Beat my bony ass! || Suski

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Beat my bony ass! || Suski

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2012, 19:01

Kylmä pakkasyö oli laskeutumassa Cryptiin. Tähtikirkas taivas enteili kenties ennätyspakkasia. Lunta oli tullut reippaasti viime aikoina ja se näkyi myös metsässä. Mikäli ei omistanut kahden metrin jalkoja, sai paikka paikoin kahlata kinoksissa aina lantiotaan myöten. Niin joutui myös velhotar, joka oli löytänyt tiensä synkkään metsään jälleen kerran.
Nimue oli lähtenyt päivällä liikkeelle, etsimään talvehtivia keijukaisia. Niiden siivet olivat oikein hyvää raaka-ainetta rohtoihin ja myrkkyihin, mutta erittäin vaikeita löytää. Tähän aikaan varsinkaan. Muutaman keijukaisen velhotar oli saanut kynsiinsä, repinyt pois lämpöisistä piiloistaan, irrottanut siivet ja jättänyt poloiset paleltumaan kuoliaaksi. Elämä oli julmaa.
Nyt mustan puhuva eukko astui suuremmasta kinoksesta matalampaan, saapuen lopulta polulle, jota olivat matkamiehet tampanneet. Lumet pudisteltiin irti kaavun reunoista ja matka jatkui polkua pitkin eteenpäin. Kaavun huppu oltiin nostettu pään päälle, suojaamaan päätä purevalta pakkaselta. Kaavun päälle oli muutenkin hankittu todella paksu ja raskas, musta villaviitta. Eihän se paljoa suojannut, mutta tarpeeksi. Ettei vilu iske sentään luihin.

Kissademoni seurasi emäntäänsä varjoista. Varjosta toiseen kiitävä, aineeton demoni tarkkaili luisevaa eukkoa aina sieltä täältä, varmistaen myös ettei kukaan pääsisi turhan lähelle ilman, että hän siitä emännälle ilmoittaisi.


// suskiii, seksilleeeeeee //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Tammi 2012, 20:10

Ghost

Kaunis selkeä taivas ja hiljalleen kiristyvä pakkanen kauniin putipuhtaan ja pakkaslumen kanssa oli varsin kaunista, mutta se ei tyydyttänyt tällä hetkellä manatun demonin mieltä laisinkaan. Demonin tylsistynyt katse kiersi metsän reunoja pitkin, mutta siirtyi sitten polulle jota mustavalkoinen demoni kulutti astetta oudommilla jaloillansa. Ghost, demoni joka tunnettiin myös entisellä ihmis nimellä Rony, oli lähtenyt aivan perinteisesti metsästämään tapettavia kuten tuppasi tekemään joka ilta mutta tällä kertaa demoni uskoi jäävänsä ilman joka päiväistä hupiaan. Sääli, ne tuskan- ja kauhun huudot olivat aina niin musiikkia korville kuten myös se sotkuisempikin homma, vaikka Ghost välittänytkään kiduttamisesta. Demonin ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun tuo kuuli askelia edessään ja selkeää melko äänekästä keskustelua. Ghost ei rynnistänyt piiloon vaan jäi seisomaan aloillensa vetän ainolta vaateparreltaan, joka oli vyö, hopeisena kiiltävän kapean miekkansa jääden odottamaan aloillensa.

Kaksi kulkukauppiasta juttelivat äänekkäästi toisillensa, toisen ollessa selvästi jonkin verran päissään joutuen ottamaan ajoittain tukea selvemmästä toveristaan. Kaksikon matka kuitenkin keskeytyi täysin seinään huomatessaan oudon ihmismäisen olennon edessään. Ghost hymyili iloisesti lähtien hyräillen kävelemään kohden kaksikkoa pistäen kummatkin hetkessä hengiltä... niin helppoa ja nopeaa, olisivat edes pakoon yrittäneet. Yht`äkkiä Ghost nosti päätään aistiessaan voimakkaan auran lähestyvän suoraan kohden... demoni ei jäännyt tielle sen pidemmäksi aikaa norkoilemaan vaan piiloutui kevyesti muutamalla loikalla puuhun, jääden kuitenkin sen verran näkyvälle paikalle että näkisi tulijan. Ties vaikka olisi tuttu.. aura ainakin oli jollakin tapaa tutun oloinen.
Tumma huppupäinen hahmo ilmestyi näkyviin ja Ghost tunnisti tuon hetkessä, tai ainakin oletti tunnistavansa ja vaikkei olikikaan juuri se mitä demoni halusi ja ajatteli, ei yksi tappo kontalle mitään haittaisi. Niimpä demoni liukui hiljaa puunrunkoa alemmas otti vauhtia jaloillaan, vetäan aseensa esille koittan pistää tätä henkilöä kylkeen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2012, 21:15

