Keppostelua, skeptisyyttä ja hirveyttä || Ventus-setä

[Crimson]

Zaeltheus

Valkea aarnikotka kantoi lastiaan kohti metsän tiheikköjä välillä päästäen sähiseviä ääniä liian likelle yrittäville metsän asukeille. Kotka ei voinut sietää isäntänsä vaikerointia ja valitusta siitä, kuinka metsän vaarallisimmat pedot, kuten jänikset, oravat ja hiiret popsisivat hänet suihinsa jos siihen tilaisuuden vahingossakaan antaisi. Kotka ei tahtonut ajatella mitä siitä seuraisi, kun tuon pitäisi jättää Zael keräämään lopulta kasvejaan rauhassa, yksin tänne pitkäkorvien ja pähkinöitä mutustelevien nököhampaitten sekaan. Luulisi että aikuinen mies osasi itseään puolustaa, vieläpä kun maagi oli. Kunhan ei metsää palamaan sytyttäisi, niin Primara olisi tyytyväinen. Kukaan ei kotkalta riistäisi sen suosikki metsästysmaita, ja sen jos tekisi Primara vannoi juuri mielessään että repisi tuon kyseisen henkilön kappaleiksi!

Samassa isännän komentava ääni kaikui kotkan päässä ja käski pysähtymään. Oltiin selvästi viimein saavuttu oikeaan metsän kolkkaan, ainakin toivottavasti. Kotka levitteli siipiään ja antoi tuon foobikon laskeutua selästään rauhassa alas.
Kutsun sinut sitten kun olen valmis lähtemään. Tee sillä aikaa mitä ikinä haluatkaan, tummatukkainen mies lausui kotkan mieleen haltiakielellä. Aarnikotka nyökkäsi ja kuopi muutaman kerran maata jättäen jälkeensä muutaman syvän uran kynsistään, kunnes vaativan kiljaisun myötä lensi niille teilleen, lopulta kadoten Zaelin näköpiiristä. Nyt kun yhdestä kiusankappaleesta oltiin hankkiuduttu toistaiseksi eroon, voisi tummatukka keskittyä etsimään tarvittavia kasvejaan, joiden takia ulos rakkaasta asunnostaan oli uskaltautunutkin. Zaeltheus nosti olallaan roikkuvan laukkunsa eteensä ja kaivoi sieltä pienen muistikirjan, johon oli kirjoittanut ylös erilaisten kasvien ominaisuuksia. Yllättävän huolettoman oloisena maagi asteli eteenpäin ja lopulta pysähtyi löytäessään etsimänsä kirjasta. Sinikukkaisen kasvin, jonka varresta saisi pienellä työstämisellä erittäin tehokasta unilääkettä, josta eräs Zaelin vakioasiakas oli miehelle luvannut aimo palkkion jos tuota onnistuisi valmistamaan. Tähän vuodenaikaan kasvia olisi kukkiensa perusteella turha lähteä etsimään, mutta Zaeltheukselle tuo verso oli jo ennestäänkin tuttu. Haltia myös tiesi, mistä mokomaa etsisi, joka nopeutti tätä työtä osaltaan myös varsin paljon.

Hetken haeskelun jälkeen, Zael löysi sopivan vehreän apajan, johon voisi käydä käsiksi. Mies laski olkalaukkunsa maahan ja sitten muistikirjasensa sen päälle ja kääräisi hupullista viittaansa paremmin päälleen suojaamaan itseään kylmyydeltä. Lopulta mies käänsi tavaroille selkänsä ja ryhtyi etsimään tarvittavaansa läheisen puun juurelta, jossa tummatukka oli tätä kasvia aikaisemminkin tavannut. Hyvin ajatuksiinsa uppoutuneena, tuo ryhtyi repimään kasveja toiseen käteensä aavistamatta mitään siitä, että joutuisi vielä hankaluuksiin tämän reissunsa ohessa.



