Kirjoittaja Crimson » 19 Marras 2011, 17:48
Zaeltheus
Valkea aarnikotka kantoi lastiaan kohti metsän tiheikköjä välillä päästäen sähiseviä ääniä liian likelle yrittäville metsän asukeille. Kotka ei voinut sietää isäntänsä vaikerointia ja valitusta siitä, kuinka metsän vaarallisimmat pedot, kuten jänikset, oravat ja hiiret popsisivat hänet suihinsa jos siihen tilaisuuden vahingossakaan antaisi. Kotka ei tahtonut ajatella mitä siitä seuraisi, kun tuon pitäisi jättää Zael keräämään lopulta kasvejaan rauhassa, yksin tänne pitkäkorvien ja pähkinöitä mutustelevien nököhampaitten sekaan. Luulisi että aikuinen mies osasi itseään puolustaa, vieläpä kun maagi oli. Kunhan ei metsää palamaan sytyttäisi, niin Primara olisi tyytyväinen. Kukaan ei kotkalta riistäisi sen suosikki metsästysmaita, ja sen jos tekisi Primara vannoi juuri mielessään että repisi tuon kyseisen henkilön kappaleiksi!
Samassa isännän komentava ääni kaikui kotkan päässä ja käski pysähtymään. Oltiin selvästi viimein saavuttu oikeaan metsän kolkkaan, ainakin toivottavasti. Kotka levitteli siipiään ja antoi tuon foobikon laskeutua selästään rauhassa alas.
Kutsun sinut sitten kun olen valmis lähtemään. Tee sillä aikaa mitä ikinä haluatkaan, tummatukkainen mies lausui kotkan mieleen haltiakielellä. Aarnikotka nyökkäsi ja kuopi muutaman kerran maata jättäen jälkeensä muutaman syvän uran kynsistään, kunnes vaativan kiljaisun myötä lensi niille teilleen, lopulta kadoten Zaelin näköpiiristä. Nyt kun yhdestä kiusankappaleesta oltiin hankkiuduttu toistaiseksi eroon, voisi tummatukka keskittyä etsimään tarvittavia kasvejaan, joiden takia ulos rakkaasta asunnostaan oli uskaltautunutkin. Zaeltheus nosti olallaan roikkuvan laukkunsa eteensä ja kaivoi sieltä pienen muistikirjan, johon oli kirjoittanut ylös erilaisten kasvien ominaisuuksia. Yllättävän huolettoman oloisena maagi asteli eteenpäin ja lopulta pysähtyi löytäessään etsimänsä kirjasta. Sinikukkaisen kasvin, jonka varresta saisi pienellä työstämisellä erittäin tehokasta unilääkettä, josta eräs Zaelin vakioasiakas oli miehelle luvannut aimo palkkion jos tuota onnistuisi valmistamaan. Tähän vuodenaikaan kasvia olisi kukkiensa perusteella turha lähteä etsimään, mutta Zaeltheukselle tuo verso oli jo ennestäänkin tuttu. Haltia myös tiesi, mistä mokomaa etsisi, joka nopeutti tätä työtä osaltaan myös varsin paljon.
Hetken haeskelun jälkeen, Zael löysi sopivan vehreän apajan, johon voisi käydä käsiksi. Mies laski olkalaukkunsa maahan ja sitten muistikirjasensa sen päälle ja kääräisi hupullista viittaansa paremmin päälleen suojaamaan itseään kylmyydeltä. Lopulta mies käänsi tavaroille selkänsä ja ryhtyi etsimään tarvittavaansa läheisen puun juurelta, jossa tummatukka oli tätä kasvia aikaisemminkin tavannut. Hyvin ajatuksiinsa uppoutuneena, tuo ryhtyi repimään kasveja toiseen käteensä aavistamatta mitään siitä, että joutuisi vielä hankaluuksiin tämän reissunsa ohessa.
//Ventus tänne kera Felix :D Ja nyt vasta pistin merkille kun silmäilin tuolla pelihaku töpössäni noita viestejäsi uudemman kerran ja huomasin kysymyksesi Saanko mä ladata ton kuvan mun kännykkään?, jos yhä olet halukas, niin lataa pois vain x)//