Lämpimänä höyryävä hengitys nousi sieraimista taivaalle eukon kävellessä eteenpäin. Kengät olivat jo märät kaikesta tarpomisesta ja varpaita kylmäsi. Mitään rutinaa ja ratinaa ei eukko kuitenkaan alkanut pitämään, vaan jatkoi tyynen rauhallisena matkaansa. Pimenevässä yössä alkoi olla hankalaa nähdä mitään. Loppujen lopuksi Nimue oli aisteiltaan samalla tasolla mitä ihminen. Onneksi nouseva puolikuu valaisi maisemaa puiden lomasta edes jonkin verran. Tarpeeksi, jotta tiellä näki pysyä. Hiljainen metsä antoi mitä mainioimman paikan vaipua omiin synkkiin ajatuksiinsa. Tosin tällä kertaa se ei käynyt päinsä.

Kesken kaiken puusta hyppäsi humanoidi kohden velhotarta. Jäätävän terävä katse nousi kohden henkilöä, samalla kun demoni varjoista päästi ilmoille varoittavan karjaisun ja kiljaisun sekoituksen. Varoitus niin emännälle, kuin muukalaiselle siitä, että nyt tuo ryppyili väärän demonin kanssa.
Nimue haihtui paikalta, muuttuen usvapilveksi joka liisi tunkeilijan terän ulottumattomiin. Kun velhotar oli päässyt muutamien metrien päähän, keräsi savupilvi itsensä takaisin massaksi. Huppu laskeutui alas pään päältä, samalla kun eukko katseli kauempaa arvostelevasti tätä kummajaista. Kissademoni hakeutui varjoista pois, astellen emäntänsä viereen. Peto tuijotti kahdella kiiluvalla silmällään tunkeilijaa, valmiina hyppäämään tuon kurkkuun jos mies uskaltautuisi lähemmäksi.
Anna yksi hyvä syy miksi en tappaisi sinua niille sijoillesi Nimue totesi jäätävän rauhallisesti. Äänestä selvästi kuuli, ettei eukko ollut mitenkään iloinen tästä hiljaisuuden rikkojasta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Tammi 2012, 22:35

Ghost sai yllätykseen iskeä täysin tyhjää kun tämä tumma pukuinen henkilö katosi paikalta usvan muodossa. Demoni jarrutti totta kai menoaan jääden seisomaan jonkin matkan päähän henkilöstä, joka nyt oli ilmestynyt kauemmas demonista. Lisäksi tuon viereen köpötteli alemman tason demoni.. Ghost kurtisti mietteliäästi kulmiaan ja nosti katseensa henkilöön, joka avasi suunsa ja oli laskenut huppunsa päästään. Yllätys ei ollut Ghostille yhtään mieluisa.
"Et sitten voinnut olla Black..." demoni murahti harmistuneesti sivuuttaen hetkeksi aikaa tämän luisevan naisen uhkaukset tappamisesta. Kullan keltaiset kävivät naista läpi vielä muutaman sekunnin, kunnes demoni lopultakin päätti tarttua tuon esittämään uhkaukseen kiinni.
"Siintä vain, palaisin sieltä mistä tulinkin." Demoni naurahti kuivasti naiselle hännän heiluessa hiljalleen takana vakavoituen nanosekunneissa.
"Mutta minua häiritsee.. häiritsee aaaaivan liikaa että muistutat liikaa erästä vanhaa tuttuani- joksi sinua taisin luullakkin." Ghost innostui selittelemään kävellen läemmäs naista heilutellen asettaan ilmassa kuin karttakeppiä konsanaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Tammi 2012, 22:48