//Ventus tänne kera Felix :D Ja nyt vasta pistin merkille kun silmäilin tuolla pelihaku töpössäni noita viestejäsi uudemman kerran ja huomasin kysymyksesi Saanko mä ladata ton kuvan mun kännykkään?, jos yhä olet halukas, niin lataa pois vain x)//

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Mies sipaisi mustia hiuksiaan ja pisti päässään olevaa tiaraansa paremmin paikallensa. Hän laittoi kaapunsa hupun päähänsä ja hyppäsi viereisen puun oksalle. Mustan hupun suojassa hänen vaaleita kasvojaan ei näkynyt, mutta herra itse näki ympärilleen täydellisesti ja melkein maistoi jonkun olevan lähellä. Pieni virnistys karkasi herran huulille ja tuo lähti melkein äänettömästi hyppimään puitten oksia pitkin lähellä olevaa henkilöä. Kohta hän huomasikin jonkun sinihiuksisen herran kyyristelevän kasvien keskellä. Hän huomasi tuon takana hienon näköisen laukun, johon tuo mies oli varmaankin vähän aikaa sitten kerännyt noita kasveja. Jos ei, niin kyllä sieltä varmaan jotain löytyisi. Ehkäpä tuon miehen laukku itsestään oli tärkeä. Felix -niminen herra pysähtyi yhdelle oksalle ja meni kyykkyyn sen päälle. Se oli onneksi paksu, joten se kesti tämänkin herran painoa, vaikkei hän oikein paljoa painanut, vamppyyri kun oli.

Felix laskeutui varovasti alas puusta ja nappasi laukun miehen takaa. Hän asetti sen olalleen ja kiipesi taitavasti ja vaivattomasti takaisin puun oksalle, josta oli maahan laskeutunutkin. Tästä ei kuitenkaan tulisi hauskaa, ellei tuo tietäisi että hänen laukkunsa oltiin varastettu. Vaikka tietenkin tuo mies varmasti kohta itsekkin ymmärsi. Silti Felix halusi huomauttaa toiselle siitä.
"Mmh.. Anteeksi mutta joku taisi juuri varastaa laukkusi", hän sanoi ja virnisti pienesti.
Mies laski kaapunsa hupun alas ja nousi puun oksalle seisomaan. Hän katsoi tuota maassa olevaa herraa ruskeilla silmillään. Felix lähtisi kyllä pakoon tuota herraa, mutta kyllähän tuon piti saada ensin huomata, että laukkua ei varastanut kuka tahansa henkilö. Vaan paikalla oleva herra joka seisoi tässä puun oksalla ja tuijotti nyt laukun omistajaa ilkeästi virnuillen.

//Täällä ollaan :)) Ja joo kiitti :)

[Crimson]

Zaeltheus

Ilkikurinen tuumaus jostain lähistöltä sai haltia selässä kylmät väreet risteilemään ristiinrastiin. Enkö olekaan yksin?! Zael ajatteli samalla kun nakkasi kasvit käsistään ja kompuroi itsensä pystyyn. Hyvän tovin mies yritti etsiä jotain näköpiiriinsä, kuitenkaan löytämättä mitään. Laukku tosiaan oli kadonnut ja maagista alkoi hiljalleen tuntua, että se kuka sen oli varastanutkin oli myöskin haihtunut ilmaan sen siliän tie. Eivät kai aaveet kiusoitelleet jälleen hänen kanssaan? Mies pudisti päätään, eihän aaveita ollut olemassa. Ei ainakaan pitäisi olla. Jos olisi, miksi ne metsään olisivat eksyneet? Zaeltheus tunsi itsensä typeräksi ajatustensa kanssa ja polki sitten ärtyneenä maata. Laukussa oli hänen tärkeitä muistiinpanojaan, joita mies ei jaksaisi alkaa kirjoittamaan uusiksi. Kyllähän hän muisti kaiken kirjojensa sisällön ulkoa, mutta tunsi tietojen olevan paremmin turvassa, jos ne oli säilötty kovien kansien väliin.

