Kirjoittaja Demintty » 28 Marras 2011, 21:07
Nonnii nyt saatiin jotain isompaa aikaan ;D//
~Saphira~
Susinainen seisoi paikalla ja odotti vielä mitä toinen tekisi. Voisihan hira tuon pikkuisemman helpostikkin tappaa, mutta se ei vältäämättä olisi tarpeellista ja miten muka nainen siitä hyötyisi?
Hira vain seisoi ja odotti, paikallaan ja kuuli kun toinen haukahti kerran. Saphira heräsi ajatuksistaan kuolemasta ja tappamisesta ja keskittyi jälleen tosimaailmaan. Tämä hetken räpyteltyään silmiään tajusi, että toinen oli jo kimpussa, kiinni, lävistänyt terävillä hampaillaan Saphiran paksun nahan ja rasvakerroksen tehden haavan kaulaan. Saphira inahti ja toivoi että toinen päästäisi nopeasti irti. sitten toinen päästikin irti. Se oli helpotus, mutt avain pieni sellainen nimittäin toinen piti vain pienen tauon nuoleskellen huuliaan. Kävi tämä saman tien uudelleen Hiran kimpuun ja tällä kertaa käytti kynsiäkin ja raapi. Hira inahti jälleen, tällä kertaa kivusta eikä toivosta että tämä päästäisi irti. Tosin no.. Hira riuhtaisi toisen irti itsestään ja näytti verisiä hampaitaan toiselle kun tämä oli kauempana. Nainen oli aikeissa hyökätä, mutta tunsi kuinka möykkyinen veri virtasi etutassua pitkin maahan. Saphira sulki silmänsä ja ei enään irvistellyt. Aukaisi tämä kerran silmänsä mutta luomet tuntuivat liian raskailta että niitä voisi pitää auki. Silmät vaipuivat taas kiinni ja nainen huoppui hetken paikallaan, kun mätkähti viimestään maahan. Iso pamahdus kuului kun iso valkoinen/harmaa karvapeitteinen riistaeläin kaatui maahan. Hiran kieli roikkui ulkopuolella eikä nainen tajunnut maailmasta juuri mitään. Verenpuute oli liian suuri, eikä naisen voimat siis riittäneet pitämään yllä eläimen hahmoa. Hira jännitti ja koitti vielä hetken, mutta se ei onnistunut. Hira leputti kehonsa ja huokaisi pitkään rentoutuen. Kipu tuntui kyljessä ja niskassa, mutta se ei estänyt muuntautumista. Kokoajan, hetkihetkeltä suden ulkomuoto rupesi hiipumaan ja ihmisen hahmo tuli tilalle. Nyt maassa makasi nainen suu auki valtikka tämän vieressä, ihan pienen matkan päässä. Nainen makasi vaan siinä, ihmisen hahmossa, avuttomana. Kohta varmaan susi tulisi ja tappaisi. Hira huokaisi vielä pitkään kivusta ja tunsi kuinka veri oli sotkenut kädet, jalat, kaikki. Ihan kuin nainen rupeaisi kohta itkemään, hengitys ainakin kuulosti siltä ja kärsiväiseltä. Henki kulki vaikeasti eikä Hira pystynyt liikkumaan, tuskin edes halusi sillä veri ei kiertäny hyvin vaan se hyytyi jos pysyi paikalla.. Vaikka olihan sekin myös tosi, että pikainen ensiapukin oli paikalla, vaikka tämä liikkuisikin. Hira kuitenkin päätti olla paikalla, siinä niin, suden kynsissä.