Et sitten voinut olla Black? Eukko kohotti kulmaansa jääden tuijottamaan tuota otusta, odottaen vähän selitystä sanoillensa. Miten niin ei voinut olla Black? Hänhän oli Black! Nimue Black! Vai etsikö tuo kenties jotakuta toista Blackin sukulaista? Ei ollut vaikea arvata, ketä tuo mahtoi etsiä. Eipä mies keksinyt edes mitään syytä, miksei eukko olisi lähettänyt häntä sinne minne tulikin. Ei tarvinnut olla ruudinkeksijä, tajutakseen kyseessä olevan joko hengen tai demonin. Hengeksi tuo oli ehkä turhankin kiinteä olento. Joten kaiketi kyseessä oli demoni tai eläväkuollut. Eipä tuo kyllä kovin mädältä haissut, mutta hajun puutteen saattoi selittää pakkasilmalla. Eloton liha ei haissut pahemmin jäätyneenä.

Sitten tuo alkoi höpäjämään siitä, kuinka häntä häiritsi naisen yhdennäköisyys jonkun tuttavani kanssa. Eukko hymähti.
Minähän olen Black Nimue totesi lopulta ääneen ajatuksensa, jatkaen lausettaan saman tien En ehkä se sama Black, mitä sinä etsit, mutta mikäli oletan oikein, etsit veljeäni, Hans Blackia. Kaikesta päätellen etsit velhoa, jonka sukunimi on Black koska muuten et olisi erehtynyt luulemaan minua häneksi. Black on melko yleinen sukunimi muutenkin mutta tietääkseni on vain yksi Black nimellä kulkeva velhosuku.
Mutta seuraava kysymys lieneekin, mitä sinä veljestäni haluat? Ilmeisesti aikeesi eivät kovin ystävälliset ovat, kerta tuo tervehdys oli veljelleni tarkoitettu Eukko totesi vaihtaessaan painoa toiselle jalalle, sauvan löytäessä tiensä kädestä toiseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2012, 18:35

Demoni kohotti kysyvästi toista kulmaansa tuon naisen kertoessa että oli Black, tai tuon sukunimi oli Black ja näin sitten oletti että hän etsi tuon veljeä Hans Blackiä. Naulankantaahan se rouva hyvä, mutta ilmeisesti tuo oli sitten sille velhon luikulle sukua, ja jos tuon sanoihin luottamista niin jopa sisaruksia.. Ghostin jo valmiiksi kieroutuneeseen mieleen alkoi muodostumaan pieniä kieroja ajatuksia, mutta niitä demoni vielä ääneen sanonut. Antaa naisen puhua loppuun rauhassa.

"Kyllä, etsin kyseistä henkilöä... ja olette sukua ja sisaruksia?" Ghost kysyi ensin ennen kuin ryhtyi vastaamaan naisen esittämään kysymykseen.
"Heh, hyvin päätelty.. ei todellakaan mitään kivaa, paitsi minulle itselleni~" Ghost virnisti pienesti, mutta virne katosi demonin kalpeilta kasvoilta katseen siirtyessä taakse hännälle jonka päälle oli pompannut hieman pulskahkon näköinen iso rotta. Ghost kurtisti kulmiaan toruvan näköisesti huitaisten kerran voimakkaasti hännällä sivulle, jolloin rotta raasu lensi kauniissa kaaressa lumi kasaan.
"Olisit voinnut sanoa ettet ota kyytiin!" Rotta ärisi ja murisi mönkiessään ylös lumen alta kohdistan katseensa vasta nyt naiseen, joka nostatti rotan selkäkarvat pystyyn silkalla olemuksellaan, jolloin eläin haki turvaa demonin jalan takaa.
"Ystävä, onko?" Rotta kyseli demonilta saaden kylmän mulkkaisun osakseen ja Ghostin nostaessa jalkaansa jäi sen aale piipittämään ja valittamaan.
"Turpa kiinni syöppö rotta." Ghost huomutti rotalle painen tuota tiukemmin maata vasten ja tuo hiljeni. Demoni kuitenkaan jalkaansa nostanut pois. Lämmin pörröinen alusta jalalle~