Pieni paniikinpoikanen alkoi iskeä, kun Zael toistuvasti toisti mielessään että laukku oli tosiaan varastettu ja varas saattaisi vielä olla lähistöllä pilailemassa hänen kustannuksellaan. Samassa mies kompastui puun näkyvästi esillä olevaan juureen ja kumosi itsensä selälleen maahan.
Aijai.., mies voikersi haltiaksi kun kompastuminen oli saanut aikaiseksi pelkkää kipua tuon kehossa. Silmänsä taas avattuaan haltia sai nähdä jotain, mitä ei olisi ikimaailmassa tahtonut nähdä. Mustahiuksinen, mustiin sonnustautunut mies keikkui virnuillen puunoksalla. Ja mikä parasta, tuolla oli Zaeltheuksen laukku olallaan. Tummatukka ei ehtinyt ajatella kuinka typerältä oli hetki sitten näyttänyt, vaan päättäväisesti kapusi itsensä maasta pystyyn. Vaatteitaan pudistellen mies nosti katseensa tuohon varkaaseen.
Anna laukkuni takaisin, Zael esitti maltillisen pyyntönsä kulmiaan kurtistaen, Enkä pyydä nätisti toista kertaa, herra lisäsi vielä ja nosti kädet puuskaan eteensä.

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Vamppyyrimies katsoi kun tuo maassa oleva herra kaatui maassa olevaan ulos työntyneeseen juureen. Hän naurahti pienesti ja kallisti hieman päätään, kun tuo kaatunut mies avasi silmänsä. Felix asettautui puun runkoa vasten ja laittoi kätensä puuskaan. Hän hymyili niin, että valkoiset ja terävät kulmahampaat näkyivät melkein kokonaan.
"Entä jos en annakkaan?", tuo vastasi toisen pyyntöön samalla hieman hymyillen edelleen.
Mies tutki toista katseellaan ja meni maahan kyykkyyn. Hän sipaisi mustia etuhiuksiaan ja katsoi tuota. Felix asetti toisen laukun eteensä ja avasi sen. Hän otti sieltä jonkin laisen kirjan, jossa oli jotakin ihmeellisiä muistiinpanoja.
"Onkohan tämä tärkeäkin?", tuo kysyi ja käänsi katseensa siitä kirjasta tuohon mieheen.
Felix jatkoi laukun kaivamista, mutta tunki sitten muistiinpanot takaisin laukkuun ja pisti sen kiinni, siltä varalta, että tuo mies suuttuisi ja tekisi tälle vamppyyrimiehelle jotain. Kyllähän hänen pitäisi olla valppaana, eikä vain härnätä toista ilkeästi. Hän asetti laukun taikaisin olalleen ja nousi pienesti hymyillen taas seisomaan. Felix laittoi kätensä puun rungolle ja katseli tuota miestä hiljaa.

[Crimson]

Zaeltheus

Tuon penteleen varkaan vastaus ei miellyttänyt Zaelin korvia ollenkaan.
Sitten otan sen takaisin vaikka väkisin, haltia tuumasi hyvin kylmästi. Sinipää sai olla toistaiseksi ainakin onnellinen, etteivät puussa pakoilevan miehen valkeana hohtavat terävät kulmahampaat osuneet tuon silmien tielle. Muutenhan nuori herra olisi pinkonut pää kolmantena jalkana jo kaukana pakosalla. Zaeltheuksen kulmat sen kuin kurtistuivat kun varas alkoi tonkia uhrinsa tuijottelun sijaan varastamansa laukun sisältöä. Kun tuo arvokas muistikirja osui varkaan käteen, korkeahaltian olisi tehnyt mieli kiivetä itse puuhun tavaroittensa perään ja läksyttää hieman toista tavaroihinsa koskemisen johdosta. Zael ei voinut sietää sitä, että varas penkoi hänen laukkuaan tai koski hänen tavaroihinsa! Pisteen iin päälle teki se, että tuo mustatukkainen varas kehtasi vielä kysyä, oliko kirja kenties tärkeäkin.

Haltia seurasi hyvin kärsimättömänä varkaan liikkeitä. Malttamattomuus alkoi selvästi paistaa Zaelista, kun tuo yhä odotti että varas muka antaisi hänen tavaransa tuosta noin vain takaisin hänelle. Sinipää oli jo kiipeämäisillään puuhun ja hakemaan tavaransa omatoimisesti takaisin, kunnes tuon päähän pälkähti mitä mahtavin suunnitelma.
Alas puusta niin kuin olisit jo, kuului käsky ja nyt myös haltia ryhtyi virnuilemaan ilkikurisesti varkaalle. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla, sehän oli jo miltein muodostunut tämän maagin tunnuslauseeksi. Zaeltheus pyyhkäisi hiukset pois silmiensä tieltä, jonka jälkeen tuon ei tarvinnut kuin heilauttaa kättään pienesti ilmassa ja pienet liekit alkoivat tanssia miehen kädessä.
Tai vaihtoehtoisesti savustan sinut sieltä alas, sinipää tuumi ja tuon virne senkuin leveni levenemistään mitä varmemmalta tämä suunnitelma alkoi miehestä tuntua. Zael oli todellakin valmis vaikka polttamaan kyseisen puun, jos ei varasta alas muulla tapaa saanut.

