vaiheessa kun maha alkoi huomauttelemaan tyhjästä olemassaolostaan, olisi lohikäärmeen lähdettävä liikkeelle. Juuri nyt hän ei kuitenkaan ollut nälkäinen, joten Lohikäärme ei liikahtanutkaan Chickan alta.

Lopulta ihmiskettu kuitenkin heräsi. Lohikäärmeen sininen katse laskeutui tyynen rauhallisesti naiseen, joka kävi haukottelemaan ja vetäytymään sentin jos toisenkin kauemmas lohikäärmeestä.
Chickan ensimmäisiin sanoihin Lounatuuli hymähti pienesti.
En nyt tiedä onko siinä paljoakaan kiittämistä Lohikäärme totesi samalla kun kävi venyttelemään niskojansa pienesti Mikäli olisin liikahtanut, olisit todennäköisesti herännyt.. joten kyllä, istuin tässä koko sen ajan.
Siinä missä Chikakin, vilkaisi lohikäärmekin nopeasti luolan suulle. Päivä oli jo kääntynyt iltaan ja aurinko painumassa mailleen. Lohikäärme katsoi hetken mietteliäänä luolan suulle, kunnes päätti lopulta nousta ylös. Varovasti ja niin, ettei Chika sylistä maahan lentänyt, vaan nainen autettiin nätisti joko istumaan tai seisomaan lattialle, miten tuo itse halusi.
Missä päin sinä pidät majaa voin viedä sinut kotiisi, en usko, että kaltaisesi kaksijalkaisen on kovin turvallista liikkua yksin vuorilla, jotka ovat täynnä kaltaisiani ei niin ystävällisiä petoja


// Pahoittelen kestoa x.x //

[Ventus-setä]

~ Chika ~

Chika katsoi toista jo paljon pirteämpänä ja hymähti pienesti.
"Oli siinä. En usko että hirveän moni muu olisi antanut minun nukkua sylissään", tuo sanoi ja naurahti hieman vaivaantuneena.
Hän katsoi pidempää herraa hetken aikaa, ennen kuin käänsi katseensa siihen verilätäkköön, joka oli hänestä valunut.
"Sinulle jää pieni muisto minusta", kettunainen sanoi ja naureskeli hiljaa itsekseen.
Häntä nauratti kyllä nyt aika moni, jopa turhakin asia, mutta se taisi johtua siitä, että hän oli saanut nukkua pitkästä aikaa hyvin. Vaikka olikin nurkkunut istualteen. Mutta se ei häntä haitannut. Toisen alkaessa nousemaan, Chika siirtyi pois tuon sylistä ja nousi sitten itsekkin ylös. Hän nosti viikatteensakin maasta ja nosti sitten katseensa humanoidiin.
"No jos voisit vain viedä minut takaisin metsään, niin voin sitten itse kävellä", hän vastasi tuolle pienesti hymyillen.
Hän vilkaisi vielä maassa olevaa verilätäkköä, joka oli jo kuivunut luolan lattialle melkein kokonaan. Chika irvisti pienesti ja nosti katseensa takaisin Lounatuuleen.

//Ei mitään~

[Aksutar]

Lohikäärme hymähti pienesti naisen todetessa, ettei monikaan muu olisi antanut hänen nukkua sylissään. Miksei muka? Oliko tuolla niin paljon vihamiehiä? Vai pelkäsikö suurin osa populaatiosta tätä olentoa? Ehkä niin. Lounatuuli ei kuitenkaan ollut niin innoissaan tietämään naisen sanojen merkitystä, että olisi ääneen kysynyt. Ehkä jotkut asiat oli parempi jättää pimentoon.
Chikan huomauttaessa verilätäköstä, lounatuuli naurahti pienesti.
No.. Onpahan jotain mitä tuijotella pitkälle yöhön ja miettiä maailman syntejä Lohikäärme totesi samalla kun otti askeleen jos toisenkin kauemmaksi Chikasta ja kävi muuttamaan muotonsa humanoidista takaisin lohikäärmeeksi.

Lohikäärme laski päänsä jälleen naisen tasolle, Chikan kertoessa että voisi ihan hyvin metsästä kävellä määränpäähänsä. Metsään oli kuitenkin kilometrejä matkaa, joten Lounatuuli enemmän kuin mielellään lähti heittämään Chikan takaisin metsään.
Kiipeä siis selkään niin lähdetään Lounatuuli tokaisi neitokaiselle, odottaen nätisti että tuo kiipeäisi jälleen liskon niskalle istumaan, jotta he voisivat lähteä matkaan..