Ghost siirsi katseensa takaisin velhottareen ja lähti sitten kävelemään jopa uhkarohkeasti tuota lähemmäs, kunnes pysähtyi vain metrin päähän naisesta häntä heiluen takana leikkisästi. Oikeastaan vain valmiina iskemään myrkyllisen piikin naisen lihaan.
"Oletko rakaskin sille Hansille?" Ghost kysyi pieni ystävällinen hymy kasvoillaan, mutta se oli kaikkea muta kuin ystävällistä kun häntä heilahti koittaen pistää naista jonnekkin keskivartalon seudulle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2012, 19:57

Nimue hymähti myöntävästi tuon miehen kysellessä, oliko eukko mahdollisesti sukua Hanssille, peräti sisarus. Olihan hän. Valitettavasti. Kävi myös ilmi, ettei tämä otus ollut hyvissä aikeissa velhon perässä mikähän mahtoi olla tuon motiivi vihata kaljupäätä? Ehkä se selviäisi pienen rupattelun jälkeen. Velhotar ei jaksanut kiinnittää huomiota rottaan, vaikka kävi ilmi että tuo oli kykeneväinen jopa puhumaan. Kissa demoni sen sijaan kiinnostui tuosta mahdollisesta saaliista, pysytellen kuitenkin vielä paikoillaan Se odotti emännältään lupaa nistiä tuon iljettävän, inhimillisen olennon. Lupaa demoni ei kuitenkaan saanut, ainakaan vielä. Jos Rotta kävisi raastamaan hermoja, antaisi Nimue vahingossa luvan päästää jyrsijän päiviltä.

Miehen katseen siirtyessä takaisin velhottareen, nosti eukko kulmaansa pienoisesti. Jäätävä katse kohtasi demonin katseen, tuon laukaistessa seuraavan kysymyksensä. Kysymyksen, joka oli saada Nimuen purskahtamaan nauruun. Jos siis Nimue olisi kyennyt osoittamaan tunteitaan muuta kuin hulluuttaan nauramalla.
Vai että rakaskin? Nimue totesi kuivahkosti samalla kun demoni sähähti rotalle, ilmoittaen näin halustaan listiä tuon niille sijoilleen
Ehkä jollain kaukaisella tasolla. Mutta uskon, että minun vihani hänen välillään on paljon suurempi, mitä sinun. Mikä ikinä onkaan motiivisi vihata veljeäni. Mutta vakuutan, että meidän välillä ei ole mitään lämpimiä välejä.. Sikäli mikäli aioit käyttää minua häntä vastaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2012, 22:55

Häntä pysähtyi kuin seinään, vain muutaman sentin päähän velhottaren kaavusta, ja siirtyi takaisin selän taakse yhtä nopeasti kun oli yrittänyt osuakkin. Ghost jäi seisomaan paikoillensa rentoutuen velhottaren eteen tuijottaen tuota hieman kysyvästi, mutta ilme muuttui nopeasti perus ilmeeksi, eli pieneksi sadistiseksi virneeksi josta harva osasi lukea mitä demonin mielessä liikkui. Hyviä vai huonoja.. vain Ghost tiesi.
"Siinä tapauksessa.." Ghost tuumi sivellen mietteliäästi tupsu partaansa silmäillen lähempää naisen kasvoja. "Miltä kuulostaisi pieni yhteistyö? Kumpikin haluaa sen kaljupään hengen ja turha kilpailla kun kummallekkin varmasti jaettavaa." Ghost täysin vasten tapojaan ehdotti yhteistyötä jonkun kanssa, harvoin tuo saalistaan kenkään kanssa halusi jakaa. Mutta Hans oli turhankin iso pala demonille voimiensa kanssa, joten voimakkaamman tahon apu olisi tervetullutta kaikella tapaa.
"Ja miten niin vihaat enemmän?" Ghost kysyi samalla vilkaisten jalkoihinsa jonne hänen rottansa oli ilmestynyt piilottelemaan velhottaren isommalta kissalta, joka tapitti hieman ylipainoista jyrsijää kuin paistia. Mutta koksa tuo papupata piti turpansa kiinni antoi Ghost rotan olla tämän kerran rauhassa.
"Joten?" Ghost kysyin nostaen katseensa velhottareen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Tammi 2012, 23:25