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Mies vain naureskeli toiselle pienesti ja katseli tuota pää hieman kallellaan.
"Entä jos en tulekkaan alas?", hän kysähti, muttei tainut saada vastausta.
Tuo alhaalla oleva herra taisi olla ärsyyntynyt siitä miten Felix hänen tavaroitaan tutki, ja se tietenkin oli ihan selvääkin. Vamppyyriherra käveli hitaasti puun oksalla. Ihme että se edes kesti hänen painoaan. Sen olisi pitänyt jo katseta, olihan tämä herra jo seisostellut siinä jonkin aikaa. Tosin Felix oli vamppyyri, eivätkä vamppyyrit oikein hirveästi painaneet - ellei nahan ja luitten välissä ollut liikaa lihaa - joten he pystyivät seisomaan ihan hyvin oksien päällä. Riippui kyllä tietenkin oksasta. Ohuella oksalla ei ollut mukavaa seistä. Felix katsoi kun toisen käteen ilmestyi tulta. Hän virnisti hieman ja otti päänsä yläpuolella olevasta oksasta kiinni. Herra vetäisi itsensä sen päälle ja näytti hieman lapsellisesti sinihiuksiselle herralle kieltä.
"En aijo tulla takaisin alas, vaikka kuinka iskelisit minua tulipalloillasi. Ellen sitten putoa tästä puusta..", hän sanoi mutta virnisti silti lopuksi.
Felix istahti oksalle ja sipaisi nopeasti mustia hiuksiaan. Hän katsoi tuota herraa hieman ylempää kuin äsken ja virnuili edelleen, niin että terävät kulmahampaat näkyivät

[Crimson]

Zaeltheus

Nuori mies pyöräytti silmiä päässään kun varas kehtasi näyttää hänelle kieltä kavutessaan vain ylemmäs puun latvustoa kohti. Zael veti liekit takaisin piiloon kädestään. Olisi ilmeisesti turha yrittää osua tuohon ketterästi puun oksalla liikehtivään mieheen, sen verran liukkaasti mustatukkainen voro oli itsensä ylemmälle oksalle kiepauttanut. Laukkuvaras varmasti kykeni hyppimään oksalta toiselle kuin mikäkin orava, mutta sitä Zael ei toivonut tapahtuvan. Toisen perään lähteminen ja syvämmälle metsään ajautuminen eivät olleet tämän herran mieleen. Laukkunsa ja kirjansa Zaeltheus silti tahtoi takaisin hänen omaisuuteensa ei niin vain kajottaisi, varsinkaan ilman seurauksia. Mies puusta ilmoitti samassa ettei aikonut tulla alas, ellei sitten putoaisi puusta. Sinitukkainen nuori mies tunsi olonsa hyvin turhauttavaksi. Eihän hän nyt puuhunkaan voinut kiivetä. Tippuisi sieltä alas kuin kivi ja sitä Zael ei toivonut. Ja jos hän alkaisi tulittamaan varasta taioillaan, luikkisi tuo vain ylemmäs tai vaihtoehtoisesti loikkaisi toiseen puuhun. Näytti pahasti siltä, ettei haltian suunnitelmista ollut nyt mihinkään.