Lähestyvä häntä ei saanut velhotarta liikahtamaankaan ja kävi myös ilmi, ettei liikahtamiseen ollut tarvettakaan. Nimue vastasi miehen kysyvään katseeseen toisella kysyvällä katseella, jääden odottamaan tuolta jonkin asteen keskustelun jatkoa. Ja sieltähän se tulikin. Olento ehdotti yhteistyötä. Eukko kohotti toista kulmaansa. Mikä tuo luuli olevansa? Yhteistyötä? Hänen kanssaan? Miksi ihmeessä?! Nimue kykeni hoitelemaan sen surkimuksen päiviltään itsekin! Viimekerroilla oli ollut vain esteitä.. jos toisiakin, mutta kyllä hän siihen yksin kykeni! Niin Nimue ainakin itselleen toitotti.
Olennon kysyessä siitä, miten Nimue muka vihasi veljeään enemmän, ei velhotar vaivautunut vastaamaan. Sen sijaan tuo mietti yhä olennon edellistä ehdotusta, jäätävän katseen kiinnittyessä kissademoniin, joka heilutteli häntäänsä rottaa katsellessa.

Miehen tiedustellessa vastausta ensimmäiseen ehdotukseensa, nousi naisen katse tuohon. Mietteliäänä eukko mutristi huuliaan, kunnes hymähti pienesti.
Olet ilmiselvästi demoni voin olettaa että veljeni on joko yrittänyt orjuttaa sinut tai kutsunut sinut manalasta. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, uskotko pärjääväsi yksin velholle, joka on erikoistunut pimeään magiaan? Minä pärjään veljelleni ihan hyvin.. kysymys kuuluukin, miksi tarvitsisin sinua siihen hommaan? Mitä sinulla olisi tarjottavaa minulle, jotta minun kannattaisi sietää sinua lähettyvilläni? Olen jo saanut liittolaisia mikä on sinun tarjouksesi minulle? Nimue lateli tälle miehelle, jääden sitten odottamaan tuolta jonkinlaista mainospuhetta itsestään mikäli tuo ei antaisi mitään syytä sietää itseään, ei Nimue tulisi edes harkitsemaan yhteistyötä. Tämä oli hänen kostonsa!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 00:25

Velhotar alkoi kertomaan omia epäilyksiään siintä miksi demoni kenties vihasi tuon veljeä, joka oli osunut yllättävän hyvin kohdallensa viimeisen kanssa. Todellakin manattu ja harvoin demonit pitivät siintä että heitä revittiin manalasta pois vastoin omaa tahtoa.. Ghost kurtisti kulmiaan naisen alkaessa arvostelemaan hänen taitojaan sen suhteen että pärjäisi tuon veljelle, mutta niin säälittävältä se kuulostikin niin täysin totta se oli. Ei hän pärjäisi laisinkaan Hansille kaksintaistelussa.. tuo vain avaisi portin ja sanoisi hei hei.
"On hyvin totta etten pärjää hänelle.." Ghost myönsi hieman harmistuneen kuuloisesti, jääden sitten hetkeksi aikaa pohtimaan asioita mielessään kunnes avasi pienen sekunnin jälkeen suunsa.
"Mihin sinä luulet velhojen demonien voimia tarvitsevan?" Ghost kysyi virnistäen pienesti, mikä kuitenkin katosi yllättävän nopeasti demonin kasvoilta kun tuo hitaasti, ja hieman vastahakoisesti, polvistui velhottaren eteen.
"Siispä tarjoan itseni sinulle sielua myöten." Ghost, ehkä ensinmäistä kertaa elämässään, oli vakavissaan jonkun asian suhteen ja sen näki demonin katseesta.. ja asenteesta.

Ghostin viereen siirtynyt rotta tuijotti kumppaniaan hieman yllättyneenä.. Ghost koskaan, kenellekkään halunnut alistua millään tavalla. Lisäksi velhottaren katti tuijotti pullukkaa rottaa edelleenkin ei-niin miellyttävästi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 00:41

Nimue kuunteli jälleen maltillisena miehen aloittaessa puheensa. Tuo myönsi, ettei tulisi pärjäämään velholle yksin. Kuten Nimue oli arvellutkin. Ilmeisesti tuo oli siis Hansin kutsuma demoni Joten riitti vain, että velho avaisi portin tuonpuoleiseen ja se olisi tämän demonin menoa. Ah kuinka tossun alla nuo olennot kykenivätkään olemaan.
Demonin seuraavaan kysymykseen Nimue oli jo vastaamassa kokonaisella luennolla, kun tuo olento yhtäkkiä polvistui velhottaren eteen, tarjoten itsensä sieluaan myöten velhottaren palvelukseen. Ilme Nimuen kasvoilla ei värähtänyt, mutta sisäisesti tuo hymyili voitonriemusta. Lisää käskytettäviä hänhän voisi kohta perustaa ihan oman kuningaskunnan!