Jos sinä et tule alas, niin tulen sitten itse ylös, haltia tuumasi nöyrästi ja nakkasi viittansa pois harteiltaan. Ilman sitä olisi huomattavasti helpompi kiivetä, kun se ei ollut takertumassa jokaikiseen vastaan tulevaan oksaan. Isokokoinen mies alkoi lopulta kiivetä pitkin puun oksia kohti maaliaan, ei kuitenkaan yhtä näppärästi kuin varas oli aikaisemmin tehnyt. Koko touhu vaikutti Zaeltheuksesta hyvin typerältä, mutta kaikkensa tuo tekisi saadakseen omaisuutensa takaisin tuolta virnuilevalta kiusankappaleelta. Haltian suunnitelmat murenivat kuitenkin täysin, kun oksa jonka päällä sinipää seisoi, katkesikin miehen alta. Zaelin onneksi, hän ei ollut vielä kiivennyt turhan korkealle, joten matkaa maahan oli hyvä jos ei muutama metri. Haltia putosi hieman horjahtaen maahan, mutta sai kuitenkin pidettyä itsensä jaloillaan. Mikseivät puun oksat kantaneet häntä mutta varasta kantoivat? Ei tuo mustatukkainen virnistelijä varsinaisesti miltään luikulta näyttänyt, mutta kulma josta Zael toista tarkasteli saattoi antaa väärän kuvan rosvosta.
Maagin pinna alkoi hiljalleen palaa poikki ja turhautuneisuus vain kasvoi kasvamistaan. Haltia päätti yrittää jäädyttää osia oksistosta, ja toivoi todella ettei varas huomaisi hänen pieniä käden liikkeitään. Ehkä, jos hyvä tuuri kävisi, tuo saisi toisen pudotettua puusta liukkaiksi luomiensa kohtien avulla.
Taidatkin olla hyvä kiipeilemään puissa. Mikä saa oksat kantamaan sinua noin hyvin? Zael kyseli mukamas kiinnostuneena samalla kun viimeisteli pieniä loitsujaan, jotka nyt komistivat puun lähes jokaista oksaa melkein näkymättöminä.

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Mies naurahti toisen niin sanotulle uhkaukselle ja katsoi kun tuo viskasi viittansa pois. Vamppyyriherra hymyili hieman vinosti katsoi tuon hieman epätoivoisen näköistä yritystä kiivetä puuta pitkin ylös. Voi pientä. Tosin tuo mies saattoi olla vanhempikin. Mutta ei se haittaa, tällä hetkellä oli hauskaa sanoa noin. Se olisi kyllä hieman epäkohteliasta, jos mies sanoisi sen ääneen, mutta se häntä haitannut. Hän ei silti sanonut sitä ääneen, oli hän nyt sen verran kohtelias. Eikä mies halunnut häiritä toisen kiipelemistä. Tosin se taisi muutenkin mennä pieleen, kun miehen jalan alla oleva oksa katkesi ja tuo putosi alas. Felix naurahti ja meni istumaan oksalle, minkä päällä oli seisonut. Hän heilutteli hymyillen jalkojaan ja katsoi alhaalla olevaa herraa hiljaa. Tuo mies kysyi jotain hänen kiipeilytaitoonsa liittyen ja mies vain sipaisi pienesti hiuksiaan ja virnisti. Hän katsoi tuota tarkasti, muttei silti huomannut tuon tekevän mitään. Silti varmuuden vuoksi hän nousi nopeasti ylös ja yritti tarrata ylempänä olevaan oksaan. Hänen jaksansa kuitenkin lipesivät oksalta ja herra horjahti eteenpäin. Hän putosi hetken aikaa eteenpäin, ennen kuin laskeutui kovaa vauhtia melkein alimmalle oksalle mahalleen. Hän yksäisi pienesti ja hyppäsi alas oksalta. Felix piteli hetken aikaa vatsaansa, ennen kuin veti syvään henkeä ja virnisti toiselle.
"Äläpäs käytä taitojasi minuun haltia. Vamppyyrit ovat nimittäin ilkeitä olentoja", hän sanoi ja virnisti niin, että paljasti terävät kulmahampaansa.
Herra peruutti kuitenkin hieman siltä varalta, että toinen hyökkäisi häntä päin. Putoaminen sattui vieläkin hieman vatsaan ja keuhkot olivat tyhjentyneet herran pudotessa oksalle. Hän silti piti naamaansa peruslukemilla, antaen välillä pienen viirneen nousta vaaleille kasvoilleen.

[Crimson]

Zaeltheus

Sinitukkainen katseli hyvin mielissään kun tuo pörröhiuksinen mies luiskahti oksalta alas ja jäi sitten pitelemään vatsaansa maankamaralle hetkeksi. Ainakin tuo olento oli saatu alas tuolta korkeuksista, jonne Zaelilla ei mitään asiaa ilman lentävää ratsuaan ollut. Se kai tässä oli pääasiakin. Maagi lopetti loitsimisensa, mutta jäisen kohdat jäivät yhä kimmeltämään puiden oksille. Ilma oli riittävän viileä pitääkseen ne koskemattoman oloisina vielä hetken. Nuori mies tutkaili katseellaan rosvoa, jolla yhä oli hänen laukkunsa hallussaan. Jos tuo nyt tajuaisi luopua siitä, ei Zaeltheuksen tarvitsisi kärventää tuota miestä korpuksi ennen aikojaan. Samassa vieras aloitti puhumisen, varoitteli siitä että vampyyrit olivat ilkeitä olentoja. Vampyyrit.. Haltia tavasi päässään. Mies ei ollut koskaan nähnyt sellaista silmästä silmään, tuskin tahtoisikaan, mutta oli kuitenkin lukenut niistä enemmän kuin tarpeeksi tietääkseen, ettei vampyyreiden kanssa kannattanut haastaa riitaa. Tuo seikka ei kuitenkaan vaivannut miehen päätä, sillä ärtymys ja viha toisen rikollista toimintaa kohtaan oli jo mykistänyt nuo varoittavat huudot.

Yllättäen Zael pisti merkille toisen suupielistä pilkottavat pienet terävät kulmahampaat.
Väitätkö muka olevasi vampyyri? Phah, kaikkea kanssa, älä naurata, haltia tuumi itsekin epäuskoisena sanoihinsa. Ei millään tavallisella kaksijalkaisella ollut tuollaisia torahampaita. Ei ollut! Ja sekös tekikin Zaelin tilanteesta vielä tukalamman. Entä jos tuo kenties vampyyri päättäisi juoda hänet kuiviin ja jättää kuolemaan metsään? Ei tulisi onnistumaan, jos se korkeahaltiasta oli kiinni. Mies nosti kädet puuskaan eteensä.
En kaipaa hankaluuksia kanssasi, joten anna laukkuni takaisin. Muuta en pyydä, maagi jaksoi tivata omaisuuttaan takaisin.

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Mies kallisti hieman päätään, kun tuo sinihiuksinen herra sanoi, ettei tämä herra oikeasti ole vamppyyri. Aluksi hän tietenkin luuli, tuon miehen oikeasti luulevan niin, mutta hetken aikaa toista katsoessaan, miehen suupielet nousivat uuteen virneeseen ja hän käänsi katseensa jonnekkin kaukaisuuteen. Mies pudisti päätään, aivan kuin olisi ollut pettynyt toisen suoritukseen ja hymyili hieman. Hän käänsi katseensa takaisin tuohon ja katsoi tuon käsiä, jotka ojentuivat häntä kohti.
"Entä jos en annakkaan laukkuasi takaisin, vaan juoksenkin tästä nyt muualle ja jätän sinut tänne yksinäsi? Tai entä jos minä imen herkullisen veresi pois ruumiistasi?", hän kyseli ja nuolaisi lopuksi ylähuultaan, pienesti virnuillen.
Felix astui hieman lähemmäs tuota miestä ja ojensi kättään tuota päin. Hän asetti kätensä tuon päähän ja pörrötti miehen hiuksia nopeasti. Vamppyyri vetäisi sitten kätensä pois tuon lähettyviltä ja astui taas pari askelta taaemmas. Hän hymyili vinosti ja "piiloutui" läheisen puun taakse.
"Kanssasi on hauska leikkiä", hän sanoi puun takaa ja virnisti leveästi.
Hän kurkisti hieman puun takaa ja näytti toiselle taas kieltä. Lapsellinen aikuinen.

[Crimson]

Zaeltheus

Vampyyriksi paljastuneen voron tokaisu sai Zaelin valahtamaan kalpeaksi. Tuo otushan ei hänen vereensä koskisi. Ei edes itse mieheen, ei edes tikulla. Pelosta hieman sokaistunut sinitukka kuitenkin ryhdistyi jälleen, eikä antanut pelon näköä kasvoiltaan.
Saat luvan yrittää, mutta en päästä sinua helpolla jos todella tahdot tapella yhden laukun tähden, maagi ärähti ja katsoi turhautuneena toisaalle. Yllättynyt ilme kuitenkin kohosi tuon kasvoille, kun varas kävi pörröttämässä hänen hiuksiaan ja luikki sitten puun taakse piiloon. Zaeltheuksen hiukset leijailivat nyt sähköisinä ilmassa, kunnes maagi niitä hetken sukiessaan sai asettumaan mokomat takaisin aloilleen. Siististä kampauksesta ei ollu kuitenkaan jäljellä enää mitään tuon tempauksen jälkeen, mikä ärsyttikin pientä porvaria enemmän kuin tarpeeksi.

Zaelin pinna alkoi olla täydellisesti rippeinä.
Vai hauska leikkiä kanssani, maagi tuumasi hymyillen epäilyttävää hymyään ja nosti molemmat kädet sivuilleen, Katsotaan kuka tässä leikkii ja kenen kanssa. Jos minun on todella pakko käräyttää niskavillasi yhden laukun takia, niin saamasi pitää, tuo jatkoi ja singautti muutaman tulipallon vampyyriä kohti vihoissaan.

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Mies kallisti hieman päätään, kun tuo maagi näytti hieman vihaisemmalta ja puhui jotain vamppyyrin niskakarvojen käräyttämisestä. Hän nosti hieman toista kulmaansa ja hymähti. Hän aikoi aluksi sanoa jotain, mutta sinihiuksisen miehen kohottaessa kätensä häntä kohti, mies sulki suunsa heti ja hypähti hieman taaemmas. Yksi lähestyvistä tulipalloista osui vamppyyrin jalkaan ja hän inahti pienesti, tuntiessaan sen tuskan. Tuntui kun aurinko olisi osunut häneen. Tosin tuhansia kertoja pienempänä ja tuskakin oli paljon pienempi, mutta silti. Valoahan vamppyyrit silti eivät kestäneet ja tulipalloista sitä tulvi paljon. Felix kaatui maahan ja puristi silmänsä kiinni. Hän ei näin pienen valo määrän takia tuhkaksi palanut, mutta ihossa se silti tuntui. Mies nousi varovasti istumaan ja laittoi kätensä palohaavan päälle. Hän nosti katseensa maagiin ja siristi hieman vihoissaan silmiään.

[Crimson]

Zaeltheus

Kuumaa liekkiä palava pallo singahti kohti vampyyriä. Pieni hiljainen inahdus kertoi maagille sen, että pallo oli osunut maaliinsa. Ja mikäpä sen parempaa saattoi ollakaan. Nyt Zaeltheus myös tiesi, ettei ollut täysin puolustus kyvytön tuota olentoa vastaan.

Zael katsoi kun vampyyri kaatui maahan tulipallon osuessa tuohon. Ehkä sen tuottama kipu ja tuska käskisivät tuon verenimijän luovuttamaan viimein haltian omaisuus tuolle itselleen. Jos taas rosvo tahtoi yrittää karkuun, voisi tuo siitä maksaa kalliin hinnan, ehkä jopa henkensä ja nuori sinitukka todella toivoi, että nuori mies sen myös tiesi. Voiko vampyyriä sanoa edes nuoreksi tietämättä tarkalleen kuinka vanhoja nuo olivat? Sinitukka pudisti päätään ja hillitsi itsensä, kadottaen samalla uudemman tulisen pallon, jota käsissään oli hetken kasvatellut ehkä tuo tummatukkainen pörröpää nyt osaisi ajatella paremmin oman tilanteensa kannalta ja ojentaa kiltisti laukun takaisin sen omistajalle. Korkeahaltia ojensi kättään kohti Felixiä odottaen vampyyrin tekevän fiksun seuraavan liikkeensä ja katoavan sen jälkeen paikalta.
Voi, sattuiko sinua kenties? Kenties myös muutit mielesi laukkuni suhteen? haltia tivasi viekas ilme kasvoillaan, Vai tahdotko vieläkin jatkaa tätä typeryyttä pidemmälle? Menetät henkesi vielä ellet tule järkiisi, korkeahaltia vielä jatkoi ja jäi silmäilemään maassa istuvaa vampyyriä.