Velhotar kohotti toisen luisevista käsistään ja laski sen demonin päälaelle, sukien pienesti tuon pehkoa.
Ehkä sinusta jotain hyötyä on. Nimue totesi melko neutraalilla äänellä, kertoen näin omalla tavallaan hyväksyvänsä demonin tarjouksen. Mikä olisikaan parempaa, kuin saada kaksi demonia käskytettäväkseen?
Mikä on nimesi, demoni?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 01:28

Ghost odotti jännittyneenä velhottaren vastausta, mutta ei suinkaan pelosta jännittyneenä vaan innosta sen suhteen että vihdoinkin hän saisi palapelinsä valmiiksi, josta puuttui vain ja ainoastaan yksi palanen. Ja se oli Hans Blackin kuolema sekä pään vieminen täytettäväksi muiden sekaan. Siintä pitäisi tehdä oikea taideteos ja laittaa kunniapaikalle! Ghostilla olikin oikein aihetta riemuun kun luiseva velhotar laski kätensä demonin valkoiselle pehkolle sivellen hellästi hiuksia. Virne nousi demonin kalpeille kasvoille Nimuen sanojen myötä ja Ghost nyökkäsi pienesti naiselle. Kyllä, hän tekisi mitä tahansa saadakseen sen miehen pään itselleen.

"Ghost... mutta voit kutsua Ronyksi, miten vain haluat." Ghost vastasi velhottaren kysymykseen nousten seisomaan rouvansa eteen koko pituudellaan.
"Saanko udella teidän nimeä?" Ghost kysyi jopa kohteliaaseen äänensävyyn velhottarelta vilkaisten tuon vierellä olevaa kisua. Sillä tuskin nimeä oli.. sen verran ala-arvoisen näköinen demoni oli.
"Heihei! Entä minä!? Entä minun sapuskani!?" Kuului vikinä Ghostin jalkojen juuresta demonin siirtäessä harvinaisen murhaavan katseen jaloissa valittavaan rottaan, mutta kasvoille levisi virne.
"Sitä sinun on syytä kysyä häneltä.. haluaako hän katsella ylipainoista jyrsijää?" Ghost tuumasi virnuillen antamatta myötätuntoa lemmikillensä millään asteella. Jyrsijä jäikin tapittamaan hieman pelokkaana velhottaren päälle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 01:40

Demoni kertoi nimekseen Ghost ironista sinänsä, nimetä nyt itsensä haamuksi vaikka oli paljon enemmän kuin moiset onnettomat sielut. Tuo kuitenkin kertoi vielä nimekseen Rony.. Nimue hymähti pienesti, ennen kuin avasi suunsa.
Ghost kuulostaa paremmalta Eukko totesi luisevien sormien sukiessa demonin päätä. Pian käsi kuitenkin vetäytyi omalle puolelle, demonin kysellessä uuden emäntänsä nimeä.
Nimue. Mutta olen tottunut nimeen Eukko Nimue totesi samalla kun katse kääntyi puhuvaan rottaan, tuon kysellessä sopimuksen ehtoja jotka mahdollisesti koskisivat häntä.
Ghost vastasikin rotalleen melko neutraalisti, siirtäen rotan hengen riippumaan nyt velhottaren vastauksesta. Velhotar laski katseensa jyrsijään, joka selvästikään ei ollut kovin luottavaisin mielin tämän tilanteen suhteen. Nimue kuitenkin hymähti jälleen, potkaisten pienesti kissademonia kauemmaksi, tuon ottaessa askeleen lähemmäksi rottaa.