[Ventus-setä]

~ Felix ~

Vamppyyri paransi hieman tuhahtaen asentoaan maassa ja pyyhki liat vaatteistaan. Hän laittoi tiaraansa hieman paremmin päähänsä ja nosti katseensa takaisin sinihiuksiseen haltiaherraan. Mies katsoi tuon kättä joka ojentui tätä päin ja mutristi hieman alahuultaan. Hän naurahti pienesti toisen ensimmäisille kysymyksille ja kallisti hieman huvittuneena päätään. Hän katsoi toisen viekasta ilmettä ja hymähti pienesti.
"Vai menetän ihan henkeni?", hän hymähti ja pyöräytti pienesti silmiään.
Kyllähän vamppyyrin pystyi tappamaan, mutta vaikeaahan sekin oli. Riippui tietenkin vamppyyrista. Tosin Felix ei halunnut saada tuon haltian tulipalloista, joten täytyi hänen kai luovuta leikistä. Valoahan vamppyyrit eivät kestä ja ensimmäinen isku oli ollut Felixille jo tarpeeksi.
"Olet tylsä", hän mutisi ja astui hieman lähemmäs haltiaa.
Mies ojensi laukun takaisin omistajalleen ja tuhahti pienesti. Hän virnisti hieman ja painoin nopean suukon toisen herran poskelle.
"Suloinen sinä ainakin olet", hän virnuili ja kiipesi sitten läheisen puun oksalle.
Mies asetti tiaraansa taas paremmin päähänsä ja vilkutti pienesti korkeahaltialle.
"Toivottavasti ei nähdä enää", hän virnisti ja lähti sitten juoksemaan oksia pitkin pois päin tuosta miehestä.

//Kiitos pelistä :> Pelataan taas joskus ^^

[Crimson]

Zaeltheus

Vampyyrin naurahdus sai Zaelin ihon kananlihalle, sillä nuori mies ehti jo pelätä pahinta. Tietenkään sinitukka ei sitä toiselle näyttänyt, että pelkäsi - tilanne olisi saattanut ajautua jopa turhankin hankalaksi sen jälkeen. Pörrötukkaisen miehen tuumatessa Zaeltheuksen olevan tylsä, ei maagi voinut kuin virnistää omahyväisesti. Sitäpä hän juuri oli. Hänen tylsyydellään ei ollut rajaa, eikä häneltä muuta tippuisikaan tuollaisille kelvottomille varkaille.

Lopulta vampyyri kuitenkin ojensi laukun takaisin Zaelille, joka puolestaan huokaisi helpotuksesta ettei tilanne ollut ehtinyt ajautua enää pahemmaksi. Vaikka kieltämättä miehen olisi tehnyt mieli korventaa toinen hiillokseksi ja sulloa sen jälkeen jonnekin purkkiin myöhempää käyttöä varten. Saatuaan laukkunsa pieniin kätösiinsä, tutki Zaeltheus nopeasti sen sisällön. Mies ei ehtinyt kunnolla pistää merkille vampyyrin tokaisua siitä kuinka suloinen hän oli, mutta kun toinen sitten painoi pienen suukon hänen poskelleen, menivät maagin pasmat täysin sekaisin. Lähinnä siitä, että tuo suutahti toisen turhalle läheisyyden osoitukselle. Vampyyri kapusi takaisin puuhun ja toivoi etteivät he enää tapaisi.
"Samaa toivon minä. Sillä jos näen sinut uudemman kerran, vannon ettei sinusta jää kuin hiillos jäljelle!" sinitukka ärjyi pää punaisena maastakäsin ja katsoi kun mies katosi takaisin metsän siimekseen sinne mistä oli kenties tullutkin.

Zael huokaisi uudemman kerran helpotuksesta. Nyt kun kiusankappaleesta oli päästy eroon, voisi hän joko palata kotiin tai jatkaa siitä mihin oli jäänytkin. Koska kotiin palaaminen ei vielä houkuttanut, eikä mies uskonut että samana päivänä voisi mitään inhottavampaa kokea vampyyrin lisäksi, tuo päätti jatkaa kasviensa keräämistä. Sinitukka kaivoi laukustaa pienen muistivihkonsa ja avasi sen samalta aukeamalta kuin viimeksi, lähtien sitten tallustamaan pitkin sammalia kukkasten etsintään.


//Kiitos myös itsellesi pelistä, vaikka tämä jäikin näin lyhyeksi :) Ja tokihan myö pelaillaan \o/ //