ehkä sinustakin jotain hyötyä voi olla. Ylipainoinen ruokaketjun häntä saa pitää henkensä.. tällä kertaa Velhotar totesi, nostaen sitten katseensa jyrsijästä tuon omistajaan.
no Ghost, oletko valmis aiheuttamaan Hanssille, sekä jokaiselle tuon läheiselle tuskaa? Tuskaa, jonka jälkeen nuo suorastaan anelevat kuolemaa?! Nimue kysyi, tällä kertaa kivenkylmille kasvoille noustessa puhtaan sadistisen ilmeen. Nimue ei leikkinyt näiden asioiden suhteen. Hän oli tosissaan. Jokaista sanaa myöten..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Tammi 2012, 13:14

Ghost nyökkäsi pienesti velhottaren esittäessä itsensä Nimueksi, ja tarvittaessa voisi myös kutsua Eukoksi kun ilmeisesti moni sitä nimitystä käytti tästä naisesta. Ja olihan se kieltämättä aika osuva nimitys, tuo kuitenkaan mikään neiti kaunis ollut.. päinvastoin.
"Nimue kuulostaa paremmalta." Ghost tuumasi jääden seuraamaan hiljaa välinpitämättömästi mikä oli hänen rotta ystävänsä kohtalo. Ghost kun mikään avulias aatu ollut, eikä osannut edes auttaa pientä rottaa joutumasta kissan ruokapöytään.
Rutto, tämä tumma turkkinen rotta, otti muutaman pienen rotan askeleen taaemmas Nimuen tullessa lähemmäs ja potkiessaan nälkäistä kollia sivummalle. Rutto nielasi tyhjää hiplaten pikku kätösillään häntäänsä odottaessaan vastausta velhottarelta hermostuneena, ja kun vastaus lopulta tuli oli rotta vähällä pomppia onnesta mutta hillitsi itsensä tyytyen vain nyökkäämään pienesti.

Ghost naurahti kolkosti velhottaren kysymykselle, oliko hän valmis kiduttamaan ja teurastamaan velhon mahdolliset läheiset hengiltä mahdollisimman tuskaisesti.
"Mikä kysymys tuo oli olevinaan!? Totta kai!" Ghost naurahti sadistisen virneen kera vakavoituen kuitenkin nopeasti. "Millaisia läheisiä sillä kaljupäällä on?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Tammi 2012, 13:23

Sadistinen virne käväisi kasvoilla Ghostin ollessa selvästi enemmän kuin innoissaan suunnitelmasta, joka sisälsi sieluparkojen piinaa ja kidutusta. Hyvä, juuri tällaista liittolaista eukko kaipasikin! Nuoresta velhonalusta ei ollut vielä sadistisiin leikkeihin seuraa, joten josko tästä demonista saisi leikkikaverin kieroihin suunnitelmiin
Seuraavaksi Ghost kyselikin, minkälaisia ystäviä mahtoi Hanssilla olla. Tuo ei selvästikään tiennyt mitään velhosta, jonka perässä oli. Sääli sinänsä.
Oh, ei mitään kamalia Mitä nyt on naimisissa itse prinsessan kanssa ja heillä on kuulemma adoptio tytär läheisin ystävä velholle näyttää olevan aavekoira Aavekoirallakin on jotain läheisiä, mutta ehkä heidät voi jättää pois laskuista.. ellemme halua aiheuttaa tuskaa syvällisemmin myös aavekoiralle. Ansaitsisi kyllä sen. Niin ärsyttävän typerä olento Eukko luetteli, tuoden nyt esille ettei Hansin lähelle pääseminen ollut kovin helppo homma Prinsessan aviomiehenä tuolla oli totta kai muurit ympärillä, joita vartioivat sotilaat ympärivuorokauden. Olisi silkkaa itsemurhaa yrittää pyrkiä sinne, piti odottaa että kaljupää tuli itse ulos piilostaan.

Lisäksi kuninkaallinen papitar näytti olevan hyvissä väleissä velhon kanssa Ihmettelen kyllä miksi.. Mutta kehenkään emme pääse käsiksi, ennen kuin he ovat poistuneet linnan muurien sisältä. Lukuun ottamatta Aavekoiraa, mutta en ole vielä päässyt selville siitä, missä rakki pitää majaansa Nimue luennoi lisää tilannepäivityksiä suunnitelmilleen.
Joten toivonkin siis, että sinä olet hyvä jäljittämään ja omistat pitkän pinnan. Velhoa ei yhdessä illassa napata
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron